Labor court dismisses claim that night shift workers can switch to standard 6-hour daily work schedule.

Työehtosopimuksen määräyksen mukaan pääasiassa yöllä työskentelevän työntekijän työaika oli kuusi tuntia vuorokaudessa.

Hotellin yöportieereina työskentelevien työntekijöiden työaika oli työsopimuksella sovittu järjestettäväksi siten, että se oli 90 tuntia kolmessa viikossa ja että työtä tehtiin kolmena tai neljänä päivänä viikossa kahdeksan tai yhdeksän tunnin pituisissa työvuoroissa.

Työntekijöillä ei ollut oikeutta siirtyä kuuden tunnin vuorokautiseen työaikaan.

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Vastaajat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työntekijäliitto r.y. Kymen Motelli Penttilä Ky

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 30.3.1989 solmitussa majoitus ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Työaika

1. Säännöllinen työaika on 114 tai 116 tuntia kolmen viikon pituisena ajanjaksona (1.1.1990 alkaen 114 tuntia) siten järjestettynä, että kunakin täytenä työssäoloviikkona on enintään viisi työpäivää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6. Sellaisen työntekijän työaika, joka pääasiallisesti työskentelee kello 01.00 ja 06.00 välisenä aikana tai joka pääasiallisesti saapuu työhön kello 24.00 ja 05.00 välisenä aikana, on kuusi tuntia vuorokaudessa, työntekijäin normaalipalkkaa vähentämättä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisohjeissa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II Kiinteäpalkkaisten työntekijäin palkkausta koskevat määräykset

6 § Kiinteäpalkkaiset työntekijät

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § 2 kohta: Osa-aikatyöntekijät

Osa-aikatyöntekijöillä tarkoitetaan työehtosopimuksen mukaan sellaista henkilöä, jonka työsopimuksen mukaisten säännöllisten työtuntien määrä on enintään 90 tuntia kolmen viikon jaksoissa tai enintään keskimäärin 90 tuntia vastaavana aikana työehtosopimuksen mukaista viikkotyöaikasuunnitelman tasoittumisajanjaksoa sovellettaessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Osa-aikatyöntekijänä ei voida kuitenkaan pitää työntekijää, joka työehtosopimuksen 8 §:n 6 kohdan yötyön aikahyvityksen perusteella suorittaa työtä vain 90 tuntia kolmen viikon jaksoissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kiurut olivat kokeneet yötyön hyvin rasittavaksi muun muassa sen vuoksi, että työvuorot olivat kahdeksan - yhdeksän tunnin pituisia ja myös sen takia, että yötyön aikahyvitykseen oikeutetut työntekijät, jotka tekivät alle viisipäiväistä työviikkoa, eivät työtuomioistuimen tuomiossa n:o 125/1987 omaksutun tulkinnan mukaan ansainneet ylimääräisiä lisävapaapäiviä. Näitä lisävapaapäiviä eli niin sanottuja Z-päiviä työntekijä voi ansaita vuodessa 11.

Edellä esitetyistä syistä Kiurut olivat kesällä 1989 pyytäneet työnantajalta, että heidän työaikansa järjestettäisiin työehtosopimuksen mukaan sellaiseksi, että työvuorot olisivat vuorokaudessa kuuden tunnin pituisia. Työnantaja oli kuitenkin kieltäytynyt lyhentämästä Kiurujen työvuoroja.

Syntyneestä erimielisyydestä työpaikalla ja liittojen välillä käydyt neuvottelut olivat päättyneet erimielisinä. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL oli neuvotteluissa esittänyt, että työehtosopimuksen 8 §:n 6. kohdan mukaan yötyötä tekevän työntekijän vuorokautisen työajan tulisi olla kuusi tuntia. Vaikka Kiurut olivat aikaisemmin sopineet tekevänsä pitempiä työvuoroja, oli heillä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n näkemyksen mukaan oikeus saada hyväkseen työehtosopimuksen mukainen kuuden tunnin vuorokautinen työaika. Työehtosopimuksen kysymyksessä oleva määräys ja sen soveltamisohjeet olivat selvät ja ehdottomat siinä suhteessa, että vuorokautinen työaika tässä työaikamuodossa oli kuusi tuntia eikä keskimäärin kuusi tuntia. Myös työnantajaliitto oli aikaisemmin ollut sitä mieltä, että yötyöntekijällä, joka teki pidempää kuin kuusi tuntista työvuoroa, oli oikeus niin vaatiessaan saada tehdä työtä vain kuusi tuntia vuorokaudessa.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto oli neuvotteluissa vedonnut työpaikan vakiintuneeseen käytäntöön ja katsonut työnantajan menetelleen työehtosopimuksen mukaisesti. Työnantajaliitto oli menettelyllään syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kiuruilla oli oikeus kuuden tunnin vuorokautiseen työaikaan, ja että Kymen Motelli Penttilä Ky oli tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä kieltäytyessään lyhentämästä Kiurujen työaikaa vaaditulla tavalla. Lisäksi Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut Kymen Motelli Penttilä Ky:n ja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Kymen Motelli Penttilä Ky ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että työtuomioistuin oli tuomiollaan n:o 125/1987 katsonut, että Kiuruilla ei ollut oikeutta lisävapaapäivien saamiseen, koska työehtosopimuspöytäkirjassa lisävapaapäivien saamisen edellytykseksi oli sovittu joko yli 90 tunnin työaika kolmessa viikossa tai viisipäiväisen työviikon tekeminen. Koska Kiurut eivät täyttäneet kumpaakaan edellytystä, työtuomioistuin oli katsonut, että Kiurut eivät kuuluneet lisävapaapäiväjärjestelyn piiriin.

Kiurut olivat uudelleen huhtikuussa 1989 esittäneet työnantajalle vaatimuksen lisävapaapäivien saamiseksi. Mikäli työnantaja ei suostuisi lisävapaapäivien antamiseen, Kiurut olivat vaatineet toissijaisesti siirtymistä työskentelemään viitenä päivänä viikossa, jolloin he samalla tulisivat työehtosopimuksen lisävapaapäiväjärjestelmän piiriin.

Työnantaja ei ollut suostunut Kiurujen esittämiin vaatimuksiin, koska heidän oikeutensa lisävapaapäiviin oli jo ratkaistu työtuomioistuimen tuomiolla. Noudatetusta työaikajärjestelystä oli sovittu jo työsopimusta tehtäessä ja sopimusta oli noudatettu koko työsuhteen kestoajan.

Majoitus- ja ravitsemisliikkeissä tehty työ oli työaikalain 6 §:n mukaista periodityötä. Työaika perustui jaksoajatteluun ja määriteltiin kolmiviikkoisjaksoittain. Työehtosopimuksen 8 §:n 1. kohdan mukaan kokoaikaisen työntekijän työaika vuonna 1989 oli 114 tai 116 tuntia kolmessa viikossa. Työehtosopimuksen 8 §:n 6. kohdan mukaan yötyöntekijän työaika oli kuusi tuntia vuorokaudessa työntekijän normaalipalkkaa vähentämättä. Kysymyksessä oleva määräys tarkoitti sitä, että työntekijä sai yötyön aikahyvityksenä täyden palkan tekemättä kuitenkaan täyttä työaikaa. Työajan sijoittelusta kolmiviikkoisjaksolle voitiin kuitenkin sopia työnantajan ja työntekijän välillä kuudesta tunnista poikkeavasti. Tällöin työntekijä teki työtä työnantajan laatiman työvuorolistan mukaan siten, että työaika oli keskimäärin 90 tuntia kolmiviikkoisjaksossa.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL oli Kiuruja koskevan aikaisemmin työtuomioistuimessa käsitellyn jutun yhteydessä todennut, että Kiurujen työaika oli kuusi tuntia vuorokaudessa tai 90 tuntia kolmessa viikossa. Tämä työntekijäliiton kannanotto osoitti, että liiton mielestä määräys kuuden tunnin työajasta ei ollut ehdoton määräys, vaan työaika voitiin järjestää myös 90 tunniksi kolmessa viikossa. Myöskään tämän nyt esillä olevan erimielisyyden yhteydessä ei työntekijäliitto ollut edes väittänyt, että työehtosopimusmääräys estäisi työaikajärjestelystä sopimisen.

Majoitus- ja ravitsemisalalla vallitsevan käytännön mukaan yötyöntekijöiden ja työnantajan välillä sovittiin yleensä työajaksi 90 tuntia kolmessa viikossa sopimatta lainkaan vuorokautisesta työajasta. Tällöin työntekijät tekivät kahdeksan-yhdeksän tunnin pituisia työvuoroja kolmena tai neljänä päivänä viikossa, jolloin työaika tasoittui 90 tuntiin kolmessa viikossa. Järjestelmä oli myös työntekijöiden kannalta edullinen, koska työntekijöille muodostui näin kolmen tai neljän päivän vapaa viikoittain. Koska sopimus 90 tunnin työskentelystä kolmessa viikossa oli pätevä, sitoi se kumpaakin osapuolta, eikä työntekijä siten voinut työehtosopimukseen vetoamalla vapautua tekemästään sopimuksesta. Työnantajaliitto ei koskaan ollut tulkinnut työehtosopimuksen 8 §:n 6. kohtaa siten, että työntekijällä olisi niin halutessaan oikeus siirtyä tekemään työtä vain kuusi tuntia vuorokaudessa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Kymen Motelli Penttilä Ky ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vielä lausunut, että vaikka työntekijäliitto olikin katsonut, että työnantajan ja työntekijän kesken voitiin sopia vuorokautisesta työajasta kuudesta tunnista poikkeavasti, ei tämä tarkoittanut sitä, että tehty sopimus olisi työntekijäliiton mielestä ikuinen ja ettei toinen osapuoli voisi siitä halutessaan irrottautua ja vaatia työehtosopimuksen mukaisen työajan noudattamista. Alalla toimivat yötyöntekijät sopivat varmasti monissa tapauksissa työnantajan kanssa kuutta tuntia pidemmästä vuorokautisesta työajasta. Tämä ei kuitenkaan ollut edes vallitseva käytäntö.

Asiassa oli kysymys siitä, voiko työntekijä, kun työehtosopimuksen jostain määräyksestä oli sovittu paikallisesti toisin ilman, että tällaista sopimismahdollisuutta oli työehtosopimuksessa edes nimenomaisesti myönnetty, irrottautua tästä sopimuksesta ja vaatia työehtosopimuksen mukaisen olotilan palauttamista. Työehtosopimuksen 8 §:n 6. kohdan mukainen kuuden tunnin vuorokautinen työaika tarkoitti käytännössä sitä, että työntekijällä oli teetettävä viisipäiväistä työviikkoa. Kun viisipäiväistä työviikkoa tekevä työntekijä oli oikeutettu 11 ylimääräiseen lisävapaapäivään, vähensi tämä työntekijän vuotuista työaikaa 66 tuntia. Jos paikallisesti oli työsopimuksessa sovittu epäedullisemmasta työajasta, oli työntekijällä työoikeudessa yleisesti noudatettavan edullisemmuussäännön perusteella oikeus irrottautua paikallisesta huonommat ehdot sisältävästä sopimuksesta.

Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 118/87 ratkaissut erään toisen työehtosopimusalan paikallista sopimusta koskevan työehtosopimusriidan. Tuomiossa oli katsottu, että sopimukseen osallinen voi milloin tahansa irtisanoa paikallisen sopimuksen. Tuolloin esillä olleessa tapauksessa oli ollut kysymys paikallisesta sopimuksesta, jonka solmimiseen työehtosopimuksessa oli nimenomaisesti annettu mahdollisuus. Nyt esillä olevassa tapauksessa ei työehtosopimuksessa ollut nimenomaisesti annettu mahdollisuutta sopia asiasta toisin, joten vieläkin selvempää oli, että työntekijällä oli oikeus palata työehtosopimuksen mukaiseen järjestelyyn.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Kymen Motelli Penttilä Ky ovat vielä lausuneet, että nyt esillä olevaa erimielisyyttä ei voitu ratkaista edullisemmuussäännön perusteella. Edullisemmuussääntöä sovellettiin silloin, kun työsuhdetta sääntelevät normit olivat ristiriidassa keskenään. Tällöin työntekijällä oli oikeus vedota itselleen edullisempaan normiin. Edullisemmuussääntöä ei voitu lainkaan soveltaa tilanteessa, jossa toinen normeista oli pätevästi syrjäytetty.

Työtuomioistuimen tuomio n:o 118/1987 ei soveltunut nyt esillä olevaan tapaukseen. Tuossa asiassa oli ollut kysymys ainoastaan irtisanomisajan pituudesta. Työtuomioistuin oli katsonut, että paikallinen työehtosopimukseen rinnastettava kollektiivisopimus oli irtisanottava työehtosopimuslain 3 §:n 1 momentin mukaista työehtosopimuksen irtisanomista koskevaa kolmen kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen.

Yötyön aikahyvityssäännös oli ollut majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa vuodesta 1947 lähtien. Määräyksen mukaan yötyötä tekevän työntekijän työaika oli kuusi tuntia vuorokaudessa työntekijän normaalipalkkaa vähentämättä. Alalla pitkään vallinneen käytännön mukaan myös yötyöntekijöiden työaika oli määräytynyt periodeittain ja se oli ollut 90 tuntia kolmessa viikossa. Työnantajaliiton tietoon ei ennen nyt esillä olevaa asiaa ollut tullut yhtään sellaista erimielisyyttä, jossa työntekijä olisi esittänyt työnantajalle vaatimuksen siirtymisestä työskentelemään kuusi tuntia vuorokaudessa viitenä yönä viikossa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kymen Motelli Penttilä Ky:n omistamassa Hotelli Sommelossa yöportieereina toimivien Asta Kiurun ja Martti Kiurun kanssa tehdyissä työsopimuksissa on työajasta sovittu siten, että se on 90 tuntia kolmiviikkoisjaksossa ja että työtä tehdään kahdeksan - yhdeksän tunnin pituisina työvuoroina kolmena tai neljänä päivänä viikossa. Koska Kiurut ovat työskennelleet pääasiallisesti kello 01:n ja 06:n välisenä aikana, heille on työehtosopimuksen 8 §:n 6. kohdan mukaan maksettu täysimääräistä kuukausipalkkaa.

Työehtosopimuksen 8 §:n 6. kohdan mukaan sellaisen työntekijän työaika, joka pääasiallisesti työskentelee kello 01:n ja 06:n välisenä aikana tai joka pääasiallisesti saapuu työhön kello 24:n ja 05:n välisenä aikana, on kuusi tuntia vuorokaudessa työntekijän normaalipalkkaa vähentämättä.

Asianosaisliitot ovat yhtä mieltä siitä, että kysymyksessä oleva työehtosopimuksen määräys ei estä työnantajaa ja työntekijää työsopimuksella sopimasta pidemmästä kuin kuuden tunnin pituisesta vuorokautisesta työajasta siten, että työaika on kolmen viikon pituisena ajanjaksona 90 tuntia. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on kuitenkin katsonut, että vaikka työehtosopimuksen 8 §:n 6. kohdassa tarkoitetun työntekijän kanssa olisi sovittu kuutta tuntia pidemmästä vuorokautisesta työajasta, työntekijällä on niin halutessaan oikeus siirtyä takaisin työehtosopimuksen mukaiseen työaikaan. Liitto on kantansa tueksi esittänyt, että työehtosopimukseen osalliset liitot ovat aikaisemmin olleet tästä tulkinnasta yhtä mieltä.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n palkkasihteerin tarkoittama työnantajaliiton liittoasiamies on kieltänyt käyneensä edellä kerrotun kaltaisia keskusteluja työntekijäliiton palkkasihteerin kanssa. Sen sijaan todistajana kuultu työnantajaliittoa työehtosopimusneuvotteluissa 1970-luvun alkupuolella edustanut asiamies on kertonut, että työehtosopimusneuvotteluissa on 1970-luvun alkupuolella keskusteltu siitä, että onko työehtosopimuksen 8 §:n 6. kohdassa tarkoitetulla työntekijällä, joka on antanut suostumuksensa lisätyön tekemiseen siten, että hänen työaikansa kolmen viikon jaksossa on ylittänyt 90 tuntia, oikeus siirtyä työaikaan, joka on 90 tuntia kolmessa viikossa.

Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen on 8 §:n 6. kohtaa vastaava määräys kuuden tunnin vuorokautisesta työajasta otettu vuonna 1947. Työnantajaliiton ilmoituksen mukaan määräystä on käytännössä tulkittu siten, että määräyksen piiriin kuuluvan työntekijän työaika on sovittu 90 tunniksi kolmessa viikossa siten, että työvuorot ovat olleet kuutta tuntia pidempiä. Työntekijäliitto on kiistänyt ilmoituksen paikkansapitävyyden.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun työnantajaliittoa vuoden 1973 - 1987 työehtosopimusneuvotteluissa edustaneen lakimiehen lausuman mukaan käytännössä yötyöntekijöiden työaika on järjestetty yleensä siten, että työvuoro on alkanut illalla kello 22 tai 23 ja päättynyt aamulla kello 7.

Asianosaisliittojen hyväksymien työehtosopimuksen soveltamisohjeiden osa-aikatyöntekijöitä koskevassa 6 §:n 2. kohdassa on määräys, jonka mukaan osa-aikatyöntekijänä ei voida pitää työntekijää, joka työehtosopimuksen 8 §:n 6. kohdan yötyön aikahyvityksen perusteella suorittaa työtä vain 90 tuntia kolmen viikon jaksoissa. Mainitussa soveltamisohjeen kohdassa on siten työtuomioistuimen mielestä lähdetty siitä, että työehtosopimuksen 8 §:n 6. kohdassa tarkoitetun työntekijän työaika järjestetään siten, että se on 90 tuntia kolmessa viikossa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Asta ja Martti Kiurulla ole työehtosopimuksen perusteella oikeutta kuuden tunnin vuorokautiseen työaikaan. Kymen Motelli Penttilä Ky ei siten kieltäytyessään järjestämästä heidän vuorokautista työaikaansa kuuden tunnin pituiseksi ole tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto työnantajan menettelyn hyväksyessään ole syyllistynyt valvontavelvollisuutensa laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Kymen Motelli Penttilä Ky pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Rihto, Uski, Virtanen, Pohja ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.