Labor court dismisses union claim to reclassify process workers to higher pay grade based on prior collective agreement.

Asianosaisliittojen välillä oli aiemmin sovittu prosessimiesten luokituksen perustasosta. Olosuhteet eivät olleet sopimuksen tekemisen jälkeen tehtaalla muuttuneet, eivätkä muutkaan seikat antaneet aihetta sijoittaa prosessimiehiä tuolloin sovittua työnvaativuusluokituksen perustasoa ylemmälle perustasolle.

Kantaja Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Vastaaja Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL r.y. Kuultava Orion-yhtymä Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 25.4.1988 solmitussa kemian perusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III TYÖPALKAT

14 § A. Työkohtainen palkka

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Suorittamiensa töiden vaativuutta perustana pitäen sijoitetaan työntekijät eri vaativuusluokkiin seuraavasti:

TASO PERUSTASOMÄÄRITELMÄ YLEISESIMERKKI

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 Työssä edellytetään Työ, jossa joudutaan vasvähintään 1 vuoden am- taamaan suurehkon koneykmattikoulutus tai vä- sikön tai prosessin hoihintään 2 vuoden har- dosta. Prosessissa toimii jaantuminen työssä. yleensä useampia henkiTyössä esiintyvillä löitä. häiriöillä on välitön Vastaavan koulutustason merkitys muulle tuo- edellyttämät, vaativat tannolle. Mahdolliset lähinnä laitosmies- ja tuotannon menetykset tehdashuoltoon liittyvät ovat hyvin suuria. Me- työt. netysten välttämiseksi työ vaatii tavanomaista suurempaa valppautta.

_________________________________________________

7 Työ edellyttää 2 vuoden Suurten prosessilinjojen ammattikoulun lisäksi hoitotehtävät työnjohdon vähintään 1 vuoden har- alaisuudessa. jaantumisen tai tiedot Itsenäiset monipuolista ja taidot hankitaan 5 ammattitaitoa vaativat vuoden kokemuksen kaut- laitosmiestyöt. ta. Työssä vastataan itsenäisesti suuren tuotantolinjan toiminnasta tai sellaisesta tuotantoa avustavasta toiminnasta, jolla on ensiarvoinen merkitys tuotannon häiriöttömälle kululle.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on lausunut, että Orion-yhtymä Oy:öön kuuluvalla Fermionin tehtaalla valmistettiin lääkeraaka-aineita. Tehtaan Espoon Mankkaan tuotantolaitoksella työskenteli noin 30 työntekijää.

Työntekijöiden työsuhteissa noudatettiin kemian perusteollisuuden työehtosopimusta. Sopimuksen mukaiset palkat perustuivat 8-portaiseen työnvaativuusluokitukseen. Työntekijäin sijoittuminen eri vaativuusluokkiin määräytyi perustason ja olosuhdetason yhteisvaikutuksesta. Perustaso pohjautui sopimuksen sisältämään perustasomääritelmään ja yleisesimerkkeihin. Olosuhdetaso määriteltiin työn raskauden, yksitoikkoisuuden ja olosuhdehaittojen perusteella.

Fermionin tehtaalla oli noudatettu 28.2.1983 asti omaa 5-portaista palkkaryhmittelyä. Suurin osa työntekijöistä oli luokiteltu päteviksi ammattimiehiksi, mikä merkitsi sijoittamista korkeimpaan eli 1 luokkaan. Tämän jälkeen oli siirrytty kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen mukaiseen 8-portaiseen luokitteluun.

Työnantajan edustajana tuotantopäällikkö oli yksipuolisesti sijoittanut työntekijät vaativuusluokkiin. Tuotantopäällikön suorittamassa luokituksessa oli nuorempi prosessimies sijoitettu perustasoon 5, prosessimies tasoon 6 ja vanhempi prosessimies tasoon 7. Vaikka suurin osa prosessimiehistä oli työskennellyt tehtaalla pitkään, ketään ei ollut nostettu perustasoon 7.

Prosessimiehistä Thomas Adlercreutz oli tullut taloon 14.10.1980, Erkki Hakala 1.11.1976, Matti Heinonen 20.9.1977, Erkki Härmä 11.8.1982, Pekka Lahti 2.5.1979, Veijo Lehtinen 2.9.1974, Rolf Lundsten 22.10.1979, Jouko Mehtälä 12.3.1980, Martti Mehtälä 24.9.1979, Kari Myöhänen 21.4.1981, Veli Nevalainen 28.5.1973, Niilo Nurminen 30.8.1972, Pentti Pöntinen 31.10.1980, Antti Rahkonen 24.9.1979, Paavo Rakkola 17.3.1980, Pentti Saarinen 6.10.1976, Jaakko Seppä 9.5.1972, Kauko Tuovinen 29.11.1971 ja Jouko Viljanen 26.4.1978. Näiden työntekijöiden työsuhteet olivat kestäneet 7 - 17 vuotta. Ottaen huomioon perustasomääritelmän sekä sen, että työnantaja oli porrastanut prosessimiesten luokituksen perustasoihin 5 - 7, oli näiden prosessimiesten luokituksen perustason oltava 7.

Asiasta oli käyty työpaikalla ja liittotasolla neuvotteluja kaksi kertaa. Syksyllä 1987 oli päädytty pitkien neuvottelujen jälkeen siihen, että luokitus jätettiin toistaiseksi perustasolle 6, mutta työntekijät saivat noin 200 markan henkilökohtaisen palkankorotuksen kuukausipalkkaansa. Perusteena luokituksen jättämiselle ennalleen oli se, että liittojen välillä toimi palkkausjärjestelmätyöryhmä, jonka työn pohjalta luokitusjärjestelmää oli tarkoitus muuttaa kevään 1988 työehtosopimuskierroksella. Uudessa työehtosopimuksessa luokitus oli jäänyt kuitenkin ennalleen, minkä vuoksi Fermionin työntekijät olivat ottaneet prosessimiesten luokituksen uudelleen esille. Tällöinkään ei luokituksesta ollut päästy yhteisymmärrykseen. Työnantajaliitto oli pitänyt 17.10.1988 järjestetyssä neuvottelussa asiaa jo kerran ratkaistuna, mutta työntekijäpuoli oli todennut, että kyse oli vain toistaiseksi tehdystä ratkaisusta edellä esitettyjen seikkojen vuoksi.

Prosessimiehen tehtävä täytti perustason 7 vaatimukset. Pääluottamusmiehen ja kuuden vuoromestarin laatiman työnkuvauksen mukaan työ käsitti lääkeraaka-aineiden valmistuksessa tarvittavien kemiallisten reaktioiden ja prosessien valvonnan ja niiden yhteen saattamisen. Työ oli vaativampaa kuin esimerkiksi valvomotyö, koska kaikki työ tapahtui käsityönä. Prosessimies punnitsi aineet, annosteli ne reaktiokattilaan, valvoi tislaukset, sääti lämpötilat ja suodatukset, hoiti aineiden pakkauksen, jäähdytykset sekä ympäristön siivouksen.

Työ vaati äärimmäisen suurta tarkkuutta, koska siinä käsiteltiin I-luokan myrkkyjä kuten rikki-, suola- ja typpihappoa sekä dimetyylisulfaattia.

Prosessimies toimi täysin itsenäisesti ja otti yhteyden työnjohtoon ainoastaan pulmatapauksissa. Tämä oli todettu muun muassa vuoromestareiden kokouksissa 17.2.1988. Itsenäisyyden ja tuotannon vaarallisuuden vuoksi työntekijältä edellytettiin suurta tarkkaavaisuutta ja vastuuta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Fermionin edellä mainittujen 19 prosessimiehen työnvaativuusluokituksen perustaso oli kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen 14 § A-kohdan mukaan 7.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL on kanteeseen vastatessaan lausunut, että voimassa olevan työehtosopimuksen mukainen työnvaativuusluokitus perustui vuonna 1980 Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y:n ja Kemian Työntekijäin Liiton välillä sovittuun kemian perusteollisuuden työehtosopimusten palkkaperusteiden uusimiseen. Vuoden 1983 työehtosopimuksesta jätettiin yrityskohtaiset palkkaryhmittelyt pois. Näin ollen Fermionilla, kuten muissakin mainitun työehtosopimuksen piiriin kuuluvissa yrityksissä, oli laadittu uusi työnvaativuusluokitusjärjestelmä liittojen välillä sovittujen toteutusohjeiden mukaisesti. Fermionilla oli tuolloin otettu käyttöön uusi työehtosopimuksen mukainen vaativuustasoluokitus ja annettu se tiedoksi silloiselle pääluottamusmiehelle, joka ei ollut vastustanut tuolloin tehtyä luokittelua. Tuota vaativuustasoluokitusta oli Fermionilla siitä lähtien noudatettu.

Syksyllä 1987 kiista prosessimiesten luokituksen perustasosta oli saatettu liittoneuvottelujen kohteeksi. Tällöin asian käsittelyssä oli todettu paikallisten selvitysten perusteella, ettei prosessimiesten työnvaativuustaso ollut muuttunut oleellisesti. Neuvottelun tuloksena todettiin yhteisesti, että vaativuutensa perusteella prosessimiesten työnluokitus säilytettiin ennallaan eli perustasolla 6.

Palkkaustyöryhmä oli liittojen välille perustettu, mutta sen työohjelmaan ei kuulunut vaativuusluokitusjärjestelmän muuttaminen.

Kysymys oli nostettu vielä uudelleen liittojen väliseen käsittelyyn syksyllä 1988. Neuvottelussa oli todettu kysymyksessä olevan samat prosessimiestehtävät kuin syksyn 1987 neuvottelussa ja todettu edelleen, ettei oleellisia muutoksia vaativuustasossa ollut kuluneen vuoden aikana tapahtunut. Näin ollen ei ollut aihetta ryhtyä asiassa enempiin toimenpiteisiin.

Kanteessa esitetty peruste sille, että eräiden pitkään Fermionilla työskennelleiden prosessimiesten tulisi olla sijoitettuna perustasoon 7 ei ollut olennainen, koska yksikään heistä ei ollut niin sanottu vanhempi prosessimies Orion-yhtymä Oy:n luokituksen mukaan. Pääluottamusmiehen laatima ja kuuden vuoromestarin allekirjoittama työnkuvaus ei ollut työnantajan hyväksymä asiakirja, vaikka siihen vuoromestarien allekirjoitukset olikin hankittu.

Kemian perusteollisuuden piirissä oli vaativuusluokituksen ylin 8. luokka käytännöllisesti katsoen kokonaan suljettu pois prosessimiehiltä, koska 8. luokan edellytti etumiesasemaa. Täten käytännössä korkein mahdollinen perustaso, johon prosessimies voi sijoittua, oli 7. Tähän ylimpään luokkaan voitiin sijoittaa vain prosessimiesten huiput eli hyvin vaativia, monimutkaisia ja itsenäisiä ratkaisuja edellyttäviä prosesseja hoitavat prosessimiehet. Usein tällaista työtä tekevien prosessimiesten nimikkeenä oli prosessinohjaaja tai tuotannonohjaaja. Tavallisimmin prosessimiehen työ oli vaativuudeltaan luokiteltu asteikolla 4 - 6.

Orion-yhtymä Oy:n luokituksessa nuorempi ja vanhempi prosessimies ei tarkoittanut työntekijän palvelusikää vaan työtehtävän vastuullisuutta ja vaativuutta. Tätä osoitti myös palkkausperusteiden uusimiseen liittyvien toteuttamisohjeiden mallityökuvaukset. Orion-yhtymä Oy:ssä vanhemmaksi prosessimieheksi luokiteltiin vain niin sanotut etumiesharjoittelijat.

Käytännön esimerkkinä prosessimiesten luokituksesta oli Kemira Oy:n Oulun tehtaalla tehty luokittelu, josta ilmeni, että prosessimiehet oli pääasiallisesti sijoitettu perustasoille 5 ja 6. Luokkaan 7 oli prosessihenkilöstöstä sijoitettu ainoastaan prosessinohjaajat tai vastaavia tehtäviä hoitavat työntekijät. Tästä ilmeni, että käytännössä korkeimpaan prosessimiesten työnvaativuusluokkaan oli sijoitettu vain sellaiset työt, jotka edellyttivät itsenäisiä ratkaisuja käsittäen suurten tarkkuutta vaativien prosessien ohjaamista, jotka vielä lisäksi usein edellyttivät mikroprosessipohjaisen prosessinohjausjärjestelmän laajahkoa tuntemista.

Huolimatta siitä, että mainitut Kemira Oy:n laitokset olivat eri toimialalla kuin Fermionin laitokset, olivat Kemira Oy:ssä tehtävät prosessimiehen työt vaativuudeltaan täysin verrattavissa kanteessa tarkoitettujen Fermionin prosessimiesten tehtäviin. Prosessit olivat aivan yhtä herkkiä ja suurta tarkkuutta sekä osaamista vaativia, valmistettiinpa sitten lääkeraaka-aineita taikka muita kemiallisia yhdisteitä.

Fermionilla prosessimiehet saivat tarkat ja yksiselitteiset valmistusreseptit vuoromestarilta, minkä jälkeen he itsenäisesti huolehtivat prosessin kulusta. Ongelmien ilmetessä heillä oli mahdollisuus kääntyä vuoromestarin puoleen lisäohjeiden saamiseksi. Tämä oli aivan eri asia kuin työehtosopimuksen vaativuusluokittelussa perustaso 7:n kohdalla mainittu itsenäinen vastaaminen suurten tuotantolinjojen toiminnasta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kemian Työntekijäin Liitto on Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL:n vastineen johdossa lausunut muun muassa, että kemian alan yritykset poikkesivat sen verran toisistaan, että kukin yritys joutui laatimaan oman sovellutuksensa työehtosopimuksen mukaisesta työnvaativuusluokituksesta. Mallikelpoisimmin tämä oli toteutettu Kemira Oy:n Oulun tehtailla, joissa työnantaja- ja työntekijäpuoli olivat yhdessä neuvotellen laatineet kustakin tehtävästä työnkuvauksen ja sijoittaneet tämän jälkeen tehtävät eri perustaso- ja olosuhdeluokkiin. Tämän luokituksen ylläpitoon kuului, että se käytiin tietyin väliajoin läpi ja tehtiin työssä tapahtuneiden muutosten edellyttämät korjaukset.

Heikoimmillaan luokitus oli silloin, kun työnantaja teki sen yksipuolisesti kuten Fermionilla neuvottelematta työntekijöiden kanssa. Periaatteessa tämä oli mahdollista direktio-oikeuden puitteissa, mutta tällöinkin oli noudatettava työehtosopimusta.

Työntekijäpuoli oli tyytynyt neuvottelutulokseen 26.11.1987, koska työntekijät olivat saaneet tuolloin noin 200 markan suuruisen henkilökohtaisen palkankorotuksen kuukausipalkkaan. Lisäksi luokitukseen oli odotettavissa selvennyksiä ja tarkennuksia kevään 1988 sopimuskierroksella.

Liittojen välisen työryhmän toimintaohjelmaan kuului muun muassa tutkia palkkausjärjestelmään liittyvien ohjeiden uusimistarvetta. Tarvittaessa oli sovittu laadittavan uusia ohjeita ja täydennettävän entisiä. Koulutuksen tehostaminen olisi vähentänyt Fermionin kaltaisia tilanteita.

Työryhmässä Kemian Työntekijäin Liiton edustajat olivat syksyllä 1987 tuoneet neuvotteluihin esityksen, joka sisälsi tarkennuksia ja muutoksia, paitsi luokitusohjeisiin, myös itse sopimustekstin perustaso- ja olosuhdemääritelmiin. Esitystä käsiteltiin, mutta työnantajaliiton edustajat kieltäytyivät ottamasta siihen tarkempaa kantaa.

Kevään 1988 sopimuskierroksella oli saatu työntekijöiden suureksi pettymykseksi vain hiukan selkeytystä luokituksen ylläpitoon ja pesuloiden vaativuusluokitukseen. Fermionin luokitus oli noussut uudelleen neuvottelujen kohteeksi, koska työntekijät olivat pitäneet luokituksen soveltamista edelleen virheellisenä.

Neuvottelumuistio 17.10.1988 oli vain työnantajan esitys. Kemian Työntekijäin Liiton edustajana liiton palkkasihteeri ei ollut allekirjoittanut muistiota, koska se ei vastannut työntekijäpuolen kantaa. Sen sijaan asia oli päätetty riitauttaa työtuomioistuimen käsiteltäväksi.

Kemira Oy:n Oulun tehtaiden prosessi oli verrattavissa Fermioniin, sillä lääkeraaka-aineiden ja muiden kemiallisten yhdisteiden kuten lannoitteiden, muurahaishapon ja vetyperoksidin valmistus oli yhtä herkkää ja vaati suurta tarkkuutta ja osaamista. Myös tuotannon menetyksestä koituva tappio oli samaa suuruusluokkaa. Erään Fermionilla hyvin paljon valmistettavan tuotteen yhden panoksen arvo saattoi olla lähes 450 000 markkaa. Näitä panoksia valmistui 1 - 2 vuorokaudessa. Samassa ajassa valmistuvan lannoite-erän arvo oli alle puolet, muurahaishapon ja vetyperoksidin vielä paljon tätä vähemmän.

Fermionin 50 työntekijää sai aikaan liikevaihtoa vuonna 1987 126 miljoonaa markkaan. Kemira Oy:ssä vastaava luku oli 500 000 markkaa, mikä vastasi Suomen teollisuuden keskiarvoa.

Eroa oli siinä, että Kemira Oy:llä oli sekä työnjohtajan alaisuudessa toimivia prosessinhoitajia että hänen apunaan toimivia prosessimiehiä. Fermionilla sama mies hoiti yksin sekä prosessinhoitajan että prosessimiehen tehtävät, vaikka häntä kutsuttiinkin prosessimieheksi. Tämä seikka ei voinut alentaa vaativuusluokkaa 7:n ja 5:n keskiarvoksi.

Fermionilla työ oli hyvin itsenäistä. Vuoromestareita oli kielletty puuttumasta tarpeettomasti prosessimiesten työskentelyyn. Työ oli hyvin itsenäistä. Olennaista oli myös, että Fermionilla sama työntekijä joutui opettelemaan lukuisten tuotteiden valmistuksen, eikä vain yhden kuten Kemira Oy:n Oulun tehtailla.

Priha Oy valmisti Haminassa liimoja. Se käytti Fermionin tapaan panosprosessia. Fermionin prosessimiestä vastasivat Priha Oy:llä reaktorinhoitajat ja formaliinilaitoksen hoitajat, jotka oli sijoitettu 28.11.1984 tehdyssä luokituksessa perustasoon 8, siis luokkaa korkeammalle kuin Fermionin tapauksessa oli vaadittu. Reaktorinhoitaja vastasi erilaisista 1 - 8 tuntia kestävistä prosesseista. Hän suoritti annostelun tietokoneen avulla ja otti näytteet käsin. Yhden panoksen arvo liikkui kymmenissä tuhansissa markoissa.

Vaativuusero Fermionin ja Priha Oy:n välillä ei voinut olla kahta palkkaluokkaa. Tietokonepohjainen prosessinohjausjärjestelmä vaati koulutusta, mutta ei ollut välttämättä vaativampaa kuin annostelun suorittaminen käsin ja mittariston valvominen koneiden vieressä. Kyseessä oli lähinnä vain valvontatyön helpottaminen ja työn suoritus mukavammissa olosuhteissa.

Missään ei ollut sovittu, että Fermionilla olisi luokiteltu vanhemmiksi prosessimiehiksi eli luokkaan 7 vain niin sanottuja etumiesharjoittelijoita. Etumiesharjoittelijoita ei Fermionilla ollut. He kuuluisivat työehtosopimuksen mukaan kuitenkin perustasoon 8. Käytännössä työntekijät olivat Fermionilla siirtyneet vuoromestareiksi suoraan tavallisen prosessimiehen työnvaativuusluokasta 6.

Kemira Oy:n Oulun tehtaat oli sopiva vertailukohdaksi, koska se edusti tyypillistä prosessiteollisuuden luokitusta. Suurin osa kyseisen työehtosopimuksen alaisuudessa työskentelevistä työntekijöistä kuului vastaavanlaisen luokituksen piiriin.

Luokitukselle oli tyypillistä, että työnjohtajan alaisuudessa toimivat prosessinhoitajat oli sijoitettu perustasoon 7 ja hänen apunaan toimivat prosessimiehet perustasoon 5. Nimityseroista huolimatta Fermionilla sama mies hoiti yksin sekä prosessinhoitajan että prosessimiehen tehtävät. Siksi työn vaativuutta vastasi perustaso 7.

Talkkia valmistavassa Finnminerals Oy:ssä laaditun vaativuusluokituksen piiriin kuului 120 työntekijää. Siinä etumiestehtävät oli määritelty perustasoon 8 ja prosessinhoitajat sekä prosessimiehet perustasoon 7. Tämäkin esimerkki osoitti luokituksen vakiintunutta käytäntöä prosessiteollisuudessa.

Työnantajan sanottua irti vanhan luokituksen vuonna 1983 Fermionin työntekijät olivat jättäneet asiasta 5.4.1983 päivätyn kirjallisen vastalauseen. Asia oli riitautettu liittotasolle kuitenkin vasta, kun luokituksella alkoi olla selvää rahallista merkitystä luokkapalkkojen noustua.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL on vielä lausunut, että ensimmäisen kerran prosessimiesten työnvaativuusluokituksesta oli neuvoteltu liittojen välillä syksyllä 1987. Tuolloin työntekijäpuolen vaatimukset ja tavoitteet olivat samat kuin mitä nyt oli esitetty oikeudenkäynnissä työtuomioistuimessa. Neuvotteluissa oli tuolloin todettu yhteisesti, ettei prosessimiesten töissä ollut tapahtunut muutoksia eikä luokkakorotukselle näin ollen ollut edellytyksiä.

Kantajaliitto oli myös kevään 1988 työehtosopimusneuvotteluissa yleisesti pyrkinyt saamaan muutoksia aikaan töiden luokitukseen. Tähän tavoitteeseensa työntekijäliitto ei kuitenkaan ollut päässyt, mikä oli aiheuttanut asian uudelleen riitauttamisen.

Fermionin prosessimiesten työnvaativuusluokitusriita oli otettu jälleen kerran liittojen välillä esille vuoden 1988 syksyllä. Näissä neuvotteluissa oli käyty samanlainen keskustelu kuin edellisenäkin vuonna. Tällä kertaa oli myös todettu sama, kuin vuoden 1987 neuvotteluissa, eli ettei työn luonteessa ollut tapahtunut minkäänlaista muutosta. Kukaan neuvottelijoista ei ollut kiistänyt tätä tosiseikkaa. Työnanjapuolen neuvottelijat olivat jääneet selkeästi siihen käsitykseen, ettei työntekijäpuolen pääneuvottelija missään vaiheessa tuonut eriävää kantaa esiin tai vaatinut erimielisen muistion kirjaamista.

Kantajaliiton Kemira Oy:n Oulun tehtaiden prosessinhoitajan sekä prosessimiesten tehtävistä antama kuvaus oli väärä. Kemira Oy:n prosessinhoitaja teki töitä, jotka edellyttivät itsenäisiä ratkaisuja käsittäen suurta tarkkuutta vaativien prosessien ohjaamista, mikä vielä lisäksi edellytti usein mikroprosessipohjaisen prosessinohjausjärjestelmän laajaa tuntemusta. Fermionissa ei prosessimiehillä kuvatunlaisia tehtäviä ollut, koska siellä ei ollut ohjaamoa. Fermionin prosessimiesten tehtävänä oli tarkkojen ohjeiden mukaan annostella raaka-aineet, käynnistää koneet ja seurata tuotannon etenemistä. Vuoromestarit tarkistivat vielä tämän jälkeen, että kaikki oli tehty ohjeiden mukaan. Kemira Oy:n prosessinohjaajan ja Fermionin prosessimiehen tehtävien oleellinen ero oli prosessinhoitajalta vaadittavassa tieto- ja taitomäärässä ja tehtävien itsenäisyydessä.

Priha Oy:n alkaessa vuonna 1984 soveltaa kemian teollisuuden työehtosopimusta luokitusta ei ollut tehty työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Yhtiössä oli todettu tuolloin, että prosessimiesten käytännön palkat ylittivät työehtosopimuksen ylimmän työnvaativuuspalkkaluokan, jolloin kaikki prosessimiehet sijoitettiin työnvaativuusluokka 8:n perustasoon ottamatta kantaa työnvaativuuteen.

Työntekijät olivat Fermionilla yksipuolisesti laatineet prosessimiesten työnkuvauksen, eivätkä sen allekirjoittaneet vuoromestarit tulkinneet työehtosopimusta. Työntekijöiden yksipuolisesti laatimasta työnkuvauksesta kävi ilmi, ettei työ ollut itsenäistä eli se ei edellyttänyt omaa harkintaa, vaan kaikki työt tehtiin tarkkojen reseptien ja esimerkiksi koneiden säädöt tarkkojen ohjeiden mukaan. Jos tehtävissä sattui virheitä, johtuivat ne yksityiskohtaisten ohjeiden noudattamisen laiminlyömisestä.

Kemian teollisuutta koskevan työehtosopimuksen mukaan töiden luokitus perustui työn vaativuuteen eikä työssäoloaikaan. Työssäoloaika otettiin palkkauksessa huomioon palvelusaikalisässä. Perustaso 7:n mukaiset vanhemman prosessimiehen työt oli tarkoitettu Fermionissa etumiesharjoittelijoille, eivätkä prosessimiesten tehtävät vaativuudeltaan vastanneet perustaso 7:n mukaisia töitä. Perustaso 7:ää ei ollut käytännössä jouduttu käyttämään, koska viimeinen vuoromestari oli tullut Fermionille vuonna 1979, jolloin nyt voimassa olevaa työnvaativuusluokitusjärjestelmää ei vielä ollut.

Työntekijöiden palkat eivät olleet ainoastaan luokkapalkoista riippuvaisia, vaan työehtosopimuksen mukaan voitiin henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella maksaa lisää palkkaa, vaikkei työnvaativuusluokkaa muutettukaan.

Fermionin prosessimiesten tehtävissä ei ollut tapahtunut muutoksia, mikä seikka oli todettu sekä vuonna 1987 että vuonna 1988 käydyissä neuvotteluissa. Myöskään käytäntö muualla kemian teollisuudessa ei antanut aihetta arvostella Fermionin prosessimiesten perustasoa ylemmäksi kuin mikä se tällä hetkellä oli. Fermionissa tehtiin panosprosessia ja prosessimiehen työt määräytyivät tarkkojen ohjeiden mukaan ilman tehtävän itsenäisyyttä kuvastavan oman harkinnan käyttöä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut vastaajaliiton ja kuultavan velvoittamista suorittamaan yhteisvastuullisesti Kemian Työntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut. Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL on vaatinut oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi 16 prosentin korkoineen.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Orion-yhtymä Oy on osaltaan yhtynyt Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL:n puolesta lausuttuun.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen mukaan työkohtainen palkka määräytyy työn vaativuuden ja olosuhteiden perusteella. Töiden vaativuuden mukaan työtehtävät on sijoitettu kahdeksaan eri vaativuusluokkaan ja työolosuhteiden mukaan neljään olosuhdetasoon. Työn vaativuustaso muodostuu laskemalla yhteen perus- ja olosuhdetasot.

Orion-yhtymä Oy:öön kuuluvalla Fermionin tehtaalla on noudatettu 28.2.1983 asti omaa viisiportaista palkkaryhmittelyä, jossa suurin osa työntekijöistä oli luokiteltu päteviksi ammattimiehiksi eli sijoitettu korkeimpaan luokkaan. Tämän jälkeen on siirrytty kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen mukaiseen kahdeksanportaiseen luokitteluun. Työntekijöiden sijoittamisen eri vaativuusluokkiin on suorittanut työnantaja.

Fermionin tehtaalla suoritetussa luokituksessa on nuorempi prosessimies sijoitettu perustasoon 5, prosessimies tasoon 6 ja vanhempi prosessimies tasoon 7. Käytännössä ketään prosessimiehistä ei ole sijoitettu viimeksi mainittuun perustasoon, joka vastaajaliiton ilmoituksen mukaan on uutta järjestelmää käyttöön otettaessa varattu etumiesharjoittelijoille. Perustaso 7 on kuitenkin ollut käyttämättä, sillä tehtaalla ei ole tarvittu etumiesharjoittelijoita.

Erimielisyys prosessimiesten luokituksen perustasosta on syksyllä 1987 saatettu liittoneuvottelujen kohteeksi. Neuvottelusta laaditun muistion mukaan paikallisesti oli selvitelty prosessimiesten työn vaatimaa koulutusta, kokemusta, vastuuta sekä työolosuhteita. Paikallisten selvittelyjen pohjalta on yhteisesti todettu, että vaativuutensa perusteella prosessimiehen työ jätetään ennalleen eli perustasolle 6. Olosuhdetason oikeellisuus, josta tässä jutussa ei ole kysymys, selvitetään muistion mukaan paikallisesti.

Työnantaja ei ole kyseistä työnkuvausta hyväksynyt, mutta oikeudenkäynnin yhteydessä sitä ei ole osoitettu myöskään virheelliseksi.

Asianosaisliitot ovat yksimielisiä siitä, että prosessimiesten työnvaativuusluokituksen perustasoa määrättäessä huomioon otettavat olosuhteet Fermionin tuotantolaitoksella eivät ole olennaisesti muuttuneet. Kanne onkin perustettu siihen, että perustaso on alunalkaen määrätty virheellisesti.

Työehtosopimuksen perustasomääritelmän mukaan perustasoon 7 sijoittuva työ edellyttää kahden vuoden ammattikoulun lisäksi vähintään yhden vuoden harjaantumisen tai tiedot ja taidot hankitaan viiden vuoden kokemuksen kautta. Työssä vastataan itsenäisesti suuren tuotantolinjan toiminnasta tai sellaisesta tuotantoa avustavasta toiminnasta, jolla on ensiarvoinen merkitys tuotannon häiriöttömälle kululle. Yleisesimerkkinä on mainittu suurten prosessilinjojen hoitotehtävät työnjohdon alaisuudessa sekä itsenäiset monipuolista ammattitaitoa vaativat laitosmiestyöt.

Perustasoon 6 sijoittuvassa työssä edellytetään vähintään vuoden ammattikoulutusta tai vähintään kahden vuoden harjaantumista työssä. Esiintyvillä häiriöillä on välitön merkitys muulle tuotannolle ja mahdolliset tuotannon menetykset ovat hyvin suuria. Menetysten välttämiseksi työ vaatii tavanomaista suurempaa valppautta. Yleisesimerkin mukaan tähän perustasoon sijoittuu muun muassa työ, jossa joudutaan vastaamaan suurehkon koneyksikön tai prosessin hoidosta. Prosessissa toimii yleensä useampia henkilöitä.

Työtuomioistuimelle on esitetty selvitystä kyseisten työehtosopimusmääräysten soveltamiskäytännöstä kolmessa muussa kemianalan tuotantolaitoksessa. Sen mukaan perustasoon 7 on sijoitettu sellaisia prosessimiehiä, jotka ovat toimineet prosessin ohjaamonhoitajina tai useampia linjoja hallitsevia reaktorinhoitajia. Yhdessä esimerkkiyhtiöistä on sekä prosessin ohjaus ja valvonta että prosessin päivämiehet sijoitettu perustasoon 7.

Orion-yhtymä Oy:n Fermionin tuotantolaitoksella prosessimiehet ovat työskennelleet vuoromestarin alaisuudessa. Prosessin ohjaajan tehtäviin rinnastettavissa tehtävissä olevia prosessimiehiä ei ole, vaan kaikki prosessimiehet ovat tehneet kaikkia edellä selostetusta työnkuvauksista ilmeneviä prosessiin liittyviä tehtäviä. Jutun käsittelyn yhteydessä on käynyt selville, että työ vaatii suurta tarkkuutta, vaikka se tehdäänkin tarkkojen ohjeiden mukaan. Yksittäisten panosten arvo voi olla satoja tuhansia markkoja, joten mahdolliset tuotannon menetykset saattavat olla huomattavan suuria. Prosessimiehet joutuvat hallitsemaan työssään useita prosessilinjoja ja jopa useita samanaikaisesti. Sinänsä prosessimiesten työtä Fermionin tuotantolaitoksella ei voitane pitää työehtosopimuksen mukaisen perustaso 7:n yleisesimerkissä mainittuna suurten prosessilinjojen hoitotehtävänä.

Työtehtävien ja ammattinimikkeiden erilaisuuden vuoksi ei suoria vertailuja eri tuotantolaitosten välillä voida tehdä. Joskin työehtosopimuksen soveltamiskäytännöstä esitetyn selvityksen voidaan katsoa ainakin osin tukevan kanteessa esitettyjä vaatimuksia, Fermionin prosessimiesten tehtävät näyttävät kuitenkin vaativuutensa ja vastuullisuutensa puolesta painottuvan pääasiallisesti perustason 6 mukaisiin tehtäviin. Tähän viittaa työtuomioistuimen mielestä myös se, että tehtäviin harjaantuminen työntekijäpuolen omankin näkemyksen mukaan voi tapahtua kahdessa vuodessa.

Erimielisyysneuvotteluissa saavutettua neuvottelutulosta on pidettävä osapuolia sitovana, mikäli sopimusta yleisten sääntöjen mukaan voidaan pitää pätevänä ja sopimuksen tulkinnan kannalta järkevänä tai tarkoituksenmukaisena. Fermionin prosessimiesten työn luonteesta ja neuvottelujen kulusta esitetty selvitys huomioon ottaen on liittoneuvotteluissa 1987 saavutettua neuvottelutulosta pidettävä tuossa vaiheessa neuvotteluosapuolia sitovana ratkaisuna. Tähän nähden ja kun olosuhteet eivät ole kyseiseen neuvottelutulokseen pääsemisen jälkeen siten muuttuneet, että olisi perusteita arvioida asiaa muulla tavoin, on näyttämättä jäänyt, että kanteessa mainitut prosessimiehet tulisi neuvottelutuloksesta poiketen sijoittaa työnvaativuusluokituksen perustasoon 7.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saa Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Tiitinen, Rautiainen, Sariola, Palanko-Laaka ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.