Labor court dismisses union appeal when employer terminates contract for prolonged absence without prior notice.

Putkiliikkeessä työskentelevä putkiasentaja oli kahden viikon loman jälkeen tullut päivän myöhässä työhön. Työnantajan kanssa lomalta paluusta syntyneen riidan vuoksi putkiasentaja oli ollut kymmenkunta päivää poissa työstä ottamatta yhteyttä työnantajaan. Työnantaja oli liikkeen koko ja työtilanne huomioon ottaen saanut katsoa putkiasentajan työsopimuksen purkautuneeksi.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaaja Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Kuultavat Mansen Putki ja sen yhtiömiehet, liikkeenharjoittajat Soile ja Raimo Leppänen

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Putkijohtotyönantajainliiton sekä Rakennustyöläisten Liiton välillä 4.4.1990 allekirjoitetussa putkijohto ja putkieristysalaa koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

TYÖSUHDETTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Putkijohtotyönantajainliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 26.2.1990 solmittua sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §

Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain (320/70) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. 2. Irtisanomisen perusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohtooikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Irtisanomisajat

1. Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan irtisanomisaikoina vähintään seuraavia aikoja: Työnantajan irtisanoessa työsopimuksen työsuhteen kestoaika irtisanomisaika

enintään 1 vuosi 3 vk yli 1 vuosi, mutta enintään 5 vuotta 2 kk

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖSOPIMUKSEN IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

11 §

Irtisanomismenettely- ja korvausmääräysten soveltaminen

1. Sen ohella mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä. 2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos a) työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain (320/70) mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

17 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

1. Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 3 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

18 §

Korvauksen määrä

1. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen (3) ja enintään 20 kuukauden palkka. 2. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyrityksen Mansen Putki -nimisen avoimen yhtiön palveluksessa putkiasentajana olleen Risto Pursilan työsuhde oli alkanut elokuussa 1988. Pursila oli 28.8.1989 kuukauden lomautuksen jälkeen otettu vanhana työntekijänä uudelleen työhön. Yhtiö oli purkanut hänen työsopimuksensa 30.5.1990.

Pursila oli sopinut yhtiön toimitusjohtajan Raimo Leppäsen kanssa, että hän olisi lomalla ulkomailla 14. - 28.5.1990 välisen ajan. Myöhäisen matkalta paluun johdosta Pursila oli ilmoittautunut työhön päivän myöhässä 30.5.1990. Tällöin toimitusjohtaja Leppänen oli ilmoittanut Pursilalle, että hänelle ei enää ollut yhtiössä töitä ja että hänen tilalleen oli jouduttu ottamaan uusi työntekijä kahden päivän aiheettoman poissaolon takia. Pursila oli poistunut työpaikalta.

Pursilan poistuttua työpaikalta hän oli odottanut työnantajan yhteydenottoa. Kun sitä ei ollut kuulunut, hän oli 7.6.1990 ottanut yhteyttä työnantajaan Rakennustyöläisten Liiton toimitsijan välityksellä. Tällöin toimitusjohtaja Leppänen oli kehottanut toimitsijaa pyytämään Pursilaa tulemaan työpaikalle sopimaan asiasta. Pursila ei ollut kuitenkaan tätä tehnyt, koska hän ei ollut halunnut mennä työpaikalle moitittavaksi.

Pursila oli edelleen odottanut työnantajan yhteydenottoa. Hän oli saanut 14.6.1990 kirjatun kirjeen, jossa työnantaja oli ilmoittanut katsovansa työsopimuslain 44 §:n perusteella Pursilan työsopimuksen purkautuneeksi, mikäli hän ei saapuisi työpaikalle sopimaan asiasta.

Pursila oli tämän jälkeen käynyt tapaamassa Leppästä 18.6.1990, jolloin heidän välillään ei ollut syntynyt asiallista keskustelua. Sen sijaan neuvottelussa 26.1.1990, jolloin paikalla oli ollut muun muassa liiton toimitsija ja työnantajaliiton edustaja, oli käynyt ilmi, että työnantaja ei enää suostunut palauttamaan Pursilan työsuhdetta.

Myöhemmin Leppänen oli Rakennustyöläisten Liitolle lähettämässään kirjeessä ilmoittanut, että Pursila oli ollut aiheetta poissa työstä 30.5. - 18.6.1990 välisen ajan ja että yhtiö oli pitänyt työsopimuslain 44 §:n perusteella hänen työsopimustaan purkautuneena.

Pursila ei ollut ollut poissa työstä ilmoittamatta pätevää estettä. Toimitusjohtaja Leppänen oli 30.5.1990 purkanut Pursilan työsopimuksen päättymään heti ilman irtisanomisaikaa käskiessään hänen poistua työmaalta tarjoamatta Pursilalle myöhemminkään enää työtä. Pursilan työsopimus oli purettu hänestä itsestään johtuvasta syystä ilman, että työsopimuksen purkamiseen tai edes sen irtisanomiseen oli ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyä erityisen painavaa syytä.

Pursila oli ollut työttömänä noin viisi kuukautta tapahtumien jälkeen.

Liittojen välisissä neuvotteluissa 14.8.1990 asia oli jäänyt erimieliseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Mansen Putki on päättänyt Pursilan työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Liitto on myös vaatinut yhtiön ja sen yhtiömiesten Soile ja Raimo Leppäsen velvoittamista suorittamaan Pursilalle irtisanomissuojasopimuksen 3 ja 4 §:n perusteella irtisanomisajan palkkana kahdelta kuukaudelta yhteensä 15 017 markkaa tai toissijaisesti, jos Pursilan työsuhteen ei katsottaisi jatkuneen keskeytyksittä vähintään yhtä vuotta, kolmelta viikolta yhteensä 5 300 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.7.1990 lukien sekä irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaisena korvauksena 12 kuukauden palkkaa vastaavat 155 142 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Putkijohtotyönantajainliitto on lausunut, että Pursila oli ollut syytä ilmoittamatta poissa työstä 28.5.1990 alkaen. Mansen Putki oli katsonut Pursilan työsuhteen purkautuneeksi 13.6.1990.

Pursila oli sopinut työnantajan kanssa kahden viikon lomasta, jonka tuli alkaa 14.5.1990. Pursilan tuli palata työhön maanantaina 28.5.1990. Hän oli tullut työpaikalle kuitenkin vasta keskiviikkona 30.5.1990.

Käytyään työpaikalla 30.5.1990 Pursila oli poistunut hänen ja toimitusjohtaja Leppäsen välillä käydyn sanaharkan jälkeen työpaikalta syytä ilmoittamatta. Rakennustyöläisten Liiton aluetoimitsija oli 7.6.1990 ottanut yhteyttä Leppäseen, joka oli kehottanut Pursilaa ottamaan häneen yhteyttä. Tämän jälkeen Pursila oli 18.6.1990 käynyt tapaamassa Leppästä. Tässä vaiheessa työsuhde oli kuitenkin jo katsottu purkautuneeksi.

Pursila oli palkattu yhtiön ensimmäisen kerran 5.9.1988 määräaikaisella työsopimuksella kuudeksi kuukaudeksi. Työkohteen lakatessa Pursila oli lomautettu 16.5.1989 ja irtisanottu siten, että hänen työsuhteensa oli päättynyt 11.8.1989. Tämän jälkeen oli työnantaja ottanut työvoimatoimiston kautta Pursilan uutena työntekijänä työhön 28.8.1989. Koska Pursilan työsuhde ei ollut kestänyt yhtä vuotta, hänen irtisanomisaikansa oli kolme viikkoa.

Maanantaina 28.5.1990 kello 8 piti yhtiön aloittaa uudessa työkohteessa urakkatyö, jota Pursilan olisi pitänyt tehdä. Yhtiöllä oli ollut todellinen tarve pitää jokainen työntekijä työssään. Yhtiö oli 29.5.1990 palkannut Pursilan tilalle toisen työntekijän urakkatyöhön. Mansen Putki oli pieni 4-5 työntekijää käsittävä yritys.

Pursilan poistuttua työstä oli Leppänen sekä puhelimitse että kirjeitse yrittänyt tavoittaa Pursilaa. Numerotiedustelusta oli kuitenkin ilmoitettu, että Pursilalla oli salainen puhelinnumero.

Pursila oli ollut työpaikalta poissa syytä ilmoittamatta 30.5. - 18.6.1990 välisen ajan. Pursila ei ollut saapunut työpaikalle, vaikka työnantaja oli useaan otteeseen häntä siihen kehottanut. Työsopimuslain 44 §:n 2 momentin tarkoittama vähintään viikon aika oli näin ollen kiistatta kuulunut Pursilan poissaollessa. Työnantaja ei ollut missään vaiheessa purkanut tai irtisanonut Pursilan työsuhdetta, vaan se oli katsottu purkautuneeksi pitkän yhtäjaksoisen poissaolon takia.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Putkijohtotyönantajainliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.

KUULTAVIEN LAUSUMAT

Mansen Putki ja sen yhtiömiehet Soile ja Raimo Leppänen ovat olleet jutussa kuultavina.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Risto Pursila on ollut Mansen Putki -nimisen avoimen yhtiön palveluksessa putkiasentajana 28.8.1989 lukien. Sitä ennen hän on ollut yhtiössä töissä syyskuusta 1988 alkaen siksi, kunnes hänen työsuhteensa oli elokuussa 1989 päättynyt lomautuksen jälkeen.

Pursilalle on myönnetty lomaa ulkomaan matkaa varten maanantaista 14.5.1990 alkaen. Hänen lomastaan on keskusteltu keväällä 1990 järjestetyssä saunaillassa, jossa on ollut saapuvilla yhtiön toimitusjohtajan Raimo Leppäsen lisäksi yhtiön työntekijöitä. Leppäsen ja Pursilan kesken lomasta on työpaikalla myöhemmin sovittu. Jälkeenpäin on syntynyt epäselvyyttä siitä, onko Pursilan pitänyt palata töihin kahden viikon lomamatkaltaan maanantaina 28.5.1990 vai vasta seuranneena päivänä.

Selvityksen mukaan Pursila on palannut lomamatkaltaan Suomeen vasta 28.5.1990, joten hän ei ole tuona päivänä voinut olla töissä. Asiassa ei ole voitu selvittää, mistä johtuen väärinkäsitys Pursilan töihin palaamispäivästä on syntynyt, mutta Pursilan poissaoloa töistä 28.5.1990 ei työtuomioistuimen mielestä voida lukea hänen viakseen.

Pursila ei ole tullut töihin vielä tiistaina 29.5.1990, vaan vasta seuranneena päivänä. Tullessaan tuolloin työpaikalle Pursila on ilmoittanut toimitusjohtajalle, ettei hän matkasta väsyneenä ollut jaksanut edellisenä päivänä tulla töihin.

Pursilan ja toimitusjohtaja Leppäsen välillä sen johdosta käydystä kiivaasta keskustelusta on esitetty jossakin määrin ristiriitaista selvitystä. Pursilan ja asiassa todistajina kuultujen kahden paikalla olleen työntekijän kertoman mukaan toimitusjohtaja on tuolloin sanonut, ettei Pursilalle olisi enää töitä yhtiössä ja että hänen tilalleen on otettu uusi työntekijä. Toimitusjohtaja Leppänen ja saapuvilla myös ollut varastonhoitaja, jota on myös kuulusteltu todistajana, ovat kertoneet Pursilan sanoneen, kun häneltä on kysytty töihin ryhtymisestä, että hän voisi lähteä pois työpaikalta. Toimitusjohtaja on myöntänyt ilmoittaneensa, että Pursilan tilalle on otettu toinen työntekijä, mutta kieltänyt sanoneensa, ettei Pursilalle olisi töitä yhtiössä.

Selvityksen mukaan yhtiöllä on ollut eräs urakkatyö, joka on suunniteltu alkavaksi 28.5.1990 ja jota tekemään Pursila on tarkoitettu. Toimitusjohtaja on Pursilan poissaolon vuoksi hankkinut työtä tekemään samana päivänä toisen työntekijän, joka on aloittanut työnsä seuranneena päivänä. Pursilan on toimitusjohtaja Leppäsen selityksen mukaan ollut tarkoitus toimia uuden työntekijän kanssa urakkatyössä.

Edellä mainitun keskustelun kuluessa ei selvityksen mukaan ole mainittu mitään Pursilan työsopimuksen purkamisesta, irtisanomisesta tai päättämisestä.

Toimitusjohtaja on kertonut aikoneensa ottaa puhelimitse yhteyttä Pursilaan, mutta hän ei ollut saanut selville Pursilan salaisena pitämää puhelinnumeroa. Pursila on 7.6.1990 mennyt Rakennustyöläisten Liiton aluejärjestön toimitsijan puheille. Toimitsijan ja toimitusjohtaja Leppäsen välillä tuolloin käydyssä puhelinkeskustelussa viimeksi mainittu on kehottanut toimitsijaa pyytämään Pursilaa käymään työpaikalla sopimassa asian, jonka tiedon toimitsija on heti välittänyt Pursilalle. Pursila ei kuitenkaan ollut ottanut yhteyttä toimitusjohtaja Leppäseen.

Yhtiö on 13.6.1990 päivätyllä ilmoituksella irtisanomisesta, jonka Pursila on seuranneena päivänä saanut, ilmoittanut katsovansa Pursilan työsuhteen päättyneeksi työsopimuslain 44 §:n nojalla, jollei hän tulisi työpaikalla sopimaan asiasta.

Pursila on vasta 18.6.1990 käynyt työpaikalla, mutta keskustelu hänen ja toimitusjohtaja Leppäsen välillä on päättynyt riitaisuuksiin. Asiasta on järjestetty vielä 21.6.1990 liittojen paikallisten edustajien saapuvilla ollessa neuvottelutilaisuus, mutta toimitusjohtaja Leppänen ei ole enää suostunut ottamaan Pursilaa takaisin työhön.

Työtuomioistuimen mielestä yhtiön ei voida katsoa tarkoittaneen päättää Pursilan työsopimusta hänen palattua lomamatkalta myöhästyneenä. Pursila on saattanut tulla käydystä keskustelusta, vaikka siinä ei ole mainittu mitään hänen työsopimuksensa päättämisestä, siihen käsitykseen, että hänellä ei olisi enää mahdollisuutta tehdä työtä yhtiössä. Kun otetaan huomioon edellä selostetut myöhemmät tapahtumat, työtuomioistuin katsoo, ettei Pursilan työsopimusta ole vielä yhtiön toimesta tuolloin päätetty.

Pursila on 7.6.1990 saanut tiedon siitä, että hänen työskentelynsä yhtiössä voitaisiin siitä sopimalla järjestää. Hän on jättänyt ottamatta yhtiöön yhteyttä asian selvittämiseksi siitä huolimatta, että hän itse jäämällä ilmoittamatta pois työpaikalta lomamatkansa jälkeisenä päivänä on antanut aihetta tyytymättömyyteen. Tällaisessa tilanteessa yhtiöllä on ollut perusteltu syy edellyttää työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittämiseksi toimia Pursilan itsensä puolelta.

Kun Pursila on kerrotuin tavoin vasta 18.6.1990 tullut työpaikalle, yhtiö, sen koko ja työtilanne huomioon ottaen, on saanut katsoa työsopimuslain 44 §:n 2 momentin perusteella Pursilan työsopimuksen purkautuneeksi hänen pätevättä syyttä 7.6.1990 - 18.6.1990 välisenä aikana tapahtuneen poissaolon vuoksi.

Asiasta pidetyssä neuvottelussa 21.6.1990, jossa ovat Pursilan ja Leppäsen lisäksi olleet saapuvilla myös aluetoimitsija ja työnantajaliiton edustaja, on toimitusjohtaja Leppänen todennut Pursilan työsopimuksen päättyneeksi. Työtuomioistuimen mielestä yhtiö on edellä mainitusta syistä tuolloin saanut käsitellä työsopimusta purkautuneena.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden Putkijohtotyönantajainliitto, Mansen Putki ja sen yhtiömiehet Raimo ja Soile Leppänen saavat itse pitää kulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Nouro, Tuulensuu, Kuivanen ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.