Labor court dismissed union claim that city cut 'good man bonus' from piece-rate pay, ruling interpretation was ambiguous.

Kaupunginpuutarhan työntekijäin palkkaus oli muodostunut työehtosopimuksen mukaisesta perustuntipalkasta ja työehtosopimuksen vähimmäisprosentin mukaisesta urakkaosuudesta sekä erillisestä hyvänmiehenlisästä. Parempien palvelussuhteen ehtojen ja palkkatason säilyttämistä koskevan työehtosopimusmääräyksen perusteella hyvänmiehenlisät oli maksettava samaa käytäntöä noudattaen erillisenä.

Leikatessaan hyvänmiehenlisää ei kaupunki kuitenkaan asian tulkinnanvaraisuuden huomioon ottaen ollut rikkonut tietensä työehtosopimusta eikä kunnallinen työmarkkinalaitos laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. (Äänestys oikeudenkäyntikuluista)

Kantaja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y. Vastaajat Kunnallinen työmarkkinalaitos Turun kaupunki

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan, nyttemmin kunnallinen työmarkkinalaitos, ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n kesken 27.3.1984 allekirjoitetussa kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

17 § PALKKAUS

A. Aikapalkka

Aikapalkalla tarkoitetaan työntekijän palkkaryhmän mukaista perustuntipalkkaa tai sitä vastaavaa lisättynä mahdollisilla henkilökohtaisilla- ja työolosuhdelisillä.

Aikatyössä maksetaan eri ammateissa ja erilaatuisissa töissä tähän sopimukseen liittyvässä palkkahinnoittelussa mainitut perustuntipalkat lisineen (liitteet n:ot 1 - 3)

B. Suorituspalkka

Työntekijöille on pyrittävä varaamaan tilaisuus suorittaa työtä urakka- tai muulla suorituspalkalla mikäli työn laatu sen sallii ja se on palkkausteknillisesti mahdollista.

Urakkatyössä tulee kunnan ja kuntainliiton omien hinnoittelujen olla sellaisia, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 27 % perustuntipalkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuoritusasteen kohotessa samassa suhteessa. Töissä, joissa edellä tarkoitetun suoran urakan asemesta käytetään muita suorituspalkkausmuotoja, noudatetaan soveltuvin osin samoja määräyksiä kuin urakkatyössä.

Suorituspalkkaisista hinnoista on yleensä sovittava ennen työn aloittamista. Poikkeustapauksessa voidaan hinnoittelusta sopia työn alkamisen jälkeen, tällöinkin kuitenkin yleensä viimeistään yhden kolmasosan työstä tultua suoritetuksi. Mikäli hinnoitelu todetaan työn alettua virheelliseksi, voidaan se työn kestäessä muutta joko korottamalla tai alentamalla sitä.

Urakka- tai muussa suorituspalkkaisessa työssä ei ansio saa olla alempi kuin aikapalkan mukaan laskettu ansio.

C. Kokonaistuntipalkka

Paitsi tämän pykälän A. kohdassa tarkoitettua tuntipalkkaa ja B. kohdassa tarkoitettua suorituspalkkaa, voidaan palkkausmuotona käyttää myös kokonaistuntipalkkaa.

32 § AMMATTIYHDISTYKSEN EDUSTAJAN KUULEMINEN

Sopimukseen sidotulle paikalliselle yhdistykselle varataan tilaisuus neuvotteluihin tai yhdistyksen edustaja kutsutaan kuultavaksi ennen lopullisten päätösten tekemistä työehtosopimukseen liittyvissä muissakin kuin sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevissa asioissa, jos niillä on yleisempää merkitystä.

34 § NEUVOTTELU- JA KANNEOIKEUDEN VANHENTUMINEN

Työehtosopimukseen perustuvaa vaatimusta koskevan riidan ratkaisemiseksi on neuvotteluja puhevallan menettämisen uhalla vaadittava vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vaatimuksen perusteena oleva tapahtuma on sattunut tai olosuhde syntynyt.

Kannetta työtuomioistuimessa ei saa panna vireille ennen kuin on käyty tässä sopimuksessa tarkoitetut keskusneuvottelut.

Kanne työtuomioistuimessa on puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa keskusneuvottelujen päättymisestä.

ERINÄISET LISÄT

Hyvänmiehenlisä

Mikäli työntekijän työtaito, työteho tai tehtävien osoittamat vaatimukset poikkeavat yleisestä keskitasosta, voidaan työntekijälle maksaa harkinnan perusteella enintään 21 %:n suuruista perustuntipalkasta laskettua hyvänmiehelisää. Harkinnan perusteella myönnetty hyvänmiehenlisä voidaan edellä sanotun estämättä tarvittaessa arvioida uudelleen. Mikäli uudelleen arvioinnin perusteella hyvänmiehenlisää alennetaan, tulee alentamiseen olla perustellut syyt.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

8 § Sovittiin, että tuntipalkkaisten työntekijöiden tätä työehtosopimusta paremmat palvelussuhteen ehdot ja niiden perusteella muodostunut palkkataso säilytetään sellaisina kuin ne olivat voimassa 29.2.1984, ellei tällä työehtosopimuksella tai työehtosopimuspöytäkirjalla ole muusta sovittu.

Vastaavat määräykset sisältyvät asianosaisten välillä 1.3.1986 lukien voimaan tulleeseen vastaavaan työehtosopimukseen ja sen allekirjoituspöytäkirjaan, 17 §:n B. 10. kohdassa oleva prosenttiluku on kuitenkin 30 ja allekirjoituspöytäkirjan mukainen vertailupäivämäärä 28.2.1986.

KANNE

Kanteen perustelut

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on lausunut, että Turun kaupunginpuutarhan suorituspalkkaisille työntekijöille oli vuosikymmenien ajan maksettu työehtosopimuksesta poikkeavaa suorituspalkkaa. Työntekijöiden palkkaus oli muodostunut siten, että heille oli perustuntipalkan ja työehtosopimuksen kulloisenkin urakkaosuuden lisäksi maksettu erillisenä hyvänmiehenlisää.

Paikallinen työehtosopimusta parempi palkkaustapa ja palkkataso olivat perustuneet Turun kaupunginhallituksen ja kaupungin henkilöstölautakunnan päätöksiin. Niiden mukaan aika- ja prosenttiurakoiden osalta työntekijöille suoritettiin mahdollinen hyvänmiehenlisä erillisenä hyväksyttyjen tuntimäärien mukaisesti. Turun kaupungin erityisjärjestely oli ollut esillä jo 8.10.1971 silloisen kunnallisen sopimusvaltuuskunnan sekä Suomen Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto r.y:n välisessä keskusneuvottelussa. Tässä keskusneuvottelussa osapuolet olivat katsoneet, että Turun kaupungissa aikaja prosenttiurakassa työskenteleville työntekijöille maksettavaa hyvänmiehenlisää koskeva paikallinen etuus oli säilytettävä Turun kaupungissa valtakunnallisen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan perusteella.

Turun kaupunginpuutarhassa oli noudatettu urakkapalkkajärjestelmää, jossa hinnoitteluna oli ollut prosenttiurakka. Työntekijän palkkaus oli muodostunut työehtosopimuksen mukaisesta perustuntipalkasta ja siihen lisätystä urakkaosuudesta, jonka suuruus oli aina määräytynyt työehtosopimuksessa sovitun vähimmäisprosentin mukaan. Lisäksi palkkaukseen oli maksettu erillisenä hyvänmiehenlisää enintään 21 %.

Turun kaupunki oli myöhemmin, eräiden työntekijöiden kohdalla jo vuonna 1985, muuttanut puutarhatyöntekijöiden palkkausta siten, että hyvänmiehenlisän osuutta ei ollut enää lainkaan tai ainakaan täysimääräisenä työntekijöiden palkkauksessa. Se oli työehtosopimusten mukaisten palkantarkistusten yhteydessä leikkaantunut.

Turun kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV r.y. oli vaatinut 22.12.1986 käydyssä paikallisneuvottelussa noudatetun paremman palvelussuhteen ehdon säilyttämistä ja hyvänmiehenlisän maksamista erillisenä kaupunginpuutarhan urakkapalkkauksessa työskenteleville työntekijöille. Tässä enempää kuin 4.2. ja 27.4.1987 käydyissä paikallisneuvotteluissa ei asiassa ollut saavutettu yksimielisyyttä.

Silloisen kunnallisen sopimusvaltuuskunnan toimiston ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n välillä 4.6.1987 käydyssä neuvottelussa osapuolet olivat todenneet yksimielisesti, että Turun kaupungissa tulee edelleen noudattaa niitä suorituspalkkausjärjestelmiä, joissa 8.10.1971 käydyn keskusneuvottelun perusteella oli maksettu hyvänmiehenlisä erillisenä, ellei käyttöön sovita otettavaksi tätä tarkoituksenmukaisempaa palkkausjärjestelmää. Sanotusta keskusneuvottelusta huolimatta Turun kaupunki ei ollut maksanut hyvänmiehenlisää urakkaprosentin mukaisen osuuden lisäksi erillisenä, vaan hyvänmiehenlisä oli jätetty kokonaan tai osittain maksamatta.

Työehtosopimuksen 17 §:n mukaan työntekijöille oli pyrittävä varaamaan tilaisuus suorittaa työtä urakka- tai muulla suorituspalkalla, mikäli työn laatu sen salli ja se oli palkkausteknillisesti mahdollista. Turun kaupunginpuutarhassa oli noudatettu kuvattua prosenttiurakkajärjestelmää vuosikymmenien ajan.

Turun kaupungininsinööri oli 2.11.1987 määrännyt kirjeellään, että kaupunginpuutarhassa käytössä ollut edellä kuvattu urakkapalkkausjärjestelmä oli poistettava käytöstä 17.11.1987 mennessä. Palkkausjärjestelmä määrättiin muutettavaksi siten, että urakoiden tuli pohjautua tiettyyn yksikköhinnoiteltuun laskentaperusteeseen. Kiinteää prosenttimääräistä urakkaa ei enää saanut soveltaa. Mikäli työtä ei voitu tällä tavoin hinnoitella, työntekijälle oli maksettava määräyksen mukaan aikapalkkaa.

Koska työehtosopimus salli muidenkin kuin yksikköhinnoiteltujen urakkapalkkausjärjestelmien käytön ja kaupunginpuutarhassa oli ollut käytössä työehtosopimuksen mukainen urakkapalkkausjärjestelmä, oli Turun kaupunki rikkonut työehtosopimuksen 17 §:n B. 9. kohtaa määrätessään yksipuolisesti työntekijät aikapalkalle.

Työehtosopimuksen 32 §:n mukaan ammattiyhdistyksen edustajaa oli kuultava tehtäessä päätöstä työntekijää koskevassa asiassa, jolla oli yleisempää merkitystä. Kun Turun kaupungininsinööri oli päättänyt, että urakkapalkkausjärjestelmä muutettiin myös perusteiltaan sanotulla tavalla, oli kysymyksessä sellainen perustavaa laatua oleva ja yleisempää merkitystä omaava työsuhteen ehtoja koskeva päätös, jossa olisi ollut kuultava ammattiyhdistyksen edustajaa tai varattava tilaisuus neuvotella ennen lopullista päätöstä. Turun kaupunki ei kuitenkaan ollut kuullut Turun kunnantyöväen ammattiosasto KTV r.y:tä eikä Turun Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV:tä eikä varannut niille tilaisuutta neuvotteluihin asiasta.

Paremman paikallisen palvelussuhteen ehdon noudattamisesta Turun kaupungissa ei ollut päästy yksimielisyyteen myöskään 4.2.1988 käydyssä paikallisneuvottelussa eikä 26.5.1988 käydyissä keskusneuvottelussa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Turun kaupunki oli työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 8 §:n nojalla velvollinen suorittamaan Turun kaupunginpuutarhan työntekijöille niin sanottua hyvänmiehenlisää erillisenä työehtosopimuksen 17 §:n B. 10. kohdassa kulloinkin sovitun urakkaosuuden lisäksi eli että kaupunki oli velvollinen noudattamaan aikana 1.1.1986 - 31.5.1988 vuodesta 1971 voimassa ollutta paikallista määräystä hyvänmiehenlisän maksamisesta erillisenä aika- ja urakkapalkkoihin. Lisäksi kantajaliitto on vaatinut Turun kaupungin tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 8 §:n tieten rikkomisesta ja kunnallisen työmarkkinalaitoksen työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

KUNNALLISEN TYÖMARKKINALAITOKSEN VASTINE

Vastineen perustelut

Turun kaupungin puutarhatyöntekijöitä koskeva erityismääräys hyvänmiehenlisän maksamisesta erillisenä merkitsi sitä, että työntekijän ansaitessa hyvänmiehenlisäkorotuksen kesken sopimuskauden, tuli niin sanotun prosenttiurakan nousta hyvänmiehenlisän markkamääräisen muutoksen verran. Suorituspalkkaisesta hinnoista oli yleensä sovittava ennen työn aloittamista. Poikkeustapauksessa voitiin hinnoittelusta sopia työn aloittamisen jälkeen, tällöinkin kuitenkin viimeistään 1/3 osan työstä tultua suoritetuksi. Mikäli hinnoittelu todettiin työn alettua virheelliseksi, voitiin se työn kestäessä muuttaa joko korottamalla tai alentamalla sitä.

Paikallinen käytäntö ja valtakunnalliset säännökset tuli sovittaa yhteen siten, että voitiin sopia hinnoittelusta, jossa urakka-ansio muodostui normaalilla urakkavauhdilla 30 % perustuntipalkkaa korkeammaksi. Näitä paikallisia ja valtakunnallisia määräyksiä ei voitu yhteensovittaa siten, että 21 %:n hyvänmiehenlisää saavan työntekijän kanssa urakkahinnoittelu olisi sovittava normaalilla urakkatyövauhdilla työskenneltäessa aina vähintään 51 % perustuntipalkkaa korkeammaksi. Tällaisestä erityisjärjestelmästä ei myöskään ollut sovittu. Mikäli kysymyksessä oleville työntekijöille oli maksettu palkkausta siten, ettei urakkaprosentti ollut leikkautunut, oli menettely perustunut työehtosopimuksen virheelliseen tulkintaan, eikä siitä voinut syntyä saavutettua etuutta.

Toteutettaessa yleiskorotuksia urakkapalkkauksessa kaupunginpuutarhassa paikalliset hyvänmiehenlisää koskevat määräykset ja työehtosopimuksen vähimmäishinnoittelua koskevat määräykset oli sovitettu yhteen noudattaen kunnallisen sopimusvaltuuskunnan toimiston neuvottelijoiden 10.10.1983 käydyssä keskusneuvottelussa otettamaa kantaa.

Asiaa koskeva paikallisneuvottelupyyntö oli esitetty 2.12.1987. Työehtosopimuksen 34 §:n määräykset huomioon ottaen on kanne vanhentunut ainakin siltä osin, kuin se on kohdistettu 1.1.1986 edeltävään aikaan.

Katurakennusosastolla käydyssä osastoneuvottelussa 30.5.1988 oli sovittu kaupunginpuutarhan kyseisten tuntipalkkaisten työntekijöiden palkkauksen järjestämisestä kokonaistuntipalkkauksena.

Turun kaupunginpuutarhan työntekijöiden palkkauksesta oli käyty keskusneuvotteluja lokakuussa 1971, lokakuussa 1983, kesäkuussa 1987 ja toukokuussa 1988. Keskusneuvottelupöytäkirjat oli lähetetty Turun kaupungille tiedoksi. Turun kaupunki oli menetellyt siten kuin keskusneuvotteluissa oli sovittu tai neuvottelujen jäädessä erimielisiksi, kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelijoiden kannan mukaisesti. Lisäksi kunnallisen työmarkkinalaitoksen palkka-asiamies oli käynyt Turussa neuvotteluissa työnantajapuolen kanssa marraskuussa 1987. Näin ollen kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen hylkäämistä.

TURUN KAUPUNGIN VASTINE

Turun kaupunki on vastineessaan lausunut, että työehtosopimuksen kunnan puolesta tekee kunnallinen työmarkkinalaitos, johon sovelletaan, mitä työehtosopimuslaissa on säädetty työnantajasta. Tähän nähden Turun kaupunki ei ole oikea vastaaja oikeudenkäynnissä ja kanne sen osalta on jätettävä tutkimatta.

Siltä varalta, että kanne tutkittaisiin Turun kaupunki on lausunut, että yleiskorotukset puutarhatyöntekijöiden palkoissa oli toteutettu ottaen huomioon työehtosopimuksen määräykset. Kaupunginpuutarhan työntekijöiden palkkoja määrättäessä oli otettava huomioon työehtosopimuksen määräykset ja Turun kaupunginhallituksen päätös 19.6.1973. Paikallisia ja valtakunnallisia määräyksiä ei voitu yhteensovittaa siten, että 21 %:n hyvänmiehenlisää saavan työntekijän kanssa urakkahinnoittelu olisi sovittava normaalilla urkkatyövauhdilla työskenneltäessä aina vähintään 51 % perustuntipalkkaa korkeammaksi. Keskusneuvotteluissa 8.10.1971 ja 4.6.1987 ei otettu kantaa siihen, miten yhteensovitetaan urakkapalkkauksen vähimmäismäärää koskeva valtakunnallinen määräys sekä paikallinen hyvänmiehenlisän erillisyyttä koskeva määräys.

Huomiota oli kiinnitettävä myös työehtosopimuksen 17 §:n määräykseen, että urakkapalkkausta sovelletaan ainoastaan siinä tapauksessa, että urakkapalkkauksen noudattamisesta päästään sopimuksen työnantaja- ja työntekijäpuolen kesken.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen vastineesta selviävin tavoin katurakennusosasto kuuli työntekijöiden edustajia ennen kuin antoi kaupunginpuutarhalle ohjeet kaupunginhallituksen päätöksen vastaisen ja palkkausteknillisesti epämääräisen urakkapalkkajärjestelmän poistamisesta.

Työehtosopimuksen 17 §:n mukaan suorituspalkkaisesta hinnoista oli yleensä sovittava ennen työn aloittamista. Kanne oli tämänkin määräyksen nojalla vanhentunut.

Turun kaupunki oli toiminut kaupunginpuutarhan tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa asiassa työehtosopimuksen ja paikallisten määräysten mukaisesti.

Turun kaupungin vastineessa esitetyt vaatimukset

Turun kaupunki on vaatinut kanteen hylkäämistä, jollei sitä jätetä tutkimatta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Turun kaupunki on vaatinut kanteen jättämistä osaltaan tutkimatta. Kunnan puolesta työehtosopimuksen tekee kunnallinen työmarkkinalaitos, joka siten osallisena on oikea vastaaja oikeudenkäynnissä. Väitteen johdosta työtuomioistuin toteaa, että Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n kanteessa on vaadittu työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Turun kaupungin tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 8 §:n rikkomisesta. Työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 3 momentin säännöksen nojalla kanteeseen, joka tarkoittaa työehtosopimuslain 7 §:n soveltamista, vastaa asianomainen työnantaja. Tämän säännöksen nojalla Turun kaupungin tulee vastata Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n kanteeseen siltä osin kuin se tarkoittaa työehtosopimuksen tieten rikkomista.

Turun kaupungin ja KTV:n Turun yhteisjärjestön välillä vuonna 1970 tehdyn työehtosopimuksen 6 §:n 3 momentin kohdalla on pöytäkirjamerkintä, jonka mukaan aika- ja prosenttiurakoiden osalta suoritetaan työntekijöille mahdollinen hyvänmiehenlisä erillisenä hyväksyttyjen tuntimäärien mukaisesti. Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja Suomen Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liiton kesken on 8.10.1971 sovittu, että edellä todettu etuus säilyy Turun kaupungissa allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n mukaisesti. Maaliskuun alusta 1984 samoin kuin vastaavana ajankohtana 1986 voimaantulleisiin kunnallisia tuntipalkkaisia työntekijöitä koskeviin työehtosopimuksiin sisältyy määräykset siitä, että tuntipalkkaisten työntekijöiden työehtosopimusta paremmat palvelussuhteen ehdot ja niiden perusteella muodostunut palkkataso säilytetään sellaisina kuin ne olivat työehtosopimuksen voimaan tullessa, ellei työehtosopimuksella tai työehtosopimuspöytäkirjalla ole toisin sovittu.

Asianosaiset ovat esittäneen samansuuntaista selvitystä palkanmaksukäytännöstä kaupunginpuutarhalla. Sen mukaan edellä todetun vuoden 1971 sopimuksen perusteella Turun kaupunginpuutarhan tuntipalkkaisille työntekijöille on 1980 luvun alkupuolelle saakka kesäkaudelta ja sittemmin koko vuodelta maksettu palkka siten, että työehtosopimuksen mukaiseen perustuntipalkkaan on lisätty vähintään alimman urakkahinnoittelun mukainen prosenttiosuus ja sen lisäksi palvelusajan perusteella määräytyvä prosentuaalinen hyvänmiehenlisä. Puutarhatyöntekijät ovat siten työskennelleet niin sanotulla prosenttiurakalla, jonka lisäksi on maksettu erillinen hyvänmiehenlisä.

Vuodesta 1982 lähtien on palkankorotuksia maksettaessa leikattu palkan prosentuaalista osuutta, mikäli työehtosopimuksen mukainen peruspalkan korotus olisi muutoin johtanut sovittua korotusta suurempaan palkankorotukseen. Turun kaupunki on vuonna 1987 irtisanonut kyseisen prosenttiurakkajärjestelmän päättymään saman vuoden joulukuun alusta. Tuon ajankohdan jälkeen ovat puutarhan kaikki työntekijät työskennelleet joko aikapalkalla tai yksikköhinnoitellulla urakkapalkalla aina seuraavan vuoden kesäkuun alkuun saakka, jolloin Turun kaupunginpuutarhalla on otettu käyttöön kokonaistuntipalkkajärjestelmä.

Kantajaliitto on kanteessa vaatinut vahvistettavaksi, että Turun kaupunki on edellä todettujen määräysten perusteella velvollinen suorittamaan Turun kaupunginpuutarhan työntekijöille hyvänmiehenlisää erillisenä kulloinkin sovitun urakkaosuuden lisäksi vuoden 1985 alusta 31.5.1988 saakka.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on katsonut, että työehtosopimuksen 34 §:n nojalla vaatimukset, jotka ovat kohdistuneet aikaan ennen 1.1.1986, ovat vanhentuneet. Lisäksi vaatimukset ovat Turun kaupungin näkemyksen mukaan vanhentuneita myös sen vuoksi, että työehtosopimuksen mukaan urakasta on sovittava ennen työn aloittamista ja viimeistään 1/3 osan urakasta tultua valmiiksi.

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ovat keskusneuvottelussa 4.6.1987 yksimielisesti todenneet, että Turun kaupungissa tulee noudattaa edelleen niitä suorituspalkkausjärjestelmiä, joissa 8.10.1971 käydyn keskusneuvottelun perusteella on maksettu hyvänmiehenlisää erillisenä, ellei käyttöön sovita otettavaksi tätä tarkoituksenmukaisempaa palkkausjärjestelmää. Puutarhan työntekijöiden osalta on erimielisyyttä kuitenkin syntynyt siitä, onko hyvänmiehenlisä erillisenä maksettava urakkaosuuden lisäksi vai voidaanko sopimusta tulkita niin, että urakkaosuusprosenttia voidaan leikata alle työehtosopimuksessa sovitun alimman urakkahinnoittelun, mikäli urakkaprosentti yhdessä hyvänmiehenlisän kanssa kuitenkin on vähintään alimman sovitun urakkaprosentin suuruinen.

Oikeudenkäynnin aikana on jäänyt selvittämättä, mitä sopijapuolet ovat aikanaan tarkoittaneet sopiessaan vuonna 1971 erillisen hyvänmiehenlisän etuuden säilymisestä. Määräystä on puutarhatyöntekijöiden osalta sovellettu edellä todetun mukaisesti kanteessa vahvistettavaksi vaaditulla tavalla ainakin vuoteen 1982 saakka. Sittemmin prosenttimääräisiä urakkaosuutta ja hyvänmiehenlisää on käsitelty yhtenä kokonaisuutena, josta työehtosopimusten edellyttämät leikkaukset on tehty aina vuoteen 1987 saakka.

Turun kaupungin sisäisin määräyksin, muun muassa kaupunginhallituksen päätöksellä 19.6.1973 on pyritty poistamaan käytöstä sellaiset urakkajärjestelmät, jotka eivät ole pohjautuneet jälkeenpäin selvitettävissä oleviin laskentaperusteisiin. Tästä huolimatta on kaupunginpuutarhalla sovellettu prosenttiurakkapalkkausta aina joulukuun 1987 alkuun sakka. Kaupunginpuutarhan työntekijöiden palkkausjärjestelmä on ollut poikkeuksellinen myös siinä suhteessa, että periaatteessa urakkapalkkauksessa oleville työntekijöille on maksettu hyvänmiehenlisää, joka on lähtökohtaisesti tarkoitettu aikapalkkaukseen liittyväksi lisäksi.

Asianosaiset ovat kaupunginpuutarhalla vakiintuneesti soveltaneet prosenttiurakkajärjestelmää siten, että perustuntipalkan lisäksi on maksettu prosentuaalinen urakkaosuus, joka on suuruudeltaan vastannut vähintään sitä urakka-ansiotasoa, josta kulloinkin voimassa olevassa työehtosopimuksessa on sovittu työskenneltäessä normaalilla urakkavauhdilla. Työehtosopimuksessa sovittu urakka-ansiotaso prosenttiurakkajärjestelmään sovellettuna on muodostanut vähimmäistason, jota alemmasta osuudesta asianosaiset eivät ole voineet sopia. Jos urakkapalkkausjärjestelmässä maksettava hyvänmiehenlisä voitaisiin ottaa huomioon osana vähimmäisurakkaosuutta, menettäisi määräys erillisenä maksettavasta hyvänmiehenlisästä merkityksensä. Sen sijaan kantajaliitonkin mielestä hyvänmiehenlisä voidaan ottaa huomioon osana urakkaosuutta sikäli kun sovellettava urakkaprosentti ylittää työehtosopimuksessa sovitun vähimmäistason.

Edellä todettuun nähden ja huomioon ottaen määräyksen sanamuoto ja soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys työtuomioistuin katsoo, että riidanalaista työehtosopimuksen kohtaa on tulkittava siten, että Turun kaupunginpuutarhan työntekijöillä on ollut oikeus prosenttiurakkapalkalla työskennellessään saada perustuntipalkan ja työehtosopimuksessa kulloinkin sovitun urakkaosuuden lisäksi erillinen hyvänmiehenlisä. Sen sijaan oikeus hyvänmiehenlisään aikapalkkauksessa ei perustu kyseiseen allekirjoituspöytäkirjan määräykseen eikä määräykselle siten voida vahvistaa aikapalkkauksen osalta vaadittua sisältöä.

Kanteen perusteluissa on todettu Turun kaupungin menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti sen irtisanoessa prosenttiurakkajärjestelmän lakkaamaan 1.12.1987 lukien. Tällä perusteella ei kuitenkaan ole esitetty vaatimuksia eikä kaupungin menettelyn työehtosopimuksenmukaisuutta tältä osin ole siten saatettu työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei Turun kaupunki ole kanteessa selostetulla tavalla menetellessään tietensä rikkonut työehtosopimusta. Samasta syystä myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole laiminlyönnyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Turun kaupungin kanteen tutkimista vastaan esittämä väite hylätään.

Tuomioistuin vahvistaa, että kunnallisia tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 8 §:n mukaan Turun kaupunginpuutarhan prosenttiurakkapalkalla työskenteleville työntekijöille, joille työehtosopimuksen tullessa voimaan 1.3.1984 on paikallisen sopimuksen nojalla kuulunut maksaa hyvänmiehenlisä erillisenä kulloinkin sovitun työehtosopimuksen urakkapalkkamääräyksen mukaisen prosenttiosuuden lisäksi, on kyseisessä palkkausjärjestelmässä työskenneltäessä hyvänmiehenlisät maksettava samaa käytäntöä noudattaen myös ajalta 1.1.1985 - 30.4.1988.

Enemmälti kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen ja sen näin päättyessä saavat asianosaiset itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtajana, Iirola, Äimälä, Kontio, Kuivanen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Olen samaa mieltä kuin enemmistö muutoin paitsi että velvoitan kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Turun kaupungin yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla.