Labor court rules that supervising managers in security firms are covered by collective agreements.

Lausunnossa katsottu, että vartioimisliikkeitä koskevan työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvat myös työhön osallistuvat työnjohtajat.

Kuultavat Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Teknisten ja Erikoisammattien Liitto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Teknisten ja Erikoisammattien Liiton välillä 13.4.1984 ja 25.4.1986 allekirjoitetuissa työehtosopimuksissa on muun muassa seuraava määräys:

1 § Sopimuksen ulottuvuus

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Teknisten ja Erikoisammattien Liitto r.y. ovat sopineet Vartioimisliikelain tarkoittamien vartioimisliikkeiden työntekijöitä koskevista työehdoista seuraavissa pykälissä mainitulla tavalla.

KANNE

Kanteen perustelut

Työnjohtaja Heino Puustinen on Vartiointipalvelu Kari Kaukonen Ky:tä vastaan Pieksämäen kihlakunnanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli työskennellyt Pieksämäellä Vartiointipalvelu Kari Kaukonen Ky:n palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa vartiointityöhön osallistuvana työnjohtajana 14.10.1985 4.9.1986. Työajaksi oli sovittu kello 816. Säännöllinen työaika oli ollut 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa. Käytännössä hän oli joutunut tekemään työtä yli säännöllisen työajan. Työnantaja ei ollut suostunut palkkaamaan Pieksämäellä lisää työvoimaa eikä muutoinkaan järjestämään Puustiselle säännöllistä viikottaista vapaapäivää. Myös säännöllisen työajan lisäksi tehdyn työn korvaamisesta työnantaja oli kieltäytynyt.

Säännöllisenä työaikanaan Puustinen oli suorittanut työnjohtotehtäviä, hankkinut uusia asiakkaita ja huolehtinut ajoneuvojen huollosta. Sovittujen työtehtävien lisäksi hän oli joutunut hoitamaan hälytyspäivystyksen asunnossaan työpäivinä kello 5:stä kello 8:aan ja kello 16:sta kello 20:een sekä viikonloppuisin kello 5:stä kello 20:een. Viikonloppuisin hän oli joutunut tekemään myös 24 tuntia kestävän päivystyskierroksen. Tilapäisesti hän oli joutunut suorittamaan myös piirivartiointia ja kohdevartiointia.

Kuukausipalkka oli aluksi ollut 4 500 markkaa ja 1.7.1986 lähtien 4 600,80 markkaa.

Vartioimisliikkeitä koskevassa työehtosopimuksessa, joka oli alalla yleissitova, työntekijöiden henkilökohtaisia palkkoja oli määrätty korotettaviksi 1.4.1986 lähtien 63 pennillä tunnilta. Työsopimuslain 17 §:n 1 momentin nojalla työnantajan olisi pitänyt korottaa kuukausipalkkaa sanotusta päivästä 4 601,40 markkaan.

Maksamatta jääneen palkankorotuksen johdosta palkkasaatava ajalta 1.4.-30.6.1986 oli 304,20 markkaa.

Työaikalain 8 §:ssä tarkoitettua varallaoloa oli kertynyt 1.1.-3.9.1986 hälytyspäivystyksen hoitamisen johdosta 1.483,5 tuntia, josta arkipäivisin 1.252,5 ja sunnuntaisin 231 tuntia. Palkkasaatava oli yhteensä 24 268,91 markkaa.

Viikonloppuisin ja juhlapäivien aattoina Puustinen oli tehnyt 42 päivänä 2-4 tuntia kestäneen päivystyskierroksen. Piirivartiointia kello 20:stä kello 5:een hän oli suorittanut 17 kertaa. Kohdevartiointia hän oli suorittanut 22.7.-3.8.1986 välisenä aikana 18 päivänä. Näistä tehtävistä oli kertynyt yhteensä 367 sellaista työtuntia, joista työnantaja ei ollut maksanut palkkaa. Tästä johtuvat palkkasaatavat olivat yhteensä 10 414,33 markkaa.

Puustinen oli tehnyt 1.1. - 2.9.1986 vuorokautista ylityötä 143,5 tuntia. Viikottaista ylityötä hän oli tehnyt 111 tuntia. Yhteensä ylityökorvauksia oli maksamatta 4 749,38 markkaa.

Työehtosopimuksessa oli sovittu korvaus sunnuntaina ja erityislauantaina tehdystä työstä. Tästä johtuvat palkkasaavat olivat 5 007,71 markkaa.

Työehtosopimuksessa oli sovittu korvaus ilta- ja yötyöstä. Puustinen oli 30.11.1985 - 2.9.1986 tehnyt iltatyötä 41 tuntia ja yötyötä 145 tuntia. Maksamatta jääneet lisät korotuksineen olivat yhteensä 1 238,67 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Puustinen on vaatinut, että kihlakunnanoikeus velvoittaa Vartiointipalvelu Kari Kaukonen Ky:n maksamaan hänelle: 1) suorittamatta jääneen palkankorotuksen johdosta palkkasaatavana 1.4. - 30.6.1986 väliseltä ajalta 304,20 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.6.1986 lukien, 2) varallaolokorvauksena 1.1. - 3.9.1986 väliseltä ajalta 24 268,91 markkaa, 3) työpalkkana 10.11.1985 - 2.9.1986 säännöllisen työajan lisäksi tehdystä työstä 10 414,33 markkaa, 4) ylityökorvauksena 1.1. - 2.9.1986 tehdystä ylityöstä 4 749,38 markkaa, 5) korvauksena 10.11.1985 - 24.8.1986 sunnuntaisin, juhla- ja aattopäivinä tehdystä työstä 5 007,71 markkaa ja 6) ilta- ja yötyölisät 30.11.1985 - 2.9.1986 väliseltä ajalta 1 238,67 markkaa. Kohdissa 2) - 6) mainituille erille on vaadittu 16 prosentin korkoa 4.9.1986 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Vartiointipalvelu Kari Kaukonen Ky on lausunut, että kanteen perustelut olivat olennaisesti virheelliset. Puustinen oli kylläkin työskennellyt vastaajayhtiön palveluksessa ensin Mikkelissä lyhyen aikaa ja sitten työnjohtajana Pieksämäellä, kunnes hän 4.9.1986 oli irtisanonut työsopimuksensa. Puustinen oli työskennellyt Pieksämäellä itsenäisesti vastuualueenaan yhtiön Pieksämäen toiminnan järjestelyt. Puustisen vastuulla oli ollut yhtiön työvoimatilanteesta huolehtiminen Pieksämäellä ja vartijoiden työaikojen ja vuorojen järjestelyt.

Puustisen palkaksi oli sovittu kuukausipalkka, jossa oli otettu huomioon hänen asemansa työnjohtajana. Hänen kuukausipalkkansa ei ollut ollut millään tavoin sidottu vartioimisliikkeiden palkkasopimukseen. Omalta osaltaan Puustinen ei työssäoloaikanaan ollut toimittanut työnantajalle Mikkeliin minkäänlaisia tuntiluetteloita johtuen juuri hänen kanssaan sovitusta kiinteästä kuukausipalkasta. Puustisella oli ollut käytössään työajoja varten työnantajan auto, ja työnantaja oli maksanut hänen asuntonsa vuokran.

Puustisen kanssa oli nimenomaan sovittu, että hänen tuli järjestää oma työaikansa 8 tunnin työpäiviksi. Puustisella oli oikeus tässä tarkoituksessa järjestellä vapaa-aikansa, jota toiminnan laatu huomioon ottaen esimerkiksi päiväsaikana oli ollut runsaasti.

Puustinen ei ollut työssäoloaikanaan koskaan vaatinut työnantajalta kanteessa mainittuja lisäkorvauksia. Ensimmäisen kerran hän oli ilmoittanut ryhtyvänsä riitelemään niistä 4.9.1986 irtisanoutumisensa yhteydessä.

Puustinen ei ollut ollut vartijan, vaan vastuullisen työnjohtajan asemassa. Vartijoita koskevaa palkkasopimusta ei voitu soveltaa Puustiseen.

Vastaajayhtiö on lausunut kanteen 1) kohdassa esitetystä palkkavaatimuksesta, ettei Puustisen lähtöpalkka ollut ollut vartioimisliikkeitä koskevan työehtosopimuksen mukainen minimipalkka. Puustisen asemassa olevan vastuullisen työnjohtajan osalta ei tällaista minimipalkkaa löytynyt kantajan ilmoittamasta työehtosopimuksesta. Työehtosopimus käsitti vain vartijoiden työpalkat, mutta ei koskenut vastuullista työnjohtajaa. Puustisen lähtöpalkka oli ollut hänen asemaansa vastaava sopimuspalkka. Puustisen palkkaa oli 1.7.1986 alkaen korotettu sopimukseen perustuen. Korotus ei ollut perustunut mihinkään työehtosopimukseen. Kantaja ei ollut edes väittänyt, että hänen palkkansa olisi mainitun korotuksen jälkeen jäänyt minimipalkkaa pienemmäksi. Kanteen 1) kohdan vaatimus oli niin ollen perusteeton ja se kiistettiin myös määrältään.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vartiointipalvelu Kari Kaukonen Ky on vaatinut kanteen hylkäämistä.

NÄYTTÖ

Vartiointipalvelu Kari Kaukonen Ky on kuulustuttanut todistajana yhtiön Mikkelin toimipisteessä työskentelevää työnjohtajaa, joka on kertonut, että Puustisen tullessa työhön Pieksämäelle työnjohtajaksi oli sovittu, että Puustiselle maksettu kuukausipalkka sisältää kaiken sen työn, mitä Puustinen joutuu tekemään. Puustinen oli ollut Pieksämäellä työhön osallistuva työnjohtaja. Todistaja oli ollut tehtävässään Puustisen esimies. Puustisen kanssa oli sovittu, että mikäli hän joutuisi tekemään esimerkiksi iltatöitä, hän pitäisi vastaavan vapaan. Puustinen oli laatinut Pieksämäen toimipisteen vartijoiden työvuorolistat. Puustisella oli näin ollen ollut mahdollisuus määritellä omat työvuoronsa ja vapaa-aikansa. Puustisen työn laatu oli ollut sellaista, että päivisin suoritettavan työn määrä oli ollut varsin vähäinen. Puustisen työssäoloaikana Pieksämäen asiakaskunta oli pysynyt kokolailla muuttumattomana. Uusien asiakkaiden hankkimiseen ei todistajan käsityksen mukaan Puustiselta ollut kulunut paljoakaan aikaa.

Pieksämäen toimipisteessä oli yhtiöllä ollut vain yksi ajoneuvo, joka oli huollatettu joko Pieksämäellä huoltoasemalla tai Mikkelissä. Todistaja ei muistanut, kuka autoa oli huollossa käyttänyt. Lähes kaikki vartiointisopimukset oli tehty Mikkelissä. Vain joitakin nopeita vartiointialoituksia oli saatettu tehdä Puustisen toimesta Pieksämäellä. Pieksämäen toimintapisteessä oli puhelinpäivystys järjestetty niin, että jos siellä ei kukaan ollut kolmen ensimmäisen soittokerran jälkeen vastannut puhelimeen, puhelu oli siirtynyt automaattisesti Mikkeliin.

Palkanmaksu Pieksämäen työntekijöille oli tapahtunut niin, että Puustinen oli laatinut jokaisesta työntekijästä tuntilistan, johon palkanlaskija oli Mikkelissä lisännyt lisäpalkkaan oikeuttavat tunnit ja palkka oli laskettu Mikkelissä. Puustinen ei ollut omalta osaltaan täyttänyt tuntilistoja, vaan hänelle oli maksettu kiinteä palkka kahdesti kuukaudessa.

Puustinen ei ollut todistajan tietämän mukaan työssäoloaikanaan ilmoittanut mitään vaatimuksia lisäpalkasta. Puustinen oli tehnyt joitakin vuoroja muun muassa illalla, mutta todistaja oli olettanut, että Puustinen oli tasannut ne vastaavalla vapaalla. Järjestelmä oli ollut Puustisen eroamiseen saakka sellainen, kuin oli alunperin sovittukin. Todistaja ilmoitti itse olevansa kiinteällä kuukausipalkalla eikä saanut lisäkorvausta, mikäli hän joutui tekemään ylitöitä. Todistaja ilmoitti pitävänsä ylityöt vastaavana vapaana.

Ylityötä todistaja saattoi joutua tekemään esimerkiksi silloin, kun päivällä oli ollut niin paljon töitä, ettei todistaja ollut ehtinyt laskea palkkoja. Hänen oli näin ollen laskettava palkat illalla. Todistaja ilmoitti osallistuvansa edelleen myös vartiointityöhön. Puustisen mainitsemat niin sanotut päiväkierrokset tarkoittivat sitä, että eräillä tehtailla tai teollisuuslaitoksilla käytiin viikonloppuina päivisin tekemässä vartiointikierrosta. Puustisen omissa laskelmissaan mainitsema niin sanottu piirivartiointikierros oli saattanut johtua esimerkiksi siitä, että joku vartija oli sairastunut. Mikkelin toimipisteessä oli jouduttu joskus teettämään ylitöitä. Mikkelistä oli seurattu Puustisen työtä ja työn teettämistä hyvin vähän. Todistaja ei muistanut, oliko Puustisen kanssa ollut mitään puhetta siitä, kuinka paljon Puustinen saisi teettää Pieksämäen toimipisteessä ylitöitä.

Todistaja muisteli, että lähes kaikki Pieksämäen toimipistettä koskevat vartiointisopimukset oli laadittu niin, että ne päättyivät arkisin kello 5 aamulla. Sen jälkeen mitään päivystystä ei todistajan käsityksen mukaan ollut tarvittu. Hälytyslaitteita oli kyllä olemassa ja ne olivat toiminnassa, mutta koska vartiointi loppui kello 5 aamulla, ei ollut miehiä lähtemään hälytyksen sattuessa paikalle. Sellaisissa tapauksissa hälytys tuli Mikkeliin. Todistajan käsityksen mukaan oli hyvin epätodennäköistä, että yleensäkään hälytyksiä tuli kello 5:n jälkeen aamulla, kun kaikki lehdenjakajat olivat jo liikkeellä. Pieksämäellä ei ollut minkäänlaisia hälytyslaitteita. Mikkelissä oli hälytyslaitteet, joita päivystettiin 24 tuntia vuorokaudessa. Jos hälytys tuli Pieksämäeltä, tavoitettiin Pieksämäen vartijat puhelimitse tai autopuhelimitse. Puustisen työssäoloaikaan piirivartiointi oli aloitettu arkipäivinä kello 20 tai 21, ja se oli päättynyt kello 5 aamulla.

KANTAJAN VASTASELITYS

Puustinen on vielä lausunut, että hänen palkkaamisensa työnjohtajaksi Pieksämäelle oli johtunut siitä, että vartiointiliikkeen suurin asiakas Valtionrautatiet oli vaatinut sivutoimiston perustamista Pieksämäelle. Vartiointitoimintaa ei ollut voitu asianmukaisesti harjoittaa järjestämättä hälytyspäivystystä paikkakunnalle. Vastaajayhtiön asiakkaina Pieksämäellä oli muun muassa elintarvikeliikkeitä. Etukäteen ei voitu tietää, tulisiko murto- tai kylmälaitehälytys ennen kello 5 vaiko sen jälkeen. Puustisella oli ollut oma vartiointiliike, joten hän tiesi, miten toiminta oli järjestettävä. Tästä syystä työnantajan ei ollut tarvinnut antaa Puustiselle yksityiskohtaisia ohjeita.

Puustisen piti olla asiakkaiden ja työnantajan tavoitettavissa päivittäin kello 8-16. Hän oli saanut tehtäväkseen sellaisen asuinhuoneiston hankkimisen, jota voitiin käyttää myös vartiointiliikkeen toimistona.

Puustinen oli hoitanut hälytyspäivystyksen niinä aikoina, kun vartijat eivät olleet olleet työssä. Työnantaja oli edellyttänyt hälytyspäivystyksen hoitamista ja tiesi, että päivystys hoidetaan Pieksämäellä ympäri vuorokauden. Puustinen oli saattanut pitää vapaapäivän vain silloin, kun yövuoroa tekemään tuleva vartija oli suostunut ottamaan hälytyslaitteet jo ennen työvuoron alkamista. Puustinen oli ilmoittanut Mikkeliin, kun tällaisesta järjestelystä oli sovittu. Puustisen oli pitänyt palata Pieksämäellä kello 5:een mennessä ottamaan hälytyslaitteet työvuoronsa päättävältä vartijalta. Kaikista hälytyksistä oli tehty raportti.

Ryhtyessään työhön Puustinen oli suostunut ilman nimenomaista sopimusta siihen, että hän hoitaisi säännöllisen työajan lisäksi tilapäisesti vartiointitehtäviä vaatimatta siitä eri korvausta. Pian oli osoittautunut, että hän joutui tekemään työtä viikonloppuisin paljon enemmän, mitä hän oli osannut olettaa. Tämän havaittuaan Puustinen oli pyytänyt lupaa saada teettää ylitöitä, mutta siihen ei ollut suostuttu. Tämän jälkeen Puustinen oli vaatinut lisätyövoiman palkkaamista voidakseen pitää säännöllisen viikonloppuvapaan. Asiaa oli luvattu harkita ja se oli luvattu hoitaa, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Lopulta Puustiselle oli selvinnyt, että lisätyövoimaa ei edes aiottu palkata ja viikonlopputyöt jäisivät hänen hoidettavakseen. Puustinen oli ilmoittanut, että hän tulee vaatimaan lain mukaiset korvaukset. Korvausvaatimuksen esittäminen oli johtanut työsuhteen päättymiseen.

Kanteessa vaaditut ylityökorvaukset perustuivat pääosin Puustisen viikonloppuisin suorittamiin päivystyskierroksiin ja piirivartiointiin. Puustinen ei ollut voinut pitää arkisin vastaavia vapaapäiviä, sillä hänen oli täytynyt hoitaa hälytyspäivystys ja asiakkaille oli ilmoitettu, että Puustinen oli tavattavissa sivutoimistossa tai hakulaitteen kautta päivittäin kello 8-16.

Työnantaja oli nimenomaisesti kieltäytynyt järjestämästä Puustiselle viikonloppuvapaita, vaikka hän oli toistuvasti valittanut joutuvansa olemaan työssä viikonloppuisin lähes säännöllisesti.

VASTAAJAN LISÄVASTINE

Vartiointipalvelu Kari Kaukonen Ky on vielä lausunut, että Puustisen työajaksi ei ollut sovittu kello 8-16 välistä aikaa kanteessa väitetyin tavoin, eikä se olisi ollut mielekästäkään, koska nimenomaan päivisin suoritettavan työn määrä oli ollut vähäinen. Tästä syystä Puustinen oli saanut kuukausipalkkaa riippumatta siitä, oliko hänellä päiväsaikaan varsinaisia työtehtäviä vai ei. Työnjohtajan tehtävään oli kuulunut liikkeen Pieksämäellä olevian työntekijöiden työvuorojen ja -aikojen järjestely ja oman työskentelyn sovittaminen näihin siten, että mahdollinen ylityö tai muu sen kaltainen lisätyö tuli korvatuksi päivittäisellä vapaa-ajalla, joista hän siis sai täyden palkan.

Väitteet työvoiman puutteesta Pieksämäellä eivät pitäneet paikkaansa. Puustisella oli ollut päinvastoin varaa teettää työntekijöillä vajaita työviikkoja. Puustinen ei siten ollut joutunut väittämällään tavalla tekemään ylitöitä tai lisätyötä.

Puustinen ei ollut käytännössä työskentelyaikanaan hankkinut juuri lainkaan uusia asiakkaita Pieksämäelle, koska valtaosaltaan uudet sopimukset oli tehty Mikkelissä.

Puustinen ei ollut joutunut mainittavassa määrin käyttämään aikaansa väittämäänsä ajoneuvojen huoltoon, koska yhtiöllä oli ollut vain yksi ajoneuvo, jonka huolto ei käytännössä ollut vaatinut Puustisen työaikaa.

Väitteet hälytyspäivystyksestä eivät puhelin- ja muut järjestelyt huomioon ottaen pitäneet paikkaansa.

KIHLAKUNNANOIKEUDEN RATKAISU

Pieksämäen kihlakunnanoikeus on 24.5.1988 julistamallaan päätöksellä katsonut selvitetyksi, että Puustinen oli ollut 14.10.1985 - 4.9.1986 työhön osallistuvana työnjohtajana Vartiointipalvelu Kari Kaukonen Ky:n palveluksessa työsuhteessa ja että häneltä oli esittämiensä laskelmien mukaan jäänyt saamatta työsuhteensa perusteella kanteessa vaaditut rahamäärät. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut kommandiittiyhtiön suorittamaan Puustiselle kanteessa esitettyjen laskelmien mukaiset työpalkat ja korvaukset korkoineen.

MUUTOKSENHAKEMUS

Vartiointipalvelu Kari Kaukonen Ky on valittanut kihlakunnanoikeuden päätöksestä Itä-Suomen hovioikeuteen. Muutoksenhakemuksessaan yhtiö on katsonut, että päätöksen 1 kohdassa maksettavaksi tuomittuun palkankorotukseen Puustisella ei ollut ollut oikeutta lähinnä siksi, että hänen lähtöpalkkansa ei ollut ollut minkään työehtosopimuksen mukainen minimipalkka, vaan erikseen sovittu kuukausipalkka. Korotuksesta voitiin sopia samalla tavoin kuin itse palkastakin oli sovittu. Puustinen ei ollut näyttänyt tai edes väittänyt, että hänen palkkansa olisi sovituin tavoin korotettuna jäänyt jostakin työehtosopimuksesta ilmenevää minimipalkkaa pienemmäksi.

Kihlakunnanoikeus ei ollut ottanut lainkaan huomioon vartiointiliikkeen työaikakysymyksiä ja sitä tosiasiaa, että Puustisen kanssa oli sovittu kuukausipalkasta nimenomaan siltä pohjalta, että työn luonteesta johtuen hänellä työnjohtajana ei päiväsaikaan ollut ollut liikkeessä työtä kuin pieneksi osaksi normaalista työajasta. Tässä tarkoituksessa Puustisen kanssa oli sovittu kuukausipalkasta ja siitä, että hän työnjohtajana sovittaisi mahdollisesti itselleen merkitsemänsä ilta- ja viikonlopputyöt siten, että ne tulevat korvatuiksi kuukausipalkalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut Puustisen palkan sitominen tuntipalkkaan, jolloin hän olisi saanut palkkaa ainoastaan työtunneistaan ja tällöin luonnollisesti lisäkorvaukset ilta- ja viikonlopputöistä. Kun tuntipalkkajärjestelmää ei Puustisen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti ollut otettu palkkauksen pohjaksi vaan sovittu kuukausipalkasta, se kattoi ja palkan oli sovittukin kattavan ne lisätyöt, joita Puustinen työvuorolistaan itselleen oli merkinnyt.

Vartiointipalvelu Kari Kaukonen Ky on pyytänyt, että hovioikeus kumoaisi kihlakunnanoikeuden ratkaisun ja hylkäisi kaikilta osin Puustisen kanteen.

VASTINE

Puustinen ei ole vastannut muutoksenhakemukseen.

HOVIOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Itä-Suomen hovioikeus on 10.8.1988 tekemässään päätöksessä todennut, että jutun ratkaiseminen edellyttää erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta, ja sen vuoksi

katsonut tarpeelliseksi saada työtuomioistuimen lausunnon siitä, onko Vartiointipalvelu Kari Kaukonen Ky:n ja Heino Puustisen välisessä työsuhteessa ollut noudatettava kanteen perusteena olevia Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y:n sekä Teknisten ja Erikoisammattien Liitto r.y:n välisiä vartioimisliikkeitä koskevia, 13.4.1984 ja 25.4.1986 allekirjoitettuja työehtosopimuksia palkkasopimuksineen.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Työnantajain Yleiselle Ryhmälle ja Teknisten ja Erikoisammattien Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Edellä mainitut liitot ovat työtuomioistuimelle toimittamassaan yhteisessä lausunnossa esittäneet seuraavaa:

Työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksessä sopimuksen ulkopuolelle on rajattu vartioimisliikkeiden palveluksessa olevat toimihenkilöt. Soveltamisalamääräyksessä työntekijällä on tarkoitettu myös työhön osallistuvia työnjohtajia.

Alan suuremmissa yrityksissä työhön osallistuva esimies, kuten esimerkiksi ylivartija, kuuluu siis sopimuksen piiriin. Sitä vastoin tällaisen ylivartijan esimiehenä toimivaa kenttätarkastajaa on pidetty toimihenkilönä.

Toimihenkilöasemaa määriteltäessä tulee ennen kaikkea pitää silmällä työtehtävien tosiasiallista sisältöä. Edellä mainitut nimikkeet ovat käytössä vain suurissa yrityksissä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Teknisten ja Erikoisammattien Liiton välillä 13.4.1984 ja 25.4.1986 tehtyjen vartioimisliikkeitä koskevien työehtosopimusten 1 §:n mukaan työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvat vartioimisliikelain tarkoittamien vartioimisliikkeiden työntekijät.

Edellä mainittuihin työehtosopimuksiin osalliset liitot ovat työtuomioistuimelle antamassaan yhteisessä lausunnossa katsoneet, että mainitussa määräyksessä työntekijällä on tarkoitettu myös työhön osallistuvia työnjohtajia. Sen sijaan vartioimisliikkeiden palveluksessa oleviin toimihenkilöihin ei työehtosopimusta sovelleta. Toimihenkilöasemaa määriteltäessä tulee huomiota kiinnittää erityisesti työtehtävien tosiasialliseen sisältöön.

Liitot ovat lausuntonsa liitteessä esittäneet selvitystä kyseisen työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvan erään vartio-osaston ylivartijan tehtävistä. Selvityksen mukaan ylivartijan tulee muun muassa vastata vartiointija palvelutoimeksiantojen taloudellisesta toteutuksesta, seurannasta ja valvonnasta, valvoa, että työ tapahtuu sopimusten ja ohjeiden mukaisesti, käydä läpi tapahtumailmoitukset ja ryhtyä niiden johdosta tarvittaviin toimenpiteisiin, tarkistaa vuorot, tehdä tarkastuskäyntejä, aloittaa uudet kohteet ja lopettaa vanhat, antaa tarkastuskertomus toiminnasta työvuoron aikana, kouluttaa vartija uuteen kohteeseen, seurata hänen työskentelyään ja antaa opastusta ja neuvontaa, huolehtia kaluston kunnosta ja taloudellisesta käytöstä, ylläpitää ja kehittää vartiointipalvelua sekä huolehtia tiedottamisesta.

Työtuomioistuin ottaen huomioon liittojen yksimielisen kannan lausuntonaan toteaa, että Puustinen on ollut työhön osallistuva työnjohtaja. Hänen työhönsä vartiointipalvelu Kari Kaukonen Ky:ssä on kuulunut samankaltaisia tehtäviä kuin työhön osallistuvalle esimiesasemassa olevalle ylivartijallekin edellä kerrotun tehtäväkuvauksen perusteella on kuulunut. Puustisen toimenkuvasta ja työehtosopimuksen soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys huomioon ottaen on Puustisen ja kommandiittiyhtiön välisessä työsuhteessa tullut noudattaa kysymyksessä olevia, 13.4.1984 ja 25.4.1986 allekirjoitettuja työehtosopimuksia palkkasopimuksineen.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Tiitinen, Virtanen, Tiitola, Sulkunen ja Hölttä

Tuomio oli yksimielinen.