Union fined for violating peace obligations by pressuring employers to close stores on Sundays.

Työntekijäliiton hallituksen tekemällä toimintapäivän pitämistä koskevalla päätöksellä oli ollut tarkoitus painostaa työnantajia luopumaan liikkeiden aukipitämisestä kahtena joulukuun sunnuntaina, jolloin se poikkeusluvan perusteella olisi ollut mahdollista. Työntekijäliitto oli tämän johdosta työtuomioistuimen tuomiolla n:o 104/1990 tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työntekijäliiton edustajat olivat edelleen kehottaneet työntekijöitä kieltäytymään työskentelemästä poikkeusluvassa tarkoitettuina kahtena sunnuntaina ja esittäneet uhkauksia tavarantoimitussaartojen toimeenpanemisesta niitä työnantajia kohtaan, jotka eivät ilmoittaisi luopuvansa liikkeiden aukipitämisestä kysymyksessä olevina päivinä.

Kolmen ammattiosaston edustajat olivat tehneet päätöksen, jonka mukaan niiden jäseniä kiellettiin työskentelemästä poikkeusluvassa tarkoitettuina päivinä.

Liiton ja ammattiosastojen toimenpiteet olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen työaikaa ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Liiton vastuun kannalta ei sen menettely käsittänyt kuitenkaan erillisiä työtaistelutoimenpiteitä.

Liitto ja kolme ammattiosastoa tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

TUOMIO

Kantaja, Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y.

Vastaaja, Liikealan ammattiliitto r.y.

Kuultavat, Kaupan Toimihenkilöt r.y., Oulun Konttorityöntekijät r.y., Oulun Liiketyöntekijät r.y., Oulun Liikeväki r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 7.4.1989 allekirjoitetussa myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. TYÖSUHDE

2 §

Työn johto ja jakaminen sekä järjestäytymisoikeus

1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä vaiko eivät.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. TYÖAIKA

5 §

Työaika

Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 38 tuntia 30 minuuttia viikossa.

P ö y t ä k i r j a m e r k i n t ä:

Vuoden 1990 alusta säännöllinen työaika on enintään keskimäärin 37 tuntia 30 minuuttia viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Viikoittainen työaika

5. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se on keskimäärin enintään 1. kohdassa mainittu tuntimäärä viikossa, edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään. Tällöin ei säännöllinen työaika kuitenkaan saa ylittää 48 tuntia viikossa.

6. Edellä olevista lainmääräyksistä poiketen allekirjoittajajärjestöt ovat kuitenkin sopineet kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain (400/78) 5 §:n mukaisessa järjestyksessä seuraavaa:

Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se on keskimäärin enintään 1. kohdassa mainittu tuntimäärä enintään 18 viikossa, edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään. 8 säännöllisen työtunnin ylittäviä työpäiviä käytettäessä näitä kuitenkaan ei saa olla 3 viikon jaksossa 6 enempää eikä säännöllinen työaika saa ylittää 9 tuntia vuorokaudessa eikä 48 tuntia viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8. NEUVOTTELUJÄRJESTYS JA TYÖRAUHA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

24 §

Työrauhavelvoite ja seuraamukset sopimusrikkomuksista

1. Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän sopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, ovat kielletyt.

2. Seuraamukset työehtosopimuksen rikkomisesta määräytyvät sopimuksen allekirjoitushetkellä voimassa olevan työehtosopimuslain perusteella ottaen huomioon, mitä keskusjärjestöjen välillä erikseen hyvityssakkojen korottamista koskevan lainmuutoksen varalta sovitaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 24 §:ssä tarkoitetussa keskusjärjestöjen välillä 26.1.1988 tehdyssä hyvityssakkoja koskevassa pöytäkirjassa on sovittu seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat työehtosopimuslaista poiketen 11 200 markkaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I KANNE

Kanteen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto KTL on Liikealan ammattiliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että kauppa- ja teollisuusministeriö oli Kaupan Keskusvaliokunnan hakemuksesta vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta annetun lain 5 §:n 1 momentin nojalla 8.11.1990 tekemällään päätöksellä myöntänyt luvan vähittäiskaupan harjoittamiseen elintarvikehuoneistoissa sunnuntaina 23.12.1990 kello 10:n ja 16:n välisenä aikana sekä erikoistavaraliikkeissä vaihtoehtoisesti joko sunnuntaina 16.12. tai 23.12.1990 kello 10:n ja 16:n välisenä aikana.

Liikealan ammattiliitto oli useaan otteeseen kehottanut jäseniään kieltäytymään työnteosta kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä mainittuina kahtena sunnuntaina. Liikealan ammattiliiton hallitus oli 21.11.1990 tehnyt päätöksen niin sanotun toimintapäivän pitämisestä 7.12.1990. Tällä päätöksellä oli ollut tarkoitus painostaa työnantajia luopumaan liikkeiden aukipitämisestä kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä mainittuina päivinä. Työtuomioistuin oli 4.12.1990 julistamallaan tuomiolla tuominnut Liikealan ammattiliiton toimintapäivän pitämistä koskevan uhkauksen johdosta työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 55 000 markan hyvityssakkoon.

Työtuomioistuimen tuomion julistamisen jälkeen Liikealan ammattiliitto oli edelleen kehottanut jäseniään olemaan tekemättä työtä kahtena joulua edeltävänä sunnuntaina, jolloin kaupat muutoin olisi voitu pitää auki.

Jo ennen Liikealan ammattiliiton hallituksen 21.11.1990 tekemää toimintapäivää koskevaa päätöstä oli Liikealan ammattiliiton edustajien taholta esitetty julkisuudessa lausumia, joiden mukaan sunnuntaityöhön ei tarvinnut mennä. Liikealan ammattiliitto oli lähettänyt luottamusmiehille ja työpaikkaosastoille 22.11.1990 päivätyn kirjeen, jossa oli tiedotettu toimintapäivää koskevasta päätöksestä ja kehotettu työntekijöitä pidättäytymään sunnuntaityöstä, kunnes kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen laillisuus olisi tutkittu. Tämä kirje oli ollut esillä työpaikkojen ilmoitustauluilla.

Joensuun Prisma-liikkeessä edellä tarkoitetun kirjeen yhteydessä oli ollut esillä työsopimuslomake, johon Liikealan ammattiliiton Joensuun toimiston toimitsija oli kirjoittanut, että työehtosopimuksen mukainen työsopimus ei velvoittanut sunnuntaityöhön. Liikealan ammattiliiton Varsinais-Suomen aluetoimikunta oli paikallisessa sanomalehdessä julkaissut ilmoituksia, jotka oli osoitettu liikealan työntekijöille ja ammatillisesti järjestäytyneille kuluttajille. Näissä ilmoituksissa oli todettu, että kauppapäiviä eivät olleet sunnuntait 16.12. ja 23.12.1990. Ilmoituksissa oli vedottu kuluttajiin ja kehotettu heitä käyttämään tänä jouluna niitä liikkeitä, jotka olivat ilmoittaneet antavansa työntekijöilleen sunnuntaivapaan ja joulun. Myös Liikealan ammattiliiton Seinäjoen seudun osasto r.y:n toimesta oli 14.12.1990 julkaistu paikallisessa sanomalehdessä järjestäytyneille työntekijöille ja kuluttajille osoitettu vastaavan sisältöinen vetoomus.

Liikealam ammattiliiton jäsenyhdistykset, Kaupan Toimihenkilöt, Oulun Konttorityöntekijät, Oulun Liiketyöntekijät ja Oulun Liikeväki olivat itsenäisesti tehneet päätöksen, jonka mukaan ne kielsivät jäseniään osallistumasta sunnuntaityöhön 16.12 ja 23.12.1990. Vaikka työnantajapuolelta oli ilmoitettu ammattiosastoille päätöksen olevan työrauhavelvollisuuden vastainen ja työtuomioistuin oli tuominnut Liikealan ammattiliiton saman kaltaisesta toimenpiteestä hyvityssakkoon, eivät ammattiosastot olleet peruuttaneet päätöstään.

Liikealan ammattiliiton sunnuntaityöstä kieltäytymistä koskevilla kehotuksilla ja edellä mainittujen ammattiosastojen päätöksellä oli ollut tarkoitus estää liikkeiden aukipitäminen ja työn teettäminen edellä mainittuina sunnuntaipäivinä. Toimenpiteet olivat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja työaikaa koskeviin määräyksiin.

Tuomittujen hyvityssakkojen määrässä tulisi ottaa huomioon se, että työtuomioistuin oli neljällä aikaisemmalla tuomiollaan, viimeksi 4.12.1990, tuominnut Liikealan ammattiliiton työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon vastaavankaltaisista syistä toimeenpantujen työtaisteluiden johdosta. Hyvityssakon määrää korottavana tekijänä tulisi ottaa huomioon se, että Liikealan ammattiliitto oli työtuomioistuimen 4.12.1990 julistaman tuomion jälkeen edelleen 5.12. ja 6.12.1990 kehottanut työntekijöitään kieltäytymään sunnuntaityöstä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut Liikealan ammattiliiton, Kaupan Toimihenkilöiden, Oulun Liiketyöntekijöiden, Oulun Liikeväen ja Oulun Konttorityöntekijöiden tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Liikealan ammattiliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että liiton hallitus oli 21.11.1990 tehnyt päätöksen toimintapäivän pitämisestä 7.12.1990. Toimintapäivää koskevan uhkauksen johdosta työtuomioistuin oli 4.12.1990 tuominnut Liikealan ammattiliiton maksamaan hyvityssakkoa Kaupan Työnantajaliitto KTL:lle. Liikealan ammattiliitto ei ollut tehnyt muita aukiolokiistaan liittyviä päätöksiä eikä se ollut ryhtynyt muihin toimenpiteisiin, joilla olisi pyritty painostamaan työnantajia olemaan käyttämättä hyväkseen kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä annettua poikkeuslupaa liikkeiden aukipitämiseen kahtena joulukuun sunnuntaina vuonna 1990.

Liitto ei ollut kehottanut jäseniään kieltäytymään työs kentelystä kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä mainittuina sunnuntaipäivinä 16.12. ja 23.12.1990. Liiton edustajat olivat eri yhteyksissä, muun muassa 13.11.1990 ilmestyneessä liiton julkaiseman Puntari -lehden ylimääräisessä numerossa kertoneet jäsenilleen sunnuntaityön teettämisen edellyttävän työntekijän suostumusta. Liiton työntekijät tai ammattiosaston edustajat lukuun ottamatta kanteessa tarkoitettuja Kaupan Toimihenkilöitä, Oulun Liiketyöntekijöitä ja Oulun Liikeväkeä eivät olleet kehottaneet työntekijöitä kieltäytymään sunnuntaityöstä.

Lehtiartikkelit, joiden mukaan liitto olisi kehottanut jäseniään kieltäytymään sunnuntaityöstä, perustuivat Kaupan Työnantajaliitto KTL:n lehdille antamiin tietoihin. Tiedot olivat ennenaikaisia ja virheellisiä. Kun liiton hallitus oli päättänyt, että sunnuntaiaukioloja vastustettaisiin 7.12.1990 pidettävällä toimintapäivällä, päätös oli sisältänyt samalla periaatteen, että ainakaan siinä vaiheessa ei tehtäisi kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä tarkoitettuina sunnuntaipäivinä työskentelemiseen liittyviä päätöksiä. Tällaisia päätöksiä ei ollut tehty myöhemminkään.

Liikealan ammattiliiton Varsinais-Suomen aluetoimikunnan ja Liikealan ammattiliiton Seinäjoen osaston nimissä julkaistut ilmoitukset olivat olleet yleisölle ja erityisesti ammatillisesti järjestäytyneille kuluttajille suunnattuja kehotuksia välttää ostosten tekemistä sunnuntaisin ja sunnuntaiaukioloja hyväkseen käyttävissä liikkeissä. Näillä ilmoituksilla ei ollut kehotettu työstä kieltäytymiseen.

Oululaisten ammattiosastojen nimissä oli jo 20.11.1990 paikallisessa sanomalehdessä julkaistu ilmoitus, jossa oli kielletty osastojen jäseniä osallistumasta sunnuntaityöhön 16.12. ja 23.12.1990. Päätös ilmoituksen julkaisemisesta oli tehty kokouksessa, jossa oli ollut läsnä osastoihin kuuluvia luottamusmiehiä. Asiaa ei ollut käsitelty osastojen johtokunnissa. Päätös ilmoituksen julkaisemisesta lehdessä oli tehty ennen kuin Liikealan ammattiliiton hallitus oli päättänyt 7.12.1990 pidettävästä toimintapäivästä. Vaikka ilmoitusta ei ollut lehdessä peruutettu, oli työstä kieltäytymistä koskevan uhkauksen katsottava rauenneen liiton hallituksen tekemän toimintapäivää koskeneen päätöksen jälkeen.

Oulun Konttorityöntekijät r.y:n edustajia ei ollut ollut tekemässä edellä tarkoitettua päätöstä, eikä Oulun Konttorityöntekijöiden jäsenien joukossa ollut myyjiä.

Noin 95 prosenttia kaupan liikevaihtoa edustavista liikkeistä oli jo 4.12.1990 mennessä ilmoittanut luopuvansa kanteessa mainituista sunnuntaiaukioloista. Aukiolokiista ei alun perinkään ollut koskenut haja-asutusalueita, joilla kaupan aukioloajat oli jo vapautettu keväällä 1990 annetulla asetuksella. Aukioloaikakiista ei myöskään ollut koskenut Pohjois-Suomen rajakuntia, joissa sunnuntaiaukioloajat olivat olleet mahdollisia kauppa- ja teollisuusministeriön 15.10.1990 antaman päätöksen perusteella. Työstä kieltäytymisen uhka olisi siten joka tapauksessa kohdistunut harvoihin kauppaliikkeisiin.

Kaupan Toimihenkilöiden jäsenmäärä oli 2 381, Oulun konttorityöntekijöiden 176, Oulun Liiketyöntekijöidemn 1 768 ja Oulun Liikeväen 915.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

II KANNE

Kanteen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto KTL on Liikealan ammattiliittoa vastaan ajamassaan toisessa kanteessa lausunut, että Liikealan ammattiliitto oli uhannut tavaroiden ja palveluiden toimitussaarrolla niitä liikkeitä, jotka olivat ilmoittaneet pitävänsä myymälänsä auki kauppa- ja teollisuusministeriön 8.11.1990 tekemässä päätöksessä mainittuina sunnuntaipäivinä. Näin ollen tavaran varastoinnissa ja kuljetuksissa oli odotettavissa häiriöitä. Tällaiset Liikealan ammattiliiton taholta esitetyt uhkaukset olivat tulleet esille muun muassa liiton puheenjohtajan ja liiton eri toimitsijoiden lausunnoissa.

Liikealan ammattiliiton Vaasan alueen toimitsija oli julkisuudessa esittänyt lausuntoja, joiden mukaan 16.12. ja 23.12.1990 avoinna oleville liikkeille ei toimitettaisi tavaraa ennen joulua. Liikealan ammattiliiton Rovaniemen alueen toimitsija oli 4.12.1990 vaatinut K-Ruska -nimisen liikkeen omistajaa ilmoittamaan 15.12.1990 mennessä, olisiko liike auki 23.12.1990. Samalla hän oli esittänyt uhkauksen, että mikäli liike olisi avoinna viimeksi mainittuna päivänä, tultaisiin se asettamaan tavarasaartoon. Myös Liikealan ammattiliiton Turun alueen toimitsija oli esittänyt julkisuudessa lausumia, joista kävi ilmi Liikealan ammattiliiton harkitsevan tavaroiden ja palveluiden toimitussaartoa niitä yrityksiä kohtaan, jotka pitäisivät liikkeensä avoinna kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä mainittuina sunnuntaipäivinä. Liikealan ammattiliiton julkaisemassa Puntari -nimisessä lehdessä oli 14.12.1990 julkaistu artikkeli, josta kävi ilmi, että myös liitossa oli harkittu tavarantoimitussaartoa.

Uhkauksilla tavarantoimitussaarron toimeenpanemisesta oli tarkoitettu painostaa työnantajapuolta luopumaan mahdollisuudesta liikkeiden aukipitämiseen ja työn teettämiseen kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä tarkoitettuina sunnuntaipäivinä. Uhkaus oli siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja työaikaa koskeviin määräyksiin.

Kaupan Työnantajaliitto KTL oli välittömästi Liikealan ammattiliiton suunnittelemista työtaistelutoimenpiteistä tiedon saatuaan ilmoittanut sekä puhelimitse että kirjeitse liitolle pitävänsä suunniteltua toimenpidettä työehtosopimuksen vastaisena ja pyytänyt liitolta selvitystä toimenpiteistä työehtosopimuksen vastaisten toimenpiteiden peruuttamiseksi. Muun muassa 3.12.1990 Liikealan ammattiliitolle lähettämässään kirjeessä Kaupan Työnantajaliitto KTL oli ilmoittanut saaneensa tiedon Liikealan ammattiliiton suunnitelmista järjestää tavaroiden toimitussaarto niitä liikkeitä vastaan, jotka laillisesti pitäisivät liikkeet auki sunnuntaina 16.12. tai 23.12.1990. Kaupan Työnantajaliitto KTL oli kirjeessä ilmoittanut, että toimenpide oli työehtosopimuksen vastainen. Kirjeessä oli pyydetty Liikealan ammattiliitolta välittömästi selvitystä toimenpiteistä laittomuuksien ehkäisemiseksi. Liikealan ammattiliitto ei kuitenkaan ollut ilmoittanut työnantajaliitolle toimenpiteiden peruuttamisesta.

Hyvityssakkoa tuomittaessa tulisi ottaa huomioon se, että Liikealan ammattiliitto oli jo työtuomioistuimen neljällä aikaisemmalla tuomiolla, viimeksi 4.12.1990, tuomittu hyvityssakkoihin liiton vastaavankaltaisista syistä toimeenpanemien työtaisteluiden johdosta. Hyvityssakkoa tuomittaessa tulisi ottaa huomioon myös se, että suunniteltu tavarantoimitussaarto kohdistuisi myös sellaisiin työnantajiin, jotka pitäisivät liikkeensä auki ilman ulkopuolisia työntekijöitä. Lisäksi tavarantoimitussaarron toteutuminen aiheuttaisi tuntuvia menetyksiä työnantajaliiton jäsenyrityksille, joiden koko joulumyynti vaarantuisi tämän johdosta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut Liikealan ammattiliiton tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Liikealan ammattiliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että liiton hallitus oli 21.11.1990 tehnyt päätöksen toimintapäivän pitämisestä 7.12.1990. Muita aukiolokiistaan liittyviä päätöksiä liitto ei ollut tehnyt. Liitto ei siten ollut uhannut saarrolla niitä liikkeitä, jotka olivat ilmoittaneet pitävänsä myymälänsä auki 16.12. tai 23.12.1990. Saartoa oli liiton piirissä harkittu yhtenä toimenpidevaihtoehtona, jolla olisi voitu estää sunnuntaiaukiolon toteuttavia liikkeitä saamasta kohtuutonta kilpailuetua. Saartoa ei kuitenkaan ollut ryhdytty toteuttamaan. Nimenomaisesti valitun toimintalinjan mukaisesti saarron uhalla ei ollut pyritty painostamaan työnantajia. Tästä linjasta ei ollut tapahtunut muita poikkeuksia kuin kanteessa tarkoitettu Rovaniemellä sattunut tapaus. Turun ja Seinäjoen alueella oli lehtikirjoituksissa mainittu tavarantoimitussaarron mahdollisuudesta, mutta näitä uhkauksia ei ollut saatettu muulla tavoin työnantajien tietoon.

Koska suurin osa liikkeistä oli jo 4.12.1990 mennessä ilmoittanut luopuvansa liikkeiden aukipitämisestä kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä mainittuina sunnuntaipäivinä ja koska aukiolokiista ei alun perinkään ollut koskenut haja-asutusalueita eikä Pohjois-Suomen rajakuntia, olisi julkisuudessa harkittavana olevaksi ilmoitettu, mutta toteuttamatta jäänyt uhkaus tavarantoimitussaarron toimeenpanosta joka tapauksessa kohdistunut harvoihin kauppaliikkeisiin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut jutuissa oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

KUULTAVIEN LAUSUNNOT

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ensimmäisen kanteen johdosta kuultavina olleet Kaupan Toimihenkilöt, Oulun Konttorityöntekijät, Oulun Liiketyöntekijät ja Oulun Liikeväki ovat osaltaan yhtyneet Liikealan ammattiliiton asiassa antamassa vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sen jälkeen kun kauppa- ja teollisuusministeriö oli vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta annetun lain 5 §:n 1 momentin nojalla 8.11.1990 tekemällään päätöksellä myöntänyt luvan vähittäiskaupan harjoittamiseen sunnuntaina 16.12. ja 23.12.1990, on Liikealan ammattiliiton hallitus 21.11.1990 tehnyt päätöksen niin sanotun toimintapäivän pitämisestä 7.12.1990. Päätöksen mukaan toimintapäivänä toteutettavaksi aiottu työntekijöiden työstä poissaolo koskisi sellaisia vähittäiskaupan toimipisteitä, jotka eivät 5.12.1990 mennessä olleet ilmoittaneet jättävänsä käyttämättä hyväkseen mahdollisuutta liikkeen auki pitämiseen 16.12. tai 23.12.1990.

Työtuomioistuin on 4.12.1990 julistamallaan tuomiolla katsonut Liikealan ammattiliiton päätökseen sisältyvän uhkauksen toimintapäivän toteuttamisesta muodostaneen työehtosopimuksen työn johtamista ja työaikaa koskeviin määräyksiin kohdistuneen työtaistelutoimenpiteen ja tuominnut Liikealan ammattiliiton työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Liikealan ammattiliiton hallitus on lähettänyt luottamusmiehille ja työpaikkaosastoille 22.11.1990 päivätyn kirjeen, jossa se on tiedottanut toimintapäivää koskevasta päätöksestään. Samassa kirjeessä työntekijöitä on kehotettu pidättäytymään sunnuntaityöstä, kunnes kauppa- ja teollisuusministeriön liikkeiden sunnuntaiaukioloja koskevan päätöksen laillisuus olisi tutkittu.

Esitetyn selvityksen mukaan Liikealan ammattiliiton edustajien taholta on sekä ennen että jälkeen liiton hallituksen 22.11.1990 tekemää toimintapäivää koskevaa päätös tä esitetty julkisuudessa lausumia, joiden mukaan Liikealan ammattiliitto kehottaa jäseniään kieltäytymään työn tekemisestä kauppa- ja teollisuusministeriön luvassa tarkoitettuina sunnuntaipäivinä.

Myöskään Liikealan ammattiliiton Joensuun alueen toimitsijan eräällä työpaikalla työsopimuslomakkeelle tekemä merkintä siitä, että työsopimuslomakkeelle tehty työsopimus ei velvoittanut sunnuntaityöhön, ei työtuomioistuimen mielestä ole sisältänyt kehotusta kieltäytyä sunnuntaityön tekemisestä.

Oulun Liiketyöntekijät, Kaupan Toimihenkilöt ja Oulun Liikeväki ovat kokouksessa, jossa on ollut läsnä myös ammattiosastojen työpaikoille asettamia luottamusmiehiä, tehneet päätöksen, jonka mukaan ammattiosaston jäseniä kiellettiin tekemästä työtä 16.12. ja 23.12.1990. Päätös on julkaistu paikallisessa sanomalehdessä 20.11.1990. Ammattiosastot eivät ole peruuttaneet tehtyä päätöstä eikä päätöksen ole muutoinkaan näytetty vastaajaliiton ilmoittamin tavoin rauenneen Liikealan ammattiliiton hallituksen 21.11.1990 tekemän toimintapäivää koskevan päätöksen johdosta. Tehdyn päätöksen tarkoituksena on ollut painostaa työnantajia luopumaan liikkeiden aukipitämisestä ja työn teettämisestä kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä tarkoitettuina sunnuntaipäivinä ja se on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työaikaa ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Ammattiosastot vastaavat edustajiensa ryhtymisestä työtaistelutoimenpiteeseen.

Näyttämättä on sen sijaan jäänyt, että Oulun Konttorityöntekijäin edustajia olisi ollut mukana tekemässä edellä tarkoitettua päätöstä tai että yhdistys muutoinkaan olisi ollut päätöksen takana.

Kaupan Työnantajaliitto KTL on työtuomioistuimen edellä mainitun tuomion julistamisen jälkeen 10.12.1990 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut Liikealan ammattiliitolle pitävänsä liiton toimenpidettä kehottaa työntekijöitä kieltäytymään työnteosta sunnuntaina 16.12. ja 23.12. työehtosopimuksen vastaisena. Samassa yhteydessä Liikealan ammattiliitolle on ilmoitettu myös Oulun osastojen tekemästä päätöksestä kieltää jäseniään työskentelemästä 16.12 ja 23.12. Kun liiton ja sen edustajien taholta aikaisemmin oli esitetty kehotuksia, joissa työntekijöitä on kehotettu pidättäytymään sunnuntaityön tekemisestä 16. ja 23.12., olisi Liikealan ammattiliiton viimeistään tässä vaiheessa tullut ryhtyä toimenpiteisiin työstä kieltäytymistä koskevien ilmoitusten peruuttamiseksi. Pitäessään tämän jälkeenkin edelleen voimassa kieltoa on Liikealan ammattiliitto syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen.

Liikealan ammattiliiton Rovaniemen toimiston toimitsija on 4.12.1990 esittänyt eräälle työnantajalle, että ellei tämä 15.12.1990 mennessä olisi ilmoittanut, onko liike tarkoitus pitää auki 23.12.1990, tultaisiin liike asettamaan tavarantoimitussaartoon. Myös liiton Vaasan toimitsijan ja Turun aluetoimiston edustajien taholta on julkisuudessa esitetty lausumia, joissa on ilmoitettu asetettavaksi tavarantoimitussaartoon ne työnantajat, jotka aikovat pitää liikkeitään auki 16.12. ja 23.12.1990. Näiden tavarantoimitussaartoja koskevien ilmoitusten tarkoituksena on ollut painostaa työnantajapuolta luopumaan liikkeiden aukipitämisestä kysymyksessä olevina sunnuntaipäivinä ja ne ovat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työaikaa ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että Liikealan ammattiliitto olisi tehnyt päätöksen tavarantoimitussaarron toimeenpanemisesta. Liikealan ammattiliitto vastaa kuitenkin edellä mainituista edustajiensa toimenpiteistä.

Kun Liikealan ammattiliiton edellä mainituilla kehotuksilla työstä kieltäytymisiin 16. ja 23.12. ja uhkauksilla tavarantoimitussaartojen toimeenpanosta on ollut tarkoituksena painostaa työnantajia luopumaan liikkeiden aukipitämisestä ja työn teettämisestä mainittuina päivinä, liiton vastuun kannalta sen menettely ei käsitä erillisiä työtaistelutoimenpiteitä. Liitto on tuomittava sen vuoksi yhteen hyvityssakkoon.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla, ottaen huomioon keskusjärjestöjen 26.1.1988 hyväksymän pöytäkirjan määräykset hyvityssakkojen määristä, Liikealan ammattiliiton ja jäljempänä mainitut ammattiosastot maksamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:lle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa, Liikealan ammattiliiton 62 000 markkaa, Oulun Liiketyöntekijät 5 000 markkaa, Kaupan Toimihenkilöt 6 000 markkaa ja Oulun Liikeväen 4 000 markkaa.

Kanne hylätään Oulun Konttorityöntekijöiden osalta ja muutoin enemmälti.

Liikealan ammattiliitto ja edellä mainitut hyvityssakkoon tuomitut ammattiosastot velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion julistamispäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, Rautiainen, Kuivanen ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.