Finnish Labour Court fines union for strike over wage dispute and breach of collective agreement peace clauses.

Metallialan tehtaan dieselmoottorien kokoonpano-osaston työntekijät olivat tyytymättöminä palkantarkistusneuvottelujen kulkuun ja tukeakseen palkkauksen jälkeenjääneisyyden korjaamista koskeneita vaatimuksiaan ryhtyneet lakkoon, joka oli kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Linnavuoren Metallityöväen Ammattiosasto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 § Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

KANNE

Kanteen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että Valmet Oy:n Linnavuoren tehtaiden dieselmoottoreiden kokoonpanoosaston keskeytyvässä kaksivuorotyössä työskennelleet 86 työntekijää olivat painostustoimenpiteenä työnantajaa kohtaan jääneet tulematta työvuoroihinsa 7.11.1989. Pääluottamusmiehen ilmoituksen mukaan lakko ei päättyisi ennen maanantaita 13.11.1989. Lakkoon, joka oli päättynyt mainittuna ajankohtana, oli osallistunut myös osaston luottamusmies.

Lisäksi tehtailla oli ilmennyt kuluneen syksyn aikana hetkellisiä ylityökieltoja. Ylitöistä oli kieltäydytty yhteisellä päätöksellä varsinkin syyskuun loppupuoliskolla ja lokakuun alkupuoliskolla 1989.

Työtaistelut olivat kohdistuneet erityisesti työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Työtaistelujen tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan ylimääräisiin palkkojen yleiskorotuksiin, joita olivat neuvotteluissa vaatineet pääluottamusmies ja varapääluottamusmies, joka oli samalla toiminut lakossa olleen osaston luottamusmiehenä.

Linnavuoren tehtailla oli kuluvana vuonna ollut useita työtaisteluita. Keväällä 9. - 10.3. ja 17. - 20.3.1989 kaikki tehtaan työntekijät olivat olleet lakossa. Tehtailla oli myös alkuvuonna ollut ajoittain voimassa ylityökieltoja. Työntekijäpuolen vaatimuksiin oli tuolloinkin sisältynyt vaatimus työehtosopimukseen perustumattomasta palkkojen yleiskorotuksesta. Työtuomioistuin oli 10.5.1989 antamallaan tuomiolla n:o 49/1989 tuominnut ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Pääluottamusmiehen pyynnöstä oli yhtiön palkkakehityksestä käyty lukuisia neuvotteluja 18.8. - 6.11.1989 välisenä aikana. Työnantajan aloitteesta neuvotteluissa

oli käsitelty laajemminkin yhtiön palkkakehitykseen vaikuttavia toimenpiteitä.

Työnantaja oli suorittanut myönteisen ilmapiirin aikaansaamiseksi ja palkkausjärjestelmien kannustavuuden parantamiseksi 1.10.1989 tapahtuneen työehtosopimuksen edellyttämän yleiskorotuksen yhteydessä rahakerrointaulukon ylimääräisen korottamisen. Tämäkään ei ollut tyydyttänyt pääluottamusmiestä, vaan hän oli vaatinut rahakertoimien tuntuvaa korottamista.

Metallityöväen Liitolle oli ilmoitettu lakosta puhelimitse ja kirjeitse sekä vaadittu siltä toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi. Liiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin osoittautuneet riittämättömiksi. Ammattiosasto ei ollut myöskään huolehtinut siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain ja työehtosopimuksen vastaisiin työtaisteluihin ryhtymistä. Päinvastoin ammattiosaston edustajat olivat esittämällä työnantajalle lain ja työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia sekä osallistumalla lakkoon osoittaneet tukevansa työtaistelutoimenpiteitä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Linnavuoren Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

Esivalmistelussa Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on luopunut kanteesta siltä osin kuin siinä oli kysymys väitetystä ylityökiellosta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että tiedot työnseisauksen kestosta ja siihen osallistuneiden työntekijöiden lukumäärästä pitivät paikkansa.

Työpaikalla jo pitkään käydyissä neuvotteluissa oli molemmin puolin todettu, että Linnavuoren tehtaiden palkkakehitys oli 5 - 6 prosenttia jäljessä muiden vastaavien työpaikkojen palkkakehityksestä. Jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi työntekijät olivat esittäneet 11.9.1989 pidetyssä neuvottelussa, että 1.10.1989 suoritettava yleiskorotus olisi noin 4,7 prosenttia. Työnantajan korotustarjous oli ollut noin 0,75 prosenttia. Kummatkaan esitykset eivät olleet johtaneet tulokseen.

Työnantaja oli tehnyt 2.11.1989 käytyjen neuvottelujen pohjaksi ehdotuksen, jota työntekijöiden puolelta oli pidetty todellisena yrityksenä hoitaa ansioiden jälkeenjääneisyyttä. Työntekijät olivat olleet valmiit tekemään sopimuksen työnantajan esityksen pohjalta 6.11.1989 käydyssä neuvottelussa. Tällöin työnantaja oli kuitenkin muuttanut esitystään siten, että se ei enää vastannut alkuperäistä tarjousta, vaan oli sisältänyt ainoastaan noin 50 pennin korotuksen tuntipalkkoihin. Tuollaisesta korotuksesta oli jo aikaisemmin sovittu. Työntekijöiden edustajat olivat todenneet, että esitystä ei voitu pitää edes pohjana neuvotteluille.

Kun työnantajan menettely oli tullut tietoon, työntekijät olivat järjestäneet välittömästi työmaakokouksen, jossa oli tuomittu työnantajan epäasiallinen käyttäytyminen. Seurauksena oli ollut hetkessä syntynyt päätös poistua työpaikalta mielenosoituksena työnantajan menettelytapoja kohtaan.

Ammattiosaston toimikunta oli kokoontunut tavanomaiseen kokoukseensa 8.11.1989. Toimikunnalle oli tiedotettu tehtaalla tapahtuneesta kehityksestä ja työnseisauksesta. Toimikunta oli todennut tilanteen olevan työehtosopimuksen vastainen ja edellyttänyt ammattiosaston edustajien toimivan niin, että työrauha palautuisi välittömästi ja myös säilyisi. Lisäksi toimikunta oli korostanut kantansa saattamista lakossa olevien tiedoksi.

Osaston luottamusmies oli koko lakon ajan ollut joko neuvotteluissa työnantajan kanssa tai neuvotteluvalmiudessa. Ammattiosaston edustajat olivat myös saaneet pidetyksi noin 100 muuta työntekijää työnseisauksen ulkopuolella.

Metallityöväen Liiton palkkasihteeri oli soittanut 7.11.1989 kello 12.30 pääluottamusmiehelle ja kehottanut tätä toimimaan kaikin mahdollisin tavoin työnseisauksen lopettamiseksi. Pääluottamusmies oli ilmoittanut tuolloin palkkasihteerille, että työntekijät olisivat valmiit palaamaan töihin, jos työnantaja suostuisi neuvottelemaan. Tämän jälkeen Metallityöväen Liitosta oli oltu päivittäin yhteydessä pääluottamusmieheen. Liiton ja pääluottamusmiehen toimesta oli yritetty järjestää työpaikalle neuvottelu, jossa mukana olisivat olleet liittojen edustajat. Aloite oli kuitenkin kariutunut työnantajapuolen vastustukseen.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Linnavuoren Metallityöväen Ammattiosasto on yhtynyt Metallityöväen Liiton vastineeseen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Valmet Oy:n Linnavuoren tehtailla on ainakin elokuusta 1989 lähtien käyty neuvotteluja sen johdosta, että tehtaan työntekijöiden mielestä heidän palkkakehityksensä on jäänyt jälkeen Tampereen talousalueen muiden vastaavankokoisten tai suurempien metalliteollisuusyhtiöiden palkkatasosta.

Linnavuoren tehtailla maksettujen palkkojen suhteesta muissa vastaavanlaisissa yrityksissä noudatettuun palkkaukseen on esitetty erilaisia käsityksiä. Asiassa on jäänyt epäselväksi, onko työnantaja- ja työntekijäpuolen kesken päästy yksimielisyyteen palkkauksen jälkeenjääneisyyden tasosta Linnavuoren tehtailla. Yhtiön puolelta on tehty esityksiä palkkojen tarkistamisesta. Ne eivät ole kuitenkaan tyydyttäneet työntekijöitä edustaneita luottamusmiehiä.

Tehtailla 2.11.1989 käydyssä neuvottelussa tuotanto- ja henkilöstöpäälliköt ovat esittäneet tilanteen ratkaisemiseksi, että aikapalkkojen korottamiseen käytettäisiin 200 000 markan rahamäärä. Työntekijöiden edustajana toiminut varapääluottamusmies, jota on kuulusteltu todistajana, on käsittänyt esityksen tarkoittaneen sitä, että rahamäärällä korotettaisiin aikapalkkoja loppuvuoden 1989 aikana. Henkilöstöpäällikön todistajana kertoman mukaan hän on selittänyt rahamäärän tarkoittaneen vuositasolla suoritettavia korotuksia. Neuvottelussa ei ole ollut esillä, miten paljon tuntipalkat olisivat penneissä laskettuna nousseet tarjouksen toteutuessa, jolloin väärinkäsityksiltä olisi ilmeisesti vältytty.

Työntekijöiden selvittäessä keskuudessaan tarjouksen sisältöä he ovat laskeneet korotuksen merkitsevän tuntipalkkojen tarkistamista noin 2 markalla 50 pennillä, jos se olisi toteutettu vuoden 1989 loppuun mennessä. Vuositasolla korotus olisi työntekijöiden laskelmien mukaan merkinnyt noin 40 pennin tarkistusta tuntipalkkoihin. Työnantajan esittämissä laskelmissa korotuksen vaikutus tuntipalkkoihin on ollut huomattavasti suurempi. Työnantajan edustajien ja pääluottamusmiehen neuvotellessa asiasta 6.11.1989 pääluottamusmies on ilmoittanut, että työntekijöitä on harhautettu, kun palkkojen korotusten on ilmoitettu tapahtuvan käyttäen laskuperusteena 200 000 markan rahamäärän jakamista vuositasolla.

Tyytymättöminä neuvottelujen kulkuun ja tukeakseen palkkauksen jälkeenjääneisyyden korjaamista koskeneita vaatimuksiaan dieselmoottorien kokoonpano-osaston keskeytyvässä kaksivuorotyössä työskennelleet 86 työntekijää ovat 7.11.1989 aloittaneet lakon. Pääluottamusmiehen ilmoituksen mukaan lakko ei päättyisi ennen maanantaita 13.11.1989.

Lakko, joka päättyi mainittuna ajankohtana, on kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston toimikunnan 8.11.1989 pitämässä kokouksessa varapääluottamusmies on ilmoittanut alkaneesta lakosta. Toimikunta on todennut työtaistelun työehtosopimuksen vastaiseksi ja edellyttänyt luottamusmiesten toimivan niin, että työrauha pikaisesti palautuisi ja että erimielisyydet selvitettäisiin työehtosopimuksessa sovitulla tavalla. Ammattiosaston toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi ja säilyttämiseksi ei voida kuitenkaan pitää riittävinä.

Varapääluottamusmies, joka on samalla toiminut lakossa olleen osaston luottamusmiehenä, on ollut lakon aikana työpaikalla mahdollisten neuvottelujen varalta. Hän ei ole kuitenkaan tehnyt tavanomaista työtään, eikä hänelle ole myöskään maksettu tältä ajalta palkkaa. Luottamusmiehen on katsottava osallistuneen lakkoon. Ammattiosasto on vastuussa luottamusmiehen toimista.

Metallityöväen Liitolle on työnantajaliiton puolelta puhelimitse ja kirjeitse ilmoitettu lakosta ja vaadittu toimenpiteitä työtaistelun lopettamiseksi. Metallityöväen Liiton palkkasihteeri on 7.11.1989 kello 12.30 soittanut pääluottamusmiehelle ja kehottanut tätä toimimaan kaikin mahdollisin tavoin lakon lopettamiseksi. Pääluottamusmies on ilmoittanut palkkasihteerille, että työntekijät olisivat valmiit palaamaan työhön, jos työnantaja suostuisi neuvottelemaan. Tämän jälkeen Metallityöväen Liitosta on oltu päivittäin yhteydessä pääluottamusmieheen ja yritetty muun muassa järjestää työpaikalle liittojen edustajien välistä neuvottelua. Edellä mainittuja toimenpiteitä ei työtuomioistuimen mielestä voida kuitenkaan pitää työtaistelujen kestoaikaan nähden riittävän tehokkaina ammattiosaston saamiseksi täyttämään velvollisuutensa työrauhan turvaamiseksi. Metallityöväen Liitto on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Linnavuoren Metallityöväen Ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle, ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 17 000 markkaa ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 10 000 markkaa.

Linnavuoren Metallityöväen Ammattiosasto ja Metallityöväen Liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Rihto, Tiitola, Pohjanoksa, Korpela ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.