Union branch fined for strike actions; not liable for substitute representative's actions without appointment.

Ammattiosasto, joka vastasi työpaikalle asettamiensa luottamusmiesten osallistumisesta työehtosopimuksen urakkapalkkausta, työaikaa ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin kohdistuneisiin työtaistelutoimenpiteisiin ja joka ei muutoinkaan ollut toiminut riittävästi työrauhavelvollisuuden täyttämiseksi, tuomittu hyvityssakkoon.

Ammattiosasto ei sen sijaan ollut vastuussa luottamusmiehen sijaisena toimineen henkilön toimenpiteistä, koska ammattiosasto ei ollut asettanut kyseistä henkilöä luottamusmiehen sijaiseksi eikä myöskään varaluottamusmieheksi.

Työntekijäliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Kantaja Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Vastaaja Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y. Kuultava Nokian Kumityöväen Ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisyhdistysten välillä 12.5.1988 tehdyssä kumiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

3 § Työhön ottaminen, irtisanominen ja järjestäytymisvapaus

5 § Työaika

3. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se keskimäärin on 40 tuntia viikossa.

päivätyössä ja kaksivuorotyössä enintään 9 viikon pituisena ajanjaksona;

sekä siten, että se on keskimäärin 38 tuntia viikossa keskeytyvässä kolmivuorotyössä ja 36 tuntia viikossa keskeytymättömässä kolmivuorotyössä enintään vuoden pituisena ajanjaksona

edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään.

Keskeytyvän kolmivuorotyön työajan osalta noudatetaan lisäksi liittojen välillä 25.2.1988 allekirjoitetun pöytäkirjan määräyksiä.

8§ Urakkatyö

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknillisesti on mahdollista, on tuotannon ja työntekijöiden ansion kohottamiseksi työt mahdollisuuksien mukaan pyrittävä järjestämään urakkatyöksi. Työt, jotka kumiteollisuudessa vakiintuneen tavan mukaan tai teknillisistä taikka tuotannon järjestelyn edellyttämistä syistä on järjestetty urakkatyöksi, suoritetaan urakkatyönä.

2. Urakkatyö on, mikäli mahdollista aikatutkimuksia hyväksikäyttäen, hinnoiteltava siten, että työntekijän ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee alla sovittuun asianomaisen palkkaluokan urakkatyön hinnoittelupalkkaan ja että ansio työn suorituksen tai työtehon lisääntyessä kasvaa vähintään samassa suhteessa.

34 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

4. Turvautuminen työnseisaukseen (lakkoon tai työsulkuun) tai muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi riitakysymyksen yhteydessä on kielletty.

KANNE

Kanteen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä on lausunut, että liiton jäsenyrityksessä Nokia Renkaat Oy:ssä oli käyty useita paikallisia neuvotteluja raskaiden renkaiden osastolla työskentelevien työntekijöiden palkoista. Painostaakseen työnantajaa suostumaan palkkausta- ja urakkahinnoittelua koskeviin vaatimuksiinsa olivat työntekijät ryhtyneet torstaina 13.10.1988 kello 22 lakkoon, joka oli kestänyt maanantaihin 17.10. kello 22 saakka. Lakkoon oli osallistunut torstaina, perjantaina ja maanantaina 87-89 osaston työntekijää sekä lauantaina kahdeksan työntekijää. Torstaina 27.10.1988 kello 22 olivat saman osaston työntekijät ryhtyneet uudelleen lakkoon, joka oli jatkunut seuraavaan päivään kello 22 asti. Lakossa oli ollut lähes 90 työntekijää.

Kumpaakin työtaistelua oli edeltänyt osaston työntekijöiden lakkojen alkamispäivinä 13. ja 27.10.1988 kello 14 pitämä kokous. Kokouksissa oli ollut läsnä pääluottamusmies ja 27.10.1988 pidetyssä kokouksessa myös osaston luottamusmies. Jälkimmäisestä kokouksesta oli jätetty työntekijöiden tiedote yhtiön osastoinsinöörille. Kokousten pitämiseen työntekijät eivät olleet pyytäneet asianmukaista lupaa, joten jo kokouksia sinänsä oli pidettävä työehtosopimuksen vastaisina työtaistelutoimenpiteinä. Kokoukset olivat kestäneet kummallakin kerralla noin puoli tuntia. Ensimmäiseen lakkoon oli ottanut osaa poikkeuksellisesti osaston luottamusmiehen sijaisena toiminut työntekijä sekä jälkimmäiseen lakkoon varsinainen osaston luottamusmies.

Paikallisissa neuvotteluissa oli pääasiassa ollut kysymys leikkureilla LK-47 ja LK-92 sekä R- ja RB-kokoonpanokoneilla suoritettavasta urakkahinnoittelusta, minkä lisäksi työntekijät olivat ilmoittaneet tyytymättömyyttä keskeytyvän kolmivuorotyön vuorojärjestelmiä kohtaan. Leikkurin LK-92 urakkahinnoittelusta oli 9.9.1988 neuvoteltu myös liittojen välillä. Neuvottelussa oli sovittu väliaikaisesta hinnoittelusta ja palautettu asia paikalliseen käsittelyyn siten, että liitot neuvottelisivat asiasta uudelleen, mikäli paikalliset neuvottelut eivät johtaisi ratkaisuun.

Ammattiosaston asettamien luottamusmiesten esitettyä työnantajalle muun muuassa palkkausta ja urakkahinnoittelua koskevia vaatimuksia ja heidän osallistuttuaan työtaisteluihin oli ammattiosasto rikkonut työrauhavelvoitettaan ja oli työtaisteluista vastuussa. Työtaistelut olivat kohdistuneet työehtosopimuksen 7, 8 ja 12 §:iin. Lisäksi 13.10.1988 alkanut työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja neuvottelujärjestystä koskeviin määräyksiin. Työtaistelu, joka oli alkanut 27.10.1988, oli työvuorojärjestelmää koskevien vaatimusten osalta kohdistunut myös työehtosopimuksen työnjohto- ja työaikamääräyksiin.

Työntekijäliitolle työtaistelusta oli ilmoitettu niiden alkamista seuranneena aamuna. Varsinkin työtaistelutoimenpiteiden jatkuminen huomioon ottaen työntekijäliitto oli jättänyt ryhtymättä riittäviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi ja siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL:n ja Nokian Kumityöväen Ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL on myöntänyt kanteesssa esitetyt tiedot työtaisteluista oikeiksi muutoin paitsi, että 13.10.1988 pidettyyn kokoukseen ei ollut osallistunut osaston luottamusmies, joka tuolloin oli ollut sairaslomalla. Keskeytyvästä työaikamuodosta johtuen ei sunnuntaina 16.10.1988 ollut ollut lakkoa lainkaan ja lauantaina 15.10.1988 lakossa oli ollut vain kahdeksan työntekijää.

Raskaan renkaan osastolla oli ollut urakkariitoja. R- ja RB-renkaankokoamiskoneet poikkesivat muista koneista siinä, että niiden torniin mahtui pienempi koordivarasto. Koneilla oli tehty kauan työtä keskituntiansiolla eikä urakoitaessa ollut työntekijöiden mielestä huomioitu edellä mainittua poikkeavuutta. Neuvottelut olivat toistaiseksi aivan auki eikä tämä erimielisyys ollut ratkaisevasti vaikuttanut työtaistelujen syntymiseen.

Lakkojen keskeisenä syynä olivat olleet urakkaerimielisyydet leikkureilla LK-92 ja LK-47. Leikkureilla oli pitkään tehty työtä keskituntiansiolla, minkä jälkeen työnantaja oli ryhtynyt urakkahinnoittelemaan töitä tasoon, joka jäi alle keskituntiansion. Neuvotteluissa ei ollut saavutettu yksimielisyyttä, koska urakkahinnoittelu oli aluksi perustunut arvioon ja sittemmin työntutkimukseen, joka on ollut puutteellista.

Kun 9.9.1988 pidetyissä liittoneuvotteluissa oli havaittu, että LK-92 suoritetut tutkimukset olivat puutteellisia, ei liittojen välillä ollut voitu yrittää aikaansaada pysyvää ratkaisua. Tämän vuoksi oli tehty väliaikaisratkaisu, jonka mukaan viiden viikon aikana työnantajan oli tullut saattaa kone ja työmenetelmät kuntoon sekä suorittaa asianmukaiset työntutkimukset.

Asiassa ei ollut tapahtunut edistymistä määräaikaan 13.10.1988 mennessä, jolloin oli syntynyt ensimmäinen lakko. Tämän jälkeen tilannetta selvitelläkseen ja sitä rauhoittaakseen työntekijäliiton liittosihteeri oli matkustanut työpaikalle 20.10.1988. Tuolloin hän oli havainnut, ettei kone teknisesti toiminut tavalla, josta oli sovittu 9.9.1988. Myöskään käytetty työntutkimusmentelmä ei vastannut tutkittavan kohteen vaatimuksia. Tutkimuksia oli suoritettu kellottamalla yksittäisiä työneriä ja jättämällä työkokonaisuus tutkimatta. Liittosihteeri oli tämän johdosta samana päivänä ollut yhteydessä työnantajayhdistyksen asiamieheen. Tällöin ja seuraavana päivänä käydyssä puhelinkeskustelussa oli sovittu siitä, että työnantajayhdistyksestä työntutkimuksen asiantuntija kävisi opastamassa paikallisia työntutkijoita oikean tutkimusmenetelmän toteuttamiseksi.

Mainittuihin epäkohtiin oli saattanut vaikuttaa se, että työntutkimusta suoritti henkilö, joka samalla oli työnjohtaja. Tutkimuksen tasapuolisuus oli siis kyseenalainen. Tästä huolimatta työnantaja oli tehnyt uuden tarjouksen, jossa oli esitetty hintojen alentamista. Edellä kuvattua taustaa vasten esitystä oli pidettävä riitaisuutta herättävänä.

Työnantaja oli raskaan renkaan osastolla ryhtynyt suorittamaan kokeiluja erilaisella kolmivuorotyön työtuntijärjestelmillä. Aluksi oli kehitetty "keskeytyvä" kolmivuorotyö, jossa vuorojen kierto oli keskeytynyt vain yhden työvuoron ajaksi suunnuntaisin. Tämän vuoron aikana oli teetetty ylityötä. Vaikka käsillä oli ollut selvästi keskeytymätön kolmivuorotyö, työaikaa oli kuitenkin lyhennetty ainoastaan keskeytyvän kolmivuorotyön edellyttämällä tavalla sekä suoritettu tästä johtuva ansion vähentyminen. Työtuntijärjestelmästä oli sittemmin luovuttu ja ansionmenetys korvattu.

Tämän jälkeen työnantaja oli ottanut käyttöön tai tarjonnut uusia työtuntijärjestelmiä. Työtuntijärjestelmät olivat ilmeisesti olleet työaikalain vastaisia siinä, etteivät järjestelmät olleet säännöllisiä kunkin taulukkokierron sisäisesti siten, että aamu-, ilta- ja yövuoro tai päinvastoin seuraisivat säännöllisesti toisiaan. Leikkurin LK-47 tapauksessa oli käytetty kohtuuttoman pitkiä taulukon ulkopuolisia jaksoja työajan tasaamiseksi. Työaika ei aina ollut tasaantunut työehtosopimuksen mukaisesti, vaan työnantaja teetti niin sanottuja torpparipäiviä työtuntijärjestelmän ulkopuolella.

Työtaistelut olivat tosin kohdistuneet työehtosopimuksen urakkahinnoittelua ja työaikaa koskeviin sopimusmääräyksiin, mutta mainitut seikat työehtosopimuslain 10 §:n tarkoittamalla tavalla vaikuttivat hyvityssakkoon poistavasti tai sitä alentavasti. Lakkoon 13.10.1988 alkaen ei ollut osallistunut luottamusmiehiä, sillä kanteessa mainittu työntekijä ei ollut ammattiosaston asettama luottamusmies eikä luottamusmiessopimuskaan tuntenut osaston varaluottamusmiestä. Päätoimisen pääluottamusmiehen osallistumista kokouksiin ei voinut käsitellä osallistumisena työtaisteluun, koska hän oli kokouksissa pyrkinyt toimimaan työrauhan säilyttämiseksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL on vaatinut ammattiosaston osalta työehtosopimuslain 10 §:n huomioonottamista ja työntekijäliiton osalta kanteen hylkäämistä.

KUULTAVA

Nokian Kumityöväen Ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Nokia Renkaat Oy:ssä on keväästä 1988 lähtien käyty paikallisia ja liittojen välisiä neuvotteluja leikkureilla LK-47 ja LK-92 suoritettavien töiden uusista urakkahinnoitteluista. Lisäksi paikallisten osapuolten kesken on käyty neuvotteluja R- ja RB-renkaan kokoamiskoneiden urakkahinnoittelusta. Leikkurin LK-92 osalta urakkahinnoitteluasia on 9.9.1988 palautettu liittojen välisestä neuvottelusta paikallisesti neuvoteltavaksi.

Painostaakseen työnantajaa suostumaan urakkahinnoittelua koskeviin vaatimuksiinsa ja tyytymättömänä keskeytyvän kolmivuorotyön vuorojärjestelmiä kohtaan tehtaan raskaan renkaan osaston työntekijät ovat olleet 13.10.1988 pitämässään kokouksessa tekemänsä päätöksen mukaisesti lakossa 13.10. kello 22 - 17.10.1988 kello 22. Kyseisinä torstaina, perjantaina ja maanantaina lakossa on ollut 87-89 työntekijää ja lauantaina kahdeksan työntekijää. Edelleen mainittuja vaatimuksia tukeakseen osaston lähes 90 työntekijää on ollut 27.10.1988 pitämässään kokouksessa tekemänsä päätöksen mukaisesti lakossa 27.10. kello 22 - 28.10.1988 kello 22. Lakot, joita niiden ajallinen ja syy-yhteys huomioon ottaen on arvioitava yhtenä työtaisteluna, ovat kohdistuneet työehtosopimuksen urakkapalkka-, työnjohto- sekä työaikamääräyksiin.

Urakkahinnoitteluja koskevat vaatimukset ovat perustuneet työntekijäpuolen käsitykseen, ettei leikkureiden työnkuvaus vastannut todellista työntekotilannetta ja että työntutkimukset on suoritettu puutteellisesti.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan lähinnä leikkurille LK-47 on vuodenvaihteessa 1987-1988 tehty muutoksia, joiden johdosta työt on jouduttu urakkahinnoittelemaan uudestaan. Urakkahinnoittelua ei ole voitu suorittaa alkuvuodesta 1988 koneessa esiintyneiden häiriöiden vuoksi. Urakkahinnoittelua koskevia työntutkimuksia on suoritettu aina keväästä 1988 lähtien. Urakkahinnoittelusta sopimista on siten ainakin osaksi pitkittänyt työntekijöistä riippumattomat tekniset vaikeudet, mikä on otettu huomioon hyvityssakon määrään vaikuttavana seikkana.

Ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies, joka on ollut mukana lakoista päättäneissä kokouksissa, ei ole tuolloin ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin lakon estämiseksi. Muutoinkaan ammattiosasto ei ole toiminut riittävästi työrauhavelvollisuutensa täyttämiseksi. Ammattiosasto vastaa lisäksi osaston luottamusmiehen osallistumisesta 27.10.1988 pidettyyn kokoukseen ja sitä seuranneeseen lakkoon.

Kanteessa on vaadittu ammattiosaston tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta myös sillä perusteella, että osaston luottamusmiehen sairauden aikana luottamusmiehen sijaisena toiminut henkilö on osallistunut 13.10.1988 alkaneeseen lakkoon. Työtuomioistuin on muun muassa tuomiossaan 142/86 todennut ammattiosaston vastaavan osaston luottamusmiehen sijaisena toimineen varaluottamusmiehen osallistumisesta työnseisauksiin. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ammattiosasto ei ole asettanut kyseistä henkilöä luottamusmiehen sijaiseksi eikä myöskään varaluottamusmieheksi, vaan hänen toimintansa on esitetyn selvityksen mukaan perustunut pääluottamusmiehen ja työnantajan edustajien väliseen sopimukseen. Tähän nähden ei ammattiosasto ole työehtosopimuslain 8 §:n tarkoittamassa mielessä välittömässä vastuussa luottamusmiehen sijaisena toimineen henkilön toimenpiteistä.

Työnantajapuolen toimesta työntekijäliitolle on ilmoitettu molemmista lakoista jo niiden kestäessä. Työntekijäliitosta on välittömästi puhelimitse vaadittu pääluottamusmiestä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi ja lisäksi ammattiosaston puheenjohtajalle ja pääluottamusmiehelle on ensimmäisen lakon aikana lähetetty kaksi telefax-sanomaa samassa tarkoituksessa. Liitto on lisäksi saanut työntekijät luopumaan enemmistä jo suunnitelluista työtaistelutoimenpiteistä ja käynnistänyt liittojen väliset neuvottelut työtaisteluiden syiden poistamiseksi. Työntekijäliitto on siten ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Nokian Kumityöväen Ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Työnantajain Yleiselle Ryhmälle 10 000 markkaa.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL:ää vastaan ajettu kanne hylätään.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Tiitinen, Uski, Nouro, Kuivanen ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.