Employer fined for breaching collective agreement by failing to consult union on fixed-term contract renewal.
Legislator summary
AI generatedThe Labour Court ruled that the employer violated the collective agreement by failing to consult the trade union before renewing a fixed-term contract. The employer argued that a prior court decision had converted the employment relationship into an indefinite one, but the court held this did not exempt them from procedural duties at the time of signing. Consequently, the employer was ordered to pay a compensation fine and cover the union's legal costs.
Legislator headnote
AI generatedSection 5(4) of the Collective Agreement; Section 7 of the Collective Agreement Act: An employer remains obligated to consult the trade union regarding the conclusion of a fixed-term contract even if a prior dispute resolution has determined the underlying relationship is indefinite, as the procedural requirement existed at the moment of signing.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työnantaja, joka oli vastoin työehtosopimusta jättänyt sopimatta ammattiosaston kanssa työnantajan ja työntekijän välillä toistamiseen tehdyn määräaikaisen työsopimuksen solmimisesta, tuomittu hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.
Kantaja Paperiliitto r.y. Vastaajat Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Veitsiluoto Oy
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen kesken 21.3.1988 allekirjoitetussa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
I YLEISET MÄÄRÄYKSET
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
5 §. TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Määräajaksi tai määrättyä työtä varten tehty työsopimus voidaan solmia vain kerran, ellei työnantajan ja ammattiosaston välillä ole toisin sovittu. Tarkoituksena on estää tilapäisluontoisten työsuhteiden jatkettu käyttö.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Paperiliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Metsäteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritys Veitsiluoto Oy ja sen palvelukseen työntekijäksi otettu Juha Isteri olivat tehneet ensimmäisen määräaikaisen työsopimuksen 13.7.1979 alkaen päättymään 24.8.1979. Tämän jälkeen osapuolet olivat tehneet peräkkäin kuusi määräaikaista työsopimusta, joista viimeinen oli päättynyt 15.8.1983. Yhtiö ja Isteri olivat taas uudestaan solmineet määräaikaisen työsopimuksen ensiksi 2.5.1984 ja sen jälkeen useita määräaikaisia työsopimuksia aina 31.8.1988 asti. Viimeisimmäksi osapuolet olivat 12.9.1988 tehneet määräaikaisen työsopimuksen ajaksi 7.9.1988 - 8.9.1989.
Veitsiluoto Oy ei kuitenkaan ollut sopinut viimeisimmän työsopimuksen tekemisestä ammattiosaston kanssa niin kuin työehtosopimuksen 5 §:n 4. kohdan kolmas kappale edellytti. Määräyksen mukaan määräajaksi tai määrättyä työtä varten tehty työsopimus voitiin solmia vain kerran, ellei työnantajan ja ammattiosaston välillä ollut toisin sovittu. Määräyksen tarkoituksena oli estää tilapäisluonteisten työsuhteiden jatkettu käyttö.
Asiasta paikallisesti ja liittojen välillä käydyissä neuvotteluissa oli jääty erimielisiksi.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Veitsiluoto Oy oli rikkonut työehtosopimuksen 5 §:n 4. kohdan kolmatta kappaletta, kun se ei ollut sopinut ammattiosaston kanssa yhtiön ja Isterin välillä 12.9.1988 solmitun määräaikaisen työsopimuksen tekemisestä. Lisäksi Paperiliitto on vaatinut Veitsiluoto Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla.
VASTINE
Vastineen perustelut
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Veitsiluoto Oy ovat lausuneet, että Isteri oli saattanut työsopimuksensa irtisanomisesta johtuneen riidan Kemin raastuvanoikeuden ratkaistavaksi. Kemin raastuvanoikeus oli julistanut asiassa 8.3.1990 tuomion, joka oli saanut lainvoiman. Tuomiossa raastuvanoikeus oli katsonut jääneen näyttämättä, että Veitsiluoto Oy:llä olisi ollut pätevää syytä solmia toistuvasti peräkkäin määräaikaisia työsopimuksia. Sen vuoksi Isterin 2.5.1984 alkanutta työsopimusta oli pidettävä toistaiseksi voimassa olleena. Tuomion mukaan yhtiön ennen 8.9.1989 antamaa ilmoitusta Isterille siitä, että Isterille ei enää sen jälkeen ollut töitä yhtiössä, oli pidettävä työsopimuksen irtisanomisena.
Raastuvanoikeuden päätös osoitti, että Isteri ei ollut ollut haastehakemuksessa tarkoitettua 12.9.1988 solmittua työsopimusta tehtäessä enää määräaikaisessa työsuhteessa. Tästä seurasi, että tuolloin hänen työsuhteessaan ei ollut voitu soveltaa työehtosopimuksen määräaikaisen työsopimuksen tekemistä koskevaa 5 §:n 4. kohdan määräystä.
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Veitsiluoto Oy ovat lisäksi lausuneet, että Isterin työsuhteen jatkaminen elokuussa 1988 oli tapahtunut yhteistyössä ammattiosaston pääluottamusmiehen kanssa. Yhtiön palveluksessa oleva ylimestari oli yhdessä pääluottamusmiehen kanssa sopinut Isterin siirtymisestä sellutehtaan puutavaravaunujen siivoustehtäviin ja kertonut Isterille, että hän tulisi työhön koeajaksi ja että hänellä oli kaikki samat edellytykset kuin muillakin uusilla työntekijöillä tulla vakinaiseksi työntekijäksi ja edetä uralla. Pääluottamusmiehen kanssa käydyn keskustelun jälkeen Isterin kanssa oli tehty määräaikainen työsopimus. Ylimestari oli sittemmin vielä erikseen keskustellut pääluottamusmiehen kanssa työsopimuksen luonteesta ja kertonut, että kysymyksessä oli toistuva määräaikainen työsopimus.
Työsopimuksen tekemisen jälkeen 12.9.1988 käydyssä neuvottelussa tehtaan työvoimaosastolla oli Isterin määräaikainen työsopimus ollut uudelleen esillä. Läsnä olleella pääluottamusmiehellä ei ollut ollut työsopimuksen sisältöön sinänsä mitään huomauttamista. Tapahtumat osoittivat, että tehtaan pääluottamusmies oli ollut hyvin tietoinen Isterin kanssa tekeillä olleesta uudesta määräaikaisesta työsopimuksesta. Pääluottamusmies ei ollut myöskään vastustanut määräaikaisen työsopimuksen tekemistä.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Veitsiluoto Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
PAPERILIITON VASTASELITYS
Paperiliitto on lausunut, että elokuun alussa 1988 olivat ylimestari ja pääluottamusmies sopineet, että Isterin siirtyessä rakennusosastolta selluloosatehtaalle siivoustehtäviin hänen työsopimuksensa muuttuisi toistaiseksi voimassa olevaksi. Useita päiviä tämän jälkeen ylimestari oli ottanut yhteyttä pääluottamusmieheen ja kertonut, että työnantaja ja Isteri olivat tehneet vuoden pituisen määräaikaisen työsopimuksen. Se oli johtunut tehtaan työvoimatoimiston painostuksesta. Tässä yhteydessä ylimestari oli ilmoittanut hoitavansa asian niin, että Isteri vakinaistettaisiin syksyllä 1989. Ilmoitus oli ollut yllätys pääluottamusmiehelle, joka oli ylimestarin kanssa sopinut Isterin työsuhteen vakinaistamisesta.
Työnantaja oli siis tehnyt uuden määräaikaisen työsopimuksen Isterin kanssa sopimatta siitä ammattiosaston edustajan kanssa.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Veitsiluoto Oy 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Veitsiluoto Oy:n ja Juha Isterin välillä on kanteessa kerrotuin tavoin tehty 12.9.1988 määräaikainen työsopimus 7.9.1988 - 8.9.1989 väliseksi ajaksi. Yhtiö on myös aikaisemmin solminut Isterin kanssa määräaikaisia työsopimuksia.
Kemin raastuvanoikeus on 8.3.1990 julistamassaan päätöksessä todennut, ettei yhtiöllä ole ollut sen jälkeen, kun Isterin kanssa 2.5.1984 tehtyä määräaikaista työsopimusta on jatkettu sairaslomasijaisuuden vuoksi, pätevää syytä toistuvasti solmia määräaikaisia työsopimuksia hänen kanssaan. Raastuvanoikeus on sen vuoksi katsonut, että Isterin kanssa 2.5.1984 alkaen solmittuja työsopimuksia on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana työsopimuksena.
Siitä huolimatta, että alunperin määräaikaisten työsopimusten on myöhemmin todettu muuttuneen niiden peräkkäistä solmimista koskevan kiellon takia toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi, määräaikaista työsopimusta syyskuussa 1988 solmittaessa yhtiö on ollut velvollinen noudattamaan sitä sitovan työehtosopimuksen 5 §:n 4. kohdan kolmannen kappaleen menettelymääräyksiä. Riidatonta nimittäin on, että 12.9.1988 allekirjoitettu työsopimus on tehty määräajan voimassa olevaksi, eikä se seikka, ettei yhtiö olisi saanut lainkaan solmia enää Isterin kanssa määräaikaista työsopimusta, ole voinut vapauttaa yhtiötä, joka tosiasiassa on tehnyt tuollaisen sopimuksen, sanotussa määräyksessä sovitusta velvollisuudesta sopia asiasta ammattiosaston kanssa.
Asiassa on selvitetty, että ennen 12.9.1988 allekirjoitetun määräaikaisen työsopimuksen tekemistä on yhtiön palveluksessa olevan ylimestarin ja pääluottamusmiehen kanssa ollut keskustelua Isterin työsuhteen jatkamisesta ja sen vakinaistamisesta. Asiassa todistajana kuulustellun pääluottamusmiehen kertoman mukaan hän ei ole kuitenkaan sopinut eikä edes antanut suostumustaan siihen, että Isterin kanssa olisi saanut tehdä syyskuussa 1988 määräaikaisen työsopimuksen.
Kun yhtiön on täytynyt olla selvillä puheena olevan määräyksen sisällöstä, yhtiö on tietensä rikkonut työehtosopimusta jättäessään kerrotuin tavoin sopimatta ammattiosaston tai sitä edustavan pääluottamusmiehen kanssa määräajaksi toistamiseen tekemästään työsopimuksesta.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin vahvistaa, että Veitsiluoto Oy on menetellyt vastoin työehtosopimuksen 5 §:n 4. kohdan kolmatta kappaletta jättäessään sopimatta ammattiosaston kanssa 12.9.1988 yhtiön ja Isterin välillä allekirjoitetun määräaikaisen työsopimuksen tekemisestä.
Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 9 ja 10 §:n nojalla Veitsiluoto Oy:n työehtosopimuksen määräyksen tieten rikkomisesta maksamaan Paperiliitolle hyvityssakkoa 8 000 markkaa.
Veitsiluoto Oy velvoitetaan korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla. Muutoin saavat asianosaiset asian laatuun nähden pitää kulunsa vahinkonaan.
Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Äimälä, Uski, Palanko-Laaka ja Korpela.
Tuomio oli yksimielinen.