Labor court dismisses union claim that security guard union rep was pressured by written warnings.

Näyttämättä oli jäänyt, että vartiointiliikkeen työntekijöiden luottamusmieheksi valitulle vartijalle annettujen kirjallisten varoitusten tarkoituksena olisi ollut painostaa luottamusmiestä hänen luottamusmiesasemansa takia tai että varoitusten antamisella luottamusmiehelle olisi muutoinkaan ollut tarkoituksena painostaa työntekijäpuolta. Luottamusmiehen toiminnasta esitetyn selvityksen huomioon ottaen ei luottamusmies ollut voinut myöskään perustellusti pitää annettuja varoituksia työnantajan häneen luottamusmiestehtävän hoitamisen takia kohdistamana painostuksena.

Kysymys myös kirjallisen kertomuksen käyttämisestä todisteena.

Kantaja Teknisten ja Erikoisammattien Liitto r.y. Vastaaja Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kuultava Lappeenrannan Hälytys- ja Vartiokeskus Ky

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Teknisten ja Erikoisammattien Liiton välillä 25.4.1986 tehdyssä vartioimisliikkeitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

2 § Yleiset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia STK:n ja SAK:n välisiä yleisiä sopimuksia:

Luottamusmiessopimus allekirjoituspöytäkirjoineen 2.4.1969 (liite 7)

3 § Työsuhde

Työhön ottaminen

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa vartija sekä määrätä työn johtamisesta. Sopijaosapuolet suosittelevat kirjallisen työsopimuksen laatimista ennen työsuhteen alkua.

4 § Järjestäytymisvapaus

Järjestäytymisvapaus on molemmin puolin loukkaamaton.

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

4 § Luottamusmiehen työsuhde

1. Luottamusmies on työsuhteessaan työnantajaan samassa asemassa riippumatta siitä, hoitaako hän luottamusmiestehtäviään oman työnsä ohella vai onko hänelle annettu vapautusta työnteosta. Luottamusmies on velvollinen henkilökohtaisesti noudattamaan yleisiä työehtoja, työaikoja, työnjohdon määräyksiä sekä muita järjestysmääräyksiä.

2. Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan eikä häntä luottamusmiestehtävän takia saa erottaa työstä.

4. Pääluottamusmiestä ei saa irtisanoa paitsi jäljempänä mainitussa tapauksessa.

Jos yrityksen työvoimaa vähennetään tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei teollisuuslaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa. Työosaston luottamusmieheen on osaston puitteissa, mikäli mahdollista, sovellettava samoja sääntöjä.

Luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa sairauden johdosta tai työsopimuslain 31 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla sillä perusteella, että hän on rikkonut työsopimuslain 15 §:ään sisältyviä järjestysmääräyksiä. Työnantaja, joka ei noudata edellä tässä kohdassa mainittuja määräyksiä, on velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle 22.2.1966 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

KANNE

Kanteen perustelut

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on Työnantajain Yleistä Ryhmää vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Lappeenrannan Hälytys ja Vartiokeskus Ky, joka 1.2.1988 alkaen oli ollut Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsenyritys, oli työehtosopimuksen määräysten ja työrauhavelvoitteen vastaisesti painostanut yrityksen vartijoiden luottamusmieheksi valittua Tuomo Lyijystä ja samalla hänet luottamusmiehekseen valinneita vartijoita. Painostus oli ilmennyt siten, että 3.11.1987 pidetyssä piirivartijoiden kokouksessa työnantaja oli uhannut Lyijystä työsopimuksen purkamisella luottamusmiestoiminnan johdosta ja kehottanut Lyijystä itse irtisanomaan työsopimuksensa. Lisäksi työnantaja oli antanut Lyijyselle 7.8.1987 ja 15.2.1989 välisenä aikana ilman hyväksyttävää syytä kahdeksan kirjallista varoitusta.

Lyijyselle annettujen aiheettomien varoitusten tarkoituksena oli ollut painostaa Lyijystä joko eroamaan yrityksen palveluksesta taikka rajoittaa hänen toimintaansa luottamusmiehenä. Varsinaisena syynä Lyijysen painostamiseen oli ollut työnantajan kielteinen asenne siihen, että työntekijät olivat valinneet luottamusmiehen. Ennen Lyijystä luottamusmiehenä toimineeseen työntekijään työnantaja oli myös suhtautunut kielteisesti. Tämä oli ilmennyt luottamusmiehen työsuoritusten tavanomaisesta poikkeavana tarkkailuna sekä kehotuksina erota liitosta ja luottamusmiestoimesta. Työnantajan suhtautuminen Lyijyseen, joka oli tullut yrityksen palvelukseen vartijaksi vuonna 1977, oli muuttunut kielteiseksi heti sen jälkeen, kun Lyijynen oli elokuussa 1987 valittu luottamusmieheksi. Työntekijäliiton ilmoitettua Työnantajain Yleiselle Ryhmälle luottamusmieheen kohdistuneesta painostuksesta ei työnantaja ollut edes suostunut keskustelemaan asiasta työnantajaliiton kanssa.

Työnantaja oli antanut Lyijyselle 7.8.1987 varoituksen sen johdosta, ettei Lyijynen ollut suostunut menemään terveystarkastukseen työnantajan hänelle varaamana aikana. Tarkastuksen ajankohdasta oli ilmoitettu Lyijyselle edellisenä iltana ja Lyijysellä oli ollut pätevä este kieltäytyä tarkastukseen menosta. Tarkastuksen siirtämisestä oli sovittu työnantajan kanssa. Työnantaja ei ollut suostunut kuitenkaan peruuttamaan varoitusta.

Lyijynen oli saanut työnantajalta 30.9.1987 varoituksen sen johdosta, että hän ei ollut suorittanut tarkastusta kaikissa vartiointikohteissa. Varoituksen antaminen oli ollut epäasiallista, sillä Lyijynen oli tehnyt kysymyksessä olevan vartiointikierroksen ensimmäistä kertaa. Kohteiden suuren lukumäärän vuoksi vartioinnin suorittaminen ohjeiden mukaisesti kaikissa kohteissa ei ollut ollut mahdollista.

Työnantaja oli antanut Lyijyselle 16.2.1988 varoituksen sen johdosta, että Lyijyseltä oli jäänyt epähuomiossa Lappeenrannan kauppakeskuksen ulko-ovi avaamatta. Sama erehdys oli sattunut eräälle toisellekin vartijalle, mutta hänelle ei ollut annettu asian johdosta varoitusta.

Lyijyselle oli 24.2.1988 annettu varoitus sen vuoksi, että hän oli työnantajan mielestä antanut työtoverilleen työnjohdollisia määräyksiä erään vartiointikohteen tapahtumailmoituksen täyttämistä koskevassa asiassa. Varoituksen antaminen oli ollut epäasiallista, sillä Lyijynen oli neuvonut vartijaa täyttämään tapahtumailmoituksen totuudenmukaisesti.

Lyijynen oli 17.10.1988 saanut varoituksen työvuoron tekemättä jättämisestä, vaikka kysymyksessä ollut työvuoro oli alun perin merkitty hänelle vapaapäiväksi, eikä työvuorojen muuttamisesta ollut ilmoitettu Lyijyselle. Tämän varoituksen työnantaja oli suostunut peruuttamaan.

Työnantaja oli antanut Lyijyselle 20.1.1989 varoituksen työnjohtomääräysten noudattamatta jättämisestä. Lyijynen ei ollut vienyt autoa sunnuntaina yrityksen autotalliin, vaan hän oli jättänyt sen kauppakeskuksen pysäköintipaikalle, josta seuraava työvuoroon tuleva vartija oli ottanut sen käyttöönsä. Muutkin vartijat olivat menetelleet usein näin, joten asiallista olisi ollut huomauttaa vartijoille siitä, että ajoneuvo piti tuoda liikkeen autotalliin myös viikonloppuisin. Työnantaja oli pitänyt työnjohtomääräyksen rikkomisena myös sitä, että Lyijynen ei ollut antanut työnantajan vaatimaa vastinetta 18.1.1989 mennessä, vaikka mainittu päivä oli ollut Lyijysen vapaapäivä. Annetussa varoituksessa oli todettu, että seuraava työnantajan ohjeiden ja määräysten noudattamatta jättäminen johtaisi työsuhteen purkamiseen.

Työnantaja oli antanut Lyijyselle 3.2.1989 kirjallisen huomautuksen sen johdosta, ettei Lyijynen ollut vartiovuorollaan havainnut erään rakennustyömaan nosturiin kohdistunutta ilkivaltaa. Työnantajan mielestä tämä olisi pitänyt ehdottomasti havaita, vaikka nosturin koppi oli ollut 15 metrin korkeudella eikä erityisiä ohjeita nosturin tarkastamisesta ollut annettu. Tämän johdosta työnantajan väite, jonka mukaan tämän kaltainen työtehtävien laiminlyönti todisti yleistä välinpitämättömyyttä työtehtävien hoidossa, oli perusteeton.

Lyijyselle oli annettu 15.2.1989 varoitus työtehtävien laiminlyönnin johdosta. Työnantajan mielestä Lyijynen oli jättänyt noudattamatta vartio-ohjeiden kuittaamisesta annetun ohjeen, kun Lyijynen oli kuitannut samalla kertaa annetut ohjeet yhdellä allekirjoituksella. Annetussa varoituksessa oli todettu, että tällainen työtehtävien laiminlyönti osoitti yleistä välinpitämättömyyttä ja piittaamattomuutta työtehtävien hoidossa ja että seuraava työnantajan määräysten laiminlyönti johti työsuhteen purkamiseen.

Työnantajan menettelyn johdosta Lyijynen oli purkanut työsopimuksensa 7.3.1989. Lyijysen painostaminen oli työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut luottamusmiessopimukseen ja työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai ainakin työehtosopimuksen järjestäytymisvapautta koskevaan määräykseen, sillä määräyksen samoin kuin luottamusmiessopimuksen tarkoituksena oli suojata työntekijöiden oikeutta harjoittaa työpaikalla ammattiyhdistystoimintaa. Lisäksi painostus oli kohdistunut luottamusmiessopimuksen luottamusmiehen työsuhdeturvaa koskeviin määräyksiin. Mikäli työtaistelun ei katsottaisi kohdistuneen edellä mainittuihin määräyksiin, oli työnantajan painostus kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin, sillä työnantaja oli menettelyllään käyttänyt väärin työnjohto-oikeuttaan.

Kanteessa esitetty vaatimus

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vaatinut Lappeenrannan Hälytys- ja Vartiokeskus Ky:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain vastaisen työtaistelutoimenpiteen johdosta.

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on asian pääkäsittelyistunnossa luopunut kanneperusteesta, jonka mukaan työnantaja oli syksystä 1988 alkaen vaatinut yrityksen työntekijöitä valitsemaan toisen luottamusmiehen uhkaamalla muussa tapauksessa tiukentaa kaikkien työntekijöiden työsuoritusten valvontaa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Lappeenrannan Hälytys- ja Vartiokeskus Ky oli joutunut antamaan Lyijyselle tämän menettelyn ja laiminlyöntien johdosta kanteessa tarkoitetut kirjalliset varoitukset. Niiden lisäksi Lyijyselle oli annettu 6.10.1987 päivätty kirjallinen varoitus työtehtävien laiminlyönnin ja työnantajan harhaanjohtamisen vuoksi. Lisäksi Lyijyselle oli annettu 5.11.1987 päivätty kirjallinen varoitus sopimattomasta käyttäytymisestä piirivartijoiden 3.11.1987 pidetyssä kokouksessa. Työnantaja ei ollut edellä mainitussa piirivartijoiden kokouksessa eikä missään muussakaan yhteydessä uhannut Lyijystä työsopimuksen purkamisella luottamusmiestoiminnan vuoksi.

Työnantajalla oli ollut painavat ja asialliset syyt Lyijyselle annettuihin varoituksiin, eikä niihin ollut liittynyt Lyijysen painostamista luottamusmiestehtävien hoitamisen vuoksi. Lyijystä ei ollut kohdeltu eri tavoin kuin muita työntekijöitä. Hän oli ollut työvelvoitteensa osalta samassa asemassa kuin muut työntekijät. Lyijyselle oli jouduttu antamaan varoitukset kirjallisina, koska hän ei ollut ottanut ojentuakseen suullisista huomautuksista, eikä hän ollut saapunut työnantajan kutsusta tilaisuuksiin, joissa häntä olisi voitu suullisesti huomauttaa. Työnantaja oli joutunut lähettämään eräät varoitukset Lyijyselle kirjattuina kirjeinä, koska Lyijynen ei ollut muulla tavoin suostunut niitä vastaanottamaan.

Lyijynen oli työsuhteensa aikana monissa eri yhteyksissä menetellyt tavalla, joka oli ollut ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuudella vaadittavan menettelyn kanssa. Kanteessa mainitun 17.10.1988 päivätyn varoituksen peruuttaminen ei ollut johtunut siitä, että varoitus olisi ollut aiheeton. Peruuttamalla varoituksen työnantaja oli halunnut osoittaa, ettei työnantajan toiminnan pääasia ollut varoitusten antaminen vaan toiminnan hoitaminen mahdollisimman joustavasti.

Lyijyselle 7.8.1987 annettu varoitus oli johtunut siitä, että Lyijynen oli yrityksen toimistotyöntekijän kanssa eri yhteyksissä käymissään keskusteluissa kertonut näkökykynsä olevan heikon ja autolla ajamisen vaikeaa. Tämän johdosta työnantaja oli katsonut aiheelliseksi saada asiasta lääkärinlausunnon mahdollisimman pian. Aika terveystarkastukseen oli ollut kuitenkin vaikeasti saatavissa, mutta heti kun aika oli saatu varatuksi, oli asiasta otettu yhteyttä Lyijyseen. Lyijynen ei kuitenkaan ollut viitsinyt mennä tarkastukseen, minkä johdosta työnantaja oli katsonut aiheelliseksi antaa Lyijyselle varoituksen.

Työnantaja oli antanut Lyijyselle 30.9.1987 päivätyn varoituksen sen johdosta, että Lyijynen oli työvuoronsa aikana jättänyt tekemättä 16 eri kohdetta. Lyijynen ei myöskään ollut kirjoittanut puutteista yhtään raporttia. Yhtiössä oli pysyväismääräys, jonka mukaan kaikista poikkeavista tapahtumista oli annettava raportti. Määräys oli ollut myös Lyijysen tiedossa. Lyijynen ei pyydettäessä ollut esittänyt muuta selitystä menettelyynsä kuin sen, että hän ei ollut ehtinyt suorittaa työtehtäviä työajan puitteissa. Kolme muuta piirivartijaa oli pystynyt suorittamaan piirin tehtävät ilman huomautuksia.

Ennen 16.2.1988 päivättyä varoitusta Lyijyselle oli annettu asiasta suullinen huomautus, mutta laiminlyönnin jatkuttua työnantaja oli katsonut aiheelliseksi antaa Lyijyselle kirjallisen varoituksen. Eräälle toiselle työntekijälle oli samasta asiasta myös annettu suullinen huomautus, minkä jälkeen hän ei enää ollut syyllistynyt laiminlyöntiin.

Lyijyselle annetun 17.10.1988 päivätyn varoituksen syynä oli ollut se, että Lyijynen oli luvatta ottanut kopion kenttäpäällikön työpöydällä valmisteltavana olleesta keskeneräisestä työvuorolistasta. Tämän seurauksena Lyijynen oli laiminlyönyt suorittaa lopullisen työvuorolistan mukaisen työvuoronsa. Lopullinen työvuorolista oli valmistuttuaan ollut sille varatulla ilmoitustaululla kaksi viikkoa ennen kolmiviikkoisjakson vaihtumista. Lyijysellä ei ollut ollut oikeutta tutkia esimiehensä työpöytää eikä jäljentää keskeneräisiä asiakirjoja. Varoitus oli ollut aiheellinen, mutta työnantaja oli perunut sen hyväntahtoisena eleenä.

Yrityksen palveluksessa oleville vartijoille oli annettu kirjallisesti määräys auton tuomisesta yrityksen autotalliin. Määräys oli ollut myös Lyijysen tiedossa, mutta tästä huolimatta Lyijynen oli jättänyt auton yleiselle pysäköintialueelle. Yrityksen työntekijöiden autoja oli joutunut ilkivallan kohteeksi juuri samalla pysäköintialueella. Koska Lyijynen oli laiminlyönyt noudattaa annettua määräystä autojen tuomisesta niille varattuun tilaan, hänelle oli annettu 20.1.1989 päivätty varoitus.

Lyijyselle 3.2.1989 annetun varoituksen johdosta voitiin todeta, että nosturin ikkunat olivat olleet vain noin kahden metrin korkeudella. Ikkunoiden sijainnilla ei kuitenkaan ollut mitään merkitystä, koska vartiointikohteena oli ollut koko työmaa. Samasta asiasta oli jouduttu antamaan varoitus myös eräälle toiselle vartijalle, jonka työvuoro oli alkanut Lyijysen työvuoron jälkeen ja joka ei myöskään ollut raportoinut työmaalla tekemistään havainnoista.

Työnantaja oli antanut Lyijyselle 15.2.1989 varoituksen sen johdosta, että Lyijynen oli jättänyt kuittaamatta II-piirin vihossa olleet ohjeet, vaikka työnantaja oli antanut kirjalliset määräykset kuittausten tekemisestä. Nimenomainen kuittausmääräys koski jokaista ohjetta ja se oli annettu sen vuoksi, että keneltäkään ei jäisi yksikään ohje lukematta. Muut työntekijät olivat kuitanneet ohjeet määräysten mukaan.

Lyijyselle oli edellä mainittujen varoitusten lisäksi annettu 5.11.1987 päivätty varoitus hänen käyttäytymisensä johdosta piirivartijoiden kuukausipalaverissa 3.11.1987. Kokouksessa Lyijynen oli arvostellut työnantajaansa ja muun muassa ilmoittanut, että hänen puolestaan yritys voisi mennä vaikka konkurssiin, sillä kilpaileva yritys järjestäisi kyllä hänelle ja muillekin vartijoille työpaikan. Lyijysen menettely oli ollut jyrkästi ristiriidassa sellaisen käyttäytymisen kanssa, mitä työnantaja voi kohtuudella odottaa Lyijysen asemassa olevalta työntekijältä. Lyijysen arvostelu ja kilpailijaan vetoaminen oli ollut erityisen vahingollista sen vuoksi, että viereisessä huoneessa oli ollut samanaikaisesti yrityksen eräs asiakas.

Lyijyselle oli vielä annettu 6.10.1987 päivätty varoitus työtehtävän laiminlyönnin ja työnantajan harhaanjohtamisen johdosta. Lyijynen oli väittänyt 1.10.1987 kello 17-24 välisen työvuoronsa aikana tehneensä Wolkoffin talon tarkastuskäynnin kello 20.07, vaikka tosiasiassa hän oli istunut mainittuna aikana eräässä kahvilassa. Lyijynen ei ollut tarkastanut kohdetta edes kahvitauon jälkeen. Pyynnöstä huolimatta Lyijynen oli kieltäytynyt antamasta asian johdosta selvitystä samoin kuin allekirjoittamasta varoitusta.

Työsuojeluvaltuutetun työnantajalle ilmoittaman mukaan Lyijysen ja muiden työntekijöiden välisen luottamuspulan vuoksi Lyijystä oli pyydetty järjestämään uudet luottamusmiesvaalit joulukuussa 1988. Lyijynen ei ollut järjestänyt vaaleja, minkä johdosta työntekijät olivat

järjestäneet helmikuussa 1989 luottamusmiesvaalit, jossa Lyijystä ei ollut enää valittu luottamusmieheksi.

Työnantajalle antamansa kirjallisen ilmoituksen mukaan Lyijynen oli irtisanoutunut irtisanomisaikaa noudattamatta. Missään tapauksessa Lyijysellä ei ollut ollut työsopimuslain 43 §:n mukaista tärkeätä syytä työsopimuksensa purkamiseen.

Vastineessa esitetty vaatimus

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto sekä Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Lappeenrannan Hälytys- ja Vartiokeskus Ky ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Lappeenrannan Hälytys- ja Vartiokeskus Ky 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Lappeenrannan Hälytys- ja Vartiokeskus Ky on yhtynyt Työnantajain Yleisen Ryhmän vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtuomioistuimelle on esitetty Lappeenrannan Hälytysja Vartiokeskus Ky:n kuuden työntekijän tätä oikeudenkäyntiä varten yhdessä antama työnantajan luottamusmies Tuomo Lyijyseen kohdistamaa menettelyä koskeva kirjallinen kertomus. Asian käsittelyn yhteydessä ei ole tullut esille erityisiä syitä, jotka antaisivat aiheen käyttää kertomusta todisteena asiassa. Sen vuoksi työtuomioistuin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 1 momentin nojalla jättää huomiotta sen, mitä mainitussa todistuksessa on esitetty sikäli kuin asianomaista työntekijää ei ole kuultu todistajana.

Kantaja on asian pääkäsittelyistunnossa ilmoittanut luopuvansa kanteesta siltä osin kuin se on perustettu siihen, että työnantaja olisi painostustarkoituksessa vaatinut työntekijöiden valitseman luottamusmiehen vaihtamista.

Lappeenrannan Hälytys- ja Vartiokeskus Ky on 1.2.1988 liittynyt vartioimisliikkeitä koskevaan työehtosopimukseen osallisen Työnantajain Yleisen Ryhmän jäseneksi. Ennen mainittua ajankohtaa Lappeenrannan Hälytys- ja Vartiokeskus Ky ei ole ollut sidottu vartioimisliikkeitä koskevaan työehtosopimukseen, eikä Lappeenrannan Hälytys- ja Vartiokeskus Ky:n kanteessa selostettu menettely ole siten ennen edellä mainittua ajankohtaa voinut muodostaa työehtosopimukseen kohdistuvaa työtaistelutoimenpidettä.

Lappeenrannan Hälytys- ja Vartiokeskus Ky:n työntekijöiden luottamusmieheksi elokuussa 1987 valitulle Lyijyselle on helmikuun 1988 ja Lyijysen taholta 7.3.1989 tapahtuneen työsuhteen purkamisen välisenä aikana annettu työtehtävien laiminlyöntien ja työnantajan määräysten vastaisen menettelyn johdosta kirjalliset varoitukset 16.2. ja 24.2.1988 sekä 20.1. ja 15.2.1989 ja lisäksi kirjallinen huomautus 3.2.1989. Varoituksista kolmessa on uhattu työsuhteen purkamisella, mikäli työtehtävien laiminlyönti tai työnantajan määräysten vastainen menettely jatkuvat. Lyijyselle on lisäksi 17.10.1988 annettu kirjallinen varoitus, joka kuitenkin on myöhemmin peruutettu.

Esitetyn selvityksen mukaan yrityksessä on työtehtävien laiminlyönneistä työntekijöille annettu suullisia huomautuksia. Kirjallisten huomautusten tai varoitusten antaminen yrityksessä on ollut harvinaista lukuun ottamatta Lyijyselle annettuja varoituksia. Myöskään Lyijyselle ei ennen hänen luottamusmieheksi valintaansa ole annettu kirjallisia varoituksia tai huomautuksia.

Lyijyselle annettuja varoituksia ei työtuomioistuimen mielestä ole näytetty annetun aiheettomasti, joskin yksittäin tarkasteltuina laiminlyönnit, joiden perusteella varoituksia on annettu, ovat olleet sellaisia, että muiden työntekijöiden kohdalla työnantaja on vastaavasta rikkomuksesta yhtä tapausta lukuun ottamatta katsonut aiheelliseksi vain suullisen huomautuksen antamisen. Työtuomioistuimessa todistajina kuulusteltujen yhtiön kenttäpäällikön ja myynti-insinöörin kertoman mukaan Lyijysen asenne työtehtävien hoitamiseen on hänen luottamusmieskautenaan muuttunut siten, että se on käynyt huolimattomaksi ja annetuista ohjeista piittaamattomaksi. Myös todistajana kuullun yrityksen entisen varaluottamusmiehen kertoman mukaan Lyijysen työskentely hänen työsuhteensa loppuaikana on muuttunut edellä mainituin tavoin.

Työnantajan puolelta tapahtunut Lyijysen työtehtävien tarkkailu on saattanut olla tiukempaa kuin muiden työntekijöiden kohdalla, mutta tämän ei ole näytetty johtuneen hänen luottamusmiesasemastaan. Edellä mainittujen todistajien kertoman mukaan Lyijyselle on annettu varoitukset kirjallisina siitä syystä, että hän ei ole korjannut menettelyään suullisten huomautusten perusteella eikä ole suostunut niistä keskustelemaan. Todistajien kertoman mukaan Lyijynen itsekin on ainakin työsuhteensa loppuvaiheessa edellyttänyt, että kaikki huomautukset hänelle on annettava kirjallisesti.

Kun kirjallisia varoituksia ja huomautusta ei ole näytetty annetun Lyijyselle ilman perusteita, vaan niiden antaminen on johtunut Lyijysen muuttuneesta asenteesta työtehtävien hoitamiseen ja varoitusten antaminen käytännöstä poiketen kirjallisena on johtunut Lyijysen omasta menettelystä, työtuomioistuimen mielestä on näyttämättä jäänyt, että varoitusten antamisen tarkoituksena siitä huolimatta, että ne on annettu Lyijysen luottamusmieskautena, olisi ollut painostaa Lyijystä hänen luottamusmiesasemansa takia tai varoitusten antamisella Lyijyselle olisi muutoinkaan ollut tarkoitus painostaa työntekijäpuolta. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen ei Lyijynen työtuomioistuimen mielestä ole voinut myöskään perustellusti pitää hänelle annettuja varoituksia työnantajan häneen luottamusmiestehtävän hoitamisen takia kohdistamana painostuksena.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Muilta osin kanne hylätään.

Jutun laatuun nähden saavat Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Lappeenrannan Hälytys- ja Vartiokeskus Ky itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Kontio, Nouro, Kuivanen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.