Labor court fines union for strike over wage structure, dismissing employer's claim that rules were breached.

Työntekijät olivat tyytymättöminä eräiden töiden vaativuuden määritykseen PARAKE-palkkarakennetta käyttöönotettaessa toimeenpanneet lakkoja ja kieltäytyneet osasta ylitöitä. Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto ja työntekijäliitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Palkkarakenteen käyttöönottoon liittyviä tehtäviä ei ollut jäänyt työnantajan ja työntekijöiden välillä yhteisesti käsittelemättä, eikä työnantaja ollut siten rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Myös työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella ajettu kanne hylätty.

Kantajat Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y. Vastaajat Metallityöväen Liitto Metalliteollisuuden Työnantajaliitto Power Piping Oy Kuultava Ylivieskan Metallityöväen Ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 8.4.1988 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 § Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

7 § Työn vaativuuden määritys

Töitä ja työtehtäviä tarkastellaan työpaikalla vakiintuneen työnsisällön kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tarkoituksena on selvittää tehtyjen töiden ja työtehtävien keskinäiset vaativuudet.

Töiden vaativuusryhmittely

Töi- Mom. 1. Työn vaativuuden määrityksessä edetään den seuraavasti: vaativuusryhmittely

Työ- Paikallisesti muodostetaan työnvaativuustyöryhryhmä mä, jonka tehtävänä on huolehtia työpaikan ohjetöiden vaativuuksien määrityksestä.

Työntekijöiden edustajilla on oikeus osallistua työn vaativuuden määritykseen.

METALLITEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON KANNE

Kanteen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että sen jäsenyrityksen Power Piping Oy:n työntekijät olivat painostustoimenpiteenä työnantajaa kohtaan ryhtyneet työehtosopimusta rikkoen työtaistelutoimenpiteisiin seuraavasti: yhtiön sosiaalitiloissa pidetyn kokouksen jälkeen 28.2.1989 kello 10 olivat aamuvuoron kaksivuorotyötä tekevät työntekijät sekä päivävuoron työntekijät poistuneet työpaikoiltaan. Samana päivänä myös iltavuoron työntekijät olivat poistuneet kesken vuoronsa kello 18. Työntekijät olivat palanneet työpaikalleen 3.3.1989.

Seuraavan kerran työntekijät olivat poistuneet työpaikoiltaan iltavuorosta 14.3.1989 kello 18, jolloin lakko oli kestänyt työvuoron loppuun. Seuraavana päivänä 15.3. olivat aamu- ja päivävuoron työntekijät poistuneet kello 10 työvuorojensa loppuajaksi. Tehtaalla oli myös toimeenpantu ylityökielto 28.2.1989 alkaneen lakon jälkeen.

Helmikuun 28 päivänä alkaneeseen työtaisteluun olivat osallistuneet kaikki 115 työntekijää, maaliskuun 14 päivänä alkaneeseen työtaisteluun oli osallistunut noin 40 työntekijää ja maaliskuun 15 päivänä toimeenpantuun työtaisteluun 80 työntekijää. Työtaistelujen syyksi pääluottamusmies oli ilmoittanut työnantajan kanssa vallitsevan erimielisyyden työn vaativuuden määrityksessä. Asiassa oli käyty paikallisia neuvotteluja lähes päivittäin helmikuun puolivälistä 1989 lähtien. Helmikuun 27 päivänä pidetyssä kokouksessa työnantaja oli ilmoittanut valmiutensa käsitellä koko vaativuusryhmittelyn yhteistyössä työntekijöiden kanssa uudelleen kahden kuukauden sisällä, mutta työnantajan esitys ei ollut tyydyttänyt työntekijöitä.

Työtaistelut olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Niiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan vaativuusryhmittelyssä työehtosopimuksen vastaisiin ratkaisuihin.

Metallityöväen Liittoon oli työtaistelujen alettua otettu yhteyttä puhelimitse ja vaadittu siltä toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi ja niiden ehkäisemiseksi. Liiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin olleet riittämättömiä, sillä lakot olivat uusiutuneet. Ammattiosasto ei myöskään ollut huolehtinut siitä, että sen jäsenet olisivat työpaikalla välttäneet lain ja työehtosopimuksen vastaisiin työtaisteluihin ryhtymistä. Päin vastoin ammattiosaston edustaja oli esittämällä työnantajalle lain ja työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia osoittanut tukevansa työtaistelutoimenpiteitä. Muun muassa vielä työtaistelutoimenpiteiden loppumisen jälkeen pääluottamusmies oli esittänyt yrityksen talouspäällikölle työntekijöiden esittämien ratkaisujen hyväksymisen käyttöönottamista kuluvan vuoden syksyllä työrauhan takaamiseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Ylivieskan Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

METALLITYÖVÄEN LIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto, jonka lausumaan kuultavana oleva Ylivieskan Metallityöväen Ammattiosasto on yhtynyt, on lausunut, että kanteessa esitetyt tiedot työnseisausten kestoista ja laajuuksista pitivät paikkansa.

Sen sijaan väitettyä ylityökieltoa tehtaalla ei ollut ollut.

Työnseisaukset olivat johtuneet työnantajan ja työntekijöiden välillä vallinneista erimielisyyksistä PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvässä työn vaativuuden määrityksessä.

PARAKE-palkkarakanteen käyttöönottoa koskeva sopimus ja kanteessa mainittu työehtosopimus perustuivat uuden palkkarakenteen käyttöönoton sekä siihen liittyvien valmistelevien toimenpiteiden osalta niin sanottuun pariteettiperiaatteeseen. Käyttöönotto sekä valmistelevat toimenpiteet oli tarkoitettu suoritettaviksi yhteistyössä työntekijöiden ja työnantajan kanssa.

Töiden vaativuusryhmittelyn suhteen periaate ilmeni muun muassa siinä, että paikallisesti muodostettiin työnvaativuustyöryhmä, jonka tehtävänä oli huolehtia työpaikan töiden vaativuuksien määrityksestä. Työntekijöillä oli työehtosopimuksen yksiselitteisen määräyksen mukaan oikeus osallistua työn vaativuuden määritykseen.

Työehtosopimuksen mukaan työn vaativuuden määrityksessä edetään seuraavasti:

1. Valitaan ohjetyöt (otetaan edustava näyte kaikista työpaikalla esiintyvistä töistä).

2. Laaditaan ohjetöiden työnkuvaukset. Työnkuvaukset on tehtävä niin tarkasti, että jälkeenpäin voidaan todeta työssä tapahtuneet muutokset ja varmistua järjestelmän yhdenmukaisesta soveltamisesta yrityksen eri osastoilla.

3. Määritetään ohjetöiden työnvaativuus.

4. Sijoitetaan ohjetyöt työnvaativuusryhmiin.

5. Määritetään muiden kuin ohjetöiden työnvaativuus. Tämä määritys tapahtuu vertailemalla muita töitä ohjetöihin.

6. Ylläpito. Töiden vaativuusryhmittely on pidettävä jatkuvasti ajan tasalla.

Käyttöönoton jälkeen työnvaativuustyöryhmä jatkaa työtään tarvittaessa kokoontuvana asiantuntijaryhmänä.

Asianosaisliittojen välisen PARAKE-palkkarakenteeseen liittyvän yhteisen koulutusaineiston mukaan työnvaativuustyöryhmän tehtävänä oli käsitellä ja hyväksyä laaditut työnkuvaukset ja määrittää ohjetöiden työn vaativuus sekä laatia ehdotus näiden sijoittamisesta työnvaativuusryhmiin. Sijoitus käsiteltiin ja ratkaistiin PARAKE-työryhmässä.

Selostetuista määräyksistä ilmeni selvästi, että vaativuusryhmittely suoritettiin työnantajan ja työntekijöiden välisenä yhteistyönä. Tästä periaatteesta huolimatta työnantaja oli Power Piping Oy:ssä toimittanut vaativuusryhmittelyn yksipuolisesti välittämättä työntekijöiden esittämistä näkemyksistä ja perusteluista.

Työnantaja oli tulkinnut työehtosopimusta vastoin asianosaisliittojen yhteisesti hyväksymiä näkemyksiä siten, että työnantaja voi yksipuolisesti suorittaa vaativuusryhmittelyn. Työnantajan kanta ilmeni muun muassa siten, että se ei ollut suostunut neuvottelemaan niiden töiden ryhmittelystä, joiden osalta työntekijät olivat esittäneet omia, työnantajan näkemyksistä poikkeavia mielipiteitä.

Sen sijaan työnantaja oli tehnyt todellisten neuvottelujen vesittämiseen ja pitkittämiseen tähtääviä esityksiä muun muassa ehdottamalla uusia neuvotteluja sellaisten töiden osalta, joiden ryhmittelyyn työntekijöillä ei ollut ollut huomauttamista.

Työnantajan neuvotteluhaluttomuutta oli kuvastanut myös se, että vaativuustyöryhmä ei ollut kokoontunut vuoden 1989 aikana kuin kerran. Vuoden 1988 aikana ryhmä oli kokoontunut vain kymmenen kertaa.

Työntekijät eivät olleet esittäneet kanteessa väitetyin tavoin työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia vaativuusryhmittelyyn liittyvissä ratkaisuissa. Päin vastoin työntekijöiden ainoana toivomuksena oli ollut, että työnantaja ryhtyisi edes työehtosopimuksen edellyttämään yhteistyöhön, eli neuvotteluihin niiden töiden osalta, joiden suhteen osapuolten välillä vallitsi erimielisyys.

Työnantajan neuvotteluhaluttomuus sekä yksipuolisen näkemyksen soveltaminen työnvaativuusryhmittelyssä olivat olleet syynä työpaikalla toimeenpantuihin työnseisauksiin. Työnantajan asennoituminen oli koettu työntekijöiden keskuudessa välinpitämättömyydeksi työehtosopimukseen sisältyvien määräysten noudattamista kohtaan sekä ylimielisyydeksi ja omavaltaisuudeksi työntekijöiden palkkaukseen ja ansionmuodostukseen oleellisesti vaikuttavien seikkojen ratkaisemiseen liittyvän, yleisesti hyväksytyn neuvottelumekanismin noudattamista kohtaan.

Työntekijät olivat päättäneet osoittaa mieltään työnantajan asennoitumista vastaan ainoalla heidän käytettävissään olleella keinolla eli työnseisauksella. Sillä ei ollut ollut tarkoitus painostaa työnantajaa mihinkään työehtosopimuksen vastaisen vaatimuksen hyväksymiseen, vaan ainoastaan muistuttaa työnantajaa siitä, että sen oli oltava työehtosopimuksen mukaisesti yhteistyössä työntekijöiden kanssa työnvaativuusryhmittelyssä.

Työnseisaukseen turvautuminen oli tapahtunut vasta sen jälkeen, kun työnantaja oli mitätöinyt työntekijöiden esitykset neuvottelujen käymisestä ja asian ratkaisemisesta työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla.

Kanteen mukaan pääluottamusmies olisi esittänyt talouspäällikölle, että työntekijöiden tekemien ratkaisuvaihtoehtojen hyväksyminen käyttöönotettavaksi kuluvan vuoden syksyllä takaisi työrauhan jatkossa. Pääluottamusmies oli kuitenkin ollut yhteydessä talouspäällikköön ainoana tarkoituksenaan palauttaa työrauha ja saada tilanne normaaliksi. Ehdotus oli perustunut työnantajan pääluottamusmiehelle ilmoittamaan näkemykseen, jonka mukaan työnantaja ei voinut suostua neuvottelemaan työntekijöiden kanssa riidanalaisista vaativuusryhmitttelyistä.

Pääluottamusmies oli tuolloin tehnyt työnantajalle esityksen, jonka mukaan hän panisi henkilökohtaisen arvovaltansa peliin työnseisausten päättämiseksi. Työnantaja taas olisi tullut työntekijöitä vastaan siten, että se olisi suostunut palaamaan vaativuusryhmittelyyn syksyllä. Pääluottamusmiehen ja työnantajan keskinäinen sopimus olisi pidetty vain heidän välisenä tietonaan. Menettely olisi toivottavasti johtanut työrauhan palauttamiseen, samalla kun työnantaja olisi säilyttänyt arvovaltansa työntekijöihin nähden.

Pääluottamusmiehen puolelta esitetty vilpitön aloite työrauhan palauttamiseen oli kuitenkin käännetty päinvastaiseksi. Menettely heijasti työnantajan vastuutonta, väheksyvää ja ylimielistä asennoitumista työntekijöiden näkemyksiä kohtaan sekä työnantajan piittaamattomuutta työehtosopimukseen sisältyvistä velvoitteista.

Työpaikalla ei ollut tehty minkäänlaisia ylityökiellon toimeenpanemista koskevia päätöksiä. Mikäli ylitöistä oli kieltäydytty, kyse oli ollut jokaisen työntekijän henkilökohtaisesta päätöksestä.

Kukaan Ylivieskan Metallityöväen Ammattiosaston toimihenkilöistä, luottamusmiehistä tai toimikunnan jäsenistä ei ollut ottanut osaa työnseisauksiin.

Ammattiosasto ei ollut ehtinyt käsitellä työntekijöiden spontaanisti toimeenpanemia työnseisauksia toimielimissään. Tämä oli johtunut pääosin siitä, että kyseessä oli niin sanottu alueellinen ammattiosasto, jonka jäsenistä Power Piping Oy:ssä työskentelevät muodostivat vain pienen osan.

Metallityöväen Liiton toimitsija oli ollut puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen heti saatuaan tiedon työnseisauksista. Toimitsija oli tällöin kehottanut pääluottamusmiestä toimimaan työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla työrauhan palauttamiseksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

METALLITYÖVÄEN LIITON KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on Metalliteollisuuden Työnantajaliittoa ja Power Piping Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että metalliteollisuuden työpaikoilla oli otettu viime vuosien aikana käyttöön niin sanottu PARAKE-palkkarakenteen mukainen uusi palkkarakenne. Käyttöönottoa koskevan sopimuksen mukaan uuden palkkarakenteen mukaiset palkkaluvut ja muut määräykset tulivat työpaikoilla voimaan sen palkanmaksukauden alusta lukien, joka ensiksi alkoi sen jälkeen, kun paikallisissa PARAKE-työryhmissä oli yhdessä todettu uuden palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvien toimenpiteiden tulleen suoritetuiksi, kuitenkin 28.2.1989 mennessä.

PARAKE-työryhmien tehtävänä oli ollut käsitellä palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvät asiat ja valvoa sekä seurata käyttöönoton edistymistä ja työntekijöiden ansiotason kehitystä. Työryhmien toimikaudet olivat kestäneet siihen asti, kun PARAKE-palkkarakenteen käyttöönotosta oli kulunut puoli vuotta.

Uuden palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvien toimenpiteiden johdosta työpaikoille oli muodostettu myös työehtosopimuksen 7 §:n mukaisia työnvaativuustyöryhmiä, joiden tehtävänä oli ollut huolehtia työpaikan ohjetöiden vaativuuksien määrityksestä. Käyttöönoton jälkeen työnvaativuustyöryhmä oli jatkanut työtään tarvittaessa kokoontuvana asiantuntijaryhmänä. Työryhmän tuli työehtosopimuksen mukaan käsitellä asiat tarpeetonta viivytystä välttäen.

Työn vaativuuden määrityksessä tuli edetä siten kuin Metallityöväen Liitto oli asiaan n:o 65/89 liittyvässä vastineessaan lausunut.

Power Piping Oy:ssä oli siirrytty uuteen palkkarakenteeseen ylimenokauden päättäyessä eli 1.3.1989.

Yritykseen oli perustettu työehtosopimuksen mukaisesti PARAKE-työryhmä ja työnvaativuustyöryhmä, joista jälkimmäinen oli kokoontunut vuoden 1988 aikana kymmenen kertaa ja vuoden 1989 aikana yhden kerran.

Työnvaativuustyöryhmän viimeinen kokous ennen uuden palkkarakenteen käyttöönottoa oli pidetty 23.2.1989 ja sitä edellinen 24.11.1988. PARAKE-työryhmän viimeinen kokous ennen käyttöönottoa oli pidetty 27.2.1989.

Työnvaativuustyöryhmän työskentely oli pysähtynyt työnantajan ilmoitukseen, että se tulisi suorittamaan vaativuusryhmittelyn yksipuolisesti ottamatta huomioon, mitä työnvaativuustyöryhmässä sekä PARAKE-työryhmässä asiasta päätettäisiin. Näin oli tapahtunut siitä huolimatta, että työehtosopimus ja PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa koskeva sopimus perustuivat molemmat periaatteelle, jonka mukaan uuden palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvät toimenpiteet tuli käsitellä yhdessä sitä varten perustetuissa työryhmissä. Periaate oli tunnustettu muun muassa molempien liittojen yhteisessä PARAKE-palkkarakenteeseen liittyvässä koulutusaineistossa. Lisäksi työehtosopimuksen 7 §:ssä oli nimenomaisesti määrätty, että työntekijöiden edustajilla oli oikeus osallistua työn vaativuuden määritykseen.

Vaativuustyöryhmän kokouksessa 23.2.1989 avoinna olivat olleet vielä muun muassa prosessiputkien ja laivaputkien asennukseen sekä hitsaukseen liittyvä vaativuusryhmitys. Tilanteeseen oli kiinnitetty huomiota myös PARAKE-työryhmän viimeisessä kokouksessa ennen käyttöönottoa. Työnantajan omaksumasta työehtosopimuksen selvän sanamuodon vastaisesta menettelytavasta johtuen PARAKE-työryhmä ei ollut voinut todeta uuteen palkkarakenteeseen liittyneiden toimenpiteiden tulleen suoritetuiksi.

Työnantajan tarkoituksena oli ollut syrjäyttää työehtosopimuksen periaatteet uuden palkkarakenteen käyttöönoton toteuttamiseksi. Menettelyllään työnantaja oli estänyt työntekijöitä käyttämästä työehtosopimukseen sisältyvää oikeuttaan vaikuttaa uuden palkkarakenteen käyttöönottoon erityisesti töiden vaativuusryhmittelyssä. Näin menetellessään työnantaja oli toiminut tietoisesti vastoin työehtosopimuksen määräyksiä, varsinkin kun otettiin huomioon, että liittojen välillä hyväksytty PARAKE-palkkarakenteeseen liittyvä koulutusaineisto oli sisältänyt erittäin yksityiskohtaiset määräykset muun muassa vaativuusryhmittelyn toimittamisesta ja siinä toteutettavasta työnantajan ja työntekijöiden välisestä yhteistyöstä.

Metalliteollisuuden Työnantajaliiton vastuuta valvontavelvollisuuden rikkomisesta korosti, että se oli ollut koko ajan tietoinen jäsenyrityksensä omaksumasta työehtosopimuksen vastaisesta asenteesta. Työnantajaliitto ei kuitenkaan ollut tehnyt mitään estääkseen jäsenyritystään toimimasta työehtosopimuksen vastaisesti.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Power Piping Oy:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

METALLITEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON JA POWER PIPING OY:n VASTINE

Vastineen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Power Piping Oy ovat lausuneet, että kanteessa esitetyt tiedot vaativuusryhmän kokousten lukumäärästä pitivät paikkansa.

Työehtosopimuksen mukaan PARAKE-palkkarakenne oli tullut ottaa käyttöön 28.2.1989 tai lähinnä mainittua päivämäärää ennen alkavan palkanmaksukauden alusta. Ennen palkkarakenteen käyttöönottoa yrityksen ohjetyöt oli tullut pisteyttää ja käsitellä niin vaativuustyöryhmässä kuin PARAKE-työryhmässäkin. Työehtosopimuksessa oli nimenomaan tarkoitettu, että asiat tuli käsitellä yhdessä työntekijöiden edustajien kanssa. Niistä ei kuitenkaan tarvinnut sopia työntekijäpuolen kanssa. Ellei sopimukseen päästäisi, noudatettaisiin työmarkkinoilla yleisesti vallitsevaa työnantajan tulkintaetuoikeusperiaatetta, eli työnantajan käsitystä oli pidettävä oikeana, kunnes tulkinnasta päätettäisiin toisin.

Siitä mitä asioiden käsittelemisellä tarkoitettiin, oli työtuomioistuimelle toimitettu molempien liittojen yhteinen lausunto asioissa n:ot 3/89 ja 9/89.

Siten niiden töiden osalta, joiden pisteytyksistä ei ollut päästy yksimielisyyteen, noudatettiin työnantajan asiassa omaksumaa tulkintaa. Työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia osallistua työryhmien työskentelyyn ei ollut rajoitettu pelkästään sillä, että työnantaja oli ottanut PARAKE:n käyttöön omien määritteittensä pohjalta näiden töiden kohdalla. Päin vastoin työntekijät olivat juuri PARAKE-sopimuksessa ilmaistujen periaatteiden mukaisesti osallistuneet niin vaativuusryhmän kuin PARAKE-työryhmänkin kokouksiin. Mitään muuta sopimus ei näiltä osin edellyttänyt.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto ja Power Piping Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen päätöksen antamispäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Power Piping Oy:n työntekijät ovat olleet lakossa Metalliteollisuuden Työnantajaliiton kanteessa kerrottuina aikoina helmikuussa ja maaliskuussa 1989. Työtaistelujen syyksi pääluottamusmies on ilmoittanut työnantajan kanssa vallinneen erimielisyyden eräiden töiden vaativuuden määrityksessä PARAKE-palkkarakennetta käyttöönotettaessa.

Kanteen mukaan työntekijät ovat 28.2.1989 toimeenpannun lakon jälkeen kieltäytyneet ylitöistä. Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Power Piping Oy:n henkilöstöpäällikkö on kertonut, että yhtiössä tehdään kahden viikon pituisessa tilikaudessa ylitöitä noin 300 tuntia, mutta tuolla jaksolla niitä on tehty vain 20 tuntia. Ylitöiden tekeminen on jälleen neuvottelujen erimielisyyskysymyksistä noin kuukauden kuluttua käynnistyttyä palautunut entiselleen. Todistajan kertoman mukaan jotkut työntekijät ovat lisäksi työnjohtajille ilmoittaneet, että ylitöistä on päätetty työntekijäpuolella kieltäytyä. Vaikka toimeenpannut lakot ovat osaltaan vähentäneet ylitöiden tekemistä ja vaikka toisaalta ylitöitä on vähäisessä määrin tehty, työtuomioistuin katsoo esitetyn selvityksen perusteella näytetyksi, että työntekijät ovat työnantajaa painostaakseen yhteisellä päätöksellä kieltäytyneet ainakin osaksi tekemästä ylitöitä.

Lakot ja kieltäytyminen ylitöistä ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston ei ole näytetty ryhtyneen toimenpiteisiin työtaistelujen estämiseksi ja lopettamiseksi. Ammattiosasto on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Metallityöväen Liiton toimitsija on ollut puhelimitse yhteydessä pääluottamusmieheen saatuaan tiedon työnseisauksista ja kehottanut pääluottamusmiestä toimimaan työrauhan palauttamiseksi. Metallityöväen Liiton todettuja toimenpiteitä ei voida pitää riittävinä valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Yhtiön henkilöstöpäällikön mukaan PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa varten on vuosien 1987 - 1988 vaihteessa laadittu toteuttamisaikataulu. Työnvaativuustyöryhmä on helmi-maaliskuussa 1988 aloittanut töiden vaativuuksien määrittämisen. Työnvaativuustyöryhmän kokousten lisäksi työnantajan edustajat ovat neuvotelleet erikseen pääluottamusmiehen kanssa vaativuusryhmityksestä. Vuoden 1988 loppupuolella on todettu, että kuuden työn vaativuuden määrityksessä ei ole päästy yksimielisyyteen. Erimielisyyskysymyksistä on tällöin alettu neuvotella niin sanotussa vahvistetussa PARAKE-työryhmässä, joka on kokoontunut helmikuun 1989 loppupuolella suunnilleen joka toisena työpäivänä. PARAKE-palkkarakenne on otettu käyttöön 27.2.1989.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Ylivieskan Metallityöväen Ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ammattiosaston 14 000 markkaa sekä liiton 12 000 markkaa. Lisäksi Ylivieskan Metallityöväen Ammattiosasto ja Metallityöväen Liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Metallityöväen Liiton kanne hylätään.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, Airaksinen, Pohja ja Hynönen.

Tuomio oli yksimielinen.