Legislator Case Law & Legislation
TT:1989-180 AI generated

Union and branch union fined for violating work peace duty and neglecting supervision duty during strike.

Case Number TT:1989-180
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Labour Court ordered the regional bus staff union and the national transport workers' union to pay compensation fines to the employers' association. The unions failed to prevent a strike by their members and allowed a union representative to participate in the strike action. The court ruled that both unions breached their statutory duties to maintain work peace and supervise their members.

Legislator headnote

AI generated

Section 4 of the Collective Agreement on Bus Staff; Section 5 of the General Agreement of 15 May 1946: Trade unions and their sub-unions are liable for work peace violations and must fulfill supervision duties; failure to prevent strikes or allow union representatives to participate constitutes a breach of these obligations.

Keywords

AI generated
work peace duty supervision duty trade union liability strike prevention compensation fines collective agreement union representative

Cited Legislation

AI generated
Section 4 of the Collective Agreement on Bus Staff
Section 5 of the General Agreement of 15 May 1946
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Linja-autonkuljettajien lakko oli kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnjohtamista ja työaikaa koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto tuomittu maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Kantaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Kuultava Tampereen Seudun Linja-autohenkilökunta r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä on voimassa 28.4.1988 allekirjoitettu linja-autohenkilökunnan työehtosopimus, jossa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset STK/SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

- Yleissopimus 15.5.1946

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

III TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

Keskusliittojen välisessä 15.5.1946 allekirjoitetussa yleissopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. Jos se järjestö, johon työntekijä kuuluu, katsoo, että työntekijän toiminta ammattiyhdistyksessä on välittömästi antanut aiheen työntekijän erottamiseen, voidaan erottaminen alistaa keskusliittojen yhteisesti valitseman elimen tutkittavaksi.

KANNE

Kanteen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto on kanteessaan lausunut, että Tampereelta kotoisin olevan Väinö Paunu Oy:n linjaautonkuljettajat olivat panneet toimeen yhden vuorokauden mittaisen lakon torstaina 22.6.1989 kello 00 24, jolloin kuljettajat eivät olleet ajaneet paikallisliikenteen vuoroja lähikuntiin. Lakkoon oli osallistunut yhtiön 270 linjaautonkuljettajasta kaikki työvuorossa olleet 142 kuljettajaa, joista 140 kuului Tampereen Seudun Linjaautohenkilökunta r.y:hyn. Lakossa oli ollut myös yhtiön pääluottamusmies. Lakosta oli aiheutunut yhtiölle noin 200 000 markan suuruiset vahingot.

Maanantaina 19.6.1989 pääluottamusmies oli pyytänyt kokousta, jossa käsiteltäisiin työvuorolistoja, työajan lyhennysvapaita ja vuorotyölisiä. Tiistaina 20.6. kello 16 alkaen pidetyssä kokouksessa olivat olleet läsnä työntekijöiden edustajina pääluottamusmies ja työhuonekunnan varapuheenjohtaja ja työnantajan edustajina tekninen osastopäällikkö, ajomestari sekä eräs konsultti. Tuolloin työntekijät olivat esittäneet, että työvuorolistoja olisi korjattava ja korjaukselle olisi asetettava tietty takaraja. Esitys korjausten takarajasta haluttiin kirjallisena. Korjausvaatimukset koskivat etupäässä työvuorolistoja, jotka oli otettu käyttöön 1.6.1989, jolloin oli otettu käyttöön myös uudet aikataulut. Korjausvaatimukset olivat koskeneet ajovuorojen aloitus ja lopetusaikoja, joihin vaadittiin lisää aikaa sarjoista riippuen 5 30 minuuttia. Myös eräitä taukoja sidonnaisuusaikoja vaadittiin luettavaksi työaikaan.

Työntekijät olivat edelleen vaatineet, että yhtiön ja työntekijöiden kanssa sovitut työajan lyhennysvapaat oli peruutettava. Vaatimus oli johtunut siitä, että lyhennysvapaista ei ollut ilmoitettu kahden viikon määräaikaa noudattaen. Työehtosopimuksen mukaan määräaika koski kuitenkin vain yksipuolisia ilmoittamisia; keskenään työnantaja ja työntekijä saattoivat sopia asiasta parhaaksi katsomallaan tavalla. Lisäksi työvuoroista oli työntekijöiden mielestä puuttunut vuorotyölisiä.

Työnantaja oli suostunut työntekijöiden vaatimuksiin siten, että oli antanut kirjallisen lupauksen 15.7.1989 mennessä korjata kaikki työvuorolistoissa olevat todelliset puutteet. Työajan lyhennysvapaita koskeviin vaatimuksiin ei ollut suostuttu ja vuorotyölisien puuttuminen todettiin työnantajan virheeksi, joka aiottiin korjata.

Yhtiön toimesta oli työntekijöille ilmoitettu asiasta 20.6.1989 päivätyllä tiedotteella, joka oli annettu pääluottamusmiehelle keskiviikkoaamuna 21.6.1989. Samana päivänä noin kello 14.30 oli pääluottamusmies tuonut tekniselle osastopäällikölle otteen työhuonekunnan kokouspöytäkirjasta, jossa kerrottiin, että työhuonekunta oli hylännyt työnantajan neuvotteluesityksen ja että toimintapäivä pidettäisiin torstaina 22.6.1989.

Tekninen osastopäällikkö oli ilmoittanut välittömästi pääluottamusmiehelle, että suunniteltu lakko olisi laiton ja vaatinut työntekijöitä jatkamaan töitä normaalisti sekä ehdottanut neuvotteluja asian ratkaisemiseksi. Tähän ei pääluottamusmies ollut suostunut. Alueradiosta oli kerrottu jo ennen pääluottamusmiehen tuomaa ilmoitusta, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n toimistosta oli tullut tieto toimintapäivästä.

Autoliikenteen Työnantajaliiton toimesta oli Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:tä kehotettu välittömästi ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi ja lakon estämiseksi. Kehotus oli toimitettu Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n Helsingin ja Tampereen toimipaikkoihin telefaxilla keskiviikkona 21.6. noin kello 15.

Edellä mainitulla lakolla oli pyritty rajoittamaan työnantajan työnjohto-oikeutta. Työtaistelu kohdistui siten työehtosopimuksen osana noudatettavaan STK:n ja SAK:n välillä 15.5.1946 allekirjoitetun yleissopimuksen 5 kohdan määräykseen työnantajan oikeudesta määrätä työn johtamisesta. Sen lisäksi lakko oli kohdistunut työehtosopimuksen työaikamääräyksiin, erityisesti 10 §:n säännöllistä työaikaa, 11 §:n vuosityöajan lyhentämistä ja 12 §:n työtuntijärjestelmää koskeviin määräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n ja Tampereen Seudun Linja-autohenkilökunta r.y:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Väinö Paunu Oy:n taloudellinen tilanne oli yhtiön ilmoituksen mukaan ollut aiempina vuosina heikohko. Tilannetta oli pyritty korjaamaan muun muassa tehostamalla työntekijöiden työajan käyttöä. Työtuntijärjestelmä oli laadittu siten, että käytännössä ei ollut mahdollista hoitaa työtehtäviä työaikalain ja työehtosopimusten määräysten mukaan. Työntekijöiden oli tullut aikataulujen noudattamiseksi työskennellä heille ohjelmoitujen taukojen aikana sekä jopa aloittaa ja lopettaa työt vapaa-aikana.

Liian tiukoiksi laaditut työtuntijärjestelmät olivat aiheuttaneet kuljettajilla sairauksia ja pakottaneet yhtiön työterveyslääkärin ottamaan yhteyttä työnantajan edustajaan työtuntijärjestelmien laatimiseksi siten, ettei kiire aiheuttaisi työntekijöille tällaisia seuraamuksia.

Tiukat työtuntijärjestelmät olivat johtaneet tilanteeseen, jossa autonkuljettajat olivat kyenneet vain puutteellisesti hoitamaan Matkahuolto Oy:n kautta välitettäviä rahdinkuljetuksia.

Työntekijöiden edustajat olivat vaatineet muutosta tilanteeseen ja työnantajan edustajat olivat luvanneet korjata puutteet. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut, vaan tilanne oli huonontunut entisestään 1.6.1989, kun aikataulumuutokset olivat tulleet voimaan. Tällöin työntekijöille kuuluvia ennen ja jälkeen kuljetustehtävää suoritettavien valmistelutöiden aikoja oli entisestään vähennetty.

Kun tilanne oli huonontunut kesäkuun 1989 alusta, olivat Väinö Paunu Oy:n työntekijät velvoittaneet jälleen kerran luottamusmiehensä neuvottelemaan työnantajan edustajien kanssa työaikajärjestelmien muuttamisesta siten, että niitä olisi mahdollista noudattaa ja että ne takaisivat kuljettajille työaikalain edellyttämät tauot ja vapaa-ajan sekä täyttäisivät työehtosopimuksen määräykset. Edelleen neuvotteluissa luottamusmiehen tuli ottaa esille työajan lyhennysvapaita koskeva kysymys, sillä työnantaja oli noudattamatta työehtosopimuksen 11 §:n määräystä kahden viikon ilmoitusajasta määrännyt työntekijöille vuosityöajan lyhennysvapaapäiviä. Vielä luottamusmiehen tuli ottaa esille kysymys kahden vuoron vuorotyölisien maksamisesta.

Väinö Paunu Oy:n työntekijöiden työtaistelu ei ollut kohdistunut työehtosopimukseen kokonaisuudessaan eikä mihinkään sen yksittäiseen määräykseen. Työntekijät eivät työstä pidättäytymällä olleet vaatineet työnantajaa muuttamaan työtuntijärjestelmiä, työajan lyhennysvapaapäiviä koskevia määräyksiä tai korjaamaan virhettä vuorotyölisän maksussa. Sen sijaan työntekijät olivat ilmaisseet työtaistelulla huolensa liian tiukoiksi laadituista työtuntijärjestelmistä sekä pyrkivät edistämään työnantajan halua nopeuttaa havaittujen epäkohtien korjaamista.

Työntekijät eivät olleet pyrkineet työtaistelulla rajoittamaan työnantajalle kuuluvaa oikeutta johtaa työtä, vaan työtaistelulla oli ilmaistu toive siitä, että ongelmat pyrittäisiin ratkaisemaan mahdollisimman pikaisesti.

Pääluottamusmies oli tiedottanut Väinö Paunu Oy:n työntekijöille teknisen osastopäällikön käsityksen siitä, että aiottu lakko olisi laiton. Mitään neuvotteluja tekninen osastopäällikkö ei kuitenkaan ollut esittänyt.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n Tampereen aluetoimitsija jäi eläkkeelle 1.7.1989 alkaen. Hän oli ollut vuosilomalla ennen mainittua päivämäärää jo hieman toista kuukautta. Tampereelle valittu uusi toimitsija aloitti uudessa toimessaan vasta vuoden 1989 elokuun alusta. Tampereelle väliaikaisesti määrätty toimitsija ei ollut ollut Tampereen toimistossa 21.6.1989. Tämän vuoksi oli mahdotonta, että alueradio olisi saanut tiedon toimintapäivästä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n toimistosta.

Kanteessa on kerrottu Autoliikenteen Työnantajaliiton kehottaneen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:tä 21.6.1989 noin kello 15 aikoihin ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi ja lakon estämiseksi. Kehoitus oli toimitettu Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n toimistoon telefaxilla. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n toimistossa telefax-laite oli sijoitettu liiton lehden toimitukseen ja toimittajien tehtäviin kuului sinne tulleiden sanomien toimittaminen keskustoimiston tietoon. Molemmat lehden toimittajat olivat olleet 21.6.1989 vuosilomalla ja toimitukseen saapunut kehoitus oli tullut liiton toimistoon vasta 26.6.1989. Tampereen toimistoon tiedoksi telefaxilla toimitettu kehoitus oli tullut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n tietoon vasta lakkoa seuranneella viikolla.

Tampereella ei ollut ollut ketään Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n toimitsijaa tavoitettavissa. Helsingissä kesäajan päivystystä suorittanut sopimussihteeri oli ollut 21.6.1989 muualla kuin toimistossa työtehtäviään suorittamassa.

Tampereen Seudun Linja-autohenkilökunta r.y:n toimikunta oli jo aiemmin päättänyt, että osaston päivystyksiä ei suoritettaisi kesäaikaan, joten osaston toimistossakaan ei ollut 21.6.1989 ollut ketään päivystämässä. Osaston puheenjohtaja ja sihteeri eivät olleet olleet aiotusta työtaistelusta tietoisia.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n toimistot niin Helsingissä kuin Tampereellakaan eivät olleet olleet tietoisia Väinö Paunu Oy:n työntekijöiden aikomasta ja sittemmin toteuttamasta työtaistelusta, eivätkä siten olleet edes voineet yrittää lakon estämistä. Myöskään Tampereen Seudun Linja-autohenkilökunta r.y:n toimihenkilöt eivät olleet olleet tietoisia työtaistelusta.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on ilmoittanut Tampereen Seudun Linja-autohenkilökunta r.y:ssä olevan noin 800 jäsentä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Autoliikenteen Työnantajaliitto on Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n vastineen johdosta lausunut muun muassa, että Väinö Paunu Oy:ssä oli pääluottamusmiehen kanssa vuonna 1989 keväällä sovittu menettelytavasta työvuorolistoissa väitettyjen puutteiden korjaamiseksi. Kevään aikana oli tehty tarkastuksia ja havaittu vähäisiä puutteita aloitus- ja lopetusajoissa.

Hylkäämällä työnantajan esityksen työtuntijärjestelmien korjaamisesta ja toimeenpanemalla lakon työntekijät olivat pyrkineet painostamaan työnantajaa toteuttamaan työtuntijärjestelmien muutokset välittömästi työntekijöiden vaatimassa muodossa.

Vuosityöajan lyhennyspäiviä koskeva erimielisyys oli johtunut siitä, että työehtosopimuksen mukaan työnantajan yksipuolisesti määrätessä lyhennyspäivän ajankohdan oli siitä ilmoitettava kahta viikkoa aiemmin. Mikäli työantaja ja työntekijä yhteisesti sopivat lyhennyspäivän pitämisestä, ei mitään määräaikoja tarvinnut noudattaa. Väinö Paunu Oy:ssä työvuorosuunnittelussa tapahtuneen virheen vuoksi juhannuksen ajan työajan lyhennyspäivistä ei ollut ehditty ilmoittaa riittävän ajoissa. Tämän vuoksi kuljettajien kanssa, kahta lukuun ottamatta, oli sovittu henkilökohtaisesti vapaapäivien pitämisestä. Niille kahdelle kuljettajalle, jotka eivät olleet halunneet pitää vapaata, oli järjestetty työtä pyhien ajaksi. Vaatimuksillaan ja lakon toimeenpanemisella työntekijät olivat pyrkineet painostamaan työnantajaa luopumaan työehtosopimuksen mukaisesti sovituista työajan lyhennysvapaapäivistä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ja sen ammattiosasto Tampereen Seudun Linja-autohenkilökunta olivat olleet tietoisia aiotusta lakosta. Maanantaina 19.6.1989 Väinö Paunu Oy:n pääluottamusmies oli pyytänyt työnantajalta neuvottelua. Neuvottelujen takarajaksi pääluottamusmies oli ilmoittanut keskiviikon 21.6. kello 12 ja syyksi sen, että tuolloin pidettäisiin kokous Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n Tampereen toimiston tiloissa, joissa käsiteltäisiin Väinö Paunu Oy:n asioita.

Alueradiosta oli soitettu Väinö Paunu Oy:n tekniselle osastopäällikölle kello 14.00 - 14.15 ja tiedusteltu työnantajan mielipidettä työntekijöiden toimintapäivästä 22.6.1989. Teknisen osastopäällikön kysyessä toimitsijalta, mistä tällaisia perättömiä tietoja oli tullut, tämä oli vastannut, että tieto oli saatu Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n toimistosta. Pääluottamusmies oli tuonut lakkoilmoituksen tekniselle osastopäällikölle vasta noin kello 14.30.

Myös Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n Tampereen aluetoimitsija oli kertonut Autoliikenteen Työnantajaliiton osastopäällikölle olleensa 21.6.1989 Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n Tampereen toimistossa, jossa olivat olleet paikalla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton toimitsija, aluetoimitsija, Väinö Paunu Oy:n pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja keskustelemassa Väinö Paunu Oy:n toimintapäivästä.

Sekä Helsinkiin että Tampereelle lähetetyt kehotuskirjeet oli toimitettu 21.6.1989 noin kello 15 eli tavalliseen työaikaan. Myös 22.6.1989 oli ollut normaali työpäivä. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välipitämättömyys lukea telefaxiin tulevia viestejä ei voinut poistaa tai vähentää liiton vastuuta.

Liiton sopimussihteeri ei ollut vastannut hänelle jätettyyn soittopyyntöön 21. eikä 22.6.1989. Soittopyyntöpalveluun puhelut eivät siirry automaattisesti vaan ainoastaan silloin, kun autopuhelimen haltija niin haluaa.

Tampereen Seudun Linja-autohenkilökunnan päivystyspuhelimeen ei ollut päivystysaikana keskiviikkona 21.6.1989 kello 16.00 - 18.30 vastattu. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oman lehden kesäajan numeroissa oli päivystysajaksi merkitty kuitenkin tuo aika.

Väinö Paunu Oy:n juhannuslakosta oli kerrottu julkisissa tiedotusvälineissä runsaasti, koska se aiheutti juhannusliikenteessä matkustajille tuntuvaa haittaa ja häiriötä. Lakosta oli kerrottu radiossa, sanomalehdissä ja televisiossa. Lakon ajankohtakin oli huolella valittu, koska pääluottamusmies oli tiennyt, että työsuhdeasioista vastaava toimitusjohtaja oli koko juhannusta edeltävän viikon matkoilla ulkomailla.

Ammattiosasto ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT olivat olleet hyvin tietoisia toimintapäivästä ja myös valmistelleet ja toimeenpanneet sen. Ammattiosaston ja liiton menettelyä oli pidettävä erityisen törkeänä, mikä oli otettava huomioon hyvityssakkoja korottavana seikkana.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on kantajaliiton vastaselityksen johdosta vielä lausunut, että vaikka kevään 1989 aikana olivat työnantajan ja työntekijöiden edustajat yhdessä tarkastaneet työvuorolistoja, työnantaja ei ollut tehnyt tarpeellisia ja sovittuja muutoksia työtuntijärjestelmiin. Näin työnantaja oli menetellyt muillakin aikaisemmilla kerroilla, kun parannuksia oli asiaan luvattu. Kesäkuun 20 päivänä 1989 käydyssä neuvottelussa työnantaja oli luvannut suorittaa tarpeelliset korjaukset, mutta vasta 15.7.1989. Työntekijöiden edustajat eivät olleet pitäneet aikataulua oikeana vaan olivat toivoneet korjausten tapahtuvan nopeammin. Korjaukset olisi ollut mahdollista suorittaa jo kevään 1989 kuluessa.

Työnantaja oli yksipuolisesti määrännyt työntekijöille juhannuksen ajaksi työajan lyhennysvapaapäiviä noudattamatta työehtosopimuksen määräyksiä näiden päivien ilmoittamisajasta. Asiasta ei ollut kuljettajien kanssa sovittu. Sen jälkeen kun työntekijät virheelliseen tai työehtosopimuksen vastaiseen menettelyyn olivat reagoineet, työnantajan edustajat olivat pyrkineet yksittäisten työntekijöiden kanssa neuvottelemalla saamaan suostumuksen virheelliseen menettelyyn, jota kuljettajat eivät olleet hyväksyneet.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ja Tampereen Seudun Linja-autohenkilökunta r.y. eivät olleet olleet tietoisia aiotusta työtaistelusta, eivätkä tästä syystä olleet edes voineet yrittää estää aiottua lakkoa.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n Tampereen alueen väliaikaisena toimitsijana toiminut henkilö ei ollut ollut tietoinen aiotusta työtaistelusta. Tampereelle oli valittu uusi aluetoimitsija, joka on aloittanut työskentelyn Tampereella elokuussa 1989. Hän oli saanut tiedon työtaistelusta radion välityksellä. Hänellä ei vielä kesäkuussa ollut ollut mitään tekemistä Tampereen alueen asioiden kanssa. Tampereen alueen toimitsija oli keväästä 1989 lähtien ollut vapaalla toimitsijan tehtävistä. Toimitsijat eivät olleet olleet tietoisia aiotusta lakosta. Kesäkuun 21 päivä 1989 ei Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n Tampereen toimistossa ollut keskusteltu Väinö Paunu Oy:n toimintapäivästä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n toimistossa ei ollut 21.6.1989 ollut toimistotyöntekijöitä, joille työnantajaliitto olisi voinut ilmoittaa kehotuskirjeestä, joka oli telefaxin välityksellä työntekijäliiton toimistoon lähetetty.

Ketään työntekijäliiton toimitsijaa ei ollut soittopyyntöpalvelusta yritetty tavoittaa.

Tampereen Seudun Linja-autohenkilökunta r.y:n toimikunta oli 29.5.1989 pitämässään kokouksessa päättänyt, että osaston päivystyksessä pidettäisiin kesätauko 7.6. - 2.8.1989.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaisliitot ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUMA

Tampereen Seudun Linja-autohenkilökunta r.y on osaltaan yhtynyt Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n puolesta lausuttuun.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Väinö Paunu Oy:n pääluottamusmies on 19.6.1989 vaatinut neuvottelua, jossa käsiteltäisiin työvuorolistoja, työajan lyhennysvapaita ja vuorotyölisiä. Seuraavana päivänä kello 16 alkaneessa kokouksessa työntekijät ovat vaatineet työvuorolistojen korjaamista ja niiden korjaamisajalle asetettavaksi tietyn takarajan. Korjausvaatimukset ovat koskeneet etupäässä niitä työvuorolistoja, jotka on otettu käyttöön 1.6.1989 alkaen, jolloin olivat astuneet voimaan uudet aikataulupäätökset. Työntekijät ovat olleet tyytymättömiä erityisesti niin sanottuhin aloitus- ja lopetusaikoihin, joihin on vaadittu lisää aikaa sarjoista riippuen 5 - 30 minuuttia.

Lisäksi työntekijäpuoli on vaatinut yhtiön ja työntekijöiden kanssa sovittujen työajan lyhennysvapaiden peruuttamista, koska lyhennysvapaista ei ollut ilmoitettu kahden viikon määräaikaa noudattaen. Edelleen oli todettu, että kahdesta työvuorosta oli puuttunut vuorotyölisät.

Työnantaja oli suostunut työntekijöiden vaatimuksiin siten, että oli kirjallisesti luvannut 15.7.1989 mennessä korjata kaikki työvuorolistoissa olevat todelliset puutteet. Työajan lyhennysvapaita koskeviin vaatimuksiin ei työnantaja ollut suostunut, koska lyhennysvapaista oli sovittu työnantajan ja yksittäisten työntekijöiden kesken. Vuorotyölisien poisjäänti oli todettu työnantajan virheeksi, joka on korjattu.

Työnantajan vastaus on toimitettu pääluottamusmiehelle 21.6.1989. Siitä on keskusteltu työntekijäliiton Tampereen aluetoimistossa, jossa tuolloin ovat olleet paikalla ammattiosaston puheenjohtaja, pääluottamusmies sekä liiton toimitsijoita. Asiaa on sen jälkeen käsitelty kello 12 alkaneessa työhuonekunnan toimikunnan kokouksessa. Pääluottamusmies on samana päivänä noin kello 14.30 toimittanut yhtiön edustajalle otteen työhuonekunnan toimikunnan kokouspöytäkirjasta, jossa on todettu, että työhuonekunta on hylännyt työnantajan neuvotteluehdotuksen ja että toimintapäivä pidetään torstaina 22.6.1989 kello 00 - 24.

Väinö Paunu Oy:n linja-autonkuljettajat ovat toimeenpanneet lakon työhuonekunnan päätöksen mukaisesti niin, etteivät kuljettajat lakon aikana ole ajaneet paikallisliikenteen vuoroja lähikuntiin. Lakkoon ovat osallistuneet yhtiön 270 linja-autonkuljettajasta kaikki työvuorossa olleet kuljettajat, heidän mukanaan yhtiön pääluottamusmies.

Työnteosta pidättäytymällä työntekijät ovat vastineen mukaan tavoitelleet työnantajan neuvotteluhalukkuuden lisäämistä ja ongelmien ratkaisemiseksi käytävien neuvottelujen nopeuttamista. Kun työntekijät näin ovat pyrkineet painostamaan työnantajaa suostumaan esittämiinsä vaatimuksiin, he ovat ryhtyneet työtaistelutoimenpiteeseen, joka on kohdistunut työehtosopimuksen työn johtamista ja työaikaa koskeviin määräyksiin.

Lakosta on työnantajan ilmoituksen mukaan aiheutunut noin 200 000 markan suuruinen vahinko.

Tampereen Seudun Linja-autohenkilökunta r.y ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin uhkaamassa olleen työtaistelun estämiseksi. Ammattiosasto vastaa lisäksi asettamansa pääluottamusmiehen osallistumisesta työtaisteluun.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on telefax-sanomin ilmoittanut uhkaavasta työtaistelusta Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n Helsingin ja Tampereen toimipaikkoihin keskiviikkona 21.6.1989 noin kello 15. Aiotusta työtaistelusta on samana päivänä kello 16 jälkeen ilmoitettu puhelimitse työntekijäliiton Tampereen alueen toimitsijalle. Liiton toimitsijat ovat jo ennen työhuonekunnan toimikunnan edellä mainittua kokousta olleet tietoisia kokouksessa käsiteltävästä asiasta, josta on keskusteltu aluetoimistossa välittömästi ennen kokouksen alkamista. Laiminlyödessään seurata asian käsittelyä ja jättäessään muutoinkin ryhtymättä mihinkään toimiin lakon estämiseksi liitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Näyttämättä on sen sijaan jäänyt, että kyseinen liitto omilla toimillaan olisi rikkonut työrauhavelvollisuutta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Tampereen Seudun Linja-autohenkilökunta r.y:n ja Auto- ja Kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n maksamaan hyvityssakkoa Autoliikenteen Työnantajaliitolle, ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 11 000 markkaa sekä liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 8 000 markkaa.

Tampereen Seudun Linja-autohenkilökunta r.y ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa puheenjohtaja, Peltola, Virtanen, Niskanen, Leivo ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.