Labor court dismisses union's appeal, upholding fines for failing to prevent strikes against wage rules.

Ammattiosasto ja työntekijäliitto tuomittu hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin kohdistuneiden lakkojen yhteydessä.

Ammattiosastoa oli kehotettu olemaan sekaantumatta yhtiön sisäisiin asioihin. Kehotus oli saattanut vaikeuttaa ammattiosaston toimenpiteitä tilanteen selvittämiseksi. Se oli otettava huomioon hyvityssakkoa määrättäessä.

Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Helsingin Metallityöväen Ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 §

Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

7 §

Työn vaativuuden määritys

8 §

Työntekijän palkka

18 Täysin työkykyinen ja 18 vuotta täyttänyt työnvuot- tekijä ta täyt- Työntekijän peruspalkka tänyt työntekijä Työn- Mom. 1. Työntekijän peruspalkka saadaan lisääteki- mällä henkilökohtainen palkan osuus työntekijän jän työkohtaiseen palkan osuuteen. peruspalk- Työkohtainen palkan osuus ka Työ- Mom. 2. Työntekijän työkohtainen palkan osuus koh- määritetään hänen säännönmukaisesti tekemiensä tai- töiden perusteella. Em. palkan osuuden suuruus nen määräytyy sen työnvaativuusryhmän työkohtaisen pal- tuntipalkan perusteella, johon kuuluvat työt kan edustavat suurinta osuutta tehdyistä töistä. osuus

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

30 §

Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

KANNE

Kanteen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että sen jäsenyrityksen Teräsjousi Oy:n työntekijät olivat painostaakseen työnantajaa ryhtyneet työehtosopimusta rikkoen työtaistelutoimenpiteisiin seuraavasti:

Helmikuun 14 päivänä 1989 ruokatunnilla noin kello 12 pidetyn kokouksen jälkeen oli noin 40 työntekijää poistunut työpaikoiltaan ja palanneet työhön vasta 16.2.1989 aamulla. Viimeksi mainittuna päivänä työntekijät olivat pitäneet jälleen ruokatunnilla kokouksen ja poistuneet sen jälkeen työpaikoiltaan palaten työhön tiistaina 21.2.1989. Samana päivänä ruokatunnilla pidetyn kokouksen jälkeen työntekijät olivat taas poistuneet työpaikoiltaan ja palanneet takaisin seuraavana maanantaina 27.2.1989. Samana päivänä yhtiön toimitusjohtaja oli kutsunut työntekijäkunnan koolle ruokalaan. Tilaisuuden jälkeen työntekijät olivat pitäneet oman kokouksensa ja lähteneet sen jälkeen jälleen pois työstä. Työntekijät olivat tulleet seuranneena päivänä 28.2.1989 jälleen aamulla työhön, mutta poistuneet noin kello 10 pidetyn kokouksen jälkeen työpaikoiltaan. Työntekijät olivat palanneet työhön seuraavana päivänä työajan alkaessa.

Työtaisteluiden sarja oli alkanut Helsingin Metallityöväen Ammattiosaston asettaman pääluottamusmiehen 14.2.1989 yhtiön tekniselle johtajalle esittämän vaatimuksen johdosta. Sen mukaan kaikille työntekijöille olisi pitänyt antaa 1,50 markan määräinen ylimääräinen korotus tuntipalkkoihin. Vastaavan suuruinen korotus olisi pitänyt tehdä myös urakkapalkkoihin.

Lakkojen takia yhtiössä oli menetetty yhteensä 2 480 työtuntia. Lisäksi lakkoilu oli aiheuttanut merkittäviä myöhästymisiä yhtiön toimituksissa. Lakkojen ajalta menetetyn liikevaihdon määrä oli noin 632 000 markkaa. Toimitusten myöhästymiset olivat lisäksi Teräsjousi Oy:n tyyppiselle pienehkölle alihankkijayritykselle hyvin vahingollisia.

Työtaistelut kohdistuivat ensisijaisesti työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin. Lakoilla oli lisäksi rikottu työehtosopimuksen työrauha- ja neuvottelujärjestysmääräyksiä.

Helsingin Metallityöväen Ammattiosasto ei ollut työnantajan toistuvista kehotuksista huolimatta ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työtaisteluiden estämiseksi ja lopettamiseksi. Ammattiosasto vastasi työtaistelusta. Ammattiosaston vastuuta osoitti erityisesti työtaisteluiden tiheä uusiutuminen lyhyen ajan kuluessa ja se, että pääluottamusmies ammattiosaston edustajana oli toistuvasti esittänyt työnantajalle voimassa olevan työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia.

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto oli ollut Metallityöväen Liittoon yhteydessä heti ensimmäisestä lakkotapahtumasta lähtien. Lakkojen uusiutuminen osoitti kuitenkin sen, että Metallityöväen Liiton toimenpiteet asiassa eivät olleet olleet riittäviä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Helsingin Metallityöväen Ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että edellä esitetyt tiedot Teräsjousi Oy:ssä helmikuun 14 - 28 päivien 1989 välisenä aikana tapahtuneiden työnseisausten kestosta ja laajuudesta pitivät paikkansa. Ammattiosaston edustajat eivät olleet osallistuneet työnseisauksiin.

Teräsjousi Oy:n pääluottamusmies oli helmikuussa 1989 esittänyt yhtiön tekniselle johtajalle neuvottelujen aloittamista eräistä palkkauskysymyksistä. Tekninen johtaja oli kuitenkin kieltäytynyt neuvottelemasta asiasta. Tästä syystä osa työntekijöistä oli poistunut työpaikalta 14.2.1989 ruokatunnin jälkeen. Pääluottamusmies oli ilmoittanut tapahtuneesta välittömästi Helsingin Metallityöväen Ammattiosastolle, joka oli nimennyt varapuheenjohtajansa selvittämään tilannetta. Hän oli ottanut puhelimitse yhteyttä tekniseen johtajaan. Tekninen johtaja oli ilmoittanut pääluottamusmiehelle olevansa valmis aloittamaan neuvottelut. Saatuaan tiedon tästä työntekijät olivat palanneet työhön 16.2.1989 kello 7, vaikka he olivat sopineet palaavansa työhön vasta 20.2.1989. Ammattiosasto oli näin ryhtynyt riittävän tehokkaisiin toimiin työrauhan palauttamiseksi.

Ammattiosasto ei katsonut voivansa olla vastuussa 16.2.1989 jälkeisistä tapahtumista. Tekninen johtaja oli nimittäin ilmoittanut pääluottamusmiehelle, ettei ammattiosaston tulisi sekaantua Teräsjousi Oy:n sisäisiin asioihin. Työnantajan edustaja oli siis ottanut selvän kannan siihen, ettei ammattiosastolla ollut velvollisuutta valvoa tapahtumia yhtiössä.

Metallityöväen Liiton toimitsija oli ollut yhteydessä pääluottamusmieheen 15.2. ja 20.2.1989 ja vaatinut lakkojen lopettamista. Lisäksi Metallityöväen Liiton sopimusosasto oli 17.2.1989 lähettänyt pääluottamusmiehelle sähkeen, jossa oli vaadittu työntekijöitä välittömästi aloittamaan työt ja ratkaisemaan erimielisyydet neuvottelujärjestyksen mukaisesti.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto, jonka lausumaan jutussa kuultu Helsingin Metallityöväen Ammattiosasto osaltaan on yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä perusteettomana.

METALLITEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON VASTASELITYS

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että pääluottamusmiehen esittämät vaatimukset olivat olleet työehtosopimuksessa sovittujen korotusten ylittäviä, yleiskorotuksen luonteisia palkankorotusvaatimuksia, joihin työnantaja ei ollut katsonut voivansa suostua. Kysymys ei siis ollut ollut työnantajan neuvotteluhaluttomuudesta asiassa.

Metallityöväen Liiton vastineessa esille ottama puhelinkeskustelu teknisen johtajan ja ammattiosaston varapuheenjohtajan välillä oli käyty. Tekninen johtaja ja pääluottamusmies olivat aloittaneet paikalliset neuvottelut 16.2.1989 työntekijöiden palattua työhön. Neuvotteluissa pääluottamusmies ei kuitenkaan ollut tarkistanut kantaansa korotusten määrien suhteen, vaan pysynyt entisissä vaatimuksissaan. Sen seurauksena lakko oli jatkunut ruokatunnilla pidetyn kokouksen jälkeen.

Neuvotteluja vaatimusten pohjalta oli käyty useampaan kertaan edellä mainitun neuvottelun jälkeen. Niissä ei ollut päästy alkua pidemmälle, sillä pääluottamusmies ei ollut missään vaiheessa ennen Metallityöväen Liiton puuttumista asiaan ja sen edustajan käyntiä paikalla luopunut esittämistään vaatimuksista.

Vastineessa oli esitetty, että ammattiosaston vastuu olisi päättynyt sillä perusteella, että ammattiosaston ei olisi yhtiön puolelta annetun ilmoituksen mukaan tullut puuttua neuvottelujen kulkuun. Ammattiosasto sellaisenaan oli yhtiön ulkopuolinen elin, eikä se ollut itsenäinen neuvotteluosapuoli työehtosopimuksen neuvottelujärjestelmän puitteissa. Sitä edusti työpaikalla pääluottamusmies, jonka toimista ammattiosasto vastasi ja jonka toimiin ammattiosaston tuli vaikuttaa. Ammattiosaston toimet eivät olleet vaikuttaneet sen edustajana toimineen pääluottamusmiehen toimintaan työpaikalla.

Työtaisteluiden kesto ja uusiutuminen huomioon ottaen ei Metallityöväen Liiton yhteydenottoja pääluottamusmieheen ja telesanoman lähettämistä voitu pitää riittävinä toimenpiteinä valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

METALLITYÖVÄEN LIITON SELITYS

Metallityöväen Liitto on lausunut, että kun ammattiosasto tarjosi apuaan tilanteen ratkaisemiseksi ja ratkaiseminen vaati neuvottelujen käymistä, niin ammattiosaston tuli olla neuvotteluosapuolena. Ammattiosastossa oli neuvottelutarjous ymmärretty tilanteen ratkaisemiseksi.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen päätöksen antamisesta lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelun tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa suostumaan palkankorotusvaatimuksiin. Lakot ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Helsingin Metallityöväen Ammattiosaston asettama pääluottamusmies on ottanut yhteyttä ammattiosastoon tilanteen selvittämiseksi. Ammattiosaston varapuheenjohtaja on saanut tekniseltä johtajalta lupauksen neuvottelujen aloittamisesta pääluottamusmiehen kanssa. Tekninen johtaja on sittemmin 16.2.1989 puhelinkeskustelussa pääluottamusmiehen kanssa kehottanut ammattiosastoa olemaan sekaantumatta yhtiön sisäisiin asioihin. Teknisen johtajan ilmoitus on saattanut vaikeuttaa ammattiosaston toimenpiteitä tilanteen selvittämiseksi. Käyty puhelinkeskustelu ei kuitenkaan voi vapauttaa ammattiosastoa sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvasta valvontavelvollisuudesta, mutta sillä on merkitystä hyvityssakkoa määrättäessä.

Pääluottamusmiehen joka tapauksessa olisi tullut tapahtunutta tehokkaammin pyrkiä estämään työntekijöiden lakot.

Metallityöväen Liitto on saanut tiedon työtaistelusta pian sen alettua. Liiton toimitsijan on ilmoitettu olleen kahdesti yhteydessä pääluottamusmieheen lakkojen lopettamiseksi ja Metallityöväen Liiton lähettäneen pääluottamusmiehelle sähkeen lakon lopettamiseksi ja erimielisyyksien ratkaisemiseksi neuvottelujärjestyksen mukaisesti. Lakon keston huomioon ottaen ei Metallityöväen Liiton toimenpiteitä voida pitää riittävinä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Helsingin Metallityöväen Ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan valvontavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle, edellisen 15 000 markkaa ja jälkimmäisen 10 000 markkaa. Ammattiosaston ja Metallityöväen Liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut asiassa 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Äimälä, Tiitola Sulkunen ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.