Labor court dismisses union claim against employer for violating collective agreement termination order due to ambiguous evidence.

Yhtiö oli taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanonut viisi työntekijää. Kahden työntekijän irtisanomisen yhteydessä yhtiö ei ollut kiinnittänyt riittävästi huomiota työntekijöiden huoltovelvollisuuteen. Kun otettiin huomioon töihin jääneiden työntekijöiden ammattitaidosta esitetty selvitys, työehtosopimuksen mukaisen irtisanomisjärjestyksen muodostuminen oli ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei yhtiö työntekijät irtisanoessaan ollut rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. (Ään.)

Kantaja Puutyöväen Liitto r.y. Vastaajat Puusepänteollisuuden Liitto r.y. Karhu-Titan Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 13.4.1988 allekirjoitetussa puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Ylei- Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraaset via keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksopi- sia niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen: mukset STK, SAK

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen (24.4.1984)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 24.4.1984 allekirjoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

23 §

Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijöistä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Puutyöväen Liitto on lausunut, että Karhu-Titan Oy oli 24.11.1989 irtisanonut yhtiön Kiteellä toimivan suksitehtaan 18 työntekijän työsopimukset taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä. Irtisanottujen työntekijöiden joukossa olivat olleet muun muassa Impi Näätänen, Vieno Parkkonen, Aarne Savolainen, Impi Timonen ja Seija Tuhkanen.

Näätäsen työsuhde oli kestänyt 17 vuotta. Näätäsen sijaan olisi tullut irtisanoa työntekijä, jonka työssäoloaika oli ollut neljä vuotta. Näätänen oli työskennellyt liimaustehtävissä 15 vuotta. Sen sijaan mainitulla työntekijällä ei ollut ollut ammattikoulutusta eikä työkokemustakaan liimaustehtävistä, joihin työnantaja oli ollut häntä siirtämässä.

Parkkosen työsuhde oli kestänyt 16 vuotta ja hänellä oli kaksi lasta huollettavanaan. Hänen sijastaan olisi pitänyt irtisanoa työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt 17 vuotta ja jolla ei ollut huoltovelvollisuutta lainkaan. Mainittujen toisiinsa verrattujen työntekijöiden työsuhteiden kestolla ja työtehtävien laadulla ei ollut olennaista eroa.

Irtisanomiselta oli välttynyt myös työntekijä, jonka työssäoloaika oli ollut 17 vuotta ja joka oli ollut poikamies. Hänet olisi tullut irtisanoa Savolaisen sijasta, jonka työsuhde oli kestänyt 17 vuotta 11 kuukautta ja joka oli perheellinen.

Timosen työsuhde oli kestänyt 17 vuotta 7 kuukautta ja hänen miehensä oli työttömänä. Hänen sijastaan olisi tullut irtisanoa työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt 10 vuotta ja joka oli poikamies. Molemmat olivat työskennelleet injektiokehällä.

Tuhkasen työsuhde oli kestänyt 15 vuotta 7 kuukautta ja hänellä oli kaksi lasta huollettavanaan. Lisäksi hänen miehensä oli työkyvytön. Tuhkasen sijasta olisi tullut irtisanoa työntekijä, jolla ei ollut alaikäisiä lapsia huollettavanaan ja jonka mies oli ansiotyössä. Toisiinsa verrattujen työntekijöiden työtehtävät olivat olleet samantyyppisiä.

Yhtiö oli edellä mainitut työntekijät irtisanoessaan rikkonut tietensä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä ja Puusepänteollisuuden Liitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäynnin aikana Puutyöväen Liitto on luopunut vaatimuksistaan Puusepänteollisuuden Liiton osalta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Puutyöväen Liitto on vaatinut Karhu-Titan Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Puusepänteollisuuden Liitto ja Karhu-Titan Oy ovat lausuneet, että yhtiön Kiteen suksitehtaalla oli ollut useamman vuoden ajan menekkivaikeuksia, jotka olivat johtuneet alan kiristyneestä koti- ja ulkomaisesta kilpailusta. Tämän johdosta tuotantoa oli jouduttu paitsi voimakkaasti supistamaan myös rationalisoimaan ja suuntaamaan uudelleen. Tämä oli aiheuttanut henkilöstövähennyksiä, joita neljän viimeisen vuoden aikana oli tehty kolmessa erässä.

Koska työntekijöiden vähentämistä oli jouduttu tekemään jo aiemmin ja kun irtisanottavien valinta oli tapahtunut pääpainoisesti työsuhteen kestoajan perusteella, kaikkien työsuhteessa olevien työsuhde oli ollut suhteellisen pitkä. Tässä tilanteessa työsuhteen kestoajan merkitys muihin tekijöihin nähden väheni, koska ratkaisevaa irtisanomisjärjestyksen määräytymisessä ei voinut olla sillä, että esimerkiksi toinen työntekijä oli ollut työsuhteessa 16,5 vuotta ja toinen 17 vuotta. Pitkään työsuhteessa olleiden osalta huoltovelvollisuuden merkitys myös väheni, koska lapset olivat lähes täysi-ikäisiä. Kun työntekijöiden määrää jouduttiin supistamaan merkittävästi, jäljelle jäävien tuli olla korkean ammattitaidon omaavia ja kykeneviä tekemään erilaisia tehtäviä.

Työnantajaliiton ja yhtiön välillä oli jokaisen työvoiman vähentymistilanteen yhteydessä selvitetty vähentämisjärjestysmääräysten sisältöä ja niiden soveltamiskäytäntöä. Ratkaisujen teko oli viime kädessä jäänyt yrityksen tehtäväksi, koska ulkopuolisen oli mahdotonta arvioida eri tekijöiden painoarvoa. Vähentämisjärjestyksestä oli neuvoteltu lukuisia kertoja pääluottamusmiehen kanssa ja valtaosassa tapauksia oli päästy yksimielisyyteen.

Yhtiö oli menetellyt työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan työehtosopimusmääräyksen mukaisesti.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Puusepänteollisuuden Liitto ja Karhu-Titan Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Puutyöväen Liitto on vielä lausunut, että vastineessa oli annettu ymmärtää, että työntekijän ammattitaito ja kyky tehdä erilaisia työtehtäviä olisi peruste syrjäyttää työsuhteen kesto ja huoltovelvollisuuden määrä valintaperusteena. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen sanamuoto ja soveltamiskäytäntö olivat kuitenkin yksiselitteisen selvät. Ellei kysymyksessä ollut yrityksen toiminnalle tärkeä ammattityöntekijä, sotavammainen tai saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettänyt työntekijä, niin tällöin irtisanottavia valittaessa olivat valintaperusteena työsuhteen kestoaika ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrä.

Sopimuksen tarkoittamilla tärkeillä ammattityöntekijöillä oli vakiintuneesti tarkoitettu erityistä tietoa ja taitoa vaativiin töihin erikoistuneita tai erityisen koulutuksen saaneita ammattityöntekijöitä ja työntekijöitä, jotka ammattitaitonsa, koulutuksensa, kokemuksensa tai muun vastaavanlaisen kyvyn tai taidon perusteella olivat muiden samaa työtä tekevien joukossa yritykselle tärkeitä. Työntekijän ammattitaito, johon työvoiman vähentämisjärjestyksestä määrättäessä saatiin kiinnittää huomiota, ei myöskään ollut yksistään vähentämisjärjestykseen vaikuttava tekijä, vaan samaa tai samantapaista työtä tekevien työntekijöiden kohdalla oli kiinnitettävä huomiota työsuhteiden kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Irtisanottujen työntekijöiden huoltovelvollisuuden määrä ja työsuhteen kesto olivat huomattavasti poikenneet työhön jääneiden työntekijöiden huoltovelvollisuuden määrästä ja työsuhteen kestosta, joten yhtiön oli täytynyt mieltää rikkovansa työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa irtisanomissuojasopimuksen määräystä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Puutyöväen Liitto 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Karhu-Titan Oy on 24.11.1989 taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanonut yhtiön Kiteen suksitehtaalla työskennelleiden 18 työntekijän työsopimukset. Irtisanottujen työntekijöiden joukossa ovat olleet kanteessa mainitut Impi Näätänen, Vieno Parkkonen, Aarne Savolainen, Impi Timonen ja Seija Tuhkanen.

Kanteessa on katsottu, että irtisanomisten jälkeen työhön on jäänyt ainakin viisi työntekijää, jotka työsuhteensa kestoajan tai huoltovelvollisuuden suhteen ovat olleet sellaisessa asemassa, että heidät olisi tullut irtisanoa ennen kanteessa tarkoitettuja työntekijöitä.

Työnantajan mukaan suksitehtaan menekkivaikeuksien johdosta tuotantoa on jouduttu voimakkaasti supistamaan, rationalisoimaan ja suuntaamaan uudelleen. Tämä on aiheuttanut useampaan otteeseen henkilöstövähennyksiä, joita on tehty pääpainoisesti työsuhteen kestoajan perusteella. Tämä on puolestaan johtanut siihen, että kaikkien työsuhteeseen jääneiden työsuhteet ovat olleet suhteellisen pitkiä. Jouduttaessa supistamaan merkittävästi työntekijöiden määrää yhtiön toiminnan jatkuvuuden kannalta on ollut tärkeätä, että jäljelle jäävien tulee olla korkean ammattitaidon omaavia ja kykeneviä tekemään erilaisia tehtäviä. Tähän nähden irtisanottavia henkilöitä valittaessa työsuhteen kestoajan ja huoltovelvollisuuden painoarvo on ollut keskimääräistä vähäisempi.

Irtisanotuista Näätänen, jonka työsuhde on kestänyt 17 vuotta, on 15 viimeistä vuotta työskennellyt liimaajana suksipuristimella. Kantaja on katsonut, että hänen asemestaan olisi tullut irtisanoa työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt neljä vuotta. Viimeksi mainitun työntekijän työhön jäämisen syyksi työnantaja on ilmoittanut hänen ammattitaitonsa monipuolisuuden. Työtuomioistuimessa todistajana kuullun tuotantopäällikön kertoman mukaan työhön jäänyt työntekijä on työskennellyt osavalmistuksessa sekä hionut suksia ja suorittanut tarkastustehtäviä. Hänellä on ollut paitsi monipuolinen ammattitaito myös syvällinen käytännön perehtyneisyys suksen ominaisuuksiin, jota hän saattoi käyttää hyväksi tarkastaessaan suksia. Työtuomioistuin katsoo, että Näätäsen irtisanomiselle ennen kyseistä toista työntekijää huomioon ottaen työntekijöiden erot ammattitaidon monipuolisuudessa on ollut asianmukaiset perusteet.

Savolainen, jonka työsuhde on kestänyt 17 vuotta 11 kuukautta, on työskennellyt erilaisissa työtehtävissä kuten muotohiojana, injektiosuksien tarkastajana ja kittaajana. Kantaja on katsonut, että Savolaisen asemesta olisi tullut irtisanoa suksien hiontaa sekä suksien tarkastusta ja kittausta suorittanut työntekijä, jonka työsuhde on kestänyt 17 vuotta. Työnantaja on ilmoittanut ottaneensa irtisanomisessa huomioon sosiaaliset syyt siten, että Savolaisen ennuste selviytyä mahdollisesta työttömyydestä olisi ollut parempi kuin työhön jääneen työntekijän.

Savolaisen työsuhteen kesto ei ole poikennut merkittävästi irtisanottavaksi esitetyn työntekijän työsuhteen kestosta eikä myöskään ero heidän ammattitaidossaan ole ollut olennainen. Työtuomioistuin katsoo, ettei työehtosopimusmääräys sinänsä sisältänyt työnantajan ilmoittamia sosiaalisia syitä koskevaa perustetta työvoiman vähentämisjärjestystä harkittaessa. Kun kysymyksessä ovat olleet työehtosopimusmääräyksen soveltamisen kannalta varsin samanarvoiset työntekijät, työnantajan ei ole Savolaisen irtisanoessaan näytetty rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä kanteessa tarkoitetulla tavalla.

Timonen, jonka työsuhde on kestänyt 17 vuotta 7 kuukautta, on työskennellyt pääasiassa injektiokehällä ja suksien liimaajana. Kantaja on katsonut, että Timosen sijasta olisi tullut irtisanoa myös injektiokehällä ruiskuttajana toiminut työntekijä, jonka työsuhde on kestänyt 10 vuotta. Tämän työntekijän työhön jäämisen perusteeksi työnantaja on ilmoittanut hänen ammattitaitonsa monipuolisuuden. Tuotantopäällikön kertoman mukaan työhön jäänyt työntekijä oli pesäpallomailojen valmistuksen tukihenkilöitä ja lisäksi myös suksien kennorakenteen valmistaja. Koulutukseltaan puhelinasentajana hänellä on kykyä suoriutua teknisemmistäkin tehtävistä. Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että kysymys on ollut yhtiön kannalta tärkeästä ammattityöntekijästä ja että työnantajalla on tämän vuoksi ollut asianmukaiset perusteet Timosen irtisanomiseen ennen kyseistä työntekijää.

Parkkonen, jonka työsuhde on kestänyt 16 vuotta ja jolla on huollettavanaan kaksi lasta, on työskennellyt pääasiassa siklaustehtävissä suksien viimeistelyssä. Kantaja on katsonut, että Parkkosen asemesta olisi tullut irtisanoa työntekijä, joka suoritti varsin samanlaisia työtehtäviä ja jonka työsuhde oli tosin kestänyt 17 vuotta, mutta jolla ei ole ollut huoltovelvollisuutta. Tuotantopäällikön kertoman mukaan töihin jääneellä työntekijällä oli siklaustehtävien lisäksi pitkä kokemus suksien silkkipainotehtävissä, mitä työtä tehtaalla tehtiin myöhemminkin, kun taas siklaustyöstä oltiin luopumassa kokonaan.

Tuhkanen, jonka työsuhde on kestänyt 15 vuotta 7 kuukautta ja jolla on huollettavanaan kaksi lasta, on työskennellyt maalaamossa lakkavalukoneen linjanhoitajana. Kantaja on katsonut, että Tuhkasen asemesta olisi tullut irtisanoa myös maalaamossa työskennellyt maalivalukoneen linjanhoitaja, jonka työsuhde on kestänyt 17 vuotta ja jolla ei ollut alaikäisiä lapsia huolettavanaan. Tuotantopäällikön kertoman mukaan tehtaalle jäänyt työntekijä on hoitanut tehtaan toiminnan alusta alkaen maalivalukonetta. Tuhkasella ei ollut ollut tottumusta maalilinjan säätöön ja hoitoon, jota olisi tarvittu työvoiman vähentämistilanteessa. Koneiden toimintaperiaatteet olivat samanlaiset, mutta maalien ominaisuuksista johtuen maalauslinjan säädöt ovat tärkeämpiä ja monimutkaisempia kuin lakkauslinjan säädöt.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että työnantaja ei Parkkosen ja Tuhkasen irtisanoessaan ole kiinnittänyt riittävästi huomiota heidän huoltovelvollisuuteensa. Kun kuitenkin otetaan huomioon edellä töihin jääneiden ammattitaidosta todetut seikat, työehtosopimuksen mukaisen irtisanomisjärjestyksen muodostuminen on työtuomioistuimen mielestä ollut siinä määrin tulkinnanvaraista, ettei yhtiön Parkkosen ja Tuhkasen irtisanoessaan voida katsoa rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä kanteessa tarkoitetulla tavalla.

Näyttämättä on näin ollen jäänyt, että Karhu-Titan Oy olisi tietensä rikkonut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa sopimusta irtisanoessaan edellä mainitut työntekijät tai että sen olisi edes perustellusti pitänyt tietää sitä rikkovansa.

Kanteessa on vaadittu lisäksi Puusepänteollisuuden Liiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja sen velvoittamista osaltaan korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäynnin aikana on kuitenkin mainittuun liittoon kohdistetuista vaatimuksista luovuttu.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Muilta osin kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen Puusepänteollisuuden Liitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Peltola, Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Porttila.

Eri mieltä olevan jäsen S u l k u s e n lausunto:

Katson selvitetyksi, että Näätäsen ja Timosen työsopimukset on irtisanottu sovitun irtisanomisjärjestyksen vastaisesti ja ettei työnantaja irtisanoessaan Parkkosen ja Tuhkasen työsopimukset ole kiinnittänyt riittävästi huomiota heidän elatusvelvollisuuteensa. Työnantaja on rikkonut irtisanomisjärjestystä kanteessa tarkoitetulla tavalla.

Näätäsen yli 17-vuotinen työsuhde on huomattavasti pitempi kuin työhön jääneen työntekijän neljä vuotta kestänyt työsuhde. Työnantaja ei myöskään ole voinut esittää luotettavaa selvitystä siitä, että viimeksi mainittu työntekijä olisi nimenomaan paremman ammattipätevyytensä perusteella ollut yrityksen toiminnalle tärkeä ammattityöntekijä.

Timosen työsuhde oli niinikään olennaisesti pitempi kuin hänen sijaansa vastaavaa ammattitaitoa edellyttävään työhön jääneen työntekijän. Työnantaja on viimeksi mainitun työntekijän osalta vedonnut hänen työtehtäviensä ja ammattitaitonsa monipuolisuuteen työhön jäämisen perusteena. Työnantaja ei ole kuitenkaan voinut luotettavasti selvittää, etteikö Timonen olisi työkokemuksensa perusteella kyennyt selviytymään työhön jääneen työntekijän suorittamistakin töistä vähintään yhtä hyvin. Samoin on väitteestä huolimatta jäänyt selvittämättä, millä tavalla viimeksi mainitun työntekijän kokonaan toiselle alalle hankkima ammattikoulutus olisi lisännyt tämän työntekijän ammattipätevyyttä yrityksen toiminnassa.

Karhu-Titan Oy on työtuomioistuimen tuomiossa kerrotuin tavoin menetellyt virheellisesti myös irtisanoessaan Parkkosen ja Tuhkasen työsopimukset. Lisäksi työnantajan vastuuta harkittaessa on otettava huomioon, että yrityksessä on suhteellisen lyhyen ajan kuluessa jouduttu turvautumaan joukkoirtisanomisiin, joiden perusteita ei sinänsä ole työntekijäpuoleltakaan kiistetty. Näissä yhteyksissä työnantaja on perehtynyt irtisanomissuojasopimuksen irtisanomisjärjestystä koskeviin määräyksiin. Pidän nyt tapahtuneita irtisanomisjärjestyksen rikkomisia niin ilmeisinä, että työnantajan olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa tätä työehtosopimuksen määräystä.

Tuomitsen työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla KarhuTitan Oy:n maksamaan työehtosopimuksen tieten rikkomisesta Puutyöväen Liitolle hyvityssakkoa 20 000 markkaa.

Velvoitan Karhu-Titan Oy:n korvaamaan Puutyöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Muilta osin yhdyn työtuomioistuimen enemmistön mielipiteeseen.