Labor court fines union for strike over wage dispute where local contract supplemented collective agreement.

Palkkausta koskevan vaatimuksen tukemiseksi työehtosopimuksen voimassa ollessa toimeenpannun työtaistelun työehtosopimuksen vastaisuutta ei poistanut se seikka, että työntekijöiden palkkaus perustui paitsi työehtosopimuksessa oleviin määräyksiin myös niitä mahdollisesti korkeampiin palkkoihin johtavaan paikalliseen sopimukseen.

Työntekijöiden toimeenpanemat lakot ja ylityökielto olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen suorituspalkkausta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon. (Ään.)

Kantaja Autoalan Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Tampereen Autokorjaamotyöväen ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa auto ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 §

Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

9 §

Suorituspalkka

Suori- Mom. 1. Työntekijän ansiotason kohottamiseksi tus- pyritään suorituspalkkatyön osuutta alalla lipalk- säämään. ka Mom. 2. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknisesti on mahdollista, työntekijälle on varattava tilaisuus tehdä työtä suorituspalkalla.

Merk- Liitot suosittelevat suorituspalkkatöiden pekikoh- rusteena käytettäväksi merkkikohtaisia ohjeaitais- koja. Mikäli ohjeajoissa todetaan keskinäisiä ten epäsuhteita, tarkistuksen suorittaa korjaamoohje- kohtaisesti asetettu työnantajien ja työntekiaiko- jöiden edustajista valittu toimikunta. jen käyttösuositus Suorituspalkkaustapoja ovat suora urakka, osaurakka ja palkkiopalkkaus.

Ura- Mom. 3. Urakkatyön hinnoittelun on oltava selkan lainen, että työntekijän urakka-ansio nousee hin- normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % työehtosonoit- pimuksen työkohtaista palkkaa korkeammaksi. telusääntö Urakkatyön hinnoitteluperuste tulee määrittää ennen työn aloittamista tai viimeistään työn aikana.

Hin- Mom. 4. Suorituspalkkatyöhön vaikuttavien tekinoit- jöiden (menetelmä, välineet, olosuhteet) pytelu- syessä muuttumattomina, suorituspalkkatyön perus- hinnoitteluperusteet pidetään ennallaan. Toite ja saalta jos suorituspalkkatyöhön vaikuttavissa sen tekijöissä tapahtuu muutosta, muutetaan suorimuut- tuspalkkatyön hinnoitteluperusteita vastaavasti. tami- Suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteiden tulee nen pääsääntöisesti perustua työkohtaisiin palkkoihin ja vastata työpaikan todellisia olosuhteita ja menetelmiä.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun muassa:

2 §

A. Työpalkat ja palkkaperusteet

Kaikkien työntekijäin palkkoja korotetaan 130 penniä tunnilta sen palkanmaksukauden alusta, jonka alkamispäivä on lähinnä 29.3.1988.

C. Suorituspalkat

Voimassa olevia urakkahintoja ja muita suorituspalkkoja korotetaan siten, että ansio nousee A-kohdassa mainituin tavoin.

Uusien urakkahintojen ja muiden suorituspalkkojen tulee perustua voimassa oleviin hinnoitteluperusteisiin. Milloin näin korjattu suorituspalkka ei kuitenkaan täytä uuden työehtosopimuksen määräyksiä, on sitä korotettava vielä tähän rajaan asti.

D. Palkkaperusteiden korotus

Todettiin, että vähimmäistuntipalkoissa suoritettu yleiskorotusta suurempi korotus tulee aiheuttamaan sen, että palkkaperusteiden ja todellisten ansioiden väliset erot tulevat supistumaan.

Palkkaperusteiden yleiskorotusta suhteellisesti suurempi korotus ei aiheuta aika- eikä suorituspalkkatyössä palkkojen korottamista yli yleiskorotuksen, mikäli työpalkat näillä yleiskorotuksilla korotettuina täyttävät uuden työehtosopimuksen määräykset.

C D. Toteuttaminen

Liittojen on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että allekirjoituspöytäkirjan kohdat C ja D toteutuvat työpaikoilla.

F. Laskentaohjeet

Palkkojen korottamisesta eri tapauksissa antavat liitot tarkemmat ohjeet laskentaohjeissa.

Auto- ja korjaamoalan työehtosopimuksen laskenta- ja soveltamisohjeissa 1988 on muun muassa seuraavat määräykset:

1. Palkankorotukset

Kaikkien työntekijäin palkkoja korotetaan 130 penniä tunnilta sen palkanmaksukauden alusta, jonka alkamispäivä on lähinnä 29.3.1988.

Palkkojen korotukset suoritetaan tämän laskentaohjeen mukaisia menettelytapoja noudattaen.

2. Uudet työpalkat

2.1. Aikatyötä tekevän työntekijän tuntipalkka

2.2. Suorituspalkka (urakka, osaurakka ja palkkiopalkka)

Pääsääntönä suorituspalkkoja korotettaessa on pidettävä sitä, että suorituspalkkatyöt muuttumattomalla suoritusteholla antavat kohdassa 1. mainitun yleiskorotuksen verran (130 p) korkeamman ansion tuntia kohden kuin minkä ne antoivat ennen korotusta. Tällöin edellytetään, että ko. työt tehdään samoilla menetelmillä ja välineillä ja samoissa olosuhteissa.

2.2.3. Vanha aikaurakka (ohjeaikaurakka)

Vanhat aikaurakat tarkistetaan siten, että urakat antavat korotuksen jälkeen ansiotason, joka on kohdassa 1 mainitun yleiskorotuksen (130 p) verran korkeampi kuin entinen ansiotaso ja täyttävät lisäksi hinnoittelusäännön.

Ohjeaikaurakoissa ansio muodostuu yleensä siten, että urakka-ansio on:

käytetty aika x k1 + voittoaika x k2, jossa

k1 = käytetyn ajan rahakerroin k2 = voittoajan rahakerroin ja voittoaika = ohjeajan ja käytetyn ajan erotus.

Tätä urakka-ansiota on tarkistettava siten, että se muuttumattomalla suoritusteholla antaa yleiskorotuksen verran enemmän tuntia kohti.

Yksinkertaisimmin tämä on toteutettavissa siten, että käytetyn ajan rahakerrointa k1 korotetaan yleiskorotuksen verran.

Mikäli k1:stä korotetaan yli yleiskorotuksen, joudutaan ohjeaikaa tai k2:sta vastaavasti pienentämään.

Tämä voidaan toteuttaa mm. siten, että lasketaan korjaamoa, osastoa tai työryhmää varten korjauskerroin, jolla entiset ohjeajat korjataan.

2.2.6. Muut suorituspalkkaustavat (palkkio- ym.)

Muissa suorituspalkkaustavoissa tehdään korjaus siten, että tilikauden keskituntiansio muuttumattomalla suoritusteholla nousee yleiskorotuksen verran. Lisäksi on huomioitava, että suorituspalkkatyötä tehtäessä on työntekijän tes:n mukainen työkohtainen palkka tilikauden keskituntiansiona taattu.

KANNE

Kanteen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto on lausunut, että liiton jäsenyrityksessä Korpivaara Oy Tammer-Autossa olivat yhtiön Tampereen autokorjaamon asentajat ryhtyneet lakkoihin keväällä 1988 toteutetun työehtosopimuksen edellyttämän palkankorotuksen toteuttamistavassa mielestään olleiden puutteiden vuoksi. Asiasta oli käyty lukuisia neuvotteluja, mutta ei ollut päästy sellaiseen tulokseen, joka tyydyttäisi asentajia, vaan he olivat edellyttäneet työehtosopimuksessa sovittua suurempia palkkojen korotuksia.

Työehtosopimuksen laskenta- ja soveltamisohjeiden kappaleen 2.2.6. mukaisesti oli 1.4.1988 toteutettu työehtosopimuksen edellyttämät palkkojen korotukset. Palkkojen kiinteää osaa oli korotettu ja sovelletun suorituspalkkausjärjestelmän palkan liikkuvaa palkkio-osaa leikattu niin, että palkat muuttumattomalla suoritusteholla nousivat yleiskorotuksen verran. Työntekijät olivat kuitenkin vaatineet, että palkkio-osaa ei olisi saanut muuttaa, mikä olisi merkinnyt palkkojen huomattavaa nousua yli yleiskorotuksen määrän.

Vaatimuksen tukemiseksi korjaamon kaikki 38 asentajaa olivat olleet lakossa 27.10.1988 aamulla noin tunnin, 36 asentajaa kolme täyttä työpäivää 16.11. - 18.11.1988 ja uudelleen 1.12.1988 koko työpäivän.

Viimeksi 30.11.1988 asian vuoksi käydyssä neuvottelussa työpaikalla yrityksen luottamusmies oli selvästi ilmoittanut, että työntekijät eivät tyytyneet keväällä 1988 tehtyyn palkankorotusratkaisuun, koska se oli heidän käsityksensä mukaan väärä, vaan edellyttivät palkan palkkio-osan ylimääräistä korottamista. Tämän vaatimuksen oli luottamusmies esittänyt yrityksen paikallisjohtajalle.

Työntekijät olivat myös ryhtyneet ylityökieltoon 21.11.1988 lukien vaatimustaan tukeakseen. Luottamusmies oli ilmoittanut ylityökiellon olemassaolosta ennen sen alkamista. Yhtiöllä olisi ollut tarvetta ylitöiden teettämiseen. Ylityökielto oli jatkunut vielä pääkäsittelypäivänä.

Autoalan Työnantajaliitto oli vaatinut luottamusmiehiltä ja myös Metallityöväen Liitolta työrauhan ylläpitoa. Työtaistelut olivat työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain vastaisia kohdistuen ainakin työehtosopimuksen palkkoja ja palkkojen korottamista koskeviin määräyksiin sekä ylityökiellon osalta työnjohtoa ja työaikaa koskeviin määräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut Tampereen Autokorjaamotyöväen ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on myöntänyt kanteessa esitetyt tiedot lakoista ja niihin osallistuneista työntekijöistä oikeaksi. Kyseessä oli ollut paikalliseen, työnantajaa sitovaan sopimukseen perustuneiden työnantajavelvoitteiden rikkominen, josta kyseiset työntekijät olivat kiivastuneet ja jääneet lakkoon. Työnseisaus ei siis sinänsä ollut kohdistunut työehtosopimukseen tai mihinkään sen normimääräykseen. Näin ollen Tampereen Autokorjaamotyöväen ammattiosasto ei ollut vastuussa mahdollisesta velvoitemääräyksellä luodusta lakimääräistä laajemmasta työrauhavelvollisuudesta. Metallityöväen Liitto on kiistänyt työntekijöiden työtaistelutoimenpiteenä kieltäytyneen ylitöistä.

Paikallisesti oli sovittu muun muassa siitä, että veloitushintojen noustessa suoritettiin leikkaus prosenttikertoimeen sopimuksessa olevan kaavan mukaan. Leikkauksesta neuvoteltaisiin osastokohtaisesti ja tarkistettaisiin suoritustason säilyminen. Sopimuksesta huolimatta työnantaja oli keväällä 1988 suorittanut sopimuksessa tarkoitetun prosenttikertoimen leikkauksen, vaikka veloitushinnat eivät olleet nousseetkaan. Työnantaja oli selvästi rikkonut yksipuolisella palkanalennustoimellaan sanottua paikallista sopimusta. Lukuisista neuvotteluista ei ollut ollut apua korjauksen saamiseksi.

Vasta 30.11.1988 työnantaja oli tunnustanut virheensä ja luvannut palauttaa perusteettomasti leikatun prosentin toukokuun 1988 tasoon. Tällöinkin oli jäänyt epäselväksi, miten jo kulunut aika kesäkuusta marraskuuhun 1988 hyvitettäisiin. Tällä välillä leikkaus oli jo aiheuttanut monelle työntekijälle yli 1 000 markan palkanmenetyksen.

Samassa 30.11.1988 päivätyssä suullisen sopimuksen vahvistuksessa olivat työnantajaliitto ja työnantaja itse asiassa luopuneet vaatimuksistaan työnseisausten osalta. Sanotun sopimuksen vahvistus oli saatu poikkeuksellisella tavalla ja siihen oli liittynyt työntekijöiden työnantajan "välistävedoksi" mieltämä muutos eli se, että jo kulunutta aikaa kesäkuu-marraskuu 1988 ei sopimuksen sanamuodon mukaan korvattaisikaan. Näiden seikkojen vuoksi sopimuksen liitteeksi työnantajaliitossa kirjattu kohta luopumisesta vaatimuksista työnseisausten suhteen sitoi asianosaisia kaikkien kanteessa tarkoitettujen työnseisausten osalta tai ainakin ennen 1.12.1988 olleiden työnseisausten osalta, koska oikean sopimuksen vahvistamisesta tiedon saaminen oli viivästynyt työnantajasta johtuvasta syystä.

Työntekijäliitto oli heti työnseisauksesta tiedon saatuaan kehottanut palauttamaan työrauhan ja hoitamaan asiaa neuvotellen. Näiden useampien kehotusten ja toimitsijan työpaikalla käynnin tuloksena työnseisaukset oli saatu loppumaan, vaikka työnantaja itse oli aiheuttanut omalla paikallisen sopimuksen rikkomisellaan koko tilanteen ja sitä pahentanut jättämällä oikaisematta takautuvasti virheellisen menettelynsä.

Ammattiosastoa edustavat luottamusmiehet olivat toimineet työntekijäliiton työrauhan palautusvaatimusta tukien ja siten osallistuneet työrauhan palauttamiseen, vaikka se työnantajan rikkomusten vuoksi olikin ollut vaikeaa.

Koska työnseisaukset oli työnantaja itse aiheuttanut paikallisen sopimuksen rikkomisellaan, hyvityssakkoja tulisi sovitella tai sakko jättää tuomitsematta. Työnseisauksen syynä oli ollut yksin työnantajan oma ärsyttävä menettely ja paikallisen sopimuksen selvä rikkominen, joka asiallisesti ottaen oli myös merkinnyt työehtosopimuksen rikkomista syömällä työehtosopimuksen palkankorotukset pois leikkaamalla urakkavoittoprosenttia. Tähän nähden oli oikeustoimilain 33 §:n mukaan kunnianvastaista ja arvotonta vedota työnseisauksiin ja vaatia hyvityssakkoon tuomitsemista.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaisliitot ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Metallityöväen Liitto 16 prosentin korkoineen vaatimuksen esittämispäivästä 7.12.1988 lukien.

KUULTAVA

Tampereen Autokorjaamotyöväen ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Auto- ja konekorjaamoalalla vuonna 1988 solmitussa työehtosopimuksessa, sen allekirjoituspöytäkirjassa ja auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen laskenta- ja soveltamisohjeessa on sovittu palkkojen yleiskorotuksesta ja sen toteuttamisesta 1.4.1988 lukien. Korpivaara Oy Tammer-Autossa palkkojen yleiskorotus on toteutettu siten, että sovellettavassa suorituspalkkausjärjestelmässä palkkojen kiinteää osaa on korotettu työehtosopimuksessa sovituilla määrillä ja palkan liikkuvaa palkkio-osaa leikattu niin, että palkat muuttumattomalla suoritusteholla ovat nouseet yleiskorotuksen verran.

Työntekijät ovat katsoneet, että palkankorotukset on toteutettu sinänsä työehtosopimuksen mukaisesti, mutta vastoin paikallista sopimusta. Työnantajan ja työntekijöiden kesken on 12.6.1987 allekirjoitetulla sopimuksella sovittu tuolloin noudatettavista palkkio-osuusprosenteista. Tuossa yhteydessä on myös sovittu, että veloitushintojen noustessa suoritetaan leikkaus prosenttikertoimeen sopimuksesta ilmenevällä tavalla. Työntekijöiden mielestä sopimuksen tekstistä voidaan vastakohtaisesti päätellä, ettei muulloin kuin veloitushintojen noustessa voida prosenttikerrointa leikata.

Työnantaja on kiistänyt asiasta sovitun työntekijäpuolen esittämällä tavalla. Jos palkkioprosenttia ei olisi leikattu, olisivat korotukset muodostuneet huomattavasti työehtosopimuksessa sovittua yleiskorotusta suuremmiksi.

Painostaakseen työnantajaa suostumaan palkankorotuksiin esittämällään tavalla korjaamon kaikki 38 asentajaa ovat olleet lakossa 27.10.1988 noin tunnin sekä lisäksi 16.11. - 18.11.1988 kolme työpäivää. Neuvottelussa 21.11.1988 työnantaja on suostunut korottamaan ja yhtenäistämään palkkioprosentit tuosta päivästä lukien ja myös takautuvasti, mikäli työrauha säilyy. Vielä neuvottelussa 30.11.1988 palkkioprosentteja on luvattu korottaa 1.12.1988 lukien, tuolloinkin edellyttäen, että työrauha säilyy. Tyytymättöminä työnantajan tarjoukseen, joka ei kattanut työehtosopimuksen voimaantulon ja joulukuun alun välistä aikaa, korjaamon 36 asentajaa ovat olleet lakossa 1.12.1988.

Palkkausta koskevan vaatimuksen tukemiseksi työehtosopimuksen voimassa ollessa toimeenpannun työtaistelun työehtosopimuksen vastaisuutta ei poista työtuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan se seikka, että työntekijöiden palkkaus perustuu paitsi työehtosopimuksessa oleviin määräyksiin myös niitä mahdollisesti korkeampiin palkkoihin johtaviin paikallisiin sopimuksiin. Työntekijöiden toimeenpanemat lakot ja ylityökielto ovat siten siitä riippumatta, onko paikallisesti sovittu palkoista työntekijäpuolen väittämällä tavalla vai ei, työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen suorituspalkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto ei ole ryhtynyt sanottaviin toimenpiteisiin työtaisteluiden estämiseksi tai lopettamiseksi. Ammattiosasto vastaa laiminlyönnistään työrauhavelvollisuuden rikkomisena.

Metallityöväen Liitto on työnseisauksista tiedon saatuaan kehottanut ammattiosastoa palauttamaan työrauhan ja neuvottelemaan asiasta. Lisäksi liiton toimitsija on käynyt työpaikalla ja kehottanut työntekijöitä palaamaan työhön. Metallityöväen Liiton olisi kuitenkin työtaistelun jatkuessa pitänyt ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Liitto vastaa tästä laiminlyönnistä.

Metallityöväen Liitto on katsonut, että kanne tulisi hylätä myös sen vuoksi, että asianosaiset ovat sopineet 28.11.1988 luopuvansa toimenpiteistä laittomien lakkojen suhteen. Esitetyn selvityksen mukaan toimenpiteistä on sovittu luovuttavaksi siinä tapauksessa, että työrauha mainitusta ajankohdasta lukien palautuu normaaliksi. Työntekijät ovat kuitenkin toimeenpanneet lakon vielä 1.12.1988 sekä jatkaneet ylityökieltoa, joten kantajaliitto on sopimuksen estämättä voinut nostaa kanteen työtuomioistuimessa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Metallityöväen Liitto on myös katsonut, että kantajaliitto on nostaessaan kanteen työtuomioistuimessa ja vaatiessaan hyvityssakkoon tuomitsemista menetellyt kunnian vastaisesti ja arvottomasti. Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain oikeustoimen pätevyyttä koskevat säännökset, joihin tässä yhteydessä on viitattu, eivät kuitenkaan ole sovellettavissa vastaajaliiton esittämällä tavalla, koska kanteessa on kysymys yksipuolisesta tahdonilmaisusta, jonka mahdolliseen pätemättömyyteen oikeustoimilain tarkoittamassa mielessä voisi vedota vain tuon tahdonilmaisun antaja eli Autoalan Työnantajaliitto.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Tampereen Autokorjaamotyöväen ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan Autoalan Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, osaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 14 000 markkaa sekä liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 11 000 markkaa.

Metallityöväen Liitto ja Tampereen Autokorjaamotyöväen ammattiosasto velvoitetaan lisäksi yhteisvastuullisesti korvaamaan Autoalan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Peltola, Virtanen, Tiitola, Sulkunen ja Hölttä.

Eri mieltä olevan jäsen Höltän lausunto, johon jäsen Sulkunen yhtyi:

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan Korpivaara Oy Tammer-Autossa on paikallisesti sovittu palkkiopalkkauksen soveltamisesta yhtiön korjaamossa työskentelevien asentajien palkkaukseen. Erimielisyyttä on syntynyt siitä, onko työnantajalla, kun otetaan huomioon 12.6.1987 allekirjoitetun paikallisen sopimuksen määräykset, ollut oikeus työehtosopimuksen edellyttämää yleiskorotusta toteutettaessa leikata palkan liikkuvaa palkkio-osaa niin, että palkat muuttumattomalla suoritusteholla ovat nousseet yleiskorotuksen verran. Työntekijäpuoli on katsonut, että mainittu paikallinen sopimus syrjäyttää työehtosopimuksen ja sen sovellutusohjeiden määräykset yleiskorotuksen toteuttamisesta, kun se sanamuotonsa mukaan mahdollistaa palkkio-osuuden leikkaamisen sopimuksesta ilmenevällä tavalla vain veloitushintojen noustessa.

Korjaamon asentajat ovat ryhtyneet kanteessa kerrotuin tavoin työtaistelutoimenpiteisiin tukeakseen edellä mainittua paikalliseen sopimukseen perustuvaa tulkintaa.

Auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen 9 §:n 2 momentin kolmannen kappaleen mukaan suorituspalkkaustapoja ovat suora urakka, osaurakka ja palkkiopalkkaus. Saman työehtosopimuksen laskenta- ja sovellutusohjeiden 2.2. kohta sisältää ohjeen yleiskorotuksen toteuttamisesta suorituspalkkoja korotettaessa.

Tällä perusteella katson jääneen näyttämättä, että 12.6.1987 allekirjoitettua paikallista sopimusta olisi pidettävä sellaisena itsenäisenä sopimuksena, että sitä koskevaa tulkintaerimielisyyttä ei olisi voitu saattaa auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimusta koskevana tulkintaerimielisyytenä työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämän vuoksi työntekijöiden toimeenpanemat työtaistelutoimenpiteet ovat kohdistuneet myös työehtosopimuksen suorituspalkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosastolle tuomittavan hyvityssakon määrää alentaa se seikka, että ammattiosasto on voinut perustaa tulkintansa liitolta saamiinsa ohjeisiin, joihin se on asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen perustellusti voinut luottaa.

Edellä mainituilla perusteilla tuomitsen työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Tampereen Autokorjaamotyöväen ammattiosaston maksamaan Autoalan Työnantajaliitolle hyvityssakkoa 6 000 markkaa. Muilta osin olen enemmistön kanssa samaa mieltä.