Labor court dismisses union claim that Air Force workers should be covered by Air Force collective agreement.

Ilmavoimien lennoston viestikorjaamon työntekijöiden työsuhteisiin oli sovellettu kunkin tehtävän luonteen mukaan määräytyvää muuta kuin ilmailualan työehtosopimusta. Tämän mukaisesti korjaamon kolmen työntekijän työsuhteissa oli sovellettu puolustusministeriön ja metallialan työntekijäin liiton välistä työehtosopimusta ja kahteen työntekijään noudatettu puolustusministeriön ja sähköalan työntekijäin liiton välistä työehtosopimusta.

Puolustusministeriön ja ilmailualan työntekijäliiton välisen työehtosopimuksen syntyvaiheista esitetyn selvityksen ja noudatetun työehtosopimuskäytännön huomioon ottaen asiassa oli jäänyt näyttämättä, että kysymyksessä olevien viiden työntekijän työsuhteissa olisi ollut sovellettava ilmailualan työehtosopimusta (kts myös TT 129/1988).

Kantaja Ilmailualan Unioni r.y. Vastaaja Puolustusministeriö

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä 1.1.1988 lukien voimaan tulleessa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § TYÖEHTOSOPIMUKSEN SOVELTAMISALA

Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan kaikissa puolustusministeriön ja puolustusvoimien työpaikoissa näihin yksityisoikeudellisessa työ- tai oppisopimussuhteessa oleviin työntekijöihin.

Työehtosopimukseen liittyvässä palkkaussopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

A. YLEISTÄ

1 § SOVELLUTUSALA

Tässä sopimuksessa määritellään ilmavoimien joukko-osastoissa työsopimussuhteessa palvelevien jäljempänä mainittujen ammattiryhmien palkkausperusteet.

Tämän sopimuksen palkkausperusteet eivät koske alle 18-vuotiaita työntekijöitä.

B. TYÖNTEKIJÖIDEN PALKKAUS

2 § PERUSKUUKAUSIPALKAT (PL-TUNNUS O1)

Työntekijät ryhmitellään työnluokituksen mukaisesti palkkaryhmiin seuraavasti:

PR-TUN- Palkka- Peruskuukausipalkka NUKSET ryhmä

(104) D 5294 mk/kk Ammattityöntekijät 4 r.v. Koneistaja Lentokonekalustohuoltomekaanikko Lentokonelevyseppä Lentovarustehuoltaja/korjaaja Laskuvarjopakkaaja/huoltaja Pva-varastonhoitaja/autonkuljettaja Simulaattorimekaanikko Tukikohtakalustomekaanikko - autonasennustyö - hitsaustyö - levytyö - metallityö - puhelinasennustyö - sähköasennustyö - tutkamekaaniset työt - voimalaitossähkötyö - yleiselektroniikkatyö

(105) E 5570 mk/kk Ammattityöntekijät 5 r.v.

Mittalaitemekaanikko Telemekaanikko Tutkamekaanikko

KANNE

Kanteen perustelut

Ilmailualan Unioni on lausunut, että edellä sanottuja työehtosopimuksia sovellettiin muun muassa Satakunnan lennoston viestikorjaamon työntekijöihin. Palkkaussopimuksen 1 ja 2 §:ssä määriteltiin sopimuksen tarkoittamat työntekijät palkkaryhmittäin. Ryhmittely perustui puolustusministeriön ja Ilmailualan Unionin tekemään työn luokitukseen alan töiden pohjalta. Ilmavoimien palvelukseen oli otettu työehtosopimuksen tarkoittamiin tehtäviin työntekijöitä muiden työehtosopimusten ehdoilla. Ilmailualan Unioni oli käydyissä neuvotteluissa esittänyt näiden työntekijöiden siirtämistä puolustusministeriön ja Ilmailualan Unionin sopimuksen piiriin. Puolustusministeriö ei ollut suostunut esitykseen.

Satakunnan lennoston viestikorjaamolle oli otettu Petri Palvanen sähköasentajaksi 16.8.1986 lukien Suomen Sahköalan Työntekijäin Liitto r.y:n ja puolustusministeriön välisen sähköasennusalan työehtosopimuksen ehdoilla. Palvasen työ vastasi lähinnä Ilmailualan Unionin ja

puolustusministeriön sopimuksen mukaista voimalaitossähkötyötä.

Erkki Hietakangas oli otettu työhön elektroniikka-asentajaksi 16.8.1983 myös sähköasennusalan työehtosopimuksenmukaisin ehdoin. Hietakankaan työtehtävät vastasivat lähinnä töitä, jotka kuuluivat puolustusministeriön ja Ilmailualan Unionin sopimuksessa mainittuihin tutka- ja telemekaanikon töihin.

Reijo Lindholm sekä Matti Niemelä oli otettu 2.1.1984 lukien asentajiksi viestikorjaamon puhelinryhmään Metallityöväen Liitto r.y:n ja puolustusministeriön välisen työehtosopimuksen ehdoilla, vaikka työ vastasi lähinnä puolustusministeriön ja Ilmailualan Unionin sopimuksen mukaisia telemekaanikon töitä.

Risto Karttunen oli otettu 1.2.1977 lukien dieselasentajan työhön metallialan sopimuksen mukaisin ehdoin. Työ vastasi lähinnä d-ryhmän tukikohtakalustomekaanikon töitä puolustusministeriön ja Ilmailualan Unionin sopimuksessa.

Edellä mainitut työntekijät kuuluivat työtehtäviensä luonteen ja sisällön puolesta puolustusministeriön ja Ilmailualan Unionin sopimuksen piiriin, koska he tekivät samoja tai samankaltaisia töitä kuin samassa työpisteessä olevat Ilmailualan Unionin sopimuksen ehdoin palkatut työntekijät. Tästä syystä he myös olivat järjestäytyneet Ilmailualan Unioniin.

Ilmailualan Unioni oli tehnyt ilmailualalla puolustusministeriön kanssa sen työpaikoilla pääasiassa noudatettavan työehtosopimuksen, jonka ehtoja noudatettiin perinteisesti lennostoissa. Satakunnan lennosto oli yksipuolisesti alkanut soveltaa Ilmailualan Unionin sopimuksessa luokiteltuihin töihin muiden työehtosopimuksien ehtoja neuvottelematta muutoksista Ilmailualan Unionin kanssa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Ilmailualan Unioni on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että ilmavoimat oli velvollinen soveltamaan puolustusministeriön ja Ilmailualan Unionin välistä työehtosopimusta Palvasen, Hietakankaan, Lindholmin, Niemelän sekä Karttusen työsuhteisiin. Lisäksi Ilmailualan Unioni on vaatinut puolustusministeriön velvoittamista suorittamaan 20.5.1986 paikallistasolla tapahtuneesta riitautuksesta lukien saamatta jääneinä korotuksina Hietakankaalle 400 markkaa, Karttuselle 1 015 markkaa, Lindholmille 480 markkaa, Niemelälle 490 markkaa ja Palvaselle 400 markkaa. Ilmailualan Unioni on vielä vaatinut puolustusministeriön tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Puolustusministeriö on lausunut, että puolustusministeriön ja Ilmailualan Unionin välillä oli ainakin vuodesta 1970 alkaen tehty työehtosopimuksia, joita oli ollut tarkoitus soveltaa lentokoneteknillisiin tehtäviin palkattuihin mekaanikkoihin ja ammattimiehiin. Ilmavoimissa oli tarkka organisaatio- ja vastuujako lentokoneteknillisen ja maaorganisaation viesti- ja sähköteknillisen organisaation välillä. Maaorganisaation piiriin kuuluviin töihin oli ilmailualan sopimuksen voimassaoloajan

sovellettu ja sovellettiin edelleen työtehtävän luonteen mukaan määräytyvää muuta työehtosopimusta.

Lentokoneteknillisiä töitä tehtiin ilmavoimien lennostojen alaisissa lentueissa ja lentokonekorjaamoissa sekä osittain myös Ilmavoimien varikossa sekä eräissä muissa ilmavoimien yksiköissä. Ilmailualan Unionin ottaminen aikanaan sopimusosapuoleksi oli johtunut siitä, että ilmavoimien lentokoneteknillisiä töitä tekevien mekaanikkojen ja ammattimiesten työt vastasivat luonteeltaan ja vaativuudeltaan Oy Finnair Ab:n mekaanikkojen töitä. Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. ja Ilmailualan Unioni olivat tehneet yhtiön töitä koskevia työehtosopimuksia. Sopimusta tehtäessä oli samalla sovittu, että ilmavoimien mekaanikkojen ja ammattimiesten palkkaus rinnastettiin Oy Finnair Ab:n vastaavien työntekijöiden palkkaukseen.

Vuoden 1970 työehtosopimuksessa olleet soveltamisalamääräykset olivat säilyneet asiallisesti samansisältöisinä aina vuoteen 1981 saakka. Silloin sopimuksen piirissä olevat työt oli luokiteltu noudattaen samoja periaatteita kuin aikaisemmin suoritetussa Oy Finnair Ab:n mekaanikkojen töiden luokituksessa. Ilmavoimien lentokoneteknillisten töiden luokituksesta päätettäessä oli sovittu siitä, että luokitus käsitti kaikkien niiden työntekijöiden työt, joihin luokitushetkellä sovellettiin ilmailualan työehtosopimusta. Sopimuksen soveltamisalan laajentamisesta ei luokituksen yhteydessä ollut sovittu. Töiden luokituksen jälkeen tehtyjen työehtosopimusten palkkaussopimuksen soveltamisalaa koskeva 1 § oli muutettu sanamuodoltaan nykyistä vastaavaksi.

Palkattaessa työntekijöitä ilmavoimien lentokoneteknilliseen organisaatioon oli lentokonehuoltotyössä oleviin työntekijöihin noudatettu ilmailualan työehtosopimusta ja maaorganisaation viesti- ja sähköteknillisiin tehtäviin otettuihin työntekijöihin taas kunkin tehtävän luonteen mukaan määräytyvää muuta työehtosopimusta. Kanteessa tarkoitetut viisi työntekijää työskentelivät kaikki Satakunnan lennoston viestikorjaamossa, joka kuului ilmavoimien maaorganisaatioon. Viestikorjaamossa ei tehty lentokoneteknillisiä, välittömästi lentokoneiden huoltoon liittyviä tehtäviä.

1960-1970-luvuilla oli 18 lentokoneteknillisiin tehtäviin palkattua työntekijää toiminnallisista syistä johtuen siirretty maaorganisaatioon lennostojen viestikorjaamoihin. Työntekijät oli pysytetty ilmailualan työehtosopimuksen piirissä palkkaetujen säilyttämisen vuoksi. Vuonna 1981 oli tehdyn luokitussopimuksen mukaisesti luokiteltu myös sanottujen työntekijöiden työt. Työehtosopimukseen liittyvän palkkaussopimuksen palkkaryhmittelyyn oli siitä syystä tullut joitakin sellaisia nimikkeitä, jotka eivät olleet sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia lentokoneteknillisiä tehtäviä ja joita sovellettiin vain sanottuihin 18:aan työntekijään.

Luokituksen yhteydessä voitiin katsoa sovituksi, että edellä mainittujen työntekijöiden osalta tehdyt poikkeukset eivät merkinneet työehtosopimuksen soveltamisalan laajennusta. Tästä oli osoituksena se, ettei Ilmailualan Unioni luokituksen yhteydessä ollut vaatinut soveltamisen laajentamista muihin vastaavaa työtä viestikorjaamoissa tekeviin työntekijöihin. Tällainen vaatimus oli esitetty vasta kanteessa tarkoitetussa Satakunnan lennostoa koskevassa erimielisyysneuvottelussa 20.5.1986. Edellä sanottuja poikkeuksia lukuunottamatta oli ilmailualan sopimuksen soveltamisalan osalta muodostunut ainakin vuodesta 1970 alkaen jatkunut pitkä ja yhtenäinen käytäntö.

Tällä hetkellä oli lennostojen viestikorjaamoissa yhteensä noin 70 työntekijää.

Kanteessa tarkoitettujen Satakunnan lennoston viestikorjaamon palveluksessa olevien työntekijöiden työsuhteisiin oli sovellettu ilmavoimissa noudatetun käytännön mukaisesti kunkin tehtävän luonteen mukaan määräytyvää muuta kuin ilmailualan työehtosopimusta. Se seikka, että viestikorjaamoissa oli 18 työntekijää, jotka olivat jääneet ilmailualan työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin, vaikka heidät oli siirretty lentokoneteknillisistä tehtävistä maaorganisaation tehtäviin, ei voinut velvoittaa puolustusministeriötä soveltamaan ilmailualan työehtosopimusta kanteessa sanottuihin eikä muihinkaan viestikorjaamoiden työntekijöihin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Puolustusministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

ILMAILUALAN UNIONIN VASTASELITYS

Ilmailualan Unioni on vielä lausunut, että palkkaussopimus käsitti tehtäviä aina aputyöntekijästä erilaisiin mekaanikon tehtäviin. Kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden tehtävät sisältyivät palkkaussopimukseen.

Työehtosopimuksessa ei ollut mitään viittauksia puolustusvoimien sisäiseen organisaatioon. Palkkausta koskevissa määräyksissä ei ollut eroteltu työtehtäviä sen mukaan, voitiinko niiden katsoa kuuluvan lentokoneteknillisiin töihin vai ei. Palkkaussopimusta ei ollut muutettu missään olennaisissa kohdin työnluokituksen jälkeisestä tilanteesta, ei edes niiltä osin, jotka puolustusministeriö vastineessaan esitti poikkeuksiksi. Sopimuksen soveltamista koskevia rajoituksia puolustusministeriö oli esittänyt vasta siinä vaiheessa, kun erimielisyys oli riitautettuna saatettu liittotasolle. Aikaisemmin puolustusministeriö ei ollut esittänyt sopimukseen nähden mitään varauksia.

Jaolla lentoteknillisiin ja muihin töihin ei siten ollut merkitystä työehtosopimuksen soveltamisen kannalta. Ilmavoimissa syntynyt sopimuskäytäntö oli muodostunut Oy Finnair Ab:ltä saadun esimerkin mukaan, kun 1960-luvun alussa oli palkattu lentoyhtiön palveluksessa olleita mekaanikkoja puolustusvoimiin.

Ilmavoimien omat tarpeet olivat muokanneet sopimuskäytäntöä niin, että tehtävänimikkeissä oli eri aikoina käytetty mekaanikko- ja erityisammattimies -nimikettä, kunnes mekaanikon nimike oli kattanut molemmat työntekijäryhmät. Näin ollen puhe mekaanikon töistä tai siitä, että niistä on siirrytty muihin tehtäviin, ei ollut ratkaisevaa sopimuksen soveltamisen kannalta.

Työntekijän pysyminen Ilmailualan Unionin sopimuksen piirissä silloinkin, kun hänet oli lentohuollon töistä siirretty muihin tehtäviin lennostoissa, oli ollut luontevaa, koska uusissa tehtävissä oli tarvittu aikaisemmissa saatua kokemusta. Sovellettavasta työehtosopimuksesta oli tällaisissa tapauksissa sovittu. Käytäntö on muodostunut työnluokitustoimikunnan toteamaksi.

Työehtosopimuksen soveltamisala oli muuttunut ja laajentunut ajan kuluessa myös puolustusministeriön tarkoittamiin muihin kuin suoranaisesti lentokonetta koskeviin töihin. Puolustusministeriön omaksuma kanta oli johtanut siihen, että samassa työpisteessä tehtiin samaa työtä saman työpöydän ääressä, mutta erilaisin työehdoin työhönottoajoista riippuen. Kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden työsopimuksissa oli työnantajan aloitteesta käytetty erilaisia asentajanimityksiä ja tulkittu työn laadustaan huolimatta kuuluvan muiden kuin Ilmailualan Unionin työehtosopimusten piiriin.

Organisaatio- ja vastuujako kuuluivat vain ilmavoimien sisäiseen organisaatioon, eikä niillä ollut työehtosopimuksen tulkinnan kannalta vaikutusta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Puolustusministeriön ja Ilmailualan Unionin välillä on ainakin vuodesta 1970 alkaen tehty työehtosopimuksia, jotka alunperin ovat koskeneet ilmavoimien joukko-osastoissa ja Ilmavoimien varikolla työskenteleviä alan ammattimiehiä. Työehtosopimuksessa itsessään on sen soveltamisala määritelty, kuten nykyisinkin, yleisesti toteamalla, että sopimuksen määräyksiä sovelletaan kaikissa puolustusministeriön ja puolustuslaitoksen töissä yksityisoikeudellisissa työ- ja oppisopimussuhteissa oleviin työntekijöihin. Palkkaussopimuksessa on sitä vastoin sen soveltaminen alkuvaiheessa rajoitettu yksinomaan mekaanikkoihin ja alan ammattityötä suorittaviin ammattimiehiin, joilla on tarkoitettu korjaamoissa ammattityötä suorittavaa ja käyttö- tai kalustoryhmässä työskentelevää ammattinsa täysin hallitsevaa työntekijää.

Puheena olevien sopimusten esikuvana on ollut Oy Finnair Ab:ssä voimassa ollut työehtosopimus, jossa osallisena on työntekijäin puolella ollut Ilmailualan Unioni. Lentoyhtiötä koskeva työehtosopimus on ollut ilmavoimien työpaikoissa noudatettavaa työehtosopimusta soveltamisalaltaan sikäli laajempi, että se on koskenut kaikkia yhtiön työntekijätehtävissä olevia työntekijöitä ja myös toimihenkilöitä. Yhtiön harjoittama toiminta on ollut ilmavoimien joukko-osastoissa tapahtuvaa korjaus-, asennus- ja huoltotoimintaa suppeampaa. Yhtiön toimialaan ei ole nimittäin kuulunut lennonjohtoa ja -valvontaa varten tarvittavien tutka- ja valvontaverkostojen ja -asemien ylläpitäminen.

Siinä vaiheessa, kun ilmavoimien työpaikoilla on ryhdytty noudattamaan mekaanikkoihin ja alan erikoisammattimiehiin Ilmailualan Unionin kanssa tehtyä työehtosopimusta, sen soveltaminen on koskenut vain sellaisia ammattityöntekijöitä, jotka ovat tehneet samanlaisia asennus-, korjaus- ja huoltotöitä kuin lentoyhtiön palveluksessa olevat mekaanikot ja heitä vastaavat erikoisammattimiehet. Muut ilmavoimien joukko-osastoissa, korjaamoissa ja varikoilla työskennelleet työntekijät ovat kuuluneet puolustusministeriön ja puolustusvoimien työpaikoissa noudatettavien metalliteollisuutta ja sähköasennusalaa koskevien työehtosopimusten soveltamispiiriin.

Puolustusministeriön ja Ilmailualan Unionin välisten työehtosopimusten alkuajoista esitetystä selvityksestä voidaan perustellusti päätellä, että puheena olevia työehtosopimuksia on ollut tarkoitus soveltaa ja myös sovellettu ilmavoimien työpaikoilla suoritettaviin, niin sanottuihin lentokoneteknillisiin töihin, joiksi on katsottu lähinnä lentokoneiden sekä niiden laitteiden ja apuvälineiden asennus-, korjaus- ja huoltotyöt. Puolustusministeriön ilmoituksen mukaan tällaisia töitä on ollut ilmavoimien lennostojen lentueissa ja lentokonekorjaamoissa sekä myös Ilmavoimien varikolla ja joissakin muissa ilmavoimien yksiköissä. Edellä mainittua päätelmää tukee osaltaan myös selvitys ilmavoimien organisaatiosta. Sen mukaan lentokonetekniset toiminnot on erotettu maaorganisaatioon kuuluvista viesti- ja sähköteknisistä toiminnoista.

Puolustusministeriön ja Ilmailualan Unionin välisen työehtosopimuksen edellä kuvatusta soveltamisalasta on jo alkuvaiheissa poikettu eräiden työntekijöiden kohdalla. Eri vaiheissa on niin sanotuista lentokoneteknillisistä ammattitehtävistä siirretty puolustusministeriön ilmoituksen mukaan 18 työntekijää lennostojen viestikorjaamoon muunlaisiin tehtäviin. Heidän työsuhteissa on uusiin tehtäviin siirtämisestä huolimatta edelleen sovellettu puolustusministeriön ja Ilmailualan Unionin välistä työehtosopimusta.

Puolustusministeriön ja Ilmailualan Unionin kesken on vuonna 1981 sovittu heidän edustajistaan muodostetun työnluokitustoimikunnan asettamisesta. Toimikunnan tarkoituksena on ollut selvittää ja määritellä lennostoissa ja Ilmavoimien varikolla työskentelevien Ilmailualan Unionin jäsenten tehtävät. Työnluokitus on käsittänyt myös edellä mainittujen uusiin tehtäviin siirrettyjen työntekijöiden suorittamat työt.

Työnluokitustyöryhmän yksimielisen selvityksen perusteella on vuonna 1985 puolustusministeriön ja Ilmailualan Unionin väliset työehtosopimus ja palkkaussopimus sovittu soveltamisaloiltaan muutettaviksi sen mukaisiksi, jollaisina ne ovat voimassa olevissa työehto- ja palkkaussopimuksissa. Palkkaussopimuksessa on määritelty siinä lueteltujen eri ammattiryhmien palkkausperusteet työnluokituksen mukaisesti kuudessa palkkaryhmässä.

Viimeksi mainituilla työehtosopimuksen ja palkkaussopimuksen soveltamisalaa koskevilla muutoksilla on niiden voimaantuloajankohtana Ilmailualan Unionin jäseninä olevat työntekijät saatettu sopimusten piiriin.

Tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut sopia siitä, että työehtosopimuksen soveltaminen ilmavoimien työpaikkojen töissä riippuisi asianomaisen työntekijän jäsenyydestä ammattiliitossa. Kun työnluokitus, joka on koskenut vain Ilmailualan Unionin jäseniä, on otettu työehtosopimuksen ja palkkaussopimuksen soveltamisalaa koskevien muutosten perusteeksi, eikä neuvottelujen kulusta ole esitetty tarkempaa selvitystä, epäselväksi on jäänyt, ovatko osapuolet tarkoittaneet ulottaa heidän välisensä työehtosopimuksen noudattamisen koskemaan aikaisemmin metallialan tai sähköasennusalan työehtosopimuksen soveltamispiirissä olleita töitä, joita pääasiassa on tehty ilmavoimien viestikorjaamoissa.

Palkkaussopimuksessa mainitut työt ja ammattinimikkeet ovat osaksi hyvin yleisiä, kuten esimerkiksi aputyöt, ja osaksi taas hyvin täsmällisiä, kuten esimerkiksi lentokoneakkumekaanikko. Eri palkkaryhmiin kuuluvia ammattinimikkeitä tai -töitä ei ole sopimuksessa tarkemmin kuvattu tai määritelty.

Kanteessa tarkoitettujen viiden Satakunnan lennoston viestikorjaamon työntekijän työsuhteet ovat alkaneet ennen vuotta 1985, Risto Karttusen jo vuonna 1977. Karttusen, Reijo Lindholmin ja Matti Niemelän työsuhteissa on sovellettu puolustusministeriön ja Metallityöväen Liiton välistä työehtosopimusta, kun taas Petri Palvaseen ja Erkki Hietakankaaseen on noudatettu ministeriön ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välistä työehtosopimusta.

Palvanen on tehnyt lennoston alueella Etelä-Suomessa tutka-asemien sähkölaitteiden asennus- ja korjaustöitä sekä myös viestikorjaamolla noiden laitteiden huolto- ja korjaustöitä. Hietakankaan tehtävät ovat käsittäneet tutka-asemien radio- ja tutkalaitteisiin liittyviä sähkötöitä. Palvanen on otettu palvelukseen voimalaitossähköasentajaksi ja Hietakangas elektroniikka-asentajaksi. Viestikorjaamolle asentajiksi työhön otetut Lindholm ja Niemelä ovat suorittaneet lennoston alueen tutkaverkoston telelaitteiden korjauksia ja huoltotehtäviä. Karttunen, joka on otettu työsuhteeseen dieselasentajaksi, on suorittanut tutka-asemilla olevien voimakoneiden, kuten dieselmoottorien ja maankäyttölaitteiden huolto- ja korjaustöitä.

Selvitys osoittaa, ettei ketään puheena olevista työntekijöistä ole otettu työhön sellaisella ammattinimikkeellä, joka täsmällisesti vastaisi palkkaussopimuksen palkkaryhmittelyssä käytettyä nimikettä. Kun palkkaryhmittelyssä ei ole eri ammattinimikkeiden sisältöä tarkemmin määritelty, työtuomioistuimen mielestä ei esitetyn selvityksen perusteella ole mahdollista määritellä sitä vastaavuuden astetta, joka vallitsee kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden tehtävien laadun ja palkkaryhmittelyyn nimikkeinä otettujen ammattitöiden välillä. Määrittelemistä vaikeuttaa myös se, että metallialan ja sähköasennusalan töitä varten on ilmavoimien työpaikoissa tehty erilliset, samantapaisiin palkkaryhmittelyihin perustuvat työehtosopimukset, kuten asiassa esillä olleesta työtuomioistuimen tuomiosta n:o 129/1988 käy ilmi.

Ilmavoimien joukko-osastoissa noudatettavien työehtosopimusten soveltamisalat ovat osittain päällekkäisiä. Kanteessa tarkoitetut työntekijät eivät ole suorittaneet niin sanottuja lentokoneteknillisiä töitä.

Puolustusministeriön ja Ilmailualan Unionin välisen työehtosopimuksen syntyvaiheista esitetyn selvityksen ja noudatetun työehtosopimuskäytännön huomioon ottaen asiassa on jäänyt näyttämättä, että kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden työsuhteissa olisi sovellettava puolustusministeriön ja Ilmailualan Unionin välistä työehtosopimusta.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laadun vuoksi puolustusministeriö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Rihto, Rautiainen, Tiitola, Sulkunen ja Korpela.

Tuomio oli yksimielinen.