Labor court fines union and union committee for violating work peace rules during strike.

Siitä huolimatta, että ammattiosasto jo oli työtuomioistuimen aikaisemmalla tuomiolla tuomittu muun muassa työnvaativuuden pisteytystä koskeneiden vaatimusten tukemiseksi toimeenpannun lakon johdosta hyvityssakkoon, olivat työntekijät samojen vaatimustensa tukemiseksi ryhtyneet uudelleen lakkoon.

Ammattiosasto, jonka toimenpiteet työrauhan turvaamiseksi eivät olleet olleet riittäviä, tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Myös työntekijäliitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosasto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa sekä liittojen välillä työehtosopimuksena voimassa olevassa PARAKEpalkkarakenteen käyttöönottoa koskevassa sopimuksessa on muun ohella sen sisältöiset määräykset, kuin työtuomioistuimen samoja asianosaisia koskevaan tuomioon n:o 23/1989 on jäljennetty.

KANNE

Kanteen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on Metallityöväen Liittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että työnantajaliiton jäsenyrityksen Outokumpu Oy:n Kokkolan tehtaiden työntekijät olivat ryhtyneet lakkoon siten, että sinkkitehtaan työntekijät olivat 14.2.1989 kello 8 aloittaneet prosessin alasajon. Valimon työntekijät olivat pysäyttäneet valun jo edellisenä päivänä kello 17.30 lähteäkseen ammattiosaston kokoukseen, josta he eivät olleet palanneet työhön työvuoronsa loppuajaksi. Valimon yövuoron työntekijät olivat tulleet töihin normaalisti. Lakko valimossa oli alkanut 14.2.1989 kello 6. Muilla osastoilla töiden lopettaminen oli alkanut asteittain ja työntekijät olivat poistuneet töistä sitä mukaa, kun prosessin alasajo oli edennyt. Kaikkiaan lakkoon oli 14.2.1989 osallistunut noin 570 työntekijää.

Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet erityisesti työehtosopimuksen palkkausta ja työnjohtooikeutta koskeviin määräyksiin sekä PARAKEpalkkarakenteen käyttöönottoa koskevan sopimuksen määräyksiin. Työntekijäpuolen edustajat olivat lakon yhteydessä esittäneet samoja vaatimuksia kuin vuoden 1989 tammikuussa toimeenpantujen lakkojen yhteydessä. Näiden aikaisempien työtaistelutoimenpiteiden johdosta ammattiosasto oli työtuomioistuimen tuomiolla n:o 23/1989 tuomittu hyvityssakkoon. Työntekijät olivat edelleen vaatineet 170 pennin suuruista yleiskorotuksen luonteista korotusta PARAKEsopimuksen mukaisen palkan lisäksi ja työn vaativuuden pisteytyksen nostamista. Vaaditun yleiskorotuksen suuruus oli vastannut vanhan palkkarakenteen mukaista olosuhdelisää. Vaatimuksia oli esitetty PARAKEtyöryhmässä, jonka jäseninä olivat muun muassa Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosaston puheenjohtaja ja ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies.

Ammattiosasto ei ollut huolehtinut siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain ja työehtosopimuksen vastaisiin työtaisteluihin ryhtymistä. Ammattiosaston edustajat olivat vaatimuksia esittämällä osoittaneet tukevansa lain ja työehtosopimuksen vastaisia työtaistelutoimenpiteitä. Metallityöväen Liiton vastuu asiassa ilmeni erityisesti siinä, että samojen vaatimusten johdosta oli jo annettu edellä tarkoitettu aikaisempi tuomio, jolla ammattiosasto oli tuomittu hyvityssakkoon.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että siinä esitetyt tiedot työnseisauksen kestosta ja laajuudesta pitivät pääosin paikkaansa. Tuotanto ei kuitenkaan ollut 14.2.1989 pysähtynyt kokonaisuudessaan eivätkä työntekijät olleet jääneet pois töistä samaan kellonaikaan, vaan töiden lopettaminen oli tapahtunut sitä mukaa kuin prosessin alasajo oli edennyt. Tästä syystä toteamus, jonka mukaan työnseisaukseen oli mainittuna päivänä osallistunut yhteensä 570 työntekijää, antoi tilanteesta väärän kuvan. Työnseisaus oli päättynyt 21.2.1989 kello 22.

Työtuomioistuimen 3.2.1989 antaman tuomion n:o 23/1989 jälkeen Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosasto oli tehnyt nimenomaisen päätöksen siitä, että olosuhdelisää koskevan 170 pennin huomioon ottamista PARAKE-palkkarakenteeseen siirryttäessä käsiteltäisiin vasta uuden palkkarakenteen käyttöönoton jälkeisissä normaaleissa palkkaneuvotteluissa.

Työnvaativuuden pisteytyksessä esiintyvien näkemyserojen osalta ammattiosasto oli päättänyt seurata, millaiseksi töiden vaativuusryhmittely käytännössä muodostuisi sen jälkeen, kun työnantaja olisi saanut suoritetuksi muiden töiden pisteytyksen. Tarkoituksena oli ollut, että pisteytyksessä eri osastoilla ilmenevät epäkohdat otettaisiin esille työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä.

Kuten jo aikaisemman työtuomioistuimessa käsitellyn jutun yhteydessä oli työntekijäpuolelta esitetty, kuului PARAKE-työryhmän luonteeseen ja toimenkuvaan, että kummankin osapuolen edustajat esittivät työryhmässä mielipiteensä käsiteltävistä kysymyksistä. Väite, jonka mukaan toisen osapuolen esittämät näkemykset olisivat työehtosopimuksen vastaisia, jos ne eivät olleet yhdenmukaisia vastapuolen näkemysten kanssa, oli perusteeton ja työehtosopimusjärjestelmän perusperiaatteiden vastainen. Näin ollen Metallityöväen Liitto kiisti, että

ammattiosaston edustajat olisivat esittäneet kanteessa mainittuja työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia.

Edellisen työnseisauksen ja työtuomioistuimen sen johdosta antaman tuomion jälkeen työntekijät olivat jääneet odottamaan etenemistä PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvissä neuvotteluissa. Pian oli kuitenkin käynyt ilmi, että työnantajan tavoitteena oli uuden palkkarakenteen käyttöönottaminen 1.3.1989 täysin piittaamatta työntekijöiden työehtosopimuksen mukaisessa työryhmätyöskentelyssä esille tuomista näkemyksistä. Työnantajan torjuva asennoituminen työntekijöiden esityksiin, PARAKE-työryhmän työskentelyn kariutuminen, työntekijöiden ammattitaidon aliarvioiminen ja työnantajan toiminta uuden palkkarakenteen toteuttamiseksi pelkästään työnantajan omien etujen turvaamiseksi oli vaikuttanut työntekijöistä tahalliselta ärsyttämiseltä ja ilmapiirin tulehduttamiselta. Tilanne oli johtanut työntekijöiden keskuudessa syntyneeseen sanattomaan päätökseen poistua työpaikalta vastalauseeksi työnantajan menettelytapoja ja sopimuksista piittaamatonta toimintaa kohtaan.

Ammattiosaston toimikunta oli kokoontunut 13.2.1989 kello 16.45. Toimikunta oli käsitellyt kokouksessaan PARAKE-neuvotteluja ja todennut ammattiosaston kannaksi sen, että odotettaisiin työnantajan suorittamaa muiden töiden pisteytystä, jolloin nähtäisiin, millaiseksi töiden vaativuusryhmittelyn keskiarvo muodostuisi käytännössä. Lisäksi ammattiosaston puolesta oli todettu, että pisteytyksessä olevat epäkohdat kirjattaisiin osastoittain ja että ne riitautettaisiin normaalissa neuvottelujärjestyksessä.

Ammattiosaston toimikunta oli päättänyt esittää kannanottonsa ammattiosaston tiedotustilaisuudessa 13.2.1989 kello 18. Lisäksi toimikunta oli päättänyt kehottaa jäsenistöään pidättäytymään työtaisteluista asian johdosta ja esittää, että mahdolliset erimielisyydet tulisi hoitaa neuvottelemalla työrauhan vallitessa.

Ammattiosaston toimikunta oli kokoontunut 14.2.1989 kello 11. Toimikunnassa oli käyty keskustelua alkaneen työtaistelun johdosta. Toimikunta oli tehnyt seuraavan päätöksen: "Toimikunta toteaa, että alkanut työtaistelu on sopimusten ja voimassaolevan työrauhavelvoitteen vastainen. Tämän johdosta toimikunta edellyttää, että luottamusmiehet ja ammattiosaston jäsenet toimivat siten, että työrauha palautetaan välittömästi ja syntynyttä erimielisyyttä ryhdytään selvittämään työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti." Päätöksestä oli tiedotettu työntekijöille heti ilmoitustauluilla.

Ammattiosaston toimikunta oli kokoontunut uudestaan 15.2.1989 kello 12.20, jolloin toimikunta oli uudistanut edellisenä päivänä tekemänsä päätöksen lakon lopettamiseksi. Ammattiosasto oli pitänyt kokouksen 21.2.1989 kello 18. Ammattiosaston ehdottoman kielteinen asenne käynnissä olevaan työtaisteluun oli johtanut omalta osaltaan työnseisauksen päättymiseen saman päivän iltana kello 22.

Ammattiosaston toimikunta oli siten tehnyt kaiken voitavansa työnseisauksen lopettamiseksi. Lisäksi ammattiosaston päättävä elin, ammattiosaston kokous, oli vaikuttanut merkittävällä tavalla työnseisauksen päättymiseen vahvistamalla jo toimikunnan esille tuoman kielteisen asenteen työnseisaukseen ja korostamalla riitaisuuksien ratkaisemista työehtosopimuksen mukaista neuvottelujärjestystä noudattaen.

Yksikään ammattiosaston luottamushenkilöistä tai edustajista ei ollut ottanut osaa työnseisaukseen. Päinvastoin he olivat tuoneet esille ja levittäneet toimikunnan 14.2.1989 tekemää päätöstä työnseisauksen lopettamisesta.

Metallityöväen Liiton sopimussihteeri ja palkkasihteeri olivat työnseisauksesta tiedon saatuaan 14.2.1989 lähettäneet ammattiosaston puheenjohtajalle telefax-sanoman, jossa ammattiosastoa ja luottamusmiehiä oli kehotettu toimimaan siten, että työntekijät lopettaisivat työehtosopimuksen vastaiset työtaistelutoimet ja aloittaisivat työt normaalisti. Liiton palkkasihteeri oli lisäksi puhelimitse 14.2. ja 21.2.1989 kehottanut pääluottamusmiestä toimimaan työnseisauksen lopettamiseksi ja neuvottelujen aloittamiseksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Jutussa kuultavana ollut Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosasto on osaltaan yhtynyt Metallityöväen Liiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtuomioistuin on 3.2.1989 antamallaan tuomiolla n:o 23/1989 tuominnut Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosaston Outokumpu Oy:n Kokkolan tehtailla aikaisempaan palkkarakenteeseen perustuvan olosuhdelisän maksamista ja uuden palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvien työnvaativuuden pisteytystä koskeneiden vaatimusten tukemiseksi toimeenpannun lakon johdosta työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työtuomioistuimen tuomion antamisen jälkeen työpaikalla on PARAKE-työryhmässä edelleen jatkettu neuvotteluja PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottamiseen liittyvistä erimielisyyksistä. Ammattiosaston toimikunta on 13.2.1989 pitämässään tiedotustilaisuudessa selvittänyt ammattiosaston kantaa palkkaneuvotteluissa. Sen mukaan työntekijäpuoli on jäänyt odottamaan työnantajan suorittaman töiden pisteytyksen valmistumista, minkä jälkeen pisteytyksessä olevat epäkohdat kirjattaisiin ja riitautettaisiin työehtosopimuksen mukaisella tavalla. Ammattiosasto on lisäksi ilmoittanut päättäneensä kehottaa jäseniään pidättäytymään työtaistelusta uuden palkkarakenteen käyttöönottamiseen liittyvissä kysymyksissä.

Tämän jälkeen valimon työntekijät ovat ryhtyneet lakkoon 14.2.1989 kello 6 ja sinkkitehtaan työntekijät ovat aloittaneet prosessin alasajon samana päivänä kello 8. Valimon työntekijät ovat jo ennen tätä 13.2.1989 kello 17.30 lopettaneet työnteon poistuakseen ammattiosaston kokoukseen ja olleet lakossa kysymyksessä olevan työvuoron loppuun. Työtaistelutoimenpiteet ovat päättyneet 21.2.1989 kello 22.

Lakon syynä on edelleen ollut työntekijöiden tyytymättömyys työnantajan toimintaan uuden palkkarakenteen käyttöönottoa koskeneissa neuvotteluissa ja uuden palkkarakenteen mukaisiin työnvaativuuden pisteytyksiin. Lakon tarkoituksena ei sen sijaan ole enää näytetty olleen tukea vanhan palkkarakenteen mukaisen olosuhdelisän maksamista koskevaa vaatimusta. Lakko on joka tapauksessa kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston toimikunta on lakon alkamisen jälkeen 14.2.1989 pitämässään kokouksessa todennut lakon olevan työrauhavelvoitteen vastainen ja edellyttänyt luottamusmiesten ja ammattiosaston jäsenten toimivan työrauhan palauttamiseksi välittömästi. Päätös on uudistettu ammattiosaston toimikunnan seuraavana päivänä pidetyssä kokouksessa ja päätöksestä on tiedotettu työntekijöille ilmoitustauluilla. Ammattiosaston 21.2.1989 pidetyssä kokouksessa on tuotu esille ammattiosaston kielteinen kanta työtaisteluun ja lakko on tämän jälkeen päättynyt samana päivänä. Kun ammattiosasto jo on työtuomioistuimen aikaisemmalla tuomiolla tuomittu osittain samojen vaatimusten tukemiseksi toimeenpantujen vaatimusten johdosta hyvityssakkoon, ei ammattiosaston edellä mainittuja toimenpiteitä työrauhan turvaamiseksi voida pitää riittävinä, joskin ammattiosaston toimenpiteet on otettava huomioon hyvityssakkoa määrättäessä.

Metallityöväen Liitto on työtaistelujen alettua 14.2.1989 lähettänyt ammattiosaston puheenjohtajalle telefax-sanoman, jossa ammattiosastoa ja luottamusmiehiä on kehotettu toimimaan siten, että työehtosopimuksen vastaiset työtaistelutoimenpiteet lopetettaisiin. Liiton puolelta on myös puhelimitse 14.2. ja 21.2.1989 kehotettu pääluottamusmiestä toimimaan työnseisauksen lopettamiseksi. Metallityöväen Liiton, joka on ollut vastaajana edellä mainitulla tuomiolla ratkaistussa osittain samojen vaatimusten tukemiseksi toimeenpantuja työtaistelutoimenpiteitä koskevassa jutussa, olisi työtaistelutoimenpiteiden uudelleen alkamisesta tiedon saatuaan tullut ryhtyä edellä selostettua tehokkaampiin toimenpiteisiin työrauhan välittömäksi palauttamiseksi. Tämän laiminlyödessään on Metallityöväen Liitto syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä maksamaan hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle, ammattiosaston 31 000 markkaa ja Metallityöväen Liiton 14 000 markkaa ja velvoittaa ne yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Kuningas, Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.