Labour court dismisses termination claim where employee refused site transfer under collective agreement conditions.

Nosturinkuljettaja oli kieltäytynyt siirtymästä keskusvarastolta samoihin tehtäviin rakennustyömaalle. Kieltäytymisen perusteella työnantajalla oli ollut oikeus irtisanoa nosturinkuljettajan työsopimus, mutta ei purkaa sitä.

Kysymys myös siitä, oliko oikeus työskennellä keskusvarastolla muodostunut nosturinkuljettajan työsuhteen ehdoiksi. (Ään.)

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaaja Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Kuultavat Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri r.y. Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Rakennustyöläisten Liiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton välillä 29.3.1988 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

II. Työhön ottaminen ja irtisanominen

4 § Työhönottaminen ja irtisanominen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken toukokuun 30 päivänä 1986 solmittua sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla.

Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken 30.5.1986 solmitussa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Sopimuksen yleinen soveltamisala

1. Tämä sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevia sekä jäljempänä mainituin osin myös määräaikaisia työsopimuksia.

2. Tämän sopimuksen III luvun määräykset koskevat kuitenkin ainoastaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtunutta toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen irtisanomista siten kuin tämän sopimuksen 18 §:ssä on määrätty.

4 § Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain (320/70) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä.

3. Irtisanomisen perusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 § Irtisanomisajat

1. Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava vähintään seuraavia irtisanomisaikoja

työsuhde on jatkunut

irtisanomisaika

keskeytyksettä

enintään 2 vuotta

2 viikkoa

yli 2 vuotta mutta

enintään 4 vuotta

4 viikkoa

yli 4 vuotta

8 viikkoa

8 § Irtisanomisajan laiminlyönti

1. Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

III IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

18 § Irtisanomismenettely ja korvausmääräysten soveltaminen

1. Sen ohella mitä tämän sopimuksen I luvussa on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

a) työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain (320/70) mukaisiin purkamisperusteisiin

ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

24 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

1. Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 4 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

25 § Korvauksen määrä

1. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen (3) ja enintään 20 kuukauden palkka.

2. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

26 § Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

1. Työntekijän vaatimuksesta tai ennen irtisanomisajan päättymistä esitetystä työnantajan vaatimuksesta on neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle.

2. Edellä tämän pykälän 1 momentissa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

27 § Korvaus työsuhteen jatkuessa

1. Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko tämän sopimuksen 25 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

2. Tälläinen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

3. Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä tämän sopimuksen 25 §:n 1 momentissa määrätystä vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

4. Jos tässä pykälässä tarkoitettua tuomiota täytäntöönpantaessa syntyy erimielisyyttä siitä, kumpi tuomiossa määrätyistä korvauksista on maksettava, työnantaja- tai työntekijäliiton on saatettava asia työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että Toivo Timonen oli työskennellyt Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n palveluksessa nosturinkuljettajana toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 12.2.1979 lukien. Timonen oli työskennellyt aluksi eri työmailla, mutta siirtynyt 9.11.1981 yhtiön keskusvarastolle nosturinkuljettajaksi. Timosen siirtyminen keskusvarastolle oli tapahtunut hänen ja työnantajan sopimuksella, sillä Timonen oli halunnut kiinteän työpaikan, vaikka se oli merkinnyt hänen ansiotasonsa laskua. Aloitettuaan työt keskusvarastolla Timonen oli työskennellyt vielä muutaman kerran työmailla muun muassa sairasloman sijaisena, mutta vuodesta 1984 lukien hän oli ollut työssä ainoastaan keskusvarastolla.

Työnantaja oli määrännyt perjantaina 19.8.1988 Timosen siirtymään maanantaina 22.8.1988 aloitettavalle rakennustyömaalle Lauttasaareen. Timonen oli kieltäytynyt siitä, koska hän oli sopinut työnantajan kanssa, että hänen työskentelypaikkanaan oli yhtiön keskusvarasto ja keskusvarastolla tarvittiin edelleen nosturinkuljettajaa. Työskentely keskusvarastolla, joka oli jatkunut vuodesta 1981 lukien, oli hiljaisesti muodostunut Timosen työsuhteen ehdoksi.

Työnantaja oli purkanut Timosen työsuhteen 22.8.1988 hänen kieltäydyttyään siirtymästä Lauttasaaren työkohteeseen. Timonen oli riitauttanut työsuhteensa purkamisen 22.8.1988. Työsuhteen purkamiselle ei ollut ollut perusteita, sillä Timonen ei ollut kieltäytynyt työsopimuksensa mukaisesta työstä. Timosen työ ei ollut myöskään loppunut, sillä jo ennen hänen työsuhteensa purkamista 22.8.1988 yhtiön keskusvarastolle oli palkattu nosturia kuljettamaan vuokrakuljettaja.

Timosen työsuhteen purkamisesta oli neuvoteltu työpaikkatasolla 23.8.1988, Rakennustyöläisten Uudenmaan Aluejärjestön ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piirin välillä 31.8.1988 ja Rakennustyöläisten Liiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton välillä 28.9. sekä 26.10.1988. Kaikissa neuvotteluissa asia oli jäänyt erimieliseksi.

Timosen työsuhde oli kestänyt lähes kymmenen vuotta. Työsuhteen päättymisestä lukien Timonen oli ollut työttömänä. Timosen työsuhde oli purettu törkeällä tavalla. Timonen oli yhtiön pitkäaikainen työntekijä, joka oli suostunut siirtymään ansiotasoltaan huonompaan, mutta helpompaan ja henkisesti kevyempään työhön yhtiön keskusvarastolle. Usean vuoden kestänyt työ keskusvarastolla oli lopetettu käytännössä ilman ennakkovaroitusaikaa määräämällä hänet siirtymään seuraavana työpäivänä uudelle, alkavalle työmaalle, jossa työ oli huomattavasti vaativampaa kuin keskusvarastolla. Työ rakennustyömaalla Lauttasaaressa ei olisi ollut sijaisuustehtävä, vaan Timosen työsopimuksen ehdot oli ollut tarkoitus muuttaa pysyvästi. Timonen olisi voinut jatkaa entisessä työssään. Mikäli todellisia tarpeita hänen työnsä uudelleenjärjestelyyn olisi ilmaantunut, asiasta olisi pitänyt sopia neuvottelumenettelyä käyttäen.

Timosen tuntipalkka oli ollut 42,70 markkaa ja kuukausipalkka 7 259 markkaa.

Työnantaja oli päättänyt Timosen työsuhteen noudattamatta irtisanomisaikaa. Timosella oli näin ollen irtisanomissuojasopimuksen 5 ja 8 §:n perusteella oikeus irtisanomisajan palkkaan. Irtisanomissuojasopimuksen 8:n § 1 kohdan määräys vastasi sisällöltään työsopimuslain 38 a §:n säännöstä. Lainkohtaa korkein oikeus oli tuomioissaan tulkinnut siten, että täydellä palkalla tarkoitettiin kaikkia niitä palkkaetuja, jotka työntekijä olisi voinut irtisanomisaikana ansaita. Täyteen palkkaan kuului siten vuosilomaedun korvaus. Timosen irtisanomisajan palkka oli määrältään yhteensä 16 191,84 markkaa.

Timonen oli ollut työttömänä työnhakijana työsuhteensa purkamisesta lukien. Hän oli valmis palaamaan entiseen työhönsä. Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy suurena rakennusliikkeenä kykenisi ilman suurempia vaikeuksia palauttamaan Timosen työsuhteen. Tällaisessakin tapauksessa Timoselle olisi korvattava ansionmenetys työsuhteen purkamisen ja sen palauttamisen väliseltä ajalta ja lisäksi ainakin kolmen kuukauden palkkaa vastaava vaihtoehtoinen korvaus.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:llä ei ole ollut perusteita Timosen työsuhteen purkamiseen eikä edes sen irtisanomiseen. Liitto on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan Timoselle irtisanomisajan palkkana 16 151,84 markkaa 16 prosentin korkoineen 22.8.1988 lukien sekä irtisanomissuojasopimuksen mukaisena korvauksena 15 kuukauden palkkaa vastaavat 108 885 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä lukien.

Liitto on vielä vaatinut työtuomioistuinta harkitsemaan, ovatko edellytykset Timosen työsuhteen palauttamiseksi olemassa, ja velvoittamaan Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n, mikäli edellytyksiä työsuhteen jatkamiselle katsottaisiin olevan ja yhtiö tarjoaisi Timoselle työsopimuksen mukaista työtä, edellä esitetyn vaatimuksen sijasta korvaamaan Timosen ansiomenetyksen työsuhteen purkamisen ja palauttamisen väliseltä ajalta sekä suorittamaan vaihtoehtoisena korvauksena 21 777 markkaa.

Rakennustyöläisten Liitto on lisäksi vaatinut Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Uudenmaan Piirin tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 § nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto on lausunut, että Timosen työsuhde Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:hyn oli alkanut 12.2.1979. Ensimmäisten kolmen vuoden ajan hän oli toiminut nosturinkuljettajana eri työmailla. Hänet oli 9.11.1981 siirretty keskusvarastolle samoihin tehtäviin. Varastossa työskennellessään hän oli satunnaisesti tehnyt töitä rakennustyömailla, mutta ei kuitenkaan muutamana viimeisenä vuotena.

Kun Timonen oli siirretty keskusvarastolle, hänen palkkansa ei ollut alentunut eikä hänelle ollut luvattu kiinteää työpaikkaa.

Perjantaina 19.8.1988 yhtiön työnjohtaja oli määrännyt Timosen Lauttasaaressa aloitettavalle työmaalla nosturinkuljettajan tehtäviin seuraavasta maanantaista lukien. Timonen oli ilmoittanut, että hän ei aikonut siirtyä työmaalle, ja kieltäytynyt ottamasta vastaan työmaan osoitetietoja. Työnjohtaja oli uudistanut määräyksensä vielä samana iltapäivänä sekä antanut samalla Timoselle varoituksen ja ilmoittanut työsopimuksen purkamisen mahdollisuudesta, mikäli hän kieltäytyisi osoitetusta työstä. Timonen oli vastannut, että hän ei aikonut noudattaa määräystä.

Maanantaiaamuna 22.8.1988 Timonen oli saapunut keskusvarastolle ja selittänyt, että viikonlopun harkittuaankin hän kieltäytyi hänelle osoitetusta uudesta työstä. Työnjohtaja ei ollut antanut hänen ryhtyä työntekoon varastolla, vaan oli purkanut Timosen työsopimuksen ja poistanut hänet työpaikalta.

Asiassa oli käyty rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen edellyttämät neuvottelut.

Työnantajalla oli ollut erittäin painava syy siirtää Timonen työskentelemään Lauttasaareen. Timonen oli ollut vajaasti työllistetty keskusvarastolla. Lauttasaaressa aloitettiin töitä rakennustyömaalla, jonne tarvittiin pikaisesti ja välttämättä ammattitaitoinen nosturinkuljettaja. Lauttasaari kuului Timosen työssäkäyntialueeseen.

Timonen ei ollut oikeutettu irtisanomisajan palkkaan eikä vaatimiinsa korvauksiin, koska hänen työsuhteensa oli laillisesti purettu. Korvauksen määrä oli sinänsäkin kohtuuton, ottaen huomioon olosuhteet, joissa työsuhteen purkaminen oli tapahtunut.

Timosen työsuhteen palauttamiselle ei ollut edellytyksiä. Hänen tilalleen oli otettu uusi työntekijä, joka oli ehtinyt olla töissä useita kuukausia.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että rakennusalan työehtosopimuksen mukaan nosturinkuljettajan ansiotaso oli riippuvainen muun muassa nosturin korkeuteen perustuvista lisistä. Tästä johtuen työmailla työskentelevän nosturinkuljettajan vuosiansio oli suurempi kuin keskusvarastolla työskentelevän nosturinkuljettajan. Keskusvarastosta oli muodostunut Timosen pysyvä työkohde. Häntä ei ollut yritetty lähes seitsemään vuoteen siirtää työmaille, muutamaa alkuvaiheessa tapahtunutta sijaisuutta lukuunottamatta.

Korkein oikeus oli 19.12.1988 antamassaan tuomiossa n:o 3878 todennut, että vaikka työntekijöiden työtehtävien laatua ei ollut työsopimuksessa tarkemmin määritelty, pitkäaikainen työskentely oli työtehtävien laadun osalta muodostunut sellaiseksi työnantajaa sitovaksi sopimuksenveroiseksi käytännöksi, jota työnantaja ei saanut yksipuolisesti muuttaa.

Samana päivänä, jolloin Timosen olisi pitänyt siirtyä työmaalle Lauttasaareen, Timosen aikaisempaan työhön oli palkattu uusi työntekijä. Asiassa olisi pitänyt menetellä siten, että Timonen olisi saanut jatkaa entisessä työssään ja uusi työntekijä olisi siirretty Lauttasaareen. Se väite, että Timosella olisi ollut liian vähän työtä keskusvarastolla, ei pitänyt paikkaansa, kun Timosen tilalle oli heti otettu uusi työntekijä.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Suomen Rakennusteollisuusliitto on vielä lausunut, että Timosen ansiotaso ei ollut alentunut hänen siirtyessään keskusvarastolle. Hänen palkkansa oli pysynyt samana kuin ennen siirtymistään keskusvarastolle. Timosen siirtyminen keskusvarastolle töihin oli tapahtunut yhteisymmärryksessä työnantajan ja hänen välillään. Missään vaiheessa työnantaja ei ollut ilmoittanut, että kysymyksessä olisi pysyvä työkohde. Rakennusalan luonteesta johtui, ettei pysyviä työkohteita luvattu työntekijöille.

Työsopimuslain 13 §:n mukaan työntekijän oli suoritettava hänelle osoitetut työt noudattaen työnantajan toimivaltansa mukaisesti antamia määräyksiä. Työnantaja oli määrännyt Timosen siirtymään toiseen työkohteeseen tekemään samoja työtehtäviä, joita hän oli aikaisemmin tehnyt. Työmaalla työskentelevän nosturinkuljettajan ansiotaso yleensä nousi lisien perusteella korkeammaksi kuin keskusvarastolla työskentelevän nosturinkuljettajan.

Timonen oli kieltäytynyt menemästä hänelle osoitettuun työkohteeseen. Kieltäytymisensä Timonen oli uudistanut vielä viikonlopun jälkeisenä maanantaina. Koska Timonen oli kieltäytyessään laiminlyönyt työsopimuksen mukaisen työntekovelvoitteen, oli työnantaja pakotettu purkamaan hänen työsuhteensa.

Timosta ei ollut siirretty vuoden 1984 jälkeen keskusvarastolta edes tilapäisesti töihin työmaille, koska hän oli suhtautunut siihen torjuvasti. Hän oli myös osan tuosta ajasta toiminut luottamusmiehenä keskusvarastolla. Timonen ei ollut väittänyt, että siirto olisi aiheuttanut hänelle vaikeuksia. Timosen työtehtävät eivät olisi siirron takia muuttuneet, vaan ne olisivat säilyneet ennallaan. Myöskään palkanmaksuperusteet eivät olisi muuttuneet.

Suomen Rakennusteollisuusliitto oli viitannut kantansa tueksi työtuomioistuimen tuomioihin n:ot 39/1979, 19/1981 ja 87/1987.

Timoselle oli maksettu päivittäisten matkakustannusten korvausta, jota työehtosopimuksen mukaan maksettiin vain työmaalla työssä oleville.

Työsuhteen palauttamiselle ei ollut edellytyksiä. Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy oli viime aikoina lomauttanut nosturinkuljettajia. Keskusvarastolla oli jo uusi nosturinkuljettaja.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVIEN LAUSUNTO

Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri ja Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy ovat osaltaan yhtyneet Suomen Rakennusteollisuusliiton puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Toivo Timonen on helmikuussa 1979 otettu Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n palvelukseen nosturinkuljettajaksi. Hän on työskennellyt eri rakennustyömailla, kunnes hänet on suostumuksensa mukaisesti siirretty vuoden 1981 lopulla nosturinkuljetustehtäviin yhtiön keskusvarastolle Vantaalle. Keskusvarastolta käsin hän on ollut joitakin kertoja työmailla nosturinkuljettajan sijaisena. Vuoden 1984 jälkeen hän on ollut töissä yksinomaan keskusvarastolla, jossa hän on tehnyt myös korjaustöitä.

Perjantaina 19.8.1988 kello 12:n aikoihin keskusvaraston työnjohtaja on ilmoittanut Timoselle määräävänsä hänet seuraavasta maanantaista lukien Helsingin Lauttasaaressa olevalle työmaalle nosturinkuljettajaksi. Timonen on kieltäytynyt siirtymästä töihin työmaalle. Uudelleen kysyttäessä Timonen on selittänyt voivansa harkita siirtymistä, jos häneen otettaisiin yhteyttä suoraan työmaalta ja jos hänelle maksettaisiin 100 markan tuntipalkkaa, joka olisi ollut enemmän kuin kaksi kertaa suurempi hänen tuntiansiotaan. Työnjohtaja on torjunut palkkavaatimuksen.

Vähän ennen työpäivän päättymistä Timonen on työnjohtajan kanssa keskustellessaan uudestaan kieltäytynyt siirtymästä työhön Lauttasaaren työmaalle ja ottamasta vastaan työmaan osoitetietoja. Työnjohtaja on ilmoittanut, että Timosen työsuhde voitaisiin kieltäytymisen takia purkaa. Kun Timonen ei ole maanantaina 22.8.1988 mennyt töihin työmaalle, vaan tullut keskusvarastolle, työnjohtaja on purkanut hänen työsopimuksensa.

Asianosaiset ovat asian käsittelyssä olleet eri mieltä siitä, onko Timosen työsuhteen ehdoksi sovittu tai pitkäaikaisen käytännön mukaan muodostunut oikeus säilyttää työntekopaikkansa keskusvarastolla vai ei. Todistajana kuulusteltuna yhtiön yrityskohtainen luottamusmies, joka on aikanaan ollut luottamusmiehenä sillä työmaalla, jossa Timonen on ollut töissä ennen siirtymistään keskusvarastolle, on kertonut Timosen sanoneen hänelle siirtyvänsä töihin keskusvarastolle, koska hän pääsisi pysyvään työkohteeseen. Sen tarkemmin ei asiasta ole heidän välillään käyty keskustelua. Todistajana kuulusteltu, keskusvarastolla toiminut työnjohtaja on kertonut keskustelleensa Timosen kanssa puhelimitse hänen siirtymisestään töihin keskusvarastolle, mutta puhetta ei ole ollut siitä, että työpaikka muuttuisi pysyväksi. Ennen puhelinkeskustelua Timonen on ollut ilmeisesti asian johdosta keskusteluissa työmaansa työnjohtajan kanssa.

Jutussa ei ole näytetty toteen, että Timosen ansiot olisivat kanteessa ilmoitetuin tavoin alentuneet hänen siirtyessään töihin keskusvarastolle.

Timonen on keskusvarastolla työskentelyn alkuvuosina ollut töissä myös työmailla. Näin ei ilmeisesti olisi tapahtunut, jos keskusvarasto olisi määrätty hänen pysyväksi työkohteekseen. Edellä mainituista syistä asiassa on jäänyt näyttämättä, että hänen kanssaan olisi sovittu kiinteästä työpaikasta.

Rakennusalalle on luonteenomaista, että työn tekemispaikka vaihtelee työmaiden edistymisen mukaan. Keskusvarastolla työskentelevistä muista työntekijöistä ainakin eräät korjausmiehet ovat olleet välillä korjaustöissä työmailla. Sitä vastoin esimerkiksi kaluston lähettäjänä työskennellyttä työntekijää ei ole siirretty keskusvarastolta muualle hänen tehtäviensä erikoislaadun vuoksi.

Työnantajalla on ollut tarvetta siirtää Timonen nosturinkuljettajan tehtäviin Lauttasaaren työmaalle työtilanteen vuoksi. Epäselväksi on jäänyt, onko kysymys ollut tilapäiseksi tarkoitetusta komennuksesta satunnaisen syyn takia vai pysyvämmästä järjestelystä. Todistajana kuulustellun työnjohtajan kertoman mukaan asia on jäänyt avoimeksi, sillä Timonen on kieltäytynyt keskustelemasta siirtymisestään työmaalle.

Timosen pitkään jatkuneesta yhdenjaksoisesta työssäolosta keskusvarastolla, johon ajanjaksoon on sisältynyt lähes kahden vuoden kausi keskusvaraston luottamusmiehenä, jolloin hänen siirtämisensä muualle on ollut rajoitettua, ei työtuomioistuimen mielestä voida saada perustetta sille, että hänen työsuhteensa ehdot olisivat muuttuneet ilman sopimusta käsittämään yksinomaan keskusvarastolla tapahtuvan työn tekemisen. Kun siirtäminen olisi tapahtunut Timosen palkkaetuja huonontamatta, Timonen on menetellyt vastoin työsopimuksestaan johtuvia velvollisuuksia kieltäytyessään siirtymästä Lauttasaaren työmaalle.

Timonen on itse saattanut ymmärtää työsuhteensa ehtojen muuttuneen. Tähän nähden ja kun Timosen työtehtävät keskusvarastolla eivät ole vähentyneet tai muutoin muuttuneet ainakaan heti työsuhteen purkamisen jälkeen, yhtiö ei ole näyttänyt, että sillä olisi ollut tärkeä syy välittömästi päättää hänen työsuhdettaan. Timosen työstä kieltäytyminen on kuitenkin sellainen erityisen painava syy, jonka perusteella hänen työsuhteensa olisi voitu irtisanoa. Timosella, jonka työsopimus on päätetty ilman irtisanomisaikaa, on siten oikeus palkkaan tuolta ajalta.

Kysymystä siitä, millä tavoin Timosen työsopimuksen on saanut päättää, on pidettävä siinä määrin tulkinnanvaraisena ja vasta työtuomioistuimessa esitetystä selvityksestä riippuvaisena, ettei Suomen Rakennusteollisuusliiton tai sen Uudenmaan Piirin voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan asiassa esittämiensä tuomion lopputuloksesta poikkeavien käsitysten takia.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin, joka toteaa, ettei Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:llä ole ollut tärkeätä syytä purkaa Toivo Timosen työsopimusta, velvoittaa yhtiön suorittamaan hänelle irtisanomisajan palkkana vaaditut 16 151 markkaa 84 penniä 16 prosentin korkoineen elokuun 22 päivästä 1988 lukien.

Kanne hylätään muutoin.

Yhtiö velvoitetaan korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 600 markalla myös 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien. Muutoin saavat asianosaiset itse kärsiä kulunsa asiassa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Virtanen, Kontio, Kuivanen ja Hölttä.

Eri mieltä olevan jäsen Höltän lausunto:

Rakennusalalle on luonteenomaista, että työn tekemispaikka vaihtelee. Timonen on poikkeuksellisen pitkään työsopimuksensa perusteella työskennellyt yhdessä kiinteässä työpaikassa keskusvarastolla. Näin ollen hänen työsopimuksensa ehdoksi on tullut, että hän on täyttänyt työntekovelvollisuutensa yksinomaan keskusvarastolla. Koska hänen tekemänsä työ ei ole loppunut, työnantajalla ei ole ollut oikeutta irtisanoa työsopimusta, eikä siis myöskään siirtää häntä toiseen työpaikkaan. Kieltäytyessään siirtymästä uudisrakennustyömaalle hän ei siten ole laiminlyönyt työntekovelvollisuuttaan. Työnantajan purettua hänen työsopimuksensa, hänen tilalleen on hankittu heti uusi työntekijä.

Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:llä ei ollut oikeutta purkaa eikä irtisanoakaan Timosen työsopimusta. Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan piiri on tukenut yhtiötä työehtosopimuksen vastaisessa toimessa, eikä työnantajaliitto ole ryhtynyt mihinkään toimiin yhtiön saamiseksi luopumaan rikkomuksesta.

Näillä perusteilla harkitsen oikeaksi velvoittaa Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n suorittamaan Timoselle vahingonkorvauksena vaaditut 108 885 markkaa 16 prosentin korkoineen 22.8.1988 lukien. Katson, että Timosen työsuhteen palauttamiselle on olemassa irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetut edellytykset, minkä vuoksi velvoitan yhtiön suorittamaan Timoselle vaihtoehtoisena korvauksena kolmen kuukauden palkkaa vastaavat 21 777 markkaa siinä tapauksessa, että yhtiö kuukauden kuluessa tuomion antamispäivästä tarjoaa hänelle työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä. Tuomitsen työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piirin maksamaan hyvityssakkoa Rakennustyöläisten Liitolle valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 20 000 markkaa ja Suomen Rakennusteollisuusliiton 15 000 markkaa.

Yhdyn tuomioon irtisanomisajan palkan maksamista ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevilta kohdilta kuitenkin niin, että velvoitan Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Uudenmaan Piirin yhteisvastuullisesti yhtiön kanssa osallistumaan oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen.