Labor court dismisses union strike claims but fines union for failing to prevent work stoppages.

Jalkinetehtaan eri osastoilla toimeenpannut lakot ja eräällä osastolla ennen lakon aloittamista pidetty kokous olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen urakkahinnoittelua, työnantajan työnjohto-oikeutta ja erimielisyyksien ratkaisemista koskeviin määräyksiin. Ammattiosaston ja sen edustajien ei ollut selvitetty ryhtyneen sanottaviin toimenpiteisiin työnseisausten estämiseksi, minkä lisäksi ammattiosasto vastasi luottamusmiestensä osallistumisesta työtaistelutoimenpiteisiin.

Yhtiön ei voitu katsoa tietensä rikkoneen työehtosopimusta toteutettujen urakkahinnoittelumuutosten yhteydessä siitä huolimatta, että aikatutkimuslomakkeisiin sisältyvät työneräluettelot eivät kaikissa tapauksissa muodostaneet riittävän tarkkaa työnkuvausta.

Myöskään työnantajaliiton ei voitu katsoa syyllistyneen asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Yhtiötä ja työnantajaliittoa vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty, mutta ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Kantajat Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y. Vastaajat Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y. Oy Nokia Ab Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kuultava Nokian Kumityöväen Ammattiosasto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton välillä 12.5.1988 allekirjoitetussa kumiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

3§ Työhön ottaminen, irtisanominen ja järjestäytymisvapaus

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työnjohdosta.

7 § Työpalkat

1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin työkohtaiset tuntipalkat eri töissä ovat seuraavat:

8 § Urakkatyö

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknillisesti on mahdollista, on tuotannon ja työntekijöiden ansion kohottamiseksi työt mahdollisuuksien mukaan pyrittävä järjestämään urakkatyöksi. Työt, jotka kumiteollisuudessa vakiintuneen tavan mukaan tai teknillisistä taikka tuotannon järjestelyn edellyttämistä syistä on järjestetty urakkatyöksi, suoritetaan urakkatyönä.

2. Urakkatyö on, mikäli mahdollista aikatutkimuksia hyväksikäyttäen, hinnoiteltava siten, että työntekijän ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee alla sovittuun asianomaisen palkkaluokan urakkatyön hinnoittelupalkkaan ja että ansio työn suorituksen tai työtehon lisääntyessä kasvaa vähintään samassa suhteessa.

12 § Aikatutkimuksen ja urakkahinnoittelun tarkistus

1. Jos urakkahinnoittelu ei ole 8 §:n 2. kohdan mukainen tai jos työ- ja tuotantomenetelmissä, työn järjestelyssä tai työvälineissä taikka raaka-aineen laadussa on tapahtunut tai tapahtuu muutoksia, määritellään työlle uusi urakkahinta.

Pöytäkirjamerkintä:

Urakkahinnan perustuessa voimassa olevaan työntutkimukseen tai suoritettuun hinnoitteluun ja sen muutoin vastatessa todellisia olosuhteita ja menetelmiä, pidetään urakkahinta ennallaan. Urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden muuttuessa korjataan hintaa muutosta vastaavasti. Hinnoittelu suoritetaan tällöin työehtosopimuksen 8 §:n 2. kohdan perusteita noudattaen ottaen samalla huomioon työssä saavutettu normaali suoritustaso.

Edellä tarkoitettujen muutosten tulee olla urakkahinnoitteluun vaikuttavia ja siten perusteltuja. Työn suorittamiseen oleellisesti vaikuttavissa tekijöissä esiintyvät ns. hiipivät muutokset saattavat myös antaa aiheen hinnoittelun muuttamiseen. Näidenkin hinnoittelumuutosten tulee perustua selvästi todettaviin olosuhteiden muutoksiin. Ns. hiipivien muutosten toteamisen helpottamiseksi on pyrittävä tarkkoihin työnkuvauksiin työntutkimuksia suoritettaessa.

34 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän kesken. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

4. Turvautuminen työnseisaukseen (lakkoon tai työsulkuun) tai muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi riitakysymyksen yhteydessä on kielletty.

TYÖNANTAJAIN YLEISEN RYHMÄN KANNE

Kanteen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä on Kumi ja Nahkatyöväen Liittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Oy Nokia Ab Kumituotteiden jalkinetehtaalla oli kesällä 1988 käyty neuvotteluja viimeistelyosaston urakkahinnoista. Työntekijäpuolta neuvotteluissa oli edustanut muun muassa osaston luottamumies.

Jalkinetehtaan niin sanotussa jakekokoonpanossa oli 29. 31.8.1988 käyty paikallisia työjärjestelyjä koskevia neuvotteluja, joissa oli pääasiallisesti keskusteltu henkilömääristä ja palkkauksesta. Työntekijäpuolta näissä neuvotteluissa oli edustanut muun muassa tämän osaston luottamusmies.

Painostaakseen työnantajaa suostumaan työntekijäpuolen vaatimuksiin oli 51 viimeistelyosaston työntekijää ryhtynyt lakkoon 1.9.1988 kello 9.10. Sitä oli edeltänyt työntekijöiden työpaikalla kello 9 ilman työnantajan lupaa pitämä kokous. Työtaistelu oli jatkunut seuraavan päivän työvuoron loppuun.

Myös jake-kokoonpanon 17 työntekijää oli ryhtynyt lakkoon 1.9.1988 kello 9.45 - 10.05. Lakkoon oli yhtynyt kolme ompelijaa. Kello 14 alkaneeseen iltavuoroon oli jäänyt tulematta 24 kokoonpanon työntekijää. Esivalmisteluosaston luottamusmies oli 1.9.1988 kello 15.30 ilmoittanut työnantajan edustajille osaston noin 50 työntekijän olevan lakossa 2.9. sekä 5.9.1988. Tuotannollisesti mielekkään työn loputtua oli osalta jake-kokoonpanon työntekijöiltä jouduttu keskeyttämään palkanmaksu, minkä johdosta 2.9.1988 lakkoon osallistumisen tai muuten lakon vuoksi työtä vailla oli ollut yhteensä 371 työntekijää. Kokoonpano-osaston työntekijöiden lakko oli jatkunut 2.9. ja esivalmisteluosaston työntekijöiden lakko 5.9.1988.

Edellä selostettuja tapahtumia oli jo edeltänyt jakekokoonpanon työntekijöiden noin työvuoron mittainen lakko 17.8.1988 kello 15.10. Lakossa oli tuolloin ollut yhteensä 39 työntekijää, jotka olivat vaatineet kahden markan suuruista korotusta tuntipalkkoihinsa.

Työnseisauksiin oli osallistunut neljä Nokian Kumityöväen Ammattiosaston työpaikalle asettamaa luottamusmiestä. Ammattiosasto oli siten asian yhteydessä rikkonut työrauhavelvollisuutta.

Lakot olivat kohdistuneet työehtosopimuksen 7, 8 ja 12 §:ään sekä työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Siltä osin kuin jake-kokoonpanon työntekijöiden lakko 1.9.1988 oli ollut mielenilmaisu työnantajan edustajan ja osaston luottamusmiehen sopimalle neuvotteluajankohdan siirrolle, lakko oli kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen 34 §:ään.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Nokian Kumityöväen Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

KUMI JA NAHKATYÖVÄEN LIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Oy Nokia Ab:n Kumituotteiden jalkinetehtaan viimeistelyosaston työntekijöiden 1.9.1988 aloittama lakko oli johtunut muun muassa Kontio-saappaiden nauhoitushintoja koskevista urakkaerimielisyyksistä. Työnantaja oli saappaiden nauhoitustyössä toteuttanut eräitä vähäisiä muutoksia, joiden perusteella työnantaja oli esittänyt urakkahintojen alentamista. Työntekijät olivat katsoneet, ettei työmenetelmissä ollut tapahtunut sellaisia työehtosopimuksen 12 §:n edellyttämiä muutoksia, joiden seurauksena työlle olisi tullut määritellä uusi urakkahinta.

Työntekijöiden näkemys oli osoittautunut oikeammaksi kuin työnantajan näkemys, sillä kolmen päätuotteen hintoja oli sovittu korotettavaksi lähes työntekijöiden vaatimalla tavalla. Syynä lakkoon oli lisäksi ollut työnantajan edustajan käyttäytyminen urakkaneuvottelujen yhteydessä.

Viimeistelyosaston työntekijöiden lakko olisi 2.9. ja 5.9.1988 aiheuttanut ainakin 50 esivalmisteluosaston työntekijän palkanmaksun keskeyttämisen. Esivalmisteluosaston luottamusmies oli 1.9.1988 vain ilmoittanut tämän itsestään selvän asian työnantajan edustajille, eikä ilmoituksella ollut ollut painostustarkoitusta.

Jake-kokoonpanoa koskeneissa neuvotteluissa ei ollut ollut ensisijaisesti kysymys palkkauksesta. Perusongelma oli johtunut siitä, että jake-kokoonpanossa oli katsottu päästävän urakkasaavutukseen 600 parin tekemisellä. Jake-robotti ei kuitenkaan ollut pystynyt antamaan pareja näin paljon. Ratkaisuehdotuksena oli keskusteltu parimäärän alentamisesta, jolloin työryhmästä otettaisiin pois yksi työntekijä. Työnantaja oli kuitenkin 12.8.1988 ilmoittanut työntekijöille, että 15.8.1988 tultaisiin työryhmästä ottamaan pois kaksi työntekijää.

Jake-kokoonpanon työntekijöiden 1.9.1988 aloittaman lakon syynä oli ollut työehtosopimuksen 8 §:n vastainen urakkahinnoittelu ja 17.8.1988 toimeenpannun lakon syynä työnantajan yllättävä ja ehdoton ilmoitus kahden työntekijän vähentämisestä työryhmästä. Elokuussa toimeenpannun lakon yhteydessä ei ollut esitetty palkkavaatimuksia. Erimielisyys oli sittemmin ratkaistu siten, että työryhmästä oli otettu pois kaksi työntekijää, mikä oli korvattu työntekijöille 1,6 markan urakkahinnan korotuksella.

Nokian Kumityöväen Ammattiosaston jäsenmäärä oli noin 2300, joista työssä olevia oli 1600-1700. Jalkinetehtaalla ammattiosaston jäseniä oli työssä 700-800.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on pyytänyt, että työnantajapuolen joustamaton ja työntekijöitä ärsyttänyt menettely työehtosopimuslain 10 §:n nojalla otettaisiin huomioon mahdollista hyvityssakkoa määrättäessä.

TYÖNANTAJAIN YLEISEN RYHMÄN VASTASELITYS

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vastineen johdosta lausunut, että työnantaja ei ollut esittänyt nauhoitustyön urakkahintojen alentamista. Kysymys oli ollut ajallisesti nopeamman työmenetelmän käyttöönotosta ja sen vaikutuksesta urakkahinnoitteluun. Kun työehtosopimuksen 12 §:n 1 kohtaan liittyvän pöytäkirjamerkinnän ensimmäisen kappaleen mukaan urakkahinnan tuli vastata todellisia olosuhteita ja menetelmiä, työnantaja oli esittänyt neuvotteluja urakkahinnan tarkistamisesta tämän periaatteen mukaisesti. Kysymys ei ollut ollut urakka-ansion alentamisesta. Neuvottelujen tuloksena työpaikalla oli päästy uusista hinnoista yhteisymmärrykseen. Lopputulos oli ollut selvästi lähempänä työnantajapuolen alkuperäistä esitystä kuin työntekijäpuolen esityksiä.

Esivalmisteluosaston työntekijöiden lakon tarkoituksena oli ollut tukea viimeistelyosaston työntekijöiden lakkoa, joten lakko oli kohdistunut työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Jake-kokoonpanoa koskeneissa neuvotteluissa keskeisinä olivat olleet esillä urakkahinnoittelu- ja miehityskysymykset. Jake-kokoonpanossa oli kaksi linjaa. Molemmilla linjoilla oli aiemmin työskennellyt yhdeksän työntekijää. Huomioon ottaen laitteiden läpimenokapasiteetin työnantaja oli esittänyt miehitystä muutettavaksi siten, että linjalla työskentelisi seitsemän työntekijää. Vastaavasti myös urakkahinnoittelua olisi tullut tarkistaa. Työntekijäpuolen näkemyksen mukaan sopiva työntekijämäärä olisi ollut kahdeksan. Neuvottelujen lopputuloksena toisella kokoonpanolinjalla työskenteli nyt seitsemän työntekijää samalla kun parimääriä ja urakkahintoja oli tarkistettu. Toinen kokoonpanolinja toimi entiseen tapaan. Kysymyksessä oli siten ollut aivan normaali muutoksen aiheuttama menettely, josta työnantaja oli koko ajan pyrkinyt asianmukaisesti neuvottelemaan. Miehityskysymykset olivat työnjohdollisia toimenpiteitä, joihin työnantajalla kiistatta oli oikeus.

KUMI- JA NAHKATYÖVÄEN LIITON KANNE

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on Työnantajain Yleistä Ryhmää ja Oy Nokia Ab:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että yhtiön Nokian jalkinetehtaalla työntekijät olivat jatkuvasti kokeneet ongelmalliseksi sen, että työnantaja oli alentanut urakkahintoja, vaikka työntekijöiden käsityksen mukaan työmenetelmissä ei ollut tapahtunut työehtosopimuksen 12 §:n 1. kohdassa tarkoitettuja muutoksia. Tämän johdosta oli 12.5.1988 allekirjoitettuun työehtosopimukseen otettu uusi 12 §:n 1. kohtaa täsmentävä pöytäkirjamerkintä, joka muun muassa edellytti tarkkoja työnkuvauksia niin sanottujen hiipivien muutosten toteamisen helpottamiseksi.

Uudesta pöytäkirjamerkinnästä huolimatta työnantaja oli jatkuvasti jättänyt työnkuvaukset kokonaan laatimatta työntutkimusten yhteydessä. Tämä oli ollut osasyynä useisiin työpaikalla toimeenpantuihin työtaisteluihin, joihin työntekijät olivat ryhtyneet urakkahintojen alentamisten johdosta. Tällaisesta tapauksesta oli ollut kysymys muun muassa Työnantajain Yleisen Ryhmän kanteessa tarkoitetussa viimeistelyosaston työntekijöiden lakossa. Lakon syynä oli ollut nauhoittajien työssä toteutetut hinnanalennukset, jotka työntekijöiden käsityksen mukaan eivät olleet perustuneet työehtosopimuksen 12 §:n 1. kohdan edellyttämiin muutoksiin. Muutosten todellisuus oli ollut vaikeasti tarkistettavissa, koska työntutkimuksista olivat kokonaan puuttuneet työnkuvaukset.

Kun jalkinetehtaan tarkastajien työhön oli uutena työvaiheena sisällytetty niin sanottu vaunujen kärräys, oli työnantaja kesäkuusta 1988 asti käydyissä paikallisissa neuvotteluissa aluksi kokonaan kieltäytynyt suorittamasta työehtosopimuksen 12 §:n 1. kohdan edellyttämää urakkahinnoittelun tarkistusta. Pitkään jatkuneiden neuvottelujen kuluessa työnantaja oli 26.9.1988 järjestänyt työn uudelleen siten, että neljästä tarkastajasta yksi oli siirretty pois ja vaunujen kuljettamisesta oli alettu maksaa 10 penniä vaunua kohden, mikä oli merkinnyt noin 20 pennin lisää tuntiansioon. Mitään työntutkimusta ei kuitenkaan ollut laadittu, vaan työn arvo oli määritelty arvion perusteella aikaisemman työntutkimuksen perusteella.

Työpaikalla 4.10.1988 käydyissä työnantaja- ja työntekijäpuolen välisissä neuvotteluissa oli jääty erimielisiksi sekä tarkastajien työn urakkahinnoittelusta että työntutkimusmenetelmistä yleensä. Paikallisissa neuvotteluissa työnantaja ei ollut esittänyt lainkaan työntutkimuspöytäkirjoja. Aikaisemmissa, nauhoitusta koskeneissa neuvotteluissa työnantaja oli nimenomaisista pyynnöistä huolimatta kieltäytynyt antamasta jäljennöksiä työntutkimuspöytäkirjoista.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto oli 28.9.1988 päivätyllä kirjeellä huomauttanut Työnantajain Yleiselle Ryhmälle yhtiön työehtosopimuksen urakkahinnoittelumääräysten rikkomisesta. Tämän jälkeen Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton ja Työnantajain Yleisen Ryhmän välillä oli 13.10.1988 neuvoteltu tarkastajien palkkauksesta ja urakkahinnoittelun tarkastusmenettelystä yhtiössä yleensä. Neuvottelussa oli käynyt ilmi, ettei työnantaja työehtosopimuksen 12.5.1988 tapahtuneen allekirjoittamisen jälkeen ollut minkään työntutkimuksen yhteydessä laatinut työnkuvausta. Työnantajain Yleinen Ryhmä oli hyväksynyt yhtiön menettelyn katsoen, että muutokset ilmenivät riittävästi aikatutkimuslomakkeen työneräluetteloista. Juuri niin sanottujen hiipivien muutosten toteamiseksi työnkuvausten laatiminen oli kuitenkin välttämätöntä, sillä työneräluetteloista ei ilmennyt esimerkiksi sen etäisyyden muuttuminen, jolta joku työn kohteena oleva esine täytyi ottaa.

Jo työehtosopimuksen 8 §:n 2. kohta edellytti urakkatyön tutkimista asianmukaisia aikatutkimuksia hyväksi käyttäen. Normaaliin aikatutkimukseen liittyi myös työnkuvauksen laatiminen. Työehtosopimuksen 12 §:n 1. kohtaan otettu uusi pöytäkirjamerkintä nimenomaan edellytti työnkuvausten laatimista. Niin sanottujen hiipivien muutosten tapauksissa oli aina laadittava työnkuvaukset, joiden oli oltava niin tarkkoja kuin mahdollista.

Jättäessään järjestelmällisesti työnkuvaukset laatimatta yleensä sekä erityisesti nauhoittajien ja tarkastajien edellä selostetuissa tapauksissa oli Oy Nokia Ab tietensä rikkonut työehtosopimuksen 8 §:n 2. kohtaa ja 12 §:n 1. kohtaa sekä sen pöytäkirjamerkintöjä. Hyväksyessään yhtiön menettelyn Työnantajain Yleinen Ryhmä oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut Oy Nokia Ab:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n tarkoittamaan hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista työehtosopimuslain 9 §:n tarkoittamaan hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden rikkomisesta.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on asian esivalmistelussa täsmentänyt kanteensa koskemaan vain nauhoittajien ja tarkastajien työssä tapahtunutta työehtosopimuksen vastaista menettelyä.

TYÖNANTAJAIN YLEISEN RYHMÄN JA OY NOKIA AB:N VASTINE

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Nokia Ab ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että yhtiön jalkinetehtaalla oli kesällä 1988 syntynyt erimielisyyttä viimeistelyosaston nauhoitustyön urakkahinnoista. Erimielisyys oli johtunut siitä, että työn kulussa oli ajan myötä toteutettu sellaisia uudistuksia ja parannuksia, joiden johdosta vanha urakkahinta ei enää työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla vastannut todellisia olosuhteita ja menetelmiä. Erimielisyys ei ollut koskenut muutosten tapahtumista sinänsä vaan muutosten merkitystä urakkahinnoitteluun. Työntekijät olivat pyrkineet vähättelemään uudistusten merkitystä.

Viimeistelyosaston tarkastuksen urakkahinnoittelua koskeva erimielisyys oli aiheutunut vaunujen kärräyksestä maksettavasta hinnasta. Työnantajalla oli ollut käytettävissään vanha työntutkimus, jossa tarkastustyö oli kuvattu. Työntutkija oli urakkahintaa määrittäessään käyttänyt apuna olemassa olevaa aikatutkimusta lisäten vaunujen kärräyksen osuutta arvionsa perusteella. Jalkinetehtaan olosuhteissa työntutkijat tunsivat työpisteet erittäin hyvin, joten käytetty menettely oli ollut täysin riittävä.

Mitä sitten yleensä jalkineiden tarkastustyön luonteiseen työhön tuli, tarkkojen työnkuvausten laatiminen siitä oli hyvin hankalaa. Kysymys oli pääasiassa erilaisten visuaalisten havaintojen suorittamisesta, joka tapahtui kappaletta eri tavoin käsillä kääntelemällä. Kun vaunujen kärräystyö oli muodostanut vain pienen osan tarkastajien työn tehtäväkokonaisuudesta, ei ollut ollut tarkoituksenmukaista yhtä lyhyttä vaihetta varten laatia uutta yksityiskohtaista työnkuvausta, koska riittävän tarkat tiedot olivat olleet muutoinkin saatavissa.

Pöytäkirjamerkinnän viittaus työnkuvauksiin ei merkinnyt ehdotonta velvoitetta työnkuvausten laatimiseen. Hinnoittelumuutosten tuli perustua selvästi todettaviin olosuhteiden muutoksiin, mutta työnkuvaus ei ollut yksinomainen vaihtoehto muutosten toteamiselle. Urakkahinta sinänsä saattoi perustua sopimukseen, arvioon tai eri tarkkuusasteella tehtyihin työntutkimuksiin. Työehtosopimuksen 8 §:n 2. kohdassa ei aikatutkimusten käyttöä ollut määrätty pakolliseksi. Hinnoitteluperusteet oli siten mahdollista määritellä myös muulla tavoin. Sopimukseen perustuvan urakan kysymyksessä ollessa ei ollut estettä sille, että osapuolet sopivat muutosten johdosta uuden urakkahinnan turvautumatta työnkuvauksiin. Sama koski niitä tilanteita, joissa urakan hinnoittelu oli perustunut arvioon. Jos hinnoittelu perustui työntutkimukseen, syntyi työnkuvaus jo työntutkimusaineistoa laadittaessa. Työntutkimuksen ja työnkuvauksen tarkkuus riippui kulloisistakin tarpeista. Tarkkuustason valinta oli tarkoituksenmukaisuuskysymys.

Työehtosopimuksen 12 §:n 1. kohdan pöytäkirjamerkintään sisältyvä viittaus työnkuvauksiin oli tarkoitettu vain korostamaan työnkuvausten merkitystä yhtenä urakkahinnoittelun apuvälineenä. Se ei asettanut työnkuvausta ainoaksi ja ehdottomaksi hiipivien muutosten toteamisen välineeksi. Kun urakkahinnoittelu voi perustua muuhunkin kuin työntutkimukseen, selvää oli, että myös työnkuvaus oli valinnainen apuväline. Kun hinnoittelun muutosperusteet oli mahdollista saada tietoon ja toteuttaa eri tavoin, ei työnantaja rikkonut työehtosopimusta valitessaan tarkoituksenmukaisuussyistä muun kuin työntutkimukseen perustuvan vaihtoehdon. Hinnoittelumuutoksen perustuessa esimerkiksi raaka-aineen vaihtumiseen tai käytettävän koneen rakenteen muuttumiseen ei perinteinen työnkuvaus tuonut ratkaisua ongelmaan. Tapana ei ollut esimerkiksi konepiirustusten liittäminen urakkahinnoitteluaineistoon.

Niin sanottuja hiipiviä muutoksia koskevan pöytäkirjamerkinnän sanamuoto oli melkein samansisältöinen kuin vaatetusteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisohjeisiin sisältyvän vastaavan määräyksen sisältö. Vaatetusteollisuudessa sopimuskohtaa oli tulkittu työnantajapuolen tässä jutussa esittämän kannan mukaisesti.

Oy Nokia Ab oli siten urakkahinnoittelussaan menetellyt kaikilta osin työehtosopimuksen mukaisesti. Vakiintuneen tavan mukaisesti työntutkimuspöytäkirjoista ei annettu jäljennöksiä työntekijöiden edustajille. Sen sijaan työntutkimusaineistoon työntekijäpuolen edustajilla oli mahdollisuus tutustua ja tällainen mahdollisuus oli työntekijöiden edustajilla ollut myös nyt riidanalaisten töiden kohdalla.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Nokia Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KUMI- JA NAHKATYÖVÄEN LIITON VASTASELITYS

Työehtosopimukseen osallisten yhteisenä lähtökohtana oli siten ollut, että työnkuvaukset liittyivät aina työntutkimuksiin. Pöytäkirjamerkinnällä oli korostettu työnkuvausten tarkkuutta piilevien muutosten toteamisen helpottamiseksi. Pöytäkirjamerkintä oli otettu työehtosopimukseen juuri esillä olevan kaltaisia tapauksia varten.

Työnantajapuolelta ei ollut edes väitetty, ettei aikatutkimusten hyväksikäyttö riidanalaisissa töiden tutkimisessa olisi ollut mahdollista. Aikatutkimuksia oli suoritettu, mutta ne olivat olleet puutteellisia. Jos aikatutkimuksia ei ollut mahdollista suorittaa, ei työtä myöskään voitu teettää urakalla, vaan työssä tulisi käyttää jotakin muuta palkkaustapaa.

Vaatetusteollisuuden työehtosopimuksessa oli samanlainen niin sanottuja hiipiviä muutoksia koskeva sopimusmääräys kuin kumiteollisuuden työehtosopimuksessa. Tuohon työehtosopimukseen osallisen työntekijäliiton ilmoituksen mukaan ei sopimusmääräystä kuitenkaan tulkittu siten kuin työnantajapuoli oli vastineessaan esittänyt.

Työnantajapuolen jutussa esittämiä aikatutkimuslomakkeita tutkittaessa voitiin todeta, että niistä puuttui eräitä työneriä. Se saattoi johtua ehkä siitä, että jotakin työtä ei ollut tehty juuri sillä hetkellä, kun työntutkija oli ollut paikalla.

Nauhoitustyössä oli tapahtunut pientä kehitystä jatkuvasti, mutta muutokset vaikuttivat kuitenkin niin pieniltä, että ne eivät olleet voineet aiheuttaa niin suurta muutosta hinnoittelussa kuin nyt oli tehty. Työnantajalla oli ollut ilmeisenä tarkoituksena harjaantumisen leikkaaminen. Kun selvää työnkuvausta ei ollut laadittu, muutosten vaikutusten arviointi oli ollut täysin sattumanvaraista. Kunnollisia vertauskohteita ei ollut olemassa, koska kaikki laaditut aikatutkimuslomakkeet poikkesivat toisistaan muun muassa siinä, että ne eivät sisältäneet samoja työneriä tai työnerät olivat niissä eri järjestyksessä.

Tarkastustyössä oli hyvin vaikea etukäteen arvioida sitä, kuinka usein ja miten pitkän matkan päästä vaunuja jouduttiin hakemaan. Työntekijälle maksettiin vaunujen kuljetuksesta iltavuorossa tietty määrä 18 vaunulta. Työntekijöiden kertoman mukaan iltavuorossa oli kuitenkin aina keskimäärin 23 vaunua, joita jouduttiin kuljettamaan. Juuri näiden epäselvien seikkojen selvittämiseksi olisi ollut tarpeen laatia kunnollinen työnkuvaus. Riittävän pitkällä aikavälillä olisi tullut selvittää se, mitä työntekijät joutuivat työpaikalla tekemään eli kuinka usein ja kuinka kaukaa vaunut jouduttiin hakemaan. Mikäli tällainen työnkuvaus olisi tehty, olisi urakkahinnoitteluneuvotteluille ollut olemassa tosiasioihin perustuva pohja.

TYÖNANTAJAIN YLEISEN RYHMÄN JA OY NOKIA AB:N VASTASELITYS

Osapuolten välillä vallitsi erimielisyys siitä, mikä oli riittävä työnkuvaus ja tarvittiinko ylipäänsä joka tilanteessa työnkuvausta. Työntutkimusoppien ja yleisen teollisuudessa noudatettavan käytännön perusteella mikään ei estänyt pitämästä esimerkiksi työneräluetteloa työnkuvauksena.

Totta oli, että aikatutkimukset lisäsivät suorituspalkkatyön hinnoittelun luotettavuutta. Aikatutkimuksen syystä tai toisesta suorittamatta jättäminen ei kuitenkaan estänyt työn teettämistä suorituspalkalla, koska urakkahinnoittelu saattoi perustua esimerkiksi sopimukseen tai arvioon. Edelleen oli mahdollista valita sellainen suorituspalkkauksen muoto, joka ei kärsinyt työnmittauksen mahdollisesta epätarkkuudesta tai vaikeuksista. Tarkastustyössä palkkaustavaksi oli valittu osaurakka, joka palkan kiinteän osan johdosta vähensi mahdollisia työmenetelmien vaihtelun aiheuttamia haittoja.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Työnantajain Yleinen Ryhmä on työrauhavelvollisuuden rikkomista koskevassa asiassa vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto sekä Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Nokia Ab ovat työntekijäliiton vireille panemassa asiassa vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Työnantajain Yleisen Ryhmän kanteen johdosta kuultavana ollut Nokian Kumityöväen Ammattiosasto on yhtynyt Kumija Nahkatyöväen Liiton asiassa antamassa vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Nokia Ab:n Kumituotteiden jalkinetehtaan kokoonpano-osastolla niin sanotun jake-kokoonpanon 37 työntekijää on 17.8.1988 ollut lakossa noin yhden työvuoron ajan. Lakko on toimeenpantu vastalauseena sille, että työnantaja on ilmoittanut kahden työntekijän vähentämisestä työryhmästä.

Jalkinetehtaan viimeistelyosaston nauhoitustyötä koskeneiden neuvottelujen ollessa kesken ovat viimeistelyosaston 51 työntekijää ryhtyneet lakkoon 1.9.1988 kello 9.10. Lakkoa on edeltänyt työntekijöiden työpaikalla kello 9 aloittama kokous. Lakko on jatkunut seuraavan päivän työvuoron loppuun asti. Lakon syynä on ollut työntekijöiden tyytymättömyys työnantajan ilmoittamiin urakkahintojen muutoksiin, minkä lisäksi lakon syyksi on ilmoitettu työnantajan edustajan käyttäytyminen urakkaneuvottelujen yhteydessä.

Jalkinetehtaan kokoonpano-osastolla on 17 jake-kokoonpanon työntekijää uudelleen ryhtynyt 1.9.1988 kello 9.45-10.05 lakkoon, johon myös kolme ompelijaa on yhtynyt. Samana päivänä 24 kokoonpanon iltavuoron työntekijää on jäänyt saapumatta työpaikalle. Esivalmisteluosaston luottamusmies on 1.9.1988 ilmoittanut työnantajan edustajalle noin 50 esivalmisteluosaston työntekijän olevan lakossa 2.9. ja 5.9.1988. Kokoonpano-osaston työntekijöiden lakko on jatkunut vielä 2.9.1988 ja esivalmisteluosaston työntekijöiden lakko 5.9.1988. Kokoonpano-osaston työntekijöiden 1.9.1988 alkaneen lakon syyksi on ilmoitettu työehtosopimuksen vastainen urakkahinnoittelu.

Kokoonpano-osaston edellä selostetut lakot sekä viimeistelyosaston lakko sitä edeltäneine kokouksineen ovat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin sekä urakkahinnoittelua koskeviin määräyksiin. Siltä osin kuin kokoonpano-osaston työntekijöiden 1.9.1988 alkanut lakko on ollut mielenilmaisu työnantajan edustajan ja osaston luottamusmiehen välillä sovitulle neuvotteluajankohdan siirrolle, lakko on kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen erimielisyyksien ratkaisemista koskeviin määräyksiin.

Työntekijäpuolen ilmoituksen mukaan edellä selostetulla esivalmisteluosaston työntekijöiden työstä poistumisella ei ole ollut painostustarkoitusta, sillä luottamusmies on ilmoittanut asiasta työnantajan edustajalle sen johdosta, että viimeistelyosaston työntekijöiden lakon johdosta työnantaja olisi joka tapauksessa joutunut lopettamaan esivalmisteluosastolla työnteon ja palkanmaksun. Yhtiön puolelta ei kuitenkaan tuossa vaiheessa ole ilmoitettu työnteon ja palkanmaksun keskeyttämisestä. Kun asiassa ei ole näytetty, että yhtiö ei olisi sallinut töiden jatkamista esivalmisteluosastolla, osaston työntekijöiden aloittaman lakon tarkoituksena on täytynyt olla ainakin osaksi myös viimeistelyosaston työntekijöiden lakon tukeminen. Esivalmisteluosaston työntekijöiden lakko on siten kohdistunut myös työehtosopimuksen urakkahinnoittelua ja työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Lakkoihin on osallistunut neljä ammattiosaston työpaikalle asettamaa luottamusmiestä. Ammattiosaston ja sen edustajien ei ole selvitetty ryhtyneen sanottaviin toimenpiteisiin työnseisausten estämiseksi, minkä lisäksi ammattiosasto vastaa luottamusmiestensä osallistumisesta työnseisauksiin.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on kanteessaan katsonut Oy Nokia Ab:n tietensä rikkoneen työehtosopimuksen 8 §:n 2. kohtaa sekä 12 §:ää ja siihen liittyvää pöytäkirjamerkintää yhtiön jättäessä laatimatta työntutkimuksiin perustuvat työnkuvaukset siitä huolimatta, että nauhoitustyön ja tarkastustyön urakkahinnoittelua on muutettu töissä tapahtuneiden muutosten perusteella.

Työehtosopimuksen 8 §:n 2. kohdan mukaan urakkatyö on, mikäli mahdollista, aikatutkimuksia hyväksikäyttäen hinnoiteltava siten, että työntekijän ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee työehtosopimuksen mukaiseen asianomaisen palkkaluokan urakkatyön hinnoittelupalkkaan ja että ansio työn suorituksen tai työtehon lisääntyessä kasvaa vähintään samassa suhteessa.

Työehtosopimuksen 12 §:n 1. kohdassa on sovittu siitä, että jos työ- ja tuotantomenetelmissä, työn järjestelyssä tai työvälineissä taikka raaka-aineen laadussa on tapahtunut tai tapahtuu muutoksia, määritellään työlle uusi urakkahinta. Työehtosopimusmääräykseen liittyvän pöytäkirjamerkinnän ensimmäisessä kappaleessa on todettu muun muassa, että urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden muuttuessa korjataan hintaa muutosta vastaavasti. Hinnoittelu tulee tällöin suorittaa työehtosopimuksen 8 §:n 2. kohdan perusteita noudattaen ottaen samalla huomioon työssä saavutettu normaali suoritustaso.

Vuoden 1988 työehtosopimuksessa pöytäkirjamerkintään on otettu toiseen kappaleeseen määräykset, joissa on todettu, että edellä tarkoitettujen muutosten tulee olla urakkahinnoitteluun vaikuttavia ja siten perusteltuja. Pöytäkirjamerkinnän mukaan työn suorittamiseen oleellisesti vaikuttavissa tekijöissä esiintyvät niin sanotut hiipivät muutokset saattavat myös antaa aiheen hinnoittelun muuttamiseen. Näidenkin hinnoittelumuutosten tulee perustua selvästi todettaviin olosuhteiden muutoksiin. Hiipivien muutosten toteamisen helpottamiseksi on määräyksen mukaan pyrittävä tarkkoihin työnkuvauksiin työntutkimuksia suoritettaessa.

Edellä selostetuista pöytäkirjamerkintään otetuista uusista määräyksistä on sovittu Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton aloitteesta. Määräysten tarkoituksena on ollut estää urakkahintojen tarkistukset työmenetelmissä tai muissa urakkahinnoitteluun vaikuttavissa tekijöissä tapahtuneiden vähäisten muutosten perusteella. Neuvotteluissa, joissa edellä mainitusta pöytäkirjamerkinnästä on sovittu, ei ole ollut tarkemmin puhetta siitä, minkä laatuista yksityiskohtaisuutta tai täsmällisyyttä työnkuvauksilta edellytetään. Kumi- ja Nahkatyöväen Liittoa neuvotteluissa edustaneen työtuomioistumessa todistajana kuullun liiton palkkasihteerin kertoman mukaan neuvotteluissa on lähinnä todettu se, että työnkuvauksen tulee olla sellainen, että se osoittaisi työssä tapahtuneet muutokset.

Työnantajapuolelta on esitetty sekä nauhoitustyötä että tarkastustyötä koskevia aikatutkimuslomakkeita, jotka ovat perustuneet kesällä 1988 ja aikaisempina vuosina tehtyihin työntutkimuksiin. Työnantajapuolen ilmoituksen mukaan näihin sisältyvät työneräluettelot muodostavat työehtosopimuksessa edellytetyt työnkuvaukset. Aikatutkimuslomakkeita toisiinsa vertaamalla voidaan todeta myös urakkahinnoitteluun vaikuttavat työssä tapahtuneet muutokset.

Nauhoitustyössä on tapahtunut viime vuosina muun muassa sellainen muutos, että vanteen avulla tapahtuvassa nauhan pujoituksessa aikaisemmin apuna käytetty sulkukappale on jäänyt pois. Myös heijastimen kalvon poistaminen Kontio-saappaasta on työvaiheena lakannut, koska kalvon käyttö on lopetettu. Lisäksi nauhan ja soljen materiaalit ovat muuttuneet. Näistä muutoksista ei osapuolten välillä sinänsä ole epäselvyyttä. Myöskään tarkastustyössä tapahtuneesta muutoksesta, jonka seurauksena sekä aamu- että iltavuorossa tarkastukseen on lisätty vaunujen kärräystä, ei osapuolten välillä ole erimielisyyttä.

Nauhoitustyötä koskevien aikatutkimuslomakkeiden työneräluetteloita vertaamalla pystytään havaitsemaan pois jääneet työvaiheet. Sen sijaan sellaisia urakkahinnoitteluun vaikuttavia seikkoja, kuten esimerkiksi nauhan materiaalin muutosta ja soljen laadun muutosta ei työneräluetteloista voida todeta. Näitä koskevat merkinnät käyvät selville ainoastaan yhdestä työtuomioistuimelle esitetystä vuonna 1984 laaditusta aikatutkimuslomakkeesta. Suppeat työneriä koskevat merkinnät eivät työtuomioistuimen mielestä myöskään riittävän selkeästi kuvaa itse työmenetelmiä siten, että niissä tapahtuneita muutoksia voitaisiin pelkästään työneräluetteloiden perusteella arvioida.

Kun kysymys työnkuvauksilta työehtosopimuksen mukaan vaadittavasta tarkkuudesta on jäänyt varsin avoimeksi, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Työnantajain Yleinen Ryhmä olisi yhtiön menettelyn hyväksyessään laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Nokian Kumityöväen Ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta maksamaan hyvityssakkoa Työnantajain Yleiselle Ryhmälle 10 000 markkaa, minkä lisäksi ammattiosasto velvoitetaan työrauhakanteen osalta korvaamaan Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton kanne hylätään, mutta sen laatuun katsoen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Nokia Ab saavat heitä vastaan ajetun kanteen osalta itse kärsiä kulunsa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Tiitola, Nouro, Kuivanen ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.