Labor court dismisses claim that office management allowance is personal pay protected from reduction upon involuntary transfer.

Työehtosopimuksen mukaan ei toimihenkilön henkilökohtaista palkkaa tai palkkaryhmää alennettu, jos toimihenkilö ilman hänestä itsestään johtuvaa syytä siirrettiin alempaan palkkaryhmään kuuluvaan tehtävään.

Paikallisen sopimuksen perusteella maksettu toimistonhoitolisä katsottiin määräyksen tarkoittamaksi henkilökohtaiseksi palkaksi, jota siirtotilanteessa ei toimihenkilön suostumuksetta voitu alentaa. - Kysymys myös kanteen tutkimisesta. (Ään.)

Kantaja Vakuutusväen Liitto r.y. Vastaaja Vakuutusalan Työnantajayhdistys r.y. Kuultava Kansa-Yhtymä Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSET MÄÄRÄYKSET

Asianosaisyhdistysten kesken 16.12.1987 allekirjoitetussa vakuutusalan konttoritoimihenkilöitä koskevassa palkkasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

2 § Palkkaryhmät

1. Konttoritoimihenkilöt sijoitetaan palkkaryhmiin työn laadun ja vastuunalaisuuden perusteella: ks. liite 1.

Palkkaryhmän pysyvyys

2. Jos konttoritoimihenkilö ilman omaa pyyntöä tai muutoin ilman hänestä itsestään johtuvaa syytä siirretään tehtävään, joka kuuluu alempaan palkkaryhmään, hänen henkilökohtaista palkkaansa tai palkkaryhmäänsä ei tämän johdosta alenneta.

Ilmoitus palkkaryhmästä

3. Yhtiö on velvollinen ilman eri pyyntöä kirjallisesti ilmoittamaan konttoritoimihenkilölle, mihin palkkaryhmään hänet on luettu kuuluvaksi ja kuinka hänen kulloinenkin palkkansa kostuu huomioon ottaen sopimuksen mukaiset lisät.

3 § Työpalkat

1. Työehtosopimuksen 8 §:n mukaisen säännöllisen ensimmäistyöajan mukaiset 18 vuotta täyttäneiden täysin työkykyisten konttoritoimihenkilöiden palkat ovat seuraavat: ks. liite 2.

Pöytäkirjamerkintä: Alle 18 vuotiaan lähetin palkka on 90 % 1 palkkaryhmän palkoista. 18 vuotta täyttänyt lähetti sijoitetaan 1 palkkaryhmään.

Paikkakuntakalleusluokitus

2. Konttoritoimihenkilölle maksettavan palkan osalta noudatetaan valtioneuvoston 27.10.1983 päätöksellä vahvistettua kuntien yleistä kalleusluokitusta.

3. Edellä mainittu paikkakuntakalleusluokittelu ilmenee tämän sopimuksen liitteestä 3.

Tehtäväkohtainen lisä

4. Mikäli konttoritoimihenkilö suorittaa eriasteisia tehtäviä eikä hänen vaativin tehtävänsä muodosta hänen päätehtäväänsä, hänelle maksetaan tehtäväkohtaista lisää.

Henkilökohtainen lisä

5. Yhtiö voi harkintansa mukaan erityisestä ansiosta ja erityisestä työtehosta maksaa konttoritoimihenkilölle henkilökohtaista lisäpalkkaa.

6. Tämän sopimuksen soveltaminen ei aiheuta konttoritoimihenkilön vakuutusyhtiöltä sopimuksen allekirjoittamisen aikana saaman kokonaisansion alenemista.

7 § Palvelusvuosilisät

8 § Vakuutustutkinto

9 § Kielitaitolisä

10 § Siirtäminen vaativampaan tehtävään

11 § Palkkaryhmien yläpuolella olevat toimihenkilöt

12 § Palkkaryhmien yläpuolella olevan vähimmäispalkka

Kansa-Yhtymä Oy:n ja Kansan Toimihenkilöt r.y:n kesken 22.10.1986 allekirjoitetussa Kansa-yhtiöiden toimistohenkilöstöä koskevassa palkkasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

2 SOPIMUS KOSKEE

Tämä sopimus koskee Kansa-yhtiöiden toimistonhoitajia, toimistonhoitajaharjoittelijoita ja asiakaspalvelutoimihenkilöitä, joiden työehdot määräytyvät valtakunnallisen vakuutusalan konttoritoimihenkilöiden sopimuksen ja Kansa-yhtiöiden konttoritoimihenkilöitä koskevan lisäsopimuksen perusteella.

3 TOIMISTONHOITAJIEN PALKKAUS

Peruspalkat

Toimistonhoitajien peruspalkka on vakuutusalan työehto- ja palkkasopimuksen toimihenkilöitä koskevan palkkataulukon perusteella lasketun Kansa-yhtiöiden taulukon seitsemännen (7) palkkaryhmän palkka.

Toimistoryhmät

Toimistot ryhmitellään vuotuisen vahinkovakuutusmyynnin perusteella viiteen toimistoryhmään seuraavasti:

Ryhmä

Vuotuinen vah.vak.myynti -86

alle 294 100

294 101 - 441 100

441 101 - 588 300

588 301 - 735 300

yli 735 301

Sijoittumisperusteena olevia vuotuisia vahinkovakuutusmyyntiedellytyksiä/-rajoja tarkistetaan vuosittain TEL-palkkaindeksillä.

Toimistonhoitolisät

Toimistoryhmissä maksetaan toimistonhoitajille toimistonhoitolisää seuraavasti:

Ryhmä

Toimistonhoitolisä mk/kk 1.6.86

343 mk

918 mk

1 491 mk

1 722 mk

1 951 mk

Toimistonhoitolisä nousee palkkaryhmien yläpuolella olevien palkantarkistusprosentin mukaisesti.

Sijoittuminen toimistoryhmiin

Kun toimistoja 1.3. sijoitetaan toimistoryhmiin käytetään perusteena edellisen kalenterivuoden vahinkovakuutusmyyntiä. Toimisto voidaan aikaisemminkin siirtää ylempään toimistoryhmään, jos selvästi on nähtävissä vuotuisen myyntirajan ylitys.

KANNE

Kanteen perustelut

Vakuutusväen Liitto on lausunut, että Kansa-Yhtymä Oy oli yksipuolisesti muuttanut 1.1.1988 alkaen toimistonhoitaja Anja-Leena Koponen-Aallon ja Eeva Lahden sekä 15.1.1988 alkaen toimistonhoitaja Leena Bosundin tehtäviä siirtämällä heidät pysyvästi asiakaspalvelutoimihenkilöiksi. Koponen-Aalto oli työskennellyt yhtiön Turun toimiston toimistonhoitajana 15.2.1982 - 31.8.1987 välisen ajan sekä sen jälkeen syyskuun alusta vuoden 1987 loppuun vt. toimistonhoitajana yhtiön Raision toimistossa. Lahti oli työskennellyt Raision toimiston toimistonhoitajana 1.12.1985 - 31.8.1987 välisen ajan. Bosund oli työskennellyt Pietarsaaren toimiston toimistonhoitajana 1.7.1980 - 15.1.1988 välisen ajan.

Kaikki tehtäväsiirrot olivat johtuneet yhtiön sisäisistä töiden uudelleenjärjestelyistä toimihenkilöiden voimatta niihin vaikuttaa. Työnantajan ilmoitusten mukaan siirrot eivät liioin olleet tapahtuneet toimihenkilöiden omasta pyynnöstä eikä muutoin heistä itsestään johtuvista syistä. Kaikki kolme toimihenkilöä olivat ennen siirtoa kuuluneet 7 palkkaryhmään. Koponen-Aallolle maksetun toimistonhoitolisän määrä oli ollut 2 012 markkaa, Lahden 994 markkaa ja Bosundin 372 markkaa kuukaudessa. Lisiä oli ennen tehtäväsiirtoja korotettu viimeksi 1.12.1987. Siirron yhteydessä toimistonhoitajat olivat menettäneet sanotut lisänsä. Bosundin osalta ensin virheellisesti toteutettu palkkaryhmän alennus oli sittemmin korjattu takautuvasti. Lahden osalta oli huomattava, että hänelle oli maksettu toimistonhoitolisää syyskuun alusta vuoden loppuun 1987, vaikka hänet oli siirretty toimistonhoitajan tehtävästä jo syyskuun alusta lukien.

Toimihenkilöiden luottamusmies oli pitänyt menettelyä palkkasopimuksen 2 §:n 2 kohdan vastaisena. Työnantaja oli kiistänyt rikkoneensa määräystä. Asia oli saatettu 26.2.1988 päivätyllä erimielisyysmuistiolla liittojen ratkaistavaksi.

Palkkasopimuksen 2 §:n 2 kohdan määräys oli sekä tarkoituksensa että tulkintakäytäntönsä puolesta täysin selvä. Sopimuksen sanamuodosta voi päätyä vain siihen johtopäätökseen, että tarkoituksena oli ollut suojata toimihenkilöä palkan markkamääräiseltä alenemiselta sellaisessa tapauksessa, että hän ilman omaa syytään joutui siirtymään alemmantasoiseen tehtävään. Edes hänen palkkaryhmäänsä ei tällöin voitu alentaa, vielä vähemmän hänen saamaansa henkilökohtaista palkkaa. Näistä kahdesta kuitenkin henkilökohtaisen palkan alentaminen oli toimihenkilön kannalta epäedullisempi vaihtoehto, joten sitä koskevalle suojalle oli annettava erityinen painavuus.

Vakuutusväen Liiton tiedossa ei ollut vakuutusalalta yhtään tapausta, jossa vastaavin edellytyksin tehty siirto tehtävästä toiseen olisi johtanut toimihenkilön palkan alenemiseen. Kaikissa tapauksissa, joissa palkkaa tai palkkaryhmää oli alennettu, oli syynä siirtoon ollut joko oma pyyntö tai muu henkilöstä johtuva syy. Työehtosopimusta oli vakiintuneesti tulkittu niin, että edellytyksenä siirrolle vähemmän vaativaan tai alemman palkkaryhmän työhön oli työnantajalla oltava työsopimuslain mukaiset perusteet irtisanoa toimihenkilö, jos siirto johti palkan alenemiseen. Tällaisia perusteita ei kysymyksessä olevien kolmen toimihenkilön siirroissa edes ollut mainittu syinä. Yhtiössä oli yhdessä siirtotapauksessa vuodelta 1984 ja toisessa vuodelta 1986 toimistonhoitolisä pysytetty.

Useilla muilla toimihenkilöaloilla oli voimassa samansisältöisiä määräyksiä kuin tulkittava 2 §:n 2 kohdan määräys eikä muiltakaan aloilta saatu esimerkkejä siitä, että toimihenkilön markkamääräistä palkkaa olisi tehtäväsiirron yhteydessä alennettu silloin kun siirto on johtunut henkilöstä itsestään riippumattomista syistä. Myös oikeuskäytännössä oli hyväksytty periaate, jonka mukaan siirto vähemmän vaativaan tehtävään ei voinut johtaa siirretyn henkilön palkan alenemiseen, kun siirto ei johtunut työntekijästä itsestään. Vakuutusväen Liitto on viitannut edelleen työtuomioistuimen tuomioon n:o 47/1980 ja 111/1987.

Asiasta oli käyty keväällä 1988 liittotasolla neuvotteluja. Asian käsittely oli lykkääntynyt pitkään Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen useista lykkäyspyynnöistä johtuen. Vakuutusalan Työnantajayhdistys oli tietoisesti jättänyt noudattamatta neuvottelujärjestysmääräyksiä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Vakuutusväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Leena Bosundin, Anja-Leena Koponen-Aallon ja Eeva Lahden palkkauksen tulee määräytyä ennen tehtäväsiirtoja voimassa olleen palkkauksen mukaan siten, että heille maksetaan 7 palkkaryhmän mukaisen taulukkopalkan lisäksi heidän saamaansa toimistonhoitolisän suuruista lisäpalkkaa huomioon ottaen toimistonhoitolisien korotukset. Edelleen Vakuutusväen Liitto on vaatinut Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Vakuutusalan Työnantajayhdistys, jonka esittämään jutussa kuultu Kansa-Yhtymä Oy osaltaan on yhtynyt, on lausunut, että Vakuutusalan Työnantajayhdistys ei ollut myötävaikuttanut Kansa-Yhtymä Oy:n ja Kansan Toimihenkilöt r.y:n välisen paikallisen sopimuksen syntymiseen. Valtakunnallinen vakuutusalan työehtosopimus oli ollut voimassa ennen paikallisen sopimuksen solmimista, jota ei voitu pitää työehtosopimuksena. Työehtosopimuksen muuttaminen kesken sopimuskauden edellytti, että kaikki sopimukseen osalliset suostuivat muuttamiseen. Näin ei ollut tässä tapauksessa asian laita, sillä työnantajayhdistys ei ollut edes tietoinen paikallisesta sopimuksesta. Myöskään Vakuutusväen Liitto ei ollut osallisena eikä edes sidottu paikalliseen sopimukseen. Näin ollen paikallista sopimusta ei voitu pitää työehtosopimuslaissa tarkoitettuna työehtosopimuksena eikä Vakuutusalan Työnantajayhdistyksellä ollut työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuutta sopimuksen osalta. Mikäli sopimusta pidettäisiin työehtosopimukse

na, oli vireillä olevassa jutussa sekä kantajana että vastaajana väärät yhdistykset.

Toimistonhoitajien tehtäväsiirrot olivat johtuneet yhtiön sisäisistä töiden uudelleenjärjestelyistä ja toimintamuutoksista. Sanotut toimistonhoitajat oli siirretty asiakaspalvelutoimihenkilöiksi ja kaikkien kolmen osalta siirto oli johtunut siitä, että Raison ja Pietarsaaren toimistot oli lakkautettu. Ennen siirtoja yt-neuvotteluissa oli todettu, että toimihenkilöiden uudet tehtävät järjestellään 7 palkkaryhmän edellytysten mukaisesti, joten heidän palkkaryhmänsä ei muuttunut. Ainoastaan Bosundin osalta palkkaryhmää oli erehdyksessä alennettu, mutta asia oli korjattu takautuvasti. Sitä vastoin toimistonhoitolisä oli poistettu, koska kysymys oli ollut paikalliseen sopimukseen perustuvasta tehtäväkohtaisesta lisästä.

Työnantajapuoli oli katsonut, että kysymyksessä olevien toimihenkilöiden osalta oli menetelty palkkasopimuksen 2 §:n 2 kohdan mukaisesti. Toimihenkilöitä ei ollut siirretty alempaan palkkaryhmään vaan nimenomaan neuvotteluissa oli todettu, että heidän tehtävänsä muodostettiin 7 palkkaryhmän edellytysten mukaisesti. Tällöin 2 §:n 2 kohdan määräysten soveltaminen ei voinut tulla edes kysymykseen, koska kysymyksessä olevat toimihenkilöt olivat siirron yhteydessä säilyttäneet entisen palkkaryhmänsä. Valtakunnallisen palkkasopimuksen 3 §:n 5 kohdan mukaan henkilökohtaisen lisän maksaminen riippui yhtiön harkinnasta. Toimistonhoitolisän maksaminen sen sijaan perustui vain yhtiökohtaiseen sopimukseen eikä yhtiöllä sen maksamisen suhteen ollut ollut harkintavaltaa. Toimistot ryhmiteltiin sopimuksen mukaan vuotuisen vahinkovakuutusmyynnin perusteella viiteen toimistoryhmään, joiden mukaan toimistonhoitolisää maksettiin.

Edellä sanotun mukaisesti valtakunnallisen palkkasopimuksen 2 §:n 2 kohdan sanamuoto ja tulkinta olivat täysin selvät. Määräyksen soveltaminen edellytti konttoritoimihenkilön siirtämistä tehtävään, joka kuului alempaan palkkaryhmään. Tässä tapauksessa oli nimenomaan sovittu siitä, että tehtävät muodostettiin entisen palkkaryhmän edellytysten mukaisesti.

Kysymyksessä oli kiistatta työehtosopimuksen ulkopuolinen tehtäväkohtainen lisä, joten sitä eivät koskeneet palkkasopimuksen henkilökohtaista palkkaa koskevat määräykset. Lisän maksaminen oli aina päättynyt silloin, kun tehtävän hoitaminen oli loppunut. Palkkasopimuksen 2 §:n 2 kohdan määräys henkilökohtaisesta palkasta tarkoitti sitä, ettei siirron yhteydessä esimerkiksi erityisestä ansiosta tai työtehosta maksettua henkilökohtaista lisää alennettu. Toimistonhoitolisä ei voinut tässä yhteydessä edes tarkoittaa samaa asiaa kuin työehtosopimuksen mukainen henkilökohtainen lisä, jonka maksaminen riippui yhtiön harkinnasta.

Mitä siihen kanteen väitteeseen tuli, että työnantajapuoli olisi syyllistynyt asian käsittelyn tahalliseen viivyttelyyn, niin tälle väitteelle ei ollut perusteita. Neuvotteluihin käytetty kokonaisaika ei ollut ollut mitenkään poikkeuksellisen pitkä.

Sanotun perusteella Vakuutusväen Liiton vaatimukset olivat perusteettomat. Toimistonhoitolisän maksaminen oli perustunut vain yhtiökohtaiseen sopimukseen, joka ei ollut työehtosopimus. Sopimuksen sanamuoto, tarkoitus ja soveltamiskäytäntö huomioon ottaen toimistonhoitolisää oli pidettävä korkeintaan tehtäväkohtaisen lisän luonteisena lisänä eikä henkilökohtaisena palkkana. Missään tapauksessa Vakuutusalan Työnantajayhdistyksellä ei voinut olla valvontavastuuta sopimuksen osalta. Toimihenkilöitä ei ollut siirretty alempaan palkkaryhmään eikä toimistonhoitolisää voitu muutoinkaan pitää henkilökohtaisena palkkana, koska lisää ei ollut edes määritelty työehtosopimuksessa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vakuutusalan Työnantajayhdistys on vaatinut, että kanne jätetään tutkimatta siltä osin kuin se koski paikallista yhtiökohtaista sopimusta. Muutoin Vakuutusalan Työnantajayhdistys on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ja Kansa-Yhtymä Oy ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Vakuutusalan Työnantajayhdistys ja Kansa-Yhtymä Oy 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että toimistonhoitajina työskennelleillä Anja-Leena Koponen-Aallolla, Eeva Lahdella ja Leena Bosundilla, jotka on siirretty toimistonhoitajan tehtävistä alemmin palkattuihin asiakaspalvelutehtäviin, on oikeus vakuutusalan konttoritoimihenkilöitä koskevan palkkasopimuksen 2 §:n 2 kohdan nojalla saada palkkansa ennen tehtäväsiirtoja voimassa olleen palkkauksen mukaisena. Työnantaja on kanteen mukaan kieltäytynyt maksamasta Koponen-Aallolle ja Lahdelle 1.1.1988 lukien sekä Bosundille 15.1.1988 lukien toimistonhoitolisää, josta on sovittu Kansa-Yhtymä Oy:n ja Kansan Toimihenkilöt r.y:n kesken 22.10.1986 valtakunnallista työehto- ja palkkasopimusta täydentävässä sopimuksessa.

Vakuutusalan Työnantajayhdistys on katsonut, ettei edellä mainittua paikallista sopimusta ole pidettävä työehtosopimuslaissa tarkoitettuna työehtosopimuksena. Tähän nähden työnantajayhdistys on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta siltä osin, kuin se on perustettu paikalliseen yhtiökohtaiseen sopimukseen.

Oikeudenkäyntiväitteen johdosta työtuomioistuin toteaa, että kanteessa on tosin kysymys paikallisesti sovittujen palkkaetuuksien säilymisestä nyt kysymyksessä olevassa siirtotilanteessa. Etuuksien säilyminen perustuu kuitenkin kanteen mukaan vakuutusalan konttoritoimihenkilöitä koskevan palkkasopimuksen 2 §:n 2 kohdan soveltamiseen, joten asian käsitteleminen ja ratkaiseminen siitä riippumatta, katsotaanko edellä mainittu paikallinen sopimus työehtosopimukseksi, työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n määräykset huomioon ottaen kuuluu koko kanteen osalta työtuomioistuimen toimivaltaan.

Kansa-Yhtymä Oy:ssä on toteutettu töiden uudelleen järjestelyä ja toimintamuutoksia. Näiden muutosten seurauksena yhtiön Raision ja Pietarsaaren toimistot on lakkautettu ja niissä toimistonhoitajan tehtävissä työskennelleet Koponen-Aalto ja Lahti on siirretty asiakaspalvelutehtäviin Turun toimistoon ja Bosund vastaaviin tehtäviin Kokkolan toimistoon. Työnantaja on kieltäytynyt siirron jälkeen maksamasta mainituille toimihenkilöille aiemman palkkaryhmän mukaisen palkan lisäksi toimistonhoitolisää, jonka suuruus oli ollut siirron aikaan Bosundilla 372 markkaa, Koponen-Aallolla 2 012 markkaa ja Lahdella 994 markkaa.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan Kansa-Yhtymä Oy:ssä toimistonhoitajan palkka on koostunut tietyn palkkaryhmän mukaisesta palkasta, jonka lisäksi on maksettu toimistonhoitolisää. Toimistonhoitolisän suuruutta varten yhtymän toimistot on ryhmitelty vuotuisen vahinkovakuutusmyynnin perusteella viiteen toimistoryhmään. Sopimuksen mukaan toimistonhoitolisä nousee palkkaryhmien yläpuolella olevien palkantarkistusprosentin mukaisesti.

Toimistot sijoitetaan toimistoryhmiin käyttäen perusteena edellisen kalenterivuoden vahinkovakuutusmyyntiä. Toimisto voidaan aikaisemminkin siirtää ylempään toimistoryhmään, jos selvästi on ollut nähtävissä vuotuisen myyntirajan ylitys. Esitetyn selvityksen mukaan vuotuisen myyntirajan alitus ei johda toimiston siirtämiseen alempaan toimistoryhmään.

Palkkasopimuksen 2 §:n 2 kohdan mukaan, jos konttoritoimihenkilö ilman omaa pyyntöä tai muutoin ilman hänestä itsestään johtuvaa syytä siirretään tehtävään, joka kuuluu alempaan palkkaryhmään, hänen henkilökohtaista palkkaansa tai palkkaryhmäänsä ei tämän johdosta alenneta. Määräyksen soveltamisen kannalta nyt kyseessä olevassa tapauksessa on ratkaisevaa, miten sanontaa "henkilökohtaista palkkaansa" on tulkittava.

Työntekijäpuolen käsityksen mukaan henkilökohtainen kokonaispalkka muodostuu valtakunnallisen työehto- ja palkkasopimuksen, paikallisten sopimusten ja toimihenkilön kulloisenkin työsopimuksen ehtojen mukaan siten, että kysymyksessä on henkilön kokonaispalkka, joka koostuu työkohtaisesta ja henkilökohtaisesta osasta. Työkohtainen osa voi olla esimerkiksi palkkaryhmän mukaan määräytyvä peruspalkka ja henkilökohtainen osa esimerkiksi palvelusvuosilisä tai säännöllinen erityislisä.

Vakuutusalan Työnantajayhdityksen näkemyksen mukaan palkkasopimuksen 2 §:n 2 kohdan maininta henkilökohtaisesta palkasta tarkoittaa sitä, ettei siirron yhteydessä palkkaryhmien yläpuolella olevan palkkaa alenneta ja ettei esimerkiksi erityisestä ansiosta tai työtehosta maksettua henkilökohtaista lisää alenneta. Toimistonhoitolisä ei työnantajayhdistyksen mielestä voi tässä yhteydessä tarkoittaa samaa asiaa kuin työehtosopimuksessa mainittu henkilökohtainen lisä, joka maksetaan yhtiön harkinnan mukaan. Muutoinkaan toimistonhoitolisää ei voida riidanalaisen sopimusmääräyksen soveltamisen kannalta pitää henkilökohtaisena palkkana, koska lisää ei ole määritelty työehtosopimuksessa.

Todistajana kuullun Vakuutusväen Liiton toiminnanjohtajan kertoman mukaan puheena oleva työehtosopimuksen nykyistä 2 §:n 2 kohtaa vastaava määräys on otettu työehtosopimukseen ensimmäisen kerran vuonna 1974. Tuossa yhteydessä on työehtosopimuksen 3 §:n osalta tehty ero henkilökohtaisen lisän ja tehtäväkohtaisen lisän välillä. Vakuutusväen Liitto oli ymmärtänyt sopimusta tarkoitetun tulkittavaksi niin, että työehtosopimuksen takuumääräys koski maksuperusteesta riippumatta kaikkia konttoritoimihenkilöille maksettavia palkanlisiä.

Määräyksen soveltamiskäytännössä ei aiemmin ole esiintynyt vastaavia erimielisyystapauksia. Milloin toimistonhoitaja on siirtynyt alemmalle palkalle muihin tehtäviin, on nimenomaan sovittu lisän lakkaamisesta tai sen maksamisesta työehtosopimusta pienempänä. Määräajaksi toimistonhoitajiksi siirtyneiltä on tehtävän päätyttyä poistettu toimistonhoitolisä. Sellaisia tapauksia soveltamiskäytännössä ei ole näytetty tulleen esille, joissa toimistonhoitolisä olisi säilytetty, eikä toisaalta myöskään tapauksia, joissa se olisi vastoin siirretyn henkilön tahtoa poistettu tai vähennetty.

Työehtosopimuksen riidanalaisessa kohdassa on käytetty sanontaa "henkilökohtainen palkka", sen sijaan että olisi puhuttu henkilökohtaisesta lisästä. Tämä viittaa siihen, ettei määräykselle olisi tarkoitettu antaa niin suppeaa merkitystä kuin mitä henkilökohtaisella lisällä sopimuksen tarkoittamassa mielessä on. Määräyksen sanamuodosta ei liioin ole pääteltävissä tarkoitetun, että sen soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät sopimukseen sidotut työntekijät silloin, kun heidän palkkauksestaan tai osasta siitä on sovittu muutoin kuin työehtosopimuksessa.

Toimistonhoitolisä ei ole luonteeltaan verrattavissa työehtosopimuksessa määriteltyihin toimihenkilön päätehtävää vaativammasta tehtävästä maksettavaan tehtäväkohtaiseen lisään tai erityisestä ansiosta ja työtehtävästä maksettavaan henkilökohtaiseen lisään. Toimistonhoitajille on paikallisessa sopimuksessa sovittu tietty palkkaustaso, joka lähtökohtaisesti on kiinteä ja toimistonhoitajan henkilöstä riippumaton. Toimistonhoitolisän nimellä maksettu, palkkaryhmien yläpuolisten ansiokehitykseen sidottu palkka on osa toimistonhoitajan työkohtaista palkkaa, josta muu osa määräytyy palkkaryhmän perusteella. Työehtosopimuksen 2 §:n 2 kohdassa tarkoitetussa suhteessa toimistonhoitajien palkkaus on näin verrattavissa lähinnä palkkaryhmien yläpuolella olevien toimihenkilöiden palkkaukseen, joka taas työnantajaliitonkin tulkinnan mukaan kuuluu kyseisen työehtosopimusmääräyksen soveltamispiiriin.

Edellä olevan vuoksi ja huomioon ottaen kyseisen määräyksen luonteen palkkasuojamääräyksenä sitä on työtuomioistuimen mielestä tulkittava sen sanamuotoonkin paremmin soveltuvalla tavalla siten, että toimistonhoitolisä on määräyksen tarkoittamaa henkilökohtaista palkkaa, jota siirtotilanteessa ei työntekijän suostumuksetta voida alentaa. Koponen-Aallolla, Lahdella ja Bosundilla on siten oikeus vaatimaansa lisäpalkkaan, jonka suuruus määräytyy, kun muusta ei ole näytetty sovitun, siirtohetkellä voimassa olleiden määräysten mukaan.

Työtuomioistuin katsoo jääneen jutussa näyttämättä, että Vakuutusalan Työnantajayhdistys olisi tahallaan viivytellyt erimielisyysneuvottelujen käymisessä ja siten tällä tavoin laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Kyseinen palkkasopimuksen määräys on sanonnaltaan jossain määrin epäselvä suhteessa maksettaviin palkanlisiin. Kun otetaan lisäksi huomioon, että toimistonhoitolisästä on sovittu paikallisessa sopimuksessa, jossa vastaajayhdistys ei ole ollut osallisena ja kun tuon sopimuksen perusteella lisän luonne henkilökohtaisen palkan osana on jäänyt tulkinnanvaraiseksi, ei työnantajayhdistys työnantajan omaksumaa tulkintaa tukiessaan ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen työtuomioistuimen toimivaltaan koskeva oikeudenkäyntiväite hylätään.

Työtuomioistuin vahvistaa, että Leena Bosundilla, Anja-Leena Koponen-Aallolla ja Eeva Lahdella on oikeus saada tehtäväsiirtojen voimaantulosta lukien heille maksetun 7 palkkaryhmän mukaisen taulukkopalkan lisäksi heidän siirtohetkellä saamansa toimistonhoitolisän suuruista lisäpalkkaa.

Muilta osin kanne hylätään.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen saavat asianosaiset itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Suhonen, Äimälä, Uski, Pohja ja Korpela.

Esittelijä Silvolan ehdotus, johon jäsenet Äimälä ja Uski yhtyivät:

Kanteen tutkimista vastaan esitetyn väitteen osalta totean, että kanteessa ei ole kysymys siitä, onko Kansa-Yhtymä Oy:n ja Kansan Toimihenkilöt r.y:n välistä Kansa-yhtiöiden toimihenkilöstöä koskevaa palkkasopimusta pidettävä työehtosopimuksena, vaan Vakuutusväen Liiton ja Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen välisen palkkasopimuksen tulkinnasta. Kun kanteen, joka koskee työehtosopimuksen pätevyyttä taikka voimassaoloa, panee työtuomioistuimessa työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n nojalla vireille sopimukseen osallinen ja kanteeseen vastaa toinen osallinen, ei sanotun sopimuksen työehtosopimusluonnetta voitaisikaan tutkia Vakuutusväen Liiton ja Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen välillä käytävässä oikeudenkäynnissä.

Toimistonhoitolisän suorittaminen Koponen-Aallolle, Lahdelle ja Bosundille on perustunut Kansa-Yhtymä Oy:n ja Kansan Toimihenkilöt r.y:n väliseen Kansa-yhtiöiden toimihenkilöstöä koskevaan palkkasopimukseen.

Tulkittavan Vakuutusväen Liiton ja Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen välisen konttoritoimihenkilöitä koskevan palkkasopimuksen määräyksen mukaan ei toimihenkilön henkilökohtaista palkkaa tai palkkaryhmää alenneta siirrettäessä toimihenkilö ilman omaa pyyntöä tai muutoin ilman hänestä itsestään johtuvaa syytä tehtävään, joka kuuluu alempaan palkkaryhmään.

Jos henkilökohtainen palkka käsittää kaiken työnantajan toimihenkilölle toimen hoidosta maksettavan palkan maksuperusteesta riippumatta, on Vakuutusväen Liiton kanne perusteltu. Jos henkilökohtaisen palkan piiriin taas luetaan vain asianosaisliittojen välisen palkkasopimuksen tuntemat lisät, ei toimistonhoitolisää voida lukea henkilökohtaiseksi palkaksi palkkasopimuksen ko. pysyvyysmääräystä sovellettaessa. Tulkintaohjeen saamiseksi on kiinnitettävä huomiota todistelussa esille otettuun sopimuksen sanamuotoon ja siitä mahdollisesti selvitettävissä olevaan sopijapuolten tarkoitukseen ynnä soveltamiskäytäntöön.

Palkkasopimus tuntee tehtäväkohtaisen lisän, joka maksetaan konttoritoimihenkilölle, joka suorittaa eriasteisia tehtäviä eikä hänen vaativin tehtävänsä muodosta hänen päätehtäväänsä. Toiseksi yhtiö voi palkkasopimuksen perusteella harkintansa mukaan erityisestä ansiosta ja erityisestä työtehosta maksaa konttoritoimihenkilölle henkilökohtaista lisäpalkkaa.

Kun kanteen tarkoittamiin siirtoihin verrattavia siirtotapauksia ei ole näytetty esiintyneen niin, että olisi edes voinut syntyä vakiintunutta soveltamiskäytäntöä, asiassa ei ole näytetty perusteita sille, että Koponen-Aallon, Lahden taikka Bosundin oikeutta kanteessa vaadittuun lisään voitaisiin perustella myöskään syntyneellä työehtosopimuskäytännöllä.

Näillä perusteilla katson jääneen näyttämättä, että Koponen-Aallolla, Lahdella tai Bosundilla olisi palkkasopimuksen perusteella oikeus saada kysymyksessä oleva paikalliseen sopimukseen perustunut toimistonhoitolisä maksettavaksi edelleen uudessa tehtävässään.

Edellä olevilla perusteilla hylkään kanteen tutkimista vastaan esitetyn väitteen ja itse kanteen.

Asian laadun vuoksi ei Vakuutusalan Työnantajayhdistykselle eikä Kansa-Yhtymä Oy:lle ole tuleva korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.