Labor court dismissed union claim that overtime pay applies when coast guard ship is docked outside base for repairs.

Rajavartiolaitoksen työaikasopimusta ei tullut tulkita sen sanamuodosta poiketen siten, että lisätyökorvaus pitäisi maksaa vartiolaivan konemiehistölle myös siltä ajalta, jonka aluksen purjehduskausi oli ollut keskeytettynä aluksen peruskorjauksen johdosta ja alus telakoituna tukikohtapaikkakunnan ulkopuolella.

Kantaja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä 1.3.1988 - 28.2.1990 virkaehtosopimuksena voimassa olevassa rajavartiolaitoksen työaikasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I TYÖAIKA

12 §. Laivapalvelus

1. Vartiolaivalla luetaan ulkovartiovuorolla vahdissa sen kestoajasta riippuen työajaksi 8-12 tuntia kalenterivuorokaudelta. Vuorokaudelta lasketaan työajaksi 8 tuntia, vaikka vahti työn järjestelyistä johtuen kestäisi alle 8 tuntia. 2. Mikäli virkamies käsketään työhön vapaavahtinsa aikana, lasketaan tehtävän suorittamiseen kulunut aika työajaksi. 3. Päivämiehen työaika lasketaan 7 §:n mukaisesti. 4. Tukikohdassa lasketaan päivystäjän työaika 9 §:n mukaisesti ja säännönmukaisessa työssä olevien työaika 7 §:n mukaisesti. 5. Momentissa 1 tarkoitetulta vartiovuorokaudelta, jonka aikana laivapalvelus on kestänyt vähintään 12 tuntia maksetaan 27 §:ssä tarkoitetun tuntipalkan mukainen lisätyökorvaus kahdelta (2) tunnilta.

KANNE

Kanteen perustelut

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTKJ on kanteessaan lausunut, että rajavartiolaitoksen alainen vartiolaiva Turva oli 4.9.1988 lukien ollut peruskorjauksen johdosta telakoituna tukikohtapaikkakuntansa ulkopuolella Kotkassa.

Rajavartiolaitoksen työaikasopimuksen 12 §:n 1 ja 5 momentin nojalla oli vartiolaiva Turvan konehenkilöstölle maksettava lisätyökorvaus niiltä kalenterivuorokausilta, jolloin laivan purjehduskausi oli keskeytetty laivan peruskorjauksen johdosta ja laiva oli ollut telakoituna tukikohtapaikkakuntansa ulkopuolella Kotkassa.

Virkaehtosopimuksena voimassa olevan sopimuksen teksti sekä osapuolten välillä noudatettu käytäntö tuki kantajaliiton käsitystä.

Rajavartiolaitoksen esikunnan ja Suomen Konepäällystöliitto r.y:n välillä oli 8.9.1986 pidetty paikallisneuvottelu, jossa oli ollut kysymys vastaavanlaisesta tapauksesta. Silloin vartiolaiva Turva oli ollut tukikohtapaikkakuntansa ulkopuolella Kotkassa telakoituna vuositelakoinnin aikana 19. - 29.5.1986 ja tuolloin oli Suomen Konepäällystöliitto vaatinut Turvan konehenkilöstölle maksettavaksi lisätyökorvausta. Neuvotteluissa rajavartiolaitoksen esikunnan osastopäällikkö oli todennut vakiintuneen käytännön mukaisesti laivassa palveluksessa olleelle henkilöstölle maksetun työssäolopäiviltä vartiolaivan toimirahaa. Näin ollen henkilöstöllä oli oikeus edellytysten muutoin täyttyessä pöytäkirjan mukaan myös lisätyökorvaukseen vuorokausilta, joiden aikana laivapalvelus oli kestänyt vähintään 12 tuntia. Asiassa oli saavutettu yksimielisyys.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 116/1988 oli ollut kysymys lisätyökorvauksen maksamisesta tilanteessa, jolloin vartiolaiva oli ollut telakoituna tukikohtapaikkakunnallaan. Tämän tuomion perusteluista oli pääteltävissä, että aluksen ollessa tukikohtapaikkakunnan ulkopuolella telakoituna oli lisätyökorvaus maksettava.

Asiassa oli käyty luottamusmiesneuvottelut 12.12.1988 Suomen Konepäällystöliiton pääluottamusmiehen ja Suomenlahden Merivartioston komentajakapteenin kesken. Suomen Konepäällystöliitto oli vaatinut lisätyökorvauksen maksamista peruskorjaustelakoinnin ajalta 4.9.1988 alkaen. Merivartiosto ei ollut tähän suostunut.

Rajavartiolaitoksen esikunnan ja Suomen Konepäällystöliiton välinen paikallisneuvottelu asiasta oli käyty 6.1.1989. Myöskään tässä neuvottelussa ei ollut saavutettu yksimielisyyttä.

Keskusneuvottelut valtiovarainministeriön ja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n välillä oli käyty 30.1.1989. STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J oli esittänyt vaatimuksenaan, että rajavartiolaitoksen työaikasopimuksen 12 §:n 5 momentin mukainen lisätyökorvaus oli maksettava vartiolaiva Turvan konehenkilöstölle niiltä kalenterivuorokausilta 4.9.1988 alkaen, jolloin laivan purjehduskausi oli ollut keskeytetty laivan peruskorjauksen johdosta ja laiva oli ollut telakoituna tukikohtapaikkakuntansa ulkopuolella Kotkassa. Järjestö oli vedonnut paikallisneuvottelun 8.9.1986 pöytäkirjaan sekä työtuomioistuimen tuomioon n:o 116/1988.

Valtiovarainministeriön taholta oli todettu, että mainittua lisätyökorvausta maksettiin näin ulkovartiovuorolta, jonka aikana laivapalvelus oli kestänyt vähintään 12 tuntia. Kyseessä olevassa tapauksessa laivan purjehduskausi oli keskeytetty 4.9.1988 alkaen laivan ollessa telakoituna tukikohtapaikkakunnan ulkopuolella. Tämän vuoksi valtiovarainministeriön mukaan virkaehtosopimuksen edellytykset lisätyökorvauksen saamiselle eivät olleet täyttyneet.

Neuvottelut olivat päättyneet erimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan rajavartiolaitoksen työaikasopimuksen 12 §:n 1 ja 5 momentin oikeaksi tulkinnaksi, että mainittujen kohtien nojalla vartiolaiva Turvan konehenkilöstö oli oikeutettu lisätyökorvaukseen 4.9.1988 lukien niiltä kalenterivuorokausilta, jolloin laivan purjehduskausi oli keskeytetty laivan peruskorjauksen johdosta laivan ollessa telakoituna tukikohtapaikkakunnan ulkopuolella Kotkassa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on kanteeseen vastatessaan lausunut, että lisätyökorvaus oli rajavartiolaitoksen virkamiesten työaikasopimuksen 12 §:n 5 momentin mukaan maksettava pykälän 1 momentissa tarkoitetulta vartiovuorokaudelta, jonka aikana laivan palvelus oli kestänyt vähintään 12 tuntia. Viittaus 1 momenttiin merkitsi, että lisätyökorvauksen maksamisen edellytyksenä oli muun muassa se, että vartiolaiva oli ulkovartiovuorolla ja että kysymyksessä oli vahtityöskentely.

Valtiovarainministeriön käsityksen mukaan kysymyksessä ei ollut ulkovartiointi eikä vahtityöskentely.

Jotta kysymyksessä olisi ulkovartiovuoro, ei riittänyt se, että oli kysymyksessä esimerkiksi työtuomioistuimen tuomiossa n:o 116/1988 esitetyn vartiovuorojen jaottelun mukaisesti muu tilanne kuin tukikohtavuoro tai sisävartiovuoro. Lisäksi kysymyksessä piti olla vartiovuoro. Kun alus oli telakoituna peruskorjausta varten ja kun sen purjehduskausi oli keskeytetty, ei kysymyksessä ollut ulkovartiovuoro.

Kysymyksessä ei ollut myöskään vahtityöskentely. Vahtityöskentely tarkoitti tilannetta, jossa henkilöstön työvuorot oli järjestetty vahtivuoroiksi eli keskeytymättömäksi vuorotyöskentelyksi. Tässä tapauksessa konehenkilöstö oli työskennellyt päivittäin yhden vuoron ja he olivat 12 §:n 3 momentissa tarkoitettuja päivämiehiä, joiden työaika laskettiin sopimuksen 7 §:n mukaan tehdyn työajan perusteella.

Asiassa oli viitattu kantajaliiton kannan perusteeksi aikaisempaan paikallisneuvotteluun 8.9.1986. Paikallisneuvotteluissa oli samankaltaisessa tilanteessa, aluksen oltua telakalla tukikohtapaikkakuntansa ulkopuolella, suostuttu maksamaan lisätyökorvausta. Valtiovarainministeriö oli tämän jutun johdosta käydyissä keskusneuvotteluissa katsonut tuon ratkaisun virheelliseksi. Rajavartiolaitoksen esikunta oli yhtynyt tähän näkemykseen. Aikaisemmassa tapauksessa purjehduskautta ei ollut keskeytetty, kuten nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa, ja kysymyksessä oli ollut vain neljän vuorokauden mittainen, ennalta suunnittelematon keskeytys.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 116/1988 ei kysymyksessä olevaa asiaa ollut käsitelty yleisessä muodossa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on valtiovarainministeriön vastineen johdosta lausunut muun muassa, että Turva-aluksessa olleille oli telakointiajalta maksettu rajavartiolaitoksen työaikasopimuksen 24 §:n mukainen toimiraha. Mainitussa 24 §:ssä edellytettiin toimirahan maksamiselle, että palvelus tapahtui purjehduskautena vartiolaivalla. Toimirahan maksamisen edellytyksissä ei ollut kiinnitetty huomiota siihen, oliko aluksen purjehduskausi ollut keskeytettynä vai ei. Tällä seikalla ei voinut olla merkitystä arvioitaessa lisätyökorvauksen maksamisedellytysten täyttymistä.

Laivan kokit eivät olleet vartiovuorossa, mutta saivat lisätyökorvauksen. Laivalla oli ollut myös ajoittain korjaustöissä päivätyöntekijöitä, joille maksettiin lisätyökorvauksia. Käytännössä lisätyökorvausta oli maksettu silloin, kun laivapalvelus oli kestänyt vähintään 12 tuntia.

Virkaehtosopimuksen teksti ei ollut muuttunut 8.9.1986 jälkeen, joten valtiovarainministeriö ei voinut yksipuolisella tulkinnallaan muuttaa aikaisempaa yhteisesti sovittua vakiintunutta tulkintalinjaa ja käytäntöä.

Paikallisneuvottelussa 8.9.1986 vahvistettu käytäntö tuki rajavartiolaitoksen esikunnan menettelyä tässä jutussa toimirahan osalta. Toimirahaa oli maksettu, vaikka purjehduskausi kyseisen laivan osalta oli ollut keskeytettynä. Neuvotteluissa 8.9.1986 oli vahvistettu käytännöksi se, että lisätyökorvaus maksettiin niiltä vuorokausilta, joiden aikana laivapalvelus oli kestänyt vähintään 12 tuntia, milloin toimirahan maksamisen edellytykset täyttyivät, joten tässäkin tapauksessa lisätyökorvausta oli maksettava.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ja valtiovarainministeriö ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi 16 prosentin korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rajavartiolaitoksen alainen vartiolaiva Turva on ollut peruskorjauksen johdosta telakoituna tukikohtapaikkakunnan ulkopuolella Kotkassa 4.9.1988 lukien. STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on kanteessa vaatinut vartiolaiva Turvan konemiehistölle maksettavaksi rajavartiolaitoksen työaikasopimuksen perusteella lisätyökorvauksen niiltä kalenterivuorokausilta, jolloin alus on ollut telakalla ja sen purjehduskausi on ollut keskeytetty.

Rajavartiolaitoksen virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 12 §:n 1 momentin mukaan vartiolaivalla luetaan ulkovartiovuorolla vahdissa sen kestoajasta riippuen työajaksi 8 - 12 tuntia kalenterivuorokaudelta. Saman pykälän 5 momentin mukaan maksetaan 1 momentissa tarkoitetulta vartiovuorokaudelta, jonka aikana laivapalvelus on kestänyt vähintään 12 tuntia, lisätyökorvaus kahdelta tunnilta.

Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 116/1988 tulkitessaan rajavartiolaitoksen virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 12 §:ää todennut, että ulkovartiossa vartiolaiva on esitetyn selvityksen mukaan silloin, kun se on merialueella purjehtimassa tai ankkurissa taikka valvontatehtävässä merivartioasemalla tai muussa satamassa. Kun vartiolaiva Turva on nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ollut telakoituna peruskorjausta varten ja kun sen purjehduskausi on keskeytetty, ei alus ole ollut virkaehtosopimuksen tarkoittamassa ulkovartiossa.

Lisätyökorvauksen maksaminen edellyttää virkaehtosopimuksen sanamuodon mukaan työskentelyä vahtivuoroissa. Kanteessa tarkoitettu konehenkilöstö ei kyseisen telakoinnin aikana ole työskennellyt tällä tavoin, joskin määräystä on todistajan kertoman mukaan voitu soveltaa myös sellaiseen henkilöön, esimerkiksi kokkiin, joka ei ole osallistunut vahtipalveluun.

Erään toisen asian johdosta pidetyssä paikallisneuvottelussa 8.9.1986 oli sovittu, että lisätyökorvausta maksetaan sellaiselta ajanjaksolta, jonka kanteessa tarkoitettu vartiolaiva oli tuolloin ollut telakalla tukikohtapaikkakuntansa ulkopuolella Kotkassa. Nyt tämän jutun yhteydessä on valtiovarainministeriö samoin kuin rajavartiolaitoksen esikunta selittäneet kyseisen ratkaisun virheelliseksi. Tähän nähden ja kun kyseisessä paikallisneuvottelussa neuvottelun kohteena olleessa tapauksessa laivan purjehduskautta ei ollut keskeytetty, ei pelkästään kyseisen paikallisneuvottelun perusteella voida työtuomioistuimen mielestä katsoa syntyneen vakiintuneena pidettävää käytäntöä lisätyökorvauksen maksamisessa. Perusteita maksuvelvollisuudelle ei voida myöskään johtaa edellä viitatusta työtuomioistuimen tuomiosta n:o 116/1988, koska siinä ei ole ollut kysymys siitä, millä edellytyksillä lisätyökorvausta tulee maksaa aluksen ollessa korjattavana tukikohtapaikkakunnan ulkopuolella.

Vartioalus Turvan henkilöstölle on maksettu rajavartiolaitoksen työaikasopimuksen 24 §:n mukaista toimirahaa aluksen telakoinnin ajalta. Vaikka toimirahan maksaminen edellyttää työaikasopimuksen mukaan palvelusta purjehduskautena vartiolaivalla, ei toimirahan maksaminen sinänsä työtuomioistuimen mielestä osoita, kun se on tässä tapauksessa tapahtunut purjehduskauden ollessa keskeytettynä, että henkilöstölle olisi tullut tuolta ajalta maksaa myös lisätyökorvaus.

Näyttämättä on näin ollen jäänyt, että rajavartiolaitoksen työaikasopimuksen 12 §:n 1 ja 5 momenttia sanamuodosta poiketen tulisi tulkita siten, että lisätyökorvaus tulisi maksaa myös siltä ajalta, kun aluksen purjehduskausi on keskeytetty laivan peruskorjauksen johdosta ja laiva on telakoituna tukikohtapaikkakunnan ulkopuolella.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saa valtiovarainministeriö itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa puheenjohtaja, Tiitinen, Rautiainen, Juurinen, Tuomi ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.