Labor court dismisses union claim that mileage reimbursement is automatic when public transport is unavailable without specific agreement.

Matkakulujen korvausta koskevaa työehtosopimusmääräystä oli tulkittava sen sanamuotoa vastaavalla tavalla. Kilometrikorvausten saaminen edellytti siten, että oman auton käyttämisestä oli sovittu työnantajan kanssa.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaaja Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y. Kuultava Keuruun Sora Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 3.5.1988 allekirjoitetussa maa ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VII. MATKATYÖ JA KUSTANNUSTEN KORVAUKSET

23 §

Kustannusten korvaukset kotimaassa

Päivärahat ja matkakustannukset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Päivittäiset matkakulujen korvaukset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että sen jäsenet Toivo Vepsäläinen ja Oiva Mäki olivat työskennelleet pitkään Keuruun Sora Oy:n palveluksessa yhtiön omistamilla murskausasemilla. Eräänä työpaikkana oli ollut Kuoreveden kunnassa sijaitseva Ehunsalmen murskausasema, jonne työntekijöiden kotipaikkakunnalta Keuruulta oli matkaa noin 45 kilometriä. Työnantaja oli järjestänyt sinne kuljetuksen.

Keuruun Sora Oy oli 27.5.1988 ilmoittanut, ettei Ehunsalmen murskausasemalle enää järjestetä kuljetusta, vaan työntekijöiden oli mentävä sinne omilla autoillaan. Keuruun Sora Oy:n olisi ollut työehtosopimuksen 23 §:n nojalla maksettava Vepsäläiselle ja Mäelle tuon jälkeen kilometrikorvausta oman auton käytöstä, sillä kuljetusten lopettamisen jälkeen heidän oli edellytetty kulkevan työpaikalle omalla autolla. Yhtiö oli kuitenkin vedonnut siihen, että kilometrikorvauksen maksamisesta ei ollut miesten kanssa sovittu, minkä vuoksi kilometrikorvausta ei ollut maksettava.

Työnantajan kieltäydyttyä maksamasta korvauksia Vepsäläinen ja Mäki olivat kääntyneet Rakennustyöläisten Liiton Tampereen aluetoimiston puoleen. Aluetoimiston toimitsijan otettua yhteyttä Keuruun Sora Oy:öön siellä oli järjestetty 19.10.1988 neuvottelu, johon oli ottanut osaa myös Suomen Maarakentajien Keskusliiton piiriasiamies. Neuvottelun lopputuloksena työnantaja oli suostunut maksamaan 26.10.1988 jälkeiseltä ajalta vaaditut kilometrikorvaukset, mutta ei sitä aikaisemmalta ajalta. Tälle menettelylle Suomen Maarakentajien Keskusliitto oli antanut tukensa. Asiaa oli sen jälkeen käsitelty liittojen välisissä neuvotteluissa 15.3. ja 1.6.1989. Niissä asia oli jäänyt riitaiseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Keuruun Sora Oy oli menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään maksamatta kilometrikorvauksen Vepsäläiselle ja Mäelle ajalta 27.5. 19.10.1988, ja velvoittamaan Keuruun Sora Oy:n suorittamaan Vepsäläiselle ja Mäelle kummallekin kilometrikorvauksia 1 732,25 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.11.1988 lukien. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Suomen Maarakentajien Keskusliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Maarakentajien Keskusliitto on lausunut, että Keuruun Sora Oy harjoitti murskausurakointia sekä maa-aineisten jalostusta ja myyntiä. Yhtiöllä oli kuusi työntekijää ja kalustona murskauslaitos, pyöräkuormaaja ja kaivinkone. Yhtiöllä oli pitkään ollut Kuorevedellä Ehunsalmella soramonttu, josta oli irrotettu ja murskattu myyntiin maa-aneista. Matkaa Keuruulta Ehunsalmelle oli noin 45 kilometriä. Yhtiön murskauslaitos oli Ehunsalmella vuosittain noin puolentoista kuukauden ajan.

Vuoteen 1986 asti yhtiön työntekijät olivat kulkeneet Ehunsalmelle yhtiön kuorma-autolla eikä mitään matkakorvausta ollut maksettu. Sen jälkeen kun yhtiö oli hankkinut siirrettävän murskauslaitoksen, joka kiersi eri kohteissa, yhtiö ei enää ollut tarvinnut kuorma-autoa Ehunsalmella. Tämän jälkeen työntekijöille oli alettu maksaa työehtosopimuksen 23 §:n mukaista päivittäisten matkakulujen korvausta, joka kuului maksaa vähintään 20 kilometrin tai enintään 50 kilometrin mittaiselta matkalta. Ehunsalmen kohteessa työskenneltiin yhdessä vuorossa neljän työntekijän voimin. Kaikille työntekijöille oli maksettu samalla lailla päivittäisten matkakulujen korvausta.

Kun murskauslaitos jälleen oli siirretty Ehunsalmelle 27.5.1988, oli työntekijöille vanhan käytännön mukaan maksettu päivittäisten matkakulujen korvausta. Työntekijöistä Vepsäläinen ja Mäki olivat kuitenkin vaatineet korvausta oman auton käytöstä. Koska tästä ei ollut sovittu eikä työnantaja ollut edellyttänyt oman auton käyttöä, työnantaja ei ollut maksanut korvausta. Työnantaja oli hyväntahtoisuuttaan maksanut kilometrikorvausta 26.10.1988 jälkeiseltä ajalta siten, että kilometrikorvaus maksettiin yhdelle työntekijälle, jonka kyydissä kulki muita työntekijöitä.

Kilometrikorvausten maksamista koskeva työehtosopimusmääräys oli säilynyt muuttamattomana työehtosopimuksessa vuodesta 1971 lähtien. Rakennustyöläisten Liitto oli jatkuvasti esittänyt vaatimuksia kyseisen kohdan muuttamisesta. Pääsääntöisesti Rakennustyöläisten Liitto oli vaatinut, että määräyksestä poistettaisiin sanat "on sovittu".

Vakiintuneen tulkinnan mukaan ainoastaan siinä tapauksessa, että työnantaja ja työntekijä olivat sopineet kilometrikorvausten maksamisesta, kilometrikorvauksia oli maksettu. Muussa tapauksessa oli suoritettu päivittäisten matkakulujen korvauksia ja päivärahaa. Jos työnantaja oli järjestänyt kuljetuksen, ei mitään korvauksia ollut maksettu.

Esitetty korvausvaatimus oli määrältään oikea.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, miten maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen 23 §:n määräysten perusteella Keuruun Sora Oy:n palveluksessa oleville Toivo Vepsäläiselle ja Oiva Mäelle on maksettava työmatkojen matkakulujen korvaukset ajalta 27.5. - 19.10.1988, jonka he ovat työskennelleet yhtiön Kuoreveden kunnassa sijaitsevalla Ehunsalmen murskausasemalla matkustaen sinne asuinpaikaltaan Keuruun kunnasta.

Keuruun Sora Oy on suorittanut sanotulta ajalta työehtosopimuksen 23 §:n 4 momentin nojalla 26 markan päivittäisen matkakulujen korvauksen. Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut, että korvaus on maksettava työehtosopimuksen 23 §:n 5 momentin mukaisena kilometrikorvauksena oman auton käytöstä.

Asiassa on selvitetty, että Keuruun Sora Oy on vuoteen 1986 saakka järjestänyt työntekijöiden kuljetukset yhtiön eri murskaamoille. Vuoden 1986 jälkeen on luovuttu työnantajan järjestämistä kuljetuksista ja työntekijät ovat järjestäneet työpaikalle kulkemisen itse. Työntekijöille on siitä lähtien maksettu työmatkakorvaus työehtosopimuksen mukaisena päivittäisenä matkakulujen korvauksena. Selvityksen mukaan työnantaja on maksanut eräissä erityistilanteissa laskun mukaan myös kilometrikorvauksia oman auton käytöstä.

Vepsäläinen ja Mäki on määrätty toukokuussa 1988 työskentelemään Ehunsalmen murskausasemalle. Heidän kanssaan ei ole tehty sopimusta siitä, että he olisivat työmatkalla käyttäneet omaa autoa. Syksyllä 1988 käydyssä paikallisneuvottelussa on esitetty vaatimus saada korvaus oman auton käytöstä, koska työmaalle pääsi yleisiä kulkuneuvoja käyttäen aamuisin vasta noin kello 8, kun säännönmukainen työaika alkoi kello 7.00.

Työehtosopimuksessa määrätään, että jos työkohteeseen ei pääse yleistä kulkuneuvoa käyttäen tai työnantajan järjestämää kuljetusta käyttäen ja on sovittu, että työntekijä käyttää omaa autoa, maksetaan oman auton käytöstä kilometrikorvaus. Esitetyn selvityksen mukaan määräys on ollut saman sisältöisenä työehtosopimuksessa vuodesta 1971 lähtien. Suomen Maarakentajien Keskusliitto on esittänyt, että määräystä on tulkittava siten, että kilometrikorvauksen maksaminen edellyttää työnantajan ja työntekijän kesken nimenomaista sopimusta oman auton käytöstä. Rakennustyöläisten Liiton kanne lähtee siitä, että korvaus oman auton käytöstä on maksettava myös sellaisessa tilanteessa, että kulkeminen työmaalle ei tosiasiassa ole mahdollista julkisia kulkuneuvoja käyttäen ja tästä syystä on katsottava edellytetyn työntekijältä oman auton käyttämistä.

Suomen Maarakentajien Keskusliitto on esittänyt työtuomioistuimelle selvitystä useina eri vuosina liittojen välillä käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa tulkittavan määräyksen muuttamiseksi tehdyistä esityksistä. Niistä selviää, että Rakennustyöläisten Liitto on pitkään esittänyt määräyksen muuttamista siten, että työehtosopimus eräissä, muun muassa kanteessa tarkoitetuissa tilanteissa velvoittaisi kilometrikorvauksen suorittamiseen, vaikkei siitä olisi nimenomaan sovittukaan. Tehdyt muutosesitykset eivät ole johtaneet työehtosopimuksen määräyksen muuttamiseen.

Työehtosopimus sisältää yksityiskohtaiset määräykset matkakustannusten korvausten maksamisedellytyksistä. Työehtosopimusneuvotteluista esitetty selvitys osoittaa, että asianosaisilla on ollut samankaltainen tulkinta työehtosopimusmääräyksestä, jota työntekijäpuolen esityksillä on tosin pyritty muuttamaan. Kun määräystä ei ole muutettu eikä muunlaista tulkintakäytäntöäkään ole näytetty syntyneen, kyseistä työehtosopimusmääräystä on työtuomioistuimen mielestä tulkittava määräyksen sanamuotoa vastaavalla tavalla. Kilometrikorvausten saaminen siten edellyttää, että oman auton käyttämisestä on sovittu työnantajan kanssa.

Vepsäläinen ja Mäki eivät ole nimenomaisesti sopineet työnantajan kanssa oman auton käyttämisestä päivittäisiin työmatkoihinsa. Keuruun Sora Oy:ssä ei ole myöskään näytetty syntyneen kannetta tukevaa korvauskäytäntöä. Kun pelkästään sillä perusteella, että työnantaja ei ole järjestänyt kuljetusta työmaalle, jonne ei ole päässyt yleisiä kulkuneuvoja käyttäen, ei voida katsoa työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla sovitun oman auton käyttämisestä, ei Vepsäläisellä ja Mäellä ole oikeutta vaatimiinsa kilometrikorvauksiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saavat Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Keuruun Sora Oy pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Kontio, Nouro, Kolula ja Korpela.

Tuomio oli yksimielinen.