Labor court rules that a fixed standby allowance must be fully included when calculating sick pay under collective agreement.

Huoltomiehelle maksettu kiinteä korvaus päivystyksestä ja päivystyksen aikaisesta työstä oli kokonaisuudessaan otettava huomioon sairausajan palkkaa laskettaessa.

Kantaja Kiinteistötyöntekijäin Liitto r.y. Vastaaja Suomen Kiinteistöliitto r.y. Kuultava Lauklähteen Huolto Oy

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä on 1.4.1988 - 28.2.1991 voimassa kiinteistöalan päätoimisia työntekijöitä koskeva työehtosopimus, jossa on muun muassa seuraavat määräykset:

IV SOSIAALIETUUKSIA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

15 § Sairausajan palkka

a) Korvausjaksot ja karenssipäivät

Työnantaja maksaa työntekijälle, joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä, sairausajan palkkana täyden palkan toisen sellaisen sairauspäivänä alusta, tai mikäli työkyvyttömyys on aiheutunut työtapaturmasta, ensimmäisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, sen pituisen ajanjakson työpäiviltä kuin seuraavasta käy ilmi:

Työsuhde, joka ennen työkyvyttömyyden alkua on jatkunut yhdenjaksoisesti

Ajanjakso vähintään 1 kuukauden mutta alle 3 vuotta 28 päivää 3 vuotta mutta alle 5 vuotta 35 päivää 5 vuotta mutta alle 15 vuotta 42 päivää 15 vuotta tai kauemmin 49 päivää

Osana työehtosopimusta olevassa sairausajan palkkaa koskevissa soveltamisohjeissa on muun ohella seuraava määräys:

4. Sairausajan palkan laskentakaavat

a) kuukausipalkan osalta tpv x (kkp + kkk): stpv

b) säännöllisen vuorotyön osalta t x vl c) tuntipalkan osalta t x tp

Muu vastaava palkka, kuten lääkärintarkastusajan ja (kuten sairauslapsen sairausajan palkka ajan palkka)

t = työtunti tpv = työpäivä kkp = kuukausipalkka kkk = kiinteä kuukausikorvaus stpv = teoreettinen säännölliseen työaikaan sisältyvien työpäivien lukumäärä ao. palkkakaudelta vl = vuorotyölisän määrä tuntia kohti tp = tuntipalkka

Edellä mainittu määräys on ollut sisällöltään vastaavanlaisena 1.4.1986 - 29.2.1988 voimassa olleessa työehtosopimuksessa.

KANNE

Kanteen perustelut

Huoltomies Kari Helander oli Turussa olevan Lauklähteen Huolto Oy:n palveluksessa ollessaan ollut sairaslomalla 13.3. 3.5.1988. Helanderin palkka oli muodostunut säännöllisestä peruspalkasta ja kuukausittaisesta 1 075 markan suuruisesta korvauksesta, joka oli maksettu päivystyksestä ja päivystysaikana säännöllisen työajan ulkopuolella tehtävistä ennalta sovituista töistä. Sairasloman ajalta työnantaja oli jättänyt maksamatta mainitun erillisen korvauksen.

Helander oli vaatinut päivystyskorvausta sisällytettäväksi sairausajan palkkaan, koska työehtosopimus edellytti, että sairausajalta maksettaisiin täysi palkka. Työehtosopimuksen osana olevassa sairausajan palkkaa koskevassa soveltamisohjeessa oli tähän täyteen palkkaan katsottu kuuluvaksi myös kiinteä kuukausikorvaus. Helander oli pitänyt päivystyskorvausta työehtosopimuksen tarkoittamana kiinteänä kuukausikorvauksena.

Helanderin palkkauksesta oli käyty paikallisneuvottelut 25.5.1988 ja liittojen väliset neuvottelut 25.11.1988. Neuvottelut olivat päättyneet erimielisinä.

Neuvottelujen yhteydessä oli selvitetty, että Lauklähteen Huolto Oy oli maksanut työehtosopimuksen mukaisesta päivystyksestä ja päivystysaikana säännöllisen työajan ulkopuolella tehtävistä ennalta sovituista töistä 1 075 markan suuruisen kuukausittaisen korvauksen. Suomen Kiinteistöliitto oli katsonut, että tästä korvauksesta 368 markkaa oli varsinaista päivystyskorvausta ja loput 707 markkaa korvausta suoritetusta työstä. Tällaista erittelyä ei kuitenkaan ollut tehty Helanderin kanssa sovittaessa korvauksesta tai palkanmaksun yhteydessä. Kyseessä oli siten kiinteämääräinen erillinen korvaus.

Yhtiö oli maksanut mainitun korvauksen kuukausittain jokaiselle päivystysjärjestelmässä olevalle viidelle huoltomiehelle. Huoltomiehet vuorottelivat päivystyksessä ja joinakin kuukausina saattoi käydä niin, ettei työntekijälle lainkaan tullut päivystysvuoroa. Tästä huolimatta yhtiö oli suorittanut päivystyskorvauksen vähentämättömänä. Korvauksen määrä ei siten ollut ollut riippuvainen suoritetusta päivystyksestä tai siihen sisältyvien työtuntien määrästä.

Sairaustapauksen sattuessa päivystysviikolle oli sairastunut itse joutunut hankkimaan sijaisekseen päivystämään jonkun muista työntekijöistä. Sairaslomalla ollut työntekijä oli myöhemmin puolestaan tehnyt sijaisen päivystysvuorot. Helanderille oli sairaslomalle ajoittuneesta päivystyksestä maksettu, mutta sijaisuusajalta ei ollut suoritettu korvausta.

Koska päivystyskorvaus oli kiinteä kuukausikorvaus, oli se otettava huomioon myös sairausajan palkkaa laskettaessa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Lauklähteen Huolto Oy on velvollinen ottamaan huomioon Helanderille maksetun päivystyksestä ja päivystyksen aikaisesta työstä johtuvan korvauksen sairausajan palkkaa laskettaessa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Kiinteistöliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Helander oli ollut Turusta olevan Lauklähteen Huolto Oy:n palveluksessa ollessaan sairaslomalla kanteessa kerrotuin tavoin. Helanderille oli sairausajalta maksettu normaalin peruspalkan lisäksi 368 markan suuruinen päivystyskorvaus sekä 707 markan suuruinen korvaus säännöllisen työajan ulkopuolella suoritetusta työstä. Täten Helanderille oli säännöllisen peruspalkan lisäksi maksettu yhteensä 1 075 markan erillinen korvaus.

Lauklähteen Huolto Oy oli maksanut mainitun 1 075 markan suuruisen korvauksen kuukausittain kullekin päivystysjärjestelmässä olevalle huoltomiehelle, vaikkei päivystysvuoro ollutkaan sattunut kaikille työntekijöille kuukausittain. Samansuuruinen korvaus oli otettu huomioon myös Helanderin sairausajan palkkaa maksettaessa.

Kiinteistöalan päätoimisten työntekijöiden työehtosopimuksen mukaan sairausajan palkkaa laskettaessa otettiin huomioon kuukausipalkan lisänä kiinteä kuukausikorvaus. Kyseessä olevassa tapauksessa työehtosopimuksen mukaista niin sanottua kiinteää kuukausikorvausta suoritetusta päivystyksestä oli 368 markan suuruinen osa ja loppuosa 707 markkaa oli korvausta säännöllisen työajan ulkopuolella suoritetusta työstä eli ylityöstä. Koska 707 markkaa oli suoritettu joka kuukausi samansuuruisena, ei Lauklähteen Huolto Oy ollut eritellyt näitä summia palkkalaskelmissaan ylityökorvauksiin. Päivystyskorvauksen osana oleva 707 markan suuruinen erä oli sisältänyt korvauksen tehdystä työstä päivystysaikana eli ovien avaamista iltaisin. Koska summa oli ollut kiinteä tehdyistä työtunneista riippumatta, ei työaikakirjanpitoa ollut pidetty.

Asianosaisliitot olivat käyneet asiasta erimielisyysneuvottelut.

Neuvotteluissa Suomen Kiinteistöliiton kanta asiasta oli ollut se, että työehtosopimuksen mukaan vain erillinen kiinteä päivystyskorvaus eli 368 markkaa tuli ottaa huomioon sairausajan palkkaa laskettaessa. Loppuosaa eli 707 markkaa oli korvausta säännöllisen työajan ulkopuolella suoritetusta työstä.

Tässä tapauksessa Lauklähteen Huolto Oy oli sairausajan palkkaa Helanderille maksaessaan ottanut huomioon sekä työehtosopimuksen mukaisen päivystyskorvauksen että korvauksen säännöllisen työajan ulkopuolella suoritetusta työstä.

Liittojen välillä oli käyty neuvotteluja kiinteistöalan päätoimisten työntekijöiden työehtosopimuksessa olevan sairausajan palkkaa koskevan määräyksen sanamuodon tulkinnasta. Työehtosopimuksessa ei ollut määritelty, mitä tarkoitettiin käsitteellä kiinteä kuukausikorvaus ja liitot pyrkivät selvittämään asian neuvotteluissa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Kiinteistöliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on vastineen johdosta lausunut muun muassa, että kiistanalaisen korvauksen määrä oli ollut 1 075 markkaa kuukaudessa. Helanderin palkkakortista ilmeni, että korvaus oli jaettu siten, että työehtosopimuksen mukainen varsinainen viikkopäivystyskorvaus oli merkitty 368 markan suuruiseksi ja loppu 707 markkaa oli merkitty korvaukseksi suoritetusta työstä. Helander ei ollut ollut tällaisesta erittelystä tietoinen, koska sitä ei ollut merkitty palkanmaksun yhteydessä hänelle annettuun palkkaerittelyyn. Varsinaisesti päivystyskorvaukseksi merkitty erä oli kuitenkin työehtosopimuksen viikkopäivystyskorvauksen mukainen.

Asianosaisliittojen välillä käydyt neuvottelut kiinteistöalan päätoimisten työntekijöiden työehtosopimuksessa olevan kiinteää kuukausikorvausta koskevan sopimuskohdan tarkemmasta määrittelystä eivät liittyneet Helanderin asiaan, vaan seuraavaan työehtosopimukseen. Työehtosopimuksessa ei ollut kiinteää kuukausikorvausta täsmällisesti määritelty.

Suomen Kiinteistöliitto oli kirjelmässään myöntänyt, että se osa korvauksesta, joka voitiin katsoa työehtosopimuksen mukaiseksi päivystyskorvaukseksi, oli työehtosopimuksessa tarkoitettua kiinteätä kuukausikorvausta.

Asianosaisliittojen välillä oli erimielisyyttä siitä korvauksen osasta, joka oli maksettu työajan ulkopuolella tehtävistä, ennalta sovituista, päivystysaikana tehtävistä töistä. Tämä korvaus perustui siihen, että työnantaja määritteli yhdessä työntekijän kanssa ne työt, jotka tuli päivystysaikana suorittaa. Samalla arvioitiin se, kuinka paljon näihin töihin keskimääräisesti saattaisi kulua aikaa. Maksettava korvaus määräytyi tällaisen arvioinnin perusteella ja todellinen työaika saattoi esimerkiksi sääolosuhdemuutoksen vuoksi olla määriteltyä keskiarvoa lyhyempi tai pidempi. Palkkiomäärittelyssä oli kuitenkin tällaisessa tapauksessa otettava huomioon se, että työaika saattoi vaihdella, eikä arvioidun työajan ylityksestä edellytetty maksettavan lisäkorvausta.

Tällaisessa tapauksessa, jossa maksettu korvaus ei ollut suoraan riippuvainen suoritetusta työstä ja siihen kuluneesta työajasta, oli korvaus luonteeltaan kiinteä ja täytti siten sairausajan palkan laskentakaavassa mainitun määrittelyn. Kun mitään suoranaista kiinteän kuukausikorvauksen tarkkaa määrittelyä ei työehtosopimuksessa eikä liittojen välillä muutoinkaan ollut tehty, oli työntekijäliiton kanta ollut, että kiinteä oli aina sellainen korvaus, joka ei suoraan ollut sidonnainen suoritettuun työhön.

Sikäli kuin Helanderille olisi päivystysaikana tehdystä työstä maksettu korvausta hänen erikseen ilmoittamiensa todellisten työtuntien mukaan, ei tätä korvausta olisi voitu pitää kiinteänä. Kun mitään muuta johtoa asialle ei voitu löytää, oli vastakohtapäätelmä hyväksyttävä asian arvioinnin perusteeksi.

Vastaajaliitto oli vastineessaan todennut, että kiistanalainen 707 markan osuus päivystyskorvauksesta oli korvausta säännöllisen työajan ulkopuolella suoritettavasta työstä eli ylityöstä. Tällä vastaajaliitto oli ilmeisesti halunnut viitata kiinteistöalan päätoimisten työntekijöiden työehtosopimuksen 7 §:n määräykseen, jonka mukaan silloin kun työnantajan ja työntekijän kesken on ennalta tiedetty jatkuvasti päivystysaikana toistuvien töiden osalta tehty työaikamäärittely, käsiteltiin palkanlaskennassa näin määritellyt tunnit kuten ylityö. Ylityöpalkkaa puolestaan ei otettu lukuun sairausajan palkkaa laskettaessa.

Lauklähteen Huolto Oy:ssä ei ollut suoritettu mitään varsinaista työaikamäärittelyä. Päivystyskorvaus oli tosiasiassa kokonaisuudessaan tehdystä työstä riippumaton, eikä työllä ollut suoritettuun korvaukseen mitään yhteyttä. Se, että maksettu päivystyskorvaus oli korkeampi kuin työehtosopimuksessa oli sovittu, oli säännönmukainen tilanne suuremmissa huoltoyhtiöissä.

Päivystysaikaan sisältyi kuitenkin vähäinen määrä toistuvia töitä. Tämä työ käsitti ovien sulkemisen joka päivä iltaisin sekä viikonloppuisin ovien avaamisen aamuisin ja sulkemisen iltaisin. Työhön kului aikaa kullakin kerralla 20 minuuttia, sääoloista riippuen kuitenkin enintään puoli tuntia. Työmäärästäkin oli jo pääteltävissä, että maksettu korvaus ei ollut missään todellisessa yhteydessä suoritettuun työhön, jota edellä mainittu työtehtävien ja työajan määrittelyyn perustuva korvausjärjestely edellytti. Kun määrittelyä ei ollut tehty, ei vastaajayhtiön palkkakirjanpitoonsa tekemä erittely vielä osoittanut, että 707 markan osuus kohdistuisi nimenomaan tehtyyn työhön etenkään kun tästä ei ollut tällä tavoin Helanderin kanssa sovittu.

Päivystysaikana muutoin tehdystä työstä maksettiin yhtiössä työehtosopimuksen edellyttämä erillinen korvaus tehtyjen työtuntien mukaan, mitä ei mainituista, varsin vähäisistä töistä ollut katsottu aiheelliseksi edes vaatia.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaisliitot ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUMA

Lauklähteen Huolto Oy on osaltaan yhtynyt Suomen Kiinteistöliiton puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Lauklähteen Huolto Oy:n palveluksessa on ollut viisi huoltomiestä, jotka ovat hoitaneet päivystyksen vuoroviikoin siten, että päivystys on kullekin huoltomiehelle tullut joka viides viikko. Huoltomiehille on maksettu kuukausipalkan lisäksi erillinen päivystyskorvaus. Tämä korvaus on maksettu kuukausittain siitä riippumatta,

onko kyseisen huoltomiehen kohdalle sattunut päivystys tuon kalenterikuukauden aikana.

Yhtiössä noudatetun käytännön mukaan huoltomiehet ovat voineet keskenään sopia päivystysvuorojen vaihtamisesta. Sairaustapauksissa huoltomies on tehnyt sijaisenaan toimineelle huoltomiehelle takaisin vastaavan päivystysvuoron tai korvannut päivystyksen rahana. Yhtiö ei ole suorittanut korvausta ylimääräisestä päivystysvuorosta.

Huoltomies Kari Helander on ollut sairaslomalla 13.3. - 3.5.1988. Sairasloman ajalta työnantaja on maksanut Helanderille peruspalkan lisäksi edellä tarkoitetun 1 075 markan suuruisen korvauksen päivystyksestä ja sen aikana tehdyistä töistä. Helanderin palattua sairaslomalta hän on vuorostaan tehnyt sairasloman aikana sijaisenaan toimineen huoltomiehen päivystysvuoron saamatta tästä erillistä korvausta. Kiinteistötyöntekijäin Liitto on kanteessa vaatinut vahvistettavaksi, että myös edellä tarkoitettu erillinen lisä on otettava huomioon laskettaessa Helanderin sairausajan palkkaa.

Yhtiö on selittänyt, että erillinen kuvaus on koostunut kahdesta eri osasta; päivystyskorvauksesta, jonka suuruus on ollut työehtosopimuksen mukaisesti 368 markkaa ja tehdyistä töistä maksettavasta 707 markan suuruisesta ylityökorvauksesta. Yhtiö ei ole sopinut huoltomiesten kanssa korvauksen erittelemisestä todetulla tavalla. Tällainen erittely on kuitenkin tehty työntekijän palkkakortille, mutta siinäkään suoritetusta työstä maksettua korvausta ei ole käsitelty ylityökorvauksena.

Päivystyskorvauksen maksaminen ei ole edellyttänyt työn tekemistä vaan ainoastaan sitä, että työntekijä on tarpeen vaatiessa ollut kutsuttavissa osallistumaan työhön. Tosiasiassa huoltomiehen tehtäviin on päivystysaikana kuulunut ainakin ovien aukaisemista ja sulkemista. Mikäli työntekijä on päivystysaikana joutunut suorittamaan ylimääräisiä töitä, ne on ylitöinä korvattu erikseen.

Sovellettavan työehtosopimuksen 15 §:n mukaan sairausajan palkkana maksetaan täysi palkka. Sairausajan palkkaa koskevassa soveltamisohjeessa on sairausajan palkan laskentakaavaksi sovittu työpäivien määrä kerrottuna kuukausipalkan ja kiinteän kuukausikorvauksen summalla jaettuna teoreettisella säännölliseen työaikaan sisältyvien työpäivien lukumäärällä asianomaiselta palkkakaudelta.

Työehtosopimuksessa ei ole tarkemmin määritelty kiinteää kuukausikorvausta. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä, mitä työehtosopimusosapuolet ovat kiinteän kuukausikorvauksen käsitteellä tarkoittaneet. Asia ei ole ollut esillä myöskään myöhemmissä ennen nyt kysymyksessä olevaa erimielisyyttä käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa eikä sitä aiemmin ole käsitelty erimielisyysasiana.

Asianosaisliitot ovat yksimielisiä siitä, että yhtiön maksama erillinen korvaus siltä osin, kun kysymys on työehtosopimuksessa sovitun suuruisesta päivystyskorvauksesta, on yhtiön soveltaman maksukäytännön perusteella työehtosopimuksen tarkoittamaa sairausajan palkkaa laskettaessa huomioon otettavaa kiinteätä kuukausikorvausta.

Yhtiö on maksanut erittelynsä mukaisen päivystyskorvauksen ja korvauksen muusta tehdystä työstä huoltomiehille samoilla perusteilla. Kummankaan korvauksen maksaminen ei ole välttämättä edellyttänyt, että työntekijä tosiasiassa olisi näitä töitä kyseisenä palkkakautena tehnyt. Kysymyksessä ei siten ole ollut korvaus päivystysaikana tehdystä ylityöstä, josta esitetyn selvityksen mukaan yhtiössä onkin maksettu erillinen korvaus. Kun päivystyskorvauksena maksettu lisä on kokonaisuudessaan ollut kiinteämääräinen, kuukausittain maksettava, erillinen lisä, jonka saaminen ei ole edellyttänyt palkkakaudella päivystystä tai muuta työsuoritusta, sitä on työtuomioistuimen mielestä pidettävä työehtosopimuksen tarkoittamana kiinteänä kuukausikorvauksena, joka on otettava huomioon työehtosopimuksessa määrätyllä tavalla sairausajan palkkaa laskettaessa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Lauklähteen Huolto Oy on velvollinen ottamaan huomioon Helanderille maksetun päivystyksestä ja päivystyksen aikaisesta työstä johtuvan korvauksen kokonaisuudessaan sairausajan palkkaa laskettaessa.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa puheenjohtaja, Suhonen, Virtanen, Pohjanoksa, Pohja ja Vertanen.

Tuomio oli yksimielinen.