Labor court orders employer to pay severance pay and fines for violating collective agreement relocation rules.

Työntekijät olivat kieltäytyneet siirtymästä irtisanomisajakseen työhön yhtiön toisella paikkakunnalla sijaitsevaan tuotantolaitokseen. Työntekopaikan muutos olisi työmatkan ja siihen käytetyn ajan suhteen merkinnyt niin oleellista muutosta työsopimuksiin, ettei työnantaja yksistään työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevien määräysten nojalla ollut voinut sellaisesta yksipuolisesti määrätä. Olosuhteet yrityksessä olivat kuitenkin muuttuneet olennaisesti sen johdosta, että työntekijöiden alkuperäisellä työskentelypaikkakunnalla sijainnut tuotantolaitos oli lopetettu. Työnantajalla voitiin siten katsoa olleen muuttuneiden olosuhteiden perusteella erityisen painava syy työsopimusten muuttamiseen. Työnantajan olisi kuitenkin tullut noudattaa irtisanomisaikaa.

Yhtiö velvoitettu maksamaan työntekijöille irtisanomisajan palkka, minkä lisäksi yhtiö tuomittu työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvitysakkoon. Työnantajaliitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva r.y.

Vastaajat Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Reima Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 15.4.1988 allekirjoitetussa vaatetusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

6 § Irtisanomissuoja, lomauttaminen ja lyhennetty työviikko

1. Irtisanomista ja lomautusta koskeviin työsuhteen ehtoihin sovelletaan STK:n ja SAK:n 24. huhtikuuta 1984 allekirjoittamaa yleissopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista 3.12.1985 tehtyine muutoksineen.

2. Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 5 vuotta 2 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 5 vuotta mutta enintään 10 vuotta 3 kuukauden irtisanomisaikaa ja yli 10 vuotta 4 kuukauden irtisanomisaikaa sekä työntekijän irtisanoessa työsopimuksen 1 kuukauden irtisanomisaikaa.

Työsopimuslain 40 ja 41 §:issä tarkoitetuissa tapauksissa sovelletaan laissa säädettyä irtisanomismenettelyä.

18 § Siirto toiseen työpisteeseen ja tietyt työn keskeytymistapaukset

1. Työnantajalla on oikeus siirtää henkilökohtaisen työsopimuksen huomioon ottaen työntekijä kulloinkin esiintyvän tarpeen mukaan toiseen työpisteeseen. Tällaisesta siirrosta ilmoittaa työnantaja ennakolta ja niin aikaisin kuin se on käytännössä mahdollista.

24 § Matkakorvaus ja päiväraha

1. Työtehtävien edellyttämät matkat suoritetaan tarkoituksenmukaisella tavalla siten, ettei matkaan kulu aikaa eikä siitä aiheudu kustannuksia enemmän kuin tehtävien hoitaminen välttämättä vaatii.

Matka katsotaan alkaneeksi silloin, kun työntekijä lähtee välittömästi komennuspaikkakunnalle suuntautuvalle matkalle työpaikalta tai asunnostaan ja päättyneeksi silloin, kun hän palaa työpaikalleen. Ellei työntekijä voi palata työpaikalleen säännöllisen työajan kuluessa, katsotaan matka päättyneeksi silloin, kun hän palaa asuntoonsa.

27 § Palkanmaksu

1. Palkanmaksu tapahtuu joko kerran viikossa tai vähintään kaksi kertaa kuukaudessa työaikana työnantajan määräämänä päivänä. Jos palkanmaksu sattuu sunnuntaiksi, juhlapäiväksi tai päiväksi, jolloin (konttori) palkkakonttori, tai kun palkka maksetaan pankin kautta, pankki on kiinni, suoritetaan palkka edellisenä aukiolopäivänä.

30 § Vuosiloma ja lomapalkka

1. Työntekijäin vuosiloma määräytyy voimassa olevan vuosilomalain mukaan, minkä ohella noudatetaan Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välistä lomapalkkasopimusta.

Vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle suoritetaan lomaltapaluurahana 50 % hänen vuosilomapalkastaan. Lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä on, että työntekijä aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna tai sovittuna ajankohtana ja palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä. Lomaltapaluuraha suoritetaan kuitenkin, mikäli työntekijä välittömästi ennen vuosiloman alkamista tai vuosiloman päätyttyä työsuhteen kestäessä on ollut poissa työstä työnantajan suostumuksella tai on ollut estynyt saapumasta työhön vuosilomalain 3 §:n 5 momentissa mainitun syyn takia.

Pöytäkirjamerkintä:

Työstä poissaolo hoitovapaan vuoksi rinnastetaan tilanteisiin, joissa työntekijä on poissa työnantajan suostumuksella. Edellytyksenä lomaltapaluurahan maksamiselle on, että työntekijä palaa työhön hoitovapaalta työsopimuslain tarkoittaman ilmoituksen tai siihen myöhemmin perustellusta syystä tehdyn muutoksen mukaisesti.

Lomaltapaluuraha maksetaan sinä yleisenä palkanmaksupäivänä, joka lähinnä seuraa loman päättymistä. Mikäli vuosiloma on jaettu, suoritetaan kunkin loman osan päätyttyä sitä vastaava osa lomaltapaluurahasta noudattaen vastaavasti, mitä edellä on määrätty. Paikallisesti voidaan sopia koko lomaltapaluurahan maksamisesta viimeksi annettavan loman osan yhteydessä.

LIITE C

TYÖAJAN LYHENTÄMINEN KERTYMÄJÄRJESTELMÄN MUKAAN VAATETUSTEOLLISUUDESSA VUONNA 1988

3 Vapaan kertyminen

Työntekijälle kertyy vapaata kalenterivuoden 1988 aikana kohdassa 1 tarkoitetuissa työaikamuodoissa tehdyistä säännöllisistä työpäivistä seuraavasti:

vähintään

26 työpäivää

1 vapaa

"

53 "

2 vapaata

"

79 "

3 "

"

106 "

4 "

"

132 "

5 "

"

159 "

6 "

"

185 "

7 "

"

212 "

8 "

Edellä mainitussa lomapalkkasopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

LOMAPALKKASOPIMUS

Keskusliitot ovat vuosilomalain 17 §:n 2 momentin nojalla tehneet vuosilomapalkan ja loman korvauksen laskemisesta seuraavan työehtosopimuksen:

2 §

Vuosilomapalkka ja lomakorvaus

1) Työntekijäin vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskentaperusteena on keskituntiansio, joka saadaan siten, että lomanmääräytymisvuonna työssäolon ajalta työntekijälle maksettu tai maksettavaksi erääntynyt palkka, hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettavaa korotusta lukuunottamatta, jaetaan vastaavien työtuntien lukumäärällä.

2) Työntekijän vuosilomapalkka ja lomakorvaus saadaan kertomalla hänen 1) kohdassa tarkoitettu keskituntiansionsa vuosilomalain 3 §:ssä tarkoitettujen lomapäivien lukumäärän perusteella määräytyvällä seuraavasta taulukosta ilmenevällä kertoimella:

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

4 §. Irtisanomissuojan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

Jos työntekijä eroaa työstä irtisanomisaikaa noudattamatta, hän on velvollinen irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä aiheutuvana kertakaikkisena korvauksena maksamaan työnantajalle irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän. Työnantaja saa pidättää tämän määrän työntekijälle maksettavasta lopputilistä, noudattaen mitä työsopimuslain 26 §:ssä on säädetty työnantajan kuittausoikeudesta.

Mikäli irtisanomisajan noudattamatta jättäminen puolin tai toisin koskee vain osaa irtisanomisajasta, suoritusvelvollisuus koskee vastaavaa osaa irtisanomisajan palkasta.

KANNE

Kanteen perustelut

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva on lausunut, että Reima Oy oli lopettanut tuotannollisen toimintansa Porin tuotantolaitoksessa kesällä 1988, mutta jatkanut toimintaansa eräillä muilla paikkakunnilla. Porin tuotantolaitoksen työntekijöiden työsuhteet oli irtisanottu päättymään 22.7.1988. Työntekijöistä kuusi oli tuolloin ollut hoitovapaalla tai vanhempainlomalla. Muiden paitsi yhden työntekijän, jonka hoitovapaa vielä jatkui, työsuhteet oli irtisanottu silloin, kun hoitovapaa tai vanhempainloma oli päättynyt. Lisäksi yksi työntekijä oli palannut vanhempainlomalta toukokuussa ja hänen irtisanomisaikansa oli päättynyt 12.8.1988.

Reima Oy oli edellyttänyt edellä mainittujen työntekijöiden siirtyvän työskentelemään irtisanomisajaksi yhtiön Kankaanpään tuotantolaitokseen, joka oli noin 60 kilometrin päässä Porista. Työntekijöiden päivittäinen työaika olisi pidentynyt 1,5 tuntiin, jolta ajalta yhtiö oli myöhemmin ilmoittanut maksavansa yksinkertaisen tuntipalkan. Lisäksi yhtiö oli ilmoittanut järjestävänsä ilmaisen kuljetuksen Porin tuotantolaitoksesta Kankaanpäähän. Vaihtoehtona Reima Oy:n edustaja oli esittänyt työntekijöille hakeutumista irtisanomisajaksi toisen Porissa toimivan yrityksen palvelukseen.

Reima Oy:n ja työntekijöiden välillä oli työsuhteiden alkaessa tehty työsopimukset, joissa työntekopaikaksi oli sovittu Porin tuotantolaitos. Työntekijät olivat olleet valmiit täyttämään sopimuksensa mukaisen työntekovelvoitteen. Heillä ei sen sijaan ollut ollut velvoitetta muuttaa työsopimuksiaan siten, että työntekopaikka irtisanomisaikana olisi ollut jokin muu kuin aiemmin sovittu. Heillä ei myöskään ollut yhtiön kanssa sovitun työsopimuksen perusteella velvoitetta hakeutua irtisanomisaikanaan toisen työnantajan palvelukseen. Se, etteivät työntekijät olleet voineet tehdä työsopimustensa mukaisesti työtä irtisanomisaikanaan, oli johtunut työnantajasta. Näin ollen Reima Oy:llä oli työehtosopimuksen ja työsopimuslain 27 §:n 1 momentin mukaan velvollisuus palkanmaksuun kyseiseltä ajalta.

Reima Oy ei ollut suostunut vaatimuksista huolimatta maksamaan irtisanomisajan palkkaa neljälle työntekijälle. Näin menetellessään yhtiö oli tietoisesti rikkonut irtisanomista ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 4 §:n määräystä. Samoin yhtiö oli rikkonut vaatetusteollisuuden työehtosopimuksen 27 §:n palkanmaksua koskevaa määräystä. Lisäksi se, ettei yhdelle työntekijälle ollut maksettu irtisanomisajalta kertynyttä vuosilomakorvausta eikä lomaltapaluurahaa, vaikka työhön paluu loman jälkeen oli estynyt työnantajasta johtuvasta syystä, oli työehtosopimuksen 30 §:n ja lomapalkkasopimuksen määräysten vastaista. Samoin se, ettei hänelle ollut maksettu korvausta työajan lyhennyspäiviltä, joihin oli oikeus irtisanomisajalta, oli työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen vastaista.

Irtisanomisajan palkanmaksusta vanhempainlomalta ja hoitovapaalta palaaville sekä lomaltapaluurahan maksamisesta oli käyty työpaikalla neuvottelut 20.6.1988. Asia oli tuolloin jäänyt erimieliseksi.

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto oli todennut kantanaan, että työehtosopimuksen 24 §:n mukaan työskentelypaikka saattoi olla jokin muu kuin "varsinainen" työpaikkakunta. Näin ollen se oli katsonut, että yhtiöllä oli ollut lakiin ja työehtosopimukseen perustuva oikeus määrätä työskentelypaikaksi Kankaanpään tehtaan.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

VASTINE

Vastineen perustelut

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että kanteessa esitetyt tapahtumatiedot pitivät pääosin paikkansa. Reima Oy:n Porin tuotantolaitos oli lopettanut toimintansa 23.6.1988. Kyseessä oleville neljälle työntekijälle oli tarjottu irtisanomisajaksi työtä Kankaanpään tehtaalla. Työnantaja oli sitoutunut järjestämään päivittäiset ilmaiset kuljetukset Porin ja Kankaanpään välillä sekä maksamaan lisäksi 1,5 tunnin matka-ajalta keskituntiansion mukaisen palkan. Vaihtoehtona oli tarjottu mahdollisuutta hakeutua työhön toiseen yhtiöön, joka toimi Reima Oy:n Porin tuotantolaitoksen kanssa samassa rapussa. Kyseinen yhtiö oli tarjonnut irtisanotuille työntekijöille vakituista työpaikkaa.

Työnantajan velvollisuus maksaa irtisanomisajalta palkkaa edellytti, että työntekijät tekivät työtä sopimuksen mukaisesti. Tässä tapauksessa puheena olevat työntekijät olivat kieltäytyneet perusteettomasti työnteosta Kankaanpään tehtaalla ja siten menettäneet oikeutensa irtisanomisajan palkkaan. Työmatkan pituus, noin 50 kilometriä, ei oikeuttanut työstä kieltäytymiseen huomioon ottaen edellä todetut toimenpiteet, joihin työnantaja oli ryhtynyt työmatkojen johdosta ja sen, että kysymys oli ollut ajallisesti rajatusta tilapäisestä työskentelyjaksosta. Työehtosopimuksen 24 § osoitti, että työntekijällä oli velvollisuus suorittaa työtä myös tehdaspaikkakunnan ulkopuolella. Esillä olevassa tapauksessa oli siten kysymys siitä, että asianomaiset työntekijät olivat rikkoneet työsopimusten ja työehtosopimuksen mukaiset velvoitteensa kieltäytymällä tekemästä työtä irtisanomisaikana.

Työehtosopimuksen 18 § ei koskenut tilanteita, joissa työntekijä määrättiin työhön tehdaspaikkakunnan ulkopuolelle. Väite, että työn teettäminen Kankaanpäässä olisi rikkonut työehtosopimuksen päivittäistä työaikaa koskevia määräyksiä, ei pitänyt paikkaansa. Päivittäinen työaika olisi pysynyt samana. Matka-aikaa ei luettu työaikaan, joten myöskään työehtosopimuksen ylityökorvauksia koskevia määräyksiä ei ollut rikottu.

Työntekijöiden työskentelylle Kankaanpäässä ei näin ollen olisi ollut mitään oikeudellista tai käytännön estettä. Yhteen suuntaan 45 minuutin pituinen työmatka ruuhkaisilla seuduilla oli varsin tavanomainen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen.

KANTAJAN VASTASELITYS

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva on vielä lausunut, että puheena olevista työntekijöistä Santala ja Salmi olivat tulleet Reima Oy:n palvelukseen niin sanottuina vanhoina työntekijöinä vuonna 1979, jolloin toinen yhtiö oli luovuttanut ompeluosaston Reima Oy:lle. Järvinen ja Kallio olivat tehneet työsopimuksensa Reima Oy:n kanssa. Viimeksi mainitut työsopimukset oli tehty kirjallisesti ja niissä oli nimenomaisesti sovittu työntekopaikaksi Porin tuotantolaitos. Aiemmin tehdyissä liikkeen luovutuksen jälkeen Reima Oy:tä sitoneissa työsopimuksissa oli ollut samansisältöinen ehto. Työntekijät olivat työskennelleet koko työsuhteensa ajan Porin tuotantolaitoksessa, joten jo vakiintuneen käytännön perusteella työsopimuksen ehdoksi oli tullut työskentelyvelvollisuus vain Porin tuotantolaitoksessa. Sanottua työsopimuksen ehtoa ei voitu muuttaa yksipuolisesti.

Työntekijäliitto oli työnantajaliiton kanssa yhtä mieltä siitä, että työehtosopimuksen 18 §:n määräystä sovellettiin vain työskentelypaikan sisäisissä siirroissa siinä todetuin rajoituksin. Kun tuon määräyksen mukaan tällainenkaan siirto ei voinut tapahtua vastoin tehtyä sopimusta, mitätöityisi sanottu siirtorajoite, jos toisaalla sopimuksessa sallittaisiin työntekijän siirtäminen vastoin työsopimusta muualle sijaitsevaan toimipisteeseen. Siirtomääräys oli lisäksi vastoin työehtosopimuksen päivittäistä työaikaa koskevaa määräystä. Työaikalain 9 §:n mukaan työaikaan luettiin työmatkaan käytetty aika silloin, kun kulkeminen tapahtui työnantajan määräämästä lähtöpaikasta työn suorituspaikalle ja sieltä takaisin. Reima Oy oli ilmoittanut, että kuljetus tapahtui Porin tuotantolaitoksen portilta Kankaanpäähän ja takaisin. Kiistatonta näin ollen oli, että päivittäinen työmatkaan käytetty aika 1,5 tuntia olisi sisältynyt työaikaan. Näin yhtiökin oli käsittänyt, koska se oli tarjonnut osapalkkaa sanotulta ajalta.

Työntekijäliitto on täsmentänyt Santalan, Salmen ja Järvisen palkkavaatimuksia ottaen huomioon työehtosopimuksessa sovitut palkkojen yleiskorotukset. Heille vaadittiin irtisanomisajan palkkaa seuraavilta ajoilta 16 prosentin korkoineen,

Santalalle 10.-15.8.1988 729,92 markkaa korkoineen 22.8.1988 lukien, 16.-31.8. 2 189,76 markkaa korkoineen 7.9.1988 lukien, 1.-15.9. 2 007,28 markkaa korkoineen 22.9.1988 lukien, 16.-30.9. 2 007,28 markkaa korkoineen 7.10.1988 lukien, 1.-15.10. 1 824,80 markkaa korkoineen 22.10.1988 lukien, 16.-30.10. 2 007,28 markkaa korkoineen 7.11.1988 lukien, 1.-15.11. 2 007,28 markkaa korkoineen 22.11.1988 lukien, 16.-30.11. 2 007,28 markkaa korkoineen 7.12.1988 lukien ja 1.-10.12. 1 277,36 markkaa korkoineen 10.12.1988 lukien,

Salmelle 15.-31.8. 2 919,28 markkaa korkoineen 7.9.1988 lukien, 1.-15.9. 2 470,16 markkaa korkoineen 22.9.1988 lukien, 16.-30.9. 2 470,16 markkaa korkoineen 7.10.1988 lukien, 1.-15.10. 2 245, 60 markkaa korkoineen 22.10.1988 lukien, 16.-31.10. 2 470,16 markkaa korkoineen 7.11.1988 lukien, 1.-15.11. 2 470,16 markkaa korkoineen 22.7.1988 lukien, 16.-30.11. 2 470,16 markkaa korkoineen 7.12.1988 lukien, ja 1.-16.12. 2 694,72 markkaa korkoineen 16.12.1988 lukien ja

Järviselle 19.-30.9. 2 485,60 markkaa korkoineen 7.10.1988 lukien, 1.-15.10. 2 485,60 markkaa korkoineen 22.10.1988 lukien, 16.-31.10. 2 734,16 markkaa korkoineen 7.11.1988 lukien, 1.-15.11. 2 734,16 markkaa korkoineen 22.11.1988 lukien, 16.-30.11. 2 734,16 markkaa korkoineen 7.12.1988 lukien, 1.-15.12. 2 734,16 markkaa korkoineen 19.12.1988 lukien ja 16.-19.12. 497,12 markkaa korkoineen 19.12.1988 lukien.

VASTAAJAN SELITYS

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että työntekijät eivät olleet olleet työntajan käytettävissä irtisanomisaikanaan. Työsopimuksia tehtäessä työskentelypaikasta ei ollut sovittu mitään. Työsopimukset oli tehty suullisesti. Kun työskentelypaikasta ei ollut työsopimuksissa sovittu, työnantajalla oli ollut oikeus työnjohto-oikeutensa ja työehtosopimusmääräysten nojalla määrätä tästä.

Työntekijäliiton väite, että työehtosopimuksen 24 § tuli sovellettavaksi vain silloin, kun matkatyöstä oli sovittu työnantajan ja työntekijän kesken, oli virheellinen. Tämä voitiin lukea suoraan työehtosopimuksen sanamuodosta.

Vaaditut palkkasaatavat olivat laskennallisesti oikeita. Siltä osin kuin vastaselityksessä oli vaadittu Salmelle irtisanomisajan palkkaa kanteessa mainitun enimmäismäärän yli, kysymyksessä oli kuitenkin kielletty kanteen laajentaminen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Reima Oy on lopettanut tuotannollisen toimintansa Porin tuotantolaitoksessa kesällä 1988, jolloin työntekijöistä muut paitsi hoitovapaalla tai vanhempainlomalla olleet on irtisanottu. Viimeksi mainittujen työntekijöiden työsuhteet on irtisanottu siinä vaiheessa, kun hoitovapaa tai vanhempainloma on päättynyt. Yhtiö on edellyttänyt heidän siirtymistään työskentelemään irtisanomisajaksi yhtiön Kankaanpäässä sijaitsevaan tuotantolaitokseen, elleivät he suostu ottamaan vastaan tarjottua pysyvää työpaikkaa Reima Oy:n Porin tehtaan ompelimon kanssa samassa rapussa toimineen erään toisen yhtiön palveluksessa. Työntekijöistä neljä on kieltäytynyt kummastakin vaihtoehdosta, minkä vuoksi työnantaja ei ole maksanut heille irtisanomisajan palkkaa.

Työntekijäliiton mielestä työntekijöillä on ollut oikeus kieltäytyä työskentelemästä Kankaanpäässä, koska heidän työsopimuksissaan oli sovittu työntekopaikaksi Pori. Työnantaja ei ole voinut yksipuolisesti muuttaa kyseistä työsopimuksen ehtoa. Työnantajaliitto on pitänyt kieltäytymistä perusteettomana, koska työehtosopimuksen 24 §:n perusteella työnantajalla on ollut oikeus yksipuolisesti määrätä työskentelypaikkakunnasta, josta ei ollut työsopimuksissa sovittu. Kysymyksessä olisi ollut ainoastaan irtisanomisajan pituinen jakso ja lisäksi työnantaja olisi järjestänyt ilmaisen edestakaisen kuljetuksen Kankaanpäähän sekä maksanut keskituntiansion mukaisen palkan matkaan kuluneelta ajalta.

Asiassa todistajana kuultu pääluottamusmies on kertonut, että kyseisten työntekijöiden kuten kaikkien yhtiön työntekijöiden työsopimukset ovat olleet kirjallisia ja niissä on nimenomaisesti sovittu työntekopaikaksi Pori. Kirjallisia työsopimuksia ei työtuomioistuimelle kuitenkaan ole esitetty. Yhtiön hallintojohtaja ja tuotantopäällikkö ovat sitä paitsi todistajina kertoneet, että yhtiössä on vasta parin vuoden ajan tehty kirjallisia työsopimuksia, joten puheena olevien työntekijöiden työsopimukset ovat olleet suullisia. Niistä sovittaessa on työntekijöille kerrottu, että he saattaisivat joutua tilapäisluonteisille komennuksille työskentelypaikkakuntansa ulkopuolelle. Kahdelle työntekijälle, jotka ovat siirtyneet Reima Oy:n palvelukseen toisesta yhtiöstä niin sanottuina vanhoina työntekijöinä, on myös yhtiössä tuolloin pidetyn tiedotustilaisuuden yhteydessä kerrottu, että komennusluontoisia töitä saattaisi tulla. Työntekopaikan oli kuitenkin todennäköisemmin ilmoitettu olevan Pori.

Esitetty selvitys huomioon ottaen on käynyt todennäköiseksi, että kyseisten työntekijöiden työsopimukset on tehty suullisesti ja että työntekopaikaksi on sovittu Porin kaupunki. Komennustöiden mahdollisuus on ollut esillä ainakin edellä tarkoitetussa tiedotustilaisuudessa, mutta näyttämättä on jäänyt, että tuolloinkaan suullisten työsopimusten ehtona olisi sovittu työnantajan työehtosopimuksessa sovittua laajemmasta oikeudesta yksipuolisesti määrätä työntekijän työskentelypaikkakunnasta.

Kanteessa tarkoitetut työntekijät ovat työskennelleet koko ajan yhtiön palveluksessa ollessaan Porin tuotantolaitoksessa. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan vastaavanlaista työtä tekeviä työntekijöitä on siirretty yhtiön tuotantolaitoksista toiseen lähinnä silloin, kun tuotantolinjoja on siirretty tehtaalta toiseen. Kysymyksessä ovat olleet lyhytaikaiset, tuotantolinjan käynnistämiseen liittyvät tehtävät. Siirrot ovat tapahtuneet työntekijöiden suostumuksella. Yhtiössä noudatetun käytännönkään perusteella työntekijät eivät siten ole voineet käsittää, että heidän työsopimuksensa sisältäisivät työnantajaliiton väittämän ehdon.

Asianosaisliittojen välisen työehtosopimuksen 18 §:ssä on määritelty edellytykset, joilla työntekijä voidaan työsopimus huomioon ottaen siirtää toiseen työpisteeseen tai työskentelypaikasta toiseen. Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että molemmissa määräyksen tarkoittamissa tapauksissa kysymys on siirrosta tuotantolaitoksen sisällä, joten määräys ei suoraan sovellu nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen.

Työehtosopimusneuvotteluihin työntekijäliiton edustajana osallistunut liittosihteeri on todistajana kertonut, että työehtosopimuksen 24 §:n määräys koskee matkakorvauksen ja päivärahan suorittamista tilanteissa, joissa työnantaja ja työntekijä ovat sopineet lyhyestä tilapäisestä komennuksesta. Työnantajapuolta edustanut neuvottelija on puolestaan lausunut, että määräyksen tarkoituksena on sanamuotonsa mukaisesti ollut myös valtuuttaa työnantaja yksipuolisesti työnjohto-oikeutensa nojalla määräämään työntekijä työhön tehdaspaikkakunnan ulkopuolelle.

Työehtosopimuksen 24 §:ssä ei ole määritelty niitä edellytyksiä, joilla määrääminen työhön ulkopaikkakunnalle voi tapahtua. Kun otetaan huomioon, että työntekijän kannalta vähäisemmälle siirrolle työstä toiseen (17 §), työpisteestä toiseen ja työskentelypaikasta toiseen (18 §) on työehtosopimuksessa erikseen määritelty edellytykset ja kun 24 § otsikkonsa mukaan koskee matkakorvausta ja päivärahaa, asianosaisliittojen ei voida puheena olevasta 24 §:n määräyksestä sopiessaan olettaa tarkoittaneen antaa työnantajalle yksipuolista oikeutta määrätä työntekijä ilman tämän suostumusta työskentelmään tehdaspaikkakunnan ulkopuolelle.

Jos työntekijät olisivat siirtyneet työskentelemään Kankaanpään tuotantolaitokseen, olisi heidän päivittäinen edestakainen työmatkansa ollut noin 100 kilometriä ja työmatkaan kulunut aika olisi pidentynyt puolitoista tuntia. Muutokset työmatkan ja siihen käytetyn ajan suhteen olisivat merkinneet niin oleellista muutosta työsopimuksiin, ettei työnantaja yksistään työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevien määräysten nojalla ole voinut sellaisesta yksipuolisesti määrätä.

Määrätessään työntekijät Kankaanpään tuotantolaitokseen työnantaja on yksipuolisesti muuttanut työsopimusten työntekopaikkaa koskevaa ehtoa. Työoikeudessa yleisesti noudatettavan periaatteen mukaan työnantaja voi yksipuolisesti muuttaa työsopimusta vain, jos siihen on erityisen painava syy, ja silloinkin irtisanomisaikaa noudattaen. Olosuhteet yrityksessä ovat muuttuneet olennaisesti sen johdosta, että Porin tuotantolaitos on lopetettu eikä työnantaja niin ollen ole voinut tarjota työntekijöille työtä entisessä työskentelypaikassa. Työnantajalla voidaan siten katsoa olleen muuttuneiden olosuhteiden perusteella erityisen painava syy työsopimusten muuttamiseen. Työnantajan olisi kuitenkin tullut noudattaa irtisanomisaikaa.

Reima Oy on jättäessään maksamatta kanteessa vaaditut palkat Santalalle, Salmelle, Järviselle ja Kalliolle tietensä rikkonut työehtosopimuksen irtisanomisajan palkanmaksua koskevia määräyksiä.

Työnantajaliitto ei ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin, jotta yhtiö olisi maksanut vaaditut palkkasaatavat. Päinvastoin työnantajaliitto on antanut työnantajalle työehtosopimuksen tulkintaa koskevan ohjeen, minkä mukaan työnantaja ei ole velvollinen maksamaan palkkasaatavia. Työnantajaliitto on menettelyllään syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Työnantajaliitto on myöntänyt vaaditut irtisanomisajan palkat määriltään muutoin oikeaksi, mutta katsonut, että siltä osin kuin vastaselityksessä on vaadittu Salmelle haastehakemuksessa mainitun enimmäismäärän yli irtisanomisajan palkkaa, kysymyksessä on kielletty kanteen laajentaminen. Koska Salmelle vasta vastaselityksessä vaadittu irtisanomisajan palkka johtuu olennaisesti samasta perusteesta kuin hänelle haastehakemuksessa vaaditut saatavat, ei kysymys ole kanteen muuttamisesta oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:ssä kielletyllä tavalla.

Tuomiolauselma

Kanteen tutkimista vastaan tehty väite hylätään.

Työtuomioistuin vahvistaa, että Reima Oy on menetellyt vaatetusalan työehtosopimuksen palkanmaksua ja irtisanomisajan palkanmaksua koskevien määräysten vastaisesti jättäessään maksamatta irtisanomisajan palkan Paula Santalalle, Pirjo Salmelle, Riitta Järviselle ja Arja Kalliolle.

Työtuomioistuin velvoittaa Reima Oy:n maksamaan irtisanomisajan palkkana seuraavilta ajoilta Santalalle, Salmelle, Järviselle ja Kalliolle 16 prosentin korkoineen,

Santalalle 10.-15.8.1988 729,92 markkaa korkoineen 22.8.1988 lukien, 16.-31.8. 2 189,76 markkaa korkoineen 7.9.1988 lukien, 1.-15.9. 2 007,28 markkaa korkoineen 22.9.1988 lukien, 16.-30.9. 2 007,28 markkaa korkoineen 7.10.1988 lukien, 1.-15.10. 1 824,80 markkaa korkoineen 22.10.1988 lukien, 16.-30.10. 2 007,28 markkaa korkoineen 7.11.1988 lukien, 1.-15.11. 2 007,28 markkaa korkoineen 22.11.1988 lukien, 16.-30.11. 2 007,28 markkaa korkoineen 7.12.1988 lukien ja 1.-10.12. 1 277,36 markkaa korkoineen 10.12.1988 lukien.

Salmelle 15.-31.8. 2 919,28 markkaa korkoineen 7.9.1988 lukien, 1.-15.9. 2 470,16 markkaa korkoineen 22.9.1988 lukien, 16.-30.9. 2 470,16 markkaa korkoineen 7.10.1988 lukien, 1.-15.10. 2 245, 60 markkaa korkoineen 22.10.1988 lukien, 16.-31.10. 2 470,16 markkaa korkoineen 7.11.1988 lukien, 1.-15.11. 2 470,16 markkaa korkoineen 22.7.1988 lukien, 16.-30.11. 2 470,16 markkaa korkoineen 7.12.1988 lukien, ja 1.-16.12. 2 694,72 markkaa korkoineen 16.12.1988 lukien.

Järviselle 19.-30.9. 2 485,60 markkaa korkoineen 7.10.1988 lukien, 1.-15.10. 2 485,60 markkaa korkoineen 22.10.1988 lukien, 16.-31.10. 2 734,16 markkaa korkoineen 7.11.1988 lukien, 1.-15.11. 2 734,16 markkaa korkoineen 22.11.1988 lukien, 16.-30.11. 2 734,16 markkaa korkoineen 7.12.1988 lukien, 1.-15.12. 2 734,16 markkaa korkoineen 19.12.1988 lukien ja 16.-19.12. 497,12 markkaa korkoineen 19.12.1988 lukien sekä

Kalliolle 11.7.-12.8.1988 4 722 markkaa, lomakorvausta 892,46 markkaa, lomaltapaluurahaa 755,84 markkaa ja työajan lyhennyspäivien korvausta 377,76 markkaa, kaikki Kalliolle maksettavaksi määrätyt summat korkoineen 12.8.1988 lukien.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla Reima Oy:n ja Vaatetusteollisuuden Työnantajaliiton maksamaan Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitolle hyvityssakkoa, yhtiön työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 10 000 markkaa ja liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 12 000 markkaa. Lisäksi Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto ja Reima Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan työntekijäliiton oikeudenkäyntikulut 1 900 markalla.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Suhonen, Suomalainen, Nouro, Kuivanen ja Hietikko.

Tuomio oli yksimielinen.