Legislator Case Law & Legislation
TT:1989-27 AI generated

Court rules driving time counts as work if multiple officials are passengers and driver is under orders.

Case Number TT:1989-27
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Labour Court ruled that the defendant's driving time must be counted as work hours. The plaintiff argued that driving a military vehicle with five other officials as passengers constituted a primary driving duty under the service agreement. The court held that because the driver was acting under superior orders and responsible for the passengers, the time spent driving was part of their official duties rather than a separate travel allowance.

Legislator headnote

AI generated

7 § of the Service Agreement; 7 § of the Application Guidelines: Driving time counts as work hours when the driver acts under orders and is responsible for transporting multiple officials, transforming the task into a primary driving duty.

Keywords

AI generated
service agreement work hours calculation driving duty military vehicle official transport employer orders passenger count

Cited Legislation

AI generated
7 § of the Service Agreement
7 § of the Application Guidelines
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Vääpelin työajaksi oli laskettava se aika, joka oli kulunut esimiehen käskystä tapahtuneeseen puolustusvoimien auton kuljettamiseen, kun autossa oli ollut matkustajina viisi muuta samaan tilaisuuteen osallistunutta virkamiestä.

Kantaja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä puolustusvoimien virkamiesten työajasta 17.4.1986 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I TYÖAIKA

7 §. Työajaksi laskettava aika

Työajaksi lasketaan, mikäli työajan laskemisesta ei ole erikseen toisin säädetty, määrätty tai sovittu, a) viikko- tai päiväpalvelusohjelman taikka muun vastaavan määräyksen mukainen työaika vähennettynä lepoajalla (ruokailutauko) edellyttäen, että virkamiehellä on tauon aikana oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus poistua palvelustehtävästään, sekä b) kaikki se aika, minkä virkamies on esimiehen käskystä ollut työssä, vaikka se poikkeaisikin a)- kohdan määräyksistä.

Puolustusministeriön 26.4.1984 antamissa, puolustusvoimien virkamiesten työaikaa koskevissa soveltamisohjeissa on määrätty muun muassa seuraavaa:

7 § Työajaksi laskettava aika

11.Virka- tai komennusmatkalla matkustamiseen käytettyä aikaa ei lasketa työajaksi, ellei tässä pykälässä ole toisin määrätty.

Virka- tai komennusmatkalla matkustamiseen käytetty aika lasketaan työajaksi siltä osin kuin virkamies on matkustamisen aikana suorittanut virkatehtäviä kuten vartiointia tai laitteiden tarkkailua.

Jos virkamies on virka- tai komennusmatkaan käytettynä vuorokautena ollut työssä, mutta vähemmän kuin 8 tuntia, otetaan matkustamiseen kulunut aika huomioon työajan lisäyksenä siihen saakka, että se yhdessä työssäoloajan kanssa on 8 tuntia vuorokaudessa. Matkustamiseen käytettyä aikaa ei oteta huomioon työajan lisäyksenä sellaisen komennusmatkan vuorokaudelta, joka suoritetaan siirryttäessä virantoimituspaikalta toiselle.

Virka- tai komennusmatkaan käytetty vuorokausi on puolustusvoimien työaikasopimuksen 16 §:ssä tarkoitettu keskeytyspäivä, ellei siltä tämän momentin perusteella lasketa työaikaa.

Matkustamiseen käytetyn ajan määräykset eivät koske auton kuljettajana toimivaa virkamiestä sinä aikana, jolloin hän auton kuljettajana suorittaa tehtäväänsä. Auton kuljettajalla tarkoitetaan autonkuljettajan tehtävässä toimivan lisäksi sitä virkamiestä, joka on määrätty auton kuljettajaksi sellaiselle virkamatkalle, jolloin samalla ajoneuvolla on määrätty kuljettavaksi työn suorittamiseksi tarpeellista työvoimaa tai kalustoa siinä määrin, että tehtävä työ voidaan katsoa luonteeltaan varsinaiseksi autonkuljettajan tehtäväksi.

KANNE

Kanteen perustelut

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTKJ on lausunut, että Toimiupseerit r.y:hyn jäsenenä kuuluva vääpeli Hokkanen oli palveluksessa asevarikko 4:ssä Lievestuoreella. Hänet oli määrätty yhdessä viiden muun asevarikko 2:ssa ja 4:ssä palvelevan virkamiehen kanssa Vammalassa 10.11.1987 pidettyyn yksikkövarastoinnin kehittämistä koskeneeseen opetustilaisuuteen. Matka oli suoritettu puolustusvoimien autolla. Hokkasen esimies oli määrännyt hänet toimimaan autonkuljettajana matkalla, joka oli alkanut 10.11.1987 kello 5.30 ja päättynyt kello 20.40.

Hokkanen oli vaatinut auton ajamiseen käytetyn ajan laskemista työajaksi. Työnantajaa edustavat pääesikunta ja valtiovarainministeriö eivät olleet hyväksyneet vaatimusta, vaan olivat katsoneet matkustamiseen käytetyn ajan sellaiseksi virkamatkaksi, jota ei ollut pidettävä työaikana.

Toimiupseeriliiton puolelta oli todettu Hokkasen toimineen esimiehen käskyn perusteella autonkuljettajana, jolloin ajamiseen käytetty aika oli hänen työaikaansa.

Erimielisyyden johdosta oli käyty paikallisneuvottelut 23.11.1987 asevarikko 4:ssä Lievestuoreella. Tämän jälkeen asiasta oli neuvoteltu 18.12.1987 pääesikunnan ja Toimiupseeriliiton välillä. Keskusneuvottelut oli käyty STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n ja valtiovarainministeriön välillä 7.3. ja 15.4.1988, jolloin asian oli todettu jääneen erimieliseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Hokkasen työajaksi oli laskettava 10.11.1987 puolustusvoimien auton kuljettamiseen Lievestuoreelta Vammalaan ja takaisin kulunut aika, joten hänen työaikansa kysymyksessä olevana päivänä oli ollut kello 5.30 - 20.40.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on lausunut, että virastovirkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 9 §:n 2 momentin mukaan pääsääntönä oli, että virka- tai komennusmatkalla matkustamiseen käytettyä aikaa ei laskettu työajaksi. Sitä vastoin muissa työaikaa koskevissa virkaehtosopimuksissa, kuten työaikalain alaisten virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 12 §:ssä, rajavartiolaitoksen virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 7 §:ssä ja puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 7 §:ssä ei ollut lueteltu kaikkea sitä aikaa, mikä erityistapauksissa laskettiin työajaksi. Niissä oli sen sijaan pääsäännöksi sovittu, että työajaksi laskettiin työntekoon käytetty aika tai aika, jonka virkamies oli ollut työssä.

Määräykset työajaksi laskettavasta ajasta oli sopimuksissa suppeasti laadittuja. Sopimuksia oli erityistapausten osalta täsmennetty soveltamisohjeilla. Puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen soveltamisohjeita vastaavat soveltamisohjeet oli annettu rajavartiolaitoksen virkamiesten ja työaikalain alaisten virkamiesten työajasta.

Työaikalain alaisten valtion virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen soveltamisohjeiden 12 §:n 3 kohdassa oli määrätty seuraavaa: "Virka- tai komennusmatkalla matkustamiseen käytettyä aikaa ei lasketa työajaksi ellei tässä momentissa ole toisin määrätty. Virka- tai komennusmatkalla matkustamiseen käytetty aika lasketaan työajaksi siltä osin kuin virkamies on matkustamisen aikana suorittanut virkatehtäviä kuten vartiointia tai laitteiden tarkkailua".

Pääsääntö kuitenkin oli, ettei virka- tai komennusmatkalla matkustamiseen käytettyä aikaa laskettu työajaksi, ellei sitä erityistapauksissa, kuten esimerkiksi vartiointi-, laitteiden tarkkailu- tai autonkuljettajatehtävien johdosta ollut määrätty työajaksi sen vuoksi, että virkamies suoritti matkalla varsinaista virkatehtäväänsä. Tämä oli ollut vakiintunut käytäntö siitä lähtien, kun työajasta oli tehty virkaehtosopimuksia. Sopimusten sisältö ja rakenne sekä niiden suhde soveltamisohjeisiin oli ollut aina samanlainen.

Riidanalaisen työaikasopimuksen 7 §:ssä oli nimenomaan sovittu, että työajaksi laskemisesta oli voimassa myös, mitä siitä oli erikseen soveltamisohjeissa määrätty.

Hokkanen oli ollut viiden muun virkamiehen kanssa virkamatkalla 10.11.1987 asevarikko 3:ssa Vammalassa järjestetyssä opetustilaisuudessa. Virkamatka oli suoritettu puolustusvoimien ajoneuvolla, jota Hokkanen oli kuljettanut virkamatkaan myös osallistuneen kapteenin käskystä. Työnantaja ei ollut lukenut matkustamiseen käytettyä aikaa Hokkaselle työajaksi, koska häntä ei voitu katsoa soveltamisohjeiden 7 §:n 11 kohdan mukaan varsinaiseksi autonkuljettajaksi.

Soveltamisohjeiden 7 §:n 11 kohdan 1 momentin mukaan virka- tai komennusmatkalla matkustamiseen käytettyä aikaa ei lasketa työajaksi. Saman kohdan 7 momentin mukaan matkustamiseen käytetyn ajan määräykset eivät koskeneet autonkuljettajana toimivaa virkamiestä sinä aikana, jona hän auton kuljettajana suoritti tehtäväänsä. Auton kuljettajalla tarkoitettiin autonkuljettajan tehtävässä toimivan lisäksi virkamiestä, joka oli määrätty autonkuljettajaksi sellaiselle virkamatkalle, jolloin samalla ajoneuvolla oli määrätty kuljetettavaksi työn suorittamiseksi tarpeellista työvoimaa tai kalustoa siinä määrin, että tehtävä työ voitiin katsoa luonteeltaan varsinaiseksi autonkuljettajan tehtäväksi. Kun Hokkanen oli kuljettanut ajoneuvoa vain siirtyäkseen virkamatkakohteeseen ja sieltä takaisin, matkustamiseen käytettyä aikaa ei voitu laskea 7 §:n mukaiseksi työajaksi.

Soveltamisohjeiden lisäksi vakiintunut käytäntö oli ollut puolustusvoimissa aina vastaavissa tapauksissa, ettei virkamatkalla autonkuljettajana toimivalle laskettu kuljettamiseen käytettyä aikaa työajaksi, ellei hän ollut edellä selostetulla tavalla varsinainen autonkuljettaja. Tätä kantaa tuki STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n ja valtiovarainministeriön kesken 9.9.1986 käyty keskusneuvottelu, joka koski samanlaista tapausta. Neuvottelutulos oli tosin ollut erimielinen, mutta ammattijärjestö oli tyytynyt valtiovarainministeriön kantaan. Asiaa ei ollut saatettu työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vielä lausunut, että tapahtumatiedoista ei ollut erimielisyyttä. Asianosaiset olivat yhtä mieltä myös siitä, ettei virkamatkaan käytettyä aikaa pääsääntöisesti lasketa työajaksi. Mikäli Hokkanen olisi yksin suorittanut matkan puolustusvoimien ajoneuvolla Vammalaan, ei matkaan käytettyä aikaa olisi pitänyt lukea työajaksi.

Puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 7 §:n mukaan työajaksi laskettiin muun muassa kaikki se aika, minkä virkamies oli esimiehen käskystä ollut työssä, vaikka se poikkeaisikin normaalista viikko- tai päiväpalvelusohjelmasta. Määräystä täydentämään oli laadittu soveltamisohjeet, joiden 7 §:n 11 kohdan tulkinnasta kanteessa oli pääasiassa kysymys. Sopimuskohtaa oli tulkittava siten, että työajaksi luettiin aika, jonka virkamies esimiehensä käskystä kuljetti autoa, jolla oli määrätty kuljetettavaksi työn suorittamiseksi tarpeellista työvoimaa tai kalustoa siinä määrin, että työ voitiin katsoa luonteeltaan varsinaiseksi autonkuljettajan tehtäväksi.

Kun Hokkanen oli kuljettanut autoa siirtyäkseen virkamatkakohteeseen ja sieltä takaisin siten, että hänen oli esimiehen käskyn mukaisesti otettava matkustajiksi viisi muuta virkamatkalle komennettua henkilöä, voitiin Hokkasen työ katsoa luonteeltaan varsinaiseksi autonkuljettajan tehtäväksi.

Tulkintaa tuki puolustusvoimien virkamiesten työaikaa koskevan virkaehtosopimuksen 7 §:n määräys, jonka mukaan kaikki se aika, jonka virkamies oli esimiehen käskystä ollut työssä, oli laskettava työajaksi. Hokkasen ajotehtävän suorittaminen oli ollut työtä. Mikäli häntä ei olisi määrätty myös kuljettamaan muita henkilöitä, hän olisi voinut suorittaa matkansa esimerkiksi julkisilla kulkuvälineillä.

Vastineessa mainittu, keskusneuvotteluissa 9.9.1986 esillä ollut tapaus ei ollut verrattavissa nyt käsiteltävänä olevaan tilanteeseen. Aikaisemmassa tapauksessa ei esimies ollut antanut määräystä siitä, kuka virkamatkaan osallistuneista henkilöistä toimisi autonkuljettajana. Asianosaiset olivat jääneet keskusneuvotteluissa erimielisiksi, mutta asiaa ei ollut saatettu työtuomioistuimen käsittelyyn. Se ei kuitenkaan osoittanut, että STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J olisi hyväksynyt valtiovarainministeriön tulkinnan.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asevarikko 4:ssä Lievestuoreella palveleva vääpeli Hokkanen on määrätty yhdessä viiden muun tuon ja erään toisen asevarikon virkamiehen kanssa Vammalassa 10.11.1987 pidettyyn yksikkövarastoinnin kehittämistä koskeneeseen opetustilaisuuteen. Sisä-Suomen sotilasläänin esikunta on velvoittanut asevarikko 4:n järjestämään kuljetuksen opetustilaisuuteen osallistuville molempien asevarikkojen virkamiehille. Matka on suoritettu puolustusvoimien autolla Hokkasen toimiessa autonkuljettajana. Matkalle on osallistunut myös Hokkasen esimies. Matka on alkanut sanottuna päivänä kello 5.30 ja päättynyt kello 20.40.

Puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaan työajaksi lasketaan eräin poikkeuksin viikko- tai päiväpalvelusohjelman taikka muun vastaavan määräyksen mukainen työaika sekä kaikki se aika, minkä virkamies on esimiehen käskystä ollut työssä, vaikka se poikkeaisikin edellä sanotusta.

Edellä mainittua virkaehtosopimuksen määräystä täydentävien soveltamisohjeiden mukaan virka- tai komennusmatkalla matkustamiseen käytettyä aikaa ei lasketa työajaksi. Tästä ohjeesta on kuitenkin poikkeuksia. Matkustamiseen käytetty aika luetaan työaikaan esimerkiksi silloin, kun virkamies on matkustamisen aikana suorittanut virkatehtäviä, kuten vartiointia tai laitteiden tarkkailua. Tällaisesta tapauksesta kanteessa ei ole kysymys. Kielto lukea matkustamiseen käytetty aika työaikaan kuuluvaksi ei myöskään koske autonkuljettajana toimivaa virkamiestä sinä aikana, jolloin hän auton kuljettajana suorittaa tehtäväänsä.

Kanteessa on kysymys ensisijassa siitä, onko Hokkanen ollut toimiessaan autonkuljettajana virkaehtosopimuksessa sovitulla tavalla työssä esimiehen käskyn perusteella. Soveltamisohjeiden 7 §:n 11 kohdan sanamuoto edellyttää määräämistä auton kuljettajaksi sellaisella virkamatkalla, jolloin samalla ajoneuvolla on määrätty kuljetettavaksi työn suorittamiseksi tarpeellista työvoimaa tai kalustoa siinä määrin, että tehtävä voidaan katsoa luonteeltaan varsinaiseksi autonkuljettajan tehtäväksi.

Selvityksen mukaan Hokkanen on kanteessa tarkoitetussa tilanteessa kuljettanut virkatehtävänään puolustusvoi

mien autoa matkalla Lievestuoreelta Vammalaan ja sieltä takaisin esimiehen käskystä.

Asianosaisten välillä on asiassa ollut erimielisyyttä lähinnä siitä, onko hänen suorittamaansa auton kuljettamista pidettävä soveltamisohjeessa tarkoitettuna varsinaisena autonkuljettajan tehtävänä vai ei. Työtuomioistuimen mielestä asianosaisten esittämän perusteella on selvää, että jos Hokkanen olisi suorittanut ajomatkan yksinään osallistuakseen perillä opetustilaisuuteen, matkaan käytettyä aikaa ei olisi luettu hänen työajakseen.

Harkittavaksi jää siten kysymys siitä, millä edellytyksillä auton kuljettaminen voi muuttua luonteeltaan varsinaiseksi autonkuljettajan tehtäväksi matkustajien matkalla mukana olon perusteella. Soveltamisohjeissa on varsinaisena autonkuljettajan tehtävänä pidetty auton kuljettamista sellaisella virkamatkalla, jota suoritettaessa samalla on määrätty kuljetettavaksi työn suorittamiseksi tarpeellista työvoimaa huomioon otettavassa määrin. Soveltamisohjeet näyttävät antavan aiheen sellaiseen päätelmään, että varsinaisen autonkuljettajan tehtävän suorittaminen edellyttää auton kuljettamista erityisenä tehtävänä, jollainen saattaisi olla myös matkustajien kuljettaminen sinänsä. Mitä suuremmasta kuljetettavien joukosta on kysymys, sen suuremmalla syyllä kuljetuksen suorittamista voidaan pitää kuljettajan työnä.

Työtuomioistuimessa todistajina kuulustellut Toimiupseeriliiton pääluottamusmies ja pääesikunnan hallinnollisen osaston päällikkö ovat kertoneet eräästä samankaltaisesta tapauksesta, josta on neuvoteltu järjestötasolla yksimielisyyteen pääsemättä. Vaikka asiaa ei ole saatettu työtuomioistuimen ratkaistavaksi, siitä ei voida päätellä, että valtiovarainministeriön tulkinta olisi tullut hyväksytyksi.

Kun puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaan kaikki se aika, jonka virkamies esimiehen määräyksestä on ollut työssä, on työaikaan laskettavaa, eikä puheena olevien soveltamisohjeiden mukaan ole ainakaan selvästi työajan ulkopuolelle jätetty autolla suoritettavaa matkustajien kuljettamistehtävää, Hokkasen suorittama, kanteessa tarkoitettu auton kuljettaminen on katsottava hänen virkatehtäväkseen ja laskettava hänen työajakseen. Tätä käsitystä tukee myös se, että Hokkanen on ajoneuvoa kuljettaessaan ollut kuljetustehtävässään vastuussa myös matkustajien osalta.

Kanteessa on vaadittu myös vahvistettavaksi, että Hokkasen työajaksi on laskettava myös se aika kokonaisuudessaan, jonka hän on ollut Vammalassa opetustilaisuuteen osallistumista varten. Asiassa ei ole tarkemmin selvitetty opetustilaisuuden luonnetta, eikä Hokkasen siihen osallistumiseen käyttämää aikaa. Kun Hokkanen Vammalassa opetustilaisuuden aikana ei ole suorittanut auton kuljettamiseen liittyviä tehtäviä, asiassa ei ole selvitetty, että Hokkasen työajaksi auton kuljettamisen perusteella olisi luettava muuta kuin ajotehtävän suorittamiseen käytetty aika.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa kanteen siten hyväksyen, että Hokkasen työajaksi on laskettava 10.11.1987 puolustusvoimien auton kuljettamiseen Lievestuoreelta Vammalaan ja takaisin kulunut aika.

Asian laatuun nähden saa STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Äimälä, Juurinen, Kuivanen ja Tuomi.

Tuomio oli yksimielinen.