Labor court awards damages for contract breach but dismisses union claim regarding overtime pay classification.

Työnantaja oli menetellyt työehtosopimuksen urakkapalkkaa koskevien määräysten vastaisesti jättäessään ilmoittamatta työntekijälle urakan ohjeajan viimeistään työn aikana sellaisissa tapauksissa, joissa riidattomia ohjeaikoja ei ollut saatavilla työpaikalla esillä olevista ohjeaikakirjoista.

Lisäksi työnantaja oli menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti muuttaessaan urakkatöitä henkilökohtaisella aikatyötuntipalkalla tehtäviksi töiksi ilman, että siihen olisi ollut työehtosopimuksen mukaisia edellytyksiä.

Työnantaja tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon, mutta työnantajaliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty. (Ään.)

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y.

Vastaajat Autoalan Työnantajaliitto ATL r.y., Avain-Vaunu Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa auto ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Suorituspalkka

Mom. 1. Työntekijän ansiotason kohottamiseksi pyritään suorituspalkkatyön osuutta alalla lisäämään. ka

Mom. 2. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknisesti on mahdollista, työntekijälle on varattava tilaisuus tehdä työtä suorituspalkalla.

Merkkikohtaisten ohjeaikojen käyttösuositus

Liitot suosittelevat suorituspalkkatöiden perusteena käytettäväksi merkkikohtaisia ohjeaikoja. Mikäli ohjeajoissa todetaan keskinäisiä epäsuhteita, tarkistuksen suorittaa korjaamokohtaisesti asetettu työnantajien ja työntekijöiden edustajista valittu toimikunta.

Suorituspalkkaustapoja ovat suora urakka, osaurakka ja palkkiopalkkaus.

Urakan hinnoittelusääntö

Mom. 3. Urakkatyön hinnoittelun on oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % työehtosopimuksen työkohtaista palkkaa korkeammaksi.

Urakkatyön hinnoitteluperuste tulee määrittää ennen työn aloittamista tai viimeistään työn aikana.

Hinnoitteluperuste ja sen muuttaminen

Mom. 4. Suorituspalkkatyöhön vaikuttavien tekijöiden (menetelmä, välineet, olosuhteet) pysyessä muuttumattomina, suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteet pidetään ennallaan. Toisaalta jos suorituspalkkatyöhön vaikuttavissa tekijöissä tapahtuu muutosta, muutetaan suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteita vastaavasti. Suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteiden tulee pääsääntöisesti perustua työkohtaisiin palkkoihin ja vastata työpaikan todellisia olosuhteita ja menetelmiä.

Urakkatyöntekijän aikatyötuntipalkka

Mom. 5. Jos urakkatyöntekijällä teetetään sellaista veloitettavaa työtä, jonka hinnoitteluperustetta ei ole voitu määrittää mom. 3. mukaisesti, maksetaan hänelle tehdyiltä työtunneilta henkilökohtainen aikatyötuntipalkka. (Laskenta- ja soveltamisohje kohta 3)

Suorituspalkkatyön palkkatakuu

Mom. 6. Suorituspalkkatyötä tehtäessä on työntekijän työehtosopimuksen mukainen työkohtainen palkka taattu. Tämä todetaan tilikausittain.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on Autoalan Työnantajaliitto ATL:ää ja Avain-Vaunu Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentin mukaan urakkatyön hinnoitteluperuste tuli määrittää ennen työn aloittamista tai viimeistään työn aikana. Avain-Vaunu Oy:ssä urakkatöiden hinnoittelu tapahtui jälkikäteen. Varsinkin kuorma-autopuolella urakkatöiden hinnoittelun viivästyminen ja urakka-ansion siirtyminen seuraavaan tiliin oli tavallista.

Mikäli työtä tehtiin urakalla, työehtosopimus edellytti, että annettu aika merkittiin niin sanottuun tuotantokorttiin ennen työn aloittamista tai sen aikana. Tällöin työntekijä tiesi etukäteen, miten urakka oli hinnoiteltu ja kuinka kauan työhön oli laskettu kuluvan aikaa. Jos työn aikana ilmeni sellaisia uusia tehtäviä, jotka edellyttivät hinnoittelun muuttamista, leimasi työntekijä tuotantokortin sen merkiksi, että hän oli siirtynyt pois työstä. Tämän jälkeen työntekijä sopi uuden urakan hinnoitteluperusteen, joka merkittiin tuotantokorttiin. Sitten työntekijä leimasi tuotantokortin sen merkiksi, että hän oli ryhtynyt tekemään työtä. Kun työ oli suoritettu loppuun, leimasi työntekijä taas tuotantokortin. Tämän jälkeen tuotantokorttiin merkittiin työhön käytetty aika.

Avain-Vaunu Oy:ssä työntekijälle annettiin urakkatyö ilman, että hänelle ilmoitettiin urakan hinnoitteluperustetta. Sitä ei myöskään ollut merkitty tuotantokorttiin. Työntekijä leimasi tuotantokortin ennen työn aloittamista. Jos työn kuluessa ilmaantui uusia tehtäviä tai alkuperäinen työ muuttui siten, että työtä oli kokonaisuudessaan pidettävä muuna, työntekijä merkitsi nämä seikat työmääräykseen ilman, että työnantaja ilmoitti muuttunutta työtä koskevia ohjeaikoja tai mahdollisia lisäaikoja.

Lisäaikojen merkitys saattoi olla kokonaisuuden kannalta huomattava, sillä työkohteissa ilmeni usein rakenteiden aiheuttamaa työn kulun muuttumista tai työhön kuluvan ajan pidentymistä. Autoissa saattoi esimerkiksi olla osia, jotka oli poistettava ennen varsinaiseen työkohteeseen pääsemistä.

Kun työntekijä lopetti työn, leimasi hän uudestaan tuotantokortin. Tällöin tuotantokorttiin merkittiin käytetty aika. Avain-Vaunu Oy:ssä annettu aika merkittiin tuotantokorttiin vasta myöhemmin. Näin meneteltäessä työnantaja voi laskea, oliko työnantajan kannalta edullisempaa maksaa työstä henkilökohtaista aikatyötuntipalkkaa kuin työehtosopimuksen mukaista urakkapalkkaa. Lisäksi työnantaja voi näin menetellessään vaikuttaa siihen, että annettujen aikojen kokonaismäärä pysyi sellaisena, että työntekijää ei tarvinnut siirtää työehtosopimuksen 8 §:n mukaisesti aikatyöntekijäksi.

Työehtosopimuksen 9 §:n 5 momentin mukaan urakkatyöntekijälle voitiin maksaa tehdyiltä työtunneilta henkilökohtainen aikatyötuntipalkka. Edellytyksenä oli, että kysymyksessä oli veloitettava työ, jonka hinnoitteluperustetta ei ollut voitu määrittää työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentin mukaisesti. Veloitettavalla työllä tarkoitettiin työtä, josta perittiin asiakkaalta maksu, mutta jota varten ei ollut ohjeaikaa tai jonka ohjeajan määrittäminen oli mahdotonta. Tällainen työ oli esimerkiksi vian etsiminen.

Avain-Vaunu Oy:ssä työnantaja oli yksipuolisesti muuttanut urakoina tehtyjä töitä jälkikäteen aikatöiksi, vaikka työehtosopimuksen 9 §:n 5 momentin edellytyksiä ei ollut ollut olemassa. Näin oli menetelty muun muassa sellaisten useasti esiintyvien töiden kohdalla, joiden hinnoitteluperuste olisi ollut mahdollista määritellä etukäteen. Työntekijöille oli maksettu työnantajan jälkeenpäin tekemän päätöksen perusteella henkilökohtaista aikatyötuntipalkkaa ilman, että asiasta olisi neuvoteltu työntekijän kanssa. Työntekijälle maksettu henkilökohtainen aikatyötuntipalkka oli ollut pienempi kuin työehtosopimuksen 8 §:n mukainen aikatyöntekijän palkka.

Työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentin mukaan urakkatyön hinnoittelun oli oltava sellainen, että työntekijän urakkaansio nousi normaalilla urakkatyövauhdilla 20 prosenttia työehtosopimuksen työkohtaista palkkaa korkeammaksi. Avain-Vaunu Oy:ssä edellä tarkoitettu hinnoittelusääntö ei ollut toteutunut. Tämä ei ollut johtunut niinkään käytetyistä rahakertoimista vaan siitä, että Avain-Vaunu Oy:ssä käytössä olleen Volvo VST-palkkausjärjestelmän ohje- ja lisäajat eivät soveltuneet työpaikan todellisiin olosuhteisiin ja työmenetelmiin. Lisäksi asiaan vaikutti se, että työnantaja menetteli urakka-aikoja annettaessa työehtosopimuksen vastaisesti.

Vaikka Avain-Vaunu Oy:ssä tehtiin nimellisesti urakkatyötä, kysymys oli todellisuudessa aikatyöstä. Tämä kävi ilmi muun muassa edellä esitetyistä seikoista. Työntekijäkohtaisista tuotantokorteista ja eri töitä koskevista työmääräyksistä kävi ilmi, että annetut urakka-ajat olivat samoja kuin työhön käytetyt ajat. Pelkästään tämä seikka riitti osoittamaan, että kysymys ei ollut urakkatyöstä vaan aikatyöstä. Urakkatyön tarkoitus oli siinä, että urakkaan sisältyvä työ oli mahdollista suorittaa normaalilla työvauhdilla annettua aikaa nopeammin.

Asiasta oli käyty paikalliset erimielisyysneuvottelut 28.10.1988 ja liittojen välillä asia oli ollut esillä 12.1.1989 ja 18.5.1989.

Avain-Vaunu Oy oli edellä selostetulla menettelyllään tietoisesti menetellyt vastoin työehtosopimuksen määräyksiä. Autoalan Työnantajaliitto ATL oli ollut tietoinen tästä jäsenyrityksensä menettelystä, mutta siitä huolimatta se ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin menettelyn oikaisemiseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut Autoalan Työnantajaliitto ATL:n tuomitsemista lakeihin ja työehtosopimukseen perustuvien velvollisuuksiensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon ja Avain-Vaunu Oy:n tuomitsemista työehtosopimuksen määräysten tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto ATL ja Avain-Vaunu Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että kanteessa oli katsottu, että työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentin urakkatyön hinnoittelusääntö ei täyttynyt Avain-Vaunu Oy:n Joensuun korjaamolla. Tämän oli väitetty johtuvan siitä, että korjaamolla käytössä ollut Volvo VST-palkkausjärjestelmän ohje- ja lisäajat eivät soveltuisi työpaikan todellisiin olosuhteisiin ja työmenetelmiin. Lisäksi syyksi oli ilmoitettu, että työnantaja olisi käyttänyt näitä aikoja työehtosopimuksen vastaisesti. Esitetyt väitteet eivät pitäneet paikkaansa.

Volvo Standard Times- eli VST-ohjeaikajärjestelmä oli merkkikohtainen järjestelmä, jossa eri työvaiheiden perustyöaikana oli se aika, jonka hyvin koulutettu ja kokenut asentaja tarvitsi työn suorittamiseen edellyttäen, että kaikki ohjeiden mukaiset välineet olivat saatavissa työskentelyalueella. VST-järjestelmä oli työehtosopimuksen mukainen merkkikohtainen ohjeaikajärjestelmä.

VST-järjestelmä oli ollut Suomessa käytössä vuodesta 1982 lähtien. Se oli otettu käyttöön kaikissa Volvon merkkikorjaamoissa, joita tuolloin oli ollut 36. Mainittuna vuonna järjestelmä oli otettu käyttöön myös Avain-Vaunu Oy:n Joensuun korjaamolla. Ennen järjestelmän käyttöönottoa korjaamolla oli yhdessä työntekijöiden kanssa selvitetty sekä työympäristön että työkalujen osalta korjaamon soveltuvuus uuteen ohjeaikajärjestelmään. Yhteisessä selvityksessä oli todettu, että korjaamo oli tyypillinen Volvo-korjaamo ja että mitään estettä järjestelmän käyttöönotolle ei ollut. Korjaamolle oli hankittu sekä yhteisiä että kullekin asentajalle omia työkaluja.

Esimerkkinä hinnoittelusäännön toteutumisesta voitiin mainita ajanjakso 1.10. - 31.12.1989. Koko korjaamon työkohtaisten palkkojen keskiarvo oli ollut 33,10 markkaa ja urakka-ansioiden keskiarvo 43,52 markkaa. Kun työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentin mukaan urakkatyön hinnoittelun oli oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousi normaalilla urakkatyövauhdilla 20 prosenttia työkohtaista palkkaa korkeammaksi, voitiin edellä esitetyistä luvuista havaita, että VST-järjestelmässä käytetty palkkakaava täytti hyvin työehtosopimuksen mukaisen hinnoittelusäännön. Tämän hinnoittelusäännön mukaan työkohtaisten palkkojen keskiarvo oli ollut 39,72 markkaa.

Kanteessa oli edelleen väitetty, että Avain-Vaunu Oy:ssä tehtäisiin vain nimellisesti urakkatyötä ja että kysymys olisi todellisuudessa aikatyöstä. Avain-Vaunu Oy:ssä urakkatöiden määrä vaihteli 70 prosentista 90 prosenttiin. Korjaamossa tehdyt työt olivat samoja töitä, joita tehtiin muissakin Volvon merkkikorjaamoissa. Juuri näitä töitä varten oli laadittu VST-järjestelmä. Avain-Vaunu Oy:ssä käytössä olevien ohjeaikojen osalta oli vielä huomattava, että niihin oli lisätty henkilöautopuolella 15 prosenttia ja kuorma-autopuolella 20 prosenttia. Väite ohjeaikojen soveltumattomuudesta tehtäviin töihin oli siten täysin perusteeton. Käytössä olleet aikanormit olivat selvästi ylisuuret normaalijoutuisuuteen verrattuna, mikä voitiin todeta työn mittauksella.

Urakka-aikojen ilmoittaminen liittyi työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentissa mainittuun urakkatyön hinnoitteluperustetta koskevaan määräykseen, jonka mukaan urakkatyön hinnoitteluperuste tuli määrittää ennen työn aloittamista tai viimeistään työn aikana. Avain-Vaunu Oy:n Joensuun korjaamolla asentajilla oli aina käytettävissään ohjeaikakirja. Työmääräyksen saatuaan asentaja ennen töiden aloittamista leimasi tuotantokortin tuntikirjurilla. Asentajien kokemuksesta ja ohjeaikojen esilläolosta johtuen ei ohjeaikoja useinkaan tarvinnut merkitä tuotantokorttiin. Mikäli työn kuluessa ilmaantui lisätyötä, merkitsi asentaja itse tai työnjohtaja kysymyksessä olevat työt tuotantokorttiin. Esimerkiksi henkilöautopuolella tämä menettely oli työnkulun vuoksi usein välttämätöntä, koska työnjohtaja ei voinut olla aina paikalla jokaisen asentajan luona.

Ohjeajat merkittiin tuotantokorttiin usein sen jälkeen, kun asentaja oli leimauttanut tuotantokorttinsa tuntikirjurilla työn valmistuttua. Menettely oli käytännössä toiminut hyvin. Jos annetussa ohjeajassa oli tapahtunut virhe, se oli korjattu asentajan huomautettua asiasta. Tämä oli alalla vallitsevan käytännön mukainen ja myös työehtosopimuksessa olevan hinnoitteluperusteen määrittelyä koskevan määräyksen mukainen menettelytapa.

Työnantaja ei tehnyt mitään laskelmia sen suhteen, oliko työnantajan kannalta edullisempaa maksaa työstä henkilökohtaista aikatyötuntipalkkaa vai muuta työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Työnantaja pyrki käyttämään työehtosopimuksen mukaisesti urakkatyötä niin paljon kuin mahdollista. Tässä työnantajalla oli apuna VST-ohjeaikajärjestelmä. Mikäli jollekin työlle ei ollut olemassa VST-ohjeaikaa, mutta sille oli annettavissa työnjohtajan antama niin sanottu työnjohtoaika, käytettiin sitä. Jos kysymyksessä oli vian etsiminen tai muu vastaava työ, jolle ei voitu antaa edes työnjohtoaikaa, työ tehtiin tuntityönä, jolloin asentajalle maksettiin työehtosopimuksen mukaista urakkatyöntekijän henkilökohtaista aikatyötuntipalkkaa.

Jos asentaja ei tehnyt urakkaa annetussa ohjeajassa, maksettiin hänelle kuitenkin tehdyiltä tunneilta henkilökohtaista aikatyötuntipalkkaa. Työehtosopimuksen 9 §:n 6 momentin mukaan suorituspalkkatyön palkkatakuu oli työkohtainen palkka, joka todettiin tilikausittain. Työehtosopimuksen mukaan oli mahdollista menetellä siten, että tilikausittain laskettiin yhteen tehdyt ajat ja annetut ajat. Maksettava urakkatakuu olisi tällöin yhteenlaskettujen urakkatyötuntien summaa vastaava työkohtainen palkka. Kun Avain-Vaunu Oy:ssä maksettiin myös niin sanotuilta miinustunneilta urakkatyöntekijän henkilökohtaista aikatyötuntipalkkaa, sai asentaja pitkäksi menneestä urakasta enemmän palkkaa kuin mitä työehtosopimus velvoitti työnantajan siitä maksamaan.

Paikkaansa ei pitänyt myöskään se kanteessa esitetty väite, että työnantaja käyttäisi edellä mainittua menettelyä siinä tarkoituksessa, että asentajia ei tarvitsisi siirtää työehtosopimuksen 8 §:ssä tarkoitetuiksi aikatyöntekijöiksi. Tämä väite oli täysin perusteeton, koska urakkatöiden osuus vaihteli 70 prosentista 90 prosenttiin. Perusteeton oli myös väite siitä, että Avain-Vaunu Oy:n Joensuun korjaamolla tehtäisiin työtä siten kuin kysymys olisi aikatyöstä tai että urakoiden tekemisessä ei otettaisi huomioon tarpeellisia lisäaikoja.

Työnantaja ei ollut muuttanut yksipuolisesti tavanomaisesti urakkatyönä tehtäviä töitä jälkikäteen aikatyöksi. Mikäli urakoita oli muutettu aikatöiksi, oli se johtunut siitä, että kysymys oli saattanut olla erikoistyöstä, jonka hinnoitteluperustetta ei ollut pystytty veloittamaan asiakkaalta. Jos asiasta oli myöhemmin syntynyt erimielisyyttä, oli se pyritty selvittämään välittömästi asentajan ja työnjohtajan välillä.

Kanteessa esitetyn mukaan urakan käytön tarkoitus oli se, että urakkaan sisältyvä työ oli mahdollista suorittaa normaalilla työvauhdilla annettua aikaa nopeammin. Näin ei ollut asianlaita. Urakan käyttö perustui siihen, kuten työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentista ilmeni, että urakkatyötä tehtiin normaalilla urakkatyövauhdilla, jolloin urakka-ansion tuli nousta 20 prosenttia työkohtaista palkkaa korkeammaksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto ATL ja Avain-Vaunu Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Korjaamon urakkatöiden määrää koskeva työnantajapuolen ilmoitus ei myöskään ollut oikea. Vuosilta 1983 - 1989 olevien työntekijätilastojen mukaan laskettu urakkatöiden määrän keskiarvo oli 57,3 prosenttia. Vuonna 1989 oli vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana urakkatyön osuus koko työajasta ollut 35 prosenttia, toisen neljänneksen aikana 40 prosenttia ja kolmannen neljänneksen aikana 59 prosenttia. Vuoden 1988 ensimmäisen ja toisen neljänneksen aikana urakkatyön osuus koko työajasta oli ollut 56 prosenttia, kolmannen neljänneksen aikana 60 prosenttia ja neljännen neljänneksen aikana 58 prosenttia.

Työehtosopimuksen tarkoitus ei voinut olla, että asentaja etsisi ohjeajan ohjeaikakirjasta silloin, kun hänen pitäisi olla tekemässä työtä. Jos työnjohdolla ei ollut aikaa tai mahdollisuutta merkitä etukäteen ohjeaikoja, niin asentajille ohjeaikojen selvittäminen oli vielä vaikeampaa.

Kun ohjeajat merkittiin tuotantokorttiin ja työmääräykseen usein päiviä tai jopa viikkoja varsinaisen työn suorittamisen jälkeen, asentajan oli lähes mahdotonta seurata, millaisia ohjeaikoja oli jälkikäteen annettu, vastasivatko ne ohjeaikakirjan aikoja ja olivatko työnjohtourakoiden ajat todellisia vai summittaisesti arvioituja.

Työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentin mukaan urakkatyön hinnoittelun oli oltava sellainen, että työntekijän urakkaansio nousi normaalilla urakkatyövauhdilla 20 prosenttia työehtosopimuksen työkohtaista palkkaa korkeammaksi. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut Avain-Vaunu Oy:n Joensuun korjaamolla. Esimerkiksi vuoden 1989 ensimmäisen neljänneksen keskimääräinen tuntiansio ilman erillisiä lisiä ja korotuksia oli ollut aikatyössä 34,77 markkaa ja urakkatyössä 42,32 markkaa, toisella neljänneksellä aikatyössä 36,74 markkaa ja urakkatyössä 41,60 markkaa sekä kolmannella neljänneksellä aikatyössä 33,24 markkaa ja urakkatyössä 41,91 markkaa. Vuonna 1988 vastaavat luvut olivat olleet ensimmäisellä vuosineljänneksellä aikatyössä 30,06 markkaa ja urakkatyössä 38,84 markkaa, toisella neljänneksellä aikatyössä 31,97 markkaa ja urakkatyössä 39,68 markkaa, kolmannella neljänneksellä aikatyössä 32,30 markkaa ja urakkatyössä 40,64 markkaa sekä neljännellä neljänneksellä aikatyössä 33,21 markkaa ja urakkatyössä 42,62 markkaa.

Työnantaja oli laskemien esittämisen jälkeen myöntänyt, että urakkatyöntekijöiden ansiotaso oli jäänyt jälkeen ja nostanut tämän vuoksi hieman urakkatyön hinnoitteluperusteita. Ansiot urakkatyössä olivat jääneet edelleen kuitenkin pienemmiksi kuin aikatyötä tehtäessä. Jälkeenjääneisyys tuli selvästi ilmi verrattaessa Avain-Vaunu Oy:n työntekijöiden ansiotasoa paikkakunnalla olevien muiden työpaikkojen aika- ja urakkatyötä suorittavien työntekijöiden ansioihin.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

Autoalan Työnantajaliitto ATL ja Avain-Vaunu Oy ovat vielä lausuneet, että kun Avain-Vaunu Oy:ssä oli vuonna 1982 otettu käyttöön VST-järjestelmä, oli työnantajan ja maahantuojan edustajien kesken todettu, että korjaamon olosuhteiden puolesta ei ollut estettä siirtyä uuteen järjestelmään. Jotta korjaamon varustelu olisi vastannut asentajien toiveita, oli asentajia pyydetty tekemään luettelo sellaisista puuttuvista työkaluista, jotka asentajien mielestä olivat olleet tarpeen töiden suorittamiseksi. Esitettyjen toiveiden perusteella asentajille oli hankittu heidän haluamiaan työkaluja. Korjaamoon oli hankittu se työkaluvarasto ja ne laitteet, jotka Joensuun korjaamon kokoisessa työpaikassa olivat VST-järjestelmän mukaisia. Oy Volvo-Auto Ab:n edustaja oli todennut AvainVaunu Oy:n Joensuun korjaamon olosuhteiden ja varustetason täyttävän maahantuojan piirimyyjilleen asettamat tavoitteet. Maahantuoja lähetti myös automaattisesti kaikki Volvo-autojen korjauksiin tarvittavat uudet erikoistyökalut piirimyyjilleen.

VST-järjestelmä oli eräs maailman tarkimpia työmenetelmiä ja työaikoja koskeva järjestelmä. Sen mukaiset ohjeajat oli valmistajan toimesta testattu 30 erilaisessa korjaamossa. Avain Vaunu Oy:n Joensuun korjaamolla perusohjeaikoihin lisätyt 15 prosenttia henkilöautopuolella ja 20 prosenttia kuorma-autopuolella eivät olleet samantasoisia kuin Ruotsissa. Järjestelmän mukaiset ohjeajat oli tehty nimenomaan käytännön olosuhteita vastaavissa menetelmäkorjaamoissa. Lisäksi Ruotsissa käytössä olevat ohjeajat olivat tutkittuja ohjeaikoja, joihin ei ollut lisätty 15 prosenttia henkilöautopuolella ja 20 prosenttia kuorma-autopuolella.

Urakkatöiden määrää koskevat prosentit, joita työntekijäja työnantajapuolelta oli esitetty, erosivat toisistaan sen johdosta, että työntekijäpuolen esittämissä tilastoissa aikatyötä koskevissa luvuissa oli mukana myös se aika, jolloin työntekijälle ei ollut voitu osoittaa mitään työtä. Mikäli tämä aika vähennettiin aikatyötä koskevista luvuista, merkitsi se samalla varsinaisen urakkatyöosuuden kasvamista. Työnantajapuolen esittämät urakkatyön osuutta koskeva luvut perustuivat nimenomaan Volvoautojen omaan korjaamotilastointiin, jossa urakkatöiden määrää tarkasteltiin todellisena urakkatyön osuutena kaikesta veloitettavasta työstä. Veloitettavalla työllä tarkoitettiin urakkatöiden ja veloitettavien aikatöiden summaa.

Työehtosopimuksen 9 §:n 2 momentissa oli suositeltu merkkikohtaisten ohjeaikojen käyttämistä. Työehtosopimuksessa ei sen sijaan ollut määräystä, jonka mukaan ohjeajat tulisi merkitä työmääräyksiin. Näin ei myöskään käytännössä usein menetelty. Työehtosopimuksen mukaista oli, että ohjeajat oli mainittu korjaamossa esillä olevassa ohjeaikakirjassa.

Työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentin mukaan urakkatyön hinnoitteluperuste tuli määrittää ennen työn aloittamista tai viimeistään sen aikana. Hinnoitteluperusteen määrittämistä koskevan määräyksen tarkoitus oli ollut poistaa niin sanottu jälkiurakointimahdollisuus. Kun tästä määräyksestä oli työehtosopimukseen osallisten välillä sovittu noin 10 vuotta sitten, oli työnantajapuolelta työehtosopimusneuvotteluissa nimenomaisesti todettu, että määräys ei tarkoittanut sitä, että ohjeajat tulisi merkitä työmääräykseen ennen työn aloittamista tai sen aikana.

Metallityöväen Liiton esittämien työpaikan luottamusmiehen palkkatietojen osalta voitiin todeta, että urakoita ei ollut kirjattu aikatöiksi, vaan hänelle oli maksettu pitkäksi menneestä urakasta urakkatyöntekijän henkilökohtainen aikatyötuntipalkka. Koska kysymyksessä oli urakkatyöntekijä, maksetulla palkalla ei ollut mitään tekemistä aikatyöntekijälle maksettavan aikatyöntekijän palkan kanssa. Joensuun korjaamo oli urakkatyökorjaamo, joten epäselvyyttä urakoiden tekemisestä ei voinut olla. Työehtosopimus ei edellyttänyt, että jokainen yksittäinen työ käytetystä ajasta riippumatta antaisi 20 prosenttia työkohtaista palkkaa korkeamman ansion. Kantajaliiton esittämien palkkatietojen osalta voitiin todeta, että kun työntekijän urakat olivat menneet pitkiksi, hänelle oli maksettu urakkatyöntekijän henkilökohtainen aikatyötuntipalkka. Koska yhtiön Joensuun korjaamon asentajat olivat urakkatyöntekijöitä, ei työehtosopimuksen mukaisella aikatyöntekijän palkalla ollut merkitystä tässä asiassa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Avain-Vaunu Oy:n huoltokorjaamossa Joensuussa on ollut 1980-luvun alkuvuosista lähtien suorituspalkkojen määräämisen perusteena käytössä Volvo-autojen merkkikohtainen niin sanottu VST-ohjeaikajärjestelmä.

Metallityöväen Liitto on kanteessaan katsonut Avain-Vaunu Oy:n rikkoneen tietensä työehtosopimusta, koska työntekijän tuotantokortteihin ja kulloinkin kysymyksessä olevaa työtä koskevaan työmääräykseen ei ennen työn aloittamista ole merkitty annettua urakan ohjeaikaa.

Kun Metallityöväen Liiton muutosesitys on neuvotteluissa torjuttu työnantajaliiton puolelta ja määräyksen sanamuoto on otettu työehtosopimukseen työnantajaliiton esityksen mukaisena, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että työehtosopimuksessa olisi sovittu siitä, että ohjeajat tulisi merkitä työmääräyksiin tai tuotantokortteihin.

Avain-Vaunu Oy:ssä ohjeaikakirjat, joista VST-järjestelmän mukaiset ohjeajat ilmenevät, ovat olleet työntekijöiden saatavilla. Työehtosopimuksen määräysten vastaisena ei voida pitää sellaista menettelyä, jonka mukaan ohjeajat selvitetään ohjeaikakirjan avulla.

Milloin on kysymys sellaisista urakkatöistä, joihin ohjeaikakirjoista ei ole saatavissa ohjeaikaa, kuten esimerkiksi niin sanotusta työnjohtourakasta, johon työnjohtaja antaa urakka-ajan, on tällainen ohjeaika ilmoitettava työntekijälle ennen työn aloittamista tai viimeistään työn aikana.

Avain-Vaunu Oy:ssä ohjeaikojen etukäteen tapahtuva merkitseminen työmääräyksiin tai niiden ilmoittaminen on esitetyn selvityksen mukaan ollut vähäistä. Todistajana kuullun luottamusmiehen kertoman mukaan työnjohtourakoissa ei ohjeaikoja ole annettu työn aikana, vaan työnjohtaja on määritellyt ne työn valmistuttua. Näin on ollut tilanne myös silloin, jos työhön on liittynyt sellaisia tehtäviä, kuten esimerkiksi vikojen etsintää, joita ohjeaikakirjan mukainen työn suoritus ei sisällä. Asiassa on esitetty selvitystä myös siitä, että eräät työt korjaamolla ovat laadultaan sellaisia, että etukäteen ei ohjeaikaa pystytä tarkoin arvioimaan.

Todistajana kuulustellun korjaamopäällikön kertoman mukaan jälkikäteen tapahtuva ohjeajan määrittely työnjohtourakoissa ja muissa vastaavissa töissä on perustunut ohjeaikakirjaan ja työnjohtajan kokemukseen. Työtuomioistuimen mielestä ei ole selvitetty, että ohjeajan määritteleminen jälkikäteen tällaisissakaan tapauksissa voisi tapahtua vasta työn päätyttyä ilman, että työehtosopimusta rikotaan.

Kun työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentin mukaan hinnoitteluperuste on määritettävä viimeistään työn aikana, työnantajan on perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimusta jättäessään ohjeajat ilmoittamatta sellaisissa tapauksissa, joissa riidattomia ohjeaikoja ei ole ollut saatavissa ohjeaikakirjoista.

Metallityöväen Liitto on katsonut Avain Vaunu Oy:n rikkoneen tietensä myös työehtosopimuksen 9 §:n 5 momentin määräyksiä, koska työnantaja on yksipuolisesti muuttanut urakoina tehtyjä töitä jälkikäteen aikatyöksi, vaikka työehtosopimuksen 9 §:n 5 momentissa määrätyt edellytykset eivät ole täyttyneet. Mainitussa työehtosopimusmääräyksessä on sovittu siitä, että jos urakkatyöntekijällä teetetään sellaista veloitettavaa työtä, jonka hinnoitteluperustetta ei ole voitu määrittää työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentin mukaisesti, maksetaan työntekijälle tehdyiltä tunneilta henkilökohtainen aikatyötuntipalkka.

Työnantajan ilmoituksen mukaan työntekijöille on maksettu henkilökohtaista aikatyötuntipalkkaa vain sellaisissa urakkatöissä, joissa urakkatyöhön käytetty aika on ylittänyt annetun ohjeajan.

Metallityöväen Liitto on viitannut esimerkkinä muun muassa erästä kuorma-autoasentajaa koskevaan tuotantokorttiin, josta käy ilmi, että työmääräyksessä 0020454 ilmenevä, useampana päivänä suoritettu työ on merkintöjen mukaan ollut tarkoitus tehdä urakkatyönä, mutta se on työmääräyksessä jälkikäteen muutettu aikatyöksi. Tuotantokortissa olevien merkintöjen perusteella ei ole pääteltävissä, että kysymys olisi ollut työstä, jonka hinnoitteluperustetta ei ole voitu määrittää työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentin mukaisesti.

Luottamusmies ja kaksi muuta huoltokorjaamossa työskentelevää asentajaa ovat todistajina antamissaan kertomuksissa selittäneet, ettei heillä ole ollut aina tietoa siitä, onko työt tarkoitettu aika- vai suorituspalkkatyöksi, vaan se on käynyt ilmi vasta palkan maksamisen yhteydessä annetusta selvityksestä. Todistajana kuulusteltu yhtiön palkanlaskija on kertonut, että hän on saanut työnjohtajilta urakkatöiden hinnoitteluperusteena käytettävät ohjeajat yleensä vasta sen jälkeen, kun hän itse on laskenut työhön tosiasiassa kuluneen ajan.

Lausumat osoittavat, että työnjohtajat määritellessään ohjeaikoja jälkikäteen ovat itse asiassa voineet samalla määrätä, muodostuvatko työsuoritukset aika- vai urakkatyöksi. Jälkikäteen tapahtunutta hinnoitteluperusteiden määräämistä on työtuomioistuimen mielestä pidettävä työehtosopimuksen 9 §:n 5 momentin vastaisena, kun sopimuskohdan soveltaminen edellyttää työn aikana tehtävää hinnoitteluperusteen määräämistä tai työn osoittamista aikatyönä suoritettavaksi.

Asiassa on katsottava näytetyksi, että Avain-Vaunu Oy:ssä on joissakin tapauksissa jälkikäteen muutettu urakkatöitä henkilökohtaisella aikatyötuntipalkalla tehtäviksi töiksi ilman, että siihen olisi ollut työn alkaessa tai sen kestäessä osoitettavissa työehtosopimuksen 9 §:n 5 momentin mukaisia edellytyksiä. Avain-Vaunu Oy:n työehtosopimuksen vastainen menettely, jota noudattaessaan yhtiön on pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä, on myös johtunut siitä, ettei ohjeaikoja ole määritetty kaikissa tapauksissa viimeistään työn aikana riittävän tarkasti, vaan ne on jätetty työnjohtajien harkittaviksi työn suorittamisen jälkeen.

Metallityöväen Liitto on vielä katsonut työnantajan rikkoneen työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentin määräyksiä, koska urakkatöiden hinnoittelu ei ole ollut sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousisi normaalilla urakkatyövauhdilla 20 prosenttia työehtosopimuksen työkohtaista palkkaa korkeammaksi. Kantajaliiton mukaan virheellisyys ei johdu niinkään käytetyistä rahakertoimista vaan siitä, että VST-palkkausjärjestelmän ohje- ja lisäajat eivät ole soveltuneet työpaikan olosuhteisiin ja työmenetelmiin.

Työehtosopimuksen hinnoittelusäännön toteutumatta jääminen on Metallityöväen Liiton ilmoituksen mukaan johtunut myös siitä, että ohjeajat on merkitty monissa tapauksissa työn valmistuttua yhtä suuriksi kuin työhön käytetty aika. Työnantajapuolen taholta on todettu, että urakkatyövauhdilla työskenneltäessä tulisi käytetyn ajan olla ohjeaikaa pienempi. Työtuomioistuimelle esitetyistä erään työntekijän yhden kuukauden ajanjakson töitä koskevasta kahdesta tuotantokortista käy ilmi, että hänen töihin käyttämänsä ajat kahta työtä lukuun ottamatta ovat olleet yhtä suuria kuin annetut ajat.

Asian käsittelyssä on esitetty asianosaisten taholta eri tuloksiin johtanutta tilastollista selvitystä siitä, miten työehtosopimuksen 9 §:n 3 momentin mukainen hinnoittelusääntö on toteutunut eri vaiheissa urakkatöissä. Laskelmista ei ole työtuomioistuimen mielestä mahdollista tehdä päätelmiä siitä, onko hinnoittelu yksittäisissä urakkatöissä virheellisesti suoritettu vai onko urakkaansion jääminen työehtosopimuksessa osoitettua tavoitetta alhaisemmaksi johtunut jostakin muusta syystä.

Kun Metallityöväen Liiton puolelta ei ole näytetty sitä, että käytetyt ohjeajat olisivat olleet yksittäistapauksissa virheellisiä, ei pelkästään siitä seikasta, että ohjeaika ja käytetty aika ovat olleet monissa tapauksissa yhtä suuret, voida työtuomioistuimen mielestä päätellä, että työnantaja olisi menetellyt tieten työehtosopimuksen hinnoittelusäännön vastaisesti.

Avain-Vaunu Oy on edellä todetuin tavoin tietensä rikkonut työehtosopimuksen suorituspalkkaa koskevia määräyksiä.

Asianosaisliitot ovat neuvottelussaan 12.1.1989 työpaikalla tehdyn erimielisyysmuistion perusteella käsitelleet Avain-Vaunu Oy:ssä väitetyiksi tapahtuneita työehtosopimuksen rikkomisia, jotka työnantajaliitto on ymmärtänyt lähinnä vain hinnoittelusäännön rikkomista koskeviksi. Liitot ovat tuolloin sopineet, että riitakysymystä tarkennettaisiin työpaikkatasolla, ja siirtäneet toimenpiteistä päättämisen tuonnemmaksi. Liitot ovat käsitelleet uudelleen asiaa 28.5.1989, jolloin ne ovat päätyneet esittämään yhteyden ottamista työpaikalle keskeisten epäkohtien selvittämiseksi ja jääneet odottamaan selvitystä paikallisten neuvottelujen tuloksesta 15.6.1989 mennessä. Vastauksenaan paikalliset osapuolet ovat viimeksi mainittuna päivänä todenneet, etteivät he ole päässeet yksimielisyyteen asiassa. Liitot ovat sen perusteella todenneet myös jääneensä asiassa erimielisiksi.

Asiassa ei ole näytetty, että Avain-Vaunu Oy:n menettely urakkatöiden palkkauksen määrittelyssä olisi ennen liittotason neuvotteluja ollut työnantajaliiton tiedossa. Kun liittojen välisissä neuvotteluissa erimielisyyden perusteet on sovittu siirrettäviksi paikallistasolle selvitettäviksi, työtuomioistuimen mielestä ei työnantajaliiton näissä oloissa voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan sen perusteella, mitä liitto on erimielisyysneuvotteluissa käsityksenään esittänyt.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Avain-Vaunu Oy:n edellä todettujen työehtosopimuksen 9 §:n tietensä rikkomisten johdosta työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa Metallityöväen Liitolle 16 000 markkaa.

Kanne hylätään enemmälti.

Avain-Vaunu Oy velvoitetaan korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 2 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jutun laatuun katsoen saa Autoalan Työnantajaliitto ATL pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Pohjanoksa, Tuulensuu, Palanko-Laaka ja Porttila.

Eri mieltä olevan jäsen T u u l e n s u u n lausunto, johon jäsen P o h j a n o k s a yhtyi:

Yhdyn työtuomioistuimen ratkaisun perusteluihin muilta kuin niiltä osin, joissa on kysymys jälkikäteen tapahtuvasta ohjeajan määrittelystä työnjohtourakoissa ja muissa vastaavissa töissä sekä urakkatöiden jälkikäteisestä muuttamisesta aikatyötuntipalkalla tehtäviksi töiksi.

Työnjohtourakoiden ja muiden vastaavien töiden osalta katson asiassa selvitetyksi, että näiden töiden ohjeajan määrittelyssä on noudatettu sekä käytäntöä, jossa ohjeajat on määritelty työn aikana, että menettelyä, jossa tämä on tapahtunut vasta työn suorittamisen jälkeen. Yksilöimättä ja selvittämättä on jäänyt, missä määrin kumpaakin menettelyä on käytetty.

Siltä osin kuin asiassa on kysymys väitetystä työehtosopimuksen 9 §:n 5 momentin tietensä rikkomisesta katson selvitetyksi, että urakkatyöntekijöille on eräissä tapauksissa maksettu henkilökohtaista aikatyötuntipalkkaa sellaisistakin töistä, jotka alunperin on ollut tarkoitus tehdä urakkatöinä. Kantajaliiton käsityksen mukaan näin olisi tapahtunut siksi, että työnantaja olisi keinotellen pyrkinyt omalta osaltaan edullisempaan lopputulokseen. Työnantajan ilmoituksen ja todistajana kuullun korjaamopäällikön kertoman mukaan henkilökohtaista aikatyötuntipalkkaa on käytetty vain sellaisissa urakkatöissä, joissa urakkatyöhön käytetty aika on ylittänyt annetun ohjeajan. Näissäkin tapauksissa tehty työ on työnantajan käsityksen mukaan silti ollut urakkatyötä, josta on maksettu urakkatyön takuun eli työkohtaisen palkan ylittävää palkkaa.

Pelkästään sen perusteella, että työnantaja on maksanut alunperin urakkatyöksi määritellyn työn ajalta urakkatyöntekijän henkilökohtaista aikatyötuntipalkkaa, ei voida päätellä, onko menettely työehtosopimuksen vastaista vai ei. Ratkaisevaa on se, mikä on ollut menettelyn tarkoituksena. Tältä osin asiassa esitetystä selvityksestä ei ole pääteltävissä, että Avain-Vaunu Oy olisi työntekijöiden vahingoksi muuttanut urakkatöitä jälkikäteen aikatyötuntipalkalla tehtäviksi töiksi. Näyttämättä on näin ollen jäänyt, että yhtiö tältäkään osin olisi rikkonut tietensä työehtosopimusta.

Edellä esitetyillä perusteilla harkitsen oikeaksi hylätä kanteen kokonaisuudessaan.

Jutun laatuun katsoen saavat Autoalan Työnantajaliitto ATL ja Avain Vaunu Oy pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.