Labour court dismissed claim; collective agreement applies only if employer is union member and work is general industry type.

Kysymys sähköasennusalan työehtosopimuksen soveltumisesta autoradiopuhelinten myyntiä sekä niiden asennusta ja huoltoa harjoittavan yrityksen ja sen palveuksessa olleen yrityksen toimialaan kuuluvia töitä tehneen sähköasentajan työsuhteeseen. Kuultavat Sähkötyönantajain Liitto r.y. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Sähkötyönantajain Liiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välillä 28.6.1986 allekirjoitetussa sähköasennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1. YLEISTÄ

1 §

SOPIMUKSEN SOVELTAMISALA

1 Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan kohdassa 2 mainituin poikkeuksin Sähkötyönantajain Liitto r.y:n sähköasennusalan jäsenyritysten ja niiden 7 §:n 4-kohdassa mainittujen työntekijöiden välisiin työsuhteisiin. 2 Sellaisten yritysten ollessa kyseessä, jotka suorittavat muutakin kuin tämän työehtosopimuksen tarkoittamaa työtä, sovelletaan tätä työehtosopimusta vain niihin osastoihin, joiden osalta kyseiset yritykset ovat jäseninä Sähkötyönantajain Liitto r.y:ssä.

IV. TYÖPALKAT

7 §

PAIKKAKUNTALUOKAT, PERUSTUNTIPALKAT JA TYÖNTEKIJÄIN RYHMITTELY

7 Mikäli jäljempänä mainitut työntekijät työskentelevät yrityksen sähköasennusosastolla tai sen yhteydessä, sovelletaan heihin työehtosopimusta sellaisenaan.

Mikäli yritys suorittaa pääsääntöisesti instrumentointi-, elektroniikka-, radio- ja televisio- tai telealan töitä tai yrityksen organisaatiossa on näitä töitä varten erillinen suoritusosasto, työntekijän ammattikuvauksessa ja palkkaryhmiin sijoittamisessa noudatetaan seuraavaa säännöstöä.

Radio- ja televisioasentaja on työntekijä, joka suorittaa yleensä elektronisista komponenteista rakennettujen - radio- ja televisiovastaanottimien, - äänen ja kuvan taltiointi- ja toistolaitteiden, - radiopuhelimien tai vastaavien laitteiden ja kojeiden - korjaus- ja huoltotöitä

Teleasentaja on työntekijä, joka suorittaa yleensä pienjännitteellä toimivien - puhelinlaitteiden, - pika- ja porttipuhelinlaitteiden, - henkilöhakulaitteiden, - merkinanto- ja kutsulaitteiden, - hälytyslaitteiden, - antenni- ja keskusradiolaitteiden, - kiinteistöautomatiikkalaitteiden, tai vastaavien teleteknisten laitteiden ja kojeiden - asennus-, korjaus- ja huoltotöitä

Edellä mainitut työntekijät sijoitetaan jäljempänä määritellysti palkkaryhmiin ja heille maksetaan vähintään seuraavat henkilökohtaiset tuntipalkat.

KANNE

Sähköasentaja Pentti Tapio Pikkuaho on ATele Oy:tä vastaan Oulun raastuvanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ollut yhtiön palveluksessa 14.4.198611.5.1987. Työsuhde oli päättynyt viimeksi mainittuna päivänä Pikkuahon irtisanouduttua yhtiön palveluksesta. Pikkuaho oli toiminut yhtiössä radio ja televisioasentajana. Yhtiö ei ollut työsuhteen päättyessä suorittanut Pikkuaholle kaikkia hänelle työsuhteen perusteella kuuluneita saatavia.

Yhtiö oli määrännyt Pikkuahon eräille kursseille Paimioon 23.25.4.1986. Pikkuaho oli käynyt kurssilla omalla autollaan. Yhtiö oli suorittanut hänelle korvauksena polttoainekuluja 480 markkaa. Sähkötyönantajain Liiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välillä solmitun työehtosopimuksen mukaan, jota Pikkuahon työsuhteeseen oli sovellettava työsopimuslain 17 §:n nojalla, olisi työntekijälle tullut suorittaa päivärahana 123 markkaa matkavuorokaudelta. Koska kurssimatka oli sovittu tehtäväksi Pikkuahon omalla autolla, hänellä oli myös oikeus työehtosopimuksen mukaiseen kilometrikorvaukseen, joka tuolloin oli ollut 1,20 markkaa kilometriltä. Pikkuaholle olisi tullut suorittaa päivärahana kolmelta päivältä yhteensä 369 markkaa ja kilometrikorvauksina 1 593,60 markkaa eli yhteensä 1 962,60 markkaa. Pikkuaholle oli kuitenkin suoritettu vain edellä mainitut 480 markkaa.

Yhtiö oli maksanut Pikkuaholle palkkaennakkoa 500 markkaa elokuun lopussa 1986. Ennakon yhtiö oli perinyt takaisin 17.10.1986 maksetun tilin yhteydessä. Ennakko oli peritty toiseen kertaan 3.11.1986 maksetun tilin yhteydessä.

Pikkuaho oli 18.8.1986 asentanut asiakkaan autoon puhelimen, joka ei asennuksen jälkeen kuitenkaan ollut toiminut. Kun A-Tele Oy:llä ei ollut ollut tuon merkkisen puhelinlaitteen huoltoa, oli puhelin pitänyt käyttää huollossa toisessa yrityksessä. Yhtiön ilmoituksen mukaan toinen yritys oli lähettänyt 800 markan laskun, mistä syystä yhtiö oli perinyt Pikkuahon palkasta 200 markkaa 3.11.1986. Tällaisen korvauksen perimiseen ei yhtiöllä ollut ollut laillista perustetta.

Edellä mainitun työehtosopimuksen 7 §:n perusteella olisi Pikkuaholle kuulunut erikoisasentajan palkka palkkaryhmän B mukaan. Tämän palkkaryhmän mukainen tuntipalkka ajalta 2.1.-28.2.1987 oli ollut 31,33 markkaa ja ajalta 1.3.-30.4.1987 33,06 markkaa. Yhtiö oli kuitenkin maksanut edellä mainituilta ajoilta Pikkuaholle 4 000 markan kuukausipalkkaa.

Pikkuahon ja yhtiön välillä oli sovittu, että Pikkuaholle maksettaisiin eräistä asennustöistä provisiota 15 markkaa asiakkaalta velotetusta tunnista vuonna 1986 ja 10 markkaa asiakkaalta velotetusta tunnista vuonna 1987. Yhtiö oli kuitenkin jättänyt maksamatta sovittuja provisioita joulukuulta 1986 442,50 markkaa ja tammi-helmikuulta 1987 965 markkaa.

Pikkuaho oli vuosina 1986 ja 1987 tehnyt ylitöitä, joista hänelle olisi tullut suorittaa ylityökorvauksia 2 346,88 markkaa, mutta hänelle oli suoritettu näistä töistä ainoastaan 2 112,25 markkaa. Häneltä oli siten jäänyt saamatta 234,63 markkaa.

Pikkuaholle oli lopputilin yhteydessä maksettu vuosilomakorvauksia 4 162,56 markkaa, mutta hänelle olisi tullut kuitenkin suorittaa 772,31 markkaa enemmän.

Sähköalan työehtosopimuksen liitteenä olevan välityslautakunnan päätöksen mukaisesti olisi Pikkuahon työaikaa tullut lyhentää antamalla hänelle vuonna 1986 kaksi vapaapäivää ja vuonna 1987 puolitoista vapaapäivää. Näitä vapaapäiviä Pikkuaholle ei ollut annettu, joten hänellä oli oikeus saada niistä työpalkkaa vastaava korvaus.

Kun Pikkuaholle ei työsuhteen päättyessä ollut suoritettu kaikkia työsuhteesta johtuvia saatavia, oli hänellä työsopimuslain 22 §:n 5 momentin nojalla oikeus odotusajanpalkkaan kuudelta päivältä.

Pikkuaho on vaatinut A-Tele Oy:n velvoittamista suorittamaan hänelle kilometrikorvauksia ja päivärahoja 1 593,60 markkaa, kahteen kertaan vähennettyä palkkaennakkoa 500 markkaa, perusteettomasti perittyä vahingonkorvausta 200 markkaa, työehtosopimuksen mukaisia palkkasaatavia ajalta 2.1.1987-30.4.1987 5 892,20 markkaa, sovittuja provisioita joulukuulta 1986 ja tammi-helmikuulta 1987 1 407,50 markkaa, ylityökorvauksia vuosilta 1986-1987 234,63 markkaa, vuosilomakorvauksia ajalta 14.4.1986-30.4.1987 772,31 markkaa, työajan lyhentämiskorvauksia vuosilta 1986 ja 1987 830,80 markkaa ja odotusajanpalkkaa 1 586,88 markkaa korkoineen sekä lisäksi korvausta oikeudenkäyntikuluista.

VASTINE

A-Tele Oy on kanteeseen vastatessaan lausunut, että väite siitä, että yhtiön ja Pikkuahon työsuhteeseen olisi tullut soveltaa Sähkötyönantajain Liiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välistä työehtosopimusta yleissitovana työehtosopimuksena, oli perusteeton. Yhtiön toiminta koostui autoradiopuhelinten myynnistä, asennuksesta ja huollosta. Myynnin osuus liikevaihdosta oli noin 80-90 prosenttia. Alalla toimivat yritykset olivat pääosin järjestäytymättömiä tai ne olivat järjestäytyneet useiden eri liittojen piiriin. Tällaisia liittoja oli muun muassa kaupanalalla ja puhelin- ja telealalla. Järjestäytyminen ei kuitenkaan ollut niin keskittynyttä ja edustavaa, että jotain työehtosopimusta voitaisiin pitää yleissitovana työsopimuslain 17 §:n mukaan.

Yleissitovalta työehtosopimukselta edellytettiin kolmea seikkaa, jotta sitä voitaisiin pitää työsopimuslain 17 §:ssä tarkoitettuna työehtosopimuksena. Lainkohdassa tarkoitetun asianomaisen alan määräytymisessä huomiota tuli kiinnittää toiminnan laatuun ja vallitsevaan työehtosopimuskäytäntöön. Toisena edellytyksenä oli valtakunnallisuus. Lainkohdassa kolmantena seikkana tarkoitettu yleiseksi katsottavuus edellytti työehtosopimukselta edustavuutta. Sen soveltamispiiriin tuli kuulua ainakin puolet alan työntekijöistä.

Koska yhtiön toimialalla ei ollut olemassa yleissitovaa työehtosopimusta, määräytyivät palkkaukseen liittyvät kysymykset vain työsopimuksen ja työsopimuslainsäädännön perusteella.

Kanteessa vaadittujen kilometrikorvausten ja päivärahakorvausten osalta voitiin todeta, että osapuolten kesken oli sovittu matkakustannusten korvaamisesta halvinta kulkuneuvoa käyttäen. Halvin kulkutapa olisi ollut mennä junalla Oulusta Turkuun ja sieltä linja-autolla Paimioon. Pikkuaho oli kuitenkin ilmoittanut haluavansa mennä kurssipaikalle omalla autolla ja pyytänyt, että hän saisi käyttää matkalippuihin tarkoitetut rahat autonsa polttoainekuluihin. Koska oman auton käyttäminen oli johtunut Pikkuahon omasta halusta, ei työnantaja ollut velvollinen suorittamaan hänelle kilometrikorvausta. Pikkuaholle oli suoritettu korvausta matkakuluista 480 markkaa ja päivärahana 360 markkaa, joten tältä osin hänellä ei ollut saatavia.

Kanteessa tarkoitettu palkkaennakko oli vähennetty Pikkuahon palkasta vain 17.10.1986 tapahtuneen palkanmaksun yhteydessä. Pikkuahon palkasta ei palkanmaksun 3.11.1986 yhteydessä ollut vähennetty vahingonkorvausta.

Pikkuaholle oli suoritettu palkkaa ajalta 1.1.-30.4.1987 yhteensä 16 646,56 markkaa, mikä oli 646,56 markkaa enemmän kuin työsopimuksessa edellytettiin.

Provisioiden maksamisesta oli sovittu vain 31.12.1986 saakka. Pikkuaho itse oli vaatinut, että tammikuun 1987 alusta työsuhteessa noudatettaisiin työehtosopimusta. Työehtosopimuksessa ei ollut mainintaa provisioista. Aikaisemmat provisiot oli kaikki maksettu, joten esitetyt vaatimukset tältä osin olivat perusteettomia.

Yhtiö ei ollut määrännyt Pikkuahoa ylitöihin. Mikäli Pikkuaho oli ilman työnantajan määräystä tehnyt ylitöitä, hän oli vastaavasti pitänyt vapaata työstä.

Pikkuaholle oli lopputilin yhteydessä maksettu vuosilomalain säännösten mukaan laskettua lomakorvausta 4 162,56 markkaa, joten vaatimus maksamattomista lomakorvauksista oli perusteeton.

Pikkuaholla ei myöskään ollut oikeutta työajan lyhentämiskorvauksiin, koska niiden maksamisesta ei ollut sovittu työnantajan ja työntekijän välillä.

Pikkuaho oli poistunut työmaalta ennen työajan alkamista 2.5.1987. Hän oli muun muassa jättänyt tekemättä työnantajalle laskelmat työtunneista, eikä lopputilin maksaminen näin ollen ollut ollut mahdollista. Yhtiön taholta oli jatkuvasti yritetty ottaa Pikkuahoon yhteyttä. Lopulta hänelle oli 15.5.1987 lähetetty kirje asian selvittämiseksi. Pikkuaho oli siten itse syypää lopputilin myöhästymiseen, eikä hänellä näin ollen ollut oikeutta odotusajan palkkaan.

Pikkuaho oli poistunut työpaikalta irtisanomisaikaa noudattamatta. Lain mukaan irtisanomisaika oli kaksi viikkoa. Yhtiöllä oli siten oikeus pidättää Pikkuahon lopputilistä työsopimuslain 38:n a §:n 2 momentin nojalla irtisanomisajan palkkaa vastaava määrä. Mikäli katsottaisiin, että Pikkuaholle jostain syystä tulisi suorittaa odotusajanpalkkaa, yhtiöllä oli kuittausoikeus tältä osin.

A-Tele Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan ja Pikkuahon velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

NÄYTTÖ

Pikkuaho on vielä kuulustuttanut todistajana Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton Oulun aluesihteeriä. Aluesihteeri oli ollut tässä työssä 14 vuotta, ja hänen toimenkuvaansa olivat kuuluneet kaikki Oulun alueella esiin tulevat työsuhdeasiat ja järjestäytymiskysymykset. Tehtävässään hän oli joutunut käsittelemään myös Pikkuahon työpalkkasaatavaa koskevaa asiaa.

Pikkuahon työsuhteeseen tuli soveltaa Sähkötyönantajain Liiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välistä sähköasennusalan työehtosopimusta. Pikkuaho kuului työehtosopimuksessa mainittuun työntekijäryhmään teleasentaja. Hänet voitiin lukea koulutuksensa ja työnsä laadun vuoksi myöskin ryhmään radio- ja televisioasentaja. A-Tele Oy oli yritys, joka pääasiallisesti suoritti tämän alan töitä, kuten asennuksia ja huoltoja. Alan töistä ei todistajan tietämän mukaan ollut määräyksiä missään muissa työehtosopimuksissa. Tästä syystä edellä mainittua työehtosopimusta oli pidettävä yleissitovana.

Pikkuaho kuului työehtosopimuksen palkkaryhmään B. Tällä perusteella oikeudelle esitetty palkkalaskelma oli myös laadittu. B palkkaryhmään pääsemiseksi työntekijältä edellytettiin ammattikoulutuksen lisäksi kykenevyyttä tämän kaltaisiin töihin. Pikkuaho oli saanut ammattikoulutuksen ammattikoulussa heikkovirtapuolella. Tämän lisäksi hänellä oli riittävä työkokemus palkkaryhmään B pääsemiseksi. Valtaosa kysymyksessä olevan alan työntekijöistä kuului Suomen Sähköalantyöntekijäin Liittoon. A-Tele Oy suoritti aika paljon asennus- ja huoltotöitä ja myös yrityksen omistaja oli osallistunut niihin. Ala oli kuitenkin varsin kirjavaa sikäli, että alalla oli monenlaatuisia työnantajia ja yrityksiä.

Alan suurin yritys oli Mäkitorpan Autoradio Oy ja siellä samat työntekijät sekä myivät että asensivat laitteet paikoilleen. Mainitussa yrityksessä sovellettiin Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y:n ja Liikealan ammattiliitto r.y:n välistä työehtosopimusta, jota yleisesti sovellettiin tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien Kaupan Työnantajaliitto KTL:n jäsenliikkeiden myymälöissä ja varastoissa työskentelevien täysin työkykyisten työntekijöiden työehtoihin. Niissä yksityisissä tai alueellisissa puhelinlaitoksissa, joissa myytiin autoradiopuhelimia, myyjät olivat yleensä eri henkilöitä ja asennuksen suorittivat sitten toiset henkilöt. Tällaista työtä suorittavat asentajat kuuluivat Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton ja Puhelinlaitosten Työnantajaliiton välisen työehtosopimuksen soveltamispiiriin.

Todistajan käsitys sovellettavasta työehtosopimuksesta oli se, että mikäli työntekijä sekä myi että asensi vastaajayhtiön kaltaisessa liikkeessä autoradiopuhelimia, olisi sovellettava työehtosopimus kaupan myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskeva työehtosopimus. Tämä sopimus ilmeisesti tulisi katsoa yleiseksi valtakunnalliseksi työehtosopimukseksi tässä tapauksessa. Toinen mahdollisesti kysymykseen tuleva työehtosopimus oli puhelinlaitoksissa sovellettava työehtosopimus. Tämän työehtosopimuksen soveltamispiirissä tilanne oli kuitenkin hieman erilainen, sillä työehtosopimuksen soveltamispiirissä eivät työntekijät yleensä myyneet näitä laitteita, vaan he ainoastaan asensivat niitä. Kaupanalalla oli olemassa muitakin työehtosopimuksia, joita mahdollisesti voitaisiin pitää yleissitovina valtakunnallisina työehtosopimuksina.

Todistajan tietämän mukaan A-Tele Oy:n harjoittamalla toimialalla toimi paljon järjestäytymättömiä yrityksiä. Suurimmat alan yritykset olivat kuitenkin yleensä järjestäytyneet Kaupan Työnantajaliitto KTL:ään. Edellä lausuttu koski niitä yrityksiä, jotka olivat yksityisen puhelinlaitosalan ulkopuolella. Tällaisia yksityisiä puhelinlaitoksia Suomessa oli noin 50. Todistaja totesi edelleen, että Mäkitorpan Autoradio Oy:n kohdalla tilanne saattoi olla myös sellainen, että siellä eri työntekijä myi laitteen ja asentaja asensi sen, tai sitten sama henkilö saattoi tehdä molemmat työt. Mainitussa yrityksessä kaikkiin työntekijöihin kuitenkin sovellettiin samaa Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Liikealan ammattiliiton välillä solmittua työehtosopimusta.

Sähköasennusalan työehtosopimuksen soveltamispiirin osalta todistaja vielä totesi, että sähköasennusliikkeissä oli usein kahdenlaista toimintaa. Toisaalta niillä oli myymälöitä, joissa myytiin kodinkoneita ja vastaavia laitteita. Toisaalta yritykset saattoivat harjoittaa sähköurakointitoimintaa. Monissa tapauksissa tilanne näissä liikkeissä oli sellainen, että sähköurakointipuolen työntekijöihin sovellettiin sähköasennusalan työehtosopimusta ja vähittäiskaupan puolella toimiviin sovellettiin Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Liikealan ammattiliiton välistä työehtosopimusta.

RAASTUVANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Oulun raastuvanoikeus on 29.9.1988 julistamallaan välipäätöksellä päättänyt pyytää työtuomioistuimen lausuntoa siitä, voidaanko Sähkötyönantajain Liiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välistä työehtosopimusta soveltaa Pikkuahon ja A-Tele Oy:n väliseen työsuhteeseen.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Sähkötyönantajain Liitolle ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Liitot ovat työtuomioistuimelle antamassaan yhteisessä lausunnossa todenneet seuraavaa:

Sähköasennusalan työehtosopimusmääräyksistä ja niiden taustasta

Sähkötyönantajain Liitto ry:n ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ry:n välistä sähköasennusalan työehtosopimusta vuosiksi 1981-1982 (1.3.1981-28.2.1983) neuvoteltaessa käsiteltiin työntekijäliiton pyynnöstä sähköasennusyrityksen palveluksessa olevien instrumentti-, elektroniikka-asentajan, radio- ja TV-asentajan ja teleasentajan ryhmittelemistä eri palkkaryhmiin.

Työehtosopimukseen otettiinkin liitteen 1 kohdassa 7 olevat määräykset. Näillä määräyksillä muodostettiin niissä mainituille työntekijöille oma palkkaryhmittely. Aikaisemmin työehtosopimuksessa oli mainittu normaalia palkkaryhmittelyä sovellettavan sellaisenaan myös nk. instrumenttiasentajiin sekä radio- ja TV-asentajiin. Vuosien 1981-1982 työehtosopimuksia edeltäneissä työehtosopimuksissa käsiteltiin siis kaikkia sähköasennusalan yrityksen työntekijöitä työehtosopimukseen sisältyneen yleisen ryhmittelyn mukaisesti. Tästä on huomattava, että ryhmittelyn piiriin kuuluvat sähköasennusalan yrityksissä paitsi erilaiset sähköasentajat myös mm. sorvaajat, hitsaajat, työkaluviilajat jne. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kun tarkastellaan ensi kertaa vuoden 1981-1982 työehtosopimukseen tulleita erityismääräyksiä, havaitaan, että määräyksessä mainittuihin erikoisasentajiin sovelletaan työehtosopimusta sellaisenaan, kun he työskentelevät sähköasen

Autoradiopuhelimien myyjistä ja asentajista

Yksityisten puhelinlaitosten palveluksessa pääasiassa autoradiopuhelinasennuksia tekeviä työntekijöitä on alle kymmenen ja posti- ja telelaitoksen palveluksessa noin kymmenen. Postija telelaitokselta saadun tiedon mukaan kaikkiaan työntekijöitä, mukaan lukien ehkä satunnaisesti autoradiopuhelimia asentavat, on runsas kaksikymmentä. Sähköasennusalan yritysten palveluksessa sähköasennusalan työehtosopimuksen piirissä sanottuja työtä pääasiassa tekeviä henkilöitä on vähän. Tiedetään, että tällaisia työntekijöitä on. Määrää on vaikea selvittää, koska tilastot eivät erittele heitä. Sähköasennusalan työnantajaliittoon kuuluvissa yrityksissä on lähes 7000 asentajaa, joista instrumentti-, tele- ym. työehtosopimuksessa tarkoitettuja erikoisasentajiksi ryhmiteltyjä asentajia kaikkiaan viimeisimmän tilaston mukaan on vain parikymmentä.= = = = = = = = = = = = = =

Autoradiopuhelimen asennustyöstä ja asentajien koulutuksesta

Sähköasennusalan työehtosopimuksen soveltaminen ko. tapaukseen

Oulun raastuvanoikeuden lausuntopyyntö koskee sitä, voidaanko ko. työsuhteessa soveltaa Sähkötyönantajain Liitto ry:n ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ry:n välistä sähköasennusalan työehtosopimusta. Yksimielisenä kantanaan liitot ilmoittavat, että sinänsä estettä sähköasennusalan soveltamiseen ko. työsuhteessa ei ole.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Raastuvanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, voidaanko Sähkötyönantajain Liiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välistä työehtosopimusta soveltaa Pentti Tapio Pikkuahon ja A-Tele Oy:n väliseen työsuhteeseen.

Lausuntopyynnössä tarkoitetun sähköasennusalan työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevan määräyksen mukaan työehtosopimusta sovelletaan Sähkötyönantajain Liiton sähköasennusalan jäsenyritysten ja niiden työehtosopimuksen 7 §:n 4 kohdassa mainittujen työntekijöiden välisiin työsuhteisiin. Mikäli kysymys on yrityksistä, jotka suorittavat muutakin kuin sähköasennusalan työehtosopimuksen tarkoittamaa työtä, sovelletaan työehtosopimusta vain niihin osastoihin, joiden osalta yritykset ovat jäseninä Sähkötyönantajain Liitossa. Soveltamisalaa määriteltäessä voidaan saada ohjetta myös työehtosopimuksen 7 §:stä, joka sisältää muun muassa työntekijöiden ryhmittelyä koskevat määräykset.

Työehtosopimuksen 7 §:n 7 kohdassa on sovittu siitä, että mikäli yritys suorittaa pääsääntöisesti instrumentointi-, elektroniikka-, radio- ja televisio- tai telealan töitä tai yrityksen organisaatiossa on näitä töitä varten erillinen suoritusosasto, noudatetaan työntekijän ammatinkuvauksessa ja palkkaryhmiin sijoittamisessa edellä mainitussa kohdassa tarkemmin sovittuja määräyksiä. Siinä olevassa ammatinkuvauksessa on eräänä nimikkeenä mainittu muun muassa radio- ja televisioasentaja. Tällainen asentaja on määritelty työntekijäksi, joka suorittaa esimerkiksi radio- ja televisiovastaanottimien ja radiopuhelimien tai vastaavien laitteiden ja kojeiden korjaus- ja huoltotöitä. Ammatinkuvauksessa on lisäksi nimike teleasentaja. Sopimuksen mukaan teleasentaja on työntekijä, joka suorittaa yleensä pienjännitteellä toimivien määräyksessä lueteltujen laitteiden, kuten puhelinlaitteiden, asennus-, korjausja huoltotöitä.

A-Tele Oy:n toimialana on autoradiopuhelinten myynti sekä niiden asennus ja huolto. Asiakirjoista ei ole saatavissa selvitystä siihen, onko yhtiön toiminta järjestetty siten, että autoradiopuhelinten asennus ja huolto voitaisiin katsoa myyntityöstä erilliseksi toiminnaksi. Pikkuahon työhön on selvityksen mukaan ilmeisesti kuulunut kaikkia yhtiön toimialaan kuuluvia töitä.

Sähköasennusalan työehtosopimukseen osalliset Sähkötyönantajain Liitto ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ovat työtuomioistuimelle antamassaan lausunnossa olleet yhtä mieltä siitä, että Pikkuahon työ A-Tele Oy:n palveluksessa on laadultaan ollut sellaista, että se voi kuulua Sähkötyönantajain Liiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välisen työehtosopimuksen piiriin. Tästä liittojen yhteisestä kannasta työtuomioistuimella ei sinänsä ole perustetta poiketa.

Jotta työnantajalla työehtosopimuslain perusteella olisi velvollisuus noudattaa työntekijän työsuhteeseen kysymyksessä olevaa työehtosopimusta, edellytyksenä on, että työnantaja on työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksessä tarkoitetuin tavoin Sähkötyönantajain Liiton jäsen. Niukan selvityksen perusteella jossakin määrin epäselväksi on jäänyt, olisiko A-Tele Oy voinut olla toimialansa tai asennus- ja huoltotoimintansa osalta Sähkötyönantajain Liiton jäsen.

Se, onko edellä tarkoitettua työehtosopimusta työsopimuslain 17 §:n mukaan ollut sovellettava Pikkuahon työsuhteeseen, riippuu kuitenkin vielä siitä, onko kysymyksessä oleva työehtosopimus sanotussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla yleiseksi katsottava ja valtakunnallinen. Työtuomioistuimen mielestä työehtosopimus täyttää viimeksi mainitun edellytyksen.

Siltä osin, onko mainittua työehtosopimusta pidettävä A-Tele Oy:n toimialalla yleiseksi katsottavana, kysymys on kuitenkin työsopimuslain 17 §:n tulkinnasta. Työtuomioistuin ei katso työsopimuslain tulkitsemisen kuuluvan niihin työehtosopimusolojen erityistä tuntemusta edellyttäviin seikkoihin, joista työtuomioistuin sitä koskevan lain 39 §:n nojalla voi antaa lausuntoja. Työtuomioistuin tältä osin viittaa siihen, mitä sähköasennusalan työehtosopimukseen osalliset liitot ovat työtuomioistuimelle antamassaan lausunnossa todenneet autoradiopuhelinten myyntiä sekä niiden asennusta ja huoltoa harjoittavien yritysten järjestäytymisestä eri työnantajaliittoihin sekä tällaisten työnantajien palveluksessa olevien kysymyksessä olevaa työtä tekevien työntekijöiden kuulumisesta eri työehtosopimusten soveltamispiiriin.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Äimälä, Suomalainen, Palanko-Laaka ja Hölttä.

Lausunto oli yksimielinen.