Legislator Case Law & Legislation
TT:1989-56 AI generated

Labor court dismisses union claim that annual leave pay requires employment continuation after leave ends.

Case Number TT:1989-56
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Labor Court dismissed the union's claim that annual leave pay requires employment continuity after the leave period ends. The union argued that termination during leave should trigger enhanced compensation, but the court found no evidence supporting this interpretation. Consequently, the court ruled that leave pay is calculated only from the leave year's compensation, regardless of subsequent employment status.

Legislator headnote

AI generated

Section 26(7) of the Collective Agreement; The court held that annual leave pay is calculated solely from the compensation of the leave year in which the leave was taken, without requiring employment continuity after the leave period.

Keywords

AI generated
annual leave pay collective agreement interpretation termination during leave compensation calculation labor dispute resolution employment continuity union claim dismissal

Cited Legislation

AI generated
Section 26(7) of the Collective Agreement
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Runkosopimuksen mukaisen lomarahan maksamisen edellytyksenä ei ollut teknisen toimihenkilön työsuhteen jatkuminen vuosiloman jälkeen.

Maksettaessa lomarahaa lomakorvauksen yhteydessä se tuli maksaa vain päättyneen lomanmääräytymisvuoden lomakorvauksesta.

Tekniselle toimihenkilölle, jonka määräaikainen työsopimus päättyi lomakautena ja jolle maksettiin lomakorvausta, oli päättyneeseen lomanmääräytymisvuoteen kohdistuva lomakorvaus suoritettava lomarahan maksamisessa käytettäväksi sovitulla prosenttimäärällä korotettuna.

Kantaja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK r.y. Vastaaja Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 9.5.1988 allekirjoitetussa runkosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

26 § Vuosiloma

7 Tekniselle toimihenkilölle maksetaan lomarahana 50 % hänen tässä sopimuksessa tarkoitetusta vuosilomapalkastaan.

Puolet lomarahasta maksetaan vuosilomapalkan maksamisen yhteydessä.

Puolet maksetaan sen palkanmaksun yhteydessä, jolloin teknisen toimihenkilön palkka ensimmäiseltä vuosiloman jälkeiseltä työpäivältä maksetaan, tai olisi maksettu, ellei tekninen toimihenkilö olisi estynyt palaamasta työhön.

Lomaraha maksetaan myös mahdollisen lomakorvauksen yhteydessä, mikäli työsuhde päättyy lomakautena muusta kuin teknisestä toimihenkilöstä itsestään johtuvasta syystä.

Vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeelle sekä varhennetulle vanhuus- tai yksilölliselle varhaiseläkkeelle siirtyvälle tekniselle toimihenkilölle maksetaan lomaraha edellä mainittuna prosenttina siitä vuosilomapalkasta ja mahdollisesta vuosilomakorvauksesta, johon tekninen toimihenkilö on oikeutettu.

Tekniselle toimihenkilölle, joka suoritettuaan asevelvollisuuden vakinaisessa väessä, palaa palvelusajan päätyttyä työhön palvelukseen kutsutun asevelvollisen työ- ja virkasuhteen jatkumisesta annetun lain (570/61) edellyttämällä tavalla, on oikeus saada lomaraha edellä mainittuna prosenttina siitä vuosilomakorvauksesta, joka tekniselle toimihenkilölle maksettiin hänen palvelukseen astuessaan.

Soveltamisohje

Lomaraha - 7 kohta

1 Lomarahan laskeminen

Lomarahan suuruus on 50 % siitä palkasta, joka saadaan, kun kuukausipalkka jaetaan luvulla 25 ja kun näin saatu päiväpalkka kerrotaan sopimuksen mukaisten lomapäivien lukumäärällä. Lomarahan määrään ei vaikuta vuosiloman sijoittuminen kalenterille eikä sekään, miten monta todellista työpäivää vuosilomaan sisältyy.

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK on Suomen Työnantajain Keskusliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että 9.5.1988 allekirjoitetun runkosopimuksen lomarahaa koskevilla määräyksillä oli korvattu aikaisemman runkosopimuksen 26 §:n 7 kohtaan ja sen soveltamisohjeisiin sisältyneet lomaltapaluurahaa koskevat määräykset. Aikaisemmassa runkosopimuksessa lomaltapaluurahan maksamisen edellytyksenä oli ollut, että tekninen toimihenkilö aloitti vuosilomansa ilmoitettuna tai sovittuna ajankohtana ja että hän palasi työhön heti vuosiloman päätyttyä. Mikäli hän ei palannut heti työhön, tuli viivästyksen johtua sellaisesta runkosopimuksessa mainitusta syystä, joka rinnastettiin työhön palaamiseen. Runkosopimuksen soveltamisohjeissa oli erikseen todettu lomaltapaluurahan maksamisen edellyttävän paluuta työhön, toisin sanoen työsuhteen jatkumista vuosiloman jälkeen.

Kun 9.5.1988 allekirjoitettuun runkosopimukseen oli otettu lomarahaa koskevat määräykset, oli sopimuksesta samalla poistettu kaikki aikaisemmat lomaltapaluurahan maksamiselle asetetut edellytykset. Lomarahalla tarkoitettiin runkosopimuksessa vuosilomapalkan lisäksi lomalle lähtevälle tekniselle toimihenkilölle kahdessa osassa maksettavaa rahaa, joka oli suuruudeltaan 50 prosenttia teknisen toimihenkilön runkosopimuksessa tarkoitetusta vuosilomapalkasta. Kysymys oli siten vuosilomapalkan korottamisesta.

Runkosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen asianosaisliittojen välillä oli syntynyt erimielisyyttä lomarahan maksamisesta siinä tapauksessa, että teknisen toimihenkilön työsuhde päättyi vuosiloman päättyessä. Erimielisyyden oli aiheuttanut Suomen Työnantajain Keskusliiton jäsenyrityksilleen lähettämä 23.6.1988 päivätty kiertokirje, jossa lomarahan jälkimmäisen osan maksamisen edellytykseksi oli asetettu, että toimihenkilön työsuhteen tuli olla voimassa vielä ensimmäisenä vuosiloman jälkeisenä työpäivänä.

Suomen Työnantajain Keskusliiton kiertokirjeessä omaksuttu kanta ei vastannut voimassa olevan runkosopimuksen 26 §:n 7 kohtaa, jossa lomarahan maksamiselle ei ollut asetettu tällaista edellytystä. Edellytys oli poistettu soveltamisohjeista lomaltapaluurahaa koskevan määräyksen muuttuessa koskemaan lomarahaa.

Lomarahaa koskevissa määräyksissä todettiin nimenomaan, että lomarahan jälkimmäinen osa maksettiin myös silloin, kun tekninen toimihenkilö oli estynyt palaamasta työhön. Toimihenkilö oli estynyt palaamasta työhön myös silloin, kun hänen työsuhteensa oli päättynyt. Edellisen runkosopimuksen soveltamisohjeissa oli ollut määräys, jonka mukaan toimihenkilö ei menettänyt oikeuttaan lomaltapaluurahaan, mikäli työnantaja oli muusta kuin teknisestä toimihenkilöstä johtuvasta syystä irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään vuosiloman aikana siten, että toimihenkilö oli työsuhteen päättymisen vuoksi estynyt palaamasta vuosilomaltaan työhön.

Suomen Työnantajain Keskusliitto oli kiertokirjeessään myös katsonut, että kun lomarahaa runkosopimuksen 26 §:n 7 kohdan mukaan maksettiin myös mahdollisen lomakorvauksen yhteydessä, mikäli työsuhde päättyi lomakautena muusta kuin teknisestä toimihenkilöstä itsestään johtuvasta syystä, maksettiin lomaraha tuolloin edellisen maaliskuun lopussa päättyneen lomanmääräytymisvuoden lomakorvauksesta, mutta ei kulumassa olevan lomanmääräytymisvuoden lomakorvauksesta. Tämä tulkinta oli vastoin sopimusmääräyksen sanamuotoa. Lomakorvauskäsitteen piiriin kuului sekä päättyneen että kulumassa olevan lomanmääräytymisvuoden perusteella ansaitun vuosiloman lomakorvaus.

Suomen Työnantajain Keskusliitto oli kiertokirjeessään vielä todennut, että määräaikaisen työsopimuksen päättyessä lomakautena lomarahaa ei lomakorvauksen yhteydessä maksettu. Määräaikaisen työsopimuksen päättyminen oli käsitteenä kuitenkin rinnastettavissa taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin ja siten siis muista kuin teknisestä toimihenkilöstä itsestään johtuviin syihin. Näin ollen lomaraha tuli maksaa myös silloin, kun määräaikainen työsuhde päättyi.

Suomen Työnantajain Keskusliitto ei ollut ennen kiertokirjeen lähettämistä ollut yhteydessä Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:hon. Keskusjärjestöjen välillä oli käyty neuvotteluja kiertokirjeen sisällöstä. Näissä neuvotteluissa Suomen Työnantajain Keskusliitto oli perustellut omia tulkintojaan sillä, että lomarahaa koskevat määräykset oli otettu runkosopimukseen asiallisesti samansisältöisinä kuin metalliteollisuuden työehtosopimukseen.

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. ja Metallityöväen Liitto r.y. olivat laatineet pöytäkirjan lomarahan maksamista koskevasta liittojen välisestä neuvottelusta. Suomen Työnantajain Keskusliiton mukaan pöytäkirjan sisältämät lomarahan maksamista koskevan metalliteollisuuden työehtosopimuksen 23 §:n 3 momentin tulkinnan osalta annetut yhteiset ohjeet vastasivat täysin runkosopimuksen lomarahamääräysten sisältöä.

Metalliteollisuuden työehtosopimukseen osallisten välillä 27.5.1988 tehty pöytäkirja oli kuitenkin tehty useita viikkoja runkosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, eikä pöytäkirja siten ollut ollut esillä lomarahamääräyksistä runkosopimukseen osallisten välillä neuvoteltaessa. Pöytäkirjassa esitettyjä tulkintoja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK ei hyväksynyt siitäkään syystä, että lomaltapaluurahamääräysten korvaaminen lomarahamääräyksillä oli kuulunut keskusjärjestön vaatimuksiin neuvotteluissa juuri sen sisältöisenä, että lomaltapaluurahan työhönpaluuseen liittyvät edellytykset tulisi poistaa. Suomen Työnantajain Keskusliitto oli neuvotteluissa ymmärtänyt vaatimuksen sisällön siten, että tarkoituksena oli kaikkien lomaltapaluurahaan liittyvien työhönpaluuta koskevien edellytysten poistaminen.

Runkosopimusneuvotteluihin osallisten tiedossa oli ollut, missä muodossa lomarahaa koskevat määräykset oli otettu metalliteollisuuden työehtosopimukseen. Suomen Työnantajain Keskusliiton neuvotteluedustajat eivät neuvotteluvaiheessa olleet kuitenkaan esittäneet, että lomarahaa koskevia määräyksiä tulisi tulkita muulla tavoin kuin mitä Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK oli esittänyt. Runkosopimuksen 26 §:n 7 kohtaa tuli näin ollen tulkita sanamuotonsa mukaisesti.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että runkosopimuksen 26 §:n 7 kohdan mukaan lomarahan maksamisen edellytyksenä ei ole teknisen toimihenkilön työsuhteen jatkuminen vuosiloman jälkeen, ja että maksettaessa lomarahaa lomakorvauksesta se tulee maksaa sekä päättyneen että kertyvän lomanmääräytymisvuoden lomakorvauksesta, ja että lomaraha tulee maksaa lomakorvauksen yhteydessä myös silloin, kun määräaikainen työsopimus päättyy lomakautena.

Asian esivalmisteluistunnossa keskusliitto on täsmentänyt ensimmäisenä mainittua vahvistusvaatimusta siten, että se koski tapauksia, joissa tekninen toimihenkilö jäi sovitulle vuosilomalleen ja joissa vuosiloma ja työsuhde päättyivät samanaikaisesti.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Työnantajain Keskusliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK oli keväällä 1988 käydyissä runkosopimusneuvotteluissa esittänyt lomaltapaluurahan muuttamista lomarahaksi ja sen määrän korottamista 60 prosenttiin. Neuvottelujen kuluessa Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK oli luopunut lomarahaa koskeneesta vaatimuksestaan, mutta se oli edelleen vaatinut lomaltapaluurahan korottamista 60 prosentin suuruiseksi.

Sen jälkeen kun metalliteollisuuden työehtosopimukseen osalliset olivat hyväksyneet määräykset, joiden mukaan lomaltapaluuraha oli muutettu lomarahaksi, Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK oli uudistanut lomarahaa koskevien määräysten hyväksymistä koskevan vaatimuksensa. Käydyissä neuvotteluissa asia oli hyväksytty ja metalliteollisuuden työehtosopimuksen lomarahaa koskevat määräykset oli otettu runkosopimukseen ainoastaan sillä muutoksella, että sana työntekijä oli korvattu sanalla toimihenkilö.

Metalliteollisuuden työehtosopimukseen osalliset olivat sittemmin laatineet lomarahan maksamista koskevat soveltamisohjeet. Soveltamisohjeissa omaksutut tulkinnat Suomen Työnantajain Keskusliitto oli kiertokirjeessään ilmoittanut jäsenyrityksilleen. Metalliteollisuuden työehtosopimuksen asiaa koskevat soveltamisohjeet olivat työehtosopimuksen sanamuodon mukaiset.

Työsuhteen jatkuminen vuosiloman jälkeen oli lomarahan maksamisen edellytyksenä. Ellei näin olisi asianlaita, ei sopimusmääräyksessä olisi käytetty ilmausta "estynyt palaamasta".

Maksettaessa lomarahaa lomakorvauksesta oli se tarkoitettu maksettavaksi vain päättyneen lomanmääräytymisvuoden lomakorvauksesta. Jos tätä ei olisi tarkoitettu, ei sopimukseen olisi otettu eläkkeelle siirtyvien toimihenkilöiden osalta erillisiä määräyksiä. Heidän mainitsemisensa erikseen osoitti, että eläkkeelle siirtyvät ja ne, joiden työsuhde päättyi muusta syystä lomakautena, olivat keskenään eri asemassa.

Sopimusmääräyksessä mainittuja eläkkeelle siirtymistä koskevia poikkeuksia lukuun ottamatta lomaraha maksettiin lomakorvauksen yhteydessä vain, mikäli työsuhde päättyi lomakautena muusta kuin teknisestä toimihenkilöstä itsestään johtuvasta syystä. Määräaikaisen työsopimuksen päättyminen sovitun määräajan kuluttua johtui kiistatta myös toimihenkilöstä itsestään.

Vastineessa esitetty vaatimus

Suomen Työnantajain Keskusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK on vielä lausunut, että sitä, mitä Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välisessä metalliteollisuuden työehtosopimuksen 23 §:n 3 momentin soveltamisohjeissa oli sovittu, ei voitu soveltaa runkosopimuksen 26 §:n 7 kohtaa tulkittaessa. Metalliteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisohjeet eivät olleet olleet millään tavoin esillä neuvoteltaessa runkosopimuksen lomarahaa koskevista määräyksistä.

Lomaltapaluurahan muuttaminen lomarahaksi oli sisältynyt Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:n runkosopimuksen muutosesityksiin keväällä 1988. Neuvottelujen aikana vaatimuksesta oli luovuttu, mutta vaatimus oli otettu uudestaan muutosesitykseen sen jälkeen, kun Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:n neuvottelijoiden tietoon oli tullut, että metalliteollisuudessa oli sovittu lomaltapaluurahan muuttamisesta lomarahaksi. Asia oli otettu runkosopimusneuvotteluissa uudelleen esille Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:n vaatimuksesta.

Tämän jälkeen Suomen Työnantajain Keskusliitto oli tuonut neuvotteluihin lomarahaa koskevan luonnoksen, jonka mukaan lomarahaa maksettiin siten, että puolet suoritettaisiin sen palkanmaksun yhteydessä, jolloin teknisen toimihenkilön palkka ensimmäiseltä vuosiloman jälkeiseltä työpäivältä maksetaan tai olisi maksettu, ellei tekninen toimihenkilö olisi estynyt palaamasta työhön työnantajasta johtuvasta syystä. Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:n edustajat eivät olleet hyväksyneet esitettyä sanamuotoa, koska se ei olisi poistanut työhön paluuseen liittyviä edellytyksiä. Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:n vaatimuksesta sanamuoto oli hyväksytty runkosopimukseen otetussa muodossa. Määräykset olivat samansisältöiset kuin metalliteollisuuden työehtosopimuksen lomarahaa koskevat määräykset.

Kun runkosopimusneuvotteluun osalliset olivat sopineet lomarahaa koskevista määräyksistä, neuvottelijat olivat vielä käyneet läpi edellisen runkosopimuksen 26 §:n 7 kohdan soveltamisohjeineen. Sekä sopimusmääräyksestä että soveltamisohjeista oli poistettu kaikki sellaiset kohdat, jotka olivat viitanneet työsuhteen jatkumiseen vuosiloman jälkeen.

Soveltamisohjeisiin oli jätetty ainoastaan määräys lomarahan maksamisesta. Sen sijaan soveltamisohjeisiin ei ollut otettu sellaisia tulkintaohjeita, jotka sisältyivät metalliteollisuuden lomarahan maksamista koskevaan pöytäkirjaan. Suomen Työnantajain Keskusliiton neuvotteluedustajat eivät olleet tuoneet esille mitään sellaista, joka olisi viitannut siihen, että runkosopimuksen hyväksyttyä määräystä tulisi tulkita sillä tavoin kuin metalliteollisuuden työehtosopimuksen lomarahaa koskevissa soveltamisohjeissa todettiin. Metalliteollisuuden työehtosopimukseen osallisten hyväksymissä soveltamisohjeissa omaksutut tulkinnat eivät olleet metalliteollisuuden työehtosopimuksen lomarahaa koskevan määräyksen sanamuodon mukaisia, vaan päinvastoin ne olivat sanamuodon vastaisia.

Lomarahaa koskevan runkosopimuksen 26 §:n 7 kohdassa todettiin, että vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeelle sekä varhennetulle vanhuus- tai yksilölliselle varhaiseläkkeelle siirtyvälle tekniselle toimihenkilölle maksettiin lomaraha edellä mainittuna prosenttina siitä vuosilomapalkasta ja mahdollisesta vuosilomakorvauksesta, johon tekninen toimihenkilö oli oikeutettu. Määräyksellä ei ollut tarkoitettu, että eläkkeelle siirtyvät ja ne, joiden työsuhde päättyi muusta kuin teknisestä toimihenkilöstä itsestään johtuvasta syystä lomakautena, olisivat keskenään eri asemassa. Tarkoitus ei ollut, että vain eläkeläiset saisivat sekä päättyneen että kertyvän lomanmääräytysmisvuoden vuosilomakorvauksesta lomarahan.

Eläkkeelle siirtyvät olivat joissakin kohdin muihin teknisiin toimihenkilöihin nähden eri asemassa. Eläkkeelle siirtyvät tekniset toimihenkilöt oli mainittu erikseen siitä syystä, että he saivat lomarahan, vaikka heidän työsuhteensa päättyi heistä itsestään johtuvasta syystä. Lomaraha maksettiin myös siitä riippumatta, päättyikö työsuhde lomakautena vai ei. Samansisältöinen vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyviä teknisiä toimihenkilöitä koskeva määräys oli ollut jo edellisessä runkosopimuksessa.

Suomen Työnantajain Keskusliitto oli runkosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen pitämissään, runkosopimuksen ja teollisuustoimihenkilöitä koskevan yleissopimuksen uusien määräysten johdosta järjestetyissä tiedotustilaisuuksissa antanut jäsenyrityksilleen ohjeet, joiden mukaan lomarahan maksaminen ei edellyttänyt toimihenkilön työsuhteen jatkumista. Tällaiset ohjeet oli annettu muun muassa Suomen Työnantajain Keskusliiton Oulussa 18.5.1988 järjestämässä tiedotustilaisuudessa. Yleissopimuksen lomarahaa koskevat määräykset olivat samanasisältöiset kuin runkosopimuksessa. Tämäkin osoitti, että Suomen Työnantajain Keskusliitto oli aluksi tulkinnut lomarahamääräystä samalla tavoin kuin Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:n yhtenä tavoitteena vuoden 1988 runkosopimusneuvotteluissa on ollut runkosopimuksen 26 §:ssä tarkoitetun lomaltapaluurahan muuttaminen lomarahaksi. Kirjallisessa muutosesityksessä on lomarahaa koskevan muutoksen lisäksi tavoitteiksi asetettu lomarahan suuruuden vahvistaminen 60 prosentiksi vielä sillä tavoin, että sen määrässä otettaisiin huomioon myös kaikki luontaisedut. Muutosesityksessä on lisäksi todettu, että ellei lomaltapaluurahaa muuteta lomarahaksi, tulisi työhön palaamiseen rinnastettavaksi viivästykseksi lomaltapaluurahan edellytyksistä sovittaessa katsoa myös työsopimuslain tarkoittama hoitovapaa. Kirjallisessa muutosesityksessä ei lomarahan käsitettä ole täsmennetty.

Runkosopimusneuvotteluissa on aluksi ollut esillä vaatimus lomaltapaluurahan muuttamisesta lomarahaksi. Siitä on kuitenkin neuvottelujen kuluessa luovuttu. Selvitystä ei ole esitetty siitä, onko neuvotteluissa ennen vaatimuksesta luopumista puhuttu tarkemmin lomarahan maksamisen edellytyksistä.

Runkosopimusneuvottelujen ollessa kesken ovat Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Metallityöväen Liitto sopineet käymissään metalliteollisuuden työehtosopimusneuvotteluissa lomarahaa koskevista uusista määräyksistä. Tämän jälkeen runkosopimusneuvotteluissa on Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:n taholta vaadittu samansisältöisten lomarahaa koskevien määräysten ottamista runkosopimukseen.

Todistajana kuulustellun Suomen Työnantajain Keskusliittoa lomarahaa koskeneissa neuvotteluissa edustaneen lakimiehen kertoman mukaan neuvotteluissa on yhdessä todettu, että runkosopimuksen soveltamisohjeesta voidaan poistaa lomaltapaluurahan edellytyksiä koskevat määräykset tarpeettomina. Aikaisemmin noudatettujen määräyksien mukaan lomaltapaluurahan jälkimmäisen osan maksaminen on riidattomasti edellyttänyt toimihenkilön palaamista vuosiloman jälkeen työhön tai paluun viivästymistä soveltamisohjeissa luetelluista syistä.

Runkosopimuksen 26 §:n 7 kohdan riidanalaisen määräyksen mukaan toinen puoli lomarahasta maksetaan sen palkanmaksun yhteydessä, jolloin teknisen toimihenkilön palkka ensimmäiseltä vuosiloman jälkeiseltä työpäivältä maksetaan tai olisi maksettu, ellei tekninen toimihenkilö olisi estynyt palaamasta työhön.

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, ettei lomarahan maksamisen edellytyksenä ole enää teknisen toimihenkilön palaaminen vuosiloman jälkeen työhön. Vaatimusta on täsmennetty asian käsittelyssä siten, että se koskee vain sellaista tilannetta, jossa teknisen toimihenkilön työsuhde ja vuosiloma päättyvät samanaikaisesti hänen palaamatta enää työhön.

Suomen Työnantajain Keskusliitto on lähtenyt siitä, että runkosopimuksessa lomarahan saamiselle asetettu edellytys teknisen toimihenkilön estymisestä palaamasta työhön, ei koske tapauksia, joissa työhön paluun este johtuu työsuhteen päättymisestä. Tällöin ei näet olisi kysymys estymisestä, vaan tosiasiallisesta mahdottomuudesta. Tällaista tulkintaa ei kuitenkaan käydyissä neuvotteluissa ole tuotu esille Suomen Työnantajain Keskusliiton neuvotteluedustajan taholta. Neuvottelujen kulusta esitetty selvitys viittaa päinvastoin selvästi siihen, että lomalta työhön palaamista koskevat edellytykset on tarkoitettu uudella määräyksellä poistaa.

Runkosopimuksen hyväksymisen jälkeen on Suomen Työnantajain Keskusliitto pitänyt jäsenyrityksilleen tiedotustilaisuuksia, jotka ovat koskeneet runkosopimuksen ja teollisuustoimihenkilöitä koskevan yleissopimuksen vastaavia uusia määräyksiä. Ainakin yhdessä tiedotustilaisuudessa ovat Suomen Työnantajain Keskusliiton edustajat esittäneet, että uusista lomarahaa koskevista määräyksistä on lomaltapaluurahan saamiselle asetetut edellytykset poistettu.

Edellä mainituista syistä kanteessa esitettyä tulkintaa on pidettävä oikeana.

Kanteessa on vaadittu edelleen vahvistettavaksi, että maksettaessa lomarahaa lomakorvauksesta se on suoritettava sekä päättyneen että kuluvan lomamääräytymisvuoden lomakorvauksesta.

Vuoden 1988 runkosopimukseen on otettu määräys, jonka mukaan lomaraha maksetaan myös mahdollisen lomakorvauksen yhteydessä, mikäli työsuhde päättyy lomakautena muusta kuin teknisestä toimihenkilöstä itsestään johtuvasta syystä. Aikaisemmin voimassa olleen runkosopimuksen mukaan lomaltapaluurahaa vastaavaa korotusta ei tarvinnut suorittaa lomakorvauksen yhteydessä.

Vuoden 1988 runkosopimukseen samoin kuin jo edelliseen runkosopimukseen on sisältynyt eläkkeelle siirtyviä teknisiä toimihenkilöitä koskeva erityinen määräys, jonka mukaan lomakorvaus ja lomaraha maksetaan sovitun prosenttimäärän suuruisena vuosilomapalkasta ja mahdollisesta lomakorvauksesta. Suomen Työnantajain Keskusliiton taholta ei ole kiistetty sitä toimihenkilöliiton esittämää tulkintaa, että eläkkeelle siirtyville teknisille toimihenkilöille lomarahaa maksettaessa otetaan huomioon sekä päättyneen lomanmääräytymisvuoden että kuluvan lomanmääräytymisvuoden lomakorvaus. Runkosopimuksen mukaan asevelvollisuuden suorittaneelle tekniselle toimihenkilölle maksetaan eräissä tapauksissa prosenttimääräistä korotusta lomakorvaukselle.

Lomarahan maksamista lomakorvauksen yhteydessä koskeva määräys on myös otettu runkosopimukseen sellaisenaan metalliteollisuuden työehtosopimuksesta. Tämänkään määräyksen sisällöstä ei ole neuvottelujen aikana runkosopimukseen osallisten välillä keskusteltu. Metalliteollisuuden alalla sovittujen soveltamisohjeiden mukaan lomaraha maksetaan edellisen, jo päättyneen lomanmääräytymisvuoden lomakorvauksesta, mutta ei kesken jääneen lomanmääräytymisvuoden lomakorvauksesta. Näiden soveltamisohjeiden merkityksestä runkosopimuksen määräyksen tulkinnalle työtuomioistuin viittaa edellä lausumaansa.

Riidanalaisessa määräyksessä puhutaan lomarahan maksamisesta lomakorvauksen yhteydessä, kun taas eläkkeelle siirtyville ja asevelvollisuutensa suorittaneille teknisille toimihenkilöille on sovittu maksettavaksi lomaraha prosenttimääräisenä. Riidanalaisessa määräyksessä käytetyn sanamuodon perusteella voidaan katsoa sillä tarkoitetun, että jos tekniselle toimihenkilölle vuosiloman asemesta maksetaan lomakorvausta, hänen pitää saada lomarahaa vastaavasti kuin lomansa pitäessään. Vuosiloma määräytyy runkosopimuksen mukaan lomakautta edeltäneenä lomanmääräytymisvuotena jatkuneen työsuhteen ja työssäolon mukaan. Vuosilomaoikeus lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen jatkuvan työsuhteen ajalta toteutuu vasta uuden lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeisenä lomakautena. Työtuomioistuimen mielestä vuosilomaoikeuden ja siihen liittyen vuosilomapalkan määräytyminen tukee Suomen Työnantajain Keskusliiton määräyksen sisällöstä esittämän käsityksen oikeellisuutta.

Oikeus lomarahaan lomakorvauksen yhteydessä on runkosopimuksen puheena olevassa kohdassa rajoitettu vain lomakauteen, jona edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana ansaittu vuosiloma on pidettävä. Vastaavaa rajoitusta ei ole otettu määräyksiin, jotka koskevat eläkkeelle siirtyvien teknisten toimihenkilöiden oikeutta saada lomarahaa vastaavalla prosenttimäärällä korotettua lomakorvausta.

Lomakautta koskeva rajoitus osoittaa työtuomioistuimen käsityksen mukaan myös, ettei lomarahan maksaminen lomakorvauksen yhteydessä voisi tarkoittaa, että lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeiseltä ajalta tulevalle lomakorvaukselle olisi suoritettava lomarahaa vastaava korotus. Olisi epäjohdonmukaista, jos tuollainen korotus maksettaisiin lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeiseltä ajalta siinä tapauksessa, että työsuhde päättyisi lomakautena, kun sitä ei runkosopimuksen mukaan tarvitse maksaa, jos työsuhde päättyisi lomakauden jälkeen ennen uuden lomakauden alkua. Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK ei ole näyttänyt, että riidanalaista määräystä olisi tältä kohdin tulkittava kanteessa esitetyllä tavalla.

Kanteessa on vielä vaadittu vahvistettavaksi, että lomaraha tulee maksaa lomakorvauksen yhteydessä myös silloin, kun määräaikainen työsopimus päättyy lomakautena.

Vaatimuksen tueksi kanteessa on esitetty, että määräaikaisen työsopimuksen päättyminen tosiasiassa johtuu muusta kuin teknisestä toimihenkilöstä itsestään johtuvasta syystä. Tulkintakysymys ei ole ollut esillä runkosopimusneuvotteluissa.

Määräaikainen työsopimus perustuu työnantajan ja työntekijän välillä tehtyyn sopimukseen. Tällaisen työsopimuksen päättymistä ei sen vuoksi voida katsoa työnantajan tai teknisen toimihenkilön vahingonvaaran piiriin kuuluvasta syystä johtuvaksi, eikä myöskään pitää sitä teknisestä toimihenkilöstä itsestään johtuvana syynä. Työtuomioistuimen mielestä määräaikainen työsopimus voidaan lomarahan saamisen osalta rinnastaa toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen.

Muun selvityksen puuttuessa määräyksen oikeana sisältönä on pidettävä tulkintaa, jonka mukaan tekniselle toimihenkilölle, jonka määräaikainen työsopimus päättyy lomakautena ja jolle maksetaan lomakorvausta, on päättyneeseen lomanmääräytymisvuoteen kohdistuva lomakorvaus suoritettava lomarahan maksamisessa käytettäväksi sovitulla prosenttimäärällä korotettuna.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että runkosopimuksen 26 §:n 7 kohdan mukaan lomarahan maksamisen edellytyksenä ei ole teknisen toimihenkilön työsuhteen jatkuminen vuosiloman jälkeen, mikäli tekninen toimihenkilö on jäänyt sovitulle vuosilomalleen, ja että määräaikaisen työsuhteen päättyessä lomakautena on lomaraha maksettava päättyneen lomanmääräytymisvuoden lomakorvauksesta.

Kanne hylätään siltä osin kuin siinä on kysymys lomarahan maksamisesta lomakorvauksen yhteydessä kulumassa olevan lomanmääräytymisvuoden lomakorvauksesta.

Jutun laatuun katsoen saa Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Virtanen, Nouro, Leivo ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.