Labor court fines union branches and union for strike participation and failure to enforce peace obligations.

Ammattiosasto, joka vastasi edustajiensa osallistumisesta työehtosopimuksen palkkamääräyksiin työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneisiin lakkoihin, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työntekijäliitto, jonka toimenpiteet työrauhan turvaamiseksi eivät olleet olleet riittävän tehokkaita, tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Vastaaja Lasi- ja Posliinityöväen Liitto r.y. Kuultava Riihimäen Lasityöntekijäin Ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Lasi ja Posliinityöväen Liiton välillä 18.4.1988 tehdyssä lasiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

TYÖPALKKOJA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

18 § Palkat aikatyössä

1. Täysin työkykyisen 18 vuotta täyttäneen työntekijän ohjetuntipalkka määräytyy asianomaisen työntekijän suorittaman työn sekä tämän sopimuksen liitteenä olevan töiden palkkaryhmittelyn nojalla.

3. Ohjetuntipalkat eri palkkaryhmissä ovat penneissä seuraavat:

19 § Palkat urakkatyössä

20 § Palkkiotyöt

1. Tuotantopalkkiojärjestelmää käytettäessä edellytetään, että työn tai tuotannon laatua tai määrää voidaan korottaa normaalia saavutusta paremmaksi tai että se voidaan raaka- tai tarveaineiden kulutukseen nähden suorittaa normaalia edullisemmalla tavalla.

2. Tuotantopalkkiotyössä maksetaan kiinteänä palkanosana vähintään ohjetuntipalkka.

ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

33 § Sopijapuolia koskevia määräyksiä

1. Työehtosopimus velvoittaa siihen osallisia ja muuten sidottuja yhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä välttämään kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen.

2. Jos jossakin asiassa syntyy erimielisyyttä työnantajan ja työntekijäin tai heidän edustajiensa välillä, on ennen muihin toimenpiteisiin ryhtymistä pyrittävä sovintoon neuvottelemalla heidän kesken. Jos yksimielisyyteen ei päästä, on asia siirrettävä liittojen ratkaistavaksi.

3. Jomman kumman liiton esittäessä neuvotteluja 2. kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa esityksen tekemisestä. Neuvottelut on käytävä kaikkea aiheetonta viivyttelyä välttäen.

KANNE

Kanteen perustelut

Työnantaja oli toistanut palkankorotusesityksensä 3.4.1989 pidetyssä neuvottelussa. Pääluottamusmies oli ilmoittanut, että työnantajan tarjous ei ollut tyydyttävä ja että työntekijät tulisivat vauhdittamaan neuvotteluja työtaistelulla.

Keskeytymätöntä kolmivuorotyötä tekevien konemiesten lakko oli toteutettu ilmoituksen mukaan siten, että aamuvuoron työntekijät olivat lopettaneet työnsä tuntia ennen työvuoron päättymistä, iltavuoron työntekijät olivat aloittaneet työt tuntia vuoron vaihtumisen jälkeen ja samoin oli ilta- ja yövuoron vaihtuessa lopettava vuoro päättänyt työnteon tuntia ennen työvuoron päättymistä ja yövuoro aloittanut tuntia myöhemmin kuin työvuoron olisi pitänyt alkaa. Aamulla 4.4.1989 yövuoro oli lopettanut työnsä tuntia ennen työvuoron päättymistä ja aamuvuoro aloittanut työnsä tuntia työvuoronsa alkamisen jälkeen. Työtaisteluun oli osallistunut 40 työntekijää, heidän joukossaan osaston luottamusmies.

Asiasta oli neuvoteltu uudestaan 4.4.1989. Työntekijäpuolen edustajina neuvotteluissa olivat olleet mukana pääluottamusmies, osaston luottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja. Pääluottamusmies oli tuolloin ilmoittanut, että 5.4.1989 pidettävän tehtaan yhteistoimintaryhmän kokouksen johdosta työntekijät tekisivät töitä normaalisti 10.4.1989 asti.

Työnantaja oli 10.4.1989 pidetyssä neuvottelussa uudistanut aikaisemman palkankorotusesityksensä ja tehnyt lisäksi esityksen tuotantopalkkioiden korottamiseksi. Neuvotteluissa työntekijäpuolta olivat edustaneet pääluottamusmies ja osaston luottamusmies. Työntekijät eivät olleet hyväksyneet työnantajan esitystä, minkä jälkeen osaston luottamusmies oli ilmoittanut konemiesten vauhdittavan neuvotteluja samana päivänä kello 12 aloitettavalla lakolla. Samalla luottamusmies oli ilmoittanut työntekijöiden palaavan työhön aamulla 13.4.1989. Lakko oli toimeenpantu ilmoituksen mukaisesti ja siihen oli osallistunut noin 45 työntekijää. Lakossa olivat olleet myös ammattiosaston puheenjohtaja, osaston luottamusmies ja yksi ammattiosaston toimikunnan jäsen.

Myös pakkauslasitehtaan naistyöntekijät ja raaka-aineryhmän työntekijät olivat esittäneet viiden markan suuruisen palkankorotusvaatimuksen.

Pakkauslasitehtaan konemiehet hoitivat tehtaan automaattisia lasinvalmistuskoneita. Heidän lakkonsa oli vaikuttanut hyvin nopeasti koko tehtaan muuhun toimintaan, sillä linjan alkupäässä olevat raaka-ainevarastot olivat täyttyneet. Linjan loppupäässä ei pakkaajille ollut voitu järjestää tuotannollista työtä pakattavan tuotteen loppuessa. Tämän johdosta lakko oli vaikuttanut koko tehtaan toimintaan.

Kun Työnantajain Yleinen Ryhmä oli aamulla 3.4.1989 saanut tiedon odotettavissa olevasta työtaistelusta, oli Työnantajain Yleisestä Ryhmästä otettu välittömästi puhelimitse yhteyttä Lasi- ja Posliinityöväen Liiton liittosihteeriin ja pyydetty työntekijäliittoa ryhtymään toimenpiteisiin odotettavissa olevan työtaistelun estämiseksi. Samana päivänä Työnantajain Yleinen Ryhmä oli lähettänyt Lasi- ja Posliinityöväen Liitolle asiaa koskevan kirjeen. Työnantajain Yleisestä Ryhmästä oli uudelleen 10.4.1989 otettu puhelimitse yhteyttä Lasi- ja Posliinityöväen Liiton liittosihteeriin ja pyydetty häntä ryhtymään toimenpiteisiin samana päivänä alkaneen työtaistelun lopettamiseksi. Sama vaatimus oli esitetty Työnantajain Yleisen Ryhmän työntekijäliitolle 11.4.1989 lähettämässä kirjeessä. Lasi- ja Posliinityöväen Liitto ei ollut ottanut Työnantajain Yleiseen Ryhmään yhteyttä asian johdosta eikä ilmoittanut toimenpiteistä, joihin liitto mahdollisesti oli ryhtynyt työtaistelun johdosta.

Pääluottamusmies ja osaston luottamusmies olivat esittäneet työnantajalle palkankorotusvaatimuksen ja käydyissä neuvotteluissa osaston luottamusmies ja pääluottamusmies olivat uhanneet työtaisteluilla, jotka myös olivat toteutuneet. Ammattiosasto vastasi myös edustajiensa osallistumisesta lakkoon. Pääluottamusmies ei ollut ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin lakon alkamisen estämiseksi tai sen lopettamiseksi. Lasi- ja Posliinityöväen Liitto ei myöskään ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työtaistelujen estämiseksi tai lopettamiseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Riihimäen Lasityöntekijäin Ammattiosaston ja Lasi- ja Posliinityöväen Liiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyjen velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Lasi- ja Posliinityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Riihimäen Lasi Oy:n pakkauslasitehtaan konemiesten lakot 3.-4.4.1989 olivat olleet parin tunnin mittaisia ja syntyneet niin äkillisesti, että liiton oli ollut mahdotonta niitä estää. Liiton taholta oli selvästi ilmoitettu työntekijöille liiton kantana, että tehtaan toiminnan oli jatkuttava normaalisti.

Koska työntekijäliitossa ymmärrettiin työrauhavelvoitteen ankaruus, liiton edustaja oli 10.4.1989 puolenpäivän aikoihin saatuaan tiedon tehtaalla alkaneesta lakosta kehottanut puhelimitse työntekijöitä toimimaan siten, että työt tehtaalla jatkuisivat normaalisti. Lasi- ja Posliinityöväen Liiton puheenjohtaja oli 11.4.1989 ollut yhteydessä tehtaan luottamusmiehiin ja ilmoittanut olevansa halukas tulemaan tehtaalle neuvottelemaan lakon lopettamiseksi. Käydyn puhelinkeskustelun yhteydessä oli todettu, että työntekijäliiton edustajan oli turha tulla tehtaalle selvittämään tilannetta, koska työnantajan edustajia ei ollut tavoitettavissa. Työnantajan edustajilla ei siten ollut ollut edes halua neuvotella tilanteesta, koska he olivat katsoneet lakon voivan jatkua muutaman päivän ilman lopettamisyrityksiä. Työntekijäliiton edustaja oli myös 12.4.1989 kehottanut työntekijöitä välittömästi ryhtymään töihin.

Lasi- ja Posliinityöväen Liitto oli toimittanut Työnantajain Yleiselle Ryhmälle 12.4.1989 allekirjoitetun kirjeen, jossa oli todettu, että Riihimäen Lasi Oy:n erimielisyyksistä oli pikaisesti aloitettava neuvottelut. Kirjelmässä oli edellytetty tehtaan toiminnan jatkuvan normaalina. Sekä työntekijäliitto että ammattiosasto olivat kaikilta osin täyttäneet valvontavelvollisuutensa.

Erityisenä syynä työnseisauksiin oli ollut se, että saman yhtiön eri tehtailla oli maksettu samanlaisista töistä eri palkkaa. Esimerkiksi Karhulan pakkauslasitehtaalla maksettiin kysymyksessä olevista töistä suurempaa palkkaa kuin Riihimäen tehtaalla. Työnantaja ei ollut halunnut ottaa huomioon työsopimuslain 17 §:n säännöksiä. Työnantaja oli ainoastaan uudistanut aikaisempia esityksiään. Työnantajalta oli siten puuttunut halu neuvotella palkkaustasoihin liittyvistä kysymyksistä ja niiden syistä. Yhdenvertaisuuden puute muodosti taustan, joka teki työntekijöiden vaatimukset oikeutetuiksi, vaikka työtaisteluilla niihin ei olisi saanut vaikuttaa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Lasi- ja Posliinityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Työnantajain Yleinen Ryhmä on lisäksi vaatinut korvaukselle laillista korkoa.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Riihimäen Lasityöntekijäin Ammattiosasto on osaltaan yhtynyt Lasi- ja Posliinityöväen Liiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Riihimäen Lasi Oy:n Riihimäen pakkauslasitehtaalla on kevään 1989 aikana neuvoteltu muun muassa konemiesten palkkojen korottamisesta. Työntekijöiden edustajat ovat esittäneet vaatimuksen konemiesten tuntipalkkojen korottamisesta viidellä markalla. Vaatimusta on perusteltu sillä, että Riihimäen pakkauslasitehtaalla palkkaus olisi jäänyt jälkeen saman yhtiön Karhulan tehtaiden palkkatasosta.

Kun käydyissä neuvotteluissa ei ole päästy työntekijöitä tyydyttävään tulokseen, ovat konemiehet palkankorotusvaatimuksensa tukemiseksi olleet lakossa iltapäivän 3.4.1989 ja seuraavan aamun välisenä aikana niin, että lopettava työvuoro on kussakin vuorossa päättänyt työn teon tuntia ennen työvuoron päättymistä ja työhön tuleva työvuoro on aloittanut työnsä tuntia työvuoron alkamisaikaa myöhemmin. Vuoron vaihtuessa on siten ollut kahden tunnin työnseisaus. Kun tämän jälkeen käydyissä konemiesten palkkojen korottamista koskeneissa neuvotteluissa ei ole päästy työntekijöitä tyydyttävään tulokseen, ovat konemiehet osaston luottamusmiehen ennen lakon aloittamista tekemän ilmoituksen mukaan ryhtyneet neuvottelujen vauhdittamiseksi lakkoon 10.4.1989 kello 12. Lakko on päättynyt aamulla 13.4.1989. Lakot ovat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Sekä 3.4. että 10.4.1989 alkaneeseen lakkoon on osallistunut muiden työntekijöiden ohella ammattiosaston työpaikalle asettama osaston luottamusmies. Jälkimmäiseen lakkoon ovat ottaneet osaa myös ammattiosaston puheenjohtaja ja yksi ammattiosaston toimikunnan jäsen.

Ammattiosaston ei ole näytetty ryhtyneen sanottaviin toimenpiteisiin lakkojen estämiseksi eikä myöskään 10.4.1989 alkaneen lakon yhteydessä toimenpiteisiin sen pikaisemmaksi lopettamiseksi. Ammattiosasto vastaa lisäksi edellä mainittujen edustajiensa osallistumisesta työtaisteluun.

Sen jälkeen kun Työnantajain Yleinen Ryhmä on aamulla 3.4.1989 saanut tiedon samana päivänä mahdollisesti Riihimäen Lasi Oy:ssä alkavasta työnseisauksesta, Työnantajain Yleisestä Ryhmästä on otettu puhelimitse yhteyttä Lasi- ja Posliinityöväen Liiton edustajaan ja pyydetty työntekijäliittoa ryhtymään toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi. Lakon alettua on Työnantajain Yleinen Ryhmä samana päivänä lähettänyt työntekijäliitolle kirjeen, jossa liittoa on kehotettu viipymättä toimimaan työehtosopimuksen mukaisen tilanteen palauttamiseksi. Työntekijäliiton edustaja on puhelimitse ilmoittanut työntekijöiden edustajalle liiton kannan, jonka mukaan tehtaan toiminnan on jatkuttava normaalisti. Lakon lyhyehkön kestoajan huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Lasi- ja Posliinityöväen Liitto olisi tämän lakon yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Vakiintuneen työmarkkinakäytännön mukaista kuitenkin on, että työnantajapuoli ei työtaistelutilanteen vallitessa neuvottele riidanalaisista kysymyksistä. Edellä selostetussa tilanteessa olisi Lasi- ja Posliinityöväen Liiton edustajan tullut ryhtyä toimenpiteisiin huolehtiakseen siitä, että ammattiosasto ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Lasija Posliinityöväen Liiton edustajan on vielä 12.4.1989 ilmoitettu olleen puhelimitse yhteydessä työpaikalle ja kehottaneen työntekijöitä palaamaan työhön.

Edellä mainittuja Lasi- ja Posliinityöväen Liiton toimenpiteitä ei työtuomioistuimen mielestä voida pitää riittävän tehokkaina ammattiosaston saamiseksi täyttämään velvollisuutensa työrauhan turvaamiseksi ja sen jäsenten saamiseksi noudattamaan työrauhavelvollisuutta. Lasi- ja Posliinityöväen Liitto vastaa tästä laiminlyönistä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Riihimäen Lasityöntekijäin Ammattiosaston ja Lasi- ja Posliinityöväen Liiton maksamaan hyvityssakkoa Työnantajain Yleiselle Ryhmälle, ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 10 000 markkaa ja Lasi- ja Posliinityöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 10 000 markkaa.

Riihimäen Lasityöntekijäin Ammattiosasto ja Lasi- ja Posliinityöväen Liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Loukola, Nouro, Kuivanen ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.