Labor court rules that course allowance calculation starts from the course start date, not individual registration date.

Kysymys siitä, aloitetaanko vähentämättömään kurssipäivärahaan oikeuttavan 21 vuorokauden laskeminen siitä lukien, kun virkamies ilmoittautuu pitkälle oppikurssille sen jo alettua, vai aloitetaanko kurssipäivärahan määrään vaikuttavan ajan laskeminen jo kurssin alusta lukien.

Kantaja Akava r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtiovarainministeriön ja muiden ohella Akavan välillä 11.4.1986 tehdyssä valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamista koskevassa virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

Oppikurssilaisille suoritettavat korvaukset

21 §.

Enintään 21 vuorokautta kestävältä oppikurssilta (lyhyt oppikurssi) suoritetaan kurssiajalta päivärahaa tai ateriakorvausta edellä 11-15 §:ssä olevien määräysten mukaisesti ja majoittumiskorvausta tai yömatkarahaa 18-20 §:ssä olevien määräysten mukaisesti. Yli 21 päivää kestävältä yhdenjaksoiselta oppikurssilta (pitkä oppikurssi) suoritetaan kurssin alusta lukien samoin edellytyksin kuin mitä 11 ja 12 §:ssä on päivärahan saamisen osalta ja 15 §:ssä ateriakorvauksen saamisen osalta sanottu kurssipäivärahaa seuraavasti: a) 1-21 päivien ajalta kurssipäiväraha on koko- tai osapäivärahan tai ateriakorvauksen suuruinen, b) 22-28 päiviltä suoritetaan kurssipäivärahaa, jonka suuruus on 70 % koko- tai osapäivärahan tai ateriakorvauksen määrästä ja c) sitä seuraavilta päiviltä, mutta kuitenkin enintään vuoden kestävältä kurssiajalta suoritetaan kurssipäivärahaa, jonka suuruus on 55 % koko- tai osapäivärahan tai ateriakorvauksen määrästä.

Niiltä päiviltä, joilta oppikurssilainen on oikeutettu kurssipäivärahaan, ei suoriteta majoittumiskorvausta eikä yömatkarahaa.

KANNE

Kanteen perustelut

Akava on lausunut, että oli syntynyt erimielisyyttä kurssipäivärahan maksamisesta kapteeni Kari Raatikaiselle 16.11. 19.12.1987 järjestetylle koulutuskurssille osallistumisen ajalta. Kertausharjoituksen kouluttajatehtävän vuoksi Raatikainen oli ilmoittautunut kurssille vasta 23.11.1987. Hänelle oli maksettu valtion virkamiesten matkakustannusten korvausta koskevan virkaehtosopimuksen 21 §:n 3 momentin a) kohdan mukaista kurssipäivärahaa 23.11. 6.12.1987 väliseltä 14 päivältä eli niiltä päiviltä, jotka hän oli ollut kurssilla kurssin alusta lasketun 21 päivän aikana. Kurssipäiväraha oli maksettu sanotun momentin b) ja c) kohtien mukaisesti alennettuna kurssin loppuajalta 7. 19.12.1987.

Matkakustannusten korvaussopimuksen 21 §:n 3 momentissa viitattiin päivärahan saamisen osalta sopimuksen 11 ja 12 §:ään. Virkaehtosopimus lähti näin ollen siitä, että virkamiehiä käsiteltiin yksilöllisesti heidän virkamatkansa alusta lukien. Näin ollen myös kurssipäivärahaa laskettaessa tuli yksilöllisesti laskea, milloin 21 kurssivuorokautta täyttyi.

Sama periaate tuli selvästi esiin myös matkakustannusten korvaussopimuksen soveltamisohjeen 21 §:ssä, jossa todetaan muun muassa seuraavaa: ..."Kun kysymyksessä on sellainen yhtäjaksoisesti yli 21 päivää kestävä kurssi, jolloin kurssin ajalta suoritetaan jokaiselta kalenterivuorokaudelta kurssipäivärahaa, on päivärahan ja kurssipäivärahan päällekkäin saamisen estämiseksi meneteltävä niin, että matkustusvuorokausi katsotaan loppuvaksi kurssia edeltävänä päivänä kello 24 ja vastaavasti viimeinen kurssipäivä loppuvaksi kello 24. Täten virkamies, jonka kurssi päättyy esimerkiksi kello 11 ja joka on palannut kotiinsa kello 23, ei saa tältä kalenterivuorokaudelta muuta kuin kurssipäivärahan." Toisin sanoen mikäli kurssilainen palaisi vasta seuraavan vuorokauden aikana kursseilta, hän saisi myös päivärahan johtuen yksilöllisestä matkan kestoajasta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Akava on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Raatikaisella oli oikeus valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamista koskevan virkaehtosopimuksen 21 §:n 3 momentin a) kohdan mukaiseen kurssipäivärahaan 23.11. - 13.12.1987 väliseltä 21 päivältä sekä kurssin loppuajalta b) kohdan mukaiseen alennettuun kurssipäivärahaan.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on lausunut, että valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta 11.4.1986 tehdyn virkaehtosopimuksen ja sen soveltamisesta 18.4.1986 annetun ohjeen 21 §:ssä oppikurssilaisille suoritettavat päivärahat oli sovittu määräytymään sen mukaisesti, oliko kysymyksessä lyhyt vai pitkä oppikurssi.

Jako lyhyisiin ja pitkiin oppikursseihin jo sinällään osoitti tarkoituksena olleen, että kurssipäivärahan suuruuteen vaikuttivat ajanjaksot laskettiin kurssiohjelman eikä yksittäisten kurssilaisten aikataulujen mukaisesti. Tätä edellyttivät muun muassa kurssin budjetointiin ja esimerkiksi majoittumisjärjestelyihin liittyvät seikat. Pitkän oppikurssin ajalta ei voitu sopimuksen 21 §:n 5 momentin mukaan suorittaa majoittu

miskorvausta, vaan valtio järjesti tarvittaessa majoituksen.

Mainittu tarkoitus kävi ilmi myös verrattaessa sopimuksen 21 §:n 2 ja 3 momentin sanamuotoa. Edellisen momentin mukaan, joka koski lyhyttä oppikurssia, päivärahaa suoritettiin kurssiajalta, kun taas 3 momentissa tarkoitetulta pitkältä oppikurssilta kurssipäiväraha oli sovittu suoritettavaksi kurssin alusta lukien. Mainittu eroavuus johtui juuri siitä, että pitkien oppikurssien kurssipäivärahan suuruuteen vaikuttavat ajanjaksot oli haluttu laskettavan kurssin alusta lukien.

Vuoden 1986 matkakustannusten korvaussopimusta laadittaessa tarkoituksena oli ollut selventää valtion matkakustannusten korvaamisesta 7.3.1984 tehdyn virkaehtosopimuksen sanamuotoa.

Jo vuoden 1984 matkakustannusten korvaussopimusta sovellettaessa vakiintuneeksi käytännöksi oli muodostunut puolustusvoimissa, että kurssipäivärahan suuruuteen vaikuttavat ajanjaksot laskettiin kurssin alusta lukien. Lisäämällä sanat "suoritetaan kurssin alusta lukien" vuoden 1986 matkakustannusten korvaussopimukseen sanamuoto oli saatettu paremmin vastaamaan tätä käytäntöä, jota puolustusvoimien lisäksi jo tuolloin oli noudatettu vakiintuneesti myös muualla valtion hallinnossa, esimerkiksi rajavartiolaitoksessa ja poliisihallinnossa.

Kuten matkakustannusten korvaussopimuksen soveltamisohjeen 21 §:n 5 momentissa todettiin, kurssipäiväraha oli yläkäsite, joka määräytyi koko- tai osapäivärahan tai ateriakorvauksen mukaisena joko täysimääräisenä tai alennettuna siten, kuin 21 §:ssä oli sovittu. Siitä seikasta, että kurssipäivärahan maksamisen edellytyksenä olevat kilometri- ja tuntirajat olivat sopimuksen 11, 12 ja 15 §:n mukaiset, ei voitu tehdä 21 §:n sanamuoto ja vakiintunut käytäntö huomioon ottaen sellaista johtopäätöstä, että kurssipäivärahan suuruuteen vaikuttavat ajanjaksot laskettaisiin yksittäisten kurssilaisten aikataulujen mukaisesti.

Edelleen oli ollut puolin ja toisin kiistatonta, etteivät oppikurssien järjestäjien etukäteen ilmoittamat lomapäivät tai kurssilaisten sairaudesta johtuvat poissaolot keskeyttäneet kyseessä olevien aikarajojen laskentaan vaikuttavan ajan kulumista.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Akava on vielä lausunut, että vuonna 1986 sovittu sanamuodon muutos vuoden 1984 virkaehtosopimukseen oli johtunut siitä, että sellaisten kurssien osalta, joissa oli esimerkiksi viikon tauko ja kurssi jatkui tauon jälkeen, oli haluttu sopia siten, että kurssi alkoi ainoastaan kerran ja oli samaa kurssia, jolloin 21 päivän aikarajaa laskettaessa otettiin huomioon myös ensimmäinen jakso. Valtiovarainministeriön väite, että 21 päivän ajanjakso laskettaisiin kurssiohjelman mukaisesti, oli siinäkin suhteessa mahdoton, että kurssi voitaisiin aloittaa esimerkiksi kahdella osanottajalla ja pääosa kurssilaisista kutsuttaisiin vasta 21 vuorokauden jälkeen kurssille ja näin säästettäisiin päivärahakustannuksia. Kun virkaehtosopimuksen sanamuotoa muutettiin, tarkoituksena ei ollut ollut yksilöllisestä aikalaskennasta luopuminen, vaan muutos oli tehty nimenomaan kurssien keskellä olevien taukojen vuoksi.

Kun matkakustannusten korvaussopimuksen 21 §:stä oli neuvoteltu, lähtökohtana oli ollut, että oppikurssille siirtyminen ja siellä oleskelu aiheutti alkujaksolla suuremmat kustannukset kuin oleskeltaessa kurssipaikalla pitempään. Toisin sanoen alussa oli tietynlaiset sopeutumiskustannukset, jotka korvattiin 21 päivän ajanjaksolta suuremman kurssipäivärahan muodossa. Sopeutumisjakson jälkeen ylimääräiset elantokustannukset asettuivat kokonaisuudessaan kurssin kestoaika huomioon ottaen alemmalle tasolle, jolloin oli voitu sopia kurssipäivärahan alenemisesta 21 vuorokauden jälkeen. Kyseisessä tapauksessa Raatikaisen kurssille sopeutumisvaihe oli alkanut työnantajasta johtuvista syistä myöhemmin, ja näin ollen oli myös selvää, että hänelle tuli suorittaa ensimmäisiltä 21 vuorokaudelta, jolloin hän oli kurssille osallistunut, korkeampi päiväraha.

Mikäli sopimuksessa ei olisi tarkoitettu käyttää yksilöllistä laskentaperustetta, ei riidanalaiseen pykälään olisi myöskään otettu viittauksia sopimuksen 11, 12 ja 15 §:ään, joissa laskennan peruste oli yksilökeskeinen. Jos olisi tarkoitettu, että laskenta tapahtuisi kurssiohjelman mukaisesti, se olisi sanottu selkeästi sopimusmääräyksessä ja jätetty viittaus aiempiin pykäliin pois.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, valtiovarainministeriö 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kapteeni Kari Raatikainen on osallistunut Hämeen Rykmentissä 16.11. - 19.12.1987 järjestetylle kuljetusalan kouluttajakurssille. Kertausharjoituksen kouluttajatehtävän vuoksi Raatikainen on ilmoittautunut kurssille vasta 23.11.1987. Hänelle on tämän vuoksi maksettu valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen 21 §:n 3 momentin a) kohdan mukaista kurssipäivärahaa 14 päivältä, eli niiltä päiviltä, jotka hän on ollut kurssilla kurssin alusta lasketun 21 päivän aikana. Kurssin loppuajalta kurssipäivärahaa on maksettu sopimusmääräyksen c) ja d) kohtien mukaisesti alennettuna.

Asianosaisten välinen erimielisyys koskee sitä, aloitetaanko riidanalaisen 21 §:n 3 momentin a) kohdan mukaiseen vähentämättömään päivärahaan oikeuttavan 21 vuorokauden laskeminen siitä lukien, kun virkamies ilmoittautuu pitkälle oppikurssille sen jo alettua, vai aloitetaanko pitkien oppikurssien kurssipäivärahan määrään vaikuttavan ajan laskeminen kurssin alusta lukien.

Matkakustannusten korvaussopimusta on riidanalaiselta osin muutettu 11.4.1986, jolloin päivärahat on sovittu määräytymään sen mukaisesti, onko kysymyksessä lyhyt vai pitkä oppikurssi. Samalla on sovittu, että lyhyeltä, enintään 21 vuorokautta kestävältä oppikurssilta suoritetaan päivärahaa kurssiajalta, kun taas yli 21 vuorokautta kestävältä pitkältä oppikurssilta päivärahaa suoritetaan kurssin alusta lukien.

Akavan edustajana virkaehtosopimusneuvotteluihin osallistunut Upseeriliiton toimistopäällikkö on työtuomioistuimessa todistajana kertonut, ettei neuvotteluissa ole valtiovarainministeriön puolelta tarkoin selvitetty, minkä vuoksi ministeriö on esittänyt sopimusmääräyksen sanamuodon muuttamista. Määräyksen sanamuodon selkeyttämiseen on tosin neuvotteluissa viitattu. Keskustelua on käyty lähinnä korvausten määristä.

Todistajan käsityksen mukaan ei aikaisemmin noudatettua Akavan kannan mukaista käytäntöä, jonka mukaan kurssivuorokausien laskenta alkaa kurssille ilmoittautumisesta, ole uudella sanamuodolla ollut tarkoitus muuttaa. Asia ei todistajan kertoman mukaan ole ollut esillä riitatapauksena paikallis- tai keskusneuvotteluissa ennen vuotta 1986 eikä myöskään nykyisen määräyksen voimassaoloaikana.

Valtiovarainministeriön puolelta on esitetty näyttöä riidanalaisen määräyksen soveltamiskäytännöstä. Todistajana kuullun pääesikunnan hallinnollisen toimiston päällikön mukaan puolustusvoimissa on ollut käytäntönä, että pitkillä oppikursseilla 21 vuorokauden laskeminen aloitetaan kurssiohjelman mukaisesti kurssin alusta lukien. Puolustusministeriön tarkastustoimisto on todistajan pyynnöstä suorittanut puolustusvoimien 19 sotilasopetuslaitosta koskeneen selvityksen. Kaikissa opetuslaitoksissa on järjestetty pitkiä oppikursseja. Selvityksen tuloksena on käynyt ilmi, että kahdessa opetuslaitoksessa on päivärahoja maksettu Akavan kannan mukaisesti ja 3 - 4 kurssia on ilmoittanut, ettei käsiteltävänä olevaan tulkintariitaan rinnastettavia tapauksia ole tullut esiin. Näin ollen riidanalaista määräystä on ainakin 13 sotilasopetuslaitoksessa sovellettu valtiovarainministeriön kannan mukaisesti.

Vuoden 1984 sopimuksessa puheena olevaa määräystä vastaava kohta on kuulunut seuraavasti:

"Enintään 21 vuorokautta kestävältä yhdenjaksoiselta kurssiajalta suoritetaan päivärahaa tai ateriakorvausta ja majoittumiskorvausta tai yömatkarahaa edellä 11 - 15 ja 18 - 20 §:ssä olevien määräysten mukaisesti. Seuraavilta seitsemältä vuorokaudelta suoritetaan kurssipäivärahana 70 % kokopäivärahan määrästä ja sitä seuraavilta päiviltä, mutta enintään vuoden kestävältä kurssiajalta, 55 % kokopäivärahan määrästä."

Asianosaiset ovat eri mieltä, miten kyseistä määräystä käytännössä oli tulkittu; Akavan käsityksen mukaan määräystä oli tulkittu sanamuotonsa mukaan yksilöllisesti kunkin virkamiehen kurssiajalta, valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan vakiintuneeksi käytännöksi puolustusvoimissa oli muodostunut, että kurssipäivärahan suuruuteen vaikuttavat ajanjaksot laskettiin kurssin alusta lukien. Valtiovarainministeriön mukaan vastaava käytäntö on ollut myös rajavartiolaitoksessa ja poliisihallinnossa. Tästä soveltamiskäytännöstä ei kuitenkaan ole esitetty työtuomioistuimelle tarkempaa selvitystä.

Matkakustannusten korvaussopimuksessa on sovittu siitä, miten virkamiehelle suoritetaan korvausta niistä ylimääräisistä menoista, joita hänellä on ollut virkamatkan johdosta. Lähtökohtana sopimuksessa on ollut, että korvaus määräytyy niiden yksilöllisten olosuhteiden perusteella, jotka kunkin virkamiehen kohdalla vallitsevat. Tästä periaatteesta on eräänä ilmauksena myös nyt riidanalaisessa kohdassa kurssipäivärahan suuruuden määräytyminen, joka on sidottu virkamiehen oikeuteen saada kokopäivärahaa, osapäivärahaa tai ateriakorvausta.

Virkaehtosopimuksessa sovittu jako lyhyisiin ja pitkiin oppikursseihin ei sellaisenaan vielä osoita, että tarkoitus olisi ollut sopia kurssiajan laskemisesta eri tavalla. Sopimuksen muuttaminen tältä osin on ollut määräyksen selkeyden vuoksi tarpeen jo sen vuoksi, että lyhyet ja pitkät oppikurssit ovat eri asemassa majoittumiskorvauksen ja yömatkarahan maksamisen suhteen.

Määräyksen uusi sanamuoto "kurssin alusta lukien" viittaa valtiovarainministeriön kannan mukaiseen tulkintaan. Riidanalainen määräys on otettu virkaehtosopimukseen valtiovarainministeriön esityksestä. Jos valtiovarainministeriön tarkoituksena määräyksestä sopiessaan on ollut selventää määräystä sellaiseksi, että oikeus kurssipäivärahaan määräytyisi pitkien oppikurssien osalta kurssikohtaisesti eikä virkamieskohtaisesti, olisi tämä tarkoitus erityisesti aiempi epäselvä tilanne huomioon ottaen tullut saattaa neuvotteluissa muiden sopimusosapuolten tietoon. Kun näin ei ole menetelty ja kun valtiovarainministeriön tarkoitusta ei muutoinkaan ole siten ilmaistu, että Akavan sopijaosapuolena olisi se pitänyt havaita, ei määräykselle sen sanamuodon perusteella voida vahvistaa valtiovarainministeriön kannan mukaista sopimuksen yleisestä linjasta poikkeavaa tulkintaa.

Kun näyttämättä on myös jäänyt, että määräyksen osalta olisi muodostunut valtiovarainministeriön kannan mukaista yhtenäistä ja vakiintunutta tulkintakäytäntöä, oikeampana tulkintana työtuomioistuimen mielestä on pidettävä sitä, että oikeus kurssipäivärahaan määräytyy sen mukaan, milloin kyseinen virkamies on kurssin aloittanut.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että kapteeni Kari Raatikaisella on oikeus valtion virkamiesten matkakustannusten korvaussopimuksen 21 §:n 3 momentin a) kohdan mukaiseen kurssipäivärahaan 23.11.1987 lukien.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden saavat asianosaiset itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa puheenjohtaja, Iirola, Virtanen, Juurinen, Pohja ja Mäenpää.

Tuomio oli yksimielinen.