Labor court dismisses union strike claims but orders union to pay damages for failing to stop repeated strikes.

Painostaakseen työnantajaa luopumaan suoraan urakkaan siirtymisestä tehtaan työntekijät olivat olleet lakossa, joka oli työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto ei ollut ryhtynyt riittävän ripeisiin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin uusiutuneiden työtaisteluiden estämiseksi tai lopettamiseksi.

Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Lahden metallityöväen ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Ylei- Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuset raavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sosopi- pimuksia: mukset, STK SAK Yleissopimus 15.5.1946.

4 §

Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

9 §

Palkkaustavat

Palk- Mom. 1. kaustavat Palkkaustavat jaetaan aikapalkkaan ja suorituspalkkoihin.

Suorituspalkkaustapoja ovat suora urakka, osaurakka ja palkkiopalkka.

Suorituspalkka

Suori- Mom. 3. tuspalk- Suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteina käyteka tään tehtävän työn työkohtaista tuntipalkkaa ja suoritusnormia.

Hin- Urakkatyön hinnoittelun on oltava sellainen, noit- että työntekijän työskennellessä normaalilla telu- urakkatyövauhdilla hänen palkkansa on 20 % hinperus- noitteluperustetta eli työn työkohtaista tuntite palkkaa ja -säännöt Palkkiotyön hinnoittelun on oltava sellainen, että työntekijän palkka on hänen aikaansaadessaan normaalin palkkiotyötuloksen 10 % hinnoitteluperustetta eli työn työkohtaista tuntipalkkaa korkeampi.

Työehtosopimuksessa mainitussa yleissopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

KANNE

Kanteen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että työnantajaliiton jäsenyrityksen Lahden Autokori Oy:n tehtaan työntekijät olivat painostustoimenpiteenä työnantajaa kohtaan ryhtyneet työehtosopimusta rikkoen työtaistelutoimenpiteisiin siten, että 7.2.1989 kello 13 oli yhtiön 85 työntekijää poistunut työpaikalta. Työnseisaus oli päättynyt perjantaina 10.2.1989. Seuraavan kerran työntekijät olivat poistuneet työpaikoiltaan tiistaina 14.2.1989 kello 12. Työnseisaus oli kestänyt kyseisen iltapäivän. Työntekijät olivat 15.2.1989 kello 12 poistuneet taas työpaikaltaan ja palanneet työhön perjantaina 17.2.1989 kello 15.30. Lisäksi yhtiössä oli ollut helmikuun 1989 ajan voimassa ylityökielto. Ylitöiden määrä oli ajanjaksolla 1.-12.2.1989 vähentynyt noin kymmenesosaan siitä, mitä se edeltävien kolmen kuukauden aikana oli ollut.

Yhtiössä järjestetyt työtaistelut olivat kohdistuneet erityisesti työehtosopimusten palkkausta ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Työtaisteluiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa luopumaan suunnitellun osaurakan käyttöönottamisesta palkkauksessa ja säilyttämään suora urakka aikaisemman käytännön mukaisesti palkkausmuotona.

Asiasta oli käyty työehtosopimuksen mukaiset neuvottelut 25.1.1989. Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Metallityöväen Liitto olivat neuvotteluissa yksimielisesti todenneet, että osaurakan käyttö oli perusteltua.

Ammattiosasto ei ollut huolehtinut siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain ja työehtosopimuksen vastaisiin työtaisteluihin ryhtymistä. Vaatimuksen osaurakasta luopumisesta oli esittänyt pääluottamusmies. Pääluottamusmies oli siten vaatimuksia esittämällä osoittanut tukevansa lain ja työehtosopimuksen vastaisia työtaistelutoimenpiteitä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Lahden metallityöväen ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että kanteessa esitetyt tiedot Lahden Autokori Oy:n tehtaalla tapahtuneiden työnseisausten kestosta ja laajuudesta pitivät paikkansa. Työntekijät olivat pitäneet maanantaiaamuna 20.2.1989 kello 7 - 9.30 kokouksen, josta oli sovittu etukäteen työnantajan kanssa. Kokouksen jälkeen työt oli aloitettu tavanomaisesti.

Työntekijät eivät olleet tehneet päätöstä ylitöistä kieltäytymisestä. Asian johdosta ei myöskään ollut järjestetty tai pidetty kokouksia taikka muita vastaavia tilaisuuksia. Jos yksittäiset työntekijät eivät olleet ryhtyneet ylitöihin työnantajan sitä pyytäessä, kysymys oli ollut kunkin työntekijän henkilökohtaisesta päätöksestä. Ylitöistä kieltäytyminen oli työntekijälle kuuluva lakiin perustuva oikeus. Työntekijä ei ollut velvollinen perustelemaan työnantajalle kieltäytymisensä syytä.

Työnseisaukset olivat olleet seurausta yhtiössä jo usean vuoden aikana harjoitetusta henkilöstöpolitiikasta. Jättämällä huomioon ottamatta ja suorastaan väheksymällä työntekijöiden näkemyksiä ja mielipiteitä työnantaja oli pyrkinyt ajamaan työpaikalla läpi yksipuolisen, saneluratkaisuihin perustuvan käytännön. Tarkoituksena oli ollut vähentää työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia heitä koskevien päätösten tekemisessä.

Työnantajan toimintalinjana oli jo usean vuoden ajan ollut pyrkimys muuttaa palkkaus suorasta urakasta osaurakkaan neuvottelematta asiasta työntekijöiden kanssa. Kysymys oli kuitenkin työntekijöiden työsuhteiden ehtoihin oleellisena osana kuuluvan palkkauksen uudelleen järjestelystä. Työnantajan toimintaa kuvasi se, että työpaikalla ulkopuoliset konsultit olivat suorittaneet työntutkimuksia työnantajan ilmoittamatta siitä työntekijöille työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla.

Ottamatta huomioon työntekijöiden mielipiteitä työnantaja oli ilmoittanut vuoden 1989 alussa suorituspalkkaustavan muutoksesta siten, että suorasta urakasta siirryttäisiin osaurakkaan. Työnantajan mukaan siirtyminen osaurakkaan tapahtuisi uuden palkkarakenteen käyttöönoton yhteydessä. Lisäksi työnantaja oli ilmoittanut, että asiasta ei tultaisi neuvottelemaan PARAKEpalkkarakenteen käyttöönoton yhteydessä.

Työnantajan neuvotteluhaluttomuutta kuvastava asennoituminen oli huipentunut 7.2.1989 pidetyssä kokouksessa, jossa työnantajan edustaja oli esitellyt suorituspalkkaustavan muutosta työntekijöille. Työntekijöiden esitettyä epäilyksiä uudesta palkkaustavasta heille oli ilmoitettu, että suunnitelmia ei tultaisi muuttamaan. Työnantajan menettely oli johtanut työntekijöiden välittömään poistumiseen työpaikalta.

Työpaikalla vallinnutta tulehtunutta ilmapiiriä oli pahentanut arki-iltoina ja viikonloppuina tapahtunut ulkopuolisen työvoiman käyttö vakituisille työntekijöille kuuluvissa töissä. Työnantaja oli aloittanut käytännön alkusyksyllä 1988 ilman, että menettelystä olisi tiedotettu työntekijöille ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen edellyttämällä tavalla.

Työnantaja oli jatkanut menettelyään työnseisauksen syntymiseen asti. Muun muassa illalla 14.2.1989 autoverhoiluun liittyviä töitä oli teetetty ulkopuolisella työvoimalla. Työntekijöiden saavuttua töihin 15.2.1989 he olivat todenneet, että vakituisten työntekijöiden kesken jääneet urakkatyöt oli tehty edellisenä iltana valmiiksi. Urakan tekemiseen osoitetut työntekijät oli siirretty toisiin tehtäviin ilman, että asiasta olisi ilmoitettu heille etukäteen. Työnantajan menettely oli aiheuttanut 15.2.1989 alkaneen työnseisauksen. Työnantaja oli käyttänyt ulkopuolista työvoimaa edellä samalla tavalla myös työnseisausten päättymisen jälkeen.

Yhtiössä tapahtunut teknisen johtajan vaihdos ei ollut muuttanut työnantajan menettelytapoja. Työnantajan haluton asennoituminen neuvotteluihin oli koettu työntekijöiden keskuudessa tahalliseksi ärsyttämiseksi.

Työpaikalla vallinnut tulehtunut tilanne oli heijastunut myös työntekijöiden haluun tehdä ylitöitä. Työntekijöiden keskuudessa ei ollut tehty ylityökieltoa koskevaa päätöstä, vaan kukin työntekijä oli ratkaissut ylitöihin jäämisensä itsenäisesti. Työntekijä eivät suhtautuneet myönteisesti ylitöihin jäämistä koskeviin pyyntöihin, kun työnantajan menettely koettiin yleisesti tahalliseksi ärsyttämiseksi ja kiusanteoksi. Ylitöiden tekeminen oli vähentynyt jo joulukuusta 1988 lähtien. Se osoitti, että ylitöistä pidättäytyminen oli ollut suoranainen seuraus työntekijöiden työnantajan asennoitumista kohtaan tuntemasta epäluottamuksesta. Ylitöitä oli kuitenkin kaikesta huolimatta tehty.

Ammattiosaston noin 4 300 jäsenestä vain 118 työskenteli Lahden Autokori Oy:ssä. Ammattiosastossa oli pyritty kaikin käytettävissä olevin keinoin toimimaan siten, että työpaikalla säilyisi työrauha. Ammattiosaston toimitsija oli käynyt henkilökohtaisesti työpaikalla kehottamassa työntekijöitä noudattamaan erimielisyyksien ratkaisemisessa työehtosopimuksen mukaista neuvottelujärjestystä sekä pidättäytymään työnseisauksista.

Pitkälti ammattiosaston vaikutuksesta työpaikalla ja liittotasolla oli saatu käyntiin palkkaustavan muutosta koskeneet erimielisyysneuvottelut. Neuvotteluilla oli pyritty tervehdyttämään tulehtunutta ilmapiiriä sekä antamaan paikallisille osapuolille mahdollisuus ratkaista erimielisyydet työrauhan vallitessa. Ammattiosaston toimesta oli myös oltu yhteydessä työnantajaliiton Lahden piirin asiamieheen tarkoituksena edistää tilanteen rauhoittamiseen tähtäävien neuvotteluedellytysten luomista.

Työntekijäliiton jaostosihteeri, palkkasihteeri ja kaksi toimitsijaa olivat käyneet selvittämässä erimielisyyksiä lukuisia kertoja ammattiosaston ja luottamusmiesten kutsusta. Myös liiton edustajat olivat kehottaneet työntekijöitä pidättäytymään kaikista työrauhaan kohdistuvista toimista sekä noudattamaan tavanomaista neuvottelumenettelyä.

Neuvottelujen käymistä ja erimielisyyksien ratkaisemista oli haitannut se, että työnantaja oli useaan otteeseen ilmoittanut suhtautuvansa kielteisesti sekä ammattiosaston että liiton edustajien käymiseen työpaikalla. Työnantaja oli asennoitunut käytäviin neuvotteluihin tavalla, joka oli johtanut niiden kariutumiseen jo ennakolta. Työnantaja oli esimerkiksi ilmoittanut neuvottelevansa siitä, mitkä työt voisivat kuulua suoran urakan piiriin, vasta PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoilmoituksen tekemisen jälkeen, vaikka palkkaustavan valinta uuteen palkkarakenteeseen siirtymisen jälkeen ei enää ollut käytännössä mahdollinen.

Ammattiosaston edustajat eivätkä luottamusmiehet olleet ottaneet osaa työnseisauksiin. Työnseisaukset oli saatu päättymään luottamusmiesten sekä ammattiosaston ja työntekijäliiton toimenpiteiden tuloksena. Työnseisausten lopettamiseen johtaneeseen kokoukseen, joka oli pidetty 20.2.1989 kello 7 - 9.30, oli ottanut osaa ammattiosaston ja liiton edustajina kaksi toimitsijaa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaisliitot ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Lahden Autokori Oy:n tehtaalla työnantaja on ilmoittanut PARAKE-palkkarakenteen käyttöön ottamisen yhteydessä muuttavansa suorituspalkkaustapaa suorasta urakasta osaurakkaan. Työntekijäin puolella on katsottu palkkaustavan muuttamisen voivan johtaa ansiotason alenemiseen muun muassa siitä syystä, että niin sanotut palkkaliukumat tulisivat poistumaan. Palkkaustavan muuttaminen on ollut työnantajan ja työntekijöiden välillä eri yhteyksissä esillä, mutta asiasta ei ole päästy yksimielisyyteen.

Painostaakseen työnantajaa luopumaan suoraan urakkaan siirtymisestä tehtaan 85 työntekijää on ollut lakossa 7.2.1989 kello 13:sta 10.2.1989 työpäivän loppuun, 14.2.1989 kello 12:sta työpäivän loppuun sekä 15.2.1989 kello 12:sta 17.2.1989 kello 15.30:een.

Lakkojen syntymiseen ja tilanteen kärjistymiseen työpaikalla ovat antaneet aihetta myös työntekijöiden tyytymättömyys työntutkimusten suorittamiseen ja ulkopuolisen työvoiman käyttämiseen. Lakot ovat työtaistelutoimenpiteinä kuitenkin kohdistuneet ensisijai

sesti työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Esitetyn selvityksen mukaan helmikuun 1989 alkupuoliskolla on ylitöiden tekeminen vähentynyt tehtaalla hyvin huomattavasti, mutta niitä on kuitenkin jossakin määrin suoritettu. Ylitöihin pyydettäessä työntekijät ovat ilmoittaneet haluttomuutensa jäädä töihin säännöllisen työaikansa päätyttyä. Kun puheena olevana suhteellisen lyhyenä jaksona on tehtaalla ollut useita työnseisauksia, ylitöiden tekemisen väheneminen ei työtuomioistuimen mielestä sellaisenaan osoita, että ylitöistä pidättäytyminen olisi suoritettu yhteisenä painostustoimenpiteenä.

Ammattiosaston toimitsija on käynyt työnseisausten aikana työpaikalla ja kehottanut työntekijöitä pidättäytymään työnseisauksista. Ammattiosasto ei ole kuitenkaan ryhtynyt riittävän ripeisiin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin uusiutuneiden työtaisteluiden estämiseksi tai lopettamiseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Lahden metallityöväen ammattiosaston maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle 15 000 markkaa. Ammattiosasto velvoitetaan korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.

Kanne hylätään ylityökieltoa koskevalta osalta.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Nouro, Niskanen, Leivo ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.