Union fined union branch for striking members despite internal prohibition on industrial action.

Metallialan tuotantolaitoksen työntekijöitä oli ollut lakossa, ja työtaistelut olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto oli toimenpiteistään huolimatta rikkonut työrauhavelvollisuutta, kun lakkoihin oli osallistunut sellaisia osaston edustajia, joista se oli vastuussa.

Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Lahden Metallityöväen Ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset, STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia: Yleissopimus 15.5.1946.

4 §

Työrauhavelvoite

Työrauha

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

7 §

Työn vaativuuden määritys

Töitä ja työtehtäviä tarkastellaan työpaikalla vakiintuneen työnsisällön kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tarkoituksena on selvittää tehtyjen töiden ja työtehtävien keskinäiset vaativuudet.

Työn vaativuus määritetään seuraavien työnvaativuustekijöiden perusteella:

2 Työn edellyttämä vastuu

Vastuu

Työn edellyttämällä vastuulla tarkoitetaan vastuuta, joka työntekijälle aiheutuu työn itsenäisyydestä, turvallisuudesta, tuotteesta tai suoritteesta ja työvälineistä.

3 Työolosuhteet

Työolosuhteet

Työolosuhteilla tarkoitetaan niitä työpaikalla esiintyviä haittatekijöitä, jotka aiheutuvat työn raskaudesta, yksitoikkoisuudesta, sidonnaisuudesta ja olosuhteista; esim. melusta, lämpötilasta, likaisuudesta ja ilman epäpuhtauksista.

9 §

Palkkaustavat

Palkkaustavat

Mom. 1. Palkkaustavat jaetaan aikapalkkaan ja suorituspalkkoihin.

Aikapalkka

Aikapalkka

Mom. 2. Aikapalkkatyöstä maksetaan työntekijälle henkilökohtainen aikapalkka, joka on vähintään peruspalkan suuruinen.

Aikapalkkojen kehitys

Aikapalkkaisten työntekijöiden palkkojen kehityksen tulee vastata kyseisen teollisuuslaitoksen suorituspalkkojen kehitystä.

Suorituspalkka

Suorituspalkka

Mom. 3. Suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteina käytetään tehtävän työn työkohtaista tuntipalkkaa ja suoritusnormia.

Hinnoitteluperuste ja -säännöt

Urakkatyön hinnoittelun on oltava selainen, että työntekijän työskennellessä normaalilla urakkatyövauhdilla hänen palkkansa on 20 % hinnoitteluperustetta eli työn työkohtaista tuntipalkkaa korkeampi.

Palkkiotyön hinnoittelun on oltava sellainen, että työntekijän palkka on hänen aikaansaadessaan normaalin palkkiotyötuloksen 10 % hinnoitteluperustetta eli työn työkohtaista tuntipalkkaa korkeampi.

Työehtosopimuksessa tarkoitetussa yleissopimuksessa on sovittu muun ohella, että työnantajalla on oikeus määrätä työn johtamisesta.

KANNE

Kanteen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että Asko Oy:n Upo-tulosyksikön työntekijät olivat painostustoimenpiteenä työnantajaa kohtaan ryhtyneet työehtosopimusta rikkoen työtaistelutoimenpiteisiin.

Valimossa 88 työntekijää oli ollut lakossa 30.8.1989 kello 10 alkaen 2.9.1989 kello 7 saakka sekä 6.9.1989 kello 10 alkaen 7.9.1989 kello 7 saakka. Valimossa 12 työntekijää oli ollut lakossa 8.9.1989 kello 9 alkaen 9.9.1989 kello 7 saakka ja 200 valimon työntekijää oli ollut lakossa 6.11.1989 kello 10 alkaen.

Liesitehtaan 43 työntekijää oli ollut lakossa 4.10.1989 kello 7 alkaen 5.10.1989 kello 7 saakka. Kaikki liesitehtaan työntekijät eivät kuitenkaan olleet 5.10.1989 palanneet normaalisti töihin.

Työkalutehtaassa 23 työntekijää oli ollut lakossa 6.10.1989 kello 12 alkaen 10.10.1989 kello 7 saakka ja 11.10.1989 kello 10 alkaen 16.10.1989 kello 7 saakka.

Erikoistuotetehtaan 17 työntekijää oli ollut lakossa 10.10.1989 kello 12 alkaen 11.10.1989 kello 7 saakka ja 18 työntekijää 11.10.1989 kello 10 alkaen 12.10.1989 kello 7 saakka sekä 21 työntekijää 23.10.1989 kello 11 alkaen 25.10.1989 kello 7 saakka.

Työtaistelut kohdistuivat erityisesti työehtosopimuksen palkkausta ja erimielisyyksien ratkaisemista koskeviin määräyksiin. Niiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan työehtosopimuksen vastaisiin ratkaisuihin palkkausta koskevissa asioissa.

Valimon osalta niin sanotun jälkipään luottamusmies oli 21.8.1989 esittänyt ansioiden korottamista kolmella markalla tunnissa. Työnantaja oli tehnyt uuden korotusesityksen, jota ei ollut hyväksytty, vaan keskusteluja oli jatkettu, vaikka välillä oli ollut kaksi lakkosarjaakin. Neuvottelut olivat johtaneet ansioiden osittaiseen korottamiseen. Tästä huolimatta tilanne ei ollut rauhoittunut. Valimossa 6.11.1989 alkaneen lakon osalta oli esitetty urakkahinnan nostamista 4,5 prosentilla. Valimon malliosaston palkankorotusvaatimus oli ollut kaksi markkaa tunnissa kaikille työntekijöille. Lakkojen jälkeen työnantaja oli korottanut myös malliosastolla palkkoja. Sekään ei ollut riittänyt, sillä myös malliosasto oli ollut mukana 16.11.1989 alkaneessa valimon lakossa.

Liesitehtaan luottamusmies oli 8.9.1989 esittänyt kolmen markan korotusta tunti- ja urakkapalkkoihin sekä niin sanottujen HKO-prosenttien muuttamista. Työnantaja oli suostunut osittain esitettyihin vaatimuksiin, mutta neuvotteluja oli vaadittu jatkettaviksi. Neuvotteluissa työnantajan 1,5 prosentin korotustarjous oli hylätty ja työntekijät olivat jääneet 4.10.1989 lakkoon. Lakon lopettamiseksi työnantaja oli tehnyt uuden tarjouksen, joka sittemmin oli hyväksytty.

Työkalutehtaan osalta luottamusmies oli 26.9.1989 esittänyt palkkojen tarkistamista siten, että työnvaativuusryhmä 9:ssä olevien työntekijöiden palkka olisi, aikaisemmin sovittu korotus mukaan lukien, muodostunut vähintään 43,50 markaksi tunnilta. Se tarkoitti keskimääräisesti noin 2,50 markan korotusta kaikkien työntekijöiden tuntipalkkoihin.

Erikoistuotetehtaan kojeisto-osaston luottamusmies oli ilmoittanut 5.10.1989, että hitsaajat eivät olleet tyytyväisiä palkkoihinsa. Erikoistuotetehtaalla 10.10. ja 11.10.1989 olleiden lakkojen osalta tarkempaa vaatimusta ei ollut esitetty, mutta 23.10.1989 alkaneen lakon osalta työntekijät olivat esittäneet urakkahintojen korotusta. Työnantaja oli vastannut siihen tarjoamalla siirtymistä puoliurakkatyöhön. Tätä tarjousta työntekijät eivät olleet hyväksyneet, ja myöhemmissä neuvotteluissa oli päästy yksimielisyyteen osaurakasta suhteessa 75/25.

Ammattiosaston vastuu työtaistelutoimien osalta ilmeni paitsi luottamusmiesten esittämissä vaatimuksissa myös siinä, että työkalutehtaan luottamusmies ja toimikunnan jäsen olivat olleet mukana mainittua tehdasta koskevissa lakoissa ja erikoistehtaan luottamusmies omaa tehdastaan koskevissa lakoissa. Valimossa 6.11.1989 alkaneen lakon osalta olivat kaikki osaston luottamusmiehet osallistuneet työtaisteluun.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Lahden Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että kanteessa esitetyt tiedot Upo-tulosyksikön työnseisausten kestosta ja laajuudesta pitivät suurin piirtein paikkansa.

Valimossa elo-syyskuussa 1989 olleet lakkojaksot ja toisaalta seuranneessa marraskuussa sattunut lakko eivät välittömästi liittyneet toisiinsa. Ensiksi mainittujen lakkojen syiden osalta piti paikkansa se, mitä kanteessa oli ilmoitettu. Valimo koostui neljästä alueesta, nimittäin rouhehionnasta, rumpusingosta, pantalinjasta ja lähettämöstä. Syyskuussa 1989 valimossa toteutetut palkankorotukset olivat jakautuneet siten, että pantalinjalla korotus oli ollut 4,5 % ja muilla alueilla pienempi.

Marraskuun alussa 1989 työnantaja oli määrännyt erään työntekijän työskentelemään pantalinjalla, mutta koska työ oli kuulunut toiseen alueeseen, työntekijälle oli luvattu maksaa vain tämän alueen palkkaa. Työntekijä oli kieltäytynyt työstä vedoten siihen, että hänelle pitäisi maksaa pantalinjalla sovellettavaa 4,5 %:lla korotettua palkkaa. Työnantaja oli antanut työntekijälle varoituksen työstä kieltäytymisestä. Työntekijät olivat pitäneet varoitusta perusteettomana ja ryhtyneet lakkoon 6.11.1989. Neuvottelujen jälkeen työnantaja oli suostunut maksamaan työntekijälle 4,5 %:lla korotetun palkan. Varoitus oli peruutettu 7.11.1989. Valimon malliosaston kohdalla piti kanteessa kerrottu paikkansa muutoin, mutta 6.11.1989 tapahtunut työnseisaus oli johtunut varoituksen antamisesta.

Liesitehdas oli siellä suoritettavan työn osalta tehtaan vaikeimpia osastoja. Työvauhti oli erittäin kova. Työntekijät olivat enimmäkseen naispuolisia. Työt kuuluivat olennaisin osin samaan työnvaativuusryhmään kuin muiden osastojen työt. Urakkaperusteet ja suoritustaso olivat niin ikään samat. Poikkeuksena oli vain se, että liesitehtaalla palkat olivat alhaisemmat kuin muilla osastoilla. Työntekijät olivat pyrkineet saamaan korjausta tähän vääristymään ja siinä osittain onnistuneetkin. Lakkoa oli alunperin ollut tarkoitus jatkaa 3.10.1989 alkeneen viikon loppuun, mutta neuvottelujen avulla, joissa pääluottamusmies oli ollut mukana, oli päästy nopeasti ratkaisuun. Lakko oli kestänyt vain yhden päivän.

Työkalutehtaan lakot olivat johtuneet siitä, että työntekijöiden palkkarakenne ei ollut Parake-järjestelmän mukainen. Järjestelmän mukaan aikapalkkaosuuden tuli olla suhteessa palkan henkilökohtaiseen osuuteen. Näin ei ollut tapahtunut. Asiaan oli pyritty saamaan korjausta siten, että työnvaativuusryhmä 9:ssä olevien palkkojen olisi, aikaisemmin sovitut korotukset mukaan lukien, tullut nousta vähintään 43,50 markkaan.

Erikoistuotetehtaan lakoissa oli ollut kysymys neljän hitsaajan palkoista. Hitsaajat olivat katsoneet, ettei heillä ollut mahdollisuutta päästä osallisiksi liukumista, koska heidän työnsä oli pääasiassa hitsaamista ja polttamista, joissa työntekijällä ei ollut juuri lainkaan mahdollisuuksia vaikuttaa työllään omaan palkkaukseensa. Palkkaerimielisyys oli sovittu siten, että hitsaajien palkkoja oli luvattu tarkistaa niin sanotulla keskiliukumalla, jolloin hitsaajien ansiokehitys seuraisi muiden työntekijöiden ansiokehitystä.

Tehtailla ja erityisesti valimossa neuvottelujärjestelmän toimimattomuus sekä tulehtuneet välit työntekijöiden ja työnantajan edustajien kesken olivat häirinneet asioiden hoitamista ja osaltaan olleet syynä puhjenneisiin työnseisauksiin. Epäkohtien korjaamisesta oli saatu aikaan sopimus 8.11.1989, jolloin tilanne Upo-tulosyksikössä oli rauhoittunut. Työt olivat kaikilta osin käynnissä.

Upo-tulosyksikön pääluottamusmies ja osastojen luottamusmiehet olivat kaikkien lakkojen yhteydessä vaatineet työntekijöitä ylläpitämään työrauhaa ja noudattamaan työehtosopimuksen mukaista neuvottelujärjestystä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

METALLITEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON VASTASELITYS

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että varoitus eräälle työntekijälle oli annettu urakasta, eikä kaikesta työstä kieltäytymisestä. Työntekijälle oli sittemmin annettu muuta työtä tehtäväksi aikatyönä. Varoitus oli peruutettu ja työnantaja oli nostanut urakkahintaa.

Työkalutehtaassa vaatimuksena oli ollut palkkatason korotus 43,50 markkaan tunnissa. Vaatimuksena oli ollut palkkaerojen supistaminen eikä niiden kasvattaminen. Erikoistuotetehtaalla työnantaja oli pitkään tarjonnut työntekijöille osaurakkaa, koska työntekijät olivat esittäneet, ettei heillä ollut käytännössä urakan puitteissa mahdollisuutta vaikuttaa omaan palkkaukseensa.

Mitä ammattiosaston toimenpiteisiin tuli, niin pääluottamusmiestä lukuunottamatta muut luottamusmiehet ja yksi toimikunnan jäsen olivat olleet lakossa. Valimon luottamusmiehenä toimiva varapääluottamusmies ei tosin ollut osallistunut 6.9.-7.9.1989 toimeenpantuun lakkoon.

METALLITYÖVÄEN LIITON VASTASELITYS

Metallityöväen Liitto on lausunut, että 28.9.1988 tehtaalla oli sovittu tervehdyttämistyöryhmän perustamisesta valimoon. Sen tarkoituksena oli ollut selvittää tuotantoon, menetelmiin, laatuun, henkilösuhteisiin ja palkkaustapoihin liittyvät ongelmat. Samalla olisi pitänyt tutkia palkkauskehitystä tehtaalla. Työryhmälle oli annettu aikaa vuoden 1988 loppuun, mutta työryhmä ei ollut kokoontunut kuin kaksi kertaa. Sen jälkeen kun lakot olivat päättyneet, oli sovittu, että työryhmä aloittaisi työnsä uudelleen.

Valimon neuvottelujärjestys ei toiminut sillä tavoin kun sen pitäisi. Pääluottamusmies ja henkilöstöpäällikkö eivät olleet päässeet neuvottelemaan lainkaan. Väittelyä oli käyty vain työosaston sisällä. Työkalutehtaan palkka-asiassa liittojen edustajat olivat käyneet tehtaalla ja heidän myötävaikutuksellaan oli saatu aikaan neuvottelutulos.

Lahden Metallityöväen Ammattiosaston työhuonekunnan toimikunta oli kokoontunut 17.9.1989 ja päättänyt, että sopimuksen voimassa ollessa oli noudatettava neuvottelujärjestystä eikä ryhdyttävä lakkoon. Erityisesti luottamusmiehiä oli kielletty ryhtymästä lakkoihin. Ammattiosaston toimikunta oli käsitellyt asiaa 25.10.1989 ja vaatinut työhuonekunnalta ja pääluottamusmieheltä työrauhan palauttamista välittömästi.

Lahden Metallityöväen Ammattiosastoon kuului jäseniä useilta eri työpaikoilta Lahdessa. Ammattiosaston koko jäsenmäärä oli noin 4 000.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUMA

Jutussa kuultuna Lahden Metallityöväen Ammattiosasto on osaltaan yhtynyt Metallityöväen Liiton lausumaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asko Oy:n Upo-tulosyksikössä työntekijät ovat syksyllä 1989 toimeenpanneet kanteessa kerrotuin tavoin työseisauksia. Valimossa 88 työntekijää on ollut lakossa 30.8.1989 kello 10 alkaen 2.9.1989 kello 7 saakka sekä 6.9.1989 kello 10 alkaen 7.9.1989 kello 7 saakka. Valimon 12 työntekijää on ollut lakossa 8.9.1989 kello 9 alkaen 9.9.1989 kello 7 saakka ja 200 valimon työntekijää marraskuun 6 päivänä 1989 kello 10.00 alkaen.

Valimon olojen kehittämistä varten on syyskuussa 1988 asetettu työryhmä, jonka tarkoituksena on ollut tuotantoon, työmenetelmiin, työn laatuun, henkilöstösuhteisiin ja palkkaustapoihin liittyvien ongelmien käsitteleminen. Työryhmä on kokoontunut kaksi kertaa vuonna 1988 selvittääkseen mahdollisuuksia keventää valimon maalaustyössä olevien naispuolisten työntekijäin raskaita työvaiheita. Työryhmään kuuluneen valimon työmenetelmien tutkijan sairastuttua ei työryhmä ole keväällä 1989 enää kokoontunut. Työryhmän työskentelyn raukeaminen on ilmeisesti vaikuttanut valimon työntekijöiden palkkauksesta johtuneiden erimielisyyksien kärjistymiseen.

Valimossa olleilla työnseisauksilla on painostettu työnantajaa suostumaan esitettyihin vaatimuksiin palkkojen tarkistuksista. Syyskuun 6 ja 7 päivänä 1989 toimeenpantuun lakkoon on vaikuttanut myös eräälle urakkatyöstä kieltäytyneelle työntekijälle annettu varoitus, joka myöhemmin on peruutettu.

Liesitehtaan 43 työntekijää on ollut lakossa 4.10.1989 kello 7 - 5.10.1989 kello 7 välisen ajan. Lakolla on tuettu liesitehtaan työntekijöiden vaatimusta osaston työntekijöiden palkkojen tarkistamisesta.

Työkalutehtaalla on 23 työntekijää ollut lakossa 6.10.1989 kello 12 alkaen 10.10.1989 kello 7 saakka ja uudelleen 11.10.1989 kello 10 alkaen 16.10.1989 kello 7 saakka. Lakolla on puolestaan tuettu työkalutehtaan työntekijöiden vaatimusta korottaa palkkoja työnvaativuusryhmä 9:ssä.

Erikoistuotetehtaan 17 työntekijää on ollut lakossa ajan 10.10.1989 kello 12 - 11.10.1989 kello 7 ja 18 työntekijää 11.10.1989 kello 10 - 12.10.1989 kello 7 sekä 21 työntekijää 23.10.1989 kello 11 - 25.10.1989 kello 7. Myös nämä lakot on pantu toimeen työntekijöiden palkkausta koskeneiden vaatimusten tukemiseksi.

Työtaistelut ovat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin ja valimossa 6.9. - 7.9.1989 toimeenpantu työtaistelu myös työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Lahden Metallityöväen Ammattiosaston työosastoille asettamia luottamusmiehiä on osallistunut lakkoihin. Työkalutehtaalla työskentelevä ammattiosaston toimikunnan jäsen on ollut mukana työkalutehtaan lakoissa. Valimon luottamusmiehenä toimiva varapääluottamusmies ei ole sitä vastoin ollut 6.9. - 7.9.1989 toimeenpannussa lakossa mukana. Lahden Metallityöväen Ammattiosasto vastaa luottamusmiesten ja toimikunnan jäsenen osallistumisesta työtaisteluihin.

Ammattiosaston työhuonekunnan toimikunta on kokoontunut 17.9.1989 ja päättänyt, että sopimuksen voimassa ollessa on noudatettava neuvottelujärjestystä, ja nimenomaan kieltänyt luottamusmiehiä ryhtymästä lakkoihin. Edelleen ammattiosaston toimikunta on kokoontunut 25.10.1989 ja vaatinut työhuonekunnalta ja pääluottamusmieheltä toimia työrauhan palauttamiseksi välittömästi.

Lahden Metallityöväen Ammattiosasto on toimenpiteistään huolimatta rikkonut työrauhavelvollisuutta, kun lakkoihin on osallistunut sellaisia osaston edustajia, joista se on vastuussa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Lahden Metallityöväen Ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle 26 000 markkaa.

Lahden Metallityöväen Ammattiosasto velvoitetaan korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Tiitola, Nouro, Hölttä ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.