Labor court dismisses union's appeal for strike action threatening to violate work time and management rights clauses.

Työntekijäliiton hallitus oli tehnyt päätöksen toimintapäivän pitämisestä. Uhkauksella toimintapäivän pitämisestä oli ollut tarkoitus painostaa työnantajapuolta luopumaan mahdollisuudesta pitää liikkeitä auki ja teettää työtä kahtena joulukuun sunnuntaina, jolloin se annetun poikkeusluvan perusteella olisi ollut mahdollista. Uhkaus oli kohdistunut siten työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja työaikaa koskeviin määräyksiin.

Työntekijäliitto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Kantaja Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Vastaaja Liikealan ammattiliitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 7.4.1989 allekirjoitetussa myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. TYÖSUHDE

2 § Työn johto ja jakaminen sekä järjestäytymisoikeus

1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä vaiko eivät.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. TYÖAIKA

5 § Työaika

Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 38 tuntia 30 minuuttia viikossa.

P ö y t ä k i r j a m e r k i n t ä: Vuoden 1990 alusta säännöllinen työaika on enintään keskimäärin 37 tuntia 30 minuuttia viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Viikoittainen työaika

5. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se on keskimäärin enintään 1. kohdassa mainittu tuntimäärä viikossa, edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään. Tällöin ei säännöllinen työaika kuitenkaan saa ylittää 48 tuntia viikossa.

6. Edellä olevista lainmääräyksistä poiketen allekirjoittajajärjestöt ovat kuitenkin sopineet kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain (400/78) 5 §:n mukaisessa järjestyksessä seuraavaa:

Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se on keskimäärin enintään 1. kohdassa mainittu tuntimäärä enintään 18 viikossa, edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään. 8 säännöllisen työtunnin ylittäviä työpäiviä käytettäessä näitä kuitenkaan ei saa olla 3 viikon jaksossa 6 enempää eikä säännöllinen työaika saa ylittää 9 tuntia vuorokaudessa eikä 48 tuntia viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8. NEUVOTTELUJÄRJESTYS JA TYÖRAUHA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

24 § Työrauhavelvoite ja seuraamukset sopimusrikkomuksista

1. Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän sopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, ovat kielletyt.

2. Seuraamukset työehtosopimuksen rikkomisesta määräytyvät sopimuksen allekirjoitushetkellä voimassa olevan työehtosopimuslain perusteella ottaen huomioon, mitä keskusjärjestöjen välillä erikseen hyvityssakkojen korottamista koskevan lainmuutoksen varalta sovitaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto KTL on Liikealan ammattiliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Liikealan ammattiliiton hallitus oli 21.11.1990 tehnyt päätöksen niin sanotun toimintapäivän pitämisestä 7.12.1990. Tätä toimintapäivää ei ollut tarkoitettu käytettäväksi työntekoon ja se koskisi päätöksen mukaan kaikkia vähittäiskaupan myymälöitä sekä tukkukaupan varastoja ja konttoreita. Tehdyllä päätöksellä oli ollut tarkoitus painostaa työnantajia pitämään liikkeet suljettuina sunnuntaina 16.12. ja 23.12.1990, vaikka kauppa- ja teollisuusministeriö oli poikkeuslupapäätöksellään antanut mahdollisuuden liikkeiden pitämiseen auki mainittuina päivinä.

Liikealan ammattiliiton hallituksen päätöksen johdosta eräät liikkeet olivat joutuneet tekemään päätöksen, jonka mukaan liikkeitä ei pidettäisi auki kauppa- ja teollisuusministeriön poikkeusluvassa mainittuina päivinä. Muutoin nämäkin liikkeet olisivat pitäneet myymälänsä auki poikkeusluvan sallimissa rajoissa.

Liikealan ammattiliiton hallitus oli päätöksellään kehottanut jäseniään ryhtymään työtaistelutoimenpiteisiin, jotka kohdistuivat työehtosopimuksen työaikaa ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Liikealan ammattiliitto oli laiminlyönyt huolehtia siitä, että sen alaiset yhdistykset ja työntekijät, joita sopimus koski, välttäisivät työehtosopimuslain mukaisia laittomia työtaistelutoimenpiteitä eivätkä muutoinkaan rikkoisi työehtosopimuksen määräyksiä. Liikealan ammattiliitto oli suorastaan kehottanut jäseniään työehtosopimusten määräysten rikkomiseen.

Kaupan Työnantajaliitto KTL oli saatuaan tiedon Liikealan ammattiliiton hallituksen tekemästä päätöksestä 22.11.1990 kirjeitse ilmoittanut Liikealan ammattiliitolle pitävänsä päätöstä toimintapäivän järjestämisestä työehtosopimusten vastaisena. Kirjeessä oli pyydetty Liikealan ammattiliitolta selvitystä toimenpiteistä työehtosopimusten vastaisen toimenpiteen peruuttamiseksi. Asiasta oli samana päivänä ilmoitettu myös puhelimitse Liikealan ammattiliiton toimistoon. Liikealan ammattiliitosta oli puhelimitse ilmoitettu, että uhkausta ei tultaisi peruuttamaan.

Hyvityssakon määrää harkittaessa tulisi ottaa huomioon, että työtuomioistuin oli tuomioillaan n:ot 128/1988 sekä 24 ja 74/1989 tuominnut Liikealan ammattiliiton työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon vastaavanlaisissa asioissa. Nyt suunniteltu toimintapäivä oli jatkoa samalle aukioloaikakiistalle, josta työtuomioistuimen aikaisemmissa tuomioissa oli ollut kysymys. Hyvityssakon määrää harkittaessa tulisi ottaa huomioon myös se, että 7.12.1990 tulisi olemaan joulun ajan vilkkain myyntipäivä, koska usealla teollisuuden alalla oli tällöin vapaapäivä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut Liikealan ammattiliiton tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Liikealan ammattiliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että liiton hallitus oli 21.11.1990 tehnyt päätöksen 7.12.1990 pidettävästä toimintapäivästä. Toimintapäivä koskisi päätöksen mukaan sellaisia vähittäiskaupan toimipisteitä, jotka eivät olleet 5.12.1990 mennessä ilmoittaneet olevansa käyttämättä hyväkseen kauppa- ja teollisuusministeriön 8.11.1990 myöntämää poikkeuslupaa olla avoinna sunnuntaina 16.12. tai 23.12.1990. Toimintapäivä koskisi myös vähittäiskauppaa harjoittavien tukkuliikkeiden varasto- ja konttorityöntekijöitä.

Päätöksen taustalla oli kiista kaupan aukioloajoista. Kauppa- ja teollisuusministeriö oli antanut Kaupan Keskusvaliokunnan hakemuksesta poikkeuslupapäätöksen, jonka mukaan elintarvikehuoneistoissa sai harjoittaa vähittäiskauppaa 23.12.1990 kello 10:n ja 16:n välisenä aikana sekä erikoistavaraliikkeissä vaihtoehtoisesti joko 16.12. tai 23.12.1990 kello 10:n ja 16:n välisenä aikana. Päätös oli annettu vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta annetun lain 5 §:n 1 momentin nojalla. Liikealan ammattiliitto oli kuitenkin katsonut, että päätös oli lainvastainen, sillä sen tueksi ei ollut esitetty lainkohdassa edellytettyjä erityisiä syitä.

Olennaista asiassa oli se, että Kaupan Keskusvaliokunta oli hakenut poikkeuslupaa pitää liikkeet auki neljänä joulukuun sunnuntaina, vaikka se keväällä 1989 oli tehnyt Liikealan ammattiliiton kanssa sopimuksen aukioloaikojen laajennusten toteuttamistavasta. Nämä laajennukset oli sittemmin toteutettu 1.11.1989 voimaan tulleella lain muutoksella. Kaupan Työnantajaliitto KTL oli keväällä 1989 sitoutunut myötävaikuttamaan vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta annetun lain muuttamiseen siten kuin siitä oli Liikealan ammattiliiton ja Kaupan Keskusvaliokunnan kesken sovittu. Työnantajapuolen pyrkimykset laajentaa aukioloaikoja poikkeuslupateitse olivat keväällä 1989 tehtyjen sopimusten hengen vastaisia. Liikealan ammattiliitto ei ollut voinut hyväksyä voimassa olevan aukiololainsäädännön osittaistakaan heikentämistä.

Toimintapäivän tosiasiallista laajuutta arvioitaessa oli otettava huomioon, että sillä oli käytännössä merkitystä vain niiden liikkeiden osalta, jotka oli suunniteltu pidettäviksi auki 16.12. tai 23.12.1990. Saatujen tietojen mukaan huomattava määrä liikkeistä ei ollut alun perinkään aikonut käyttää hyväkseen myönnettyä poikkeuslupaa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on pyytänyt edellä esittämiensä seikkojen ottamista huomioon hyvityssakkoa tuomittaessa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion julistamispäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kauppa- ja teollisuusministeriö on Kaupan Keskusvaliokunnan hakemuksesta vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta annetun lain 5 §:n 1 momentin nojalla 8.11.1990 myöntänyt luvan vähittäiskaupan harjoittamiseen elintarvikehuoneistoissa sunnuntaina 23.12.1990 kello 10:n ja 16:n välisenä aikana sekä erikoistavaraliikkeissä vaihtoehtoisesti joko sunnuntaina 16.12. tai 23.12.1990 kello 10:n ja 16:n välisenä aikana.

Liikealan ammattiliiton hallitus on 21.11.1990 tehnyt päätöksen niin sanotun toimintapäivän pitämisestä 7.12.1990. Päätöksen mukaan toimintapäivänä toteutettavaksi aiottu työntekijöiden työstä poissaolo koskisi sellaisia vähittäiskaupan toimipisteitä, jotka eivät 5.12.1990 mennessä ole ilmoittaneet jättävänsä käyttämättä hyväkseen kauppa- ja teollisuusministeriön luvassa myönnettyä mahdollisuutta liikkeen aukipitämiseen 16.12. tai 23.12.1990. Toimintapäivä koskee päätöksen mukaan myös vähittäiskauppaa harjoittavien tukkuliikkeiden varasto- ja konttorityöntekijöitä.

Uhkauksella toimintapäivän toimeenpanemisesta on tarkoitettu painostaa työnantajapuolta luopumaan mahdollisuudesta liikkeiden auki pitämiseen ja työn teettämiseen ministeriön luvassa tarkoitettuina sunnuntaipäivinä. Uhkaus on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnjohtamista ja työaikaa koskeviin määräyksiin.

Kaupan Työnantajaliitto KTL on välittömästi Liikealan ammattiliiton hallituksen päätöksestä tiedon saatuaan ilmoittanut sekä puhelimitse että kirjeitse Liikealan ammattiliitolle pitävänsä suunniteltua toimenpidettä työehtosopimusten vastaisena ja pyytänyt liitolta selvitystä toimenpiteistä työehtosopimusten vastaisen toimenpiteen peruuttamiseksi. Liikealan ammattiliiton taholta on puhelimitse ilmoitettu työnantajaliitolle, että uhkausta ei peruutettaisi.

Työtuomioistuin on tuomioillaan n:ot 128/1988 sekä 24 ja 74/1989 tuominnut Liikealan ammattiliiton työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoihin liiton vastaavankaltaisista syistä toimeenpanemien työtaistelujen johdosta. Liitto on siten ollut tietoinen siitä, että uhkaus toimintapäivän toteuttamisesta on työrauhavelvollisuuden vastainen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Liikealan ammattiliiton maksamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 55 000 markkaa.

Liikealan ammattiliitto velvoitetaan korvaamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion julistamispäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, Rautiainen, Kuivanen ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.