Labor court orders union to pay fine and costs for striking union leaders violating collective agreement.

Ammattiosasto vastasi puheenjohtajansa ja luottamusmiesten osallistumisesta työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin kohdistuneeseen työtaisteluun. Ammattiosaston toimenpiteet lakkojen estämiseksi olivat muutoinkin olleet vähäisiä lakkojen lukumääriin nähden.

Kantaja Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL r.y. Vastaaja Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Kuultava Helsingin Lääketyöntekijät r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 25.4.1988 allekirjoitetussa kemiallisteknisen teollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 § Sopimuksen sitovuus ja työrauhavelvoite

Sopimuksen sitovuus

1. Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseniä.

Työrauha ja valvontavelvollisuus

2. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä riko työehtosopimuksen määräyksiä.

III TYÖPALKAT

14 § A. Työkohtainen palkka

Työnvaativuusluokka palkat

1. Täysin työkykyisten, 18 vuotta täyttäneiden työntekijöiden luokkapalkat ovat seuraavat:

14 § B. Henkilökohtainen palkka

1. Täysin työkykyiselle 18 vuotta täyttäneelle työntekijälle voidaan maksaa työkohtaisen palkan ylittävää henkilökohtaista palkkaa.

KANNE

Kanteen perustelut

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että Helsingin Lääketyöntekijäin asettama pääluottamusmies oli 14.3.1989 vaatinut Orion-yhtymä Oy:n Mankkaan tehtaalla neuvotteluja niin sanotuista taloontulopalkoista. Samana aamuna käydyssä neuvottelussa työnantajapuolelta oli todettu, että työehtosopimuksen ollessa voimassa työntekijöille maksettaisiin työehtosopimuksen perusteella määräytyvää palkkaa myös taloontulopalkkana. Työnantaja oli ilmoittanut myös, ettei työehtosopimukseen perustumattomista palkkausvaatimuksista voitu neuvotella, mutta asiasta voitaisiin kyllä keskustella. Tämän jälkeen neuvottelu oli päättynyt.

Samana päivänä Mankkaan tehtaan lääketuotannossa oli ryhdytty työtaistelutoimenpiteisiin seuraavasti: Tehdaspalveluosaston 33 työntekijää, heidän joukossaan osaston luottamusmies, oli ollut lakossa kello 12-15.30 ja ampulliosaston kolme työntekijää saman ajan sekä tablettiosaston 21 työntekijää, heidän joukossaan myös luottamusmies, 11.30-15.30 välisen ajan. Lakon syyksi oli ilmoitettu työnantajan haluttomuus neuvotella taloontulopalkoista.

Tiistaina 28.3.1989 lääketuotannossa oli jatkettu työtaistelutoimenpiteitä seuraavasti: Tehdaspalveluosaston 25 työntekijää, joiden joukossa oli myös osaston varaluottamusmies, oli ollut lakossa kello 12-15.30. Tablettiosaston 19 työntekijää, ammattiosaston puheenjohtaja ja osaston luottamusmies mukaan luettuna, oli ollut lakossa kello 11-15.30 sekä ampulliosaston 10 työntekijää kello 11-15.30 ja 14 työntekijää, heidän joukossaan luottamusmies, kello 11.30-15.30. Samana päivänä oli vientivaraston viisi työntekijää ollut lakossa kello 11.15-15.30 sekä voideosaston kolme työntekijää ja muoviosaston kolme työntekijää kello 11-15.30.

Samana päivänä myöskin Orion Diagnostica-yksikössä oli ryhdytty pääluottamusmiehen ilmoituksen mukaan palkkaneuvottelujen vauhdittamistarkoituksessa työtaisteluun siten, että kello 11-15.30 oli 45 työntekijää, mukaan luettuina pääluottamusmies ja osaston luottamusmies, ollut lakossa.

Kerrotut työtaistelutoimenpiteet kohdistuivat työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Helsingin Lääketyöntekijäin tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on lausunut, että Orion-yhtymä Oy:n Mankkaan tuotantolaitoksilla oli pitkään maksettu työehtosopimuksen taulukkopalkkojen määrän ylittävää taloontulopalkkaa. Sen suuruus oli ollut joulukuussa 1988 tapahtuneiden palkankorotusten jälkeen tuotanto-osastoilla 4 300 markkaa ja varastossa 4 600 markkaa kuukaudessa. Taloontulopalkalla oli yritetty houkutella uutta työvoimaa yhtiöön. Tehtaalla oli ongelmana ollut 60 prosentin määräinen työvoiman vaihtuvuus vuosittain. Tämä oli aiheutunut henkilöstöpolitiikasta ja palkkatasosta. Lääketeollisuus oli matalapalkka-alaa. Kokonaiskeskituntiansio vuoden 1988 kolmannella vuosineljänneksellä oli ollut lääketehtaissa 31,95 markkaa, kun se samaan aikaan kemianteollisuudessa oli 38,35 markkaa ja koko teollisuudessa 39,93 markkaa.

Mankkaan tehtaalla 14.3.1989 pidetyssä neuvottelussa pääluottamusmies ja varapääluottamusmies olivat esittäneet työnantajan edustajille, että uudeksi taloontulopalkaksi sovittaisiin tuotanto-osastoilla 4 500 markkaa kuukaudessa ja varastossa 4 800 markkaa kuukaudessa. Sellaiset työntekijät, jotka eivät hyötyisi korotuksista, saisivat 100 markkaa kuukaudessa henkilökohtaisena lisänä. Työnantajan edustaja oli ilmoittanut, ettei työnantajapuoli neuvotellut mistään taloontulopalkoista eikä edes keskustellut työehtosopimuksessa määrätyistä asioista. Kuultuaan, ettei työnantaja suostunut neuvottelemaan epäkohtien korjaamisesta, eri osastojen työntekijöitä oli poistunut puolen päivän aikaan työpaikalta.

Seuranneena päivänä pääluottamusmies oli pyytänyt tuotantojohtajalta uutta neuvottelua. Tuotantojohtaja oli kuitenkin ilmoittanut, ettei työnantaja neuvotellut palkoista. Tämän jälkeen pääluottamusmies oli soittanut lääketehtaan toimitusjohtajalle pyytäen neuvottelun aloittamista. Toimitusjohtaja oli luvannut keskustella tilanteesta tuotantojohtajan kanssa. Tämän jälkeen työsuhdepäällikkö oli kutsunut osaston luottamusmiehet ja työsuojeluasiamiehet luokseen 21.3.1989. Tilaisuuteen ei ollut kutsuttu pääluottamusmiestä. Työsuhdepäällikkö oli velvoittanut osaston luottamusmiehet huolehtimaan työrauhan säilymisestä. Hänellä oli ollut myös ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseksi. Seuranneena päivänä pääluottamusmies oli saanut tuotantojohtajalta tietoja, jotka olivat ristikkäisiä työsuhdepäällikön sanotussa tilaisuudessa antamien tietojen kanssa. Tilanteen sekavuuden vuoksi työntekijät olivat poistuneet 28.3.1989 työpaikalta.

Työntekijöiden työpaikalta poistumiset olivat olleet mielenosoituksia työnantajapuolen ristiriitaisen menettelyn vuoksi. Ammattiosasto ei ollut järjestänyt työnseisauksia. Luottamusmiehet olivat poistuneet työpaikalta viimeisinä, kun siellä ei ollut mitään tekemistä. He olivat pyrkineet jatkuvasti neuvotteluihin työnantajan kanssa, mutta työnantajapuoli oli kieltäytynyt neuvotteluista.

Ammattiosaston puheenjohtaja oli kerännyt tabletti- ja ampulliosastojen työntekijät kokoon 28.3.1989 kello 9.30 ja kehottanut heitä työnantajan menettelystä huolimatta säilyttämään työrauhan. Tämä ei kuitenkaan siinä vaiheessa enää ollut auttanut. Ammattiosasto ei ollut syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen. Työnseisaukset oli saatu pysymään lyhytaikaisina. Niihin oli osallistunut tehtaan yli 300:sta työntekijästä kanteessa ilmoitetuin tavoin 14.3.1989 vain 57 ja 28.3.1989 vain 124. Ammattiosaston jäsenmäärä oli 210.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto, jonka asiassa esittämään Helsingin Lääketyöntekijät osaltaan on yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä

KEMIANTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON VASTASELITYS

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, ettei 14.3.1989 käydyissä neuvotteluissa ollut työntekijäpuolelta esitetty mitään täsmällistä taloontulopalkkavaatimusta. Tuolloin työntekijäpuoli oli vaatinut työehtosopimuksen määräyksistä poikkeavaa sopimusta taloontulopalkoista. Tuotantojohtaja ei ollut missään vaiheessa ilmoittanut kieltäytyvänsä keskustelemasta työntekijöiden palkoista. Hän oli vain todennut, ettei yhtiöllä ollut syytä tehdä erillistä sopimusta työntekijöiden kanssa taloontulopalkoista.

Työsuhdepäällikkö oli 21.3.1989 kutsunut koolle osastojen luottamusmiehet, jotka vastasivat työrauhasta työpaikoilla. Hän oli muistuttanut heitä työrauhavelvollisuudesta.

Pääluottamusmies oli ilmoittanut työsuhdepäällikölle 19.4.1989 kello 15.15, että seuranneena päivänä kukaan työntekijöistä ei tulisi töihin vastalauseena sille, että työnantaja halusi tehdä erimielisyysmuistion taloontulopalkoista. Huhtikuun 17 päivänä 1989 käydyssä neuvottelussa työntekijäpuoli oli esittänyt taloontulopalkkavaatimuksensa. Asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen. Pääluottamusmiehen ilmoituksen mukaisesti yhtiön 28 työntekijää oli ryhtynyt lakkoon 20.4.1989. Lakko oli kestänyt kahdeksan tuntia. Siihen olivat osallistuneet muun muassa ammattiosaston puheenjohtaja, varapääluottamusmies ja osaston luottamusmies.

Pääluottamusmies oli ilmoittanut Orion Diagnostica-yksikössä toimeenpantavasta lakosta 19.4.1989 kello 15.30. Hän oli kertonut lakon syyksi sen, ettei työnantaja ollut suostunut työntekijöiden esittämiin palkkavaatimuksiin. Asiasta oli neuvoteltu 10.4.1989. Lakkoon 20.4.1989 oli osallistunut 40 työntekijää kahdeksan tunnin ajan. Lakkoon oli osallistuneet muun muassa pääluottamusmies ja osaston luottamusmies.

Ammattiosaston valitsemat luottamusmiehet olivat osallistuneet lakkoihin ja ammattiosasto vastasi siitä.

KEMIAN TYÖNTEKIJÄIN LIITON VASTASELITYS

Kemian Työntekijäin Liitto on lausunut, ettei työntekijöiden esitys taloontulopalkkojen nostamisesta merkinnyt työehtosopimuksen tason ylittämistä. Neuvotteluissa oli ollut vain kysymys taloontulopalkkojen korottamisesta. Työntekijöiden esitysten takana oli ollut huoli työntekijäin suuresta vaihtuvuudesta.

Työnantaja oli käynnistänyt huhtikuun 1989 ajaksi uusien työntekijöiden etsinnän erityisellä kampanjalla. Uuden työntekijän hankkimisesta oli maksettu palkkiota.

Työnantaja oli aluksi kieltäytynyt neuvottelemasta asiasta, mutta suostunut lopulta tekemään 17.4.1989 erimielisyysmuistion, jolla asia oli siirretty liittojen välille. Nämä seikat ja jatkuva viivyttely olivat suututtaneet työntekijöitä ja aiheuttaneet 20.4.1989 työnseisauksen. Edellisenä päivänä pääluottamusmies oli välittänyt työsuhdepäällikölle työntekijöiden ilmoituksen seuranneen päivän lakosta. Kysymys ei siis ollut ollut mistään ammattiosaston tai pääluottamusmiehen järjestämästä toimenpiteestä.

Taloontulopalkoista oli sittemmin tehty paikallinen erimielisyysmuistio, jonka kumpikin osapuoli oli allekirjoittanut. Muistio oli sovittu käsiteltävksi liittojen välisessä neuvottelussa 19.5.1989. Kun työnantaja oli näin suostunut neuvottelemaan asiasta, työrauha oli palautunut.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto, Kemian Työntekijäin Liitto ja Helsingin Lääketyöntekijät ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Orion-Yhtymä Oy:n Mankkaan tehtaalla on 14.3.1989 Helsingin Lääketyöntekijöiden pääluottamusmiehen aloitteesta käyty neuvotteluja työntekijöiden niin sanotuista taloontulopalkoista. Neuvottelutilaisuudessa ovat työntekijöitä edustaneet pääluottamusmies ja varapääluottamusmies ja työnantajaa tuotantojohtaja ja työsuhdepäällikkö. Työnantajan kieltäydyttyä suostumasta työntekijäpuolen esittämään korotusvaatimukseen on Mankkaan tehtaan lääketuotannossa samana päivänä toimeenpantu lakko kanteessa kerrotuin tavoin siten, että tehdaspalveluosaston 33 työntekijää ja ampulliosaston kolme työntekijää ovat olleet lakossa kello 12 - 15.30 sekä tablettiosaston 21 työntekijää kello 11.30 - 15.30. Lakon syyksi on ilmoitettu työnantajan haluttomuus neuvotella taloontulopalkoista. Lakkoon ovat osallistuneet muiden työntekijöiden joukossa tehdaspalveluosaston ja tablettiosaston luottamusmiehet.

Pääluottamusmies on seuranneena päivänä uudelleen pyytänyt neuvottelua palkkausasiasta. Neuvottelua on jatkettu 21.3.1989 työnantajan edustajan kutsuessa neuvotteluun osaston luottamusmiehet ja työsuojeluasiamiehet, mutta ei sitä vastoin pääluottamusmiestä. Pääluottamusmiehen jättäminen pois neuvotteluista ei ole ollut hyvän neuvottelukäytännön mukaista ja on saattanut vaikuttaa työpaikan ilmapiirin kärjistymiseen ja siten lakon uusiutumiseen.

Kun käydyissä neuvotteluissa ei ole päästy yksimielisyyteen palkkauksen korottamisesta, ovat lääketuotannon työntekijät olleet lakossa 28.3.1989 seuraavasti: Tehdaspalvelun 25 työntekijää on ollut lakossa kello 12 15.30, tablettiosaston 19 työntekijää, heidän joukossaan ammattiosaston puheenjohtaja ja osaston luottamusmies, kello 11 - 15.30, ampulliosaston kymmenen työntekijää kello 11 - 15.30 ja saman osaston 14 työntekijää, mukaan luettuna osaston luottamusmies, kello 11.30 - 15.30, vientivaraston viisi työntekijää kello 11.15 - 15.30 ja voideosaston sekä muoviosaston yhteensä kuusi työntekijää kello 11 - 15.30. Samana päivänä Orion Diagnostica-yksikössä on ollut lakossa kello 11 - 15.30 45 työntekijää. Heidän joukossaan on ollut pääluottamusmies ja osaston luottamusmies. 29.3.1989 toimeenpantujen lakkojen tarkoituksena on ollut käynnissä olleiden palkkaneuvottelujen jouduttaminen.

Työtaistelutoimenpiteet lääketehtaalla ja Orion Diagnostica-yksikössä ovat jatkuneet aikaisemmin tehdyn ilmoituksen mukaisesti siten, että lääketehtaan 28 työntekijää on ollut lakossa 20.4.1989 kahdeksan tuntia. Lakkoon ovat osallistuneet ammattiosaston puheenjohtaja ja osaston luottamusmies. Samana päivänä toimeenpantuun lakkoon on Orion Diagnostica-yksikössä osallistunut 40 työntekijää, pääluottamusmies ja osaston luottamusmies mukaan luettuina.

Helsingin Lääketyöntekijät vastaa ammattiosaston puheenjohtajan ja luottamusmiesten osallistumisesta työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin kohdistuneeseen työtaisteluun. Ammattiosaston toimenpiteet lakkojen estämiseksi ovat muutoinkin olleet vähäisiä lakkojen määriin nähden.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Helsingin Lääketyöntekijät maksamaan hyvityssakkoa Kemianteollisuuden Työnantajaliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 10 000 markkaa sekä korvaamaan Kemianteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 300 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Suomalainen, Nouro, Kuivanen ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.