Union claim dismissed for failing to file within the collective agreement's procedural time limit.

Irtisanomissuojasopimukseen perustuva korvauskanne oli hylätty, kun sitä ei ollut pantu vireille sopimuksen mukaisessa määräajassa. (Ään.)

Kantaja Puutyöväen Liitto r.y. Vastaaja Puusepänteollisuuden Liitto r.y. Kuultava Isku Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 21.4.1986 allekirjoitetussa puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

YLEISTÄ

3 §. Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen:

4. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus (24.4.1984)

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa 24.4.1984 allekirjoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa soveltamisohjeineen on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 §

Yleinen soveltamisala Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Sopimus ei koske

1 merimieslaissa (423/78) eikä oppisopimuslaissa (422/67) tarkoitettuja työsuhteita, 2 työsopimuslain 40 tai 41 §:issä mainittuja tapauksia (liikkeen luovutus, työnantajan konkurssi ja kuolema).

Soveltamisohje Yleinen tulkintaohje

Sopimus koskee pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä.

Sopimus ei siten 1 §:ssä nimenomaisesti mainittujen tapausten lisäksi koske myöskään: 1 Työsopimuksen purkamista työsopimuslain 43 §:n ja 44 §:n 2 momentin perusteella eikä työsopimuksen irtisanomista taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä, lukuun ottamatta 8 §:n 2 momentin ja 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tapauksia.

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

8 §

Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos 1 työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

11 §

Ohjeet irtisanomisen aiheuttamista toimenpiteistä

Jos työnantaja irtisanoo työsopimuksen, hänen on ilmoitettava työntekijälle, miten työntekijän on meneteltävä ja minkä ajan kuluessa toimenpiteisiin on ryhdyttävä, jos työntekijä katsoo irtisanomisen tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaiseksi.

Jos irtisanomisen perusteeksi on ilmoitettu taloudellinen tai tuotannollinen syy tai työnantaja purkaa sopimuksen, vaikka hänellä työntekijän käsityksen mukaan ei olisi ollut perustetta edes irtisanoa sitä, 1 kappaleessa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä viivytyksettä sen jälkeen kun työntekijä on saattanut työnantajan tietoon, että hän pitää irtisanomista tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisena.

12 §

Työntekijän ilmoitus Jos työntekijä katsoo, että työsopimus on irtisanottu tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti, hänen on ilmoitettava tästä työnantajalle kahden viikon kuluessa saatuaan 11 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen.

13 §

Neuvottelujen käyminen

3. Liittojen väliset neuvottelut Jos työnantajan ja työntekijän välistä erimielisyyttä ei ole voitu ratkaista paikallisissa neuvotteluissa erimielisyys on työnantajan tai työntekijän toimesta saatettava neuvoteltavaksi heitä edustavien työnantaja- ja työntekijäliittojen välillä. Nämä neuvottelut on käytävä kuuden viikon kuluessa siitä, kun työnantaja on saanut työntekijältä 12 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen.

14 §

Tuomioistuinkäsittely Jollei työsopimuksen irtisanomista koskevassa riidassa ole päästy sovintoon, työnantaja- tai työntekijäliitto voi saattaa asian työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Työtuomioistuimesta annetun lain (646/74) 15 §:n mukainen haastehakemus on toimitettava työtuomioistuimelle viiden kuukauden kuluessa 13 §:n 3 kohdan mukaisen määräajan päättymisestä.

Soveltamisohje Määräys vastaa IML 16 §:n 1 ja 3 momentin säännöksiä.

Sopimuksen 14 §:ssä kanteen vireille panemiselle on asetettu määräaika, jonka noudattamatta jättämisestä on seurauksena kanneoikeuden menettäminen.

16 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

17 §

Korvauksen määrä Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

KANNE

Kanteen perustelut

Puutyöväen Liitto on lausunut, että A oli ollut Isku Oy:ssä pakkaajana 1.8.1974 alkaen. Yhtiö oli katsonut A:n työsopimuksen purkautuneeksi 11.1.1988 alkaen, koska A oli ollut ilmoittamatta poissa työstä 22.12.1987 11.1.1988 ja siten yli viikon ajan. A:n poissaoloaikana hänen lapsensa oli ollut sairaana. A itse oli ollut myös sairas. Poissaoloaikaan sisältyi joulun- ja uudenvuoden pyhäpäivät sekä pekkasvapaat. Joulukuun 24 päivän 1987 ja tammikuun 3 päivän 1988 välinen aika oli ollut luvallista poissaoloaikaa.

A:n lapsi oli 22.12.1987 alkanut sairastaa. A oli ilmoittanut yhtiön työnjohtajalle lapsen sairaudesta ja siitä, että hän aikoi mennä lapsensa kanssa lääkäriin.

A oli 1.1.1988 liukastunut ja saanut aivotärähdyksen. Tästä syystä lääkäri oli määrännyt hänelle sairauslomaa aluksi 4. ja 5.1.1988 ja sitten 6. - 10.1.1988 sekä 11. - 14.1.1988 väliset ajanjaksot. Sairauslomasta työnantajalle oli 5.1.1988 ilmoittanut A:n työtoveri. Hän oli kertonut A:n mahdollisesti saapuvan työhön 6.1.1988 ja myös maininnut A:n olevan sairaana. A oli yksinhuoltaja, eikä hänellä ollut kotonaan puhelinta.

Poissaoloistaan A:lla oli lääkärintodistukset, jotka hän oli toimittanut työnantajalle heti viimeisen sairauslomansa päätyttyä. Työehtosopimus velvoitti työntekijän viipymättä ilmoittamaan sairastumisestaan työnantajalle. Velvollisuus liittyi sairausajan palkan maksamiseen. Työnantajalla ei ollut ollut oikeutta pitää A:n työsopimusta purkautuneena, koska hän ei ollut ollut yli viikkoa ilmoittamatta poissa työstä.

Työnantaja oli tiennyt A:n poissaolojen syistä. Hän oli kertonut lapsensa sairaudesta työnantajalle. Hänen omasta sairaudestaan työnantajalle oli kertonut A:n työtoveri. Sairauslomien välillä oli ollut vain luvallisia poissaolopäiviä, kuten pekkasvapaat ja pyhäpäivät.

Koska työnantaja oli tiennyt koko A:n poissaoloajan hänen poissaolonsa syyn, työnantaja ei olisi saanut pitää A:n työsopimusta purkautuneena. Työnantajalla ei ollut ollut edes erityisen painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

A:n työsuhteen päättämisestä Puusepänteollisuuden Liitto ja Puutyöväen Liitto olivat neuvotelleet yli vuoden. Neuvottelut olivat päättyneet, kun Puusepänteollisuuden Liitto oli ilmoittanut, ettei se suostunut allekirjoittamaan liittojen välistä erimielisyysmuistiota.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Puutyöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Isku Oy oli vastoin irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ää päättänyt A:n työsopimuksen, ja velvoittamaan Isku Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n määräyksen nojalla irtisanomisajan palkkana neljältä kuukaudelta yhteensä 19 076,76 markkaa ja lomakorvauksena irtisanomisajalta 2 008,08 markkaa, molemmat erät 16 prosentin korkoineen 11.1.1988 lukien sekä korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä 20 kuukauden palkkaa vastaavat 95 383,80 markkaa myös 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi liitto on vaatinut Puusepänteollisuuden Liiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kanteeseen vastatessaan Puusepänteollisuuden Liitto on lausunut, että Isku Oy oli antanut yksityiskohtaiset sairauspoissaoloja koskevat ohjeet. Niiden mukaan työntekijän tuli ilmoittaa lääkäriin menosta ja sairastumisestaan viipymättä. Työkyvyttömyystodistus tuli toimittaa välittömästi, kuitenkin viimeistään ensimmäisen poissaolopäivän aikana. Työehtosopimuksen 19 §:n mukaan työntekijä oli velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnantajalle sairastumisestaan. Työehtosopimuksen 21 §:ssä oli sovittu, että työntekijän oli ilmoitettava lääkäriin menostaan etukäteen työnantajalle. Jos ilmoitusta ei ylivoimaisen esteen takia voitu etukäteen tehdä, oli ilmoitus tehtävä välittömästi, kun se oli mahdollista.

A:n työsopimuksen purkamisesta oli käyty paikalliset neuvottelut 5.2.1988.

A:n esimies, yhtiön työnjohtaja oli useaan kertaan huomauttanut hänelle siitä, että hän ei ollut ollut ilmoittanut poissaoloistaan yhtiön antamien ohjeiden ja työehtosopimuksen mukaisesti. Viimeksi työnjohtaja oli huomauttanut A:lle tästä noin kuukautta ennen työsopimuksen purkamiseen johtaneen tapahtumasarjan alkamista.

A:n laiminlyönnit olivat alkaneet 22.12.1987, jolloin hän oli vasta puolen päivän aikaan ilmoittanut esimiehelleen aikomuksestaan viedä lapsensa lääkäriin. Seuraavan kerran työnantaja oli saanut tietoja A:sta vasta 5.1.1988, kun hänen työtoverinsa oli kertonut A:n soittaneen hänelle ja ilmoittaneen tulevansa työhön ehkä 6.1.1988. Kun A:sta ei ollut kuulunut mitään, työnantaja oli purkanut hänen työsopimuksensa työsopimuslain 44 §:n 2 momentin säännöksen nojalla. Vasta 14.1.1988 A oli ilmoittanut poissaolostaan ja toimittanut lääkärintodistukset.

A oli 22.12.1987 ja 11.1.1988 välisenä aikana käynyt ainakin viisi kertaa lääkärin vastaanotolla, mutta hän ei ollut kuitenkaan soittanut terveysasemilta työnantajalle. Työtoverilleen hän oli soittanut ilmeisesti 4.1.1988, mutta ei lähimmälle esimiehelleen, kuten ohjeet edellyttivät. Lääkärintodistuksia hän ei ollut toimittanut ohjeiden mukaisesti. A oli suhtautunut täysin piittaamattomasti työehtosopimuksen määräyksiin sekä annettuihin ohjeisiin ja huomautuksiin.

Työnantajalla oli ollut oikeus purkaa A:n työsopimus työsopimuslain 44 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Puusepänteollisuuden Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Puusepänteollisuuden Liitto on asian esivalmistelussa lausunut, että kanne oli pantu vireille liian myöhään, sillä irtisanomissuojasopimuksen 14 §:ssä sovittu määräaika kanteen nostamiselle oli kulunut umpeen ennen asian vireillepanoa. Työnantaja oli saanut A:lta irtisanomissuojasopimuksen 12 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen viimeistään 5.2.1988, jolloin asiasta oli tehty erimielisyysmuistio. Siitä ajankohdasta oli kulunut irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n 3 kohdassa tarkoitettu kuuden viikon ja sopimuksen 14 §:ssä tarkoitettu viiden kuukauden määräaika ennen kuin asia oli pantu vireille työtuomioistuimessa. Puusepänteollisuuden Liitto on katsonut, ettei kannetta liian myöhään nostettuna voitu ottaa tutkittavaksi.

Irtisanomissuojasopimuksen soveltamisalaa koskevan 1 §:n soveltamisohjeen mukaan irtisanomissuojasopimus ei koskenut työsopimuksen purkamista työsopimuslain 43 §:n ja 44 §:n 2 momentin perusteella. Irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n mukaan irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä kuitenkin sovellettiin, jos työnantaja oli purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väitti, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen. Isku Oy oli katsonut työsuhteen purkautuneeksi työsopimuslain 44 §:n 2 momentin mukaisesti. Irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n määräys koski vain työsopimuksen purkamista työsopimuslain 43 §:n nojalla, mihin säännökseen perustuva riita-asia saattoi vain kuulua irtisanomissuojasopimuksen piiriin. Nyt kysymyksessä oleva asia kuului yleisessä tuomioistuimessa käsiteltäväksi.

KANTAJAN VASTASELITYS

Puutyöväen Liitto on vielä lausunut, että asianosaisliittojen välillä oli sovittu, ettei irtisanomissuojasopimuksen määräaikoihin vedottaisi. Kanteen vireillepanon viivästyminen oli johtunut vastaajapuolesta.

Isku Oy:n yksipuolisilla ohjeilla sairauslomista ilmoittamisesta ei ollut asiassa merkitystä, koska ohjeet liittyivät sairausajan palkan maksamiseen. Ohjeet olivat työehtosopimuksen vastaisia. A:lle ei ollut huomautettu sairauslomaa koskevien ilmoitusten tekemisestä.

Yhtiö oli tiennyt koko A:n poissaoloajan hänen poissaolonsa syyn. Työtodistuksessa ja paikallisissa neuvotteluissa työnantaja oli menetellyt virheellisesti vedotessaan työsopimuslain 44 §:ään päättäessään A:n työsuhteen.

Työnantajalla oli velvollisuus ottaa selkoa työntekijän poissaolon syystä. A:n työsopimuksen pitäminen purkautuneena oli kohtuutonta, sillä työnantaja oli tiennyt hänen sairaudestaan. A:lla ollut ollut mahdollisuutta viipymättä ilmoittaa sairastumisestaan tai lapsen sairaudesta työnantajalle.

Puutyöväen Liitto on 26.6.1989 pidetyssä pääkäsittelyssä vielä esittänyt, että yhtiö oli laiminlyönyt irtisanomissuojasopimuksen 11 §:ssä tarkoitettujen menettelytapaohjeiden antamisen.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Kun asia oli 30.6.1989 pidetyssä neuvottelussa määrätty käsiteltäväksi jatketussa esivalmistelussa oikeudenkäyntiedellytysten puuttumisen selvittämiseksi, Puusepänteollisuuden Liitto on esivalmistelussa ilmoittanut, että yhtiö oli 14.1.1988 antanut tiedon irtisanomisesta sekä menettelyohjeet A:lle.

Puusepänteollisuuden Liitto on lisäksi lausunut, että työtuomioistuimen pitäisi viran puolesta jättää juttu tutkittavaksi ottamatta, sillä kanne oli nostettu liian myöhään. Korkein oikeus oli työsopimuksen irtisanomismenettelystä annettua lakia soveltaessaan tuomioissaan 1989:60 ja 61 katsonut, että määräaika oli otettava viran puolesta huomioon. Työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain ja irtisanomissuojasopimuksen samansisältöisten säännösten ja määräysten tulkinnan tulisi olla samanlaista. Keskusjärjestöjen tarkoitus irtisanomissuojasopimusta tehtäessä oli ollut ottaa lain säännökset sopimukseen toisaalta tiedottamismielessä ja toisaalta menettelytapojen saattamiseksi yhdenmukaisiksi.

KANTAJAN LISÄSELITYS

Puutyöväen Liitto on myöntänyt A:n saaneen menettelyohjeet asiassa.

Liitto on huomauttanut, että työtuomioistuin ei ollut tuomiolla n:o 137/1987 ratkaistussa asiassa, jossa Puutyöväen Liitto oli pannut vireille korvauskanteen irtisanomissuojasopimuksen mukaisten määräaikojen päätyttyä, viran puolesta ottanut huomioon määräaikojen noudattamisen laiminlyömistä. Työtuomioistuin, joka käsitteli työehtosopimuksista johtuvia riita-asioita, ei ollut sidottu korkeimman oikeuden tuomioihin.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUMA

Isku Oy asiassa kuultuna on yhtynyt työnantajaliiton puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A on ollut Isku Oy:n palveluksessa pakkaajana 1.8.1974 alkaen. Hän on ollut poissa työstä 22.12.1987 alkaen 11.1.1988 saakka, jolloin työnantaja on katsonut työsopimuslain 44 §:n 2 momentin perusteella A:n työsopimuksen purkautuneeksi. A on saatuaan työnantajalta asianmukaiset ohjeet riitauttanut työsuhteen päättämisen katsoen, ettei työnantajalla olisi ollut perusteita edes irtisanoa työsopimusta. Asiassa on käyty paikalliset erimielisyysneuvottelut 5.2.1988 ja kanne on pantu vireille työtuomioistuimessa 2.6.1989.

Puusepänteollisuuden Liitto on asian suullisessa esivalmistelussa väittänyt, ettei kannetta liian myöhään nostettuna voida ottaa tutkittavaksi.

Irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n 3 kohdan mukaan liittojen väliset neuvottelut on käytävä kuuden viikon kuluessa siitä, kun työnantaja on saanut työntekijältä ilmoituksen irtisanomisen riitauttamisesta. Sopimuksen 14 §:n mukaan kanne työsopimuksen irtisanomista koskevassa riidassa on taas pantava vireille kuuden kuukauden kuluessa liittojen välisille neuvotteluille varatun määräajan päättymisestä.

Työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 24 §:n 2 momentin mukaan valtakunnallisilla keskusjärjestöillä on oikeus työehtosopimuksin sopia toisin kuin laissa edellä on säädetty. Kanteen vireillepanoa ja neuvottelujen käymistä varten säädettyjä määräaikoja koskevat säädökset ovat laissa ennen kyseistä 24 §:ää. Viimeksi mainitussa lainkohdassa ei ole muutoin rajoitettu järjestöjen sovittavissa olevia asioita. Lainkohdan nojalla voidaan siten työehtosopimuksella sopia myös kanteen nostamiselle säädetyistä määräajoista.

Velvollisuus noudattaa puheena olevia kanteen nostamista varten sovittuja määräaikoja perustuu työehtosopimuksena asianosaisliittojen välillä voimassa olevaan keskusjärjestöjen tekemään irtisanomissuojasopimukseen eikä työsopimuksen irtisanomismenettelystä annettuun lakiin. Lakia soveltaessaan korkein oikeus on täysistuntoratkaisuissaan 1989:60 ja 61 katsonut, että kanne on jätettävä viran puolesta tutkimatta, kun työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 16 §:n 2 momentissa säädettyä määräaikaa ei ole noudatettu.

Sopimukseen perustuvien määräaikojen noudattamatta jättämistä on arvioitava samalla tavalla kuin sopimuksen vastaista menettelyä yleensä. Näin ollen väite siitä, että kanne on pantu vireille sopimuksessa sovittujen määräaikojen kuluttua, on irtisanomissuojasopimukseen perustuvaa kannetta käsiteltäessä sitä koskeva asiakysymys, kuten myös kysymys irtisanomissuojasopimuksen soveltuvuudesta A:n työsuhteen päättymiseen, ja sellaisena myös käsiteltävä.

Työtuomioistuin toteaa vielä Puutyöväen Liiton esittäneen, että asianosaisliitot olisivat keskenään sopineet, etteivät ne vetoaisi määräaikojen laiminlyömisiin. Asiassa on esitetty selvitystä, jonka mukaan näin on menetelty eräässä työtuomioistuimessa vireillä olleessa asiassa. Epäselväksi on jäänyt, ovatko asianosaisliitot suullisesti tarkoittaneet sopia tällaisesta menettelystä vastaisten riita-asioiden varalta.

Jutussa ei ole näytetty, että nyt käsiteltävänä olevan riita-asian osalta näin olisi sovittu. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo, ettei Puusepänteollisuuden Liitto ole estynyt esittämästä kannetta vastaan väitettä määräajan laiminlyönnistä.

Koska kannetta ei ole pantu vireille sopimuksen mukaisessa määräajassa, Puutyöväen Liiton asiassa esittämät, sopimuksen vastaiseen menettelyyn perustetut vaatimukset on hylättävä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asiaan laatuun nähden Puusepänteollisuuden Liitto ja Isku Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Täysistunto: Pelkonen, puheenjohtaja, Orasmaa, Iirola, Tiitinen, Äimälä, Metsäpelto, Juurinen, H. Rautiainen, Uski, Virtanen, Kuivanen, Leivo, Sulkunen, Pohja, Mursula, Lehto-Kannisto.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Virtanen, jonka lausuntoon jäsenet Uski, Rautiainen, Juurinen, Metsäpelto ja Äimälä vuorollaan yhtyivät, lausui:

Työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 24 §:n 2 momentin mukaan valtakunnallisilla keskusjärjestöillä on oikeus työehtosopimuksin sopia toisin kuin edellä laissa on säädetty. Kanteen vireillepanoa ja neuvottelujen käymistä varten säädettyjä määräaikoja koskevat säännökset on laissa sijoitettu ennen puheena olevaa 24 §:n säännöstä. Vaikka lainkohdassa ei ole rajoitettu keskusjärjestön oikeutta sopia poikkeavalla tavalla siinä tarkoitettujen säännösten sisällöstä, keskusjärjestöt eivät työehtosopimuslain 1 §:n 1 momentin mukaan kuitenkaan voi työehtosopimuksella siihen sidottuja sitovasti sopia muista kuin sellaisista ehdoista, joita on noudatettava työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten.

Tuomioistuimessa vireille pantavan kanteen nostamiselle asetetuista määräajoista on säädetty lain 16 §:ssä, joka otsikkonsa mukaan koskee tuomioistuinkäsittelyä. Se, minkälaista menettelyä noudattaen irtisanomissuojasopimukseen perustuvaa riita-asiaa on tuomioistuimessa käsiteltävä, ei ole sellainen ehto, josta työehtosopimuslain mukaan voidaan työehtosopimuksella sopia.

Korkein oikeus on täysistunnossa käsittelemissään asioissa antamissaan tuomioissa 1989:60 ja 61 katsonut, että työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 16 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan kanne työsopimuksen irtisanomista koskevassa riidassa on yleisessä alioikeudessa pantava vireille määräajassa, koskee oikeudenkäyntimenettelyä ja että tuomioistuimen on noudatettava säännöstä viran puolesta.

Kanteen perusteena olevan irtisanomissuojasopimuksen 14 §:n määräys vastaa asialliselta sisällöltään työtuomioistumessa noudatettavaa määräaikaa koskevaa lain säännöstä, jota on sovellettava samalla tavalla kuin yleistä alioikeutta koskevaa vastaavaa säännöstä. Oikeudenkäyntimenettelyä koskevana määräystä on sen vuoksi noudatettava viran puolesta työtuomioistuimessa tapahtuvassa oikeudenkäynnissä.

Koska kannetta ei ole pantu vireille lain eikä sopimuksen mukaisessa määräajassa, Puutyöväen Liiton asiassa esittämiä vaatimuksia ei voida ottaa tutkittavaksi.

Jätän kanteen sen vuoksi tutkittavaksi ottamatta. Asian laatuun nähden määrään, että Puusepänteollisuuden Liitto ja Isku Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Joutuessani äänestyksen tuloksen johdosta lausumaan mielipiteeni itse asiassa yhdyn tuomioon.