Union fined for strike duties breach; union not liable for non-member union rep actions.

Putkiasentajat olivat ryhtyneet lakkoihin ja töiden hidastamiseen, jotka olivat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Putkiasentajien ei ollut näytetty työtaistelutoimenpiteenä yhteisesti kieltäytyneen ylitöiden tekemisestä.

Ammattiosasto tuomittu maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto sekä sen aluejärjestö valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kysymys myös siitä, vastasiko ammattiosasto lakkoon osallistuneen työhuonekunnan valitseman luottamusmiehen toiminnasta, kun luottamusmies ei ollut ammattiosaston jäsen. (Ään.).

Kantaja Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Vastaaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Kuultavat Rakennustyöläisten Uudenmaan Aluejärjestö r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 390 r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Putkijohtotyönantajainliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välisessä, 10.5.1988 allekirjoitetussa putkijohtoja putkieristysalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

III TYÖPALKKOJA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

10 §

11 § AIKAPALKAT

13 §

URAKKAPALKAT

IV ERINÄISIÄ KORVAUKSIA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

19 §

MATKA-AIKAKORVAUS

V SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

30 §

TYÖRAUHAVELVOITE

1. Työehtosopimuslain 8 §. 2. Tämän sopimuksen allekirjoittaneet liitot pyrkivät välttämään kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksittäiseen määräykseen. Sopimukseen sidotut yhdistykset ovat sitä paitsi velvolliset huolehtimaan siitä, että myöskin niiden alaiset yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, välttävät sellaisia taistelutoimenpiteitä, eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

KANNE

Kanteen perustelut

Putkijohtotyönantajainliitto on lausunut, että Putkiwuorio Ky:n putkiasentajat olivat olleet lakossa 26.4.1989 kello 12-16, 10.5.1989 kello 12-16 sekä 24.5.1989 kello 12-16. Putkiwuorio Ky:ssä työskenteli 80 putkiasentajaa. Näistä asentajista ensin mainittuna päivänä oli ollut lakossa 70, toisena 42 sekä kolmantena päivänä 43 asentajaa.

Työntekijät olivat lisäksi 10.5.1989 alkaen ryhtyneet hidastamaan työtahtia yhtiön kahdeksalla eri työmaalla. Töiden jarruttamiseen oli osallistunut yhteensä 30 asentajaa. Yhtiön eräissä työkohteissa oli lisäksi kieltäydytty ylitöistä. Samoin oli kieltäydytty muun muassa tavaroiden vastaanottamisesta työmaille.

Työtaisteluilla työntekijät olivat vaatineet muun muassa 50 markan tuntipalkkaa kaikista putkitöistä, matka-aikakorvausta jokaiseen työkohteeseen sekä lisäksi markan korotusta urakkayksikköhintoihin ja 4 markan korotusta normitunnin hintaan. Työntekijät olivat jättäneet työnantajan edustajalle kirjalliset palkkavaatimukset, joita luottamusmies oli neuvotteluissa suullisesti täsmentänyt.

Työtaistelut olivat lain ja työehtosopimuksen vastaisia ja kohdistuivat voimassa olevaan työehtosopimukseen. Ammattiosasto oli vastuussa näistä toimenpiteistä, sillä luottamusmies, jonka toiminnasta se vastasi, ei ollut ryhtynyt toimiin työtaistelujen estämiseksi, vaan oli itse osallistunut niihin Helsingissä Unioninkatu 17 työmaalla.

Putkijohtotyönantajainliitto oli 17.5. sekä 31.5.1989 ilmoittanut kirjallisesti Rakennustyöläisten Liitolle työtaisteluista kehottaen työntekijäliittoa ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Asiaa oli käsitelty myös liittojen välisessä neuvottelussa 22.5.1989. Kirjalliset ilmoitukset oli toimitettu myös Rakennustyöläisten Uudenmaan aluejärjestölle sekä osasto n:o 390:lle. Mikään järjestöistä ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työtaistelujen lopettamiseksi.

Putkijohtotyönantajainliitto on jutun suullisessa esivalmistelussa 20.6.1989 ilmoittanut töiden hidastamisen ja ylitöistä kieltäytymisen jatkuvan edelleen työmailla.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Putkijohtotyönantajainliitto on vaatinut, että Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 390 tuomitaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta sekä Uudenmaan aluejärjestö ja Rakennustyöläisten Liitto valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä työehtosopimuslain 8 ja 9 §:ien nojalla hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että Putkiwuorio Ky:n putkiasentajat olivat kokoontuneet työaikana kanteessa mainittuina päivinä. Työntekijät olivat kokouksissaan käsitelleet muun muassa palkkausasioita ja työsuojelukysymyksiä. Erityisesti työntekijät olivat halunneet lisää tietoa asbestista ja sen vaaroista, joista työntekijät olivat pyytäneet työnantajaansa Putkiwuorio Ky:tä järjestämään koulutustilaisuuden, koska yritys teki jonkin verran myös asbestitöitä. Kun työnantaja ei ollut järjestänyt tilaisuutta, olivat työntekijät järjestäneet sen itse.

Ensimmäisen kokouksen 26.4.1989 työntekijät olivat pitäneet keskenään ilman, että vastaajaliitto tai sen aluejärjestö olisi tiennyt aiotusta kokouksesta.

Toisessa kokouksessa 10.5.1989 kello 12 alkaen Rakennustyöläisten Uudenmaan aluejärjestön toimitsija oli esitelmöinyt asbestista ja sen terveysriskeistä työntekijöille, jotka luennon jälkeen olivat jatkaneet kokoustaan.

Putkijohtotyönantajainliiton 17.5.1989 tekemän ilmoituksen jälkeen Rakennustyöläisten Liiton putkialan jaostosihteeri oli välittänyt tiedon asiasta Uudenmaan aluejärjestön aluesihteerille ja toimitsijalle. Samana päivänä eräs toimitsija oli käynyt Unioninkatu 17 työmaalla ja kehottanut työntekijöitä jatkamaan töitä tavalliseen tapaan ilman työaikana pidettäviä kokouksia.

Kuitenkin työntekijät olivat kokoontuneet vielä 24.5. kello 12 Kulttuuritalolle, jolloin Rakennustyöläisten Liiton Uudenmaan aluetoimitsija oli käynyt ilmoittamassa työntekijöille, että heidän oli välittömästi palattava töihin. Tämän jälkeen työntekijät olivat pitäneet kokouksiaan työajan ulkopuolella.

Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 390:n jäsenet olivat esittäneet työnantajalle palkankorotusvaatimuksia ja vaatimustensa vauhdittamiseksi pitäneet kanteessa mainitut kokoukset.

Työntekijät eivät olleet 10.5.1989 lähtien ryhtyneet hidastamaan työtahtia Putkiwuorio Ky:n kanteessa tarkoitetuilla työmailla. Työntekijät olivat tehneet työtä tavalliseen tapaan ja mikäli Putkiwuorio Ky:n urakka-aikataulut eivät olleet pitäneet, oli se johtunut muista kuin työntekijöistä riippuvista syistä.

Työntekijöiden vauhditustoimenpiteet olivat tulleet ammattiosasto n:o 390:n puheenjohtajan tietoon vasta 24.5.1989 jälkeen, eli toimenpiteiden jo loputtua. Toimenpiteet eivät siten missään vaiheessa olleet olleet yhdistyksen järjestämiä tai sen päätöksiin perustuvia, vaan ne olivat perustuneet työntekijöiden omaan ennalta suunnittelemattomaan toimintaan.

Ammattiosastossa oli jäseniä noin 1 320.

Putkijohtotyönantajainliitto oli ilmoittanut asiasta Rakennustyöläisten Liitolle 17.5.1989. Samana päivänä oli liiton jaostosihteeri ryhtynyt toimenpiteisiin, jotta ammattiosasto n:o 390:n jäsenet ryhtyisivät työskentelemään ilman työaikana pidettäviä kokouksia.

Aluejärjestön toimitsijan antama kehotus työntekijöille tehdä työtä ilman kokouksia ja käynti työmaalla oli vaikuttanut siihen, että työntekijät olivat katsoneet asioiden olevan kunnossa ja jatkaneet työtään. Kun työntekijät olivat uudestaan ryhtyneet pitämään kokoustaan, oli Rakennustyöläisten Liiton aluejärjestön toimitsija kehottanut työntekijöitä palaamaan työhönsä. Tämän jälkeen työntekijät olivat tehneet työtään ilman työaikana pidettäviä kokouksia.

Putkijohtotyönantajainliiton ilmoitusta oli käsitelty Rakennustyöläisten Liiton työehto-osaston kokouksessa 7.6.1989, jolloin oli voitu todeta, että työrauha oli palannut Putkiwuorio Ky:n työmaille. Ammattiosasto n:o 390 oli käsitellyt työnantajaliiton ilmoitusta ja haastetta 15.6.1989 kokouksessaan ja niinikään todennut työrauhan palanneen Putkiwuorio Ky:n työmaille.

Työntekijäliitto ja sen aluejärjestö olivat tehokkaasti vaikuttaneet siihen, että työtaistelutoimenpiteet olivat loppuneet Putkiwuorio Ky:n työmailla. Valvontavelvollisuus oli siten tullut täytetyksi.

Rakennustyöläisten Liitto on jutun suullisessa esivalmistelussa lausunut, että päätöksiä lakon järjestämisestä ei ammattiosasto n:o 390 ollut koskaan tehnyt, vaan työhuonekunta, joka oli esittänyt myös palkankorotusvaatimukset. Ammattiosaston puheenjohtaja oli saanut tiedon asiasta vasta 25.5.1989, koska 17.5.1989 päivätty ilmoitus oli mennyt Kulttuuritalolle yhdistyksen osoitteeseen, eikä ammattiosaston puheenjohtaja työskennellyt Putkiwuorio Ky:ssä. Lakkoilleet työntekijät eivät olleet ammattiosasto 390 toimikunnan jäseniä. Osa työntekijöistä kuului kuitenkin tähän yhdistykseen. Lakkojen tarkoitus oli ollut vauhdittaa työhuonekunnan palkankorotusvaatimuksia. Lakkoon osallistunut luottamusmies oli työhuonekunnan valitsema, mutta hän ei ollut ammattiosasto n:o 390:n jäsen.

KANTAJAN VASTASELITYS

Putkijohtotyönantajainliitto on Rakennustyöläisten Liiton vastineen johdosta lausunut, että ammattiosasto n:o 390 oli ollut työtaisteluiden takana. Osasto oli 23.11.1988 laatinut kirjeen, jossa esitetyt palkka- ja sopimustavoitteet olivat lähes yhteneväiset Putkiwuorio Ky:ssä esitettyjen vaatimusten kanssa. Kirjeessä oli kehotettu niitä työhuonekuntia, joissa tavoitteita ei vielä ollut saavutettu, ryhtymään pikaisiin toimiin asian saamiseksi kuntoon.

Töiden jarruttaminen kanteessa mainituissa kahdeksassa työkohteessa oli ollut tietoista painostustoimintaa. Useilla työmailla työntekijät olivat itse näin myöntäneet työnjohtajille. Esimerkiksi Unioninkatu 17 työmaalla putkityöt olivat pysyneet puolitoista vuotta muun rakentamisen aikataulussa, kunnes jarruttaminen toukokuussa oli alkanut. Yhtiön kaikkiaan 80 asentajasta jarrutukseen oli osallistunut 68 asentajaa. Putkitöiden pysähtyessä oli samanaikaisesti järjestetty kolme eri kertaa työhuonekunnan kokous ja esitetty työnantajalle kirjalliset palkkavaatimukset.

Yhtiössä oli työsuojelupiirin tarkastaja järjestänyt asbestikoulutustilaisuuden talvella 1988. Lisäkoulutusta työntekijät eivät koskaan olleet yhtiöltä pyytäneet.

Työnantajaliitto oli 17.5.1989 ilmoittanut ammattiosastolle kirjallisesti laittomista työtaistelutoimenpiteistä. Kirje oli toimitettu ammattiosastolle, aluejärjestölle ja työntekijäliitolle lähetin välityksellä kyseisenä päivänä kunkin yhdistyksen viralliseen osoitteeseen. Ilmoituksista huolimatta työntekijät olivat ryhtyneet työtaistelutoimenpiteeseen 24.5.1989.

Aluejärjestön toimitsija oli ollut läsnä kokouksessa 10.5.1989, vaikka tiesi kysymyksessä olevan laittoman työtaistelutoimenpiteen. Rakennustyöläisten Liiton jaostosihteeri oli myöntänyt käyneensä asiasta yhden puhelinkeskustelun aluesihteerin kanssa. Puhelinkeskustelulla, joka ei ollut riittävä toimenpide asiassa, ei ollut vaikutuksia työrauhan palautumiselle. Rakennustyöläisten Liitto ja sen aluejärjestö eivät olleet huolehtineet valvontavelvollisuudestaan.

Putkiwuorio Ky oli joutunut neuvottelemaan pääurakoitsijan kanssa kahdeksalla työmaalla siitä, että aikataulussa ei ollut pysytty ja yleisten sopimusehtojen mukaan yhtiö joutui maksamaan hyvityssakkoa, jollei todettu, että viivästyminen oli johtunut laittomasta työtaistelutoimenpiteestä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Putkijohtotyönantajainliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KUULTAVIEN LAUSUNTO

Rakennustyöläisten Uudenmaan aluejärjestö ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 390 ovat osaltaan yhtyneet Rakennustyöläisten Liiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Putkiwuorio Ky:ssä on vuodesta 1988 työhuonekunnan esityksestä käyty neuvotteluja muun muassa urakkapalkkojen korotuksista kuultavana olevan ammattiosaston asettamien tavoitteiden pohjalta. Putkiasentajat ovat järjestäneet kokouksia 26.4.1989 kello 12-16, 10.5.1989 kello 12-16 sekä 24.5.1989 kello 12-16 keskustellakseen muun muassa palkkauskysymyksistä. Yhtiön työpaikoilta on kokouksiin osallistunut 42-70 putkiasentajaa, joista osa on Rakennustyöläisten Liiton osasto 390 r.y:n Helsingin Putkimiesten jäseniä.

Esitetyn selvityksen mukaan kokoukset on järjestetty työnantajan painostamiseksi suostumaan palkankorotusvaatimuksiin. Työpaikoilta kesken työpäivän edellä mainittuina aikoina poistumalla työntekijät ovat ryhtyneet työtaisteluun, joka on kohdistunut työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Putkiwuorio Ky:n neljä työpäällikköä ovat työtuomioistuimessa todistajina kertoneet, että touko- ja kesäkuussa 1989 eivät putkiasentajat olleet noudattaneet työaikoja ja työvauhti on ollut tavanomaista hitaampi. Uudisrakennusosastolla on todistajan kertoman mukaan työvauhti ollut 10-25 prosenttia tavanomaisesta. Saneerausosaston työpäällikön kertoman mukaan työt ovat vaatineet kaksin- tai kolminkertaisen ajan tavanomaiseen verrattuna. Vaikka saneeraustyömaiden osalta olosuhteet ovat osaltaan voineet olla hidastamassa työvauhtia, työtuomioistuin katsoo esitetyn selvityksen perusteella näytetyksi, että työntekijät ovat työnantajaa painostaakseen tahallaan hidastaneet työvauhtia. Työtaistelutoimenpiteenä töiden hidastaminen, jota on jatkunut ainakin kesäkuun viimeiselle viikolle saakka, on kohdistunut työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty riittävää näyttöä siitä, että putkiasentajat olisivat yhteisesti kieltäytyneet ylitöiden tekemisestä kanteessa mainituin tavoin tai muutoinkaan ryhtyneet muihin kuin edellä todettuihin työtaistelutoimenpiteisiin.

Työtaistelutoimenpiteillään putkimiehet ovat pyrkineet toteuttamaan niitä palkka- ja sopimustavoitteita, jotka putkimiesten kuultavana oleva ammattiosasto n:o 390 on asettanut. Ammattiosaston puheenjohtaja on ainakin jo 25.5.1989 saanut tietää Putkiwuorio Ky:ssä toimeenpannuista työtaistelutoimenpiteistä. Niiden jatkumisesta huolimatta ammattiosaston ei ole näytetty ryhtyneen toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi tai palauttamiseksi.

Rakennustyöläisten Uudenmaan Aluejärjestön toimitsija on työtuomioistuimessa todistajana kertonut käyneensä eräällä Putkiwuorio Ky:n työmaalla 23.5.1989 eli samana päivänä, jolloin tieto työnseisauksista oli tullut työnantajaliitosta. Toimitsija on viipynyt työmaalla noin 15 minuuttia ja todennut, että siellä ei sillä hetkellä ollut käynnissä työtaistelutoimenpiteitä. Toimitsija oli muistuttanut putkiasentajia voimassa olevasta työrauhavelvollisuudesta. Aluejärjestön eräs toinen toimitsija on lisäksi työntekijöiden kokouksessa 24.5.1989 kehottanut työntekijöitä tekemään työtä normaalisti ilman työaikana pidettäviä kokouksia. Ottaen huomioon, että aluejärjestön toimitsija oli osallistunut jo 10.5.1989 pidettyyn työntekijöiden kokoukseen ja sen, että työtaistelutoimenpiteet ovat jatkuneet melko pitkään, aluejärjestön toimenpiteitä ei voida pitää riittävinä sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Rakennustyöläisten Liitto on saanut tietää työtaistelutoimenpiteistä 17.5.1989. Tällöin liiton edustaja on ottanut yhteyttä aluejärjestöön. Kun työtaistelutoimenpiteet ovat jatkuneet vielä kesäkuun puolella, eikä liiton ole näytetty 31.5.1989 saamastaan työnantajaliiton kirjeestä huolimatta ryhtyneen toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi, myös liitto on laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Rakennustyöläisten Liiton, Rakennustyöläisten Uudenmaan Aluejärjestön sekä Rakennustyöläisten Liiton osasto 390 r.y:n Helsingin Putkimiehet maksamaan Putkijohtotyönantajainliitolle hyvityssakkoa, ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 19 000 markkaa ja Rakennustyöläisten Liiton ja sen Uudenmaan Aluejärjestön valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, kummankin 15 000 markkaa.

Rakennustyöläisten Liitto, Rakennustyöläisten Uudenmaan Aluejärjestö ja Rakennustyöläisten Liiton osasto 390 r.y:n Helsingin Putkimiehet velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Putkijohtotyönantajainliiton oikeudenkäyntikulut 2 500 markalla.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Äimälä, Airaksinen, Hölttä ja Kolula.

Eri mieltä olevan jäsen Höltän lausunto:

Työaikana pidetyt kokoukset ovat osittain kohdistuneet työehtosopimukseen. Työtä on jarrutettu painostustarkoituksessa ainakin eräillä työmailla.

Ammattiosaston edustajia ei ole osallistunut työtaistelutoimiin. Ammattiosasto ei vastaa työhuonekunnan valitseman osastoon kuulumattoman luottamusmiehen osallistumisesta. Ammattiosasto ei ole velvollinen osoittamaan, että työhuonekunnan valitsemat luottamusmiehet eivät olisi osaston edustajia, eikä tällaisen negatiivisen tosiseikan todistaminen ole edes mahdollista. Osasto ei ole velvollinen valitsemaan luottamusmiehiä. Ammattiosasto ei ole rikkonut työrauhavelvollisuuttaan, mutta painostustoimien kesto huomioon ottaen se on syyllistynyt valvontavelvollisuuden rikkomiseen.

Tuomitsen Rakennustyöläisten Liiton, Rakennustyöläisten Uudenmaan Aluejärjestön sekä Rakennustyöläisten Liiton osasto n:o 390 r.y:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden rikkomisesta liiton 15 000 markkaa, aluejärjestön 10 000 markkaa ja osaston 9 000 markkaa. Oikeudenkäyntikuluista olen samaa mieltä kuin enemmistö.