Labor court dismisses union claim that 30-minute lunch break reduces regular working hours below statutory limits.

Varastoterminaalityöntekijöillä oli oikeus poistua työpaikaltaan 30 minuutin ruokatauon ajaksi, joten ruokataukoa ei laskettu säännölliseen työaikaan kuuluvaksi. Työntekijöiden päivittäinen säännöllinen työaika oli siten lyhyempi kuin kahdeksan tuntia ja viikottainen säännöllinen työaika lyhyempi kuin 40 tuntia. Työntekijät eivät kuuluneet työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen soveltamispiiriin. (Ään.)

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y. Kuultava Scansped Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton ja Auto ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välillä 20.4.1988 allekirjoitetussa huolintaalan varastoterminaalityöntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

8 § Työaika 1. Työaika määräytyy työaikalain tai kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain mukaisesti.

2. Säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Työviikko alkaa maanantaina.

5. Ruoka- ja kahvitauoista sovitaan paikallisesti lain sallimissa puitteissa. Työntekijällä on oikeus kahteen kahvitaukoon päivittäin. Ruoka- ja kahvitaukojen ajankohdista sovitaan paikallisesti ja paikallinen sopimus on irtisanottavissa kahden viikon irtisanomisajalla.

9 § Yli- ja sunnuntaityökorvaus

3. Vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kahdelta ensimmäiseltä ylityötunnilta 50 prosentilla ja seuraavilta 100 prosentilla korotettu palkka.

Edellä mainitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

3 § Tekstimuutokset

d) Työajan lyhentäminen

Työajan lyhennyksen osalta noudatetaan liittojen välillä tehtyä erillistä työajan lyhennyspöytäkirjaa.

Samana päivänä liittojen välillä allekirjoitetussa huolinta-alan terminaalityöntekijöiden työajan lyhentämistä koskevassa pöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Soveltamisala Työajan lyhennys koskee niitä työaikamuotoja, joissa säännöllinen työaika on 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa tai 40 tuntia viikossa. Lisäksi edellytetään, että työntekijällä on enintään 30 arkipäivän pituinen vuosiloma sekä, että hänen työaikaansa enintään lyhentävät sopijaliittojen työehtosopimuksissa mainitut lyhennetyt jaksot tai arkipäivät.

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lausunut, että Helsingistä olevassa Scansped Oy:ssä, joka aiemmin oli toiminut Autotransit Oy:n nimisenä, oli syntynyt erimielisyyttä siitä, oliko varastoterminaalityöntekijöiden työaikaa lyhennettävä työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla vai ei. Erimielisyys koski itse asiassa sitä kysymystä, oliko työntekijöiden säännöllinen työaika kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa vai vain 7,5 tuntia vuorokaudessa ja 37,5 tuntia viikossa.

Asiasta oli keskusteltu työpaikalla siitä saakka, jolloin liittojen välinen lyhentämispöytäkirja oli solmittu. Kun työntekijät olivat esittäneet ensimmäisen kerran käsityksensä työajan lyhentämisestä työnantajalle, työnantaja oli suhtautunut asiaan myönteisesti. Noin kuukauden kuluttua työnantaja oli ilmoittanut, että työntekijöiden työaikaa ei lyhennettäisi, koska he saivat ruokailla työnantajan ajalla.

Työntekijöiden mielestä heidän säännöllinen työaikansa oli kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Paikallisessa, 18.9.1987 päivätyssä erimielisyysmuistiossa työntekijät olivat perustelleet näkemystään sillä, että tilinauhoista ilmenevä tuntipalkka osoitti päivittäisen työtuntimäärän kahdeksaksi tunniksi. Työntekijän tehdessä etukäteen työpäivän työt oli tilinauhaan merkitty kahdeksan työtuntia. Samoin oli menetelty silloin, kun työntekijä oli ollut poissa työstä. Nämä seikat osoittivat, että myös työnantaja oli mieltänyt

työntekijöiden säännöllisen vuorokautisen työajan olevan kahdeksan tuntia.

Erimielisyysmuistiossa oli myös todettu, että työnantaja ei ollut osoittanut varsinaista ruokailuaikaa, vaan ruokailu oli tapahtunut työn lomassa yleensä kello 11-14. Silloin kun työntekijä joutui niin sanottuun saattotehtävään, ruokailu saattoi siirtyä myöhempään ajankohtaan. Työntekijät olivat katsoneet olevansa epäsäännöllisen ruokailuajan vuoksi sidottuja työhön koko työtuntijärjestelmästä ilmenevän työajan. Työntekijät olivat esittäneet kantansa tueksi myös sen, että ruokailu tapahtui työpaikan alueella olevassa ruokalassa, jonne yrityskohtaiset lounasliput kelpasivat.

Erimielisyydestä oli keskusteltu useita kertoja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n kesken. Työnantajaliitto oli ollut sitä mieltä, että työntekijöiden säännöllinen vuorokautinen työaika oli 7,5 tuntia, eivätkä he näin ollen kuuluneet työajan lyhennyksen piiriin. Tätä kantaansa ja sen perusteita työnantajaliitto ei kuitenkaan ollut saattanut kirjalliseen muotoon.

Työntekijäliiton kanta oli ilmoitettu työnantajaliitolle 16.2.1988 lähetetyllä kirjeellä. Sen mukaan terminaalityöntekijöiden työaika oli kahdeksan tuntia joko kello 8-16 tai kello 10-18 välisenä aikana. Työntekijöillä oli mahdollisuus käydä työn ohessa ruokailemassa työajan puitteissa sitä mukaa kuin työ sen salli. Koska työnantaja ei ollut osoittanut työtuntijärjestelmässä mitään erityistä aikaa, jonka aikana työntekijöillä olisi oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus poistua työpaikalta, ruokailuun menevä aika oli työntekijäliiton mielestä luettava työajaksi, joten terminaalityöntekijöiden säännöllinen työaika oli kahdeksan tuntia vuorokaudessa.

Työntekijät olivat työnantajan ilmoitukseen saakka olleet siinä käsityksessä, että heidän säännöllinen työaikansa oli ollut kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Yhtiössä noudatettu käytäntö osoitti, että myös työnantaja oli asian näin mieltänyt aina siihen saakka, kunnes työajan lyhennyksen antaminen oli tullut ajankohtaiseksi.

Yhtiössä käytössä olevassa työsopimusmallissa oli työajaksi merkitty kello 8-16 tai kello 10-18. Työaikaa koskeva määräys työsopimusmallissa ja se, että ylityökorvaus maksettiin heti työsopimuksessa tarkoitetun kahdeksan tunnin jälkeen, osoitti työntekijöiden säännölliseksi työajaksi kahdeksan tuntia vuorokaudessa.

Kun ruokataukoa ei merkitty työvuorolistaan, ruokailemaan mentiin työtilanteen salliessa. Kysymyksessä oli työn ohessa tapahtuva ruokailu, jolloin siihen kuluva aika oli työneuvoston käytännön mukaan työaikaan luettava.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Scansped Oy on velvollinen lyhentämään varastoterminaalityöntekijöiden työaikaa huolinta-alan varastoterminaalityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan mukaisesti.

VASTINE

Vastineen perustelut

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on kanteessa vastatessaan lausunut, että työnantajan käsityksen mukaan varastoterminaalityöntekijöiden työaika oli ollut 7,5 tuntia vuorokaudessa ja 37,5 tuntia viikossa. Näin ollen työntekijät eivät kuuluneet työajan lyhennyksen soveltamispiiriin.

Kanteen liitteenä olevassa eräässä työsopimuksessa työajaksi oli merkitty "porrastettu 8-16 ja 10-18". Tästä ei kuitenkaan voitu päätellä, että myös ruokatauko luettaisiin työaikaan kuuluvaksi. Työsopimuksessa ei ollut mitään määräystä ruokailuajasta. Työehtosopimuksen 8 §:n mukaan työaika määräytyi työaikalainsäädännön mukaisesti ja ruoka- ja kahvitauoista sovittiin paikallisesti lain sallimissa puitteissa.

Epäselväksi oli jäänyt, miten ruokatauoista oli aikoinaan paikallisesti sovittu. Sitä vastoin oli selvää, että ruokatauko oli aina ollut 30 minuutin pituinen lepotauko, jonka aikana työntekijä oli voinut poistua työpaikalta. Tästä oli annettu ohjeita työntekijöille ainakin 1970-luvulta lähtien. Lisäksi työsopimuksia tehtäessä jokaiselle työntekijälle oli ilmoitettu suullisesti, että ruokatauon aikana hän voi poistua työpaikalta ja että ruokatauko ei kuulunut työaikaan.

Ohjeiden mukaan ruokatauko oli voitu pitää kello 10.30-13. Ruokailumahdollisuus oli järjestetty terminaalialueen ruokalassa tai pääkonttorin ruokalassa, joka sijaitsi noin 1,5 kilometrin päässä terminaalialueelta. Molempiin ruokaloihin kelpasivat samat ruokaliput. Tämän lisäksi ruokailu oli voinut tapahtua myös muualla toimitilojen ulkopuolella.

Työntekijät olivat ohjeiden mukaan voineet pitää ruokatauon haluamanaan ajankohtana kello 10.30-13 edellyttäen, että työpisteen päivystyksestä oli huolehdittu. Työntekijöillä oli ollut oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus poistua työpaikalta ruokatauon aikana. Tämä oli otettu huomioon myös kellokortin leimausta koskevissa ohjeissa. Niiden mukaan kellokortti oli aina leimattava poistuttaessa työpaikan alueelta. Näin oli käytännössä myös menetelty.

Työneuvosto oli lausunnoissaan katsonut, ettei ruokataukoa ollut luettava työaikaan silloin, kun työntekijällä oli mahdollisuus esteettömästi poistua työpaikalta. Tässä tapauksessa ruokatauon pituus oli mahdollistanut poistumisen tauon aikana työpaikalta.

Menettely poissaolopäivien työtuntien laskemisesta oli perustunut yhtiön omaan sovellutukseen. Kysymys oli ollut kuukausipalkkaisista työntekijöistä. Tuntipalkka oli laskettu käyttämällä työehtosopimuksen mukaista jakajaa. Kun ylitöiden laskeminen oli aloitettu vasta kahdeksan tunnin jälkeen, samaa kahdeksan tunnin rajaa oli haluttu selvyyden vuoksi käyttää myös poissaolopäivien työtuntien laskemisessa. Järjestelmä oli ollut varsin yleinen koko huolinta-alalla.

Scansped Oy:n varastoterminaalityöntekijät eivät kuuluneet työajan lyhentämissopimuksen soveltamispiiriin, koska heidän säännöllinen työaikansa oli ollut alle 40 tuntia viikossa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vastineen johdosta vielä lausunut muun muassa, että työneuvoston lausuntojen mukaan ruokataukojen aikaa ei luettu työajaksi, jos työntekijällä oli oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus poistua tauon aikana ja viettää olennainen osa tauosta työpaikan ulkopuolella. Tässä tapauksessa näin ei ollut asian laita, sillä työntekijät eivät olleet käytännössä ennättäneet käydä tauon aikana ruokailemassa työpaikan ulkopuolella.

Työsopimusta solmittaessa työntekijöille ei ollut kerrottu, että puolen tunnin ruokataukoa ei luettaisi työaikaan. Näin ollen työntekijöillä oli työsuhteen alusta alkaen ollut se käsitys, että heidän säännöllinen vuorokautinen työaikansa oli kahdeksan tuntia.

Ruokatauosta ei ollut työehtosopimuksessa määrätty muuta kuin, että ruoka- ja kahvitauoista sovittiin paikallisesti lain sallimissa puitteissa. Ruokatauon pitämisestä ei ollut yhtiössä tehty sopimusta. Työntekijöillä ei ollut tilaisuutta haluamanaan aikana poistua ruokailemaan, vaan ruokailu oli tapahtunut riippuen kulloisestakin työtilanteesta.

Työaikalain 20 §:n mukaan jokaista lainalaista työpaikkaa varten oli työnantajan laadittava työtuntijärjestelmä. Siinä oli mainittava aika, jona työ alkoi ja päättyi sekä ruokailu- ja lepoajat. Vastaava määräys oli kauppatyöaikalain 12 §:ssa. Kun työnantaja ei ollut ruokataukoja etukäteen ilmoittanut, oli puolen tunnin ruokatauko luettava työaikaan.

Yhtiössä meneteltiin työajan laskemisessa siten, että jos työntekijä vietti työpaikan ulkopuolella yli puoli tuntia kestävän tauon, vähennettiin puolen tunnin ylimenevää osaa vastaava palkka työntekijän kuukausipalkasta. Tällöin puolen tunnin ylittävää aikaa ei luettu työaikaan. Jos työntekijä halusi olla poissa työpaikalta pitempään kuin puoli tuntia, oli siihen saatava esimiehen lupa. Vasta puolen tunnin ylimenevä osa oli työntekijän omaa aikaa.

Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 149/1987 katsonut, että ruokailutauko oli työajaksi luettava, kun työvuorolistaan ei ollut merkitty säännöllisesti pidettävää ruokatauon aikaa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUMA

Scansped Oy on jutuss kuultuna yhtynyt työnantajaliiton asiassa esittämään.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton välisen huolinta-alan varastoterminaalityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3 §:n d-kohdan mukaan työajan lyhennyksen osalta noudatetaan liittojen välillä tehtyä erillistä työajan lyhennyspöytäkirjaa. Pöytäkirjan 1 §:ssä on sovittu, että työajan lyhentäminen koskee niitä työaikamuotoja, joissa säännöllinen työaika on 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa tai 40 tuntia viikossa. Pöytäkirjassa on lisäksi asetettu eräitä lisäedellytyksiä työajan lyhentämiselle, mutta niistä ei asiassa kuitenkaan ole kysymys.

Kanteessa tarkoitettu erimielisyys koskee sitä, onko Scansped Oy:n varastoterminaalissa työskentelevien työntekijöiden säännöllinen työaika työajan lyhentämissopimuksessa edellytetyt 40 tuntia viikossa ja kuuluvatko he sen perusteella sopimuksen soveltamispiiriin vai eivät.

Työaika yhtiön varastoterminaalissa on järjestetty siten, että työvuorot alkavat joko kello 8 tai 10 ja päättyvät vastaavasti joko kello 16 tai 18. Työaikaan luetaan riidattomasti sen kuluessa pidettävät kaksi kahvitaukoa. Sen sijaan asianosaiset ovat eri mieltä siitä, sisältyykö 30 minuuttia kestävä ruokatauko työntekijöiden säännölliseen työaikaan vai jääkö se säännöllisen työajan ulkopuolelle.

Työehtosopimuksen 8 §:n 5. kohdan mukaan paikallisesti sovitaan lain sallimissa puitteissa ruoka- ja kahvitauoista sekä myös ruoka- ja kahvitaukojen ajankohdista. Niin työaikalain kuin myös kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain mukaan lepoaikaa ei lueta työaikaan, jos työntekijä saa sinä aikana esteettömästi poistua työpaikalta. Työneuvosto on myös useissa lausunnoissaan asettunut samalle kannalle.

Selvityksen mukaan työntekijät ovat voineet pitää ruokataukonsa päivittäin lähinnä kello 11-14:n välisenä aikana sen mukaan kuin terminaaliin tulevien autojen aiheuttama työtilanne on sallinut. Yhtiön puolelta on järjestetty työntekijöille mahdollisuus ruokailla terminaalialueella sijaitsevassa myös muiden yritysten henkilökuntien käyttämässä ruokalassa alennuksella ostettavia ruokalippuja vastaan. Aikaisemmin on ollut mahdollista ruokailla ruokalippuja vastaan myös noin 1,5 kilometrin päässä sijaitsevassa pääkonttorin ruokalassa. Terminaalialueen ruokalassa ruokatauolla käydessään työntekijän ei ole tarvinnut leimata kellokorttia, mutta hänen on pitänyt ilmoittaa ruokatauostaan työnjohtajalle. Siinä tapauksessa, että työntekijä ruokatauollaan on poistunut terminaalialueelta, hänen on ohjeiden mukaan pitänyt leimata kellokorttinsa.

Kirjallisiin työsopimuksiin, joita on ryhdytty viime vuosina tekemään, on merkitty vain työvuorojen alkamisja päättymisajat. Selvitys siitä, mitä työntekijöille työhön otettaessa on suullisesti ruokatauoista ilmoitettu, on ristiriitaista. Todistajana kuulustellun pääluottamusmiehen kertoman mukaan ei ruokatauon lukemisesta työaikaan ole mainittu mitään, mutta yhtiön terminaalipäällikkö on puolestaan todistajana kuultaessa kertonut ilmoittaneensa uusille työntekijöille asiasta.

Yhtiön henkilöstölle jaetuissa kirjallisissa tiedotteissa, joista on esitetty 8.2.1979 ja 15.1.1981 päivätyt tiedotteet, on ilmoitettu, että ruokatauko on puoli tuntia kestävä lepotauko, jonka aikana voidaan poistua työpaikalta. Tiedotteissa on mainittu, että kahvitauot luetaan työaikaan. Vastaavansisältöinen tiedote on annettu myös 10.3.1986 päivättynä. Siinä on ilmoitettu ruokatauon pitoajaksi kello 10.30-13:n välinen aikana.

Selvitys osoittaa, että yhtiössä on pitkään noudatetun käytännön mukaan työntekijöillä ollut 30 minuutin pituinen ruokatauko, joka on pidetty töiden edistymisen mukaan yleensä kello 11-14:n välisenä aikana ja jonka kestäessä työntekijä on voinut poistua myös työpaikaltaan. Sitä, onko noudatettu käytäntö alunperin perustunut sopimukseen vai työnantajan toimenpiteeseen, ei ole voitu selvittää. Eräissä erikoistilanteissa, toisin sanoen niin sanotuissa saattotehtävissä on saatettu noudattaa toisenlaista käytäntöä.

Työneuvoston lausunnoista käy ilmi, että työntekijällä ei katsota olevan oikeutta vapaasti poistua työpaikalta, jos työpaikan olosuhteet tai muut tosiasialliset syyt sen estävät. Lepoajan tulee lausunnoissa ilmaistun käsityksen mukaan olla niin pitkä, että työntekijä halutessaan saattaa viettää olennaisen osan siitä työpaikkansa ulkopuolella. Puolen tunnin aika sellaisenaan voi olla ajallisesti riittävä työpaikan ulkopuolella vietettävän tauon pitämiseen, kuten työtuomioistuimen tuomiossa n:o 13/1989 on siinä käsitellyssä yksittäistapauksessa todettu.

Scansped Oy:n olosuhteista esitetyn niukan selvityksen perusteella on todettavissa, että työntekijöillä ei ole ainakaan jalkaisin liikkuessaan mahdollisuuksia aterioida muualla ruokailua järjestävässä paikassa kuin terminaalialueen ruokalassa, jolleivät he nauti mukanaan tuomia eväitään. Käytettävissä olevien aterioimispaikkojen vähäisyyttä ei työtuomioistuimen mielestä voida kuitenkaan pitää sellaisena seikkana, jota olisi pidettävä tosiasiallisena esteenä työpaikalta tapahtuvalle vapaalle poistumiselle.

Selvityksen mukaan yhtiössä on päivittäiseksi ylityöksi laskettu työvuorojen päättymisen jälkeinen työaika. Puolen tunnin työaikaa työvuoron päättymisen jälkeen ei ole pidetty lisätyönä. Myös poissaolotapauksissa on kuukausipalkasta vähennetty työpäivää kohti 8 tunnin työaikaa vastaava palkan osa. Palkkojen laskemisessa yhtiössä on käytetty perusteena kahdeksan tunnin työpäivää.

Säännöllinen työaika määräytyy työehtosopimuksen mukaan, kuten edellä on jo todettu, työajan pituutta, eikä palkan laskemista koskevien säännösten ja määräysten perusteella.

Edellä on osoitettu, että Scansped Oy:n kanteessa tarkoitetut työntekijät ovat saaneet poistua työpaikaltaan heille kuuluvan 30 minuutin ruokatauon aikana. Kun työpaikan olosuhteista tai muista syistä ei ole näytetty aiheutuneen sellaista työhön sidottuneisuudesta johtuvaa työpaikalta poistumisen estettä, jonka perusteella ruokatauko olisi työehtosopimuksen mukaan luettava säännölliseen työaikaan kuuluvaksi, työntekijöiden päivittäinen säännöllinen työaika on jäänyt lyhyemmäksi kuin kahdeksan tuntia ja viikottainen säännöllinen työaika vastaavasti lyhyemmäksi kuin 40 tuntia. Näin ollen asiassa on jäänyt näyttämättä, että kanteessa tarkoitetut työntekijät kuuluisivat työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen soveltamispiiriin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saavat LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Scansped Oy pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Virtanen, Suomalainen, Leivo ja Palanko-Laaka.

Eri mieltä olevan jäsen Palanko-Laakan lausunto, johon jäsen Leivo yhtyi:

Varastoterminaalityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen mukaan työntekijöiden säännöllinen päivittäinen työaika on enintään 8 tuntia ja viikottainen enintään 40 tuntia. Esitetyn selvityksen perusteella ei Scansped Oy:ssä ole nimenomaisesti sovittu 7,5 tunnin päivittäisestä tai 37,5 tunnin viikottaisesta työajasta. Olosuhteista ei muutenkaan ilmene, että paikallisesti työehtosopimuksen mukaisessa järjestyksessä olisi sovittu tuollaisista työajoista. Selvitys pikemminkin tukee sitä, että työntekijöiden työaika Scansped Oy:ssä on ollut 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa.

Esitetyn selvityksen mukaan 30 minuutin ruokatauko Scansped Oy:n olosuhteissa ei tosiasiallisesti täytä työaikalakien lepoajalle asettamia vaatimuksia. Näin ollen lepoaika on esillä olevassa tapauksessa luettava työaikaan.

Edellä olevan perusteella vahvistan, että Scansped Oy on velvollinen lyhentämään varastoterminaalityöntekijöidensä työaikaa huolinta-alan varastoterminaalityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen työajan lyhentämistä tarkoittavan liitteen 2 ja 3 §:n mukaisesti. Velvoitan Scansped Oy:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut 1 900 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.