Legislator Case Law & Legislation
TT:1989-74 AI generated

Labor court dismisses union strike for violating collective agreement work time and leadership rules.

Case Number TT:1989-74
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Labor Court dismissed the trade union's strike action, ordering a fine for violating collective agreement provisions on work time and management. The union attempted to close stores at 13:00 on Midsummer Eve without prior agreement, contrary to the collective agreement's rules. The court ruled that the union's decision constituted an illegal strike targeting specific work time and leadership clauses.

Legislator headnote

AI generated

Työehtosopimuslaki 8, 9 ja 10 §:n nojalla: A union's decision to order members to refuse work after a specific time without agreement constitutes a strike against work time and leadership provisions, rendering it illegal and subject to fines.

Keywords

AI generated
collective agreement violation illegal strike action work time provisions trade union leadership labor court fine Midsummer Eve closure work peace obligation

Cited Legislation

AI generated
Työehtosopimuslaki 8 §
Työehtosopimuslaki 9 §
Työehtosopimuslaki 10 §

Cited Case Law

AI generated
2.11.1988 n:o 128/1988
10.2.1989 n:o 24/1989
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työntekijäliiton hallitus oli tehnyt päätöksen, jonka mukaan liiton jäsenet eivät työskentelisi myymälöissä juhannusaattona kello 13:n jälkeen, vaan suorittaisivat ainoastaan liikkeen sulkemiseen liittyvät lopettamistyöt. Työntekijäliitto oli tuomittu hyvityssakkoon työehtosopimuksen työaikaa ja työnjohtamista koskeviin määräyksiin kohdistuneen työtaistelun toimeenpanemisesta. (Ään.)

Kantaja Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Vastaaja Liikealan ammattiliitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 7.4.1989 tehdyssä myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

2. TYÖSUHDE

2 § Työn johto ja jakaminen sekä järjestäytymisoikeus

1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä vaiko eivät.

3. TYÖAIKA

5 § Työaika

Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 38 tuntia 30 minuuttia viikossa.

Viikoittainen työaika

6. Edellä olevista lainmääräyksistä poiketen allekirjoittajajärjestöt ovat kuitenkin sopineet kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain (400/78) 5 §:n mukaisessa järjestyksessä seuraavaa:

Pöytäkirjamerkintä 1:

Osapuolet toteavat, että työaikajärjestelyt tulee suunnitella ensisijaisesti käyttäen enintään 8 tunnin pituista vuorokautista työaikaa. Yli 8 tuntisen vuorokautisen työajan käyttö voi tulla kyseeseen ottaen huomioon edellä mainitut rajoitukset toimipaikan aukioloajoista johtuvista syistä tai töiden järjestelyjen perustellusti niin vaatiessa.

8. NEUVOTTELUJÄRJESTYS JA TYÖRAUHA

24 § Työrauhavelvoite ja seuraamukset sopimusrikkomuksista

1. Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän sopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, ovat kielletyt.

KANNE

Kanteen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto KTL on lausunut, että Liikealan ammattiliiton hallitus oli 8.6.1989 tekemällään päätöksellä kieltänyt liiton jäseniä työskentelemästä myymälöissä juhannusaattona 23.6.1989 kello 13:n jälkeen.

Jo edellisellä viikolla työnantajaliitto oli saanut tietää, että työntekijäliiton toimitsijat ja eräiden osastojen luottamusmiehet olivat väittäneet liittojen välillä sovitun siitä, että mainittuna päivänä liikkeet suljettaisiin jo kello 13, minkä jälkeen ei tavanomaisia lopettamistöitä lukuunottamatta työtä enää voitu teettää. Tällaista sopimusta ei kuitenkaan ollut tehty. Sen vuoksi työnantajaliitto oli toimittanut Liikealan ammattiliitolle asiaa koskevan ilmoituksen. Samalla työnantajaliitto oli vaatinut työrauhan turvaamista. Työrauhan turvaamisen asemesta Liikealan ammattiliiton hallitus oli tehnyt edellä sanotun päätöksen. Päätöksestä työnantajaliitto oli saanut tietää julkisten tiedotusvälineiden kautta. Työnantajaliitto oli vaatinut työntekijäliittoa heti peruuttamaan päätöksen ja toimenpiteillään turvaamaan työrauhan.

Liikealan ammattiliiton päätös johtaisi käytännössä siihen, että useat työnantajaliiton jäsenyritykset joutuisivat muuttamaan suunnittelemansa juhannusaaton aukioloajan kello 15:stä kello 13:een. Myymälöitä yritettäisiin pitää auki kello 13:n jälkeen, mutta yritystoiminnalle tulisi aiheutumaan kuitenkin tuntuvaa haittaa, koska järjestäytyneet työntekijät poistuisivat työpaikoilta.

Liikealan ammattiliitto oli toimeenpannut vastaavanlaiset lakot 4.11.1988 ja 6.1.1989. Työnantajaliiton tekemän jäsentiedustelun mukaan laittomiin lakkoihin oli osallistunut noin 10 000 myyjää. Liiton jäsenyrityksissä noin 1 000 myymälää oli joutunut muuttamaan aukioloaikojaan työntekijöiden painostuksen johdosta.

Työehtosopimuksessa ei ollut rajoitettu työnantajan oikeutta teettää työtä kysymyksessä olevina tunteina. Työtaistelu-uhka oli kohdistunut työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja työaikaa koskeviin määräyksiin.

Työtuomioistuin oli tuomiollaan n:o 128/1988 tuominnut Liikealan ammattiliiton työrauhavelvoitteen rikkomisesta hyvityssakkoon 4.11.1988 toteutettavaksi uhatun työtaistelun johdosta. Tuomiosta huolimatta työntekijäliitto oli toteuttanut työtaistelun. Työtuomioistuin oli tuomiollaan n:o 24/1989 tuominnut Liikealan ammattiliiton ja eräät sen ammattiosaston hyvityssakkoihin 4.11.1988 ja 6.1.1989 toteutetuista työtaistelutoimenpiteistä.

Kun Liikealan ammattiliiton hallitus ja liiton toimitsijat työpaikoilla olivat työtuomioistuimen kahdesta tuomiosta huolimatta jatkaneet työrauhavelvotteidensa vastaista toimintaa, Liikealan ammattiliitto tulisi tuomita tuntuvaan hyvityssakkoon.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut Liikealan ammattiliiton tuomitsemista menettelystään hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

seniä oli ollut töissä kello 18-20 sekä 28.4 että 12.5.1989

Kaupan Keskusvaliokunnalle ei ollut lainsäädäntöön eikä sääntöihinsä perustuvaa oikeutta määrätä jäsenliikkeidensä aukioloajoista. Tästä johtuen oli sovittu siltä varalta, että uusi aukiololainsäädäntö ei ehtisi tulla voimaan, juhannusaaton aukiolosta siten, että Kaupan Keskusvaliokunta antaisi jäsenliikkeilleen suosituksen liikkeiden sulkemisesta jo kello 13.

Kaupan Keskusvaliokunta ei ollut antanut sovittua suositusta. Sen jäsenliikkeilleen asiasta lähettämässä kirjeessä pelkästään viitattiin mahdollisuuteen sulkea liikkeet ennen kello 15. Tässä tilanteessa työntekijäliiton oli omalla toiminnallaan vaikutettava siihen, että keväällä 1989 tehty sopimus toteutuisi. Kanteessa tarkoitettua päätöstä ei olisi tehty, jos Kaupan Keskusvaliokunta olisi antanut suosituksen.

Se, että liiton toimitsijat ja eräät luottamusmiehet olivat ehtineet jo aiemmin kertoa liikkeiden sulkeutumisesta jo kello 13, johtui pelkästään siitä, että liiton piirissä oli luultu asian olevan selvän. Liiton johto oli kertonut asiasta toimitsijoille muun muassa 25.5.1989 pidetyssä toimitsijakokouksessa ja eri yhteyksissä eräille työntekijöiden edustajille. Työntekijäliitto oli uskonut, että kauppaa ja kauppatyönantajaa edustavat osapuolet pitivät tehdyn sopimuksen. Se, että näin ei käynyt, oli paljastunut vasta muutamaa päivää ennen 8.6.1989 pidettyä hallituksen kokousta. Toimitsijat ja luottamusmiehet olivat toimineet asiassa saamansa tiedon mukaisesti, eikä heidän toimintaansa ollut sisältänyt yritystä painostaa työnantajaa aukiolokysymyksessä.

Kanteessa esitetty arvio työntekijäliiton päätöksen vaikutuksesta kauppojen aukioloon juhannusaattona oli liioiteltu. Juhannusaattona oli liikkeet varsinkin kaupungeissa aiempinakin vuosina suljettu yleisesti jo kello 13 tai sitäkin ennen. Samoin tänä vuonna monien liikkeiden ei ollut edes suunniteltu olevan auki kello 15:een saakka. Paineita pitempään aukioloon saattoi olla lähinnä pienissä maaseutukaupoissa, joissa työntekijäliiton päätöksellä töiden lopettamisesta ei ollut samaa merkitystä kuin suurissa liikkeissä. Töistä poistumisista ja sen aiheuttamista haitoista ei ollut esitetty selvitystä aukioloaikakiistaan liittyneissä aiemmissa, työtuomioistuimessa käsitellyissä asioissa. Syksyllä 1988 työntekijäliiton tekemien aukioloaikoihin liittyvien päätösten vaikutus oli ilmennyt lähes yksinomaan siinä, että osa liikkeistä oli ottanut ne huomioon aukioloajoista päätettäessä. Nyt osa liikkeistä tulisi sulkeutumaan kello 13 ensi sijassa sen vuoksi, että näin oli sovittu.

Nyt syntynyt erimielisyys oli vain osittain yhteydessä kanteessa mainituissa työtuomioistuimen aiemmissa tuomioissa esillä olleisiin tilanteisiin. Niissä oli ollut kysymys pyhäinpäivän aaton 1988 ja loppiaisen aaton 1989 pidennetyistä aukioloista. Työntekijäliitto oli vastustanut silloin aukioloaikojen laajentamista kauppa- ja teollisuusministeriön myöntämien poikkeuslupien perusteella nojalla. Nyt tehdyllä päätöksellä työntekijäliitto oli pyrkinyt siihen, että aukioloajoista tehty sopimus toteutuisi. Tämän vuoksi työntekijäliiton päätöstä ei voitu pitää aiemmissa tuomioissa esillä olleen painostuksen jatkamisena tai uusimisena.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut oikeudenkäyntikuluilleen 16 prosentin korkoa tuomion julistamispäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Liikealan ammattiliiton hallitus on 8.6.1989 tehnyt päätöksen, jonka mukaan liiton jäsenet eivät työskentele myymälöissä juhannusaattona 23.6.1989 kello 13:n jälkeen, vaan suorittavat ainoastaan liikkeen sulkemiseen liittyvät lopettamistyöt.

Kaupan Keskusvaliokunnassa on 29.3.1989 neuvoteltu Liikealan ammattiliiton ja keskusvaliokunnan edustajien kesken vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta annetun lain muuttamisesta. Neuvottelujen tuloksena on 29.3.1989 päivätyn neuvottelumuistion mukaan todettu, että lakia olisi muutettava siten, että vähittäiskauppaa saataisiin harjoittaa kaikkina arkipäivinä, myös kirkollisten juhlapäivien aattoina kello 20:een asti. Poikkeuksena olisivat lauantaipäivät ja eräät aattopäivät, jolloin aukioloaika päättyisi kello 18, sekä joulu- ja juhannusaatto, jolloin aukioloaika päättyisi kello 13.

Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Liikealan ammattiliitto ovat 7.4.1989 laatimansa pöytäkirjan mukaan sopineet myötävaikuttavansa vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta annetun lain muuttamiseen Kaupan Keskusvaliokunnan ja Liikealan ammattiliiton välillä 29.3.1989 allekirjoitetun neuvottelumuistion mukaisesti.

Vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta annetun lain muuttamisen on Liikealan ammattiliitossa aluksi ajateltu voivan tapahtua ennen juhannusta 1989, mutta sittemmin sen on arvioitu kestävän kesäkuuhun tai mahdollisesti alkusyksyyn 1989. Tarkoitus on liiton mielestä ollut, että muutettavia aukioloaikoja voitaisiin ryhtyä heti noudattamaan sen varalta, että uusi lainsäädäntö ei ehtisi tulla voimaan.

Liikealan ammattiliitto on esittänyt Kaupan Keskusvaliokunnalle, että se antaisi jäsenliikkeilleen suosituksen liikkeiden sulkemisesta tulevana juhannusaattona jo kello 13. Kaupan Keskusvaliokunta on Liikealan ammattiliiton esityksestä antanut 2.6.1989 vähittäiskaupparyhmänsä jäsenille kannanoton, jonka mukaan on katsottu olevan mahdollista sulkea eräin edellytyksin, paikallisia erityistapauksia lukuun ottamatta, vähittäiskaupat juhannusaattona jo kello 13 ennen voimassa olevan lain mukaista sulkemisaikaa kello 15. Kannanotto ei ole sisällöltään tyydyttänyt Liikealan ammattiliittoa.

Liikealan ammattiliitto on ilmoittanut, että sen hallitus on edellä mainitulla päätöksellään tarkoittanut vaikuttaa siihen, että keväällä 1989 tehty sopimus liikkeiden aukioloajoista toteutettaisiin. Liiton hallituksen päätöksellä on työtuomioistuimen mielestä myös pyritty vaikuttamaan työehtosopimuksessa sovittujen työaikojen määräytymiseen juhannusaattona 1989. Liiton hallituksen päätös, jolla hallitus on päättänyt kehottaa työntekijöitä kieltäytymään työn tekemisestä juhannusaattona kello 13:n jälkeen lukuun ottamatta normaaleja lopettamistöitä, on käsittänyt työehtosopimuksen työaikaa ja työn johtamista koskeviin määräyksiin kohdistuneen työtaistelun. Liikealan ammattiliitto vastaa toimeenpanemastaan työtaistelusta.

Kaupan Työnantajaliitto KTL on saanut Liikealan ammattiliiton toimitsijoilta ja luottamusmiehiltä tietää liiton suunnitelmista kieltää työskentely kauppaliikkeissä juhannusaattona kello 13:n jälkeen. Työnantajaliitto on sen johdosta 2.6.1989 lähettänyt Liikealan ammattiliitolle kirjeen ja vaatinut liittoa heti ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi. Kaupan Työnantajaliitto KTL:n saatua tiedon Liikealan ammattiliiton hallituksen päätöksestä on työnantajaliitto toistamiseen 9.6.1989 lähettämässään kirjeessä vaatinut liittoa heti peruuttamaan työtaistelu-uhkauksensa ja ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi. Liikealan ammattiliitto ei ole kuitenkaan suostunut peruuttamaan työtaistelu-uhkaustaan.

Liikealan ammattiliiton, joka on työtuomioistuimen 2.11.1988 julistamalla tuomiolla n:o 128/1988 ja 10.2.1989 antamalla tuomiolla n:o 24/1989 tuomittu hyvityssakkoon vastaavanlaisista syistä toimeenpanemiensa työtaistelujen johdosta, on täytynyt olla selvillä siitä, että sen juhannusaatoksi suunnittelema työtaistelu on työrauhavelvollisuuden vastainen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Liikealan ammattiliiton maksamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:lle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa 45 000 markkaa.

Liikealan ammattiliitto velvoitetaan korvaamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tästä tuomion julistamispäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Tiitinen, H. Rautiainen, Kontio, Kolula ja Korpela.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto:

Jäsen Kontio yhtyi muutoin tuomioon, mutta vahvisti hyvityssakon määräksi 60 000 markkaa.