Labor court dismisses union claim that employer violated collective agreement by firing workers without following reduction procedures.

Yhtiö, joka oli taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanonut kaksi työntekijää, ei ollut irtisanomisten yhteydessä menetellyt työvoiman vähentämisjärjestystä koskevien työehtosopimuksen määräysten vastaisesti.

Kantaja Puutyöväen Liitto r.y. Vastaajat Puusepänteollisuuden Liitto r.y. Karhu-Titan Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 13.4.1988 allekirjoitetussa puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Ylei- Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraaset via keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksopi- sia niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen: mukset STK, SAK

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen (24.4.1984)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 24.4.1984 allekirjoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

23 §

Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijöistä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Puutyöväen Liitto on lausunut, että Karhu-Titan Oy oli 30.11.1988 irtisanonut yhtiön Kiteellä toimivan suksitehtaan 20 työntekijän työsopimukset taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä. Irtisanottujen joukossa olivat olleet Kaija Kattelus ja Liisa Toikka -nimiset työntekijät. Katteluksen työsuhde oli kestänyt 11 vuotta ja Toikan 3 vuotta. Kattelus oli ollut yksinhuoltaja ja hänellä oli ollut kaksi alaikäistä lasta. Myös Toikka oli ollut yksinhuoltaja ja hänelläkin oli ollut huollettavanaan kaksi alaikäistä lasta, minkä lisäksi hän oli elatusvelvollinen yhdestä lapsesta.

Irtisanomiselta oli välttynyt työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt neljä vuotta. Hänet olisi kuitenkin tullut irtisanoa Katteluksen sijasta, koska Katteluksen työsuhde oli kestänyt huomattavasti pidempään ja koska hänellä oli ollut suurempi huoltovelvollisuus.

Irtisanomiselta oli välttynyt myös muiden ohella työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt neljä vuotta ja joka oli poikamies. Hänet olisi tullut irtisanoa Toikan sijasta, koska heidän työsuhteidensa kestoajoilla ei ollut olennaista eroa ja koska töihin jääneellä työntekijällä ei ollut ollut huoltovelvollisuutta lainkaan.

Yhtiö oli Katteluksen ja Toikan irtisanoessaan rikkonut tietensä työehtosopimuksen määräyksiä ja Puusepänteollisuuden Liitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäynnin aikana Puutyöväen Liitto on luopunut vaatimuksistaan Puusepänteollisuuden Liiton osalta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Puutyöväen Liitto on vaatinut Karhu-Titan Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Puusepänteollisuuden Liitto ja Karhu-Titan Oy ovat lausuneet, että yhtiön Kiteen suksitehtaalla oli ollut useamman vuoden ajan menekkivaikeuksia, jotka olivat johtuneet alan kiristyneestä koti- ja ulkomaisesta kilpailusta. Tämän johdosta tuotantoa oli jouduttu paitsi voimakkaasti supistamaan myös rationalisoimaan ja suuntaamaan uudelleen. Tämä oli aiheuttanut henkilöstövähennyksiä, joita neljän viimeisen vuoden aikana oli tehty kolmessa erässä.

Koska työntekijöiden vähentämistä oli jouduttu tekemään jo aiemmin ja kun irtisanottavien valinta oli tapahtunut pääpainoisesti työsuhteen kestoajan perusteella, kaikkien työsuhteessa olevien työsuhde oli ollut suhteellisen pitkä. Tässä tilanteessa työsuhteen kestoajan merkitys muihin tekijöihin nähden väheni, koska ratkaisevaa irtisanomisjärjestyksen määräytymisessä ei voinut sillä, että esimerkiksi toinen työntekijä oli ollut työsuhteessa 16,5 vuotta ja toinen 17 vuotta. Pitkään työsuhteessa olleiden osalta huoltovelvollisuuden merkitys myös väheni, koska lapset olivat lähes täysi-ikäisiä. Kun työntekijöiden määrää jouduttiin supistamaan merkittävästi, jäljelle jäävien tuli olla korkean ammattitaidon omaavia ja kykeneviä tekemään erilaisia tehtäviä.

Kattelus oli toiminut siklaajana. Tehtaalla siklaajia oli ollut useampia ja heistä Katteluksella oli ollut lyhin työsuhde. Kattelusta ei ollut voitu sijoittaa muihin tehtäviin, koska hänellä ei ollut ollut niihin riittävää ammattitaitoa. Työhön jäänyt työntekijä oli kauppaopiston suorittanut ja hän oli hoitanut noin puolet työajastaan laskutustehtäviä. Yhtiössä oli oltu siirtymässä atk-pohjaiseen laskutukseen. Tämän vuoksi oli ollut tarpeellista pitää kyseinen työntekijä siirtymävaiheen ajan tekemässä laskutustyötä vanhalla tavalla, koska vain hän sen osasi. Kattelus ei olisi pystynyt hoitamaan laskutusta lainkaan. Toikalle vaihtoehdoksi esitetty työntekijä oli ollut osavalmistuksessa, joka oli erittäin vaativa ammattitehtävä. Toikka ei olisi sitä pystynyt tekemään.

Työnantajaliiton ja yhtiön välillä oli jokaisen työvoiman vähentämistilanteen yhteydessä selvitetty vähentämisjärjestysmääräysten sisältöä ja niiden soveltamiskäytäntöä. Ratkaisujen teko oli viime kädessä jäänyt yrityksen tehtäväksi, koska ulkopuolisen oli mahdoton arvioida eri tekijöiden painoarvoa. Vähentämisjärjestyksestä oli neuvoteltu lukuisia kertoja pääluottamusmiehen kanssa ja valtaosassa tapauksia oli päästy yksimielisyyteen.

Yhtiö oli Katteluksen ja Toikan irtisanoessaan menetellyt työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan työehtosopimusmääräyksen mukaisesti.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Puusepänteollisuuden Liitto ja Karhu-Titan Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Puutyöväen Liitto on vielä lausunut, että vastineessa oli annettu ymmärtää, että työntekijän ammattitaito ja kyky tehdä erilaisia työtehtäviä olisi peruste syrjäyttää työsuhteen kesto ja huoltovelvollisuuden määrä valintaperusteena.

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen sanamuoto ja soveltamiskäytäntö olivat tältä osin kuitenkin olleet yksiselitteisen selvät. Ellei kysymyksessä ollut yrityksen toiminnalle tärkeä ammattityöntekijä, sotavammainen tai saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettänyt työntekijä, niin tällöin irtisanottavia valittaessa olivat valintaperusteina työsuhteen kestoaika ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrä.

Sopimuksen tarkoittamilla tärkeillä ammattityöntekijöillä oli vakiintuneesti tarkoitettu erityistä tietoa ja taitoa vaativiin töihin erikoistuneita tai erityisen koulutuksen saaneita ammattityöntekijöitä ja sellaisia työntekijöitä, jotka ammattitaitonsa, koulutuksensa, kokemuksensa tai muun vastaavanlaisen kyvyn tai taidon perusteella olivat muiden samaa työtä tekevien joukossa yritykselle tärkeitä. Työntekijän ammattitaito, johon työvoiman vähentämisjärjestyksestä määrättäessä saatiin kiinnittää huomiota, ei myöskään ollut yksistään vähentämisjärjestykseen vaikuttava tekijä, vaan samaa tai samantapaista työtä tekevien työntekijöiden kohdalla oli kiinnitettävä huomiota työsuhteiden kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Katteluksen ja Toikan huoltovelvollisuuden määrä sekä Katteluksen osalta työsuhteen kesto olivat huomattavasti poikenneet heihin verrattujen kahden työntekijän vastaavista olosuhteista, joten yhtiön oli täytynyt mieltää rikkovansa työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa sopimusmääräystä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Puutyöväen Liitto 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Karhu-Titan Oy on 30.11.1988 taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanonut yhtiön Kiteen suksitehtaalla työskennelleiden 20 työntekijän työsopimukset. Irtisanottujen työntekijöiden joukossa ovat olleet kanteessa mainitut Kaija Kattelus ja Liisa Toikka.

Kanteessa on katsottu, että irtisanomisten jälkeen työhön on jäänyt kaksi työntekijää, jotka työsuhteensa kestoajan tai huoltovelvollisuuden suhteen ovat olleet sellaisessa asemassa, että heidät olisi tullut irtisanoa ennen kanteessa tarkoitettuja työntekijöitä.

Työnantajan mukaan suksitehtaan menekkivaikeuksien johdosta tuotantoa on jouduttu voimakkaasti supistamaan, rationalisoimaan ja suuntaamaan uudelleen. Tämä on aiheuttanut useampaan otteeseen henkilöstövähennyksiä, joita on tehty pääpainoisesti työsuhteen kestoajan perusteella. Tämä on puolestaan johtanut siihen, että kaikkien työsuhteeseen jääneiden työsuhteet ovat olleet suhteellisen pitkiä. Jouduttaessa supistamaan merkittävästi työntekijöiden määrää yhtiön toiminnan jatkuvuuden kannalta on ollut tärkeätä, että jäljelle jäävien tulee olla korkean ammattitaidon omaavia ja kykeneviä tekemään erilaisia tehtäviä. Tähän nähden irtisanottavia henkilöitä valittaessa työsuhteen kestoajan ja huoltovelvollisuuden painoarvo on ollut keskimääräistä vähäisempi.

Kattelus, jonka työsuhde on kestänyt 11 vuotta ja jolla yksinhuoltajana on ollut huollettavanaan kaksi lasta, on työsuhteensa aikana ollut useissa työtehtävissä, kuitenkin kauimmin siklaajana. Kantaja on katsonut, että Katteluksen asemesta olisi tullut irtisanoa työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt neljä vuotta ja jonka huoltovelvollisuuden määrä oli Kattelusta pienempi. Työnantaja on perustellut menettelyään sillä, että kyseinen henkilö kauppaopiston suorittaneena kykeni tekemään myös toimistotöitä, muun muassa laskutusta.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun yhtiön tuotantopäällikön kertoman mukaan työhön jäänyt työntekijä on varastonhoitotehtäviensä lisäksi hoitanut laskutusta ja varastokirjanpitoa, joihin tehtäviin Katteluksella ei ollut ammattitaitoa eikä kokemusta. Yhtiö on ollut siirtymässä atk-pohjaiseen laskutusjärjestelmään ja siirtymävaiheessa oli tarpeen pitää työssä laskutuksen vanhalla tavalla osannut työntekijä. Työtuomioistuin katsoo, että työnantajalla on tämän vuoksi ollut asianmukaiset perusteet Katteluksen irtisanomiseen irtisanottavaksi esitetyn työntekijän asemesta.

Toikan, joka myös on yksinhuoltaja ja jolla on huollettavanaan kaksi lasta ja lisäksi elatusvelvollisuus yhdestä lapsesta, työsuhde on kestänyt kolme vuotta. Hän on toiminut useissa työtehtävissä, muun muassa siklauksessa, välihionnassa ja olaksen ajossa. Kantaja on katsonut, että Toikan sijasta olisi tullut irtisanoa työntekijä, jonka työsuhde on kestänyt neljä vuotta, mutta jolla ei ollut huoltovelvollisuutta. Työnantajan mukaan töihin jääneen työntekijän tehtävä osavalmistuksessa on ollut erittäin vaativaa ammattityötä.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun työsuojeluvaltuutetun kertoman mukaan työhön jäänyt työntekijä on ajoittain ollut osavalmistuksessa, mutta pääasiassa hän on ollut liimaajana, joka on ollut vaihetyötä. Yhtiön tuotantopäällikkö on todistajana kertonut, että Toikka on ollut pääasiassa siklauksessa suksen viimeistelyvaiheita tekemässä, kun taas työhön jäänyt työntekijä on ollut useissa tehtävissä mukaan lukien puristuksen ja osavalmistuksen, jotka olivat supistusten jälkeen tehtaalle jääneitä työtehtäviä ja joihin Toikka ei muun muassa työn raskauden vuoksi kyennyt. Työtuomioistuin katsoo ottaen huomioon työhön jääneen työntekijän ammattitaidosta esitetyn selvityksen, että Toikan irtisanomiselle ennen kyseistä työntekijää on ollut asianmukaiset perusteet.

Näyttämättä on näin ollen jäänyt, että Karhu-Titan Oy olisi tietensä rikkonut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa sopimusta irtisanoessaan Katteluksen ja Toikan tai että sen olisi edes perustellusti pitänyt tietää sitä rikkovansa.

Kanteessa on vaadittu lisäksi Puusepänteollisuuden Liiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja sen velvoittamista osaltaan korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäynnin aikana on kuitenkin mainittuun liittoon kohdistetuista vaatimuksista luovuttu.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Muilta osin kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen Puusepänteollisuuden Liitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Peltola, Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.