Labor court dismisses union strike claims against employer for wage negotiations and collective bargaining disputes.

Aaltopahvikoneen työntekijät olivat lakkoon ryhtymällä, aamualoitustöistä kieltäytymällä ja aaltopahvikoneen käyttönopeutta hidastamalla painostaneet työnantajaa palkkausta koskevissa neuvotteluissa. Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto tuomittu maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Työnantajan edustajan lausumat neuvottelujen käymisen edellytyksistä eivät olleet muodostaneet työtaistelutoimenpidettä. Lausumien antamista ei myöskään katsottu työehtosopimuksen määräysten tieten rikkomiseksi.

Vastakanne hylätty.

Kanteen laajentamista koskeva oikeudenkäyntiväite hylätty.

Kantajat Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Paperiliitto r.y. Vastaajat Paperiliitto r.y. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Yhtyneet Paperitehtaat Oy Kuultava Paperiliiton Valkeakosken osasto n:o 70 r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä on 14.3.1990 29.2.1992 voimassa paperiteollisuutta koskeva työehtosopimus, jossa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §. TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

5 §. TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § YLI- JA HÄTÄTYÖ

7.1. Ylityö Työntekijää saa hänen suostumuksellaan pitää ylityössä työaikalain 5 §:n 1 ja 3 momentissa säädetyn säännöllisen vuorokautisen ja viikottaisen työajan lisäksi työaikalaissa säädetyt enimmäismäärät.

SOV. Ylityö on rajoitettava sellaisiin tapauksiin, jotka käytön säännöllisen kulun kannalta ovat välttämättömiä eikä töitä voida suorittaa säännöllisenä työaikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III PALKKAMÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § AIKAPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON KANNE

Kanteen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on kanteessaan lausunut, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Valkeakosken aaltopahvitehtaalla oli 26.3.1990 käyty ylimestarin ja varaluottamusmiehen välillä neuvottelu jo aiemmin esitetystä vaatimuksesta, jonka mukaan aaltopahvikone 1:n työntekijöiden tuotantopalkkioita tulisi korottaa 125 pennillä tunnilta. Ylimestari oli ilmoittanut, ettei hän voinut ottaa kantaa esitettyyn vaatimukseen, ja viitannut samassa yhteydessä aloitustöihin ja aaltopahvikoneenkäyntinopeuteen liittyviin kysymyksiin. Varaluottamusmies oli ilmoittanut kertovansa neuvottelun tuloksista työntekijöille.

Samana päivänä kello 11.20 ylimestarille oli ilmoitettu, että aaltopahvikone 1:n työntekijät olivat ryhtyneet vähentämään koneen nopeutta sen pysäyttämiseksi ja poistuneet työpaikalta. Syyksi työntekijät olivat ilmoittaneet, että neuvottelut eivät olleet edenneet heidän toivomallaan tavalla. Ylimestari oli soittanut välittömästi asiasta varapääluottamusmiehelle ja kehottanut palauttamaan työrauhan.

Lakko oli laajentunut siten, että samana päivänä kello 12.20 olivat myös aaltopahvikone 2:n työntekijät, lukuun ottamatta koneenhoitajaa, poistuneet työpaikalta. Kello 22 aaltopahvikone 1:n yövuoron työntekijät eivät olleet saapuneet töihin.

Aaltopahvikoneet 1 ja 2 olivat käynnistyneet 27.3.1990 kello 6.

Lakkoon oli osallistunut 21 työntekijää, mukaan lukien varaluottamusmies, joka toimi luottamusmiehenä varsinaisen luottamusmiehen sairauden vuoksi.

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on asian käsittelyssä 18.10.1990 lausunut, että syksyllä 1989 oli aloitettu paikallisten osapuolten välillä neuvottelut aaltopahvikoneen työntekijöiden palkkioiden tarkistuksista. Neuvottelujen alkaessa 11.9.1989 olivat työntekijät lopettaneet niin sanottujen aamualoitustöiden tekemisen. Työnantajan ja työntekijöiden välillä käytyjen keskustelujen ansiosta aloitustöitä kuitenkin kahden viikon ajan oli pystytty tekemään. Aloitustyöt olivat kuitenkin lakanneet täydellisesti 6.11.1989. Ne olivat käynnistyneet uudelleen vasta 14.5.1990 palkkiotarkastussopimuksen tekemisen jälkeen.

Aamualoitustöillä tarkoitettiin sitä, että kaksi työntekijää konemiehistöstä tuli puolta tuntia ennen työvuoron alkua valmistelemaan konetta ajokuntoon siten, että työvuoron alkaessa koneen tuotanto saatiin käyntiin heti.

Aamualoitustyöt olivat olleet käytössä jo 1970-luvun alusta lukien ja niitä oli teetetty verrattain säännöllisesti aina kulloisenkin tarpeen mukaan. Aaltopahvitehtaan kehittämissopimukseen oli vuonna 1985 tehty merkintä aloitus- ja lopetustöitä koskevasta käytännöstä.

Työntekijät olivat ryhtyneet laskemaan ajonopeutta aaltopahvikone 1:llä neuvottelujen alkaessa 11.9.1989. Työnjohto oli vaatinut ajonopeuksien nostamista ja ilmoittanut siitä eräälle koneenhoitajalle, joka oli todennut työnjohtajalle ja päivämestarille, että nopeus ei tulisi nousemaan ennen kuin palkkoja korotettaisiin. Työnjohdolle oli samalla myös ilmoitettu, ettei aloitustöitä tehtäisi neuvottelutilanteen vuoksi. Koneen ajonopeus oli vähennetty 170:stä 140:een metriin minuutissa. Työntekijät olivat pitäneet 140 metrin minuuttinopeutta korkeimpana mahdollisena nopeutena, vaikka koneella voitiin ajaa jopa 170 metriä minuutissa. Työvauhdin tahallinen hidastaminen oli jatkunut 3.5.1990 saakka, jolloin palkkaerimielisyydestä oli päästy yhteisymmärrykseen.

Työntekijät olivat tehneet aaltopahvikoneen palkkioiden korotusesityksen uudelleen 21.3.1990 sen jälkeen, kun paikallisten osapuolten välillä oli sovittu aaltopahvituotannon kehittämisestä 20.1.1990. Kehityssopimusneuvotteluissa oli käsitelty muun muassa ajonopeuksia yleisesti. Tällöin oli oltu yhtä mieltä siitä, että koneilla pitäisi ajaa mahdollisimman tehokkaasti.

Työntekijäpuolen palkankorotusesitys oli perustunut kehittämissopimuksen kokonaisrahasummaan, jonka jakamisen takaraja oli ollut 24.9.1990. Rahasumman jakoneuvottelut oli sovittu käytäväksi osastoittain.

Ylimestarin ja osaston luottamusmiehen keskustelussa kehityssopimuksen sisällöstä 22.2.1990 oli ylimestari todennut, että työnantaja olisi valmis palkkioiden tarkistukseen, jos sopimusta koskevat asiat, koneen ajonopeuden lisääminen ja aamualoitusten tekeminen saataisiin ensin kuntoon.

Ylimestarin ja varaluottamusmiehen välisessä neuvottelussa 21.3.1990 oli varaluottamusmies todennut toimikunnan päättäneen, että aaltopahvikoneella työskentelevien työntekijöiden palkkiotaulukoihin pitäisi lisätä korotuksena 125 penniä tunnilta. Ylimestari oli huomauttanut, ettei rahasumman kokonaisjaosta ollut sovittu ja viitannut aamualoituksien tekemättä jättämisiin sekä aaltopahvikoneen alhaiseen ajonopeuteen.

Ylimestari oli varaluottamusmiehen kanssa käymässään neuvottelussa 26.3.1990 tiedustellut varaluottamusmieheltä ajonopeuksista ja aamualoituksista. Varaluottamusmies oli vastauksenaan todennut, että työnantajan tulisi ensin ratkaista palkkakysymys.

Työntekijät olivat painostaneet työnantajaa suostumaan vaatimiinsa palkankorotuksiin kieltäytymällä kollektiivisesti aamualoituksista sekä hidastamalla tahallisesti aaltopahvikoneen ajonopeutta. Näiden toimenpiteiden painostustarkoitus kävi selvästi ilmi siitä, että ne olivat päättyneet vasta sen jälkeen, kun palkkioista oli päästy yhteisymmärrykseen. Työntekijät olivat vaatineet palkankorotuksia työntekijöiden toimikunnan tekemän päätöksen mukaisesti, mutta heillä ei ollut ollut valmiuksia keskustella aikanaan sovitun aamualoituskäytännön palauttamisesta tai aaltopahvikoneen hidastetusta ajonopeudesta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton Valkeakosken osasto n:o 70:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon 26. - 27.3.1990 olleen lakon, 6.11.1989 - 14.5.1990 tapahtuneen aloitustöistä kieltäytymisen ja 11.9.1989 - 3.5.1990 toimeenpannun jarrutuksen johdosta.

PAPERILIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Paperiliitto on Metsäteollisuuden Työnantajaliiton kanteeseen vastatessaan lausunut, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Valkeakosken aaltopahvitehtaalla oli allekirjoitettu 20.1.1990 sopimus aaltopahvituotannon kehittämisestä. Sopimuksessa oli sovittu aaltopahvitehtaalla jaettavaksi palkankorotuksiin laskennallisesti 470 markkaa, joka sisälsi sopimuskauden aikana tapahtuvat muutokset ja niiden käyttöönoton. Rahamäärä tuli käyttää aaltopahvitehtaan tuotannon palkkojen ja palkkioiden saattamiseksi oikeudenmukaiseen suhteeseen. Kehittämissopimuksessa oli sovittu myös, ettei ylimääräisiä ehtoja rahamäärän jakamiselle aseteta.

Varaluottamusmies oli esittänyt työnantajan edustajalle neuvotteluja aaltopahvikone 1:n työntekijöiden tuotantopalkkioiden korottamiseksi. Palkkioiden korottaminen olisi tapahtunut jo aiemmin sovitun rahamäärän perustella, joten työnantajaliiton esittämä väite siitä, että työntekijät olisivat esittäneet työehtosopimukseen perustumattomia ylimääräisiä palkankorotusvaatimuksia, ei pitänyt paikkaansa. Sen sijaan työnantaja oli ryhtynyt painostamaan työntekijöitä mieleiseensä ratkaisuun kieltäytymällä neuvottelemasta työntekijöiden tekemän esityksen pohjalta, mikäli työntekijät eivät suostuisi työnantajan esitykseen tehdä koneen aloitustöitä ylitöinä ennen säännöllisen työajan alkua ja nostaa koneen nopeutta. Työnantajan kieltäytyminen neuvottelemasta sovittujen palkankorotusten jakamisesta oli kiristänyt tilanteen työnantajaliiton kanteessa kerrotulla tavalla ja johtanut lakkoon.

Työnantajaliitto on laajentaessaan kannetta koskemaan ajonopeuden laskemista ja aamualoituksista kieltäytymisiä muuttanut kannetta lainvastaisella tavalla.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut, että Metsäteollisuuden Työnantajaliiton kanne tuli jättää tutkimatta siltä osin, kun ammattiosastolle oli vaadittu hyvityssakkoseuraamusta ajonopeuden hidastamisesta ja aamualoituksista kieltäytymisistä.

Työnantajan lakkoon antaman aiheen johdosta Paperiliitto on katsonut, että kantajalla ei ollut oikeutta saada oikeudenkäyntikulujaan korvatuiksi.

PAPERILIITON KANNE

Kanteen perustelut

Paperiliitto on Metsäteollisuuden Työnantajaliittoa ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessaan lausunut, että aaltopahvitehtaalla oli allekirjoitettu aaltopahvitehdasta koskeva kehittämissopimus 20.1.1990. Kun aaltopahvikone 1:n työntekijät olivat luottamusmiehen välityksellä esittäneet sopimukseen perustuen aaltopahvikoneen palkkiotaulukon korjaamista 125 pennillä tunnilta, ei työnantaja ollut suostunut käymään neuvotteluja sopimusten edellyttämän neuvottelujärjestyksen mukaisesti.

Työnantaja oli ryhtynyt neuvotteluissa painostamaan työntekijöitä mieleiseensä ratkaisuun työaikaa ja työn tekemistä koskevissa kysymyksissä ilmoittamalla, ettei neuvotteluissa edettäisi ennen, kun työntekijät alkaisivat tehdä aloitustöitä ylitöinä. Kun palkkiotaulukon korjaamisesta oli neuvotteluja käyty jo syksystä 1989 alkaen ja työnantajan esitys oli asiaan kuulumaton lisäehto jo sovitun sopimuksen toteuttamisen osalta, olivat työntekijät kokeneet työnantajan ilmoituksen painostuksena ja uhkauksena.

Työnantajan esittämä vaatimus, ettei neuvotteluissa voitu edetä, ennen kuin työntekijät ryhtyivät tekemään säännönmukaisesti ylityötä, oli työrauhavelvollisuuden vastainen uhkaus, joka oli kohdistunut työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Toisaalta työnantaja oli vaatimuksellaan tietensä rikkonut työehtosopimuksen ylityötä koskevia määräyksiä.

Yhtyneet Paperitehtaat Oy oli rikkonut sille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet ryhtymällä työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin kohdistuvaan työtaisteluun ja toisaalta rikkonut tietensä työehtosopimuksen ylityötä koskevia määräyksiä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 ja 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON JA YHTYNEET PAPERITEHTAAT OY:N VASTINE

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy ovat vielä lausuneet, että aloitustöitä oli tehty tehtaalla 1970-luvun alusta lukien tarpeen mukaan. Töiden teettämisestä oli syntynyt käytäntö, joka oli kirjattu aaltopahvitehtaan kehittämissopimukseen vuonna 1985. Sopimuksessa todettiin, että aloitus- ja lopetustyöt hoiti aaltopahvikone Petersin miehistö, joka viittasi nykyiseen aaltopahvikone 1:een.

Työntekijät olivat kieltäytyneet kokeilemasta suurempia ajonopeuksia työnjohdon sitä vaatiessa. Työnjohto oli voinut seurata ajonopeutta kaiken aikaa suurehkosta näyttötaulusta. Työnjohtajat olivat myös havainneet, että työntekijät olivat heti laskeneet ajonopeutta, jos se oli ylittänyt 140 metriä minuutissa.

Ajonopeutta vähentämällä työntekijät olivat painostaneet työnantajaa suostumaan heille mieleiseen ratkaisuun palkkausta koskevissa neuvotteluissa. Menettely oli muodostanut työtaistelutoimenpiteen siitä riippumatta, voitiinko tuotannon supistumisesta esittää selitystä. Ajonopeuden laskeminen vaikutti tuotantoon. Työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin kuului määrätä koneen ajonopeudesta sekä tuotannon laatutasosta.

Työntekijöiden yhteinen aamualoituksista kieltäytyminen muodosti työtaistelutoimenpiteen, vaikka jossakin tapauksessa olisi rikottu työaikalain säännöksiä.

Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Työnantajalla ei ollut velvollisuutta painostuksen alaisena jatkaa palkankorotuksiin liittyviä neuvotteluja. Työnantaja ei ollut kieltäytynyt neuvotteluista, vaan suhtautunut torjuvasti esitettyihin palkankorotusvaatimuksiin tilanteessa, missä työntekijät olivat turvautuneet laittomiin työtaistelutoimenpiteisiin.

Keväällä 1989 oli selvitetty koneolosuhteiden vaikutusta aaltopahvin käyryyteen, jolloin oli otettu huomioon myös muut laatuun vaikuttavat tekijät. Vaikka konenopeudet olivat olleet 170 metriä minuutissa, ei sillä ollut ollut haitallisia vaikutuksia tuotannon laatuun. Mitä suuremmalla nopeudella konetta oli ajettu, sitä enemmän tuotantoa oli saatu aikaan.

Aaltopahvikoneen palkkiosopimuksen tekemisen jälkeen olivat ajonopeudet taas yleisesti ylittäneet 140 metriä minuutissa. Koneen ajonopeudet eivät kirjautuneet itsestään, eikä niistä ollut tehty päiväkohtaista selvitystä.

Aamualoituksista oli kollektiivisesti kieltäydytty 6.11.1989 - 3.5.1990. Aamualoitustyöhön oli pyydetty työntekijöitä viikoittain, mutta siitä oli järjestelmällisesti kieltäydytty. Esimerkiksi 10.11.1989 oli päivämestari pyytänyt erästä ryhmäajuria aamualoitukseen, jolloin hän oli vastannut, ettei aamualoituksia tehty neuvottelutilanteen johdosta.

PAPERILIITON VASTASELITYS

Paperiliitto on Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n vastineen johdosta vielä lausunut, että aloitustyöt olivat työvuorojärjestelmän ja työaikalain kannalta ylityötä, jonka teettäminen vaati työntekijän suostumuksen. Työnantajan halua teettää aloitustöitä oli käsitelty monissakin neuvotteluissa. Töiden teettämisestä ei ollut syntynyt käytäntöä.

Neuvotteluissa vuonna 1985 työnantaja oli halunnut saada oman kantansa hyväksytyksi, mutta ammattiosastoa edustaneet työntekijät olivat todenneet, etteivät he voineet antaa muiden työntekijäin puolesta suostumusta ylityön tekemiseen, koska se oli työaikalain vastaista. Ainoastaan siitä oli sovittu, että jos töitä tehtäisiin ylitöinä, niin kyseeseen voisivat tulla aaltopahvikone Petersin työntekijät.

Työntekijät eivät olleet tahallisesti hidastaneet työvauhtia aaltopahvikone 1:llä. Erään luottamusmiehen ja työnantajan edustajan välillä käydyssä keskustelussa oli todettu, että tuotantomäärät olivat pysyneet ennallaan. Työntekijöiden mielestä ratkaisevaa tuloksellisen tuotannon syntymiselle ei ollut ajonopeus vaan se, kuinka paljon kelvollista tavaraa valmistui.

Palkankorotusesityksessä ei ollut ollut kysymys työehtosopimukseen perustumattomasta ylimääräisestä palkankorotuksesta, vaan kehittämissopimukseen perustuen aaltopahvikoneen työntekijät olivat tehneet osastokohtaisen esityksen, josta työnantajan olisi työehtosopimuksen neuvottelumääräysten mukaisesti tullut neuvotella.

Ylimestarin ja osaston luottamusmiehen välillä 22.2.1990 käydyssä keskustelussa, joka oli käsitellyt kehityssopimuksen sisältöä, oli ylimestari todennut, että koneen ajonopeus ja aamualoitukset olisi saatava kuntoon. Se oli selvästi painostustoimenpide, koska ajonopeuden osalta työnantaja ei ollut esittänyt mitään näyttöä siitä, että tuotantomäärät olisivat laskeneet. Kysymyksessä ei ollut jarrutus. Aloitustöiden osalta työntekijöiden edustajilla ei ollut edes neuvotteluoikeutta. Työnantaja oli siten neuvottelutilanteessa painostanut työntekijöitä mieleiseensä ratkaisuun ehtona sovittujen palkankorotusten toteuttamiselle.

Työntekijät eivät olleet kieltäytyneet suurempien ajonopeuksien kokeilemisesta työnjohdon sitä vaatiessa. Työntekijät olivat työnantajan edustajien kanssa kokeilleet keväällä 1987 silloin käytössä olleen ajonopeuden nostamista ja toimenpiteen vaikutusta laatuun. Hylkyä oli syntynyt tuolloin niin runsaasti, että ajonopeudet oli jätetty ennalleen. Nopeudet olivat siitä lähtien olleet sellaisia, joita koneella oli käytetty myös väitetyn jarrutusjakson aikana. Aaltopahvikoneen työntekijöiltä edellytettiin vastuuta myös laadusta ja kokonaistuotannosta.

Kun koneelle oli sovittu tuotantopalkkiot, voitiin niiden perusteella selvittää, millaisia tuotantomääriin perustuvia keskipalkkioita koneella oli kullakin ajanjaksolla maksettu. Väitetyn jarrutuksen ajalta eivät työntekijöille maksetut keskipalkkiot olleet poikenneet muusta ajanjaksosta.

Työnantajaliitto ei ollut esittänyt näyttöä väitetystä ajonopeuden tahallisesta hidastamisesta. Tehtaalla oli 7.2.1990 jaettu osastokatsaus, jossa osastonhoitaja oli todennut vuoden alkaneen valoisissa merkeissä, tilauskannan olevan hyvä ja konehankintojen onnistuneen. Työntekijät olivat olleet siinä uskossa, että tilanne tehtaalla alkuvuonna 1990 oli ollut tavanomainen. Osastolla käytyjä keskusteluja ei ollut ymmärretty niin, että työntekijöitä olisi keskustelujen aikana syytetty työtaistelusta.

Paperiliiton Valkeakosken osasto n:o 70:n jäsenmääräksi on ilmoitettu vuoden 1989 lopussa 1 002. Suurin osa ammattiosaston työntekijöistä oli työskennellyt Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n palveluksessa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Paperiliiton Valkeakosken osasto n:o 70 on osaltaan yhtynyt Paperiliiton puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on 18.10.1990 toimitetussa esivalmistelussa vaatinut Paperiliiton Valkeakosken osasto n:o 70:n tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon sen perusteella, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Valkeakosken aaltopahvitehtaan työntekijät ovat työnantajaliiton ilmoittamalla tavalla syyskuusta 1989 lukien tahallaan hidastaneet aaltopahvikoneen ajonopeutta ja marraskuusta 1989 lukien kieltäytyneet tekemästä niin sanottuja aamualoitustehtäviä.

Asiassa aikaisemmin ajamassaan kanteessa liitto on katsonut ammattiosaston rikkoneen työrauhavelvollisuutensa, kun tehtaan aaltopahvikoneilla työskentelevät työntekijät ovat 26. ja 27.3.1990 toimeenpanneet lakon.

Kaikissa edellä mainituissa työtaistelutoimenpiteissä on ollut kysymys työnantajaliiton ilmoituksen mukaan työnantajan painostamisesta suostumaan aaltopahvikoneiden työntekijöitä koskeviin palkkavaatimuksiin. Kun ajonopeuden hidastaminen ja aamualoitustöistä kieltäytyminen ovat jatkuneet lakon jälkeenkin, myöhemmin esitetty hyvityssakkovaatimus työtuomioistuimen mielestä on johtunut olennaisesti samasta perusteesta kun kanteessa alunperin esitetty vaatimus. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ei siten ole laajentanut kannettaan oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:ssä kielletyllä tavalla.

Tutkiessaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ajaman kanteen työtuomioistuin katsoo siinä selvitetyksi, että Valkeakosken aaltopahvitehtaalla on käyty syyskuusta 1989 lähtien neuvotteluja aaltopahvikoneilla työskentelevien työntekijöiden palkkiopalkkojen korottamisesta. Työnantajapuolella korotusvaatimuksen on laskettu olleen määrältään noin neljän markan luokkaa. Neuvottelut eivät ole johtaneet tulokseen. Osaston luottamusmies on sen johdosta ilmoittanut peruuttaneensa aikaisemmin tehdyn esityksen vuoden 1989 lopussa.

Tehtaalla on 20.1.1990 tehty sopimus aaltopahvituotannon kehittämisestä, johon on sisältynyt myös palkkausta koskevia ehtoja. Sopimukseen liittyy tehtaalla jaettavaa rahamäärää koskevia määräyksiä, joilla on sovittu tehtaan tuotantopuolen palkkioiden oikeudenmukaiseen suhteeseen saattamista varten eri vaiheissa käytettävistä rahaeristä.

Työntekijöiden puolelta on sopimuksen tekemisen jälkeen tehty esityksiä rahamäärän jakamisesta, joka on sovittu tapahtuvaksi osastoittain. Vaatimuksena on ollut palkkioiden korottaminen 1,25 markkaa tunnilta. Aaltopahvikoneilla työskentelevien työntekijöiden palkkioiden ja palkkojen tarkistuksista on päästy sopimukseen toukokuun alussa 1990.

Aamualoitustyöt ovat aaltopahvikoneella ennen varsinaisen työvuoron alkamista kello 6:tta suoritettavia valmistelutöitä. Aaltopahvikone 1:llä työskentelevistä työntekijöistä on kutakin viikkoa varten pyydetty kaksi vuorollaan tekemään nuo työt tuntia tai puolta tuntia ennen muiden työntekijöiden töihin saapumista. Aamualoituksesta on maksettu erikseen sovittu palkkaus. Aamualoitustöitä ei ole tehty kaikkina työpäivinä, vaan ainoastaan tarvittaessa. Aamualoitustyöt on katsottu ylityöksi.

Aaltopahvitehtaan kehittämisestä vuonna 1985 tehdyssä sopimuksessa on maininta siitä, että aloitus- ja lopetustyöt hoitaisivat niin sanotun Petersin koneen, nykyisen aaltopahvikone 1:n työntekijät. Sopimukseen otettu merkintä osoittaa, että työntekijät ovat ottaneet tehtäväkseen huolehtia aaltopahvikoneiden aloitustöistä niillä rajoituksilla, jotka johtuvat yleensä ylityön tekemisestä.

Asiassa on selvitetty, että marraskuun alkupäivien 1989 jälkeen ei aamualoitustöitä tehtaalla ole tehty ennen toukokuun alkua 1990, vaikka työntekijöitä on entiseen tapaan niihin pyydetty. Asiassa on esitetty myös selvitystä siitä, että työntekijät ovat aloitustöihin pyydettäessä esittäneet ainakin joissakin tapauksissa kieltäytymisensä syyksi neuvottelutilanteen tai palkkausepäselvyydet.

Aaltopahvikoneen korkeimmaksi rakenteelliseksi nopeudeksi on ilmoitettu 190 metriä minuutissa. Korkeimmillaan koneella työskenneltäessä ilmeisesti voidaan käyttää noin 170 metrin minuuttinopeutta. Aaltopahvin laadusta riippuen koneen käyttönopeutta on vaihdeltava niin, että eräät laadut edellyttävät enintään 120 metrin minuuttinopeutta. Todistajana kuulustellun tehtaan ylimestarin kertoman mukaan pahvilaaduista yli puolet on sellaisia, että aaltopahvikoneen nopeus voi hyvin olla yli 140 metriä minuutissa.

Aaltopahvikoneen käyntinopeutta voidaan seurata nopeutta osoittavien laitteiden avulla. Asiassa ei ole näytetty, että aaltopahvin tuotantomäärissä olisi tapahtunut alentumista sinä aikana, jona käyntinopeuden alentumista on ilmoitettu tapahtuneen. Selvitystä sitä vastoin on esitetty siitä, että aaltopahvikone 1:n nopeus ei olisi ylimestarin tai työnjohtajien havaintojen mukaan puheena olevana ajanjaksona ylittänyt 140 metriä minuutissa, mutta ainakin kerran koneenhoitajan on havaittu alentaneen nopeuden tuohon tasoon nopeuden ylitettyä sen hetkellisesti.

Pääluottamusmiehen ja osaston luottamusmiehen todistajina antamien lausumien mukaan he ovat koneenhoitajilta saaneet tietää, että 140 metrin minuuttinopeus olisi koneenhoitajien mielestä koneen normaali ajonopeus, jota ei voisi laadun kärsimättä ylittää. Tehtaan ylimestari on jossakin vaiheessa ottanut puheeksi luottamusmiesten kanssa ajonopeuden väitetyn tahallisen alentamisen, osaston luottamusmiehen kanssa jo syksyllä 1989. Luottamusmiehet ovat sen johdosta puolestaan selvittäneet tilannetta koneenhoitajien kanssa.

Selvitys osoittaa, että aaltopahvikoneella on ennen puheena olevaa ajanjaksoa käytetty myös 140 metrin minuuttinopeuden ylittäviä ajonopeuksia.

Asiassa on käynyt ilmi, että aaltopahvikone 1:n työntekijät ovat olleet lakossa 26.3.1990 kello 11.20 - 27.3.1990 kello 6. Lakkoon on yhtynyt 26.3.1990 kello 12.20 aaltopahvikone 2:n työntekijät, koneenhoitajaa lukuun ottamatta. Lakossa on ollut yhteensä 21 työntekijää, heidän joukossaan osaston luottamusmiehen estyneenä ollessa hänen tilallaan toiminut varaluottamusmies.

Ajonopeuden pysyttäminen aaltopahvikoneella työskenneltäessä enintään 140 metrin minuuttinopeutena ja aamualoituksista kieltäytyminen ovat jatkuneet niin pitkään, että niiden on katsottava muodostuneen ajan mittaan työehtosopimuksessa kielletyksi painostamiseksi. Yhtiön puolelta on lähinnä ylimestari käynyt luottamusmiesten kanssa keskusteluja tilanteesta, mutta tarkemmin on jäänyt näyttämättä, milloin keskusteluja on käyty ja minkä sisältöisinä. Yhtiön puolelta ei ole näytetty ennen tammikuussa 1990 tehdyn kehittämissopimuksen toteuttamiseksi työntekijöiden puolelta esitettyjen vaatimusten ilmoittamista vaatineen ammattiosastoa tai sen edustajia ryhtymään toimenpiteisiin painostustoimien lopettamiseksi sillä tavoin, että ammattiosaston olisi katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa.

Sen jälkeen kun työntekijät olivat esittäneet edellä mainitun pennimääräisen vaatimuksen rahamäärän jakamiseksi, ylimestari on ilmeisesti helmi-maaliskuussa 1990 ilmoittanut osaston luottamusmiehelle ja myös hänen sijaisenaan toimineelle varaluottamusmiehelle, että neuvottelujen etenemisen edistämiseksi niin sanotut perusasiat, joilla hän on tarkoittanut aamualoitustöiden suorittamista ja ajonopeuden lisäämistä, olisi saatava kuntoon. Ammattiosaston puolelta ei ole ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin aamualoituksista pidättäytymisen ja ajonopeuden hidastamisen estämiseksi. Ammattiosasto, joka vastaa luottamusmiehenä toimineen varaluottamusmiehen osallistumisesta lakkoon, ei ole myöskään ryhtynyt toimiin lakon estämiseksi.

Työtaistelutoimenpiteet ovat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Paperiliiton ajaman kanteen johdosta työtuomioistuin toteaa ylimestarin lausuneen edellä selostetulla tavalla luottamusmiesten palkkaneuvottelujen pitämistä koskeviin esityksiin.

Työehtosopimuksen 30 ja 31 §:n mukaan neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. Sopimuksen 31 §:n mukaan neuvottelut on käytävä kaikkea tarpeetonta viivästystä välttäen. Sopimuksessa on myös kielletty julistamasta neuvottelujen kestäessä työtaistelua asian johdosta tai ryhtymästä toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi.

Työtuomioistuimen mielestä asiassa on jäänyt näyttämättä, että ylimestarin lausumia olisi pidettävä työrauhavelvollisuuden rikkomisen käsittävänä painostamisena tai neuvottelumääräysten työehtosopimuslain 7 §:n vastaisena rikkomisena.

Tuomiolauselma

Oikeudenkäyntiväite hylätään.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Valkeakosken osasto n:o 70:n maksamaan hyvityssakkoa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 15 000 markkaa.

Paperiliiton kanne hylätään.

Paperiliiton Valkeakosken osasto n:o 70 velvoitetaan korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 2 300 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Tiitola, Kontio, Kuivanen ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.