Labor court allows sick pay for sterilization-induced incapacity when medically justified under collective agreement.

Työntekijällä oli oikeus sairausajan palkkaan steriloimisen aiheuttamalta työkyvyttömyysajalta, kun steriloimiseen oli ryhdytty lääketieteellisin perustein.

Kantaja Liikealan ammattiliitto r.y. Vastaaja Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Kuultava Avoin yhtiö A. ja A. Kela ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Asko Kela ja Aino Kela

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Liikealan ammattiliiton välillä 31.3.1987 allekirjoitetussa huolto ja jakeluasemien työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

12 § Työntekijän sairastuminen 1. Jos työntekijä sairastumisen tai tapaturman vuoksi on estynyt tekemästä työsopimuksensa mukaista työtä eikä hän ole aiheuttanut työkyvyttömyyttään tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella, hänellä on työsuhteensa jatkuessa oikeus saada työnantajaltaan palkkansa kunkin työkyvyttömyystapauksen yhteydessä seuraavasti:

- jos työsuhde on yhdenjaksoisesti kestänyt vähintään 10 vuotta, enintään 8 viikon pituiselta ajanjaksolta.

4. Sairausajan palkasta vähennetään päiväraha tai siihen verrattava korvaus, jonka työntekijä saa saman työkyvyttömyyden takia samalta ajanjaksolta lain perusteella, työnantajan kokonaan tai osaksi kustantaman muun vakuutuksen perusteella taikka sairausavustuskassalta, joka saa kannatusmaksua työnantajalta. Jos sairausajan palkka on maksettu ennen kuin jokin edellä mainituista korvauksista on suoritettu, työnantajalla on oikeus nostaa korvaus tai saada sen määrä takaisin työntekijältä, ei kuitenkaan maksamaansa määrää enempää.

KANNE

Kanteen perustelut

Liikealan ammattiliitto on lausunut, että Avoin yhtiön A. ja A. Kela -nimisen Kaupan Työnantajaliitto KTL:n jäsenyrityksen palveluksessa 22.8.1974 alkaen huoltoasemalla työskennellyt Liikealan ammattiliiton jäsen A oli ollut sterilisaation vuoksi lääkärin määräämällä sairaslomalla 5. - 22.10.1987. Lääkärin antaman lausunnon mukaan sterilisaatio oli otettu ehkäisymenetelmänä käyttöön sen vuoksi, että 27.4.1951 syntyneen A:n ikä oli esteenä pillereiden käytölle ja koska kierukka oli sen aiheuttamien synnytinelinten tulehdusten vuoksi hänelle sopimaton.

Kansaneläkelaitos oli maksanut A:lle päivärahaa ajalta 14. - 22.10.1987.

Työnantaja ei ollut esitetyistä vaatimuksista huolimatta maksanut palkkaa poissaolon ajalta. Kun A:n poissaolo oli aiheuttanut ansionmenetyksen 105 tunnilta, A:n tuntipalkan ollessa 27,53 markkaa, eli yhteensä 2 890,65 markkaa ja kun kansaneläkelaitoksen maksama päiväraha oli ollut 1 024 markkaa, oli A:lta jäänyt saamatta palkkaa 1 866,65 markkaa.

Steriloimislain muutoksen (125/85) mukaan steriloiminen oli mahdollista suorittaa kuudella eri perusteella. Näistä neljä perustetta liittyivät selkeästi lääketieteelliseen arviointiin. Myös muut perusteet, 30 vuoden ikä ja kolmen lapsen synnyttäminen, olivat laissa lähinnä lääketieteellisiä syitä. Syynä sterilointiin oli näissäkin tapauksissa lain muutokseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan usein se, että muut ehkäisymenetelmät olivat osoittautuneet hankalasti käytettäviksi. Lisäksi ikä ja useamman kuin kolmen lapsen synnyttäminen lisäsivät raskauteen liittyviä terveysriskejä. Kyseisellä lainmuutoksella poistettiin säännös steriloimisesta puhtaasti sosiaalisten syiden perusteella.

A:lla oli oikeus tulla steriloiduksi jo ikänsä perusteella. Välittömänä syynä steriloimiseen oli kuitenkin ollut muiden ehkäisymenetelmien soveltumattomuus. Tavanomaisten ehkäisykeinojen soveltumattomuutta voitiin pitää normaalia elämää haittaavana sairautena. Sterilisaation suorittaminen ei rinnastunut esimerkiksi kosmeettisiin leikkauksiin, joiden yhteydessä oli myös voitu eräissä tapauksissa katsoa voitavan soveltaa työehtosopimusten sairautta koskevia määräyksiä.

Raskaudet A:n iässä sisälsivät selvästi tavanomaista enemmän terveydellisiä riskejä, joten raskauksien ehkäisy oli tästäkin syystä tarpeellista myös lääketieteellisistä syistä.

Työtuomioistuin oli eräissä aiemmissa tuomioissaan todennut, että asianomaisten viranomaisten sairausvakuutuslain perusteella antamilla ratkaisuilla oli merkitystä erimielisyyskysymyksissä myös työehtosopimusten oikeaa sisältöä selvitettäessä. Tässä tapauksessa kansaneläkelaitos oli maksanut sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa.

Kanteessa on osoituksena aiemmasta soveltamiskäytännöstä

viitattu työtuomioistuimen tuomioihin numerot 145/1983, 82/1986, 146/1982 ja 169/1983.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut Avoin yhtiö A. ja A. Kelan sekä sen vastuunalaisten yhtiömiesten Asko Kelan ja Aino Kelan velvoittamista yhteisvastuullisesti maksamaan A:lle sairausajan palkkaa ajalta 5. - 22.10.1987 1 866 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.10.1987 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto KTL on myöntänyt kanteessa esitetyt tapahtumatiedot oikeiksi. A:n sairasloma 5. 22.10.1987 oli 25.11.1987 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan johtunut ehkäisymenetelmän käyttöönotosta. Työnantaja ei ollut suorittanut toimenpiteen aiheuttamasta työkyvyttömyydestä sairausajan palkkaa, koska työkyvyttömyys ei ollut aiheutunut työntekijän sairastumisesta tai tapaturmasta.

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n tulkinnan mukaan työehtosopimuksen määräys velvoitti sairausajan palkan maksamiseen vain sairastumisen tai tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden johdosta. Sterilisaatio oli rinnastettu sairauden aiheuttamaan työkyvyttömyyteen vain niissä tapauksissa, joissa se tehtiin lääketieteellisin perustein eli silloin, kun mahdollinen raskaus aiheutti hengen tai terveyden riskin äidille tai lapselle.

Sairastumista tuli arvostella lääketieteellisin perustein. Sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta ei ollut sovittu eikä tarkoitettu koskemaan tapauksia, joissa työkyvyttömyys ei ollut aiheutunut sairaudesta, vaan esimerkiksi muista hoitotoimenpiteistä. Näin ollen myöskään sairausvakuutuskäytännöllä ei voinut olla ratkaisevaa merkitystä tässä tulkintaerimielisyydessä. Asianosaisliitot eivät olleet sopineet sairausvakuutuskäytännön soveltamisesta työehtosopimukseen, vaan työnantajan korvausvelvollisuuden määräsi yksinomaan työehtosopimus.

Esitetyn lääkärinlausunnon mukaan sterilisaatio oli tässä tapauksessa otettu käyttöön pelkästään ehkäisykeinona. Mitään selvitystä siitä, että kysymys olisi ollut äidin tai mahdollisesti lapsen hengen tai terveyden vaarasta, ei ollut esitetty. Lääkärinlausunnon mukaan ehkäisymenetelmän valinta johtui siitä, että potilaan ikä oli esteenä pillereiden käytölle ja että kierukka ei potilaalle sopinut, koska se aiheutti hänelle synnytinelinten tulehduksia. Sitä vastoin ei ollut esitetty mitään selvitystä muiden mahdollisten ehkäisymenetelmien soveltumattomuudesta.

Ehkäisymenetelmän valintaa ja tuon valinnan aiheuttamaa työkyvyttömyyttä ei voitu rinnastaa lääketieteellisesti sairaudesta johtuvaan tilaan. Ehkäisymenetelmän valinta ja sen aiheuttamat toimenpiteet suoritettiin yleensä vain työntekijän omien etujen vuoksi, eikä työehtosopimukseen perustuvan sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden tulkinnan laajentaminen ollut tässä tilanteessa perusteltua.

Steriloimislain muutoksen tultua voimaan oli sterilisaatio ehkäisykeinona yleistynyt. Aiemmin steriloimiseen voitiin ryhtyä vain lääkintöhallituksen luvalla ja pääasiassa lääketieteellisin perustein. Vuoden 1985 lainmuutoksen jälkeen sterilisaatio voitiin suorittaa asianomaisen henkilön pyynnöstä esimerkiksi sillä perusteella, että hän oli synnyttänyt kolme lasta tai täyttänyt 30 vuotta. Myös miesten sterilisaatio ehkäisykeinona oli huomattavasti lisääntymässä.

Työtuomioistuimen tuomion numero 82/1986 mukaan tahattoman lapsettomuuden syitä voitiin pitää lääketieteellisesti sairaudesta johtuvana tilana. Työtuomioistuimen mielestä lapsettomuutta sinänsä ei voitu pitää sairautena. Myöskään sterilisaation käyttö ehkäisykeinona ei ollut sairaudesta johtuva tila.

Soveltamiskäytännössä sairausajan palkkamääräystä oli sovellettu niihin tapauksiin, joissa sterilisaatio oli suoritettu lääketieteellisin perustein. Erimielisyystapauksia ei liittojen välillä ollut ollut. Vasta lainmuutos vuonna 1985 mahdollisti sterilisaation laajamittaisen käytön ehkäisykeinona ja aiheutti tulkintaerimielisyyden. Työehtosopimusneuvottelussa tätä tilannetta ei sitä vastoin ollut ollut esillä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Liikealan ammattiliitto on vastineen johdosta lausunut, että sairausajan palkkaa koskevia työehtosopimusten määräyksiä oli tulkittu siten, että palkanmaksuun velvoittavaksi sairaudesta johtuvaksi poissaoloajaksi oli katsottu poissaolo, jonka syy oli verraten kaukana tavanomaisen kielenkäytön sairauden käsitteestä. Esimerkiksi eräässä tapauksessa asianosaisliitot olivat tehneet sopimuksen palkan maksamisesta abortin suorittamisesta aiheutuneen poissaolon ajalta riippumatta abortin syystä.

Sekä abortti että sterilisaatio voitiin suorittaa lääketieteellisten ja sosiaalisten syiden vuoksi. Sterilointilain muutos ei aiheuttanut muutosta tähän periaatteeseen vaikka steriloinnin saaminen helpottui. Abortti ja sterilointi tuli asettaa työehtosopimuksen tulkinnassa samanlaiseen asemaan.

A:n steriloinnin syitä voitiin pitää pääosin lääketieteellisinä, vaikka kysymys ei ollutkaan välittömästi terveydelle aiheutuvista vaaroista.

Kun ehkäisyn tarve oli pysyvä, ei voitu edellyttää turvautumista muihin kuin tavanomaisiin ja helppokäyttöisiin ehkäisykeinoihin. Sterilointia voitiin pitää A:n ikä huomioon ottaen ehkäisypillereiden ja kierukan jälkeen ensisijaisena käyttöön otettavana ehkäisykeinona.

Vaikka Kaupan Työnantajaliitto KTL:n kanta oli, että palkka maksettiin vain tilanteessa, jossa raskaus vaarantaisi äidin tai lapsen terveyden, soveltamiskäytäntö ei ollut ollut selkeä. Liikealan ammattiliiton asiamies ja Kaupan Työnantajaliitto KTL:n asiamies olivat 10.12.1986 sopineet suullisesti, että eräälle työntekijälle maksettiin steriloinnista aiheutuneen poissaolon ajalta palkka tilanteessa, jossa steriloimiselle ei ollut ollut lääketieteellisiä perusteita.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAT

Avoin yhtiö A. ja A. Kela sekä sen vastuunalaiset yhtiömiehet Aino Kela ja Asko Kela ovat yhtyneet Kaupan Työnantajaliitto KTL:n puolesta lausuttuun.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A on työskennellyt myyjänä Avoin yhtiö A. ja A. Kelan palveluksessa 22.8.1974 alkaen. A on ollut 5. 22.10.1987 lääkärin määräämällä sairaslomalla hänelle suoritetun steriloimisen vuoksi. Kansaneläkelaitos on maksanut A:lle päivärahaa ajalta 14. - 22.10.1987, mutta työnantaja on kieltäytynyt maksamasta sairausajan palkan ja sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan välistä erotusta, koska A:n työkyvyttömyys ei ollut aiheutunut sairaudesta.

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n käsityksen mukaan sovellettavan työehtosopimuksen 12 § velvoittaa sairausajan palkan maksamiseen vain sairastumisen tai tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden johdosta. Työnantajaliitto on rinnastanut steriloimisen sairauden aiheuttamaan työkyvyttömyyteen vain niissä tapauksissa, joissa se tehdään lääketieteellisin perustein eli silloin, kun mahdollinen raskaus aiheuttaa hengen tai terveyden riskin äidille tai lapselle.

Työtuomioistuimelle on esitetty selvitystä, jonka mukaan asianosaisliitot ovat eräässä yksittäistapauksessa sopineet sairausajan palkan maksamisesta steriloimisen aiheuttamalta työkyvyttömyysajalta siitä huolimatta, että steriloimiseen ei ollut ryhdytty lääketieteellisin perustein. Yksistään tuon tapauksen perusteella, kun muuta soveltamiskäytäntöä ei ole näytetty syntyneen, ei voida päätellä asianosaisten tarkoittaneen rinnastaa steriloimista sairauteen työehtosopimusmääräyksen tarkoittamassa mielessä siitä riippumatta, millä perusteella steriloimiseen on ryhdytty.

Esitetyn selvityksen mukaan raskauden keskeytyksen aiheuttama työkyvyttömyys on hyväksytty sairausajan palkan maksamisen perusteeksi raskauden keskeytykseen johtaneista syistä riippumatta. Kun kanne on perustettu siihen, että steriloimiseen on ryhdytty lääketieteellisillä tai pääasiallisesti lääketieteellisillä perusteilla, ei abortin osalta noudatetusta käytännöstä ainakaan tässä tapauksessa ole saatavissa välitöntä tulkintaohjetta kanteen perusteiden arvioimiseen.

Kanteen tueksi on vedottu myös kansaneläkelaitoksen päätökseen maksaa A:lle työkyvyttömyysajalta sairausvakuutuslain nojalla sairauspäivärahaa. Työehtosopimuksen 12 §:n tulkinnan kannalta tälle seikalle ei kuitenkaan voida antaa ratkaisevaa merkitystä, koska maksukäytännöstä yleisemmin steriloimistapauksissa ei ole esitetty selvitystä ja toisaalta ei ole väitettykään, että asianosaisliitot olisivat sopineet sairausvakuutuslain nojalla syntyneen korvauskäytännön soveltamisesta työehtosopimukseen.

Asianosaisliitot ovat yksimielisiä siitä, että työehtosopimuksen mukaiseen sairausajan palkkaan on oikeus ainakin silloin kun steriloiminen on perustunut lääketieteellisiin syihin. Liikealan ammattiliitto on tältä osin viitannut hallituksen esitykseen laiksi steriloimislain muuttamisesta (HE 118/84). Aiemmin voimassaolleen lain mukaan steriloimiseen voitiin ryhtyä, mikäli henkilön mahdollisuudet muulla tavoin estää lasten syntyminen olivat epätavallisen huonot. Tällä perusteella on ollut mahdollista turvautua steriloimiseen, milloin ehkäisyn tarve on ollut pysyvä eikä ehkäisypillereitä tai kohdun sisäistä ehkäisintä niiden henkilölle soveltumattomuuden vuoksi voitu tai haluttu käyttää. Lainkohta on asiasisällöltään samanlainen myös voimassa olevassa laissa, joten tältä osin kysymys ei ole lainsäädännön luomasta uudesta tilanteesta, jota ei olisi voitu ottaa huomioon työehtosopimuksesta sovittaessa.

Se, että steriloimiseen on ryhdytty ehkäisyvaikeuksien vuoksi ei siten sulje pois mahdollisuutta, että toimenpiteelle on ollut henkilön terveydentilasta johtuvat lääketieteelliset perusteet. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ehkäisyn tarve on ollut pysyvä. A ei ole terveydellisistä syistä voinut käyttää muita pysyvään käyttöön soveltuvia ehkäisymenetelmiä, joten steriloimiseen on ryhdytty ainakin pääasiassa lääketieteellisistä syistä. Kun tästä syystä suoritetun steriloimisen aiheuttama työkyvyttömyys asianosaisliittojen yksimielisen tulkinnan mukaan rinnastetaan työehtosopimuksen 12 §:n mukaiseen sairauspoissaoloon, A:lla on oikeus vaatimaansa sairausajan palkkaan. Kaupan Työnantajaliitto KTL on myöntänyt vaatimuksen määrältään oikeaksi.

Tuomiolauselma

Avoin yhtiö A. ja A. Kela sekä sen vastuunalaiset yhtiömiehet Asko ja Aino Kela velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan A:lle sairausajan palkkana ajalta 5. 22.10.1987 1 866 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.10.1987 lukien.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden Liikealan ammattiliitto saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Rihto, Äimälä, Suomalainen, Kuivanen ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.