Labor union branches fined for violating work peace obligations during prolonged strike actions.

Tehtaan metalli- ja sähköalan työntekijät olivat palkkausta koskevien vaatimustensa tukemiseksi olleet lakossa.

Metallialan työntekijöitä edustavan ammattiosaston toimenpiteitä ei työtaistelun jatkumisen ja laajuuden huomioon ottaen voitu pitää riittävän tehokkaina työrauhan turvaamiseksi. Ammattiosasto vastasi myös toimikuntansa jäsenten osallistumisesta työtaisteluun. Myöskään sähköalan työntekijöitä edustavan ammattiosaston toimenpiteitä työrauhan turvaamiseksi ei lakon kestoajan huomioon ottaen voitu pitää riittävän ripeinä.

Metallialan työntekijöitä edustava ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja sähköalan työntekijöitä edustava ammattiosasto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultavat Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosasto r.y. Kokkolan seudun sähköalantyöntekijät r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 §

Työrauhavelvoite Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

7 §

Työn vaativuuden määritys

Töitä ja työtehtäviä tarkastellaan työpaikalla vakiintuneen työnsisällön kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tarkoituksena on selvittää tehtyjen töiden ja työtehtävien keskinäiset vaativuudet.

Soveltamisohje:

Työntekijöiden työn kulun tai töiden ohjauksen mukaan tekemät työt ja työtehtävät ovat erilaisia. Työ voi olla työvaihe tai useampia työvaiheita. Työtehtävälle on ominaista, että se sisältää useita töitä, jotka työntekijä tekee työn kulun edellyttämässä järjestyksessä. Tällöin työnvaativuuden määrityksessä tulee noudattaa työkohtaisen palkan osuuden osalta sovittuja periaatteita (TES 8 § mom. 2).

Työnvaativuuksien määrityksen perustana ovat ohjetyöt, joiden tulee olla siten valittuja ja rajattuja, että ne mahdollistavat työnvaativuuksien vertailtavuuden työpaikan eri osastoilla ja eri töissä. Liittojen yhteisesti laatimassa koulutusaineistossa on esimerkkejä työnkuvauksista.

Työpaikalla käytetään vain yhtä määritystapaa. Perusmääritystapana on töiden vaativuusryhmittely. Tapauksessa, jossa tämä järjestelmä ei sovellu työpaikan töiden keskinäisten vaativuuksien määritykseen, voidaan paikallisesti sopia joko työnluokituksen tai karkearyhmittelyn käyttämisestä.

Työnantajan tulee kaikissa tapauksissa antaa työntekijöille riittävä selvitys ja koulutus työn vaativuuden määritystavasta ja määrityksessä noudatettavista periaatteista.

Työpaikan työt sijoitetaan vaativuutensa perusteella työnvaativuusryhmiin.

Töiden vaativuusryhmittely

Töiden Mom. 1. Työn vaativuuden määrityksessä edetään vaati- seuraavasti: vuusryhmittely

1 Työn vaatima oppimisaika

2 Työn edellyttämä vastuu

3 Työolosuhteet Työ- Työolosuhteilla tarkoitetaan niitä työpaikalla olo- esiintyviä haittatekijöitä, jotka aiheutuvat suh- työn raskaudesta, yksitoikkoisuudesta, sidonteet naisuudesta ja olosuhteista; esim. melusta, lämpötilasta, likaisuudesta ja ilman epäpuhtauksista.

Vaativuusportaan määritys tapahtuu työolosuhteista aiheutuvan kokonaishaitan perusteella.

4 Työnvaativuusryhmän määritys

Työn- Työpaikan työt sijoitetaan oppimisajasta, vasvaati- tuusta ja työolosuhteista saatujen summapistevuus- määrien perusteella työnvaativuusryhmiin. ryhmä Työnvaativuusryhmien lukumäärä on yhdeksän ellei työpaikalla toisin sovita.

Työnvaativuusryhmien määrityksessä ensimmäisen vaativuusryhmän alaraja on kuusi pistettä ja yhdeksännen vaativuusryhmän alaraja on pääsääntöisesti 23, 24 tai 25 pistettä. Muut vaativuusryhmät määräytyvät näiden pisteiden kautta kulkevan suoran avulla.

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

30 §

Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa, mitä keskusjärjestöjen välillä tehdyssä yleissopimuksessa määrätään.

Liittojen välillä työehtosopimuksena voimassa olevassa PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

7 Vanhaan palkkarakenteeseen liittyvien yrityskohtaisten tai paikallisten sopimusten ja työehtosopimuksesta poikkeavien käytäntöjen voimassaolo päättyy samanaikaisesti vanhan palkkarakenteen soveltamisen kanssa. Näiden rahallinen merkitys todetaan ja otetaan huomioon määritettäessä työntekijälle vanhan palkkarakenteen mukaan maksettua palkkaa.

8 Uuden palkkarakenteen käyttöönotto ei saa haitallisesti vaikuttaa työntekijöiden normaaleihin palkkatuloihin.

Työntekijälle määritettävän uuden palkkarakenteen mukaisen palkan tulee olla suuruudeltaan vähintään hänelle vanhan palkkarakenteen mukaan maksetun palkan suuruinen. Uuden ja vanhan palkkarakenteen mukaisten palkkojen erotus otetaan huomioon aikapalkassa joko aikapalkkaosuudessa tai maksetaan erillisenä lisänä. Suorituspalkassa se otetaan huomioon joko hinnoittelussa tai maksetaan erillisenä lisänä.

Erillistä lisää maksetaan niin kauan, kunnes se on palkankorotusten myötä kokonaan sisällytetty työntekijälle maksettavaan palkkaan.

Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välillä 16.5.1988 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa ja liittojen välillä työehtosopimuksena noudatettavassa PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa koskevassa sopimuksessa on vastaavansisältöiset määräykset kuin edelle on jäljennetty.

KANNE

Kanteen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on Metallityöväen Liittoa ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että työnantajaliiton jäsenyrityksen Outokumpu Oy:n Kokkolan tehtailla olivat sinkkitehtaan työntekijät aloittaneet 4.1.1989 kello 6 prosessin alasajon. Tämä oli merkinnyt sitä, että valimossa valut olivat pysähtyneet heti ja työt muilla osastoilla olivat pysähtyneet asteittain prosessin edellyttämällä tavalla. Mainittuna päivänä lakkoon oli ryhtynyt 47 pasutto-osaston työntekijää, 64 puhdistamon työntekijää, 120 elektrolyysiosaston työntekijää ja 52 valimon työntekijää. Lisäksi tehdaspalvelun 11 sähkö- ja instrumenttityöntekijää oli ollut lakossa 5.1.1989 kello 8 alkaen. Myös kunnossapitoryhmän työntekijät olivat ryhtyneet 5.1.1989 kello 8.30 lakkoon siten, että lakossa oli ollut 90 koneryhmän työntekijää ja 32 rakennusryhmän työntekijää.

Kaikkiaan lakkoihin oli osallistunut 416 työntekijää. Lakot olivat päättyneet 13.1.1989 kello 20. Lakkoihin oli osallistunut neljä Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosaston toimikunnan jäsentä.

Lakkojen tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan työntekijäpuolen esittämiin vaatimuksiin, jotka olivat koskeneet vanhan palkkarakenteen mukaisen 170 pennin suuruisen olosuhdelisän maksamista PARAKEsopimuksen mukaisen palkan lisäksi. Työntekijäpuolen edustajat olivat lisäksi esittäneet, että työnantajan ja työntekijäpuolen esittämien keskeneräisten ohjetöiden työnvaativuuden pisteytyksen keskiarvojen välinen ero oli liian suuri.

Olosuhdelisää koskevan vaatimuksen luottamusmiehet olivat esittäneet muun muassa työnantajan edustajan 4.1.1989 pitämässä tilaisuudessa. Edellä esitetyt olosuhdelisää ja työnvaativuuden pisteytystä koskevat vaatimukset oli esitetty työnantajapuolelle tilaisuudessa, jossa työnantaja oli lakon aikana kirjallisesti kehottanut ammattiosastoa ja sen luottamusmiehiä toimimaan siten, että laiton työtaistelu välittömästi päättyisi. Samoja vaatimuksia oli esitetty myös PARAKE-työryhmässä, jossa jäseninä olivat muun muassa Kokkolan seudun sähköalantyöntekijöiden työpaikalle asettama luottamusmies sekä Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosaston puheenjohtaja ja ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies.

Lakot olivat kohdistuneet erityisesti työehtosopimusten palkkausta ja työnjohto-oikeutta sekä PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa koskevan sopimuksen määräyksiin. Lakoista oli aiheutunut yhtiölle 14,1 miljoonan markan vahingot.

Ammattiosastot eivät olleet huolehtineet siitä, että niiden jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain ja työehtosopimuksen vastaisiin työtaisteluihin ryhtymistä. Ammattiosastojen edustajat olivat vaatimuksia esittämällä, työtaisteluihin osallistumalla ja toiminnallaan muutoinkin osoittaneet tukevansa lain ja työehtosopimuksen vastaisia työtaistelutoimenpiteitä. Ammattiosastot olivat siten laiminlyöneet niille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosaston ja Kokkolan seudun sähköalantyöntekijöiden tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että kanteessa esitetyt sinkkitehdasta ja kunnossapitoryhmää koskevat tiedot olivat ilmeisesti paikkansa pitäviä. Tuotantolaitoksen noin 58 sähkö- ja instrumenttityöntekijästä työnseisaukseen oli kuitenkin osallistunut vain kymmenen. Työntekijät eivät myöskään olleet poistuneet työpaikoiltaan yhtä aikaa. Lakko oli päättynyt 13.1.1989 kello 19.

Työpaikalla oli maksettu työpaikkakohtaista olosuhdelisää vuodesta 1962 lähtien. Se oli siten ollut osana työntekijöiden palkkausta melkein 30 vuoden ajan. Vuoden 1989 alussa työnantaja oli ilmoittanut työntekijöille lopettavansa olosuhdelisän maksamisen 1.3.1989 alkaen, vaikka olosuhdelisää ei ollut huomioitu PARAKE-palkkarakenteen olosuhdepisteissä.

PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa koskevien työehtosopimusmääräysten mukaan uuteen palkkarakenteeseen siirtymiseen liittyvät ongelmat käsiteltiin työntekijöiden ja työnantajan välisissä työryhmissä. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa työntekijöiden ja työnantajan edustajien kesken oli käyty neuvotteluja uuteen palkkarakenteeseen siirtymisestä jo noin kahden vuoden ajan. Neuvottelujen tiiviyttä kuvasi se, että niitä oli käyty lähes päätoimisesti viimeisen puolen vuoden aikana.

Osapuolten väliset näkemyserot olivat kuitenkin pysyneet suurina töiden vaativuusryhmittelyyn liittyvässä pisteytyksessä. Työntekijöiden taholta tapahtuneiden useiden vastaantulojen jälkeen työnantaja oli ollut yhä haluton peräytymään omista näkemyksistään. Töiden vaativuusryhmittelyä pohtineessa työryhmässä myös työnantajan taholta oli esitetty vaatimuksia.

Työnseisaukseen johtaneena välittömänä syynä oli ollut työnantajan yksipuolisesti tekemä päätös olosuhdelisän maksamisen lopettamisesta. Lisäksi työtaistelujen syntymiseen oli vaikuttanut työnantajan PARAKE-palkkarakenteeseen siirtymiseen liittyvissä neuvotteluissa ottama neuvotteluhaluttomuutta kuvastava asenne. Työntekijöiden hermostumista olivat lisänneet pelko työpaikkojen säilymisestä tehtailla tapahtuneiden lomautusten jälkeen sekä työnantajan taholta useissa eri yhteyksissä esitetty vaativien ammattitöiden aliarvioiminen. Lisäksi työntekijät olivat pelänneet työnantajan PARAKE-neuvotteluissa tarjoaman ratkaisun vaikuttavan siten, että uuteen palkkarakenteeseen siirtyminen ei johtaisikaan parempaan, jokaisen työntekijän huomioon ottavaan järjestelmään, vaikka sopimuksessa näin oli edellytetty.

Saatuaan 4.1.1989 työnantajan edustajan ilmoituksen työtaistelusta Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosaston puheenjohtaja ja ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies olivat heti ilmoittaneet sinkkitehtaan luottamusmiehelle ja työntekijöille alkaneen työnseisauksen olevan sopimusten vastainen. Lisäksi he olivat edellyttäneet tilanteen saattamista normaaliksi välittömästi. He olivat myös kutsuneet ammattiosaston toimikunnan koolle 5.1.1989 kello 11. Ammattiosaston kokouksessa oli tehty päätös, jonka mukaan ammattiosasto velvoitti luottamusmiehiä ja ammattiosaston jäseniä toimimaan siten, että työt sinkkitehtaalla saataisiin käyntiin välittömästi. Lisäksi toimikunta oli todennut työnseisauksen olevan työehtosopimuksen vastainen. Toimikunnan asiaa koskeva julkilausuma oli saatettu jäsenistön tietoon viivytyksittä.

Ammattiosaston toimikunta oli kokoontunut uudestaan 10.1.1989 kello 11. Toimikunta oli todennut työnantajan ilmoittaneen, että työnantaja ei käynyt neuvotteluja lakon kestäessä, vaikka pääluottamusmies oli yrittänyt päivittäin luoda edellytyksiä neuvottelujen jatkamiselle. Toimikunta oli uudistanut aikaisemmin tekemänsä päätöksen työnseisauksen välittömästä lopettamisesta.

Ammattiosaston aloitteesta asiasta oli neuvoteltu 11.1.1989. Näihin neuvotteluihin olivat osallistuneet myös Metallityöväen Liiton ja Metalliteollisuuden Työnantajaliiton edustajat. Neuvotteluissa ei kuitenkaan ollut saavutettu tuloksia työnantajapuolen vastahakoisen suhtautumisen vuoksi.

Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosaston toimikunta oli kokoontunut vielä 13.1.1989. Toimikunta oli uudistanut aikaisemmat päätöksensä työnseisauksen lopettamisesta.

Kokkolan seudun sähköalantyöntekijöiden toimikunta oli kokoontunut 10.1.1989. Toimikunta oli velvoittanut kaikki ammattiosaston jäsenet palaamaan töihin välittömästi. Ammattiosaston toimikunta oli kokoontunut uudelleen 13.1.1989. Toimikunta oli päättänyt erottaa ammattiosaston jäsenyydestä ne kymmenen jäsentä, jotka eivät olleet noudattaneet toimikunnan 10.1.1989 tekemää päätöstä palata välittömästi töihin.

Ammattiosastot olivat tehneet kaikkensa työnseisauksen lopettamiseksi. Ammattiosastot eivätkä niiden edustajat olleet missään vaiheessa esittäneet työnantajalle lain tai työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia.

Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosaston jäsenmäärä oli noin 900 ja Kokkolan seudun sähköalantyöntekijöiden jäsenmäärä 291.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto ja Suomen Sähköalantyöntekijän Liitto ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVIEN LAUSUNNOT

Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosasto ja Kokkolan seudun sähköalantyöntekijät ovat osaltaan yhtyneet Metallityöväen Liiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Outokumpu Oy:n Kokkolan tehtailla on sinkkitehtaan 283 työntekijää, joiden on ilmoitettu olevan Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosaston jäseniä, ryhtynyt kanteessa kerrotuin tavoin lakkoon 4.1.1989. Lisäksi tehtaan 10 sähkö- ja instrumenttityöntekijää, jotka ovat Kokkolan seudun sähköalantyöntekijöiden jäseniä, on ryhtynyt kanteessa kerrotulla tavalla lakkoon seuraavana päivänä. Myös kunnossapitoryhmän 122 työntekijää on yhtynyt lakkoon 5.1.1989. Lakot ovat päättyneet 13.1.1989 noin kello 19.

Lakkojen tarkoituksena on ollut tukea työntekijöiden vaatimuksia, jotka ovat koskeneet vanhan palkkarakenteen mukaisen olosuhdelisän maksamista PARAKE-sopimuksen mukaisen palkan lisäksi ja työn vaativuuden pisteytystä. Lakot ovat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Lakon alkamisen jälkeen ovat Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosaston puheenjohtaja ja ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies ilmoittaneet sinkkitehtaan luottamusmiehelle ja työntekijöille lakon olevan työehtosopimuksen vastainen. Ammattiosaston toimikunta on 5.1.1989 pitämässään kokouksessa tekemänsä päätöksen mukaan velvoittanut luottamusmiehiä ja ammattiosaston jäseniä toimimaan siten, että työt sinkkitehtaalla saataisiin käyntiin välittömästi. Ammattiosaston toimikunta on 10.1. ja 13.1.1989 pitämissään kokouksissa uudistanut työnseisausten välitöntä lopettamista koskevan päätöksen. Huomioon ottaen työtaistelun jatkumisen ja laajuuden ei ammattiosaston edellä mainittuja toimenpiteitä voida työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan pitää riittävän tehokkaina työrauhan turvaamiseksi. Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosasto vastaa lisäksi neljän toimikuntansa jäsenen osallistumisesta työtaisteluun.

Kokkolan seudun sähköalantyöntekijöiden toimikunta on 10.1.1989 pitämässään kokouksessa tekemänsä päätöksen mukaan velvoittanut ammattiosaston jäsenet palaamaan töihin välittömästi ja 13.1.1989 pitämässään kokouksessa päättänyt erottaa ne jäsenensä, jotka eivät olleet noudattaneet toimikunnan edellisessä kokouksessa tekemää päätöstä. Lakon pitkähkön kestoajan huomioon ottaen ei ammattiosaston toimenpiteitä työrauhan turvaamiseksi voida pitää riittävän ripeinä. Kokkolan seudun sähköalantyöntekijät vastaa tästä laiminlyönnistä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Kokkolan Metallurgisen tehtaan työväen ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta maksamaan hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle 26 000 markkaa ja Kokkolan seudun sähköalantyöntekijät valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä maksamaan hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle 5 000 markkaa. Ammattiosastot velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtajana, Iirola, Äimälä, Suomalainen, Palanko-Laaka ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.