Labor court fines union branches and national union for violating peace obligations and wage rule breaches.

Kaksi ammattiosasto, joiden toimesta ei ollut ryhdytty riittäviin toimenpiteisiin työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin kohdistuneen työtaistelun johdosta ja jotka vastasivat lisäksi toimikunnan jäsenten osallistumisesta työtaisteluun, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työntekijäliito tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultavat Oulun Seudun Metallityöväen Ammattiosasto r.y. Oulun Metallityöväen Ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 §

Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

8 § Työntekijän palkka

18 Täysin työkykyinen ja 18 vuotta täyttänyt työnvuot- tekijä ta täyt- Työntekijän peruspalkka tänyt työntekijä

Työn- Mom. 1. Työntekijän peruspalkka saadaan lisääteki- mällä henkilökohtainen palkan osuus työntekijän jän työkohtaiseen palkan osuuteen. peruspalkka

Henkilökohtainen palkan osuus

Hen- Mom. 4. Henkilökohtainen palkan osuus määritekilö- tään työn kannalta merkityksellisten tekijöiden koh- perusteella. Tekijät ovat ammatinhallinta, työtai- tulos ja huolellisuus. nen palkan osuus

Määrä Henkilökohtainen palkan osuus on suuruudeltaan enintään 15 %. Laskentaperusteena on työntekijän työkohtainen palkan osuus.

Työpaikan työntekijöille prosentteina määritettyjen henkilökohtaisten palkan osuuksien keskiarvo on porrastusryhmittäin 7,5.

9 §

Palkkaustavat

Palk- Mom. 1. Palkkaustavat jaetaa aikapalkkaan ja kaus- suorituspalkkoihin. tavat Suorituspalkkaustapoja ovat suora urakka, osaurakka ja palkkiopalkka.

Käytettävät palkkaustavat

1 liittojen yhteisesti laatimat ja sopimat, soveltamisohjeessa mainitut palkkaustavat

2 paikallisesti työnantajan ja työntekijäpuolen välillä sovitut ja kirjatut palkkaustavat

3 työkohtaisesti työnantajan ja asianomaisen työntekijän tai asianomaisten työntekijöiden välillä sovittu palkkaustapa. Tämä palkkaustapa tulee saattaa luottamusmiehelle tiedoksi.

Soveltamisohje

Liittojen yhteisesti laatimat ja sopimat palkkaustavat ovat:

1 Aikapalkka 2 Suorituspalkka 2.1 Suora urakka 2.2 Osaurakka 1 kiinteä osuus 75 % muuttuva osuus 25 % 2 kiinteä osuus 50 % muuttuva osuus 50 %

2.3. Palkkiopalkka

Mikäli työnantajan ja asianomaisen työntekijän välillä ei päästä yksimielisyyteen työhön sovellettavasta pakkaustavasta, käytetään paikallisten osapuolten tai liittojen välillä sovittuja palkkaustapoja.

Jos syntyy erimielisyyttä siitä, onko käytetty palkkaustapa kohtien 1 ja 2 palkkaustapojen mukainen, asia tulee selvittää työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti.

Palk- Työkohtaisen palkkaustavan valinta perustuu työn kaus- ominaisuuksiin ja teknillisiin edellytyksiin. tavan Näitä ovat mm. työn luonne, työmenetelmä ja sen valin- vakiintuneisuus, suoritusnormien täsmällisyys, ta tuotannon häiriöt sekä työolosuhteiden vaihtelut.

Käytettyjen palkkaustapojen rakenteesta tulee antaa työntekijälle riittävän yksityiskohtainen kirjallinen selvitys, jos hän sitä pyytää.

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

30 §

Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

KANNE

Kanteen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että sen jäsenyrityksen OMP-Konepaja Oy:n työntekijät olivat painostaakseen työnantajaa ryhtyneet työehtosopimusta rikkoen työtaistelutoimenpiteisiin seuraavasti: Työvuoron kahdeksan työntekijää oli jäänyt tulematta työhön torstaina 13.4.1989 kello 22. Seuranneena päivänä 14.4.1989 olivat päivävuoron 18 työntekijää, aamuvuoron 42 työntekijää ja iltavuoron 37 työntekijää jääneet pois työstä. Yövuoron työntekijät olivat palanneet työhön sunnuntaina 16.4.1989 kello 22.

Seuraavan kerran olivat yövuoron kahdeksan työntekijää poistuneet työpaikoiltaan 18.4.1989 kello 22. Edelleen olivat muiden työvuorojen työntekijät jääneet palaamatta työpaikoilleen seuranneena aamuna. Lakkoihin oli osallistunut sama määrä työntekijöitä kuin edellisen lakon aikana. Lisäksi työntekijät olivat pitäneet työnantajan kanssa siitä etukäteen sopimatta 18.4.1989 kello 13.45-14.30 työpaikalla kokouksen, johon olivat osallistuneet sekä aamu- että iltavuoron työntekijät.

Edelleen työpaikalla oli ollut voimassa ylityökielto 10.4.1989 lähtien. Yrityksessä oli ollut suuri tarve ylityön tekemiseen maalis-toukokuun aikana olleiden suurten toimitusten vuoksi.

Työnantaja oli saanut tiedon työtaistelun alkamisesta 13.4.1989, kun Oulun paikallisradion toimittaja oli soittanut edellisenä päivänä yrityksen johdolle ja kysellyt lakosta. Mitään neuvottelupyyntöä OMP-Konepaja Oy:n johdolle ei ollut esitetty. Välittömästi tiedon saatuaan työnantajan edustaja oli ottanut yhteyttä pääluottamusmieheen, joka oli ilmoittanut työtaistelun syyksi muun muassa palkkarakenteeseen liittyvän henkilökohtaisen osuuden määrittelytavan. Pääluottamusmies oli samassa neuvottelussa esittänyt osaurakan käytöstä luopumista yrityksessä. Työtaisteluihin olivat ottaneet osaa Oulun Seudun Metallityöväen Ammattiosaston toimikunnan kolme jäsentä ja Oulun Metallityöväen Ammattiosaston toimikunnan kaksi jäsentä.

Työtaistelut kohdistuivat työehtosopimuksen palkkausta, erimielisyyksien ratkaisemista ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Työtaisteluiden tarkoituksena oli ollut työnantajan painostaminen suostumaan osaurakan käytöstä luopumiseen ja ottamaan henkilökohtaisten osuuksien määrittelyssä käyttöön työehtosopimuksesta poikkeava laskutapa.

Oulun Seudun Metallityöväen Ammattiosasto ja Oulun Metallityöväen Ammattiosasto eivät olleet huolehtineet siitä, että niiden jäsenet olisivat välttäneet työtaisteluun ryhtymistä. Päin vastoin niiden edustajat olivat työtaisteluihin osallistumalla ja esittämällä työnantajalle työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia osoittaneet tukevansa työtaistelutoimenpiteitä.

Metallityöväen Liitolle oli jo ensimmäisten työtaistelujen alettua ilmoitettu puhelimitse niistä ja vaadittu liitolta toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi. Liiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin olleet riittämättömiä, minkä osoitti lakkojen uusiutuminen edellä sanotuin tavoin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Oulun Seudun Metallityöväen Ammattiosaston ja Oulun Metallityöväen Ammattiosaston sekä Metallityöväen Liiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että kantajan esittämät tiedot 13.4. ja 18.4.1989 alkaneiden työnseisausten kestosta ja niihin osallistuneiden työntekijöiden määristä pitivät pääosin paikkansa. Toimikunnan jäsenten osallistumisesta oli kuitenkin todettava, että yksi Oulun Seudun Metallityöväen Ammattiosaston kanteessa tarkoitetuista toimikunnan jäsenistä oli ollut talvilomalla työnseisausten aikana, joten hän ei ollut osallistunut työnseisauksiin. Toinen kantajan mainitsemista Oulun Metallityöväen Ammattiosaston toimikunnan jäsenistä oli ollut työssä työnseisausten ajan.

Jälkimmäinen eli 18.4.1989 alkanut työnseisaus oli päättynyt sunnuntaina 23.4.1989, jolloin yövuoron työntekijät olivat tulleet työhön kello 22.

Työnantajan aloitteesta oli järjestetty 12.4.1989 kello 17.45 neuvottelutilaisuus. Siinä työnantajaa olivat edustaneet toimitusjohtaja, konepajapäällikkö, valmistuspäällikkö ja talouspäällikkö. Työntekijöiden edustajina olivat toimineet pääluottamusmies ja varapääluottamusmies. Tilaisuudessa oli käyty läpi asioita, jotka olivat aiheuttaneet erimielisyyttä ja joiden suhteen osapuolten kesken vallitsi erilaisia näkemyksiä. Kantajan mainitseman osaurakan käytön osalta työntekijöiden edustajat olivat tilaisuudessa todenneet muun muassa sen, että PARAKE-palkkarakenteen käyttöönoton yhteydessä työnantajan yksipuolisen päätöksen perusteella tapahtunut siirtyminen suorasta urakasta osaurakkaan oli aiheuttanut työntekijöiden ansioiden laskua. Lisäksi urakkahinnoittelu ja työnvaativuusryhmittely oli tehty sikäli virheellisesti, että urakoissa oli esiintynyt saman työn osalta huomattavan suuria työntekijöiden kannalta epäedullisia vaihteluita.

Kantajan mainitsema henkilökohtaisten osuuksien määrittely oli myös ollut esillä neuvottelutilaisuudessa. Työehtosopimuksen mukaan henkilökohtainen osuus on suuruudeltaan enintään 15 prosenttia. Työntekijät olivat ehdottaneet osuuden suuruuden tarkistamista esimerkiksi siten, että kaikki työntekijät olisivat saaneet 15 prosenttia tai siten, että lisän määrä olisi ollut 7,5 prosenttia. Näin nimittäin oli useilla metalliteollisuuden työpaikoilla. Työnantaja oli luvannut harkita asiaa ja mahdollisesti muuttaa osuuksien määrittelyä tarvittaessa.

Kanteen väite siitä, että työntekijät olisivat ryhtyneet lakkoon painostaakseen työnantajaa hyväksymään henkilökohtaisten osuuksien määrittelyyn liittyvän esityksen, ei pitänyt paikkaansa. Neuvottelutilaisuudessa oli nimittäin saavutettu osuuksien määrittelyn suhteen molempia osapuolia tyydyttänyt ratkaisu. Ei siis ollut olemassa vaatimusta, jota lakolla olisi tuettu. Esitys osuuden suuruuden tarkistamisesta työehtosopimuksen asettaman haarukan puitteissa ei myöskään ollut mitenkään työehtosopimuksen vastainen.

Työpaikalla oli käyty kevään kuluessa neuvotteluja muun muassa edellä sanottujen hinnoitteluvirheiden korjaamisesta, erilaisten tiliepäselvyyksien oikaisemisesta sekä työnantajan lupaamasta aikatyöntekijöiden palkkausten tarkistamisesta. Viimeksi sanotun työnantaja oli luvannut toteuttaa PARAKE-palkkarakenteen käyttöönoton yhteydessä. Työnantajan viivyttely näissä asioissa oli aiheuttanut työntekijöissä hermostumista, joka oli johtanut 13.4.1989 alkaneeseen työnseisaukseen.

Metallityöväen Liiton palkkasihteeri oli ollut yhteydessä pääluottamusmieheen kehottaen tätä toimimaan siten, että asioista, joista oltiin työnantajan kanssa eri mieltä, oli tehtävä normaali erimielisyysmuistio. Tämän jälkeen riitaisiin kohtiin oli pyrittävä saamaan ratkaisu noudattaen työehtosopimuksen edellyttämää neuvottelujärjestystä samalla pidättäydyttävä kaikista työrauhaa uhkaavista toimista.

Oulun Seudun Metallityöväen Ammattiosaston noin 1500 jäsenestä noin 190 ja Oulun Metallityöväen Ammattiosaston noin 500 jäsenestä noin 18 työskentelee OMP-Konepaja Oy:ssä. Ammattiosastojen toimielimet eivät olleet ehtineet käsitellä työnseisauksia ennen niiden tapahtumista. Ne olivat olleet esillä ensin sanotun ammattiosaston toimikunnan kokouksessa 26.4.1989, jolloin tilanne konepajalla oli jo rauhoittunut. Koska tilanteet työpaikalla olivat kehittyneet nopeasti ja spontaanisti, ammattiosastoilla ei olisi ollut mitään mahdollisuksia saada toimielimiään kokoon ennen työtaistelujen alkamista. Oli kuitenkin korostettava sitä, että ammattiosastojen edustajat työpaikalla olivat jatkuvasti yrittäneet toimia neuvottelujen aikaansaamiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Yritykset olivat kuitenkin kariutuneet työnantajan asennoitumisen ja vastustuksen vuoksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto, johon jutussa kuultavana olleet ammattiosastot osaltaan ovat yhtyneet, on vaatinut kanteen hylkäämistä.

METALLITEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON VASTASELITYS

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on todennut Metallityöväen Liiton vastineessa esitetyt huomautukset ammattiosastojen toimikunnan jäsenten osallistumisista työtaisteluun paikkansa pitäviksi kuitenkin siten, että Oulun Seudun Metallityöväen Ammattiosaston toimikunnan jäsen, jonka vastineessa oli ilmoitettu olleen työtaistelujen aikana talvilomalla, oli ollut talvilomalla ensimmäisen työtaistelujakson aikana osallistuen työtaisteluun toisen lakkojakson aikana.

Vastineessa esitetyt väitteet työntekijöiden ansioiden laskusta väitettyjen virheiden johdosta urakkahinnoittelussa ja työnvaativuusryhmittelyssä eivät pitäneet paikkaansa. Päin vastoin työnantajapuolelta oli voitu lakon alkamisaikaan mennessä valmistuneista urakoista osoittaa työntekijöiden saaman rahamäärän olleen isompi kuin vastaavasti lasketuissa suoran urakan töissä. Edelleen valittaessa osaurakkaa yhdeksi palkkausmuodoksi asiasta oli käyty keskusteluja verrattain pitkään työntekijäpuolen kanssa. Koska asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen eikä toisaalta työehtosopimuksen mukaan asiasta myöskään ollut sovittu, työnantaja oli toteuttanut siirtymisen osaurakkaan, koska se yrityksen kannalta oli parempi palkkausmuoto niissä töissä, joihin sitä sovellettiin. Kuitenkin tuossa vaiheessa oli todettu, ettei mikään urakkamuoto ollut vieras palkkausmuoto yrityksessä.

Henkilökohtaisten osuuksien määrittelyssä yritys noudatti täysin työehtosopimusta. Lisien maksaminen työntekijäpuolen vaatimalla tavalla oli työehtosopimuksen vastaista. Pääluottamusmies oli esittänyt vaatimuksen juuri ennen lakon alkamista toimitusjohtajalle.

Urakkahinnoittelussa ja vaativuusryhmittelyssä oli esiintynyt erimielisyyksiä. Kyseisistä tapauksista oli kuitenkin päästy neuvottelujen jälkeen yhteisymmärrykseen eikä pääluottamusmiehen ja valmistuspäällikön välisellä neuvottelutasolla ollut yhtään ratkaisematonta tapausta vireillä lakon alkaessa. Hinnoitteluvirheet ja tiliepäselvyydet oli hoidettu täysin sopimuksen mukaisia menettelytapoja noudattaen.

Työnantaja ei ollut missään vaiheessa luvannut korjata aikapalkkoja siirryttäessä uuteen palkkarakenteeseen, vaan vasta sen jälkeen. Tarvittavat korjaukset oli myös tehty. Ylityön tekemisen tarve OMP-Konepaja Oy:ssä oli ollut suuri maalis-toukokuun välisenä aikana toimitettavien suurten tilausten vuoksi. Tätä tarvetta oli pyritty vähentämään teettämällä työtä osin kolmessa vuorossa. Tämän lisäksi oli ollut tarvetta tehdä työtä viikonloppuisin ja sellaisissa kohteissa, joissa ei ollut voitu käyttää useampaa vuoroa. Työntekijöitä oli säännöllisesti pyydetty ylityöhön lakkojen välisenä aikana. Ylityöhön ei kuitenkaan ollut suostuttu. Yrityksessä oli siis selvästi ollut voimassa ylityökielto kysymyksessä olevana aikana. Vallitsevan työmarkkinakäytännön mukaan tällaisessa tilanteessa ei käyty neuvotteluja.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaisliitot ja ammattiosastot ovat vaatineen korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

OMP-Konepaja Oy:n kaikkien kolmen vuoron työntekijät ovat olleet lakossa kanteessa kerrotuin tavoin ensin torstaista 13.4.1989 kello 22 alkaen sunnuntaihin 16.4.1989 kello 22 saakka ja uudelleen tiistaista 18.4.1989 kello 22 alkaen sunnuntaihin 23.4.1989 kello 22 saakka. Molempiin lakkoihin on ottanut osaa yksi Oulun Metallityöväen Ammattiosaston ja yksi Oulun Seudun Metallityöväen Ammattiosaston toimikunnan jäsen. Lisäksi viimeksi mainitun ammattiosaston eräs toinen toimikunnan jäsen on ollut mukana lakossa toisen lakkojakson aikana. Työntekijät ovat lisäksi kieltäytyneet lakkojaksojen välillä tekemästä ylitöitä. Olosuhteista on pääteltävissä, että tähän on ryhdytty painostustarkoituksessa.

Työtaistelulla on tuettu työntekijöiden vaatimusta luopua yrityksessä käyttöön otetusta osaurakasta, joka työntekijöiden käsityksen mukaan on johtanut ansioiden alenemiseen. Samoin työntekijät ovat olleet tyytymättömiä urakkahinnoitteluun ja työnvaativuusryhmittelyyn kuten myös henkilökohtaisten osuuksien määrittelyyn. Viimeksi mainitun seikan osalta osapuolet ovat Metallityöväen Liiton ilmoituksen mukaan kuitenkin päässeet niitä tyydyttävään ratkaisuun ennen työtaistelun alkamista. Työtaistelu on näin kohdistunut työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin.

Ammattiosastojen toimesta ei ole ryhdytty riittäviin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi tai lopettamiseksi. Oulun Metallityöväen Ammattiosasto ja Oulun Seudun Metallityöväen Ammattiosasto vastaavat lisäksi toimikunnan jäsenten osallistumisesta työtaisteluun.

Metallityöväen Liitto on ilmoittanut vastineessaan palkkasihteerinsä olleen yhteydessä pääluottamusmieheen ja vaatineen erimielisyyksien selvittämistä työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä noudattaen sekä pidättymistä työrauhaa uhkaavista toimista. Ottaen huomioon työtaistelun kokonaiskeston ei tätä toimenpidettä ole pidettävä riittävänä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Oulun Metallityöväen Ammattiosaston, Oulun Seudun Metallityöväen Ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, Oulun Metallityöväen Ammattiosaston 6 000 markkaa ja Oulun Seudun Metallityöväen Ammattiosaston 17 000 markkaa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta sekä liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 12 000 markkaa.

Lisäksi edellä mainitut ammattiosastot ja Metallityöväen Liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Airaksinen, Kontio, Palanko-laaka ja Korpela.

Tuomio oli yksimielinen.