Labor court dismissed union claim that official could claim fee reimbursement for private doctor exam.

Merenkulkulaitoksen alusten virkamiehillä ei ollut oikeutta virkaehtosopimuksen nojalla saada korvausta lääkärintodistuksesta maksetusta palkkiosta, kun lääkärintarkastus merimieslääkärintodistuksen uusimista varten oli tapahtunut yksityisellä merimieslääkärillä eikä merimiesterveyskeskuksessa. (Ään.)

Kantaja Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä 17.4.1986 tehdyssä merenkulkulaitoksen alusten virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräykset:

III ERINÄISET ETUUDET

20 §. Lääkärinpalkkioiden korvaaminen

Merimiehen lääkärintarkastuksista annetun asetuksen (476/80) 2 §:ssä tarkoitetusta alkutarkastuksesta sekä uusintatarkastuksesta ja niiden perusteella annetusta asetuksen 7 §:n mukaisesta lääkärintodistuksesta maksettu palkkio korvataan virkamiehelle tositetta vastaan.

KANNE

Kanteen perustelut

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA on lausunut, että asianosaisten välinen erimielisyys koski sitä, oliko jäänmurtaja Urhon päälliköllä Tom Artelalla oikeus saada korvaus lääkärintodistuksesta maksamastaan palkkiosta, kun merimieslääkärintodistuksen uusimisesta johtunut lääkärintarkastus oli tapahtunut yksityisellä merimieslääkärillä eikä merimiesterveyskeskuksessa.

Virkaehtosopimuksen sanamuoto viittasi merimiehen lääkärintarkastuksista annetun asetuksen 7 §:n mukaiseen lääkärintodistukseen ja siitä perittyyn palkkioon. Esillä olevassa tapauksessa lääkärintodistus oli täyttänyt mainitun asetuksen 7 §:n mukaiset edellytykset. Edelleen asetuksen 6 §:n mukaan uusintatarkastuksen suoritti merimieslääkäri. Asetuksen nojalla uusintatarkastusta ei tarvinnut suorittaa merimiesterveyskeskuksessa. Artelan tapauksessa uusintatarkastuksen suorittanut lääkäri oli ollut merimieslääkäri. Asetuksen mukaan tarkemmat määräykset asetuksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta antoi merenkulkuhallitusta ja lääkintöhallitusta kuultuaan sosiaali- ja terveysministeriö. Ministeriö ei ollut antanut tarkempia ohjeita asetuksen soveltamisesta. Myöskään merenkulkuhallitus ei voinut muuttaa asetuksen sisältöä eikä antaa sen nojalla sitovia määräyksiä.

Virkaehtosopimuksen määräys kytkeytyi selvästi merimiehen lääkärintarkastuksista annetun asetuksen säännöksiin. Määräyksen tarkoituksena ei ollut ollut kytkeä palkkion maksamista merenkulkuhallituksen asiasta antamiin ohjeisiin. Merenkulkuhallitus voi luonnollisesti viranomaisena antaa erilaisia kehotuksia alaisilleen virkamiehille, mutta niillä ei ollut tässä tapauksessa merkitystä sovellettaessa merenkulkulaitoksen alusten virkaehtosopimuksen 20 §:ään.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että jäänmurtaja Urhon päälliköllä Tom Artelalla on oikeus merenkulkulaitoksen alusten virkaehtosopimuksen 20 §:n nojalla merimiehen lääkärintarkastuksista annetun asetuksen mukaisesta uusintatarkastuksesta johtuvaan palkkioon ja velvoittamaan merenkulkuhallituksen korvaamaan Artelalle uusintatarkastuksesta 178 markkaa.

Kantajaliitto on luopunut vaatimuksistaan 20 markan osalta, joka Artelalle oli jo korvattu lääkärintodistuksesta maksetusta palkkiosta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on lausunut, että Artelan merimiehen lääkärintarkastuksista 18.6.1980 annetun asetuksen (476/80) mukainen kelpoisuus oli päättynyt 17.12.1987, ja hän oli uusinut todistuksensa 23.12.1987. Merenkulkuhallitus oli tiedottanut Artelan kelpoisuuden päättymisestä kirjeitse lokakuussa 1987 ja 1.12.1987.

Merimiehen lääkärintarkastuksista annetun asetuksen 4 ja 6 §:ssä oli säädetty muun muassa uusintatarkastuksesta ja sen suorittamisesta. Asetuksen 5 §:ssä oli säädetty alkutarkastuksen suorittamisesta. Alku- ja uusintatarkastusten suorittamiseksi oli perustettu asetuksessakin mainitut nimenomaan merimiehille tarkoitetut merimiesterveyskeskukset, jotka tarjosivat merimiehille muitakin terveydenhuoltopalveluja.

Merenkulkuhallitus oli 19.11.1982 antanut kirjeellään n:o 3630/82/311 tarkentavia ohjeita merimiesterveyskeskuksista. Ohjeiden mukaan merimieslääkärintodistukset oli aina pyrittävä hankkimaan merimiesterveyskeskuksista siten kuin asetuksessakin säädettiin. Vain pakottavista syistä voitiin kääntyä yksityisen merimieslääkärin puoleen. Ohjeissa oli ilmaistu vakiintunut virkaehtosopimuksen tarkoituksen mukainen käytäntö. Vastaava aiempi ohje oli annettu 1970-luvun alussa.

Koska tällaiset ohjeet olivat olleet nykyistä virkaehtosopimuksen 20 §:ää vastaavan sopimusmääräyksen kanssa voimassa jo useita vuosia ja koska ohjeita oli myös käytännössä noudatettu vakiintuneesti, niiden oli katsottava tulleen hyväksytyksi sopimuksen oikeaksi soveltamistavaksi.

Kun jäänmurtaja Urhon toimikausi oli alkanut 5.2.1988 eikä välitöntä muutakaan tarvetta lääkärintodistuksen pikaiseen uusimiseen ollut ja kun muutakaan erityistä perustetta olla käyttämättä virkamiehen asuinpaikkakunnalla sijaitsevaa merimiesterveyskeskusta ei ollut, ei Artelalla ollut virkaehtosopimukseen perustuvaa oikeutta saada yksityisen lääkäriaseman käyttämän veloituksen mukaista korvausta todistuksen uusimisesta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA on vielä lausunut, että väite siitä, että merenkulkuhallituksen ohjeissa olisi ilmaistu vakiintunut virkaehtosopimuksen tarkoituksen mukainen käytäntö, ei pitänyt paikkaansa. Oli ainoastaan annettu ohjeet siitä, miten alku- ja uusintatarkastukset tulisi suorittaa. Virkaehtosopimuksen 20 §:ssä palkkion maksaminen oli kytketty asetuksen säännöksiin. Tämän johdosta sopimuksen tulkinnankin tuli tapahtua siten, että sopimusmääräyksen nojalla korvattiin asetuksen mukaisesta uusintatarkastuksesta peritty maksu.

Merenkulkuhallituksen ohjeet eivät koskeneet sitä, miten virkaehtosopimuksen 20 §:ää tulee tulkita, vaan ne ilmaisivat sen, miten merenkulkuhallitus oli kehottanut alaisiaan virkamiehiä hoitamaan alku- ja uusintatarkastukset. Artelan kelpoisuus oli päättynyt 17.12.1987, ja hän oli uusinut todistuksensa 23.12.1987. Vaikka Jäänmurtaja Urhon toimikausi oli alkanut 5.2.1988, ei lähtökohtana voinut ollut, että Artela olisi voinut olla siihen saakka ilman merimiehen lääkärintarkastuksista annetun asetuksen mukaista kelpoisuutta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asianosaisten välinen erimielisyys koskee kysymystä, onko merenkulkulaitoksen alusten virkamiehillä kanteessa tarkoitetussa tapauksessa oikeus virkaehtosopimuksen nojalla saada korvaus lääkärintodistuksesta maksetusta palkkiosta, kun lääkärintarkastus merimieslääkärintodistuksen uusimista varten on tapahtunut yksityisellä merimieslääkärillä eikä merimiesterveyskeskuksessa.

Jäänmurtaja Urhon päällikkö Artela on ollut merimiehen lääkärintarkastuksista annetun asetuksen mukaisessa uusintatarkastuksessa yksityisellä merimieslääkärillä 23.12.1987. Artelalle on korvattu kyseisestä lääkärintarkastuksesta ja sen perusteella annetusta lääkärintodistuksesta maksetusta palkkiosta merimiesterveyskeskuksessa perittävää palkkiota vastaavat 20 markkaa hänen vaatimansa 178 markan sijasta.

Lääkärintodistuksista suoritettujen palkkioiden korvaamisessa on vuoteen 1979 saakka noudatettu vuonna 1952 annettua merimiehen lääkärintarkastuksia koskevaa asetusta, jonka mukaan työnantaja korvasi lääkärinpalkkioista 2/3 ja virkamiehen osuudeksi jäi 1/3. Kauppa- ja teollisuusministeriö vahvisti palkkioiden suuruuden lääkintöhallitusta ja merenkulkuhallitusta kuultuaan.

Lääkärinpalkkioiden korvaamisesta on sovittu ensimmäisen kerran virkaehtosopimuksessa vuonna 1979. Sopimusmääräyksessä on viitattu merimiehen lääkärintarkastuksia koskevassa asetuksessa tarkoitettuun alkutarkastukseen ja uusintatarkastukseen ja määrätty, että niiden perusteella annetusta lääkärintodistuksesta maksettu palkkio korvataan virkamiehelle tositetta vastaan.

Riidanalaisen sopimusmääräyksen syntyvaiheista esitetty selvitys osoittaa, että tarkoituksena on ollut yhtenäistää korvauskäytäntö virkamiesten ja miehistön kesken, jolle lääkärintodistusten kustannukset oli jo aikaisemmin työehtosopimusten nojalla korvattu täysimääräisesti. Vuoden 1979 jälkeisissä virkaehtosopimusneuvotteluissa ei kummankaan asianosaisen taholta ole tehty sopimusmääräystä koskevia muutosesityksiä. Määräyksen soveltamista koskevia riitatapauksia ei ole esiintynyt.

Virkaehtosopimukseen ei sisälly määräyksiä lääkärintarkastusten suorittamisesta, vaan tältä osin on noudatettava merimiehen lääkärintarkastuksesta annettua asetusta ja muita asiaa koskevia hallinnollisia määräyksiä. Artelan oikeus käyttää uusintatarkastuksessa yksityistä merimieslääkäriä määräytyy näiden säännösten perusteella. Virkaehtosopimuksen 20 §:ssä on viitattu mainitun asetuksen 2 §:n määritelmiin alku- ja uusintatarkastuksista sekä 7 §:n määräyksiin tarkastusten perusteella annettavien lääkärintodistusten muodosta ja sisällöstä. Virkaehtosopimuksen kyseistä määräystä ei työtuomioistuimen mielestä voida tulkita siten, että virkamiehellä olisi aina asetuksen muoto- ja sisältövaatimukset täyttävän lääkärintodistuksen esittäessään oikeus saada siitä aiheutuneet kustannukset korvatuiksi. Virkaehtosopimuksessa on sovittu ja voitukin sopia vain edellä tarkoitettujen säännösten mukaisten tarkastusten ja todistusten korvaamisesta.

Merenkulkuhallitus on 19.11.1982 merenkulkulaitosten alusten päälliköille osoittamallaan kirjeellä antanut tarkentavia ohjeita merimiesterveyskeskuksista. Ohjeissa merenkulkuhallitus on kehottanut merenkulkulaitoksen aluksissa palvelevia henkilöitä hankkimaan merimieslääkärintodistukset aina ensisijaisesti merimiesterveyskeskuksista. Vain pakottavista syistä voitaisiin kääntyä yksityisen merimieslääkärin puoleen, esimerkiksi jos paikkakunnalla ei ole merimiesterveyskeskusta tai jos siellä ei alkutarkastusten ruuhkautumisen vuoksi voida suorittaa uusintatarkastuksia.

Merenkulkuhallituksen ohjeella on rajoitettu virkamiesten oikeutta käyttää uusintatarkastuksissa yksityisten merimieslääkäreiden palveluksia, mutta sillä ei ole puututtu heidän virkaehtosopimukseen perustuvaan oikeuteensa saada korvatuiksi laivatyön edellyttämät lääkärintodistukset. Merenkulkuhallituksen todettu ohje ei siten ole ristiriidassa virkaehtosopimuksen 20 §:n kanssa eikä Artelalla ole ollut virkaehtosopimuksen perusteella oikeutta poiketa lääkärintarkastusten suorittamisesta annetuista määräyksistä. Artelalla ei näin ollen ole oikeutta vaatimaansa korvaukseen virkaehtosopimuksen 20 §:n nojalla.

Työtuomioistuinlain 1 §:n määräykset huomioon ottaen työtuomioistuin ei ole toimivaltainen ratkaisemaan, onko Artelalla ollut merenkulkuhallituksen ohjeiden edellyttämät syyt kääntyä yksityisen merimieslääkärin puoleen ja siten tällä perusteella oikeus vaatimaansa korvaukseen.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta luovutuilta osin raukeaa.

Muilta osin kanne hylätään.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden valtiovarainministeriö saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Virtanen, Juurinen, Leivo ja Tuomi.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Tuomen lausunto, johon jäsen Leivo yhtyi, oli näin kuuluva:

Valtiovarainministeriö on väittänyt, että merenkulkuhallituksen ohjeissa on ilmaistu vakiintunut virkaehtosopimuksen tarkoituksen mukainen käytäntö. Tällaisen käytännön olemassaoloa ei ole kyetty osoittamaan. Tällöin on noudatettava virkaehtosopimusta sanamuodon mukaisesti.

Sovittaessa virkaehtosopimuksesta vuonna 1979 ei merimiesterveyskeskuksia vielä ole ollut olemassakaan. Merenkulkuhallituksen suosituksella toimintatavasta ei ole voitu yksipuolisesti rajoittaa virkaehtosopimuksen sanamuodon sisältöä. Tällaista väitettä ei vastaajakaan ole tehnyt.

Virkaehtosopimuksen sanamuoto ei sisällä minkäänlaista rajoitusta, vaan siinä todetaan yksiselitteisesti, että maksettu palkkio korvataan virkamiehelle. Näin ollen jäänmurtaja Urhon päällikölle Tom Artelalle tulee korvata hänen uusintatarkastuksesta suorittamansa lääkärinpalkkio vielä maksamatta olevalta osalta eli 158 markkaa.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.