Labor court orders employer to pay severance pay and fines for violating collective agreement termination rules.

Putkiasentajilla oli oikeus irtisanomisajan palkkaan noudattamatta jääneeltä irtisanomisajalta.

Yhtiön olisi tullut käsittää menetelleensä työehtosopimuksen vastaisesti. Yhtiö tuomittu maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kysymys myös lomautettujen työntekijöiden työsopimusten päättämistavasta ja päättymisen ajankohdasta.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Oy Huber Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Putkijohtotyönantajainliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 11.4.1986 allekirjoitetussa putkijohto ja eristysalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

4 §

TYÖSUHDETTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Putkijohtotyönantajainliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 11.4.1986 solmittua sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta.

Putkijohtotyönantajainliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 11.4.1986 allekirjoitetussa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

4 §

Irtisanomisajat

1. Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan irtisanomisaikoina vähintään seuraavia aikoja:

Työnantajan irtisanoessa työsopimuksen

työsuhteen kestoaika irtisanomisaika

enintään 1 vuosi 14 vrk yli 1 vuosi, mutta enintään 5 vuotta 2 kk yli 5 vuotta, mutta enintään 10 vuotta 3 kk yli 10 vuotta 4 kk

2. Työntekijän irtisanoessa työsopimuksen irtisanomisaika on 14 vuorokautta.

6 §

Irtisanomisajan laiminlyönti

1. Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle tämän henkilökohtaisen keskituntiansion mukaan lasketun täyden palkan irtisanomisajalta. Jos työntekijä eroaa työstä irtisanomisaikaa noudattamatta, hän on velvollinen suorittamaan työnantajalle irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän, joka lasketaan työntekijän henkilökohtaisen keskituntiansion mukaan. Työnantaja saa pidättää tämän määrän työntekijälle maksettavasta lopputilistä työsopimuslain (320/70) 26 §:ssä säädettyjä määräyksiä työnantajan kuittausoikeudesta noudattaen.

2. Mikäli irtisanomisajan noudattamatta jättäminen puolin tai toisin koskee vain osaa irtisanomisajasta, suoritusvelvollisuus koskee vastaavaa osaa irtisanomisajan palkasta.

7 §

Ilmoitus irtisanomisesta ja irtisanomisen toteennäyttäminen

1. Ilmoitus työsopimuksen irtisanomisesta on toimitettava työnantajalle tai tämän edustajalle taikka työntekijälle henkilökohtaisesti. Jollei tämä ole mahdollista, ilmoitus saadaan lähettää postitse työnantajan tai työntekijän ilmoittamaan tai muutoin tiedossa olevaan postiosoitteeseen.

2. Työsopimuksen irtisanoneen työnantajan tai työntekijän on voitava näyttää irtisanomisen tapahtuneen.

9 §

Irtisanomisen perusteen ilmoittaminen

Työnantajan on työntekijän pyynnöstä viivytyksettä ilmoitettava tälle kirjallisesti työsopimuksen irtisanomisen peruste ja työsuhteen päättymisaika.

III LOMAUTUS

25 §

Tilapäinen työ lomautuksen aikana

1. Lomauttaminen ei estä työntekijää ottamasta lomautusajaksi muuta työtä.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että putkiasentajat Erik Kekarainen ja Esa Könönen olivat työskennelleet toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, Könönen 26.7.1972 alkaen ja Kekarainen 2.5.1969 alkaen Oy Huber Ab:n palveluksessa.

Oy Huber Ab:n Itä-Suomen myyntipiirin Kuopion asennuskonttori oli lomauttanut Kekaraisen ja Könösen aluksi 10.11.1987-30.11.1987 väliseksi ajaksi. Uudelleen putkiasentajat oli lomautettu 1.12.1987-31.12.1987 väliseksi ajaksi sekä lopulta 31.12.1987 75 päivän ajaksi ilmoituksin, että työsuhde katsotaan irtisanotuksi mainitusta päivästä lukien ja työsuhde päättyy irtisanomisajan kuluttua, ellei työhönpaluukutsua tätä ennen ollut annettu.

Työnantaja oli ilmoittanut kaikilla lomautuskerroilla lomautuksen syyksi tuotannollis-taloudellisen syyn eli työn vähyyden.

Joulukuun 31. päivä 1987 suoritetulla lomautuksella Oy Huber Ab oli samalla irtisanonut Könösen ja Kekaraisen työsuhteet siten, että työsuhteet päättyivät 15.1.1988. Päättäessään Kekaraisen ja Könösen työsuhteet työnantaja ei ollut noudattanut putkialan irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä mainittuja irtisanomisaikoja. Kekaraisen ja Könösen työsopimusten irtisanomisaika oli ollut vähintään neljä kuukautta, koska molempien työntekijöiden työsuhteet olivat irtisanomisen tapahtuessa kestäneet yli kymmenen vuotta. Könönen ja Kekarainen olivat saaneet kahden viikon irtisanomisajan, sillä 31.12.1987 annetun niin sanotun ehdollisen irtisanomisen jälkeen työnantaja oli maksanut työntekijöille kahden viikon palkat 26.1.1988.

Kekaraiselle ja Könöselle annettujen työtodistusten mukaan työsuhteet päättyivät 15.1.1988 ja lopputilit oli maksettu 26.1.1988.

Menettelyllään Oy Huber Ab oli rikkonut putkialan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 4 ja 6 §:n määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Työnantaja oli velvollinen maksamaan Kekaraiselle ja Könöselle näiden henkilökohtaisen tuntiansion mukaan lasketun täyden palkan noudattamatta jättämältään irtisanomisajalta eli 16.1.1988 - 30.4.1988, Kekaraiselle 34 181,56 markkaa ja Könöselle 34 633,06 markkaa.

Koska Putkijohtotyönantajainliitto ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin, jotta sen jäsenyritys Oy Huber Ab olisi maksanut työntekijöille asianmukaiset irtisanomisajan palkat, oli työnantajaliitto syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyömiseen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Huber Ab on rikkonut putkijohtoja putkieristysalan työehtosopimuksen osana noudatettavaa irtisanomissuojasopimusta. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Oy Huber Ab:n velvoittamista maksamaan Kekaraiselle ja Könöselle irtisanomissuojasopimuksen nojalla palkan noudattamatta jätetyltä irtisanomisajalta, Kekaraiselle 34 181,56 markkaa ja Könöselle 34 633,06 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 1.4.1988 lukien.

Rakennustyöläisen Liitto on vielä vaatinut Oy Huber Ab:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoon irtisanomissuojasopimuksen rikkomisesta ja Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Oy Huber Ab ja Putkijohtotyönantajainliitto ovat Rakennustyöläisten Liiton kanteen johdosta lausuneet, että Oy Huber Ab oli lomauttanut Kekaraisen ja Könösen 31.12.1987. Lomautustodistuksissa oli ilmoitettu, että ellei työhönpaluukutsua ollut annettu 75 kalenterivuorokauden kuluessa lomautuksen alkamisesta, työsuhde katsottaisiin irtisanotuksi mainitusta päivästä lukien ja työsuhde päättyisi tämän jälkeen irtisanomisajan kuluttua.

Lomautuksen alettua Kekarainen ja Könönen olivat ottaneet useita kertoja yhteyttä Kuopion konttorin asennuspäällikköön ja pyytäneet tätä maksamaan ansaitut lomat rahana. Asennuspäällikkö oli ilmoittanut, ettei lomakorvauksia voitu maksaa, koska työsuhteet olivat edelleen voimassa. Työntekijät olivat jatkaneet kuitenkin lomakorvauksien vaatimista.

Viimeinen yhteydenotto oli tapahtunut 15.1.1988, jolloin työntekijät olivat ilmoittaneet menneensä toiseen yritykseen työhön ja haluavansa lomakorvaukset rahana. Tämän jälkeen asennuspäällikkö oli suostunut maksamaan lomakorvaukset ilmoittaen samalla, että työsuhteet Oy Huber Ab:hen eivät olleet katkenneet.

Lomautuksen kestettyä runsaat kaksi kuukautta asennuspäällikkö oli kutsunut Kekaraisen ja Könösen 9.3.1988 neuvotteluun sopiakseen töiden järjestelystä lomautuksen päätyttyä. Neuvottelut oli pidetty Oy Huber Ab:n Joensuun toimipaikassa 16.3.1988. Neuvottelussa asennuspäällikkö oli ilmoittanut, että Kekarainen ja Könönen voivat molemmat palata välittömästi töihin määräaikaisen lomautuksen päätyttyä. Työntekijät olivat ilmoittaneet olevansa muualla työssä ja että he eivät aikoisi palata Oy Huber Ab:n palvelukseen. Samalla työntekijät olivat ilmoittaneet, että heillä oli uuden työnantajan kanssa sellainen työ kesken, etteivät he voisi sitä välittömästi keskeyttää.

Oy Huber Ab ei ollut irtisanonut Könösen ja Kekaraisen työsopimuksia. Työnantajalla ei ollut ollut mitään tarvetta irtisanoa työsopimuksia ennenaikaisesti, sillä lomautustodistuksen mukaan toimenpiteisiin olisi ryhdytty vasta 75 lomautuspäivän jälkeen. Työnantaja oli työntekijöiden nimenomaisesta vaatimuksesta suostunut maksamaan lomakorvaukset lomautuksen kestäessä. Pelkkä lomakorvauksien maksaminen ei kuitenkaan tarkoittanut työsopimusten irtisanomista. Tämän työnantaja oli myös ilmoittanut työntekijöille. Työtodistuksen kirjoittamisella ei voitu katsoa työsuhteen päättyneen. Työtodistukset oli kirjoitettu työntekijöiden pyynnöstä heidän haluamallaan tavalla.

Maaliskuun 16. päivä 1988 käydyssä neuvottelussa, jossa työnantaja oli tarjonnut töitä Kekaraiselle ja Könöselle, työntekijät olivat ilmoittaneet olevansa valmiit tulemaan Oy Huber Ab:lle niin sanottuina uusina työntekijöinä. Työnantaja oli tuolloin ilmoittanut, että työntekijöillä oli voimassa oleva työsuhde, joten uutta työsopimusta ei ollut tarve tehdä.

Könösen ja Kekaraisen työsuhteet olivat päättyneet 16.3.1988, jolloin he olivat kieltäytyneet vastaanottamasta työtä.

Jutun suullisessa esivalmistelussa Oy Huber Ab ja Putkijohtotyönantajainliitto ovat lausuneet, että työtodistusten sisältö ja sanamuoto oli johtunut väärinkäsityksestä. Palkanlaskija oli ilmeisesti kirjoittanut työtodistukset, joiden sisältö oli asiallisesti virheellinen. Neuvottelussa 16.3.1988 työntekijöille oli tarjottu työtä Kuopiosta ja kun he eivät olleet saapuneet töihin viikon kuluessa, työsopimukset oli katsottu purkautuneiksi. Työntekijöillä ei tuolloin ollut ollut mitään saatavaa työnantajalta, koska lomarahat oli jo maksettu.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Oy Huber Ab ja Putkijohtotyönantajainliitto ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on Oy Huber Ab:n ja Putkijohtotyönantajainliiton vastineen johdosta lausunut muun muassa, että Kekaraisen ja Könösen työsuhteiden päättymisen taustalla oli Oy Huber Ab:n Joensuun konttorin asennustoiminnan päättyminen. Yritykselle ei ollut jäänyt Joensuuhun lainkaan putkiasentajia. Maaliskuussa 1988 yrityksellä ei ollut Joensuussa asennustoimintaa, johon Kekarainen ja Könönen olisi voitu sijoittaa. Toiminnan lopettamispäätös oli tehty jo kuukausia aiemmin.

Kekarainen ja Könönen eivät olleet vaatineet lomarahojansa maksettaviksi. Työtodistuksia he olivat pyytäneet, sillä molemmilla oli ollut tarkoitus hakea teknilliseen oppilaitokseen. Asennuspäällikkö oli ilmeisesti ollut siinä käsityksessä, että lomautettu työntekijä voitiin irtisanoa ilman irtisanomisaikaa, mikäli hän oli mennyt muualle työhön. Tämän käsityksen työntekijät olivat saaneet 15.1.1988 olleen yhteydenoton perusteella.

Neuvotteluissa 16.3.1988 työntekijät olivat katsoneet työsuhteidensa päättyneen, jolloin työhönpaluu Oy Huber Ab:lle olisi samalla merkinnyt uuden työsuhteen syntymistä.

Työsuhteiden päättymistä oli ennakoitu jo lomautusten alkessa 10.11.1987. Työsuhteiden päättymistä osoitti myös vuosilomakorvausten maksaminen 26.1.1988, sillä työnantajalla ei ollut työehtosopimuksen tai lain nojalla velvollisuutta maksaa lomakorvauksia ennen kuin työsuhteen päättyessä.

Työntekijöillä oli ollut perusteltu syy luottaa siihen, että työtodistukset eivät olleet sisällöltään vääriä, koska ne kuvasivat tapahtumia oikein. Työtodistuksia ei myöskään ollut kirjoitettu työntekijöiden haluamalla tavalla.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi, Oy Huber Ab sekä Putkijohtotyönantajainliitto laillisine korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Putkiasentajat Erik Kekarainen ja Esa Könönen ovat työskennelleet Oy Huber Ab:n palveluksessa Joensuussa yhtäjaksoisesti Kekarainen 2.5.1969 ja Könönen 26.7.1972 lukien. Yhtiö on lomauttanut Kekaraisen ja Könösen työn vähyyden vuoksi 10.11.1987 alkaen kyseisen marraskuun loppuun ja edelleen samasta syystä 1.12.1987 alkaen tuon joulukuun loppuun. Kekarainen ja Könönen on lomautettu vielä 31.12.1987 ilmoituksin, että ellei työhönpaluukutsua ole annettu 75 kalenterivuorokauden kuluessa pakkolomautuksen alkamispäivästä, työsuhde katsotaan irtisanotuksi mainitusta päivästä lukien ja työsuhde päättyy tämän jälkeen irtisanomisajan kuluttua.

Kekarainen ja Könönen ovat katsoneet Oy Huber Ab:n päättäneen heidän työsuhteensa 15.1.1988 sopimuksen mukaista irtisanomisaikaa noudattamatta ja vaatineet edellä kanteessa mainittujen palkkasaataviensa maksamista irtisanomisajalta.

Oy Huber Ab on kieltäytynyt maksamasta vaadittuja irtisanomisajan palkkoja, koska Kekaraisen ja Könösen työsuhdetta ei sen käsityksen mukaan ollut irtisanottu päättymään 15.1.1988, vaan ne ovat päättyneet vasta 16.3.1988 Kekaraisen ja Könösen kieltäydyttyä ottamasta vastaan heille lomautuksen päätyttyä tarjottua työtä.

Esitetyn selvityksen mukaan Kekarainen ja Könönen ovat tammikuun alussa 1988 pyytäneet työnantajalta talvilomakorvausten maksamista. He ovat niin ikään vaatineet työnantajalta työtodistuksia tekniseen oppilaitokseen hakemista varten. Kekaraisen ja Könösen ilmoitettua 15.1.1988 ottaneensa vastaan uuden työn, on Oy Huber Ab:n Kuopion asennuspiirin asennuspäällikkö 18.1.1988 allekirjoittanut työtodistukset, joissa työsuhteen on ilmoitettu päättyneen 15.1.1988 ja syyksi työsuhteen päättymiseen on merkitty työn vähyys. Kekaraisen ja Könösen vaatimuksesta on sitten 26.1.1988 maksettu loput työsuhteista vielä maksamatta olleet saatavat.

Asiassa on riidatonta, että Kekaraisen ja Könösen työsuhteet on irtisanottu ehdollisesti 31.12.1987 päättymään irtisanomisajan eli tässä tapauksessa kummankin työntekijän osalta neljän kuukauden kuluttua. Asianosaisten kesken on erimielisyyttä, onko Oy Huber Ab 15.1.1988 päättänyt kyseiset työsuhteet. Kekarainen ja Könönen ovat viitanneet kanteen tueksi asennuspäällikön allekirjoittamiin työtodistuksiin, jotka on postitettu 18.1.1988, ja joissa on ilmoitettu työsuhteiden päättymisajat ja päättymisen syyt. Kanteen tueksi on niin ikään viitattu lopputilin maksamiseen Kekaraiselle ja Könöselle.

Edellä mainittu asennuspäällikkö on todistajana kertonut, että Könösen ja Kekaraisen vaatiessa työtodistuksia oli nimenomaisesti ollut esillä, että he eivät sano itseään irti, mutta toisaalta myöskään asennuspäällikkö ei ollut irtisanonut heitä. Asennuspäällikön saatua tietää Kekaraisen ja Könösen ottaneen 15.1. vastaan uuden työn, hän oli kirjoittanut työsuhteen päättymisajaksi 15.1., jotta ei tulisi päällekäistä työssäoloa. Todistaja olisi voinut kirjoittaa myös väliaikaisen työtodistuksen, mutta hänelle oli kertomansa mukaan ollut sellainen tunne, että Kekarainen ja Könönen "ovat vähin äänin lähtemässä talosta tai ilman, että siihen nyt noudatettaisiin jotain sen kummempia irtisanomismuodollisuuksia". Todistaja oli lisäksi antanut alaiselleen työnjohtajalle määräyksen maksaa Kekaraiselle ja Könöselle talvilomakorvaukset, mikäli he sellaista vaativat.

Mainittu työnjohtaja on niin ikään todistajana kertonut Kekaraisen ja Könösen ilmoittaneen hänelle saaneensa lopputilin ja vaatineen lomakorvausten maksamista. Todistajalla ei kertomansa mukaan ollut mahdollisuutta varmistaa, oliko Kekaraista tai Könöstä irtisanottu, mutta asian kiireellisyyden vuoksi hän oli päättänyt, että saatavat maksetaan.

Työtuomioistuimelle on esitetty Kekaraisen ja Könösen lopputilin maksamisesta maksutositteet, joissa työsuhteen päättymispäiväksi ja viimeiseksi palkkapäiväksi on merkitty 15.1.1988.

Edellä selostettu selvitys osoittaa, että Kekaraisen ja Könösen työsuhteet on päätetty työnantajan toimesta 15.1.1988. Kun irtisanominen on tapahtunut 31.12.1987 ja kun mainituissa työsuhteissa niiden keston perusteella on noudatettava neljän kuukauden irtisanomisaikaa, Kekaraisella ja Könösellä on oikeus noudattamatta jätetyltä irtisanomisajalta vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan. Putkijohtotyönantajainliitto on myöntänyt vaatimukset määriltään oikeiksi.

Oy Huber Ab:n ei ole näytetty työsuhteet edellä todetulla tavalla päättäessään tahallaan rikkoneen työehtosopimusta. Sen olisi kuitenkin työntekijöiden vaadittua lopputilin maksamisen jälkeen irtisanomisajan palkan maksamista tullut käsittää menetelleensä työehtosopimuksen vastaisesti ja tuossa vaiheessa oikaista virheellinen menettelynsä. Tämän laiminlyödessään Oy Huber Ab on rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Putkijohtotyönantajainliitto ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin jäsenyrityksensä Oy Huber Ab:n työehtosopimuksen vastaisen menettelyn oikaisemiseksi. Tyytyessään tukemaan yhtiön näkemystä asiassa Putkijohtotyönantajainliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Oy Huber Ab on rikkonut putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksen osana noudatettavaa irtisanomissuojasopimusta päättäessään Erik Kekaraisen ja Esa Könösen työsuhteet sopimuksen mukaista irtisanomisaikaa noudattamatta ja jättäessään suorittamatta vastaavalta ajalta irtisanomisajan palkan.

Työtuomioistuin tuomitsee Oy Huber Ab:n maksamaan irtisanomisajan palkkaa Kekaraiselle 34 181 markkaa 56 penniä ja Könöselle 34 633 markkaa 6 penniä, kummatkin määrät 16 prosentin korkoineen 1.5.1988 lukien.

Työtuomioistuin tuomitsee Oy Huber Ab:n ja Putkijohtotyönantajainliiton maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa, yhtiön työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 13 000 markkaa ja liiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 14 000 markkaa.

Lisäksi Oy Huber Ab ja Putkijohtotyönantajainliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Rautiainen, Nouro, Kolula ja Korpela.

Tuomio oli yksimielinen.