Labor court orders employer to pay severance damages for dismissals based on employee faults rather than economic reasons.

Työntekijöiden työsuhteiden irtisanomisten asianmukaisuutta oli arvioitava sen tehtaan toimintaan vaikuttaneiden tuotannollisten ja taloudellisten syiden kannalta, jossa irtisanomiset olivat tapahtuneet. Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että tehtaan ompelimon töissä olisi tapahtunut vähentymistä. Ompelijoiden työsuhteiden päättäminen oli johtunut heistä itsestään aiheutuneista, työsopimuslaissa tarkoitetuista kielletyistä syistä, joita ei voitu pitää irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetulla tavalla irtisanomiseen oikeuttavina erityisen painavina perusteina. Yhtiö oli velvollinen suorittamaan ompelijoille korvausta.

Kantaja Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva r.y. Vastaaja Tekstiiliteollisuusliitto r.y. Kuultava Suomen Trikoo Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välisessä 15.4.1988 allekirjoitetussa tekstiiliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

3 §.

Keskusliittojen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

2. Yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista.

Työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitetussa yleissopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 §.

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

8 §.

Soveltamisala

Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

2) työnantaja on irtisanonut työsopimuksen vedoten taloudelliseen tai tuotannolliseen syyhyn ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää hänen irtisanomisensa johtuneen muusta, tämän sopimuksen mukaan kielletystä syystä.

16 §.

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

17 §.

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

KANNE

Kanteen perustelut

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva on lausunut, että Tampereelta oleva Suomen Trikoo Oy oli irtisanonut Ilmajoella sijaitsevalla Koskenkorvan tehtaalla 10.11.1988 Anna-Maija Aitolan ja Kaija Rauhalan sekä 15.11.1988 Päivi Pohdon työsopimukset. Irtisanomisten perusteeksi oli ilmoitettu taloudelliset ja tuotannolliset syyt. Yhtiö oli ilmoittanut Finnwear-yksikkönsä, johon Koskenkorvan tehdas kuului, liikevaihdon alentuneen vuosien 1987 ja 1988 aikana 125,07 miljoonasta markasta 95,49 miljoonaan markkaan. Se oli merkinnyt samalla huomattavampaa ompelukapasiteetin tarpeen vähenemistä. Kun hinnoissa oli otettu huomioon inflaation vaikutus, kapasiteetin tarve oli vähentynyt noin 25 prosenttia. Työntekijöiden määrä vuoden 1987 lopussa oli noin 485. Vuonna 1988 ennen suoritettuja irtisanomisia yhtiössä oli ollut noin 435 työntekijää, joten tarve henkilöjärjestelyjen suorittamiseen oli ollut ilmeinen. Näillä perusteilla yhtiössä oli päädytty kaiken kaikkiaan noin 50 työntekijän irtisanomiseen.

Koskenkorvan tehtaalla irtisanomiset oli kohdistettu mainittuihin kolmeen työntekijään. Työvoiman vähentämisen oli katsottu vastaavan suurin piirtein lastenvaatteiden myynnin supistamista. Myynti oli alentunut noin kahdeksan prosenttia. Koskenkorvan tehtaan henkilömäärä oli vähentynyt 43:sta 40:een työntekijään.

Kanteessa tarkoitetut työntekijät olivat riitauttaneet irtisanomiset 15.11.1988. Työnantaja oli antanut työntekijöille kirjallisen vastauksen sekä menettelytapaohjeet 30.11.1988. Tämän jälkeen työntekijät olivat riitauttaneet irtisanomiset uudelleen 1.12.1988.

Joulukuun 14 päivänä 1988 oli pidetty paikallinen neuvottelu, jolloin myös oli tehty erimielisyysmuistio asian saattamiseksi liittojen väliseen käsittelyyn. Tammikuun 16 päivänä 1989 käydyssä liittojen välisessä neuvottelussa ei asiassa ollut päästy yksimielisyyteen, mutta neuvottelussa oli katsottu työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain ja työehtosopimuksen mukaiset neuvottelut käydyiksi.

Työntekijöiden mielestä heidän irtisanomisessaan ei ollut ollut kysymys tuotannollisista ja taloudellisista, vaan heistä itsestään johtuvista syistä, jotka eivät olleet irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:n mukaisia irtisanomiseen oikeuttavia perusteita. Työ ei Koskenkorvan tehtaalla ollut loppunut eikä edes vähentynyt. Irtisanomisten jälkeen ompelimoon, jossa irtisanotut työntekijät olivat työskennelleet, oli siirretty yksi samaan aikaan lakkautetun leikkaamon työntekijä. Myös samoihin aikoihin lakkautetun Jalasjärven tehtaan työntekijöille oli 1.12.1988 tarjottu työtä Koskenkorvan tehtaan ompelimossa.

Pohdon ja Rauhalan työsuhteet yhtiöön olivat kestäneet yli kymmenen vuotta. Aitolan työsuhde oli alkanut syksyllä 1987. He kaikki olivat huoltovelvollisia. Heidän palkkauksensa oli määräytynyt työehtosopimuksen 8 §:n mukaisesti. Heidän kuukausipalkkansa oli ollut 3 783 markkaa.

Työnantaja oli irtisanonut työntekijät ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä ja rikkonut irtisanomissuojaa koskevan yleissopimuksen 5 §:ää.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva on vaatinut Suomen Trikoo Oy:n velvoittamista suorittamaan irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan yleissopimuksen 16 §:n perusteella Aitolalle, Rauhalalle ja Pohdolle korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta kymmenen kuukauden palkkaa vastaavat 37 830 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä.

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva on vaatinut sillä perusteella, että yhtiö oli menetellyt vastoin työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdan mukaista irtisanomisjärjestystä ja työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, niiden tuomitsemista hyvityssakkoon. Liitto on jutun käsittelyssä luopunut näistä vaatimuksistaan.

VASTINE

Vastineen perustelut

Tekstiiliteollisuusliitto on lausunut, että yhtiön neulosompeluosastot tekivät valmiiksi tehdystä neuloksesta erilaisia trikootuotteita, kuten lastenvaatteita ja college-puseroita. Tuotteita valmistavan Finnwear-yksikön liikevaihto oli laskenut vuosina 1987 ja 1988 125,07 miljoonasta markasta 95,44 miljoonaan markkaan. Tekstiiliteollisuusliitto on esittänyt muutenkin yhtiön toiminnasta ne tiedot, jotka kanteessa oli ilmoitettu, ja todennut, että yhtiön ompeluyksiköissä tarjottavissa olevaan työmäärään nähden ompelijoita oli selvästi liikaa. Tarve henkilöstöjärjestelyihin oli ollut ilmeinen.

Yhtiön ompeluyksiköitä oli Tampereella, Ilmajoella, Kihniössä, Kurussa ja Jalasjärvellä. Niissä ei ompelutyötä ollut ollut tarjottavissa kaikille ompelijoille. Yhtiössä oli sen vuoksi päädytty siihen, että yhteensä noin 50 työntekijää olisi irtisanottava. Ompeluyksiköitä oli käsitelty irtisanottavan työvoiman kannalta yhtenä kokonaisuutena.

Kun ompelimon työntekijöitä oli jouduttu vähentämään, oli heidän ammattitaitoaan säännönmukaisesti tarkasteltu kahdelta kannalta. Ensinnäkin oli kiinnitetty huomiota urakkatehoon, mikä tarkoitti kykyä työskennellä vähintään urakkajoutuisuudella, ja toiseksi monitaitoisuuteen. Se tarkoitti työntekijän kykyä suoriutua erilaisista ompelutehtävistä ja taitoa siirtyä eri tehtävistä toisiin ompelimossa ja sen lähialueilla, esimerkiksi leikkaamossa.

Koskenkorvan tehtaalla oli tarjottu eräälle leikkaamon työntekijälle, joka oli paitsi leikkaus- myös ompelutaitoinen, siitä syystä, että käsinleikkauskapasiteetti säilyisi tehtaalla. Se oli varmistettu siltä varalta, että Tampereella Pyynikin tehtaalla toimiva automaattileikkaamo joutuisi häiriötilaan, jolloin Koskenkorvan tehtaalla olisi varalla käsinleikkaamo ja sitä käyttämään pystyvä työntekijä. Leikkaamo-osasto oli ompelimoiden eräänlainen avainalue, koska leikkaamon pysähtyminen aiheutti nopeasti työn puutetta sadoille ompelijoille.

Mitä sitten tuli lopetettavassa Jalasjärven toimipisteessä eräille työntekijöille tehtyyn tarjoukseen työpaikasta Koskenkorvan tehtaalla, niin tarjousta ei ollut tehty yksikön kaikille työntekijöille, vaan ainoastaan heidän parhaimmistolleen. Ainoakaan Jalasjärven yksikön työntekijöistä ei ollut siirtynyt Koskenkorvan tehtaalle, eikä sinne myöskään ollut otettu ainoatakaan uutta työntekijää. Tarjous oli tehty siitä syystä, että yhtiön Finnwear-yksikön ompelijoita oli käsitelty työvoiman vähentämistilanteessa johdonmukaisesti kokonaisuutena, jossa ammattitaitoisimmat voivat jatkaa työtään ja ammattitaidoltaan heikoimmat joutuivat taloudellisten ja tuotannollisten irtisanomisperusteiden takia irtisanottavien joukkoon.

Irtisanottaviksi oli valittu tuotannolle vähiten tärkeät, heikoimmat työntekijät, jotka Koskenkorvan toimipisteessä olivat olleet Aitola, Rauhala ja Pohto. Vaikka Rauhalan työsuhde oli ollut yli kymmenen vuoden pituinen, hän oli toiminut ompelijana vain kaksi vuotta. Sitä ennen hän oli ollut kahdeksan vuotta siivoojana. Pohto ei työsuhteensa pituudesta huolimatta ollut ollut ammattitaitoinen. Ammattitaitoa vailla oli ollut myös lyhyehkön ajan työssä ollut Aitola.

Ammattitaidottomuus oli käynyt ilmi jo kyseessä olevien työntekijöiden ansiotasoon perustuvien vahingonkorvausvaatimusten perusteista. Heidän tuntipalkkansa oli ollut 22,74 markkaa. Se oli työehtosopimuksen mukainen pohjaeli takuupalkka. Ammattitaitoiset työntekijät olivat työskennelleet jatkuvasti tasolla, joka ylitti urakan ohjepalkan 27,35 markkaa tunnissa. He ansaitsivat yli 20 prosenttia irtisanottuja työntekijöitä enemmän. Näin ollen nimenomaan irtisanottujen työntekijöiden heikko ammattitaito ja työteho oli ollut syynä heidän valitsemiseensa irtisanottavien joukkoon, kun työvoimaa oli taloudellisista ja tuotannollisista syistä ollut pakko vähentää.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Tekstiiliteollisuusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva on vielä lausunut, että kun leikkaamon lopettamisesta Koskenkorvan tehtaalla oli 14.6.1988 ilmoitettu, oli samalla sanottu, että kaikille halukkaille järjestettäisiin työtä ompelimon puolella. Vastineessa mainittu leikkaamon työntekijä, jonka oli kerrottu olleen leikkaus- ja ompelutaitoinen, oli ollut työnjakajana leikkaamossa. Väite, jonka mukaan käsinleikkauskapasiteetti tästä syystä säilyisi Koskenkorvan tehtaalla, oli perusteeton, sillä yhden työntekijän avulla ei kapasiteettia parannettu. Leikkaamo-osasto oli ompelimoiden avainalue, mutta yksi työntekijä ei voinut varmistaa työtä sadoille ompelijoille.

Leikkaamosta oli maaliskuun 1989 lopulla siirretty eräs piirtäjä tekemään samaa työtä kuin mainittu työnjakaja. Molemmat olivat toimineet saumaajina. Saumaustöitä oli vielä tullut tekemään leikkaamosta yksi kantinleikkaaja ja eräs toinen työntekijä, joka oli toiminut leikkaamon työhönopastajana.

Kun kysymys oli ollut nimenomaan leikkaamon lopettamisesta, olisi pitänyt irtisanoa leikkaamon työntekijöitä, jos irtisanomisperusteet olivat työn vähenemiseen liittyviä. Leikkaamosta tulleet työntekijät eivät olleet olleet ammattitaitoisia ompelimon saumaajia, vaan he olivat joutuneet opettelemaan uuden työn kokonaan alusta. Esimerkiksi edellä mainittu piirtäjä ei vieläkään ollut oppinut työtä niin hyvin, että hän kykenisi saamaan edes työehtosopimuksen mukaista pohjapalkkaa.

Jalasjärven yksikön työntekijöille tehty tarjous oli koskenut kaikkia työntekijöitä riippumatta siitä, mikä heidän työtaitonsa oli ollut. Työnantajan puolesta oli 1.12.1988 ilmoitettu Jalasjärven tehtaalla, että toimipisteen lopettaessa toimintansa Koskenkorvan tehtaalla työllistettäisiin kaikki halukkaat. Kukaan Jalasjärven yksikön työntekijöistä ei ollut siirtynyt Koskenkorvan tehtaalle. Syynä siihen oli ollut pitkä työmatka.

Väite siitä, että ammattitaitoiset työntekijät työskentelisivät jatkuvasti urakan ohjepalkan ylittävällä tasolla, ei ollut oikea. Tuollaiseen ansiotasoon pystyviä työntekijöitä saattoi olla ehkä puolet kaikista. Vuosina 1988 ja 1989 tapahtuneiden palkankorotusten yhteydessä oli nimittäin jouduttu maksamaan ylimääräistä palkankorotusta, vuonna 1988 21 penniä ja vuonna 1989 35 penniä tunnilta, koska koko tehtaan keskituntiansio oli jäänyt alle urakan ohjepalkan. Tämä osoitti, että huipputyöntekijöitä oli vain osa ja niitä, jotka jäivät alle urakan ohjepalkan, oli paljon. Työntekijät olivat huhtikuulla 1989 pitäneet omaa palkkatilastoaan ompelimon 32 työntekijän osalta. Tällöin 18 työntekijää oli ylittänyt urakan ohjepalkan ja sen alapuolelle oli jäänyt 14 työntekijää, joista yksi oli jäänyt vielä niin sanotun turvanormin alapuolelle.

Yhtiön pääkonttorin antamien tilastojen mukaan vuoden 1988 kolmannen vuosineljänneksen keskituntiansio urakkatyössä koko yhtiön osalta oli ollut 27,20 markkaa, mutta sen olisi pitänyt olla 27,35 markkaa. Vuoden 1988 viimeisen vuosineljänneksen keskituntiansio oli kaikkien työntekijöiden osalta ollut 27 markkaa tunnilta, joka oli 35 penniä vähemmän kuin sen olisi pitänyt olla. Työtehtävien osa-alueiden nopea vaihtuminen vaikutti siihen, että ainoastaan huipputyöntekijät pääsivät jatkuvasti urakan ohjepalkan tasolle.

Aitolan, Rauhalan ja Pohdon työtaito ei ollut merkittävästi eronnut tavanomaisten työntekijöiden työtaidosta. Siten heidän irtisanomisensa syyt olivat olleet työntekijöiden henkilöstä johtuvia, mutta eivät irtisanomiseen oikeuttavia syitä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva on vaatinut lisäksi korkoa 16 prosenttia tuomion antamispäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Suomen Trikoo Oy on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Suomen Trikoo Oy on irtisanonut Ilmajoella sijaitsevalla Koskenkorvan tehtaalla ompelimossa työskennelleet Anna-Maija Aitolan ja Kaija Rauhalan 10.11.1988 sekä lisäksi Päivi Pohdon 15.11.1988. Aitola on ollut yhtiön palveluksessa syksystä 1987 lukien. Rauhalan ja Pohdon työsuhteet yhtiöön ovat kestäneet yli kymmenen vuotta. Aitola ja Pohto ovat olleet koko työsuhteensa ajan työssä ompelimossa. Rauhala on työsuhteensa alussa ollut siivoojana 8-10 vuotta ja ompelijana ompelimossa noin kaksi-kolme vuotta. Yhtiö on ilmoittanut Aitolan, Rauhalan ja Pohdon työsopimusten irtisanomisten perustuneen taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin.

Työntekijät ovat riitauttaneet irtisanomiset. Heidän mielestään työsopimusten irtisanomisissa ei ollut itse asiassa kysymys tuotannollisista ja taloudellisista perusteista, vaan sellaisista heistä itsestään johtuvista syistä, jotka eivät irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:n mukaan oikeuta työsopimuksen irtisanomiseen.

Suomen Trikoo Oy:ssä on ollut Koskenkorvan tehtaan lisäksi neljä muuta eri paikkakunnilla sijaitsevaa neulosompeluyksikköä. Vuonna 1988 yksikköjen ompelimo-osastoilla on ollut ennen irtisanomisia 435 työntekijää. Yhtiön ilmoituksen mukaan sen liikevaihto on alentunut vuosina 1987 ja 1988 125,07 miljoonasta markasta 95,44 miljoonaan markkaan. Yhtiön laskelmien mukaan henkilöstön lukumäärä on ollut tarjottavissa olevaan työn määrään nähden liiallinen. Sen johdosta yhtiössä on päädytty siihen, että työntekijöitä olisi vähennettävä ompeluyksiköissä irtisanomalla noin 50 työntekijän työsuhteet.

Kanteen mukaan työn vähenemistä ei ole kuitenkaan tapahtunut Koskenkorvan tehtaan ompelimon töissä. Sitä osoittaa muun muassa se, että samanaikaisesti Aitolan, Rauhalan ja Pohdon irtisanomisten kanssa ompelutyöhön on siirretty yksi työntekijä tehtaan lopetettavasta leikkaamosta ja myös se, että Jalasjärvellä sijaitsevan, toimintansa lopettavan tehtaan työntekijöille on tarjottu töitä Koskenkorvan tehtaan ompelimossa.

Yhtiössä on työvoiman vähentämistä tarkasteltu kaikkien yksikköjen osalta yhtenä kokonaisuutena. Irtisanottaviksi on valittu ne työntekijät, jotka ovat olleet tuotannon kannalta vähiten tärkeitä, ja siten siis ammattitaidoiltaan heikoimmat työntekijät, jollaisina Aitolaa, Rauhalaa ja Pohtoa on pidetty. Koskenkorvan tehtaalla suoritettu, kanteessa tarkoitettu työntekijän siirtäminen leikkaamosta ompelimoon on johtunut tarpeesta säilyttää mahdollisuus tehdä tarvittaessa käsinleikkausta leikkaamon lopettamisesta huolimatta. Työn tarjoaminen Koskenkorvan tehtaalta Jalasjärven tehtaan työntekijöille on johtunut työvoiman vähentämisen kokonaissuunnitelmasta, jotta parhaimmat työntekijät voisivat säilyttää työpaikkansa. Ainoakaan Jalasjärven tehtaan työntekijä ei ole siirtynyt Koskenkorvan tehtaalle.

Selvityksen mukaan kysymys työvoiman vähentämisestä Koskenkorvan tehtaan ompelimossa on otettu esille toukokuussa 1988. Tuolloin on ollut kysymys lähinnä kahdeksan työntekijän työsuhteen päättämisestä. Heidän joukossaan ovat olleet Aitola, Rauhala ja Pohto. Todistajana kuulustellun tehtaan pääluottamusmiehen kertoman mukaan työntekijöille on tehtaan johdon puolelta ilmoitettu, että elleivät he kesäkuun loppuun mennessä saavuttaisi työssä edellytettävää suoritustasoa, heidät irtisanottaisiin. Irtisanomisista on kuitenkin luovuttu, koska työntekijät pääluottamusmiehen tietämän mukaan ovat työssään saavuttaneet riittävän suoritustason. Pääluottamusmies on vielä kertonut, että syyskuussa 1988 olisi työntekijöille ilmoitettu, että ne ompelimon työntekijät irtisanottaisiin, jotka eivät saavuttaisi urakkatyössä työn suoritustasoa.

Yhtiön tuotantopäällikkö, jota on myös kuulusteltu todistajana, on kertonut, että aluksi on ollut esillä kysymys kuuden - kahdeksan työntekijän irtisanomisesta Koskenkorvan tehtaalla, mutta tilauskannan hieman parannuttua on irtisanottavien määrä supistettu kolmeksi. Tuotantopäällikön kertoman mukaan työntekijöille on ilmoitettu, että ensiksi irtisanottavien joukossa olisivat ne, jotka eivät saavuttaisi urakka-ansion vähimmäismäärää, mutta työsuhteiden päättämistä ei ole kytketty etukäteen määrätyn työtuloksen saavuttamiseen.

Selvitys osoittaa, että Suomen Trikoo Oy:llä on ollut taloudellisia ja tuotannollisia syitä toimintansa uudelleen järjestelyyn. Kun otetaan huomioon Koskenkorvan tehtaan sijainti muihin yhtiön ompeluyksikköihin nähden ja tehtaan muutoinkin itsenäinen asema, työtuomioistuimen mielestä kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden työsuhteiden irtisanomisen asianmukaisuutta on arvioitava Koskenkorvan tehtaan toimintaan vaikuttaneiden tuotannollisten ja taloudellisten syiden kannalta.

Koskenkorvan tehtaalla on toteutettu alkuvuodesta 1989 leikkaamon lopettaminen, koska leikkaustyön suorittaminen on kerrotuin tavoin keskitetty Tampereen tuotantolaitokseen. Koskenkorvan leikkaamon 14 työntekijän kohdalla se on merkinnyt kymmenen työntekijän työsuhteen päättämistä eri vaiheissa ja neljän työntekijän siirtämistä maaliskuun alkuun 1989 mennessä ompelimoon.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Koskenkorvan tehtaalla on useiden viimeisten vuosien aikana työskennelty vajailla työviikoilla.

Ompelimon töiden osalta on käynyt ilmi, että neljä leikkaamon työntekijää on siirretty kerrotuin tavoin ompelutyöhön ja että Jalasjärven tehtaan työssä oleville työntekijöille on tarjottu mahdollisuutta siirtyä työskentelemään Koskenkorvan tehtaan ompelimossa. Jalasjärven tehtailta on myös jossakin määrin siirretty ompelutyötä Koskenkorvalla tehtäväksi. Asiassa on työtuomioistuimen mielestä, kun nämä seikat otetaan huomioon, jäänyt näyttämättä, että ompelimon töissä olisi tapahtunut vähentymistä.

Ammattitaidon tai työnsuoritusten puutteellisuutta on pidettävä työsopimuslain 37 §:ssä tarkoitettuna, työntekijän henkilöstä tai henkilökohtaisista ominaisuuksista johtuvana seikkana, jolleivat taloudelliset tai tuotannolliset syyt anna aihetta muunlaiseen arviointiin. Tuollaisesta taloudellisesta tilanteesta ei nyt ole kysymys.

Aitolan, Rauhalan ja Pohdon työsuhteiden päättäminen on siten johtunut heistä itsestään aiheutuneista, työsopimuslain 37 §:ssä kielletyistä syistä. Yhtiö on sen vuoksi velvollinen suorittamaan Aitolalle, Rauhalalle ja Pohdolle korvausta. Sen määrässä on otettava huomioon, että Aitola ja Rauhala ovat irtisanomisaikanaan saaneet uudet työpaikat ja että Pohto on ollut työtä vailla vain viikon ajan ennen kuin hän on saanut tilapäiseksi ilmoitetun työpaikan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Suomen Trikoo Oy velvoitetaan suorittamaan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 16 §:n nojalla korvauksena sopimuksen vastaisesta työsopimusten irtisanomisesta Aitolalle 15 000 markkaa ja Rauhalalle ja Pohdolle kummallekin 18 000 markkaa, kaikki erät 16 prosentin korkoineen 28.4.1989 lukien.

Suomen Trikoo Oy velvoitetaan korvaamaan Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva:n oikeudenkäyntikulut 1 900 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Kuningas, Äimälä, Uski, Pohja ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.