Court allows bus driver's claim for unpaid break pay when employer retroactively adjusts work hours without prior notice.

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen mukaan säännöllinen työaika oli 80 tuntia 2-viikkojaksossa. Työpäivän aikana voi olla kaksi tai kolme tuntia kestävä yksi katko. Muista katkoista, jotka olivat vähintään puolen tunnin mittaisia, maksettiin yksinkertainen tuntipalkka lukematta niitä työaikaan.

Asiassa kysymys siitä, oliko ja millaisin edellytyksin työtuntijärjestelmän puuttuessa mahdollista sisällyttää työehtosopimuksen tarkoittamia palkallisia odotusaikoja linja-autonkuljettajan työaikaan.

Kuultavat, Auto- ja Kuljetusajan Työntekijäliitto AKT r.y.

Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n ja Autoliikenteen Työnantajaliiton kesken 14.5.1984 allekirjoitetussa linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

10 §

Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika on 80 tuntia 2-viikkojaksossa. Säännöllinen työaika niissä 2-viikkojaksoissa joihin sisältyy pääsiäislauantai tai arkipäiväksi sattuvan vapun- tai itsenäisyyspäivä, on 72 tuntia. Joulujakson säännöllinen työaika on 64 tuntia, jos ensimmäisen joulupäivä on arkipäivä, muutoin 72 tuntia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6. Kaukoliikenteessa sekä paikallis- ja lähiliikenteessä voi työpäivän aikana olla yksi enintään 3 tunnin palkaton katko. Puolta tuntia lyhyemmät katkot luetaan työaikaan. Muista mahdollisista katkoista maksetaan yksinkertainen tuntipalkka lukematta niitä työaikaan.

3 tunnin pituinen palkaton katko lyhenee seuraavasti:

Aika

Katkon pituus

1.6.1984

2 t 30 min

1.6.1985

2 t 15 min

1.6.1986

2 t

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 §

Työtuntijärjestelmä ja ajopäiväkirja

1. Kaksiviikkojakson työtuntijärjestelmän tulee muussa kuin tilausajoliikenteessä olla vähintään yhtä viikkoa ennen jakson alkamista työntekijän nähtävissä ja siitä on käytävä selville, milloin päivittäinen työ alkaa ja päättyy sekä ruokailu- ja vapaa-ajat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liittojen 27.5.1986 solmimassa työehtosopimuksessa on samansisältöinen 10 §:n 1 momentin 1 kohta ja 12 §:n 1 kohta. Sopimuksen 10 §:n 1 momentin 6 kohta kuuluu seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6. Kaukoliikenteessä sekä paikallis- ja lähiliikenteessä voi työpäivän aikana olla yksi enintään 2 tunnin palkaton katko. Puolta tuntia lyhyemmät katkot luetaan työaikaan. Muista mahdollisista katkoista maksetaan yksinkertainen tuntipalkka lukematta niitä työaikaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

OIKEUDENKÄYNTI KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Witickin kanne

Linja-autonkuljettaja Olli Jean Roger Witick on Oravais Trafik Ab - Oravaisten Liikenne Oy:tä vastaan Vöyrin kihlakunnanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut muun muassa, että hän oli työskennellyt 9.9.1985 - 30.4.1987 välisen ajan toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa linja-autonkuljettajana yhtiön palveluksessa. Työsuhteen ehdot olivat määräytyneet linja-autohenkilökunnan yleissitovien valtakunnallisten työehtosopimusten perusteella.

Paitsi muita kanteessa esittämiään vaatimuksia Witick on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle korvausta saamatta jääneestä, työehtosopimusten 10 §:n 6 kohtaan perustuvasta odotusajan palkasta. Korvausvaatimus, jossa oli vaadittu ylityö- ja sunnuntaityökorvauksia, ilta- ja yötyölisiä, vapaapäivä- ja joulutyölisiä ja myös työehtosopimusten 10 §:n 6 kohdan perusteella korvausta palkallisilta katkoilta ja matkustamisaikakorvauksia, oli tältä osin määrältään 124 485 markkaa 19 penniä. Tämän ohella Witick on esittänyt vielä muita korvausvaatimuksia.

Lausuntoasiassa on kysymys työehtosopimusten 10 §:n 6 kohdan tulkinnasta.

Witick on ilmoittanut laskeneensa saamatta jääneen palkkansa päiväkohtaisesti pitämiensä ajopäiväkirjojen ja reittimerkintöjen perusteella.

Oravais Trafik Ab - Oravaisten Liikenne Oy:n vastine

Yhtiö on ilmoittanut Witickin työajan alkaneen kello 10, jolloin Witick oli ajanut linjaa, jonka ajaminen oli kestänyt kaksi tuntia. Sen jälkeen hänellä oli ollut tauko kello 14:ään saakka ja sitten hän oli ajanut kello 16:een saakka. Hänen varsinainen työaikansa oli siis ollut neljä tuntia. Taukoaika oli ollut kuusi tuntia, josta palkatonta taukoaikaa oli kaksi tuntia. Sellaista taukoaikaa, josta oli maksettu palkkaa, oli neljä tuntia, jota aikaa ei kuitenkaan luettu työaikaan. Näin tapahtui viitenä päivänä viikossa ja siten kymmenenä päivänä kahdessa viikossa. Yhtiön käsityksen mukaan siitä tulisi 80 tuntia työaikaa kahdessa viikossa. Witickin mielestä hänelle taas tulisi maksaa palkkaa 120 tunnilta eli 12 tunnilta päivässä, vaikka hän oli kotoa poissa vain 10 tuntia.

Oravais Trafik Ab - Oravaisten Liikenne Oy, joka on esittänyt todistelua Witickin ajo-ajoista, on kiistänyt kanteessa esitetyn vaatimuksen.

Oravais Trafik Ab - Oravaisten Liikenne Oy:n vastakanne

Oravais Trafik Ab - Oravaisten Liikenne Oy on Witickiä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että yhtiö ei kuulunut jäsenenä Autoliikenteen Työnantajaliittoon eikä se ollut ollut tarkkaan tietoinen alan työehtosopimuksiin sisältyvistä määräyksistä. Witickin nostettua yhtiötä vastaan kanteen yhtiö oli saatuaan käyttöön alan työehtosopimukset havainnut, että se oli erehdyksessä maksanut Witickille päivärahaa sellaisiltakin työssäolopäiviltä, joilta Witickillä ei ollut siihen oikeutta. Yhtiö on vaatinut Witickin velvoittamista suorittamaan yhtiölle takaisin liikaa saamansa päivärahat yhteensä 9 494 markkaa.

Witickin kanteen kehittely ja vastine

Witick on kannetta kehitellessään esittänyt työajoiltaan kaksiviikkojaksoja koskevat palkka- ja työaikalaskelmat. Palkkavaatimusten perusteen muodostivat hänen ilmoituksensa mukaan hänen päiväkohtaisesti tekemänsä ajopäiväkirjamerkinnät ja laskennassa niiden tukena käytetyt yksityiskohtaiset tiedot hänen ajamistaan reiteistä ja vuoroista sekä niiden aikatauluista.

Witick on pitänyt vastakanteessa esitettyä vaatimusta perusteettomana.

Esimerkkinä Witickin työajaltaan esittämistä korvauslaskelmista, joista selviää yksityiskohtaisesti myös odotustuntien määrä, on seuraavat taulukot:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. JAKSOT 09.09.1985-03.11.1985

TYÖTUNNIT

h x

mk =

8.124,80

50 % YLITYÖ

h x

mk =

100 % YLITYÖ

h x

mk =

ILTATYÖLISÄ

h x

2.54

mk =

39,37

YÖTYÖLISÄ

h x

mk =

SUNNUNTAITYÖLISÄ

h x

mk =

VAPAAPÄIVÄTYÖLISÄ

h x

mk =

ODOTUSTUNNIT

h x

mk =

2.316,84

MUUT

h x

mk =

YHTEENSÄ

10.481,01

2. JAKSOT 04.11.1985-18.05.1986

TYÖTUNNIT

1.034,50

h x

25,90

mk =

26.793,55

50 % YLITYÖ

2,50

h x

13,02

mk =

32,55

100 % YLITYÖ

h x

mk =

ILTATYÖLISÄ

43,25

h x

2,59

mk =

112,02

YÖTYÖLISÄ

1,25

h x

3,89

mk =

4,86

SUNNUNTAITYÖLISÄ

h x

mk =

VAPAAPÄIVÄTYÖLISÄ

9,75

h x

25,90

mk =

252,53

ODOTUSTUNNIT

386,00

h x

25,90

mk =

9.997,40

MUUT

40,00

h x

26,04

mk =

1.041,60

YHTEENSÄ

38.234,51

3. JAKSOT 19.05.1986.27.07.1986

TYÖTUNNIT

376,50

h x

26,94

mk =

10.142,91

50 % YLITYÖ

23,50

h x

13,47

mk =

316,55

100 % YLITYÖ

1,00

h x

26,94

mk =

26,94

ILTATYÖLISÄ

22,50

h x

2,69

mk =

60,53

YÖTYÖLISÄ

6,00

h x

4,04

mk =

24,24

SUNNUNTAITYÖLISÄ

6,50

h x

26,94

mk =

175,11

VAPAAPÄIVÄTYÖLISÄ

3,00

h x

26,94

mk =

80,82

ODOTUSTUNNIT

48,00

h x

26,94

mk =

1.293,12

MUUT

h x

mk =

YHTEENSÄ

12.120,21

4. JAKSOT 28.07.1986-07.09.1986

TYÖTUNNIT

238,75

h x

26,94

mk =

6.431,93

50 % YLITYÖ

12,00

h x

13,63

mk =

163,50

100 % YLITYÖ

26,75

h x

27,25

mk =

728,94

ILTATYÖLISÄ

16,25

h x

2,69

mk =

43,71

YÖTYÖLISÄ

5,00

h x

4,04

mk =

20,20

SUNNUNTAITYÖLISÄ

6,50

h x

27,25

mk =

177,13

VAPAAPÄIVÄTYÖLISÄ

10,00

h x

26,94

mk =

269,40

ODOTUSTUNNIT

54,75

h x

26,94

mk =

1.474,97

MUUT

h x

mk =

YHTEENSÄ

9.309,77

SIIRTOSUMMA

70.145,49

= = = = == = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

PALKKALASKELMA 11

Sovellettava työehtosopimus Linja-autohenkilökunnan

Työntekijän nimi

Työnantajan nimi

Roger Witick

Oravais Trafik Ab

Palkkajakso 27.01.-09.02.1986

Keskituntiansio 26,88

2-viikkopalkka 2.072,00 mk

Tuntipalkka 25,90

Pv

Viikon päivä

Työ alkoi

Tauko

Työ päättyi

Tunnit

Odotustunnit

Sunnuntaityö

Iltatyö

Yötyö

Vapaapäivätyö

Päivä raha Kotimaa

ma

x1

ti

x1

18.15

6.50

1.00

ke

x1

18.15

6.50

3.25

1.00

to

x1

18.15

6.50

3.25

0.25

1.00

pe

x1

18.15

6.50

3.25

0.25

1.00

la

su

ma

x1

18.15

6.50

3.25

0.25

1.00

ti

x1

18.15

6.50

3.25

0.25

1.00

ke

x1

18.15

6.50

3.25

0.25

1.00

to

x1

3.25

0.25

1.00

pe

x1

18.15

6.50

0.25

1.00

la

su

YHTEENSÄ

JAKSOPALKKA

h/h

mk/h

mk/YHTEENSÄ

Jakso tai

Palkaton katko

kaikki t.

2,072.00

x1= 12.00-14.15

y-työ 50%

y-työ 100%

Iltatyöl.

Yötyöl.

S-työlisä

Odotus

841.75

Vpt-lisä

Joululisä

Muut

YHTEENSÄ

2,920.23

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

PALKKALASKELMA 43

Sovellettava työehtosopimus Linja-autohenkilökunnan

Työntekijän nimi

Työnantajan nimi

Roger Witick

Oravais Trafik Ab

Palkkajakso 20.04.-30.04.1987

Keskituntiansio

2-viikkopalkka 2.425,60 mk

Tuntipalkka 30,32

Pv

Viikon päivä

Työ alkoi

Tauko

Työ päättyi

Tunnit

Odotustunnit

Sunnuntaityö

Iltatyö

Yötyö

Vapaapäivätyö

Päivä raha Kotimaa

ma

ti

x1

17.00

4.50

ke

x1

17.00

4.50

4.25

to

x1

18.30

6.00

4.25

0.50

1.00

pe

x1

18.30

6.00

4.25

0.50

1.00

la

su

ma

x1

18.30

6.00

4.25

0.50

1.00

ti

x1

18.30

6.00

4.25

0.50

1.00

ke

x1

18.30

6.00

4.25

0.50

1.00

to

x1

4.25

0.50

1.00

pe

la

su

YHTEENSÄ

JAKSOPALKKA

h/h

mk/h

mk/YHTEENSÄ

Jakso tai

Palkaton katko

kaikki t.

2,425.60

x1= 12.00-14.00

y-työ 50%

y-työ 100%

Iltatyöl.

Yötyöl.

S-työlisä

Odotus

1,030.88

Vpt-lisä

Joululisä

Muut

YHTEENSÄ

3,465.57

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Oravais Trafik Ab - Oravaisten Liikenne Oy:n vastineen kehittely

Oravais Trafik Ab - Oravaisten Liikenne Oy on lausunut, että Autoliikenteen Työnantajaliiton sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n väliset työehtosopimukset olivat sitoneet yhtiötä yleissitovuuden perusteella ja Witickiä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n jäsenenä.

Yhtiö on huomauttanut, että Witick ei ollut tehnyt työehtosopimusten mukaisesti muistutusta tiliä vastaan, joten hän oli menettänyt oikeutensa työsuhteen päättymisen jälkeen niihin saataviin, joita hän oli kanteessaan vaatinut.

Yhtiön mielestä Witickin kanteen perusteena oli tosiasiassa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n kielteinen suhtautuminen järjestäytymättömään Oravais Trafik Ab - Oravaisten Liikenne Oy:hyn. Yhtiö on esittänut, että työehtosopimuksen 10 §:n 6 kohdan mukaan kaukoliikenteessä sekä paikallis- ja lähiliikenteessä voi työpäivän aikana olla yksi palkaton katko. Katkon pituus Witickin työsuhteen alussa oli ollut 2 tuntia 15 minuuttia ja 1.6.1986 alkaen kaksi tuntia. Työehtosopimusten mukaan puolta tuntia lyhyemmät katkot luettiin työaikaan, mutta muista katkoista maksettiin yksinkertainen tuntipalkka lukematta niitä työaikaan.

Oravais Travik Ab - Oravaisten Liikenne Oy on edelleen lausunut, että:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Toinen linja, jota Witick ajoi muina kuin koulupäivinä oli Vöyri - Vaasa - Kauhava - Vaasa - Vöyri linja. Sen aikataulu oli seuraava: Lähtö Vöyriltä (6.30) 6.55 - Vaasa 7.45, siirto tyhjällä autolla Tottesundiin, lähtö sieltä 8.30 - Vöyri 9.00 - Vaasa 9.45 (10.00). Palkaton katko 10.00 - 11.00. Lähtö Vaasasta (11.00) 11.15 - Kauhava 13.20 (13.45). Palkallinen katko eli tauko 13.45 - 14.15. Lähtö Kauhavalta (14.15) 14.30 - tulo Vaasaan 16.45, lähtö Vaasasta 17.15 - Koivulahti - Vöyrille 18.00 (18.15). Tästä linjasta tuli palkallista työaikaa 6.30 - 10.00 + 11.00 - 13.45 + 14.15 - 18.15 eli 10 tuntia 15 minuuttia. Palkatonta katkoa 10.00 - 11.00 eli yksi tunti ja palkallista katkoa eli taukoa 13.45 - 14.15 eli 30 minuuttia. Iltatyötä tällä linjalla oli työvuorossa 15 minuuttia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Oravais Trafik Ab - Oravaisten Liikenne Oy on todennut, että Witick oli pitänyt ajopäiväkirjaa, mutta koska vuoroissa olivat toistuneet samat tiedot, Witick oli merkinnyt usein vain työn alkamisajan ja päättymisajan ja nekin vielä usein virheellisesti eikä lainkaan taukoaikoja. Yhtiö oli täydentänyt niihin taukoajat, jotka Witick oli jättänyt merkitsemättä ja oikaissut niissä olleita virheitä.

Oravais Trafik Ab - Oravaisten Liikenne Oy on esittänyt yhtiön toimitusjohtajan laatimat työaikalaskelmat.

Oravais Trafik Ab - Oravaisten Liikenne Oy on selvittänyt kantaansa työehtosopimuksen 10 §:n 6 kohdan tulkinnasta seuraavin esimerkein:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Linja-autonkuljettajan työvuoro alkaa aamulla kello 6. Hän saapuu päätekohteeseen kello 8. (Tässä esimerkissä ei ole otettu huomioon 15 min. aikoja ennen ajon alkua ja jälkeen sen päättymisen). Nyt seuraa 6 tunnin yhtäjaksoinen katko, josta on 2 tuntia palkatonta ja 4 tuntia palkallista. Pääteasemalta paluu alkaa kello 14 ja saapuminen asemapaikalle kello 16. Näin tapahtuu viitenä päivänä viikossa ja 10 päivänä kahdessa viikossa. Autonkuljettajalle tulee täten palkallista työaikaa 4 tuntia työpäivässä eli 40 tuntia kahdessa viikossa ja samoin palkallista katkoa 4 tuntia päivässä ja 40 tuntia kahdessa viikossa. Asemapaikaltaan kuljettaja on työpäivinä poissa 10 tuntia.

Kantajan asiamies, varatuomari Tapani Mikkeli väittää, että TES'n 10 §:ää on sovellettava siten, että ensin on laskettava kaksiviikkoisjaksolle 80 työaikaan luettavaa työtuntia ja siihen lisättävä 40 ei työaikaan luettavaa odotus- eli katkotuntia, jolloin autonkuljettajalle olisi maksettava palkka 120 tunnilta kaksiviikkoisjaksossa, jolloin palkaksi päivää kohti tulee palkka 12 tunnilta vaikka kuljettaja on palkaton 2 tunnin katkokin mukaan luettuna poissa asemapaikalta vain 10 tuntia päivässä.

Allekirjoittanut puolestaan katsoo, että työehtosopimus turvaa kuljettajalle täyden palkan 80 työtunnilta kaksiviikkoisjaksossa, mutta että se tapahtuu seuraavasti:

Jos kuljettajalla on kaksiviikkoisjaksossa 40 työtuntia mutta ei yhtään palkatonta katkotuntia, kuljettajalle tulee maksaa palkka 80 tunnilta. Jos kuljettajalla on palkkaan oikeuttavia tunteja siten kuin edellä olevassa esimerkissä on selostettu, palkka maksetaan niinikään 80 tunnilta, jolloin 40 palkallista katkotuntia, joita ei muutoin luettaisi työaikaan, muuntuvat työaikaan luettaviksi palkallisiksi työtunneiksi. Sillä, että kuljettajan tulee saada katkotunneilta eli odotustunneilta palkka - lukuunottamatta kahta tuntia - on haluttu lisätä työntekijän suojaa epämukavilta työvuoroilta turvaamalla hänelle palkka, mutta ei niin, että työntekijä saisi kaksinkertaista palkkaa, eli kuten esimerkissä, palkan 12 tunnilta työpäivää kohti vaikka hän on poissa asemapaikaltakin vain 10 tuntia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Oravais Trafik Ab - Oravaisten Liikenne Oy on todennut, että Witickin puolesta esitetyt luettelot ja laskelmat oli laadittu hänen asiamiehensä kannan mukaisesti ja yhtiön laskelmat sen käyttämän asiamiehen esittämän kannan mukaisesti. Kihlakunnanoikeus joutuisi asiassa ratkaisemaan myös periaatteellisen työehtosopimuksen tulkintaa koskevan erimielisyyden. Oravais Trafik Ab - Oravaisten Liikenne Oy on sen vuoksi kiinnittänyt huomiota mahdollisuuteen pyytää asiasta työtuomioistuimen lausunto.

Witickin todistelu

Witick on kuulustuttanut todistajana Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n aluetoimitsijaa, joka on kertonut, ettei työtunteja voitu täyttää odotusajalla. Jos työnantaja ei voinut järjestää työtä, niin väliajasta oli suoritettava korvaus. Se oli ollut nimenomaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n käytäntö.

Witickin lausuma

Witick on lausunut, että työnantajalla oli oikeus laatia kaksiviikkoinen, työaikalain edellyttämä työtuntijärjestelmä siten, että kullekin autonkuljettajalle osoitettiin siinä töitä 80 tuntiin asti. Tämä oli myös ohje, jonka työnantajaliitto oli ilmoittanut antavansa jäsenyrityksilleen erilaisissa koulutus- ja neuvontatilanteissa. Jos työtuntijärjestelmää ei ollut laadittu, työntekijällä oli silti oikeus täyteen jaksopalkkaan. Tämän ohella ja tästä riippumatta työntekijälle tuli lisäksi maksaa työehtosopimuksen 10 §:n 6 kohdan edellyttämä yksinkertaisen tuntipalkan suuruinen korvaus odotusajoilta. Oravais Trafik Ab - Oravaisten Liikenne Oy:ssä ei ollut lainkaan laadittu kuljettajille työaikalain edellyttämää työtuntijärjestelmää. Sen sijaan yhtiö oli myöntänyt, että Witickille ei ollut pääsääntöisesti osoitettu työtä täyttä 80 tuntia kaksiviikkoisjaksoa kohden. Odotus- ja matkustusaikaa oli kertynyt runsaasti, kun päivät olivat alkaneet varhain aamulla ja päättyneet yleensä vasta kello 18 - 20 aikoihin.

Liitot olivat yksimielisiä työehtosopimuksen tulkinnasta. Witick on viitannut Helsingin hovioikeuden 20.2.1985 antamaan tuomioon n:o 610.

KIHLAKUNNANOIKEUDEN PÄÄTÖS

Vöyrin kihlakunnanoikeus on asiassa julistamassaan päätöksessä lausunut, ettei työehtosopimuksen 10 §:n 6 kohdan tulkinnasta ollut luotettavasti näytetty olevan yksimielistä työmarkkinakäytäntöä. Määräyksessä oli sanottu, että "muista katkoista" maksettiin yksinkertainen palkka. Autonkuljettaja, jos sen lisäksi maksettaisiin "jaksopalkkaa", saisi siitä kaksinkertaisen palkan ja tällaisen määräyksen sanamuodon kanssa ristiriidassa oleva tulkinta olisi ainakin pieniä työnantajia kohtaan kohtuuton ja johtaisi sellaiseen terveen järjen vastaiseen tulokseen, että työntekijä saisi näistä katkoista parempaa palkkaa kuin jos hän olisi tehnyt työtä. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on katsonut, että työehtosopimuksen 10 §:n 6 kohdassa tarkoitettuja "muita katkoja" voitiin sisällyttää 2-viikkojaksoihin.

Witickin ajopäiväkirja oli ollut puutteellinen ja siihen oli merkitty vain työpäivän alkamis- ja päättymisajankohdat ja siitä oli, kuten eräs todistaja oli kertonut, vaikea saada selville, mikä oli työaikaa ja mikä oli jotakin muuta palkallista aikaa. Työnantaja oli ennen palkan maksamista täydentänyt ajopäiväkirjaa voidakseen maksaa palkan ja Witick oli työsuhteen päätyttyä yhdessä paikallisen ammattiyhdistyksen toimitsijan kanssa tehnyt omaan jäljennökseen täydennyksiä, joille näissä olosuhteissa ei voitu antaa todistusarvoa. Työnantaja ei ollut pitänyt työaikalain edellyttämää työtuntiluetteloa eikä laatinut työtuntijärjestelmää. Witick ei ollut työsuhteen aikana riittävän selvästi ilmoittanut työnantajalle työtunteja ja ylityötunteja. Esitetyn näytön perusteella oli mahdotonta jälkeenpäin täsmälleen määrätä Witickin työtunteja ja työaikoja.

Tämän vuoksi Witickille työehtosopimuksen mukaan kuuluva palkka oli arvioitava huomioon ottaen, että Witickin tuntipalkka 9.9.1986 lukien olisi pitänyt korottaa kahdeksan vuoden ammattikokemuksen edellyttämään määrään.

Palkan vuosilomakorvauksineen ja lomaltapaluurahoineen kihlakunnanoikeus oli arvioinut 117 000 markaksi. Kun Witick palkkakorttien mukaan oli saanut palkkaa vuosilomakorvauksineen ja lomaltapaluurahoineen 102 736 markkaa, Oravais Trafik Ab - Oravaisten Liikenne Oy oli velvoitettu suorittamaan Witickille 14 264 markkaa ja lisäkorvauksena työajan lyhennyksestä 529 markkaa 32 penniä.

Witickille maksetut päivärahat olivat muodostuneet työsopimuksen osaksi, eikä niitä työehtosopimuksen määräyksiä ylittävältä osalta voitu vähentää Witickin palkkasaatavasta.

Palkan maksussa tapahtuneet virheet olivat johtuneet pääasiassa siitä, ettei Witick ollut työsuhteen alussa riittävän selvästi ilmoittanut työnantajalle ammattikokemuksestaan. Kun suoritusten viivästyminen oli siten johtunut työnantajan erehdyksestä, eikä Witick ollut kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä huomauttanut siitä työnantajalle, vaatimus odotuspäivien palkasta oli hylätty samoin kuin muut jutussa esitetyt vaatimukset.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitukset

Witickin valitus

Witick on valituksessaan vaatinut, että hänen kanteensa hyväksyttäisiin kokonaisuudessaan.

Yhtiön valitus

Yhtiö on valituksessaan vaatinut, että Witickin kanne hylättäisiin kokonaisuudessaan. Mikäli siihen ei suostuttaisi, yhtiö on vaatinut, että sen kanne päivärahoja koskevasta perusteettoman edun palauttamisesta hyväksyttäisiin siltä osin kuin yhtiö velvoitettaisiin Witickille jotakin suorittamaan.

Vastaukset

Witick ja yhtiö ovat vaatineet vastapuolensa valituksen hylkäämistä. Yhtiö on vaatinut, että Witickin hovioikeudelle toimittamat kirjalliset todistajanlausunnot jätettäisiin huomiotta ja vastustanut todistajien kuulemista. Yhtiö on myös vastustanut työtuomioistuimen lausunnon hankkimista.

HOVIOIKEUDEN VÄLIPÄÄTÖS

Hovioikeus on pyytänyt työtuomioistuinta antamaan lausunnon seuraavasta työehtosopimusten tulkintakysymyksestä:

Onko työnantaja mainittujen työehtosopimusten perusteella, jos työnantajan ei voitaisi katsoa asianmukaisesti pitäneen mainittujen työehtosopimusten ja työaikalain 20 §:n 1 momentin edellyttämää työtuntijärjestelmää, josta ilmenisivät työntekijän työn alkaminen ja päättyminen, velvollinen työehtosopimusten määräysten perusteella suorittamaan työntekijälle 80 tunnin kaksiviikkoispalkan lisäksi työehtosopimusten 10 §:n 6 kohdan mukaista korvausta työehtosopimuksessa korvattaviksi sovituilta odotustunneilta, vaikka odotustunneilta tosiasiassa on jo maksettu yksinkertainen tuntipalkka, sillä perusteella, että työnantaja on sisällyttänyt ne työaikaan.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle sekä Autoliikenteen Työnantajaliitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lausunut seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. Odotusajan palkanmaksuvelvollisuudesta yleensä

Aluksi on syytä todeta, että lausuntopyynnön tarkoittamat työehtosopimuksen määräykset ovat samansisältöisiä niin vuoksiksi 1984-1986 kuin vuoksiksi 1986-1988 solmituissa työehtosopimuksissa.

Työehtosopimuksen 10 §:n 6 kohdan mukaan kaukoliikenteessa sekä paikallis- ja lähiliikenteessä voi työpäivän aikana olla yksi enintään 2 tunnin palkaton katko. Muista mahdollisista katkoista maksetaan yksinkertainen tuntipalkka lukematta niitä työaikaan.

Tällä työehtosopimusmääräyksellä on pyritty lyhentämään työntekijän päivittäistä työhönsidonnaisuusaikaa. Vielä vuosien 1977-80 työehtosopimuksen mukaan paikallis- ja lähiliikenteessä saattoi olla yksi pituudeltaan rajaamaton palkaton katko, kun taas kaukoliikenteessä vastaavan palkattoman tauon pituus oli enintään 4 tuntia. Määräystä on sittemmin asteittain muutettu siten, että näin kauko- kuin paikallis- ja lähiliikenteessäkin voi tällä hetkellä olla ainoastaan yksi 2 tunnin mittainen palkaton katko.

Juuri säännöksen tarkoituskin huomioiden työntekijälle on maksettava siitä ilmenevä yksinkertainen palkka normaalin kaksiviikkoisjaksopalkan lisäksi. Näin on meneteltävä myös siinä tapauksessa, että työntekijän kaksiviikkoisjakson työtuntien määrä jää alle säännöllisen työajan enimmäismäärän eli alle 80 tunnin. Tässä tarkoitetun odotusajan tai katkon aikana työntekijän ei tarvitse olla työnantajan käytettävissä.

Työnantaja voi luonnollisesti kuitenkin työtuntijärjestelmää laatiessaan merkitä työntekijän työajaksi sellaista aikaa, jona ei edes ole tarkoituskaan työntekijällä työtä teettää. Tällöin työntekijä on tietysti velvollinen olemaan työnantajan käytettävissä mahdollisia työtehtäviä varten ja aika otetaan huomioon laskettaessa jakson säännöllisen työajan tunteja. Työnantaja voi siten merkitsemällä muutoin odotustunteina käsiteltävät tunnit työtunneiksi välttyä erillisen odotusajan palkan maksamisesta siinä tapauksessa, että jakson säännöllinen todellinen työaika jäisi muutoin alle 80 tunnin.

Edellä kuvatusta järjestelystä on työnantajan kannalta se etu, että työntekijälle ei tarvitse erillistä odotusajan palkkaa maksaa. Toisaalta järjestely saa aikaan sen, että jos sen seurauksena työntekijän työtuntijärjestelmästä ilmeneväksi kaksiviikkoisjakson työajaksi on tullut 80 tuntia ja työnantaja teettää työntekijällä työtuntijärjestelmän työajaksi merkityn ajan lisäksi työtä, työ on ylityökorvausten maksamisen kannalta heti ylityötä, josta on ylityökorvaus maksettava.

Jos taas työnantaja on merkinnyt työtuntijärjestelmään erikseen päivittäiset odotustunnit, jolloin hän on siis velvollinen odotusajan palkan niiltä päivittäistä kahden tunnin palkatonta katkoa lukuun ottamatta maksamaan ja työntekijän jakson säännöllinen työaika jää alle 80 tunnin, työnantaja voi teettää työntekijällä työtä, jos se työehtosopimuksen mukaan on muutoin mahdollista, tarvitsematta maksaa tästä erillistä korvausta jaksopalkan ja odotustuntien lisäksi ellei työskentely ole tapahtunut työntekijän vapaapäivänä, jolloin työehtosopimuksen vapaapäivätyölisä on luonnollisesti maksettava. Ylityökorvaustakin aletaan tässä tapauksessa maksaa vasta sen jälkeen, kun työntekijän todellisten työtuntien määrä ylittää 80 tuntia.

Työnantajan tulee siis työtuntijärjestelmää laatiessaan valita jomman kumman edellä selostetun vaihtoehdon välillä. Saman jakson sisällä työnantaja voi joksikin päiväksi merkitä etukäteen odotusajaksi tiedetyn ajan työajaksi ja jonakin toisena päivänä odotusajaksi. Olennaista on, että jälkeen päin ei tilannetta voi enää muuttaa. Ts. jos työnantaja on valinnut jälkimmäsen vaihtoehdon eli sen, että ei merkitse odotusaikaa työajaksi, vaan odotusajaksi, ei näitä odotustunteja voi jälkikäteen sisällyttää jakson työtunteihin ja samalla jaksopalkkaan, vaan ne on maksettava erikseen, vaikka jakson todellinen työaika olisikin jäänyt alle 80 tunnin.

Edellä selvitetty on työehtosopimuksen solmineiden osapuolten yhteinen tulkinta. Asiasta on laadittu myös osapuolten välinen pöytäkirja, joka on allekirjoitettu 17.1.1990. Vaikka pöytäkirja onkin laadittu kuluvan vuoden alussa, sopimuksen tulkinta on ollut tällainen koko sopimusmääräyksen ajan. Tulkintapöytäkirjan laatiminen tuli kuitenkin ajankohtaiseksi, kun työpaikoilla oli ilmennyt epätietoisuutta määräyksen sisällöstä.

Työehtosopimuksen 12 §:n 1 momentin mukaan kaksiviikkojakson työtuntijärjestelmän tulee muun muassa kuin tilausajoliikenteessä olla vähintään yhtä viikkoa ennen jakson alkamista työntekijän nähtävissä ja siitä on käytävä selville, milloin päivittäinen työ alkaa ja päättyy sekä ruokailu- ja vapaa-ajat.

Edellä sanottu määräys huomioon ottaen päivittäisen odotusajan palkkaa koskevan määräyksen tulkinnan ei pitäisi olla ongelmallista, koska työnantaja on ensiksikin velvollinen laatimaan työtuntijärjestelmän ja toiseksi merkitsemään siihen paitsi työn alkamis- ja päättymisajan myös ruokailu- ja vapaa-ajat eli niin muodoin myös päivittäiset odotusajat.

Luonnollisesti on selvää, että työnantaja ei voi rikkomalla jotakin työehtosopimuksen määräystä saada siitä etua itselleen tai välttyä tällöin muiden työehtosopimusmääräysten soveltamisesta. Näin ollen sellaisessa tapauksessa, että työnantaja ei ole lainkaan millään tavalla laatinut työtuntijärjestelmää eikä työntekijä voi olla työtuntijärjestelmän edellyttämällä tavalla etukäteen selvillä päivittäisen työaikansa alkamisesta ja päättymisestä eikä ruokailu- ja lepoajoistaan, työnantaja ei voi tähän asiantilaan vetoamalla välttyä myöskään työehtosopimuksen 10 §:n 6 kohdan soveltamiselta.

Tilannetta joudutaan tällöin arvioimaan sen mukaan, miten käytännössä on päivittäin menetelty. Ts. jos työnantaja on antanut työntekijälle työpäivän aikana yli kahden tunnin katkon, on hänen maksettava työntekijälle tuon kahden tunnin ylimenevältä osalta yksinkertainen palkka tätä aikaa työaikaan lukematta toteutuneen kaksiviikkoisjakson työtuntien lukumäärästä riippumatta.

2. Määräyksen soveltamisesta esillä olevaan tapaukseen

Edellä on jo todettu, että siinä tapauksessa, että työnantaja ei ole lainkaan laatinut työtuntijärjestelmää, työehtosopimuksen 10 §:n 6 kohdan säännöstä on sovellettava siten, että jos työntekijällä on työpäivän aikana odotusaikaa enemmänkin kuin kahden tunnin palkattoman katkon verran, työnantajan tulee maksaa tältä ajalta työntekijälle kaksiviikkoisjaksopalkan lisäksi yksinkertainen palkka tätä aikaa työaikaan lukematta. Nyt on siis arvioitava, onko esillä tuollainen tilanne vai ei.

Työtuntijärjestelmän muodosta ei ole työehtosopimuksessa erityisiä säännöksiä. Sopimuksessa on vain sanottu, mitä seikkoja siitä on käytävä ilmi. Työtuntijärjestelmä voi luonnollisesti olla sellainen, että siinä on täsmällisin kellonajoin ilmaistu, mihin aikaan työntekijän työaika ja 10 §:n tarkoittama taukoaika alkaa ja päättyy kuin myös milloin on työntekijän ruokailuaika.

Sopimuksen tarkoittamasta työtuntijärjestelmästä käy kuitenkin myös sellainen työjärjestely, jossa esim. paikallisliikenteessä työskentelevä työntekijä aikatauluista, jotka muutoin ovat yksiselitteisesti tiedossa, voi nämä asiat etukäteen havaita. Työtuntijärjestelmä koostuu tällöin siis aikataulusta ja työntekijälle työtuntijärjestelmän laatimisaikataulua noudattaen annetusta ilmoituksesta siitä, mitä vuoroa hänen kunakin tulevan kaksiviikkoisjakson työpäivänä tulee ajaa. Jos tässä tapauksessa aikataulujen väliin jää taukoaikaa enemmän kuin sopimuksen 10 §:n tarkoittama palkattoman kahden tunnin aika, työnantajan tulisi kuitenkin etukäteen ilmoittaa, miten tuota aikaa arvioidaan eli ts. se, onko se työaikaa vai odotusaikaa.

Työtuomioistuimessa laaditun kertoelman mukaan työnantaja on tässä tapauksessa itsekin lähtenyt siitä, että päivittäisen palkattoman katkon lisäksi tuleva sinänsä aikataulusta ilmenevän työajan ulkopuolinen aika on ollut odotusaikaa. Yhtiön alioikeudessa esittämässä vastineessa on nimenomaan todettu, että sellaista aikaa, josta oli palkka maksettu, oli neljä tuntia, jota aikaa ei kuitenkaan luettu työaikaan.

Kaiken edellä sanotun perusteella näyttää siis siltä, että työnantajan tulee maksaa lausuntopyynnössä mainitulle työntekijälle jaksopalkan lisäksi työehtosopimuksen 10 §:n 6 kohdan tarkoittama yksinkertainen palkka päivittäiseltä kahden tunnin ylittävältä taukoajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Autoliikenteen Työnantajaliitto on kantanaan esittänyt seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ovat yhtämieltä siitä, että nyt puheena oleva odotusaika voidaan etukäteen työtuntijärjestelmässä merkitä työajaksi. Tämä tulee kysymykseen silloin kun yritys ei jostakin syystä pysty teettämään kuljettajan säännöllistä kaksiviikkoisjakson työaikaa eli 80 tuntia täyteen. Niinikään liitot ovat yhtämieltä siitä, että jälkikäteen ylityökorvausten kiertämiseksi näin ei voi tehdä.

Koska linja-autoyrityksiä on useita satoja ja käytäntö tältä osin ei liitoillekaan ole ollut täysin selvä, on tammikuussa 1990 liittojen välillä laadittu asiasta liitteenä oleva pöytäkirja, jossa on toistettu liittojen aiemmin omaksuma kanta po. odotusaikaan. Liittojen yhteinen kanta on tiedostettu jäsenyrityksille nimenomaan sen vuoksi, ettei jatkossa syntyisi vastaavanlaisia riitoja kuin nyt lausunnon kohteena olevassa yrityksessä.

Yrityksessä ei ilmeisesti ole laadittu työtuntijärjestelmää työaikalain 20 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla. Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella Witick on ajanut vuosikausia pelkästään kahta vakiolinjaa, toista koulupäivinä ja toista muina kuin koulupäivinä. Näin ollen katsomme, että Witickillä on ollut tiedossa oma työtuntijärjestelmänsä, jonka mukaan hänelle on maksettu kaksiviikkoisjaksolta aina 80 tunnin palkka. Tilanne on siis periaatteessa täsmälleen sama kuin työskenneltäessä esim. jossain tehtaassa säännöllisesti klo 7 - 16. Käsityksemme mukaan asia lausunnon kohteena olevassa tapauksessa on ollut pelkästään merkintätekninen eikä sillä ole pyritty kiertämään esim. ylityökorvausten maksua. Lopputulos olisi kohtuuton, mikäli työnantaja velvoitettaisiin maksamaan Witickille vielä erikseen ko. odotustunnit. Tällaista lopputulosta ei linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen (1984-1986 ja 1986-1988) 10 § 6 kohdan määräyksellä ole tarkoitettu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Esivalmistelua työtuomioistuimessa jatkettaessa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vielä lausunut seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työtuomioistuimelle toimittamissamme lausunnoissa olemme Autoliikenteen Työnantajaliiton kanssa todenneet yhtäpitävästi, että työnantajan tulee työtuntijärjestelmää laatiessaan määrätä työaikaan kuulumattomien taukojen käsittelytavasta. Työnantaja voi ohjelmoida ne työajaksi tai työehtosopimuksen 10 §:n 6 kohdan tarkoittamaksi odotusajaksi. Jos työnantaja menettelee ensiksi mainitulla tavalla, näistä tauoista ei tarvitse erikseen palkkaa maksaa, vaan ne sisällytetään työaikaan muiden työajaksi ohjelmoitujen tuntien tapaan. Jos työnantaja puolestaan ei ole merkinnyt taukoja työajaksi, niistä on yhtä työehtosopimuksen 10 §:n 6 kohdan tarkoittamaa enintään kahden tunnin palkatonta taukoa eli katkoa lukuunottamatta maksettava yksinkertainen palkka normaalin kaksiviikkoisjaksopalkan lisäksi riippumatta siitä, onko kaksiviikkoisjakson todellisten työtuntien määrä 80 tuntia tai tämän alle.

Työnantajan tulee tehdä edellä mainittu valinta työtuntijärjestelmää laatiessaan, mikä tarkoittaa sitä, että jälkikäteen ei ole mahdollista muuttaa odotustunteja työtunneiksi.

Edellä sanotusta myös aiheutuu, että jos työnantaja ei ole laatinut työtuntijärjestelmää työaikalain 20 §:n 1 momentin ja työehtosopimuksen 12 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla, työnantajan on maksettava työntekijälle työehtosopimuksen 10 §:n 6 kohdan tarkoittama yksinkertainen tuntipalkka päivittäisistä tauoista yhtä enintään kahden tunnin palkatonta taukoa lukuunottamatta.

Työtuntijärjestelmän muotoa ei ole laissa sen enempää kuin työehtosopimuksessakaan määrätty. Laissa kuin myös sopimuksessa on vain sanottu, että seikkoja työtuntijärjestelmästä on käytävä ilmi.

Työneuvosto on lausunnossaan 1091, joka kosketteli muiden kysymysten lisäksi työtuntijärjestelmältä edellytettävää täsmällisyyttä, todennut, että työaikalain 20 §:n 1 momentin tarkoittaman työtuntijärjestelmän tarkoitus edellyttää, että siitä käyvät täsmällisesti ilmi niin työn alkamis- ja päättymishetket kuin ruokailu- ja lepoajatkin.

Täsmällisyysvaatimus toteutuu luonnollisesti silloin, kun työtuntijärjestelmässä täsmällisin kelloajoin ilmaistaan, mihin aikaan työntekijän työaika ja 10 §:n tarkoittama taukoaika alkaa ja päättyy kuin myös milloin on työntekijän ruokailuaika.

Lain ja myös työehtosopimuksen tarkoittamasta työtuntijärjestelmästä käy kuitenkin myös sellainen järjestely, jossa esim. paikallisliikenteessä työskentelevä työntekijä aikatauluista, jotka on yksiselitteisesti annettu työntekijälle tiedoksi, voi nämä seikat etukäteen havaita. Työtuntijärjestelmä koostuu tällöin siis aikataulusta ja työntekijälle työtuntijärjestelmän laatimisaikataulua noudattaen annetusta ilmoituksesta siitä, mitä vuoroa hänen kunakin tulevan kaksiviikkoisjakson työpäivänä tulee ajaa. Jos tässä tapauksessa aikataulujen väliin jää taukoaikaa enemmän kuin sopimuksen 10 §:n 6 kohdan tarkoittaman palkattoman kahden tunnin aika, työnantajan tulee kuitenkin työtuntijärjestelmässä ilmoittaa, miten tuota aikaa arvioidaan eli ts. se, onko se työaikaa vai odotusaikaa.

Työtuntijärjestelmän laatiminen edellä selostetulla tavalla on siis mahdollista vain silloin, kun työntekijän työ on poikkeuksetta kerrotuin tavoin säännöllistä, mikä ei tämän tapauksen osalta käy riidattomasti ilmi työtuomioistuimessa laaditusta kertoelmasta. Muussa tapauksessa työtuntijärjestelmästä on täsmällisin aikamäärein käytävä ilmi laissa ja sopimuksessa mainitut seikat.

Työtuomioistuimessa laadittuun kertoelmaan sisältyy (s. 7-8) kaksi vastaajayhtiön esittämää esimerkkiä kantajana olevan työntekijän työvuoroista. Yhtiön ilmoituksen mukaan kantaja on ajanut ensimmäisen esimerkin mukaista linjaa, jota myös kutsuttaisiin koululaislinjaksi, koulupäivinä eli ilmeisesti viitenä päivänä viikossa. Yhtiön mukaan tuolta linjalta tuli palkallista työaikaa yhteensä 6,5 tuntia, palkallista taukoa eli katkoa 3,5 tuntia 1.6.1986 saakka ja sen jälkeen 3 tuntia 45 minuuttia ja palkatonta katkoa 2 tuntia 15 minuuttia 1.6.1986 saakka ja sen jälkeen 2 tuntia (työehtosopimuksen mukaan palkaton katko lyheni 1.6.1986 kahteen tuntiin).

Jos kantaja on ajanut edellä mainittua linjaa viitenä päivänä viikossa, hänelle on tullut todellista, työaikalain tarkoittamaa työaikaa 65 tuntia kaksiviikkoisjaksossa. Palkallista odotusaikaa taas olisi saman ajattelutavan mukaan tullut 35 tuntia 1.6.1986 saakka ja 37,5 tuntia tuon ajankohdan jälkeen. Työnantaja olisi voinut siten työtuntijärjestelmässä ohjelmoida työajaksi ainoastaan osan noista päivittäisistä taukoajoista eli siihen saakka, kun todellisen työajan ja työajaksi ohjelmoidun ajan yhteenlaskettu määrä täyttää säännöllisen työajan enimmäismäärän eli 80 tuntia. Muista päivittäisistä tauoista työnantajan olisi joka tapauksessa tullut maksaa työehtosopimuksen 10 §:n 6 kohdan mukaan yksinkertainen tuntipalkka 80 tunnin jaksopalkan lisäksi.

Toisessa vastaajayhtiön esittämässä esimerkissä kantajan todelliseksi päivittäiseksi työajaksi on ilmoitettu 10 tuntia 15 minuuttia ja palkalliseksi katkoksi 30 minuuttia. Kertoelmasta ei ilmene, kuinka monena päivänä viikossa tai kahdessa viikossa kantaja tätä vuoroa ajoi. Ottaen huomioon sen, että kaksiviikkoisjakson säännöllisen työajan enimmäismäärä on 80 tuntia, on luultavaa, että tätä vuoroa ei ole ajettu viitenä päivänä viikossa tai kymmenenä päivänä kahdessa viikossa. Tuntuisi myös siltä, että päivittäistä odotusaikaa ei tämän vuoksi olisi edes ollut mahdollista ohjelmoida työajaksi, vaan se on ilman muuta tuolta vuorolta ollut pakko maksaa kaksiviikkoisjaksopalkan lisäksi erikseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Autoliikenteen Työnantajaliitto on esittänyt seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 12 §:n pääsäännön mukaan työnantaja on velvollinen laatimaan jokaista kaksiviikkojaksoa varten työtuntijärjestelmän, jonka mukaan kuljettaja on velvollinen työskentelemään 80 tuntia ja jossa hänelle taataan 80 tunnin palkka. Kuten aiemmin työtuomioistuimelle toimitetuista lausunnoista käy ilmi liitot ovat yhtä mieltä siitä periaatteesta, että työnantaja voi työtuntijärjestelmää laatiessaan määrätä työaikaan kuulumattomien taukojen käsittelytavasta. Tauot voidaan siis ohjelmoida joko työajaksi tai työehtosopimuksen 10 §:n 6 kohdan tarkoittamaksi odotusajaksi. Mikäli tauko on ohjelmoitu työajaksi maksetaan siitä palkka kuten työajasta muutenkin ja työnantaja on vastaavasti oikeutettu teettämään tänä aikana työtä. Työn teettäminen tuona aikana riippuu työnantajan harkinnasta.

Mikäli työnantaja puolestaan ei ole merkinnyt taukoja työajaksi, niistä on yhtä työehtosopimuksen 10 §:n 6 kohdan tarkoittamaa enintään kahden tunnin palkatonta taukoa lukuunottamatta maksettava yksinkertainen palkka normaalin kaksiviikkoisjaksopalkan lisäksi edellyttäen, että kaksiviikkojakson todellisten työtuntien määrä on vähintään 80 tuntia. Mikäli todellisten työtuntien määrä on alle 80 tuntia, em. odotustunnit maksetaan siltä osin kun todellisten työ- ja odotustuntien yhteenlaskettu määrä ylittää 80 tuntia, koska kyse on pelkästä merkintätekniikasta. Korostettakoon tässä vielä sitä, ettei edes teoriassa voi tulla sellaista tilannetta, jossa samalta tunnilta tulisi sekä työajan että odotusajan palkka maksettavaksi.

Työnantajalla on siis työtuntijärjestelmää laatiessaan oikeus määrätä työaikaan kuulumattomien taukojen käsittelytavasta. Täällä on haluttu estää sellaista tilanteitten syntyminen, joissa työnantaja jälkikäteen esim. palkanmaksuvaiheessa pyrkisi välttyäkseen ylitöiden maksamisesta muuttamaan todella tehdyn työajan odotusajaksi.

Käsityksemme mukaan edellä selostetut periaatteet koskevat työnantajia yhtä lailla siitä riippumatta onko työtuntijärjestelmää laadittu vai ei. Mikäli työtuntijärjestelmää ei ole laadittu, ei työntekijällä periaatteessa ole mitään tietoa työajoistaan tai odotusajoistaan. Näissä tilanteissa työnantaja on kuitenkin työsopimuslain 27 § 1 momentin perusteella velvollinen maksamaan kuljettajalle 80 tunnin palkan kaksiviikkoisjaksolta teettipä hän kuljettajalla työtä tai ei ja muodostuipa tuo 80 tuntia sitten työajasta, odotusajasta tai muusta tekemättömästä työstä.

Mikäli työnantaja on työaikalain 20 §:n ja työehtosopimuksen 12 §;n vastaisesti jättänyt työtuntijärjestelmän laatimatta, on tällaista laitonta tilannetta varten säädetty omat rangaistussäännöksensä eli sakko tai hyvityssakko. Näiden lisäksi ei työnantajalle aiheudu mitään muuta rangaistusmaksua esim. ylisuuren palkanmaksuvelvollisuuden muodossa. Vastaavasti kuljettajakaan ei voi tästä saada itselleen ylimääräistä hyötyä. Hän saa 80 tunnin palkkansa kaksiviikkojaksossa edellyttäen, että todellista työ- ja odotusaikaa on yhteensä enintään 80 tuntia.

Muunlainen tulkinta johtaisi siihen, että pienellä työmäärällä kuljettaja saisi ylisuuren ansion. Esimerkiksi jos todellisten työtuntien lukumäärä kaksiviikkojaksossa on 60 ja työehtosopimuksen mukaan maksettavien odotustuntien 20, kuljettajalle maksetaan yhteensä 80 tunnin palkka, jonka työnantaja olisi velvollinen työsopimuslain 27 § 1 momentin perusteella hänelle maksamaan vaikkei teettäisi tällä lainkaan työtä. Kuljettajalle ei siis maksettaisi 100 tunnin palkkaa siten, että työajalta ensin maksettaisiin 80 tunnin palkka ja odotusajalta 20 tunnin palkka sen päälle.

Työtuntijärjestelmän muodosta ei laissa tai työehtosopimuksessa ole määräyksiä. Niissä on vain mainittu, mitä seikkoja työtuntijärjestelmästä on käyttävä ilmi eli päivittäisen työajan alkaminen ja päättyminen sekä ruokailu- ja vapaa-ajat. Näin siis niissä tapauksissa, joissa työnantaja ei ole saanut työsuojelupiiriltä vapautusta työtuntijärjestelmän laadinnasta.

Työtuntijärjestelmästä käy lain ja työehtosopimuksen mukaan myös sellainen järjestely, jossa kuljettajat esim. aikatauluista voi etukäteen havaita päivittäisen työn alkamisen ja loppumisen sekä tauot. Työtuntijärjestelmä koostuu tällöin siis aikataulusta ja työntekijälle työtuntijärjestelmän laatimisaikataulua noudattaen annetusta ilmoituksesta siitä, mitä vuoroa hänen kunakin tulevan kaksiviikkojakson työpäivänä tulee ajaa.

Työtuomioistuimessa laaditusta kertoelmasta ilmenee vastaajayhtiön kertomana, että kantaja ajoi pääsääntöisesti vain kahta linjaa, toista koulupäivinä ja toista muin kuin koulupäivinä. Vuoroissa olivat toistuneet aina samat työn tekemistä koskevat tiedot. Se kuinka nämä tiedot oli saatettu kantajan tietoon, ei käy ilmi kertoelmasta. Selvää on kuitenkin se, että vuorojen aikataulut ovat olleet hänen tiedossaan. Tätä vuosikausia käytössä ollutta järjestelmää ja siihen liittyvää palkanlaskentatapaa vastaan ei työntekijällä ole ollut aiemmin huomauttamista.

Edellä olevan perusteella vastauksena hovioikeuden esittämään kysymykseen toteamme, että yrityksessä käytössä ollut "työtuntijärjestelmä" ei voi johtaa palkanmaksussa muunlaiseen lopputulokseen kuin tarkasti lain ja työehtosopimuksen mukaisesti laadittu työtuntijärjestelmä. Koska yritys oli maksanut odotustunneille yksinkertaisen palkan sisällyttämällä ne työaikaan, ei yritys ole velvollinen maksamaan palkkaa toista kertaa odotusajan palkan nimellä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on omassa 2.10.1990 päivätyssä kirjelmässään kommentoinut lopuksi työtuomioistuimessa laadittuun kertoelmaan sisältyviä (s. 7-8) kahta esimerkkiä kantajana olevan työntekijän työvuoroista. Tältä osin voimme yhtyä AKT:n esittämiin näkemyksiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiasta hovioikeudelle seuraavan sisältöisen lausunnon:

Linja-autohenkilökunnan vuosia 1984-86 koskevan työehtosopimuksen mukaan linja-autokuljettajan säännöllinen työaika on 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa. Kaukoliikenteessä sekä paikallis- ja lähiliikenteessä voi työpäivän aikana olla yksi enintään kolmen tunnin palkaton katko. Puolta tuntia lyhyemmät katkot luetaan työaikaan. Muista mahdollisista katkoista maksetaan ylsinkertainen tuntipalkka lukematta niitä työaikaan. Sopimuksen mukaan palkaton katko lyhenee 1.6.1984 2 tunniksi 30 minuutiksi, 1.6.1985 2 tunniksi 15 minuutiksi ja 1.6.1986 kahdeksi tunniksi.

Vuosiksi 1986 - 1988 tehdyssä vastaavassa työehtosopimuksessa palkattoman katkon pituus on enintään kaksi tuntia, mutta muut määräykset on jätetty entiselleen.

Työtuntijärjestelmästä työehtosopimusten 12 §:ssä määrätään, että kaksiviikoisjakson työtuntijärjestelmän tulee muussa kuin tilausajoliikenteessä olla vähintään yhtä viikkoa ennen jakson alkamista työntekijän nähtävissä ja siitä on käytävä selville, milloin päivittäinen työ alkaa ja päättyy sekä ruokailu- ja vapaa-ajat. Moottoriajoneuvonkuljettaja on velvollinen työehtosopimusten mukaan tekemään työnantajan hänelle annettavaan henkilökohtaiseen ajopäiväkirjaan sen edellyttämät merkinnät ja pitämään sen mukanaan ajon aikana.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ovat todenneet, että työnantaja voi työtuntijärjestelmässä määrätä työaikaan kuulumattomien taukojen käsittelytavasta. Työtuntijärjestelmässä tauko voidaan määrätä työajaksi, jolloin siitä maksetaan palkka, kuten työajasta muutenkin. Tauko voidaan merkitä toisaalta odotusajaksi, jolloin sitä ei lueta työaikaan. Tällaisesta odotusajasta maksetaan työehtosopimuksen mukaan yksinkertainen tuntipalkka. Katkoja voidaan kaksiviikkoisjakson eri päivinä käsitellä eri tavoin.

Asiassa esitetty selvitys osoittaa, että työehtosopimukseen osalliset liitot ovat jo kanteen tarkoittamana aikana olleet yhtä mieltä sopimusmääräyksen tulkinnasta. Työnantajan asiana on ollut työtuntijärjestelmää laatiessaan ratkaista, miten työpäivään sisältyviä katkoja tulee palkkauksen suhteen käsitellä.

Työehtosopimuksen työtuntijärjestelmän laatimista koskevasta määräyksestä huolimatta on käytössä ollut erilaisia työaikajärjestelmiä. Työaikajärjestelmä on voinut rakentua ajettavien linjojen aikataulujen varaan tai niistä koottujen ajosarjojen varaan. Työaika on käytännössä saatettu vahvistaa myös jokaista työpäivää varten erikseen. Aikatauluihin sidotuissa työtuntijärjestelmiksi nimitetyissä järjestelmissä on työajan ja odotustuntien määrittely saattanut jäädä palkanmaksun yhteydessä tapahtuvaksi.

Työehtosopimukseen osalliset liitot ovat keskinäisissä erimielisyysasioissaan jo ennen muistion laatimista tammikuussa 1990 olleet sitä mieltä, että odotusajoiksi työehtosopimuksen mukaan kuuluvia aikoja ei voida jälkikäteen merkitä autonkuljettajan työajaksi.

Työehtosopimuksen tulkinnasta vallitsee siten liittojen kesken yksimielisyys, eikä työtuomioistuimella ole syytä poiketa tästä liittojen yhteisestä kannasta.

Vaasan hovioikeuden lausuntopyyntö koskee sitä kysymystä, onko työnantaja edellä mainittujen työehtosopimusten perusteella, jos hänen ei voitaisi katsoa asianmukaisesti pitäneen työehtosopimusten ja työaikalain 20 §:n 1 momentin edellyttämää työtuntijärjestelmää, velvollinen suorittamaan työntekijälle 80 tunnin kaksiviikkoispalkan lisäksi työehtosopimusten 10 §:n 6 kohdan mukaista korvausta odotustunneilta, vaikka odotustunneilta tosiasiassa on jo maksettu yksinkertainen tuntipalkka sillä perusteella, että työnantaja on sisällyttänyt ne työaikaan.

Hovioikeus on lausuntopyynnössään lähtenyt sellaisesta tilanteesta, jossa työantaja ei ole laatinut työtuntijärjestelmää. Linjaliikenteessä, jollaisesta liikenteestä kanteesta tarkoitetussa tapauksessa on kysymys, työtuntijärjestelmä on työehtosopimusten mukaan kuitenkin aina tehtävä. Työtuntijärjestelmällä on, kuten edellä on todettu, merkitystä siihen, onko odotusajalta maksettava korvausta vai voidaanko odotusaika lukea työajaksi ja katsoa sen tulevan korvatuksi työajalta maksettavaan palkkaan sisältyvänä osana.

Silloin kun työnantaja ei noudata työehtosopimuksen ehtoja, kuten nyt käsiteltävänä olevassa tilanteessa työtuntijärjestelmän laatimista koskevaa sopimusehtoa, ei työehtosopimuksesta saa aina selvää vastausta siihen, miten määräyksen rikkominen vaikuttaa muiden siitä riippuvien sopimusehtojen soveltamiseen.

Jos linjaliikennettä harjoitettaessa ei työtuntijärjestelmää ole tehty, eikä sitä voida johtaa linja-autonkuljettajan työpäivinään ajamien vuorojen aikataulujen perusteella esimerkiksi niiden epäsäännöllisyyden tai tiheän vaihtuvuuden takia, työtuomioistuimen mielestä tällaisessa tilanteessa ei näyttäisi olevan muuta mahdollisuutta kuin todeta päivittäiset odotusajat ajopäiväkirjojen merkinnöistä tai muusta selvityksestä ja laskea odotusajalta maksettavat korvaukset työehtosopimusten 10 §:n 6 kohdan mukaan.

Hovioikeus on ilmoittanut lausuntopyynnön tarkoittavan sellaista työnantajan menettelyä, jossa työnantaja on sisällyttänyt odotusajan työaikaan ja maksanut odotusajalta yksinkertaisen tuntipalkan säännölliseltä työajalta maksamaansa palkkaa sisältyvänä osana. Tällainen menettely on mahdollista työtuntijärjestelmän puitteissa edellä todetuilla edellytyksillä.

Työehtosopimusten 10 §:n kohdassa tarkoitettujen palkallisten odotusaikojen sisällyttäminen työaikaan työtuntijärjestelmän puuttuessakin on mahdollista myös, jos linja-autonkuljettajalle on siitä etukäteen ilmoitettu tai hänen katsotaan vakiintuneen käytännön perusteella olevan tuollaisesta menettelystä tietoinen. Työtuomioistuimen mielestä esimerkiksi sellainen käytäntö on työehtosopimusten määräysten sallimaa, että työnantaja johdonmukaisesti laskee työajaksi kaikki työhön ja odottamiseen käytetyt palkalliset ajat ja katsoo niiden sisältyvän 80 tunnin osalta kaksiviikkoisjaksolta maksettavaan peruspalkkaan, Vastaavasti voidaan menetellä myös jotenkin säännöllisesti toistuvien taukojen osalta.

Työehtosopimuksen vastaisena on sen sijaan pidettävä sitä, että työnantaja jälkikäteen määrää odotusajalta maksettavaksi korvausta tai sisällyttää odottamiseen käytetyn ajan työaikaan sen mukaan, kumpi menettely on hänelle edullisempaa. Samalta ajalta ei työehtosopimusten määräysten mukaan ole velvollisuutta maksaa odotusajan korvausta ja palkkaa työajalta.

Asianosaisliitot ovat ottaneet lausunnoissaan kantaa myös siihen, miten Oravais Trafik Ab - Oravaisten Liikenne Oy:n menettelyä linja-autonkuljettaja Olli Jean Roger Witickin yhtiötä vastaan ajaman kanteen mukaan on arvosteltava.

Erimielisyyttä liittojen välillä vireillä olevassa asiassa vallitsee siinä suhteessa, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on katsonut, ettei Witickin työpäivään sisältyneitä katkoja, jotka ovat päivittäin ylittäneet työehtosopimuksen salliman rajan - enintään kahden tunnin jakson työpäivänä - ole työtuntijärjestelmässä merkitty työajaksi, joten niiltä on maksettava odotusajan palkka. Autoliikenteen Työnantajaliitto puolestaan on pitänyt selvitettynä, että yhtiö on aikatauluihin tosiasiassa rakentuvan työtuntijärjestelmän nojalla vahvistanut Witickille työajan ja että yhtiö on saanut, jos hänen kunkin kaksiviikkoisjakson työaikansa ei ole täyttänyt työehtosopimuksessa tarkoitettua 80 tunnin työaikaa, lukea työajaksi odotusaikaa niin, että tuon kaksiviikkoisjakson työaika on täyttynyt.

Työtuomioistuin toteaa, että Witickin päivittäinen työaika on pääsääntöisesti määräytynyt sen mukaan, miten hänen kulloinkin ajamiensa vuorojen aikataulut on vahvistettu.

Liittojen välille jäänyt erimielisyys on työtuomioistuimen mielestä ratkaistava sen perusteella, onko yhtiössä noudatetun menettelyn katsottava muodostuneen sellaiseksi palkkahallinnossa vakiintuneesti noudatetuksi työaikojen käsittelytavaksi, joka aikatauluihin sidotussa linjaliikenteessä voi vastata työtuntijärjestelmää. Tätä kysymystä arvioitaessa on myös otettava huomioon, onko Witickin katsottava olleen selvillä siitä, mitkä odottamiseen käytetyt ajat on ollut tarkoitus lukea hänen työajakseen ja mitkä taas työehtosopimusten 10 §:n 6 kohdan mukaan korvattaviksi odotustunneiksi.

Kun tältä osin kysymys on hovioikeudessa vireillä olevassa asiassa esitetyn näytön arvioimisesta, työtuomioistuin, jonka asiana ei ole ottaa siihen kantaa, lausuntonaan työehtosopimusten 10 §:n 6 kohdan tulkinnasta viittaa edellä esittämäänsä käsitykseen.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Uski, Nouro, Pohja ja Kolula.

Lausunto oli yksimielinen.