Labor court dismisses union claim that military parade breaks continuous exercise rule requiring 24 hours.

Pataljoona oli suorittanut koulutussuunnitelman mukaisen valamarssin Kontiorannasta Polvijärvelle, jossa oli majoituttu ja samana päivänä järjestetty valatilaisuus. Tämän jälkeen joukko oli suorittanut paluumarssin Kontiorantaan.

Yhtäjaksoisesti jatkuneella harjoituksella kokonaisuutena oli sotilaallinen luonne, joten se myös valatilaisuuden osalta oli puolustusvoimien virkamiesten työaikasopimuksen mukainen sotilaallinen harjoitus.

Kysymys myös neuvotteluvelvollisuuden täyttämisestä kanteen tutkimisen edellytyksenä.

Kantaja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J r.y Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Puolustusvoimien virkamiesten työajasta 24.3.1988 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I TYÖAIKA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 §. Sotilaallinen harjoitus

1. Sotilaallisella harjoituksella tarkoitetaan tässä sopimuksessa harjoitusta, joka a) on koulutussuunnitelman mukainen, b) on asianomaisen viranomaisen ennalta määräämä, c) tapahtuu maasto-olosuhteissa ja d) on tarkoitettu kestämään yhdenjaksoisesti vähintään 24 tuntia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on valtiovarainministeriötä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Karjalan jääkäripataljoonassa oli toteutettu II/89 saapumiserän sotilasvalamarssi 20.7.1989 kello 8 alkaen. Valamarssi oli sisältynyt pataljoonan koulutussuunnitelmaan. Valatilaisuus oli pidetty Polvijärvellä, jonne oli saavuttu 21.7.1989 kello 13 - 14. Polvijärvellä varusmiehet olivat majoittuneet telttoihin ja kantahenkilökunta koulukeskuksen tiloihin. Valatilaisuus oli pidetty 22.7.1989 ja siihen oli liittynyt erilaista ohjelmaa kello 8 - 16. Paluumarssi oli alkanut kello 16.30 ja joukot olivat palanneet takaisin Kontiorannan varuskuntaan kello 19.

Työnantaja oli katsonut marssin valatilaisuuksineen yhtenäiseksi sotilaalliseksi harjoitukseksi, jonka aiheena oli marssikoulutus perättäisinä päivinä. Paikallisen luottamusmiehen kannan mukaan marssi ei kuitenkaan ollut täyttänyt sotilaallisen harjoituksen tunnusmerkistöä 21.7.1989 kello 15 - 22.7.1989 kello 16.30. Vala oli merkitty koulutussuunnitelman kohtaan juhlapäivät, ja toisaalta kyseessä eivät olleet maasto-olosuhteet 21.7. kello 15 - 22.7. kello 16.30. Myöskään paluumarssi 22.7. kello 16.30 - 19 ei kestänyt sopimuksen sotilaalliselta harjoitukselta edellyttämää aikaa. Tämän vuoksi toimiupseereille tuli 22.7. kello 15 - 22.7.1989 kello 19 merkitä todelliset tehdyt työtunnit ja maksaa matkakustannusten korvaussopimuksen mukainen päiväraha.

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J oli keskusneuvotteluissa korostanut, ettei 21.7. kello 15 ja 22.7.1989 kello 16.30 välistä aikaa voida katsoa sotilaalliseksi harjoitukseksi, koska kyseisenä aikana ei työaikasopimuksen 8 §:n 1 momentin c-kohdan mukainen maasto-olosuhde-edellytys ollut täyttynyt eikä toiminta tuona aikana ollut myöskään luonteeltaan ollut harjoitusta, joten harjoitus oli katsottava päättyneen 21.7.1989 kello 15.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 8 §:n oikeaksi tulkinnaksi, ettei Karjalan jääkäripataljoonassa toteutettu valamarssi heinäkuussa 1989 täytä 21.7.1989 kello 15 jälkeen sotilaallisen harjoituksen tunnusmerkistöä, jonka vuoksi toimiupseereilla on oikeus merkitä tuon ajan jälkeen tehdyt todelliset työtunnit ja oikeus saada matkakustannusten korvaussopimuksen mukainen päiväraha.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n kanteeseen vastatessaan lausunut, että valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä 22.8.1988 tehdyn pääsopimuksen 13 §:n 1 momentti kuului seuraavasti: "Kannetta työtuomioistuimessa ei saa panna vireille ennen kuin on käyty tässä sopimuksessa tarkoitetut keskusneuvottelut." Työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaan työtuomioistuin ei saanut tutkia riita-asiaa, jos virkaehtosopimuksen mukaan sitä koskevasta tai siitä johtuvasta riitaisuudesta oli sovinnon aikaansaamiseksi ensin neuvoteltava, paitsi jos asianhaaroista kävi ilmi, ettei kantaja ollut syypää neuvottelun tapahtumatta jäämiseen.

Osapuolten välillä käydyissä keskusneuvotteluissa STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J oli katsonut, että Karjalan jääkäripataljoonan 20.7. kello 8 - 22.7.1989 kello 19 järjestämä valamarssi oli puolustusvoimien virkamiesten työajasta 24.3.1988 tehdyn virkaehtosopimuksen 8 §:n mukainen sotilaallinen harjoitus, mutta harjoitus oli keskeytynyt 21.7. kello 15 - 22.7. kello 16.30. Samoin STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J oli katsonut, ettei tuona aikana sopimuksen 8 §:n 1 momentin c)-kohdan mukainen maasto-olosuhde-edellytys täyttynyt eikä toiminta tuona aikana ollut myöskään luonteeltaan harjoitusta.

Keskusneuvotteluissa, toisin kuin paikallisneuvotteluissa, ei ollut kiistaa 22.7. kello 16.30 - 19 välisen ajan osalta siitä, oliko kyseessä sopimuksen 8 §:n mukainen sotilaallinen harjoitus vai ei.

Karjalan jääkäripataljoonan II/89 saapumiserän valamarssi, joka sisältyi pataljoonan koulutussuunnitelmaan vuodelle 1989, oli alkanut 20.7.1989 kello 8. Valatilaisuus oli ollut Polvijärvellä, jonne joukot olivat saapuneet 21.7.1989 kello 13 - 14. Polvijärvellä varusmiehet olivat majoittuneet telttoihin ja kantahenkilökunta koulukeskuksen tiloihin. Valatilaisuus oli pidetty 22.7. ja siihen oli liittynyt erilaista ohjelmaa kello 8 ja 16 välisenä aikana. Paluumarssi oli alkanut kello 16.30 ja joukot olivat palanneet takaisin Kontiorantaan kello 19.

Karjalan jääkäripataljoonan kyseistä valamarssia voitiin pitää sotilaallisena harjoituksena, koska valamarssi oli kokonaisuudessaan ollut koulutussuunnitelman mukainen. Valamarssi oli ollut myös asianomaisen viranomaisen ennalta määräämä, tapahtunut maasto-olosuhteissa ja ollut tarkoitettu kestämään yhdenjaksoisesti vähintään 24 tuntia.

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ei ollut väittänytkään, etteivätkö sopimuksen edellytykset olisi täyttyneet 20.7. kello 8 - 21.7. kello 15. Kyseinen valamarssi oli ollut yhtenäinen harjoitus, jonka aiheena oli ollut marssikoulutus perättäisinä päivinä.

Se seikka, että varsinainen marssi oli keskeytynyt 21.7. kello 15 - 22.7. kello 16.30 muun koulutuksen, majoituksen, levon sekä varsinaisen valatilaisuuden takia, ei muuttanut toiminnan harjoituksellista luonnetta ja maasto-olosuhteita. Muidenkin sotilaallisten harjoitusten kuin valamarssin aikana varsinainen harjoitustilanne keskeytyi majoituksen, levon ja virkistyksen takia. Näin oli asianlaita esimerkiksi tykistön Rovajärven ampumaleireillä, joihin sisältyi majoitus, lepo ja virkistysjaksoja esimerkiksi SA-INT show:n, varusmiesten iltalomien ja kenttäjumalanpalvelusten muodossa. Silti nämäkin ampumaleirit oli kokonaisuudessa katsottu sopimuksen 8 §:n mukaisiksi sotilaallisiksi harjoituksiksi. Tämän käsityksen vastainen näkemys asettaisi eri henkilöstöryhmät perusteettomasti eriarvoiseen asemaan, koska tällöin johtavassa asemassa olevat upseerit, jotka eivät olleet työajan laskennan piirissä eivätkä saaneet ylityökorvauksia, menettäisivät harjoituspäivärahan ja harjoituslisäpalkkion.

Myöskään kyseiseen sotilaalliseen harjoitukseen sisällytetty varsinainen valatilaisuus 22.7. kello 8 - 16 ei ollut muuttanut valtiovarainministeriön käsityksen mukaan olosuhteita niin, ettei sopimuksen 8 §:ssä sotilaalliselle harjoitukselle asetettujen edellytysten voitaisi katsoa täyttyneen.

Kantajaliitto ei myöskään ollut väittänyt, etteikö valamarssi olisi 22.7. kello 16 jälkeen ollut koulutussuunnitelman mukainen, asianomaisen viranomaisen ennalta määräämä ja tapahtunut maasto-olosuhteissa. Pelkästään siitä seikasta, että paluumarssi ei ollut kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään 24 tuntia, ei voitu vetää sitä johtopäätöstä, etteikö valamarssi tältäkin osin olisi ollut sotilaallinen harjoitus. Työtuomioistuimen tuomiossa numero 96 vuodelta 1977 todettiin, että sopimusmääräyksen vaatimus 24 tunnin yhdenjaksoisesta vähimmäiskestoajasta oli ymmärrettävä siten, että harjoitusjoukot olivat yhdenjaksoisesti poissa vakinaisesta majoituspaikastaan harjoituksia varten tuon vähimmäisajan eikä, että harjoitustilanne jatkuisi keskeytyksittä tuon vähimmäisajan.

Meno- ja paluumarsseja ei voitu katsoa erillisiksi sotilaallisiksi harjoituksiksi, joiden osalta sopimuksen 8 §:n mukaiset edellytykset tulisi harkita erikseen, vaan kysymyksessä oli ollut perättäisinä päivinä tapahtunut marssiharjoitus, johon oli sisällytetty varusmiesten valatilaisuus. Vastaavia valamarsseja oli tässä sotilasläänissä pidetty sotilaallisina harjoituksina. Jos asiaa kuitenkin olisi perusteellisemmin selvitetty, olisi erilaista käytäntöä voinut löytyä.

Karjalan jääkäripataljoonan II/89 saapumiserän valamarssi 20.7. kello 8 - 22.7.1989 kello 19 oli kokonaisuudessaan puolustusvoimien virkamiesten työajasta 24.3.1988 tehdyn virkaehtosopimuksen 8 §:n mukainen sotilaallinen harjoitus.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen tutkimatta jättämistä siltä osin, kun se on koskenut 22.7. kello 16.30 - 19 välistä aikaa, sekä muilta osin kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on valtiovarainministeriön vastineen johdosta vielä lausunut muun muassa, että paikallisneuvotteluissa päällystöliitto oli ollut sillä kannalla, ettei paluumarssi 22.7.1989 kello 16.30 - 19 ollut kestänyt sopimuksen sotilaalliselta harjoitukselta edellyttämää aikaa.

Valtiovarainministeriön vaatimuksella asian tutkimatta jättämisestä tältä osin ei ollut merkitystä siinä mielessä, että mikäli työtuomioistuin muuten kanteen mukaisesti vahvistaisi, ettei 21.7. kello 15 - 22.7.1989 kello 16.30 täyttänyt sotilaallisen harjoituksen tunnusmerkistöä, niin tällöin toimiupseereiden osalta luettiin ajanjakso 22.7. kello 16.30 - 19 puolustusvoimien työaikasopimuksen 7 §:n mukaiseksi työajaksi, koska paluumarssi oli kestänyt vähemmän kuin kahdeksan tuntia. Tältä osin STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J viittasi puolustusvoimien työaikasopimuksen 8 §:n 2 ja 3 momenttiin.

Puolustusvoimien työaikasopimuksen soveltamisohjeen 8 §:n 1 kohdassa todettiin seuraavaa: "Sotilaallisella harjoituksella tarkoitetaan varusmiesjoukon tai sotilasopetuslaitoksen oppilaiden tahi kertausharjoituksiin kutsuttujen reserviläisten kouluttamiseksi pidettävää sota-, leiri-, taistelu-, ampuma-, taistelukoulutus-, valmius- tai muuta maasto- tahi leiriolosuhteissa toimeenpantavaa harjoitusta sekä sen välitöntä samoissa oloissa tapahtuvaa valmistelua ja purkamista." Sen vuoksi ei 21.7. kello 15 - 22.7.1989 kello 16.30 välistä aikaa voitu katsoa sotilaalliseksi harjoitukseksi, koska valatilaisuutta siihen liittyvine juhlatilaisuuksineen ei voitu pitää varusmiesjoukon kouluttamiseksi toimeenpantavana harjoituksena. Kyseessä oli selvästi erillinen juhlatilaisuus.

Juhlapäivien ja niihin liittyvien tilaisuuksien merkitseminen koulutussuunnitelmaan oli tarpeellista vain informatiivisista syistä. Näin suunnitelma palveli samalla eräänlaisena tapahtumakalenterina eri toimipisteissä. Siten kysymyksessä ei ollut työaikasopimuksen tarkoittamalla tavalla koulutussuunnitelman mukainen harjoitus tältä osin.

Edellytykset eivät täyttyneet myöskään maasto-olosuhteiden puolesta muiden kuin esikuntaan ja huoltoon kuuluvien toimiupseereiden osalta. Sotilasvalan vannomiseen liittyvien juhlatilaisuuksien ei voitu katsoa täyttävän maastoolosuhteen vaatimusta. Valtiovarainministeriö oli vertaillut vastineessaan Rovajärven tykistöleiriä ja puheena olevaa marssi- ja valatilaisuutta ja todennut, etteivät leirillä järjestettävät virkistys- ynnä muut sellaiset tapahtumatkaan keskeyttäneet sotilaallista harjoitusta. Viiden viikon leirillä järjestettävä parin tunnin virkistystilaisuus oli kuitenkin aivan eri asia kuin se, että esillä olevasta - vajaat kolme vuorokautta kestäneestä tilaisuudesta lähes puolet ajasta oli ollut aivan muuta kuin sotilaallista harjoitusta.

Karjalan jääkäripataljoonassa II/89 saapumiserän sotilasvalamarssi oli sisältänyt marssikoulutusta ja juhlatilaisuuden. Ajallisesti nämä tilaisuudet jakaantuivat lähes tasan. Toisistaan irrallisina tapahtumina niillä ei ollut tekemistä toistensa kanssa. Tätä taustaa vasten väite perättäisinä päivinä toteutetusta yhtenäisestä marssiharjoituksesta oli epäjohdonmukainen.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Karjalan jääkäripataljoonan II/89 saapumiserä on suorittanut koulutussuunnitelmaan sisältyneen sotilasvalamarssin Polvijärvelle. Valamarssi on alkanut 20.7.1989 kello 8.00 ja perille Polvijärvelle on saavuttu 21.7.1989 kello 13 - 14. Polvijärvellä varusmiehet ovat majoittuneet telttoihin ja kantahenkilökunta koulukeskuksen tiloihin. Valatilaisuus on ollut 22.7.1989 ja siihen on liittynyt erilaista ohjelmaa kello 8 ja 16 välisenä aikana. Paluumarssi on alkanut kello 16.30 ja joukot ovat olleet takaisin Kontiorannassa kello 19.00.

Karjalan jääkäripataljoonassa on syntynyt erimielisyyttä sotilasvalamarssin ajalta maksettavista korvauksista. Työnantaja on katsonut marssin valatilaisuuksineen yhtenäiseksi sotilaalliseksi harjoitukseksi, jonka aiheena on ollut marssikoulutus perättäisinä päivinä. Välittömässä neuvonpidossa paikallisen luottamusmiehen samoin kuin paikallisneuvottelussa Päällystöliiton kanta sen sijaan on ollut, että marssi ei ole täyttänyt sotilaallisen harjoituksen tunnusmerkistöä 21.7.1989 kello 15 lähtien, koska sotilasvalaa siihen liittyvine tapahtumineen ei voida pitää sotilaallisena harjoituksena ja paluumarssi ei ole kestänyt sopimuksen sotilaalliselta harjoitukselta edellyttämää aikaa.

Keskusneuvottelussa 5.1.1990 STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on katsonut, että kysymys on ollut sotilaallisesta harjoituksesta, joka on keskeytynyt 21.7.1989 kello 15.00 ja 22.7.1989 kello 16.30 väliseksi ajaksi. Tuona aikana ei maasto-olosuhde-edellytys ole täyttynyt, eikä toiminta tuona aikana ole ollut luonteeltaan harjoitusta.

Valtiovarainministeriö on katsonut, että keskusneuvottelussa on käsitelty aikaa 21.7.1989 kello 15 - 22.7.1989 kello 16.30, joten tämän jälkeistä aikaa koskevat vaatimukset tulisi jättää tutkimatta, koska niistä ei ole käyty neuvotteluja sovinnon aikaansaamiseksi työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaisesti.

Työtuomioistuin esitetyn oikeudenkäyntiväitteen johdosta toteaa, että riita-asiassa on kaikissa neuvotteluvaiheissa ollut kysymys siitä, ovatko kyseiset toimiupseerit oikeutettuja merkitsemään 21.7.1989 kello 15 jälkeen todelliset tehdyt työtunnit ja saamaan matkakustannusten korvaussopimuksen mukaisen päivärahan. Asiaa ei puheena olevassa suhteessa ole työtuomioistuimen mielestä arvioitava toisin vain sen vuoksi, että STTK-J:n taholta on keskusneuvotteluissa katsottu sotilaallisen harjoituksen keskeytyneen 21.7.1989 kello 15 ja 22.7.1989 kello 16.30 väliseksi ajaksi. Paluumarssin luonne sotilaallisena harjoituksena ei ole ollut riidanalainen, mutta jo paikallisneuvotteluissa on vedottu siihen, että harjoitus ei ole kestänyt virkaehtosopimuksen edellyttämää aikaa. Tämän seikan arvioiminen on taas välittömästi sidoksissa siihen, mikä merkitys sotilaallisen harjoituksen kannalta edellä tarkoitetulle keskeytysajalle on annettava, mikä seikka on ollut nimenomaisesti keskusneuvottelujen kohteena.

Koska asian myös 22.7.1989 kello 16.30 jälkeisen ajan osalta on edellä todetuin tavoin katsottava olleen esillä riitakysymyksenä keskusneuvottelussa, ei valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen 13 §:n 1 momentin ja työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaan ole estettä asian tutkimiselle ja ratkaisemiselle.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Sotilaallisen harjoituksen tulee puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaan olla koulutussuunnitelman mukainen, asianomaisen viranomaisen ennalta määräämä, maasto-olosuhteissa tapahtuva ja yhdenjaksoisesti vähintään 24 tuntia kestämään tarkoitettu harjoitus.

Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että kysymys on ollut koulutussuunnitelman mukaisesta ja asianomaisen viranomaisen ennalta määräämästä harjoituksesta. Riidatonta on niinikään, että marssiharjoitus sinänsä voi olla sopimuksen tarkoittama sotilaallinen harjoitus. Sen sijaan asianosaisten käsitykset poikkeavat siinä, onko toiminta ollut sen luonteen ja maasto-olosuhteiden puolesta sotilaallista harjoitusta 21.7.1989 kello 15 ja 22.7.1989 kello 16.30 välisenä aikana.

Asiassa ei ole epäselvää, etteikö harjoitus marssien ja majoittumisen osalta olisi tapahtunut maasto-olosuhteissa. Valatilaisuuden kulusta ja luonteesta ei työtuomioistuimelle ole esitetty tarkempaa selvitystä. Joka tapauksessa harjoitus on myös tämän ajan jatkunut yhdenjaksoisesti ilman, että kysymyksessä olevat toimiupseerit olisi määrätty suorittamaan tehtäviä, jotka eivät olisi liittyneet harjoitukseen tai harjoitusjoukkoon.

Valtiovarainministeriön ilmoituksen mukaan siinä sotilasläänissä, jossa Karjalan jääkäripataljoona sijaitsi, vallitsi yhtenäinen käytäntö, jonka mukaan vastaavia valamarsseja on pidetty sotilaallisena harjoituksena. Muualla maassa on saattanut olla myös toisenlaista käytäntöä.

Valamarssia koskevan marssikäskyn mukaan Karjalan jääkäripataljoonan II/89 saapumiserä johtajineen suoritti valamarssin polkupyörin Kontiorannasta Polvijärvelle ja takaisin 20. - 22.7.1989. Vaikka valajuhlallisuudet sellaisenaan eivät kenties täyttäisikään sotilaallisen harjoituksen tunnusmerkistöä, työtuomioistuin muun selvityksen puuttuessa katsoo, että kokonaisuutena kyseisellä harjoituksella on ollut sotilaallinen luonne ja se täyttää siten puolustusvoimien virkamiesten työaikasopimuksen 8 §:ssä mainitut sotilaallisen harjoituksen tunnusmerkit. Kanteessa tarkoitetuilla toimiupseereilla ei näin ollen ole oikeutta vaatimiinsa suorituksiin.

Tuomiolauselma

Valtiovarainministeriön oikeudenkäyntiväite hylätään.

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Peltola, Uski, Juurinen, Pohja ja Rantala

Tuomio oli yksimielinen.