Labor court dismisses union appeal, upholding fines for striking over management rights and neglecting supervision duties.

Pankkitoimihenkilöiden lakot, joilla oli tuettu vaatimuksia pankin lopetettavan konttorin toimihenkilöiden aseman järjestämisestä, olivat kohdistuneet työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Paikallisyhdistys tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja liitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Näyttämättä oli jäänyt, että työnantajan edustajan lausuma neuvotteluissa olisi käsittänyt työtaistelutoimenpiteenä pidettävää toimihenkilöiden painostamista.

Kantajat Pankkialan Työnantajaliitto r.y. Pankkitoimihenkilöliitto r.y. Vastaajat Pankkitoimihenkilöliitto r.y. Pankkialan Työnantajaliitto r.y. Kuultavat Pohjois-Pielisen pankkitoimihenkilöt r.y. Kansallis-Osake-Pankki

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Pankkialan Työnantajaliiton ja Pankkitoimihenkilöliiton välillä 20.10.1987 allekirjoitetussa pankkialan toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

2. TYÖSUHDE

4 § Työsuhteesta aiheutuvat yleiset oikeudet ja velvollisuudet

1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa toimihenkilöitä riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä.

9. NEUVOTTELUJÄRJESTYS JA TYÖRAUHA

44 § Työrauhavelvoite

Työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän sopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksittäiseen määräykseen ovat, kielletyt.

PANKKIALAN TYÖNANTAJALIITON KANNE

Kanteen perustelut

Pankkialan Työnantajaliitto on Pankkitoimihenkilöliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että KansallisOsakePankki oli aloittanut toukokuussa 1988 yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaiset neuvottelut pankin Nurmeksen Porokylän konttorin toiminnan lopettamisesta vuoden 1988 loppuun mennessä. Porokylän konttorin kolmelle toimihenkilölle oli tarjottu työtä pankin muista konttoreista. Yhdelle toimihenkilölle olisi kyetty tarjoamaan työtä muutaman kilometrin päässä sijaitsevasta Nurmeksen konttorista ja kahdelle toimihenkilölle noin 70 kilometrin päässä olevasta Nilsiän konttorista. Tämä ei ollut tyydyttänyt Pankkitoimihenkilöliittoa eikä sen jäsenyhdistystä PohjoisPielisen pankkitoimihenkilöitä.

KansallisOsakePankin luottamusmiehet olivat vaatineet, että kaikille kolmelle toimihenkilölle oli osoitettava työtä entisen työpaikan läheltä. KansallisOsakePankin pääluottamusmies ja varapääluottamusmies olivat lähettäneet 18.10.1988 kirjeen pankin SisäSuomen konttoreiden luottamusmiehille ja Pankkitoimihenkilöliiton jäsenille. Kirjeessä oli todettu luottamusmiesten vaatimukset ja se oli sisältänyt ilmoituksen tulevista työtaisteluista, jos vaatimuksiin ei suostuttaisi. Koska niihin ei pankin puolelta ollut suostuttu, olivat neuvottelevat luottamusmiehet tehneet päätöksen työtaistelusta. Päätös asiasta oli tehty luottamusmiesten kaksipäiväisillä neuvottelupäivillä pankin koulutuskeskuksessa perjantaina 21.10.1988. Saapuvilla olivat olleet kaikki KansallisOsakePankin ja kahden sen tytäryhtiön neuvottelevat luottamusmiehet sekä yhteistoimintaneuvottelukunnan ja sen työvaliokunnan jäsenet. Kokouksessa oli ollut saapuvilla myös Pankkitoimihenkilöliiton lakimies.

Painostaakseen työnantajaa ratkaisemaan asian pankkitoimihenkilöiden esittämällä tavalla olivat Kansallis-Osake-Pankin Sisä-Suomen konttorien pankkitoimihenkilöt ryhtyneet lakkoon 24.10.1988. Kaikkiaan 520 pankkitoimihenkilöä yhteensä 57:ssä pankin konttorissa oli ollut lakossa sanotun päivän. Lisäksi Nurmeksen ja Porokylän konttorien toimihenkilöt olivat poistuneet työpaikalta perjantaina, 21.10.1988 kello 14.00.

Tieto työtaistelun uhasta oli tullut Pankkialan Työnantajaliittoon torstaina 20.10.1988. Silloin työnantajaliiton asiamies oli vaatinut Pankkitoimihenkilöliiton lakimiestä ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi. Pankkitoimihenkilöliitolle oli ilmoitettu asiasta toisenkin kerran, kun 21.10.1988 oli saatu tieto 24.10.1988 järjestettävästä työtaistelusta.

Itse asiassa ilmoitettu työtaistelu oli ollut Pankkitoimihenkilöliiton kannan mukainen. Kansallis-OsakePankin ja Pankkitoimihenkilöliiton edustajien kesken 22.9.1988 Porokylän konttorin lopettamiseen liittyvistä näkökohdista käydyssä keskustelussa Pankkitoimihenkilöliiton osastopäällikkö oli esittänyt asiakirjan, jossa liitto oli ottanut kantaa työtaistelun puolesta konttorin lopettamiseen liittyvissä erimielisyysasioissa.

Työtaistelu kohdistui työehtosopimuksen 4 §:n 1 kohdan määräykseen. Pankkitoimihenkilöliitto ei ollut ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut Pankkitoimihenkilöliiton ja Pohjois-Pielisen pankkitoimihenkilöiden tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

PANKKITOIMIHENKILÖLIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Pankkitoimihenkilöliitto, jonka esittämään jutussa kuultu Pohjois-Pielisen pankkitoimihenkilöt on osaltaan yhtynyt, on lausunut, ettei Kansallis-Osake-Pankin Porokylän konttorin luottamusmiehen eikä muiden toimihenkilöiden kanssa ollut neuvoteltu heidän uudelleen sijoittamisestaan. Ensimmäisessä vaiheessa heille oli esitetty siirtymistä Helsinkiin ja sen jälkeen syyskuussa Jyväskylään ja Kuopioon.

Kansallis-Osake-Pankin Sisä-Suomen alueen aluejohtaja oli 13.9.1988 käydyssä neuvottelussa ilmoittanut, että elleivät toimihenkilöt suostuisi siirtymään Jyväskylään tai Kuopioon, heidän tulisi sanoutua irti tehtävistään. Jollei näin tapahtuisi, pankki tulisi aluejohtajan ilmoituksen mukaan purkamaan heidän työsuhteensa. Seuranneena päivänä Pankkitoimihenkilöliiton osastopäällikkö oli ilmoittanut uhkauksesta työnantajaliiton asiamiehelle. Hän oli edellyttänyt työnantajaliiton puuttuvan asiaan niin, että pankkitoimihenkilöiden sijoittamisesta käytäisiin neuvottelut asianmukaisesti. Uhkauksen esittäessään Kansallis-Osake-Pankki oli syyllistynyt työtaistelutoimenpiteeseen.

Pankkitoimihenkilöliiton 20.9.1988 käymissä neuvotteluissa pankille esittämä kirje oli ollut vain ilmoitus siitä, ettei asianmukaisia neuvotteluja ollut käyty ja myös siitä, että pankki oli lainvastaisesti uhannut toimihenkilöitä työsuhteen purkamisella saadakseen asiassa syntymään mieleisensä ratkaisun. Tarkoituksena oli ollut myöskin kertoa pankille työnantajana asian vakavuudesta ja Pankkitoimihenkilöliiton kannasta asiassa. Neuvotteluissa Pankkitoimihenkilöliiton puolelta oli todettu, ettei liiton tavoitteena ollut Porokylän konttorin toiminnan jatkaminen, vaan toimihenkilöiden sijoittaminen lähikonttoreihin, josta toimenpiteestä toimihenkilöitä olisi kuultava.

Vielä ennen Kansallis-Osake-Pankin neuvottelevien luottamusmiesten kokoontumista 20.-21.10.1988 pankki oli edellyttänyt toimihenkilöiden siirtymistä Nilsiään, jonne matkaa Nurmeksesta oli noin 80 kilometriä. Se ei ollut toimihenkilöille mahdollista.

Kansallis-Osake-Pankki ei neuvottelussa ollut hyväksynyt myöskään toimihenkilöiden pankille tekemää ehdotusta, joka koski muunlaisia järjestelyjä.

Työnantajan menettelystä johtuen asiassa oli ajauduttu työtaistelutilanteeseen. Päätös siitä oli tehty 21.10.1988 Kansallis-Osake-Pankin neuvottelevien luottamusmiesten tilaisuudessa. Paikalla ei ollut ollut Pankkitoimihenkilöliiton edustajaa, kuten kanteessa oli väitetty. Toimihenkilöliiton edustaja oli ilmoittanut neuvotteleville luottamusmiehille 20.10.1988, että työtaistelu olisi laiton.

Pankkialan Työnantajaliiton ilmoittaessa tilanteesta Pankkitoimihenkilöliiton lakimiehelle 20.10.1988 noin kello 15 Pankkitoimihenkilöliitto ei ollut voinut tietää seuraavana päivänä tehtävästä lakon aloittamispäätöksestä. Tilannetta oli vaikeuttanut, ettei työnantajaliiton asiamies ollut halunnut puuttua työnantajan menettelyyn, koska suuri pankkiyhtiö hänen lausumansa mukaan "meni omia menojaan".

Pankkialan Työnantajaliiton asiamiehen ilmoittaessa 21.10.1988 iltapäivällä lakkopäätöksestä Pankkitoimihenkilöliiton lakimiehelle, tämä oli ottanut yhteyttä kokouspaikalle tavoittaen vain pääluottamusmiehen. Lakimies oli selvittänyt hänelle toimenpiteen laittomuuden. Myös Pankkitoimihenkilöliiton puheenjohtaja oli noin kello 15 käydyn keskustelun jälkeen luvannut Pankkialan Työnantajaliiton edustajalle pyrkivänsä vaikuttamaan siihen, että neuvotteluja jatkettaisiin. Hän ei kuitenkaan ollut enää tavoittanut pääluottamusmiestä.

Tieto työtaistelusta oli annettu Pohjois-Pielisen pankkitoimihenkilöiden puheenjohtajalle, joka työskenteli säästöpankissa Lieksassa, 21.10.1988 kello 15 jälkeen.

Edellä olevasta johtuen ei Pankkitoimihenkilöliitto eikä sen jäsenyhdistyskään olleet voineet enää vaikuttaa työtaistelun syntymisen estämiseen. Pankkialan Työnantajaliitto ei ollut esittänyt selvitystä siitä, että Pohjois-Pielisen pankkitoimihenkilöt olisivat vastuussa työtaistelutoimenpiteestä. Vain kolme konttoreista, joissa oli 24.10.1988 ollut lakko, oli Pohjois-Pielisen alueella.

Pankkitoimihenkilöliiton edustaja oli 24.10.1988 ottanut yhteyttä Pankkialan Työnantajaliiton edustajaan esittäen asian ratkaisemista neuvotteluteitse. Pankkitoimihenkilöliiton edustaja oli edelleen 25.10.1988 ottanut yhteyttä Kansallis-Osake-Pankin henkilöstöedustajiin neuvottelurauhan aikaansaamiseksi. Pankkitoimihenkilöliiton toimenpitein oli estetty työrauhan vaarantuminen uudelleen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä sekä liittoa itseään että myös Pohjois-Pielisen pankkitoimihenkilöitä vastaan ajettuna. Toissijaisesti Pankkitoimihenkilöliitto on esittänyt, että hyvityssakot jätettäisiin tuomitsematta työehtosopimuslain 10 §:n nojalla.

PANKKIALAN TYÖNANTAJALIITON VASTASELITYS

Pankkialan Työnantajaliitto on lausunut, että kanteessa esitetyin tavoin yhteistoimintalain- ja sopimuksen mukaiset neuvottelut asiassa oli aloitettu jo toukokuussa 1988. Myös alueelliselle neuvottelevalle luottamusmiehelle oli annettu selvitystä asiasta.

Porokylän konttorin toimihenkilöiden uudelleen sijoittamisesta oli neuvoteltu 13.9.1988 kaikkien konttorin toimihenkilöiden läsnäollessa. Sen lisäksi keskusteluja oli käyty 14.9. ja 16.9.1988. Syyskuun loppupuolella oli selvitetty pankin toimesta myös muita keinoja kaikkia osapuolia tyydyttävään tulokseen pääsemiseksi. Ongelmista oli keskusteltu vielä 19.10.1988, jolloin paikalla olivat olleet työnantajan edustajat sekä neuvotteleva luottamusmies ja lakkautettavan konttorin toimihenkilöt. Pankin taholta oli pyritty selvittämään mahdollisuudet sijoittaa toimihenkilöt siten, että heille aiheutuisi muutoksista mahdollisimman vähän hankaluuksia. Myös toimihenkilöiden omat käsitykset ja mielipiteet oli pyritty ottamaan huomioon.

Porokylän konttorissa 13.9.1988 käydyssä neuvottelussa ei toimihenkilöitä ollut uhattu. Toimihenkilöiden kysyttyä, mitä tapahtuisi, mikäli he eivät siirtyisi muuhun konttoriin, aluejohtaja työnantajan edustajana oli selostanut, että mikäli sopimukseen ei päästäisi, työnantajalla olisi oikeus harkita työsuhteen päättämistä. Asia ei olisi edes tullut esiin, elleivät toimihenkilöt olisi ensin tiedustelleet sitä. Pankkitoimihenkilöliiton osastopäällikkö oli 14.9.1988 ollut yhteydessä Pankkialan Työnantajaliiton asiamieheen, jolloin oli käyty keskustelua yleensä pankin vaikeasta tilanteesta Porokylässä. Väitettä siitä, että työnantaja olisi syyllistynyt työtaistelutoimenpiteeseen, ei keskustelussa ollut esitetty.

Kansallis-Osake-Pankissa Helsingissä 22.9.1988 käydyssä keskustelussa Pankkitoimihenkilöliiton osastopäällikkö oli tuonut esiin liiton kannan konttorien lopettamiseen liittyvissä toimihenkilöiden siirtämisissä muihin konttoreihin. Jo pelkkää lausumaa siitä, että Pankkitoimihenkilöliitto ei hyväksynyt konttoreiden lopettamisen yhteydessä taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuvia irtisanomisia eikä lomautuksia ja oli tarpeen vaatiessa valmis turvautumaan järjestövoiman käyttöön, voitiin pitää työtaistelutoimenpiteenä. Neuvotteluissa Pankkitoimihenkilöliitto oli antanut ymmärtää, että ellei työnantaja toimisi työnantajaliiton edustajainkokouksen päätöksen mukaisesti, Pankkitoimihenkilöliitto ryhtyisi työtaisteluun.

Ennen neuvottelevien luottamusmiesten neuvottelupäiviä Kansallis-Osake-Pankki oli 19.10.1988 tehnyt kysymyksessä oleville kolmelle toimihenkilölle esityksen heidän siirtymisestä toiseen konttoriin. Esitykset oli lähetetty kirjallisena 20.10.1988. Pääluottamusmies oli 19.10.1988 esittänyt toisenlaisen sijoitusehdotuksen. Siihen pankkia oli pyydetty ottamaan kantaa 21.10.1988 mennessä. Yhden toimihenkilön työnantaja olisi suostunut ottamaan tilapäiseen työsuhteeseen Nurmeksessa. Muuten ei työnantaja ollut voinut hyväksyä toimihenkilöpuolen esitystä, koska Lieksassa, Juuassa tai Nurmeksessa ei ollut ollut tarjolla työtä.

Koska Kansallis-Osake-Pankki ei ollut suostunut ottamaan kysymyksessä olevia pankkitoimihenkilöitä Porokylän välittömässä läheisyydessä olevaan konttoriin töihin, olivat neuvottelevat luottamusmiehet päättäneet työtaistelusta. Päätös oli tehty neuvottelevien luottamusmiesten neuvottelupäivillä 21.10.1988. Kaksipäiväisten neuvottelupäivien molempina päivinä oli mukana ollut Pankkitoimihenkilöliiton edustaja.

Pankkitoimihenkilöliiton aktiivisuutta työtaistelun toimeenpanemisessa kuvasi muun muassa se, että työtaistelun suunnittelijana ja toimeenpanijana oli toiminut liiton hallituksen jäsenenä toimiva pääluottamusmies. Pääluottamusmies ja varapääluottamusmies olivat allekirjoittaneet kirjeen, jossa toimihenkilöitä oli kehotettu varautumaan työtaisteluun. Mukana lakkoa toimeenpanemassa oli ollut myös kaksi muuta Pankkitoimihenkilöliiton hallituksen jäsentä, joista toinen oli myös neuvotteleva luottamusmies ja toinen luottamusmies.

Mitä tuli Pohjois-Pielisen pankkitoimihenkilöiden vastuuseen, niin koska yhdistyksen Kansallis-Osake-Pankin palveluksessa olevat jäsenet, luottamusmiehet mukaan luettuina, olivat ryhtyneet työtaisteluun, yhdistys oli vastuussa siitä.

PANKKITOIMIHENKILÖLIITON KANNE

Kanteen perustelut

Pankkitoimihenkilöliitto on Pankkialan Työnantajaliittoa vastaan ajamassa kanteessa lausunut, että Porokylän konttoria koskevassa erimielisyysasiassa Kansallis-Osake-Pankki oli ilmoittanut, että elleivät konttorissa työskentelevät toimihenkilöt siirtyisi toisiin konttoreihin työnantajan esittämällä tavalla, heidän työsuhteensa purettaisiin. Lausuman oli esittänyt edellä selviävin tavoin 13.9.1988 käydyssä neuvottelussa pankin lakimies.

Pankkitoimihenkilöliiton osastopäällikkö oli ilmoittanut kirjeitse Pankkialan Työnantajaliitolle asiasta 14.9.1988 ja Kansallis-Osake-Pankille 20.9.1988. Asiasta oli käyty neuvottelu 22.9.1988, jolloin Kansallis-Osake-Pankin edustajat olivat myöntäneet kysymyksessä olevan lakimiehen saattaneen syyllistyä taitamattomuuteen.

Pankkitoimihenkilöliiton mielestä alueen lakimiehellä oli sellainen asema pankissa, että työnantaja vastasi hänen rikkomuksistaan. Näin ollen työnantaja oli syyllistynyt työrauhavelvoitteen rikkomiseen painostamalla toimihenkilöitä. Uhkaus oli annettu siinä muodossa ja sellaisissa olosuhteissa, että toimihenkilöillä oli ollut perusteltu aihe katsoa heitä painostettavan sopimuksen vastaisesti työnantajan haluamaan ratkaisuun.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut Kansallis-OsakePankin tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

PANKKIALAN TYÖNANTAJALIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Pankkialan Työnantajaliitto, jonka lausumaan jutussa kuultu Kansallis-Osake-Pankki osaltaan on yhtynyt, on lausunut, että 13.9.1988 pidetyssä neuvottelussa oli selvitetty tilannetta, joka Porokylän konttorin kohdalla vallitsi. Toimihenkilöille oli ilmoitettu, että vakituisia paikkoja oli tarjolla Jyväskylässä kaksi ja Kuopiossa yksi. Lisäksi pankin lakimies oli ilmoittanut, että Nurmeksen konttorissa olisi tarvetta ainoastaan yhden toimihenkilön määräaikaiseen palkkaamiseen Porokylästä siirtyvien asiakkaiden asioiden hoitamiseksi. Lisäksi oli todettu, että pääkaupunkiseudulla oli pulaa vakituisesta työvoimasta.

Toimihenkilöt eivät olleet halunneet siirtyä tarjottuihin tehtäviin. Mitään painostusta tai uhkailuja neuvotteluissa ei ollut esiintynyt. Toimihenkilöiden kysyessä lakimieheltä, mitä tapahtuisi, jos he eivät siirtyisi tarjottuihin työpaikkoihin, lakimies oli selittänyt, että työnantajalla olisi viime kädessä oikeus tällaisessa tapauksessa päättää työsuhde. Oli selvää, että mikäli lähikonttorissa ei ollut työtä tarjolla, ei sinne myöskään voitu sijoittaa ylimääräisiä toimihenkilöitä. Pankin taholta oli pyritty selvittämään mahdollisuudet sijoittaa toimihenkilöt siten, että heille aiheutuisi muutoksista mahdollisimman vähän hankaluuksia.

Pankkitoimihenkilöliiton osastopäällikkö ei ollut maininnut mitään uhkaamisesta ottaessaan puhelimitse yhteyttä Pankkialan Työnantajaliiton asiamieheen 14.9.1988. Kansallis-Osake-Pankin edustajat eivät olleet myöntäneet lakimiehen taitamattomuutta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut sitä vastaan ajetun kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikuluilleen 16 prosentin korkoa tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kansallis-Osake-Pankki on toukokuussa 1988 päättänyt pankin Nurmeksen Porokylän konttorin toiminnan lopettamisesta seuraavan vuoden alusta lukien. Konttorissa on työskennellyt konttorinjohtajan lisäksi kolme pankkitoimihenkilöä ja siivooja. Yksi pankkitoimihenkilöistä on Pankkitoimihenkilöliiton jäsenyhdistyksen PohjoisPielisen pankkitoimihenkilöihin kuuluvan työpaikan luottamusmies.

Porokylän konttorin lopettamisen aiheuttama kolmen pankkitoimihenkilön uudelleen sijoittaminen on ollut esillä konttorissa 13.9.1988 pidetyssä neuvottelutilaisuudessa, jossa on ollut saapuvilla siellä työskentelevien toimihenkilöiden lisäksi pankin Sisä-Suomen aluejohdon apulaisjohtaja. Apulaisjohtaja on kertonut, että pankilla, joka on ollut vielä selvittämässä tilannetta, on tuossa vaiheessa ollut tarjottavana pankkitoimihenkilöille kaksi vakinaista työpaikkaa Jyväskylässä ja yksi Kuopiossa. Hän on lisäksi maininnut, että pääkaupunkiseudulla on pulaa pankkitoimihenkilöistä. Toimihenkilöt ovat ilmoittaneet haluavansa saada työtä lähempänä olevista pankin konttoreista ja suhtautuneet kielteisesti heille tarjottujen työpaikkojen vastaanottamiseen.

Keskustelun loppuvaiheessa työpaikan luottamusmies on kysynyt aluejohtajalta, mitä seurauksia siitä tulisi olemaan, jos pankkitoimihenkilöt kieltäytyisivät siirtymästä uusiin työpaikkoihin. Aluejohtaja on vastannut, että siinä tapauksessa toimihenkilöiden tulisi itse irtisanoutua pankin palveluksesta. Luottamusmiehen jatkaessa tiedusteluaan aluejohtaja on kertomansa mukaan sanonut, että pankkitoimihenkilöiden työsuhteet tultaisiin päättämään, jolleivät he suostuisi siirtymään muihin työpaikkoihin. Luottamusmiehen kertoman mukaan aluejohtaja on vastannut viimeiseksi esitettyyn kysymykseen, että pankkihenkilöiden työsuhteet purettaisiin, jolleivät he itse irtisanoutuisi.

Luottamusmiehen jäätyä epäselvään käsitykseen keskustelun lopputuloksesta hän on seuranneena päivänä ottanut puhelimitse yhteyttä Pankkitoimihenkilöliiton osastopäällikköön ja tiedustellut muun muassa sitä, mitä työsopimuksen purkamisella tarkoitetaan. Osastopäällikkö on sen jälkeen puolestaan ottanut yhteyttä asian johdosta työnantajaliittoon ja sittemmin myös Kansallis-OsakePankkiin.

Aluejohtajan ja luottamusmiehen lausumat siitä, onko aluejohtaja vastauksessaan puhunut työsuhteiden päättämisestä vai niiden purkamisesta, ovat todistajien kuulustelussa jääneet vastakkaisiksi. Luottamusmies on kuitenkin kertonut ymmärtäneensä aluejohtajan lausuman niin, että hänen ja myös konttorin muiden toimihenkilöiden työsuhteet jatkuisivat joka tapauksessa siihen asti, kunnes pankin Porokylän konttori lakkautettaisiin.

Siihen nähden, että aluejohtajan puheena oleva, sisällöltään kerrotuin tavoin epäselväksi jäänyt lausuma on annettu neuvotteluvaiheessa vastauksena hänelle tehtyyn kysymykseen, työtuomioistuimen mielestä asiassa on jäänyt näyttämättä, että se olisi käsittänyt työtaistelutoimenpiteenä pidettävää toimihenkilöiden painostamista.

Tämän jälkeen asiassa on käyty useita neuvotteluja niin pankin piirissä kuin liittojen edustajien välillä. Porokylän konttorin toimihenkilöiden sijoittamisesta uusiin tehtäviin ei kuitenkaan ole päästy toimihenkilöitä eikä Pankkitoimihenkilöliittoa tyydyttävään tulokseen.

Kansallis-Osake-Pankin pankkitoimihenkilöiden pääluottamusmies, joka on Pankkitoimihenkilöliiton hallituksen jäsen, ja varapääluottamusmies ovat lähettäneet 18.10.1988 päivätyn Sisä-Suomen konttoreiden luottamusmiehille ja liiton jäsenille osoitetun kirjeen, jossa on kehotettu valmistautumaan lakkoon, jollei pankin Porokylän konttorin tilanne ratkeaisi tyydyttävällä tavalla.

Pankkialan Työnantajaliitosta on 19. tai 20.10.1988 ilmoitettu toimihenkilöliitolle uhkaavasta työtaistelusta ja vaadittu toimia sen ehkäisemiseksi. Kansallis-Osake-Pankin neuvottelevat luottamusmiehet, joiden joukossa on ollut Pankkitoimihenkilöliiton hallitukseen kuuluvia jäseniä, ovat perjantaina 21.10.1988 neuvottelupäivillään pitäneet kokouksen, jossa on päätetty seuraavana maanantaina 24.10.1988 pankin Sisä-Suomen konttoreissa toimeenpantavasta lakosta. Selvityksen mukaan Pankkitoimihenkilöliiton lakimies on neuvottelupäivillä ennen päätöksen tekemistä ilmoittanut toimeenpantavan työnseisauksen olevan työehtosopimuksen vastainen.

Neuvottelevien luottamusmiesten kokouksessa tehdyn päätöksen mukaisesti ovat pankkitoimihenkilöt olleet 24.10.1988 Sisä-Suomen alueella yhteensä 57:ssä Kansallis-Osake-Pankin konttorissa lakossa työpäivän ajan. Lakossa on ollut myös luottamusmiehiä. Pankin Porokylän ja Nurmeksen konttorien pankkitoimihenkilöt ovat poistuneet työpaikaltaan kesken työpäivän jo 21.10.1988 kello 14:n aikaan. Lakot ovat kohdistuneet työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Pankkitoimihenkilöliitto on ollut tietoinen suunnitellusta työnseisauksesta ainakin 20.10.1988 lähtien. Liiton olisi pitänyt ryhtyä välittömästi tehokkaisiin toimenpiteisiin saadakseen lakot estetyiksi. Jättäessään asian selvittämisen luottamusmiesten päätösten ja toimenpiteiden varaan liitto, joka vastaa edellä mainittujen hallitusten jäsentensä toimista lakon valmistelussa ja siitä päättämisessä, on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Pohjois-Pielisen pankkitoimihenkilöiden puheenjohtajalle on ilmoitettu lakoista 21.10.1988 kello 15:n aikaan. Alayhdistyksen toimialueella ovat lakossa olleet Porokylän konttorin toimihenkilöiden lisäksi kahdessa muussa konttorissa työskentelevät pankkitoimihenkilöt. Lakkoon on osallistunut Porokylän konttorin luottamusmies. Pohjois-Pielisen pankkitoimihenkilöiden ei ole näytetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin työnseisauksen estämiseksi, vaikka luottamusmieskin on ollut mukana lakossa. Alayhdistys, jonka jäsenistä kymmenen on ollut mukana lakossa, on rikkonut työrauhavelvollisuutta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla, huomioon ottaen keskusjärjestöjen välillä tehdyn pöytäkirjan määräykset hyvityssakkojen enimmäismääristä, Pohjois-Pielisen pankkitoimihenkilöt ja Pankkitoimihenkilöliiton maksamaan Pankkialan Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, Pohjois-Pielisen pankkitoimihenkilöt työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 2 500 markkaa ja liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 20 000 markkaa.

Pankkitoimihenkilöliiton ajama kanne hylätään.

Pankkitoimihenkilöliitto ja Pohjois-Pielisen pankkitoimihenkilöt velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien. Kansallis-Osake-Pankki saa asian laatuun nähden itse kärsiä kulunsa asiassa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Virtanen, Pohjanoksa, Palanko-Laaka ja Vertanen

Tuomio oli yksimielinen.