Labor court dismisses union claim that strike threats violated collective agreement due to unclear scope of interest.

Pankeissa toimeenpannun ylityökiellon ja sitä ennen esitettyjen työtaistelutoimenpiteiden aloittamista koskeneiden uhkausten tarkoituksena oli ollut painostaa pankkeja peruuttamaan henkilökunnalle myönnettyjen lainojen korkojen nostamista koskevat päätökset tai korvaamaan korkoedun menetys puolen kuukauden palkkaa vastaavalla rahakorvauksella.

Kun asianosaisliitot kuitenkin olivat olleet yksimielisiä siitä, että kysymys koron määräytymisestä ei ollut työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluva asia, oli työtaistelutoimenpiteiden työehtosopimukseen kohdistumista pidettävä siinä määrin epäselvänä, ettei toimihenkilöliiton, jonka hallitukseen kuuluvat pääluottamusmiehet olivat kahdessa pankissa esittäneet työnantajalle rahakorvausten maksamista vaihtoehtona koron korottamista koskevien päätösten peruuttamiselle, voitu katsoa edes tuottamuksellisesti rikkoneen työrauhavelvollisuuttaan.

Rahakorvausta koskeneiden vaatimusten peruuttamisen jälkeen esitetyt uhkaukset uusista työtaistelutoimenpiteistä eivät olleet kohdistuneet työehtosopimuksen määräyksiin.

Toimihenkilöliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Kantaja Pankkialan Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Pankkitoimihenkilöliitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä ajaksi 1.11.198731.12.1988 tehdyssä, 20.10.1987 allekirjoitetussa pankkialan toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

2. TYÖSUHDE

4 § Työsuhteesta aiheutuvat yleiset oikeudet ja velvollisuudet 1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa toimihenkilöitä riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä.

6. PALKKAUS

6.1 Vaativuus

24 § Palkkaryhmittelyn yleismääräykset 1. Toimihenkilön palkkaryhmä määräytyy päätehtävän perusteella.

26 § Palkkaryhmiin sijoitettujen toimihenkilöiden palkat 1. Toimihenkilöille säännöllisesti työstä maksettavat vähimmäiskuukausipalkat mahdollisine luontoisetuineen, lukuunottamatta vapaata ateriaetua tai ateriakorvausta, ilmenevät taulukoista.

27 § Palkkaryhmien yläpuolelle sijoitettujen toimihenkilöiden palkka Palkkaryhmien yläpuolelle oleville toimihenkilöille maksetaan palkkaa, joka ylittää vähintään 12 prosentilla (31.5.1988 asti 10 prosentilla) 6. palkkaryhmän vastaavan palvelusvuosien perusteella määräytyvän vähimmäispalkan.

9. NEUVOTTELUJÄRJESTYS JA TYÖRAUHA

44 § Työrauhavelvoite Työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän sopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksittäiseen määräykseen, ovat kielletyt.

10. ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

45 § Voimassa olevat edut

2. Työehtosopimus ei koske pankkien erikseen myöntämiä huolto- tai muita sosiaalisia etuja. Kunkin pankin palveluksessa olevien toimihenkilöiden vuosilomia, talvilomia, synnytysaikaa ja synnytysajan palkkaa, vuorotyölisiä tai terveyden- ja sairaanhoitoetua ei vähennetä työehtosopimuksen voimassa ollessa.

Asianosaisliittojen välillä 8.12.1988 allekirjoitetuksi ilmoitetussa pankkialan toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa on samansisältöiset määräykset kuin edelle on jäljennetty.

Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja muiden ohella Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n välillä 26.1.1988 tehdyssä hyvityssakkoja koskevassa pöytäkirjassa on seuraava määräys:

Paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat työehtosopimuslaista poiketen 11 200 markkaa.

KANNE

Kanteen perustelut

Pankkialan Työnantajaliitto on Pankkitoimihenkilöliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että kokonaisverouudistuksen yhteydessä oli verolainsäädäntöä muutettu 1.1.1989 lukien. Uudistus oli koskenut muun muassa työnantajan henkilökunnalleen myöntämiä lainaetuuksia. Vuoden 1988 loppupuolella pankeissa oli neuvoteltu lainmuutosten vaikutuksista henkilökuntaluottoihin ja mahdollisista pankin toimenpiteistä.

Kansallis-Osake-Pankki oli tehnyt 28.11.1988 päätöksen henkilökunnalle myönnettyjen luottojen koron nostamisesta. Suomen Yhdyspankissa vastaava päätös oli tehty 1.12.1988. Molemmissa pankeissa henkilökunnan lainojen korot oli muutettu 7,5 prosentin suuruisiksi ja siten saatettu Suomen Pankin peruskoron tasolle 1.1.1989 lukien. Muutos oli toteutettu asuntolainojen korkoja nostamalla ja kulutusluottojen korkoja laskemalla.

Lainaehtojen mukaan korkojen nostaminen oli ollut mahdollista. Korkojen nostamispäätöksen taustalla olivat olleet muun muassa ennakonpidätykseen liittyvät ongelmat, verotuksen muutoksen sisällön epäselvyys ja muutoksesta pankeille aiheutuvat kustannukset.

Pankkitoimihenkilöliitto oli tämän jälkeen ryhtynyt ajamaan kaikille toimihenkilöille edellä mainituissa pankeissa ylimääräistä palkankorotusta. Toimihenkilöliitto oli katsonut, että kysymys oli saavutetusta työsuhteeseen liittyvästä edusta, jota työnantaja ei voinut yksipuolisesti muuttaa. Pankkitoimihenkilöliitto oli tämän vuoksi vaatinut koron nostamista koskevien päätösten peruuttamista tai koron nostamisen korvaamista jollakin tavoin.

Kansallis-Osake-Pankissa pääluottamusmies, joka oli Pankkitoimihenkilöliiton hallituksen jäsen, oli vuoden 1988 lopulla esittänyt koron nostamisen korvaamista toimihenkilöille kustannettavalla työpuvulla. Pääluottamusmies oli 6.1.1989 vaatinut koron alentamista entiselle tasolle tai vaihtoehtoisesti työnantajan kustantamaa työpukua sekä lisäksi toimihenkilöille suoritettavaa 4 000 markan kertakorvausta.

Suomen Yhdyspankissa käydyissä neuvotteluissa pääluottamusmies, joka oli Pankkitoimihenkilöliiton varapuheenjohtaja, oli 30.12.1988 esittänyt koron nostopäätöksen myöhentämistä vuodella tai vaihtoehtoisesti toimihenkilöille maksettavaa puolen kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta, jonka markkamääräksi pääluottamusmies oli ilmoittanut 4 000 markkaa. Tämän vaatimuksen pääluottamusmies oli uudistanut viimeksi 11.1.1988.

Pankkitoimihenkilöliiton vaatimuksena oli siten ollut yleinen ja kaikkia toimihenkilöitä koskeva palkankorotusvaatimus. Tämä vaatimus oli koskenut myös niitä toimihenkilöitä, joilla ei edes ollut lainaa.

Painostaakseen pankkeja ratkaisemaan asian toimihenkilöpuolen esittämällä tavalla Pankkitoimihenkilöliitto oli toimeenpannut Kansallis-Osake-Pankissa ja Suomen Yhdyspankissa ylityökiellon 2.-8.1.1989. Ylityökielto oli koskenut kaikkia Kansallis-Osake-Pankin ja Suomen Yhdyspankin toimihenkilöitä. Pankkialan Työnantajaliiton edustaja oli ottanut asian johdosta välittömästi yhteyttä Pankkitoimihenkilöliittoon ja vaatinut sitä ryhtymään heti toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi. Pankkitoimihenkilöliitto ei kuitenkaan ollut ryhtynyt tällaisiin toimenpiteisiin, vaan se oli lisännyt laittomia toimenpiteitään.

Pankkitoimihenkilöliiton hallitus oli 11.1.1989 tehnyt päätöksen jatkotoimenpiteistä. Päätöksen mukaan Kansallis-Osake-Pankki olisi koko maassa maksuvälinesaarrossa ja pankin toimihenkilöt ylityökiellossa 23.1.-3.2.1989. Samat toimenpiteet koskisivat Suomen Yhdyspankkia 6.2.-17.2.1989. Lisäksi myöhemmin erikseen ilmoitettavat säästö- ja osuuspankit olisivat koko maan kattavassa maksuvälinesaarrossa ja näiden pankkien toimihenkilöt ylityökiellossa 20.2. - 3.3.1989.

Kansallis-Osake-Pankissa yhteistoimintaneuvottelukunnan henkilöstön edustajat olivat ilmoittaneet työantajalle päättäneensä kokouksessaan, että ellei korkoedun korvaamisesta päästäisi sopimukseen 18.1.1989 mennessä, pankin toimihenkilöt eivät saapuisi työhön 27.1.1989 eivätkä tekisi ylitöitä 23.1.-3.2.1989. Suomen Yhdyspankissa yhteistoimintaneuvottelukuntaan kuuluvat henkilöstön edustajat olivat puolestaan ilmoittaneet ryhtyvänsä päivän mittaiseen työtaisteluun 3.2.1989, ellei asiasta siihen mennessä päästäisi työnantajan kanssa sopimukseen. Kansallis-Osake-Pankin ja Suomen Yhdyspankin pääluottamusmiehille ja neuvotteleville luottamusmiehille oli pankkien taholta välittömästi ilmoitettu, että pankit pitivät kaikkia aiottuja toimenpiteitä laittomina ja voimassa olevan työehtosopimuksen vastaisina.

Pankkialan Työnantajaliitto oli saanut tiedon uhkaavista työtaistelutoimenpiteistä 11.1.1989 kello 9.30, jolloin työnantajaliiton edustaja oli vaatinut puhelimitse Pankkitoimihenkilöliiton edustajaa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi. Pankkitoimihenkilöliitto ei ollut kuitenkaan ryhtynyt asian johdosta minkäänlaisiin toimenpiteisiin.

Koska Pankkitoimihenkilöliiton ja toimihenkilöiden taholta oli vaadittu koron nostamisen korvaamista Suomen Yhdyspankin palveluksessa oleville toimihenkilöille puolen kuukauden palkkaa vastaavalla korvauksella ja Kansallis-Osake-Pankin palveluksessa oleville toimihenkilöille 4 000 markan korvauksella, olivat työtaistelutoimenpiteet kohdistuneet työehtosopimuksen 24-37 §:iin sisältyviin palkkamääräyksiin sekä työehtosopimuksen 4 §:n 1. kohtaan.

Pankkitoimihenkilöliitto oli myös pyrkinyt toimenpiteillään laajentamaan työehtosopimuksen 45 §:n 2. kohdan sanamuodon tulkintaa katsoessaan, että kysymys oli työsuhteeseen liittyvästä saavutetusta edusta, jota työnantaja ei voinut yksipuolisesti muuttaa. Työtaistelutoimenpiteet olivat siten kohdistuneet myös tähän työehtosopimuksen määräykseen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut Pankkitoimihenkilöliiton tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Puheenjohtajan esivalmistelussa tekemän päätöksen mukaan on lausunnon antaminen kanteesta rauennut siltä osin, kuin Pankkialan Työnantajaliitto oli luopunut haastehakemuksessa 48:aa paikallisyhdistystä vastaan esittämistään hyvityssakkovaatimuksista.

VASTINE

Vastineen perustelut

Pankkitoimihenkilöliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että verouudistuksen yhteydessä henkilökuntalainojen korkojen verotuskäytäntöä oli muutettu siten, että Suomen Pankin peruskoron alittava osa korosta katsottiin veronalaiseksi tuloksi. Tämän vuoksi työnantaja oli tullut velvolliseksi toimittamaan korkoedusta asianmukaisen ennakonpidätyksen. Eräissä pankeissa työnantaja oli tehnyt yksipuolisesti päätöksen koron nostamisesta Suomen Pankin peruskoron tasolle, vaikka toimihenkilöiden työsopimuksen ehtoihin oli kuulunut tietyin perustein määräytyvä alennus lainan korosta. Tällainen korkoetu ei ollut työehtosopimusasia. Pankkitoimihenkilöliiton liittovaltuusto olikin päättänyt, että pankkien yksipuolisia päätöksiä koron nostamisesta ei hyväksyttäisi.

Pankkitoimihenkilöliitto oli tiedottanut liittovaltuuston päätöksestä Pankkialan Työnantajaliitolle työehtosopimusneuvotteluja varten sovitussa tilaisuudessa 30.11.1988. Tuolloin Pankkitoimihenkilöliitto oli ilmoittanut Pankkialan Työnantajaliitolle harkitsevansa oikeudellisia toimenpiteitä sellaisia pankkeja kohtaan, jotka yksipuolisesti kaventaisivat työsopimuksiin perustuvia henkilökuntaetuja. Näissä neuvotteluissa oli useaan otteeseen todettu, että kysymyksessä ei ollut työehtosopimusasia. Tästä molempien liittojen edustajat olivat olleet yksimielisiä. Pankkitoimihenkilöliiton edustaja oli nimenomaisesti tiedustellut työnantajaliiton edustajalta, oliko pankkien korkopäätöksiin vaikuttaminen työrauhavelvollisuuden piirissä. Tähän työantajaliiton edustaja oli vastannut, että kysymys ei ollut työehtosopimusasiasta vaan pankin ja toimihenkilön välisestä asiakassuhteesta. Työnantajaliiton edustajan mielestä asia ei kuulunut työrauhavelvoitteen piiriin.

Siinä vaiheessa kun Pankkitoimihenkilöliiton hallitus oli 19.12.1988 päättänyt ylityökiellon toimeenpanemisesta, ei missään pankissa ollut tehty esityksiä korkoedun poistamisen korvaamisesta palkankorotuksella tai rahakorvauksella. Kansallis-Osake-Pankissa ei tuolloin vielä ollut aloitettu neuvotteluja korkoedun korvaamisesta, vaan ensimmäinen neuvottelukosketus oli tapahtunut puhelimitse aivan vuoden viimeisinä päivinä.

Pankkitoimihenkilöliiton hallinto ei missään vaiheessa ollut tehnyt päätöksiä, jonka mukaan luottamusmiesten tulisi vaatia korkoedun korvaamista rahalla. Tällaisia keskusteluja oli mahdollisesti käyty Suomen Yhdyspankissa ja Kansallis-Osake-Pankissa pääluottamusmiehen ja pankin edustajan välityksellä tilanteen laukaisemiseksi työnantajan pyydettyä pankkikohtaisissa neuvotteluissa toimihenkilöiden edustajia tekemään esityksiä erilaisista vaihtoehdoista asian ratkaisemiseksi.

Pankkialan Työnantajaliitto oli ilmoittanut Pankkitoimihenkilöliitolle 11.1.1989, että paikallisissa neuvotteluissa oli yhtenä vaihtoehtona esitetty rahakorvauksen maksamista. Pankkitoimihenkilöliitto oli tämän jälkeen ryhtynyt välittömästi toimenpiteisiin, jotta keskustelut palautettaisiin koskemaan vain laina- ja korkoetuja. Toimihenkilöliitto oli myös lähettänyt asiasta kirjeen Suomen Yhdyspankin ja Kansallis-Osake-Pankin pääluottamusmiehille. Tämän jälkeen neuvotteluissa ei ollut keskusteltu rahakorvauksesta. Väite siitä, että toimihenkilöliiton vaatimuksena olisi ollut yleinen ja kaikkia toimihenkilöitä koskeva palkankorotusvaatimus, ei pitänyt paikkaansa.

Koska korkokysymys ei ollut työehtosopimusasia, eivät ylityökielto sekä Suomen Yhdyspankissa ja KansallisOsakePankissa ilmoitetut työtaistelu-uhat voineet kohdistua työehtosopimuksen määräyksiin. Pankkitoimihenkilöliitto ei missään vaiheessa ollut pyrkinyt laajentamaan työehtosopimuksen 45 §:n 2. kohdan tulkintaa, koska korkoetu ei liiton mielestä kuulunut työehtosopimuksen 45 §:n määräyksen piiriin.

Pankkitoimihenkilöliiton tavoitteena oli koko ajan ollut se, että paikallisissa pankkikohtaisissa neuvotteluissa saavutettaisiin henkilöstöä tyydyttävä neuvottelutulos. Pankkitoimihenkilöliiton taholta oli työtaistelusta aiheutuvat haitat pyritty saamaan mahdollisimman vähäisiksi tekemällä asianmukaiset työtaisteluilmoitukset ja tiedottamalla noin 1 200 suuryritykselle ja kaikille pankkitoimipaikoille suunnitelluista työtaistelutoimenpiteistä kirjeitse. Sekä Kansallis-Osake-Pankissa että Suomen Yhdyspankissa oli sittemmin saavutettu neuvottelutulos henkilökunnan lainojen korkojen osalta ja suunnitellut työtaistelutoimenpiteet oli Pankkitoimihenkilöliiton 23.1.1989 päivätyllä kirjeellä peruutettu.

Vastineessa esitetty vaatimus

Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Pankkialan Työnantajaliitto on vielä lausunut, että asianosaisliitot olivat yksimielisiä siitä, että pankkien henkilöstön luottojen ehdot, näiden joukossa korko, eivät olleet työehtosopimusasioita. Paikkaansa ei pitänyt se väite, että pankeissa toimihenkilöiden työsopimuksen ehtoihin olisi kuulunut tietyin perustein määräytyvä henkilökunta-alennus lainan koroista tai että sovittu lainan korko olisi näin tullut työsuhteen ehdoksi. Kysymys oli pankin ja toimihenkilön välisestä asiakassuhteesta. Työsopimuksia solmittaessa ei työsopimuksiin otettu mainintaa siitä, että toimihenkilön lainan korko olisi tietyn suuruinen. Toimihenkilöillä oli mahdollisuus ottaa lainaa pankista tietyllä korolla, mikäli lainan myöntämiselle asetetut edellytykset täyttyivät. Lainan myöntäminen ei ollut itsestään selvä asia. Pankit olivat myös pidättäneet oikeuden yksipuolisesti muuttaa lainojen ehtoja ja siten myös korkoa.

Pankkialan Työnantajaliiton edustaja oli liittojen välillä 30.11.1988 pidetyssä neuvottelussa todennut, että koska korkokysymys ei ollut työehtosopimusasia, vaan kysymys oli pankin ja toimihenkilön välisestä asiakassuhteesta, ei pankkien korkopäätöksiin vaikuttaminen työtaistelutoimenpiteillä kohdistunut mihinkään työehtosopimuksen määräykseen eikä tällainen työtaistelutoimenpide kuulunut työrauhavelvoitteen piiriin. Tässä vaiheessa ei vielä ollut ollut tiedossa, että Pankkitoimihenkilöliitto oli tätä kautta pyrkinyt saamaan kaikille toimihenkilöille selvän palkankorotuksen kertasuorituksena. Asia oli tullut esille vasta kuukautta myöhemmin.

Koron nostamisen korvaamista rahakorvauksella oli vaadittu ennen ylityökiellon alkamista ja sen aikana. Tällaisia vaatimuksia olivat esittäneet kanteessa mainitut Pankkitoimihenkilöliiton edustajat.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Verotusta koskevien säännösten muutosten seurauksena ovat myös pankkien toimihenkilöilleen myöntämien lainojen korot 1.1.1989 alkaen tulleet heidän veronalaisiksi tuloikseen siltä osin kuin korko on Suomen Pankin peruskorkoa alempi. Kansallis-Osake-Pankin ja Suomen Yhdyspankin johtokunnat ovat marras-joulukuun vaihteessa 1988 päättäneet henkilökunnalle myönnettyjen lainojen korkojen korottamisesta. Pankeissa on selvitetty toimenpiteitä pääluottamusmiehille.

Pankkitoimihenkilöliiton liittovaltuusto on 16.11.1988 pitämässään kokouksessa käsitellyt koron korottamissuunnitelmia. Pankkitoimihenkilöliiton ja Pankkialan Työnantajaliiton välisissä neuvotteluissa 30.11.1988 on toimihenkilöliiton puolelta esitetty, että korkoetuus on sellaisen työsuhteen ehto, jota työnantaja ei voisi yksipuolisesti muuttaa. Toimihenkilöliiton taholta on samalla ilmoitettu liiton ryhtyvän oikeudellisiin toimenpiteisiin niitä pankkeja kohtaan, jotka ovat päättäneet nostaa henkilöstöluottojensa korkoa. Neuvotteluissa liittojen edustajat ovat yhteisesti todenneet, ettei henkilökunnalle myönnettävistä lainoista tai niiden koroista ole sovittu työehtosopimuksella, eivätkä koron määriä koskevat järjestelyt kuuluneet työrauhavelvollisuuden piiriin.

Pankkitoimihenkilöliiton hallitus on 19.12.1988 päättänyt, että mikäli pankit eivät peruuttaisi koron nostamista koskevia päätöksiään vuodenvaihteeseen mennessä, tulisi ylityökielto voimaan niissä pankeissa, jotka toteuttaisivat koron nostamisen. Päätöksestä on kirjallisesti tiedotettu liiton jäsenille.

Kansallis-Osake-Pankin pääluottamusmies, joka on samalla Pankkitoimihenkilöliiton hallituksen jäsen, on liiton hallituksen tekemän päätöksen jälkeen ilmoittanut työnantajalle ylityökiellosta. Työtaistelutoimenpiteen tarkoitukseksi hän on ilmoittanut korkoa koskevien neuvottelujen vauhdittamisen toimihenkilöitä tyydyttävän tuloksen aikaansaamiseksi. Pääluottamusmies on tuolloin esittänyt lainan korkojen alentamista aikaisemmalle tasolle tai koron korottamisen hyvittämistä jollakin muulla tavoin.

Pääluottamusmiehen loman aikana joulukuun loppupuolella 1988 on asiasta neuvoteltu työnantajan edustajan ja varapääluottamusmiehen kanssa. Työnantajan puolelta on esitetty erilaisia luottoehtoihin liittyviä helpotuksia. Varapääluottamusmies on tuolloin ilmoittanut työnantajan edustajalle eräänä vaihtoehtona asian ratkaisemiseksi puolen kuukauden palkkaa vastaavan rahasumman maksamista toimihenkilöille hyvityksenä koron nostamisesta. Pääluottamusmies on palattuaan lomalta esittänyt työnantajan edustajalle tammikuun ensimmäisellä viikolla 1989 vaihtoehtona koron alentamista koskevalle vaatimukselle 4 000 markan rahakorvauksen maksamista ja työnantajan kustantamaa työpukua.

Pääluottamusmies on 10.1.1989 työnantajan edustajan kanssa käymässään neuvottelussa ilmoituksensa mukaan peruuttanut kaikki rahasuorituksia koskevat vaatimukset. Työtuomioistuimessa todistajana kuullun Kansallis-Osake-Pankin osastopäällikön kertoman mukaan pääluottamusmies on vielä noissa neuvotteluissa esittänyt eräinä vaihtoehtoina työpuvun kustantamista tai sitä vastaavan rahakorvauksen suorittamista.

Kansallis-Osake-Pankin toimihenkilöt ovat kieltäytyneet ylitöiden tekemisestä tammikuun ensimmäisellä viikolla.

Kansallis-Osake-Pankin yhteistoimintaneuvottelukunnan henkilöstön edustajat ovat 10.1.1989 pitämässään kokouksessa tehneet päätöksen, jonka mukaan pankin johtokunnan tulisi peruuttaa korkojen korottamista koskeva päätös tai sopia henkilöstön kanssa korvaavista henkilökuntaeduista. Lisäksi kokouksessa on päätetty, että toimihenkilöt eivät saapuisi työhön 27.1.1989 eivätkä tekisi ylitöitä 23.1. - 3.2.1989. Päätöksestä on annettu tieto työnantajalle pääluottamusmiehen ja varapääluottamusmiehen allekirjoittamalla kirjeellä.

Suomen Yhdyspankissa on myös joulukuun lopussa 1988 käyty korkojen korottamisen johdosta neuvotteluja työnantajan ja pääluottamusmiehen välillä. Jo sitä ennen pääluottamusmies on ilmoittanut työnantajan edustajalle Pankkitoimihenkilöliiton tekemästä ylityökieltopäätöksestä. Pääluottamusmies, joka on myös Pankkitoimihenkilöliiton hallituksen jäsen, on neuvotteluissa ilmoittanut, että toimihenkilöt eivät hyväksy korkojen nostamista ja esittänyt asian toteuttamisen lykkäämistä vuodella. Neuvotteluissa on keskusteltu koron nostamisen korvaamisesta lainaehtoihin liittyvillä järjestelyillä, joita toimihenkilöt eivät kuitenkaan ole hyväksyneet.

Pankin edustajan pyydettyä ehdotuksia asian ratkaisemiseksi pääluottamusmies on yhtenä vaihtoehtona esittänyt alan keskipalkoista lasketun puolen kuukauden palkkaa vastaavan rahakorvauksen maksamista. Rahakorvaus on sittemmin täsmennetty 4 000 markan suuruiseksi korvaukseksi. Se on tarkoitettu lähinnä kaikille niille toimihenkilöille, jotka voisivat kuulua korkoetuuden piiriin. Pääluottamusmiehen kertoman mukaan rahakorvauksen suorittaminen ei ole ollut esillä enää vuoden 1989 puolella käydyissä neuvotteluissa. Todistajana kuullun pankinjohtajan kertoman mukaan pääluottamusmies on toistanut aikaisemmat vaatimukset vielä tammikuun alkupuolella 1989 heidän välillään käydyissä neuvotteluissa.

Suomen Yhdyspankin toimihenkilöt ovat vaatimustensa tukemiseksi kieltäytyneet ylityön tekemisestä tammikuun ensimmäisellä viikolla.

Suomen Yhdyspankissa ovat yhteistoimintaneuvottelukunnan henkilöstön edustajat 11.1.1989 päivätyllä kirjeellä ilmoittaneet henkilöstön ryhtyvän päivän kestävään työtaisteluun 3.2.1989, ellei siihen mennessä henkilökuntalainojen korkojen korottamisen korvaamisesta ole päästy yhteisymmärrykseen. Kirjeessä on todettu toimihenkilöiden vaativan lainojen korkojen säilyttämistä vuoden 1988 tasolla tai menetetyn edun korvaamista muulla tavoin.

Pankkitoimihenkilöliiton hallitus on 11.1.1989 pitämässään kokouksessa tehnyt päätöksen, jonka mukaan Kansallis-Osake-Pankki on koko maassa maksuvälinesaarrossa ja pankin toimihenkilöt ylityökiellossa 23.1. - 3.2.1989. Päätöksen mukaan samat toimenpiteet koskevat Suomen Yhdyspankkia 6.2. - 17.2.1989 sekä myöhemmin erikseen ilmoitettavia säästö- ja osuuspankkeja 20.2. - 3.3.1989. Toimenpiteet toteutettaisiin, ellei pankeissa ennen ilmoitettuja ajankohtia peruutettaisi koroista tehtyjä päätöksiä tai muutoin saavutettaisi henkilöstöjä tyydyttäviä ratkaisuja.

Sen jälkeen kun Kansallis-Osake-Pankissa ja Suomen Yhdyspankissa on tammikuun puolenvälin jälkeen erimielisyydestä sovittu, on ilmoitukset työtaisteluista peruutettu.

Pankkitoimihenkilöliiton työtaistelutoimenpiteiden peruuttamista koskevassa 23.1.1989 päivätyssä kirjeessä on todettu liiton hallituksen päätöksen maksuvälinesaarrosta ja ylityökiellosta olevan voimassa edelleen niiden säästö- ja osuuspankkien osalta, joissa henkilöstöluottojen korkoasiassa ei ole päästy ratkaisuun. Pankkitoimihenkilöliitto on ilmoittanut tulevansa lähettämään tiedot saarron kohteena olevista pankeista valtakunnansovittelijalle ennen työtaistelutoimenpiteiden alkamista.

Pankkialan Työnantajaliitto on kanteessa katsonut työtaistelutoimenpiteiden kohdistuvan työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin sillä perusteella, että Pankkitoimihenkilöliitto ja toimihenkilöiden edustajat ovat esittäneet vaatimuksia korkojen korottamisen hyvittämisestä kertakaikkisilla rahakorvauksilla.

Esitetyn selvityksen mukaan Pankkitoimihenkilöliitossa ei asian käsittelyn eri vaiheissa ole ollut esillä se vaihtoehto, että koron korottaminen tulisi esittää korvattavaksi rahasuorituksella. Todistajana kuullun liiton osastopäällikön kertoman mukaan vuodenvaihteen jälkeen eräässä liiton sisäisessä tilaisuudessa on päinvastoin otettu se kanta, että rahavaatimuksia ei tulisi esittää, vaan korkoetu olisi korvattava muilla työpaikkakohtaisilla järjestelyillä.

Pankkialan Työnantajaliitosta on 11.1.1989 otettu yhteyttä Pankkitoimihenkilöliittoon ja ilmoitettu pääluottamusmiesten Kansallis-Osake-Pankissa ja Suomen Yhdyspankissa esittämistä rahavaatimuksista. Toimihenkilöliitto on seuraavana päivänä lähettänyt pääluottamusmiehille kirjeet, joissa on todettu, että mikäli vaatimuksia korkoedun kompensoimisesta rahakorvauksilla on esitetty, ne on välittömästi peruutettava ja pitäydyttävä yksinomaan korkoedun säilyttämisvaatimuksessa.

Ennen Pankkitoimihenkilöliiton hallituksen 19.12.1988 tekemää ylityökieltoa koskevaa päätöstä ei korkoedun menettämistä ole esitetty hyvitettäväksi rahakorvauksella Kansallis-Osake-Pankissa eikä Suomen Yhdyspankissa. Rahakorvausta tarkoittava vaihtoehto on otettu esille vasta vuodenvaihteessa vähän ennen ylityökiellon alkamista ja sen aikana. Kansallis-Osake-Pankissa ja Suomen Yhdyspankissa toimihenkilöiden ensisijaisena vaatimuksena on ollut koron säilyttäminen entisen suuruisena. Pääluottamusmiesten edellä selostetut ehdotukset rahakorvauksesta on tehty sen jälkeen, kun pankkien puolelta on pyydetty vastaehdotuksia asian ratkaisemiseksi.

Kun rahakorvausta koskevia vaatimuksia ei KansallisOsakePankissa eikä Suomen Yhdyspankissa ole enää sanotun ajankohdan jälkeen esitetty, eivät toimihenkilöpuolelta myöhemmin esitetyt uhkaukset uusista toimenpiteistä ole kohdistuneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Pankkialan Työnantajaliitto ei ole esittänyt perusteluja sille, että työtaistelutoimenpiteet olisivat kohdistuneet työehtosopimuksen 4 §:n 1. kohdan määräyksiin, jotka koskevat työnantajan oikeutta johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa ja erottaa toimihenkilöitä.

Korkoetua ei ole näytetty työehtosopimuksen 45 §:n 2. kohdassa tarkoitetuksi etuudeksi. Näyttämättä on sen vuoksi jäänyt, että työtaistelutoimenpiteet olisivat kohdistuneet mainittuun määräykseen.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa Pankkitoimihenkilöliitto kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, Puheenjohtaja, Peltola, Nouro, Rautiainen, Kuivanen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.